Oudoin asia miä olet pelännyt lapsena? (TV-ohjelma, radiojuttu, outo tapahtuma)

Ehkä jotkut muistavat lastenohjelmien Hessu-nimisen juontajan. Juonsi ainakin Puoli kuusi-ohjelmaa. Sitä tyyppiä pidin pelottavana lastenohjelmien juontajaksi. Tukevahko mies jolla isot silmälasit ja kunnon partapehko ja vielä oikein möreä ääni. 

Vielä kun pikkuisena näin painajaisen hänestä niin se kasvatti ahdistusta entisestään. Unenkin voin kertoa kun nyt se lähinnä vain hymyilyttää. Lapsuudenkotini lähellä on likaoja. Unessa leikin siellä ojan lähistöllä kunnes horjahdin sinne ojaan ja taisinpa sitten hukkuakin unessa. Sitten tämä kuva hukkuvasta minusta siirtyy pieneksi ruuduksi vasempaan yläkulmaan lopputekstien vieriessä samalla ja tämä Hessu ilmestyy kokokuvaan ja sanoo, että näin päättyi uusi lastenohjelmamme nimeltä Pohto. 

Samalla voi todeta, että on lapsen alitajuntakin ihmeellinen asia välillä. 

Pelkäsin joskus 10-12 vuotiaana kovasti kaikkia mahdollisia tauteja, joista luin salaa esimerkiksi lehdistä ja vanhemmillani olleesta vanhasta lääkärikirjasta. Kun minulla oli pää kipeä, niin olin varma, että minulla on aivokasvain ja lisäksi olin jostain syystä varma, että minulla on sydänvika, jonka vuoksi minulle joudutaan tekemään sydämensiirto, koska olin lukenut jostain lehdestä tytöstä, jolle oli tehty onnistunut sydämensiirto. Hän oli ilmeisesti yksi ensimmäisiä suomalaisia lapsia, joille se oli tehty ja siksi hänestä kirjoitettiin lehdessä, oliko se nyt Nykyposti, Seura tai joku vastaava lehti. Näin jopa painajaisia siitä, että minulle pitää se leikkaus tehdä, se ei onnistu ja jostain syystä niissä unissa vanhemmat eivät halunneet, että minulle tehdään se.

Kun luin jostakin lehdestä pojasta, jolla oli lihassurkastumatauti, niin olin varma että minullakin on se ja että minä luultavasti kuolen siihen koska tahansa. Myös kaikenlaisia sukupuolitauteja pelkäsin, vaikka en tietenkään ollut ollut kenenkään kanssa seksuaalisessa kanssakäymisessä.

Niihin aikoihin minua pelotti myös kovasti kuolema ja ajattelin, että miten vanhemmat reagoivat, kun saavat tietää, että minä kuolen. Makasin usein hereillä iltaisin sängyssä ja mietin, että miten makaan sängyssä kuolemaisillani, vanhemmat istuvat sängyn vieressä ja sitten juuri ennen kuolemaa halaan heitä ja sitten kuolen heidän syliinsä. No, tässä sitä ollaan elossa 36-vuotiaana ja tietääkseni minä en ainakaan vielä ole kuolemassa ellei sitten jotain yllättävää tapahdu. Näin jälkeenpäin ainoa sairaus, mitä silloin sairastin oli varmasti masennus, jota ei jostain syystä huomattu eikä alettu hoitamaan.

Pimeää pelkäsin ja siellä liikkumista ,pelkäsin naapurin hevosta joka hyppi aidan takana , pelkäsimme kotona jos vanhemmat olivat poissa pelkäsimme aaveita /ääniä talossa. Pelkäsin mennä yksin oikopolkua metsän läpi...

Lehdissä oli 70-luvulla paljon juttuja ufohavainnoista, lähimmät n. 100 km päässä kotoani. Pelkäsin, että ufo sieppaa minut.

Pelkäsin jostain syystä Ylen kanavatunnusta 90-luvulla. Se tuli aina myös juuri ennen kuin lastenohjelmat (Muumilaakson tarinoita) alkoivat, joten jouduin näkemään sen usein, mutta aina pelotti.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäsin jostain syystä Ylen kanavatunnusta 90-luvulla. Se tuli aina myös juuri ennen kuin lastenohjelmat (Muumilaakson tarinoita) alkoivat, joten jouduin näkemään sen usein, mutta aina pelotti.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Et ole ainoa. Eiköhän tuota ole useat pelänneet Brodcasters-tunnarin ohella. yös joidenkin ulkolaisten tuotantoyhtiöiden kuten Universalin logot pelottivat. Noita ns. Nightmare logoja löytyykin kiitettävästi Youtuben puolelta. 

Ajankohtainen kakkonen, sen tunnusmusiikki ja tutkakuva alussa.

Kaikissa pimeissä nurkissa melkein näin Lumikin äitipuolen seisomassa jylhänä, mustana, hiljaa paikoillaan tuijottaen minua violettien luomiensa alta.

Tämä tapahtui jo ihan pikkulapsena, alle 5-vuotiaana, koska minulla oli Lumikki -sarjakuvalehti.

7-8 -vuotiaana ollessa yksin kotona, pelkäsin, että Hansu Hanhi, se Mummo Ankan renki, kurkkaa jonkun seinän takaa ihan iloisesti, mutta kuitenkin pelottavasti virnuillen.

Olen 1971 syntynyt, joten Tietoisku mustine jäineen ja jäihin putoamisineen oli todellakin pelottavaa kamaa.

Poliisi tv n tunnari 😩

Jostain syystä pelkäsin ihan älyttömästi isoveljeni mustaa koripalloa. Aloin aina parkumaan kun näin tän kyseisen pallon ja se sai sitten multa nimenkin ''kaamee pallo''. Veljet usein viihdytti itteään pelottelemalla mua tällä kaameella pallolla. Sama juttu puhallettavan pinkin nojatuolin kanssa. :D

Asuimme jossain vaiheessa kaksikerroksisessa talossa, jonka alakerrassa oli pitkä käytävä, jonka varrella oli makuuhuoneiden ovia, ja päässä yksi ovi, joka johti boilerihuoneeseen, jossa oli pesukone ja kuivausrumpu. Sen vieressä oli toinen ovi, joka vei kylpyhuoneeseen. Saatoin ahmia esiteininä vähän liikaa Noidan käsikirjaa, Stephen Kingejä ja isän vanhoja Tales from the Crypt -kauhusarjiksia, sillä varmaan yli viiden vuoden ajan se matka käytävää pitkin viemään likaiset vaatteet pyykkiin tai suihkuun mennäkseen oli kunnon sydän-kurkussa-Via Dolorosa. Ajattelin koko ajan, että boilerihuoneen ovi avautuu ja sieltä hyökkää mikä nyt sen hetken kauhugallerian ykkönen olikaan, tai vaihtoehtoisesti se kurkkaa yhtäkkiä jostain makuuhuoneesta matkan varrelta. Mikään summa rahaa ei olisi saanut myöskään kääntämään selkää sille suljetulle ovelle - ainakaan, mikäli halusi kävellä eikä juosta hysteerisenä.

Kun näin lentokoneen taivaalla, pelkäsin, että se putoaa, ja minä olen ainut ihminen joka näkisi tuon tapahtuman. Pelkäsin, että en osaa auttaa ketään enkä tehdä mitään tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäsin jostain syystä Ylen kanavatunnusta 90-luvulla. Se tuli aina myös juuri ennen kuin lastenohjelmat (Muumilaakson tarinoita) alkoivat, joten jouduin näkemään sen usein, mutta aina pelotti.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Taaperona minä pelkäsin 80-luvun maikkarin pöllötunnuksia (videolla 3. ja 4.)

Pelkäsin käen kukuntaa :D vietimme perheen kanssa paljon aikaa luonnossa kun olin lapsi, ja isä usein pelotteli, että "käki tulee" jos en ollut kiltisti :D

Faija opetti lukemaan ennen kansakoulua, joten olin jotain viisi-kuusivuotias. Ei silloin ollut mitään lastenkirjoja ainakaan meillä.

Luin Titanicin tuho ja Paholaisen viuluniekka (kertoi Paganinista). Aika ankean ahdistavaa muodostaa maailmankuvaa.

sellainen sarja tai leffa kuin Lokkisaaren arvoitus joskus 80-luvun alkupuolella. pelkään lokkeja vieläkin...

Se Vuorenpeikkojen laulu on aivan kaamea ! Kun nyt aikuisena näin sen nimenkin kirjoituksessasi, alkoi ahdistaa ällöttävästi. Sen säveltäjän Kriegin ? on täytynyt olla pahasti mielenvikainen.

Toinen musiikkikpl on joku Tulikärpänen ? Inhottavaa ininää. Myös joku hieman klassisempaa.

Ja Sibeliuksen jutut, oijoi voi. Kamalan uhkaavia.

Pelkäsin lapsena Hectorin Lapsuuden loppu -kappaletta. Aloin aina itkeä hysteerisesti, kun kuulin sen radiosta tai äiti soitti sen kasetilta, ja edelleen ihoni menee kananlihalle, kun kuulen sen.

Luulen, että kammosin lapsena nimenomaan laulun sanoja kuten nykyäänkin. Nyt sanoitus ja sen metaforat ja viittaukset tosin tuntuvat hyytävällä tavalla aiempaakin ajankohtaisemmalta, kun planeettamme ja lajimme tila on se mikä on.

Posliininukkeja. Tätini keräili kauniita posliininukkeja ja lahjoitti minullekin niitä. Äiti sitten näppäränä sisustajana laittoi ne "esille" - hän ripusti ne narulla kauloistaan huoneeni seinälle. Pimeässä peiton alla käänsin kasvot aina pois nukeista jotka silmät levällään tuijottivat tyhjää ja roikkuivat kauloistaan seinällä.

Peter panissa olevaa krokotiilia. Kun valot sammutettiin, jostain syystä kuvittelin, että niitä vilisee enemmänkin huoneidemme lattioilla.