Lue keskustelun säännöt.
Taas äitipuoliasiaa. Mies haluaisi ekan lapsensa meille asumaan koska
20.03.2018 |
lapsen äiti on nykyään alkoholisti. Kuitenkin hän hoitaa ongelmaansa, ei useinkaan ilmeisesti ole humalassa (enää ainakaan) lapsen läsnä ollessa, ja on aina saanut hoidettua lapsen. On semmoinen kiltti ja herkkä ihminen, jolla on ongelmia, mutta rakastaa lasta aidosti. Koulusta tai sossupuolelta ei olla niin huolissaan että oltaisiin lasta ottamassa pois. Mieheni kuitenkin harkitsee oikeustoimin hakea lähihuoltajuutta. Minusta se ei ole välttämättä hyvä asia. Lapsi on 10-vuotias, on koko ikänsä asunut äidillään ja haluaa asua vastakin. Hänellä on siellä lemmikkejä, meille ei voi ottaa lastemme allergioiden takia. Meillä on neljä pientä lasta jotka vievät sekä ajan että huomion. Minä kunnioittaisin lapsen omaa mielipidettä tässä. Lisäksi lapsen äiti musertuisi jos menettäisi ainokaisensa, ja saattaisi luisua pahaankin alamäkeen jolloin tuloksena ehkä se, että lapsi menettäisi äitinsä kokonaan. Nyt kuitenkin pysyy suht kuosissa ja yrittää tosissaan.
Mitä mieltä olette, tuenko miestä vai yritänkö saada hänet luopumaan aikeistaan?
Kommentit (87)
Eihän se kivaa ole, että isä pakottaa mielivaltaisesti lasta jättämään kotinsa, lemmikkinsä ja äitinsä ja ehkä kaverinsa. Äiti, lapsi ja äitipuoli ovat samaa mieltä siitä kenen luona lapsen pitäisi asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mehän ei tiedetä, mimmonen alkkis tää äiti on. Onko rähisevä tapaus, joka raahaa miehiä kotiinsa panemaan ja lapsi joutuu kuuntelemaan panemista ja tappeluita. Silloin ehdottomasti pois kotoa.
Ei toinenkaan vaihtoehto vaikuta hyvältä: lapsi joutuu luopumaan rakkaista lemmikeistään ja asumaan saman katon alla naisen kanssa, joka ei edes häntä haluaisi. Ei sekään tee mitään hyvää lapsen kehitykselle.
Itse olin lähellä unelmalasta yläaste/lukioikäisenä. Kiltti ja fiksu tyttö, joka sai kymppejä kokeista, harrasti ja vietti aikaa kavereiden ja poikaystävän kanssa ilman mitään suurempia teinidraamoja. Isäni oli ja on edelleen persoonallisuushäiriöinen alkoholisti.
Kaikista lapsista ei todellakaan näe, kuinka he kärsivät alkoholistiperheessä. Eivät he osaa sanoa edes kysyttäessä, koska vinoumat persoonassa ja tunne-elämässä ovat muotouneet jo vauvaikäisestä lähtien ja he oppivat salaamaan kärsimyksen jopa itseltään puhumattakaan muista ihmisistä. Alkoholistiperhe voi jopa olla näennäisesti normaali ja hyvinvoiva, koska perheessä on käynnissä jatkuva näytelmä, jossa hienovaraisesti ohitetaan epämiellytävät tapatumat juomisesta johtuen ja niistä seuranneet ikävät tunteet jne. Itse ainakin lapsena opin pelaamaan tuota peliä, jossa ei ollut sijaa omille itkuille ja iloille. Olin "näkymätön". Lapset ovat tietysti erilaisia, ja osasta tulee tasapainoisempia, vaikka olosuhteet kotona ovat huonot.
Itse ymmärsin oman tilani vasta yli 30-vuotiaana, etten ehkä ole kovin hyvässä kunnossa, kun yritin itsemurhaa jatkuvan tuskallisen ahdistuksen, itsesyytösten, pelkojen, vaativuuden jne sekoittamana. Kukaan ympärilläni ei oikein nähnyt ongelmiani, vaikka olin psykoosin partaalla, koska olen aina ollut pääosin järkevä, vastuullinen, kiltti, sopeutuva "kunnon kansalainen". Järkevyys on omalla kohdalla vaan kuori, jonka sisällä on ylitunteellinen kaaosminä ja aivan helvetisti mustaa paskaa, joka piinaa välillä 24/7 ja parampina kausina ehkä vaan useamman kerran viikossa. Terapian avulla olen nyt jonkin verran oppinut ymmärtämään erilaisia tunteita, joita en lapsena alkoholistiperheessä voinut osoittaa, ja hellittämään tunteiden ylikontroinnista. Mutta toistaiseksi olen työkyvytön mt-ongelmainen, jolla on hyvä tutkinto, työkokemusta ja todnäk edelleen kyvykkyyttä tietynlaisiin hommiin, mutta tunne-elämä vaan estää muun kuin eläkeläiselle sopivan kevyen puuhastelun. Hukattua potentiaalia siis.
Miettikää nyt hyvät ihmiset ,voitteko mitenkään auttaa lapsia, jotka ovat alkolistien "armoilla". Ja usein ne alholistitkin on kärsiviä ihmisiä, joille on tapahtunut jotakin ikävää. Ja näin vaan siirretään taakkaa sukupolvelta toiselle.
Mun mielestä miehelläsi on pointti mutta niin on ehkä sinullakin, ehkä tällaisessa tilanteessa kompromissi olisi paras, lapsi teillä ja äidillä vaikka viikko-viikko-systeemillä. Sekä lapsi että äiti tarvitsevat kuitenkin erityistukea tilanteessa, ei tuo "lievä alkoholismi" ole kuitenkaan mikään "lievä" ongelma. Mutta voisi siltikin tuossa tilanteessa olla rajua sekä lapselle että äidille hakea kokonaan huoltajuutta miehelle. Eivätkö mies ja eksä pysty sopimaan tilanteesta, vaikka lastenvalvojalla, sossussa, kuka näitä tällaisia tilanteita nyt hoitaakaan.
Kyllä meilläkin oli usein noita lähes hylättyjä lapsia lähialueelta. Täällä heitä kutsuttiin takka-huone kakaroiksi. Nuorin meillä luuhannut oli 9-vuotias pojan kaveri. Oli siis parkeerannut meille päiviksi. Heille rakennettiin silloin isoa taloa. Hän oli meillä päivittäin syömässäkin, muu perhe asui hotellissa. Poikien tiet sitten erkanivat kun jouduin antamaan porttikiellon kun joutui poliisin kanssa tekemisiin. Ajottain nämä lapset asuivat jossain toisessa "vierastalossa ". Aina ne syyt ei olleet viina, enemmänkin vanhempien työ ja matka kiireet. Olihan meilläkin silloin vauva. Kyllä ne lapset välillä vaihtoivat muualle, kun miäkin väsyin. Myöhemmin olen ajatellut, että tuollainen olisi kyllä oikeasti hoidettava lastensuojelun kautta. Se on suorastaan naapurien hyväksikäyttöä. Asumme melko varakkaitten alueella. Osa näistä kavereista kuoli jo n. 30v iässä. Osasta ihmisistä ei ole vanhemmiksi, silloin lapset menevät sinne missä heillä on rakastavia aikuisia. Näiden isät ovat lääkäretä, juristeja, proffia ym. julkkiksia. Lapset tarvitsevat oikeasti ammatillista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mehän ei tiedetä, mimmonen alkkis tää äiti on. Onko rähisevä tapaus, joka raahaa miehiä kotiinsa panemaan ja lapsi joutuu kuuntelemaan panemista ja tappeluita. Silloin ehdottomasti pois kotoa.
Ei toinenkaan vaihtoehto vaikuta hyvältä: lapsi joutuu luopumaan rakkaista lemmikeistään ja asumaan saman katon alla naisen kanssa, joka ei edes häntä haluaisi. Ei sekään tee mitään hyvää lapsen kehitykselle.
Naapurit eivät soittele useampaan kertaan sossuja paikalle hiljaa itsekseen tissuttelevan äidin kotiin. Eli kyllä tästä tiedetään, mistä on kyse.
Olen kanssasi samaa mieltä. Jos äiti pystyy lapsen huolehtimaan hyvin ja lapsi viihtyy äidillään on minusta aika turhaa myllätä lapsen elämää uusiksi.