Taas äitipuoliasiaa. Mies haluaisi ekan lapsensa meille asumaan koska
lapsen äiti on nykyään alkoholisti. Kuitenkin hän hoitaa ongelmaansa, ei useinkaan ilmeisesti ole humalassa (enää ainakaan) lapsen läsnä ollessa, ja on aina saanut hoidettua lapsen. On semmoinen kiltti ja herkkä ihminen, jolla on ongelmia, mutta rakastaa lasta aidosti. Koulusta tai sossupuolelta ei olla niin huolissaan että oltaisiin lasta ottamassa pois. Mieheni kuitenkin harkitsee oikeustoimin hakea lähihuoltajuutta. Minusta se ei ole välttämättä hyvä asia. Lapsi on 10-vuotias, on koko ikänsä asunut äidillään ja haluaa asua vastakin. Hänellä on siellä lemmikkejä, meille ei voi ottaa lastemme allergioiden takia. Meillä on neljä pientä lasta jotka vievät sekä ajan että huomion. Minä kunnioittaisin lapsen omaa mielipidettä tässä. Lisäksi lapsen äiti musertuisi jos menettäisi ainokaisensa, ja saattaisi luisua pahaankin alamäkeen jolloin tuloksena ehkä se, että lapsi menettäisi äitinsä kokonaan. Nyt kuitenkin pysyy suht kuosissa ja yrittää tosissaan.
Mitä mieltä olette, tuenko miestä vai yritänkö saada hänet luopumaan aikeistaan?
Kommentit (87)
Minusta juttelet tuon miehellesi. Tai jos et kehtaa, laita sähköpostilla tuo aloituksesi miehelle.
Minusta kuulostaa siltä, että jos miehesi eksä dokaa lapsen ollessa teillä ja muutoin hoitaa asiansa, ei ole mitään syytä alkaa myllertää lapsen elämää uusiksi.
Enemmistö lapsiperheistä sitä paitsi käyttää alkoholia lapsenkin nähden, ei se mikään mörkö tabu ole - kunhan lapsen hoito sujuu. Kymmenvuotias ainakin jo pärjää ihan hyvin, kun äiti ei sentään räkäkännejä vedä niin, että lapsi pelkää äidin kaatuvan portaissa tai häviävän kesken illan baariin. Semmoiseen toki on puututtava, mutta ei pariin iltaolueeseen.
Se ei kyllä ole sinun miehesi päätettävissä. Kymmenvuotiaalta jo kysytään itseltäänkin, ja jos koulu sujuu jne., niin miehesi tulee tuon taiston häviämään.
Kannattaisi varmaan keskustella miehen kanssa ja kertoa oma näkökulma. Jos mies siitä huolimatta on huolissaan lapsestaan ja haluaa jänet luokseen asumaan, tuet häntä hänen päätöksessä ja prosessissa :)
Minusta on luonnollista, että vanhempi haluaa elää lapsensa kanssa. Joten tukisin miestä. Kävi miten kävi.
Ihan jäätävän paska suunnitelma antaa lapsen asua juopon kanssa kun teini-ikä lähestyy. Lapsi tulee kokeilemaan kaikkea mahdollista ruohosta setämiehiin. Anna miehesi huolehtia omasta lapsestaan.
Ihan jo noiden lemmikkien takia antaisin lapsen jäädä äidilleen. Ovat varmasti rakkaita. Eri asia, jos lapsi itse haluaisi muuttaa pois.
Viikko-viikko-systeemi voi olla hyvä. Naiselle jäisi aikaa toipua ja lapsella mahdollisuus nähdä normaalielämää. Mutta vain jos teillä on oma huone lapselle.
Taidat ajatella itseäsi ja omia lapsiasi miehen ja hänen lapsensa edun sijaan. Tyypillistä äitipuolitoimintaa. Toivottavasti miehesi ei tajua
Vierailija kirjoitti:
Ihan jäätävän paska suunnitelma antaa lapsen asua juopon kanssa kun teini-ikä lähestyy. Lapsi tulee kokeilemaan kaikkea mahdollista ruohosta setämiehiin. Anna miehesi huolehtia omasta lapsestaan.
Niin, olisin samaa mieltä, mikäli eksä tosiaan on juoppo. Ap kumminkin ei minusta kerro juoposta.
"ei useinkaan ilmeisesti ole humalassa (enää ainakaan) lapsen läsnä ollessa, ja on aina saanut hoidettua lapsen. On semmoinen kiltti ja herkkä ihminen, jolla on ongelmia, mutta rakastaa lasta aidosti. Koulusta tai sossupuolelta ei olla niin huolissaan että oltaisiin lasta ottamassa pois."
Jos sinä muutamasta virkkeestä tiedät paremmin kuin koulu ja lastensuojelu, niin kehotan hakeutumaan valtakunnanennustajaksi.
Voin lyödä vetoa että luettelit nyt vsin ja ainoastaan itsellesi sopivat perustelut. Oluskin mielenkiintoista kuulla miehen perustelut.. en usko että ihan keposin perustein tossa vaiheessa kukaan lähihuoltajuutta hakee..
Jos ex-vaimo on alkanut juoda kun on menettänyt miehensä toiselle joka tehnyt uuden kanssa liudan lapsia...niin jos häneltä viedään vielä lapsikin niin hän juo itsensä hautaan ja teille muuttaa katkera teini jolle tulee luultavimmin paljon ongelmia teini-iässä...ja ne lemmikitkin..
Vierailija kirjoitti:
Ihan jäätävän paska suunnitelma antaa lapsen asua juopon kanssa kun teini-ikä lähestyy. Lapsi tulee kokeilemaan kaikkea mahdollista ruohosta setämiehiin. Anna miehesi huolehtia omasta lapsestaan.
No niin se kuulkaa on alapeukuttajat. Kokemusta on sekä omasta että kavereiden puolesta. Juoppo ei aseta sääntöjä eikä rajoja eikä huolehdi koulunkäynnistä. Tuon lapsen elämän kannalta hyvin merkitykselliset teinivuodet tulee menepään pilalle. Äitinsä tukikeppinä on myös vaarassa sairastua masennukseen. Täällä taas aikuiset ajattelee vaan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan jäätävän paska suunnitelma antaa lapsen asua juopon kanssa kun teini-ikä lähestyy. Lapsi tulee kokeilemaan kaikkea mahdollista ruohosta setämiehiin. Anna miehesi huolehtia omasta lapsestaan.
Niin, olisin samaa mieltä, mikäli eksä tosiaan on juoppo. Ap kumminkin ei minusta kerro juoposta.
"ei useinkaan ilmeisesti ole humalassa (enää ainakaan) lapsen läsnä ollessa, ja on aina saanut hoidettua lapsen. On semmoinen kiltti ja herkkä ihminen, jolla on ongelmia, mutta rakastaa lasta aidosti. Koulusta tai sossupuolelta ei olla niin huolissaan että oltaisiin lasta ottamassa pois."
Jos sinä muutamasta virkkeestä tiedät paremmin kuin koulu ja lastensuojelu, niin kehotan hakeutumaan valtakunnanennustajaksi.
Lastensuojelussa lapsi otetaan huostaan vasta kun on liian myöhäistä, ja huolta on esim koulusta ilmoitettu jo vuosien ajan. Jos rakastaa lastaan, ei todellakaan odota, että lastensuojelu reagoi.
Ja isällä on myös oikeus omaan lapseensa, ei vain uudella vaimolla.
Vai sopiiko ratkaisuksi, että annetaan aloittajan allerginen lapsi isälleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan jäätävän paska suunnitelma antaa lapsen asua juopon kanssa kun teini-ikä lähestyy. Lapsi tulee kokeilemaan kaikkea mahdollista ruohosta setämiehiin. Anna miehesi huolehtia omasta lapsestaan.
Niin, olisin samaa mieltä, mikäli eksä tosiaan on juoppo. Ap kumminkin ei minusta kerro juoposta.
"ei useinkaan ilmeisesti ole humalassa (enää ainakaan) lapsen läsnä ollessa, ja on aina saanut hoidettua lapsen. On semmoinen kiltti ja herkkä ihminen, jolla on ongelmia, mutta rakastaa lasta aidosti. Koulusta tai sossupuolelta ei olla niin huolissaan että oltaisiin lasta ottamassa pois."
Jos sinä muutamasta virkkeestä tiedät paremmin kuin koulu ja lastensuojelu, niin kehotan hakeutumaan valtakunnanennustajaksi.
ensimmäinen lause on että äiti on alkoholisti. Alkoholistilla ei ole mitään ”kohtuullista juomista”.
Toivottavasti lapsi jää äidilleen ja äiti jatkaa toipumista. Perusteesi ovat järkevät, vaikea kuvitella mitä mies vastaa niihin.
Tuli vielä sellainen mieleen, että äidin musertuminen lapsen menettäessään on todennäköistä, kuten kirjoitat. Onko mies tietoinen siitä, että hän on omilla toimillaan silloin vastuussa siitä? Jaksaako hän kantaa sen vastuun ja seuraukset lapselleen ja äidille? Vai vyöryttääkö hän kaiken vastuun äidin harteille?
Toivottavasti miehesi jättää sut niin voit keskittyä omien 4 lapsen hoitoon. Mies voi keskittyä oman lapsensa hoitoon.
Yritän ajatella itseni tuon lapsen asemaan. Olisin minäkin halunnut jäädä äidilleni. Kuunnelkaa lasta. Toki tilanne muuttuu, jos äidin alkoholinkäyttö riistäytyy.
Vierailija kirjoitti:
Voin lyödä vetoa että luettelit nyt vsin ja ainoastaan itsellesi sopivat perustelut. Oluskin mielenkiintoista kuulla miehen perustelut.. en usko että ihan keposin perustein tossa vaiheessa kukaan lähihuoltajuutta hakee..
Miehelleni oli liikaa se, että lapsi on 2 kertaa sijoitettu kiireellisesti äitinsä alkoholinkäytön takia. Kuitenkin molemmat tilanteet oli sellaisia, joissa lapsi ei ollut "heitteillä" mitenkään, vaan paikalla myös vesiselvä aikuinen. Olen myöhemmin oppinut, että näissä tilanteissa vastaava sos.tt tekee arvion paikan päällä, ja monikaan ei olisi noissa tilanteissa päätynyt samaan ratkaisuun. Äiti myös on saanut lapsen molemmissa tapauksissa pian takaisin. ap
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Toivottavasti lapsi jää äidilleen ja äiti jatkaa toipumista. Perusteesi ovat järkevät, vaikea kuvitella mitä mies vastaa niihin.
Tuli vielä sellainen mieleen, että äidin musertuminen lapsen menettäessään on todennäköistä, kuten kirjoitat. Onko mies tietoinen siitä, että hän on omilla toimillaan silloin vastuussa siitä? Jaksaako hän kantaa sen vastuun ja seuraukset lapselleen ja äidille? Vai vyöryttääkö hän kaiken vastuun äidin harteille?
Eiköhön se äiti kuule ihan itse ole vastuussa julmisestaan. Ei ole lapsen tehtävä toimia minään kannattelijana ja tukipilarina.
Jos ois kyseessä vauva tai taapero, sanoisin toista, mutta noin ison antaisin ilman muuta jäädä äidilleen niin halutessaan.