Onko oikein anopilta vaatia, että näemme/kyläilemme hänen luonaan joka viikko?
7kk poika meillä. Kauhulla odotan mitä tapahtuu sitten, kun palaan taas töihin.
Käytännössä on mahdotonta ainakaan enää silloin toteuttaa tuota krt/vko, koska on monia muitakin, joita me ja lapsemme haluamme nähdä, puhumattakaan lepäämisestä töiden jälkeen.
En ymmärrä miten kolmen lapsen äiti ei ymmärrä tätä.
Kuinka usein teillä nähdään isovanhempia?
Kommentit (150)
Sanot anopille, että näette sitten, kun teille sopii. Vielä parempi olisi, että mies sanoisi tämän äidilleen itse.
Toivottavasti ymmärrät, että jos anoppi ei saa olla osa lapsenlapsen elämää, niin hän hankkii elämäänsä jotain muuta tärkeää. Silloin on turha soitella, että tuletko hoitamaan lasta, että saadaan miehen kanssa yhteistä aikaa. Asioilla on aina puolensa ja puolensa, nykymummot eivät suostu olemaan mikään paikallekutsuttava hoitoreservi.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ymmärrät, että jos anoppi ei saa olla osa lapsenlapsen elämää, niin hän hankkii elämäänsä jotain muuta tärkeää. Silloin on turha soitella, että tuletko hoitamaan lasta, että saadaan miehen kanssa yhteistä aikaa. Asioilla on aina puolensa ja puolensa, nykymummot eivät suostu olemaan mikään paikallekutsuttava hoitoreservi.
Ja se kerta viikko pakkotapaaminen on ainoa keino olla osa lapsenlapsen elämää? Or else.
No eihän kerta viikossa ole kauhea vaatimus . Toki jos ette tule toimeen niin on, mutta muuten jos asutte melko lähellä ongelmaa ei pitäisi olla.
en suostuisi tuohon. Paitsi jos mies käy lasten kanssa tapaamassa sitä äityliään, niin sitten ok, itse ottaisin siinä omaa aikaa sillä välin.
Veikkaan vaan, ettei miehesi jaksa viihdyttää sekä lasta että läheisriippuvaista äitiään kovinkaan montaa viikkoa putkeen :)
Vierailija kirjoitti:
No eihän kerta viikossa ole kauhea vaatimus . Toki jos ette tule toimeen niin on, mutta muuten jos asutte melko lähellä ongelmaa ei pitäisi olla.
No on se kohtuuton vaatimus työssäkäyvälle. Pienen lapsen kanssa illalla ei voi joten tuolla tavalla se anoppi on aina pakko tavata viikonloppuna. Eli ajaa kaiken muun sosiaalisen elämän ja jopa lepäämisen edelle. Niinkö?
Anopilla on oikeus vaatia mitä haluaa, ja teillä on oikeus tehdä, mitä haluatte. Ensisijaisestihan tuo on miehen homma. Mies päättää, haluaako käydä äitinsä luona joka viikko. Sinä voit mennä mukaan vähän harvemmin. Joka tapauksessa älä jää miehen ja anopin väliin tässä keskustelussa, vaan anna miehen sopia tämä asia itse.
Lepää sinä. Anna miehesi viedä lapsensa katsomaan äitiään.
Vierailija kirjoitti:
No eihän kerta viikossa ole kauhea vaatimus . Toki jos ette tule toimeen niin on, mutta muuten jos asutte melko lähellä ongelmaa ei pitäisi olla.
Öh.. Todennäköisesti toiseltakin puolelta on isovanhempia. Lisäksi muut sukulaiset ja ystävät.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ymmärrät, että jos anoppi ei saa olla osa lapsenlapsen elämää, niin hän hankkii elämäänsä jotain muuta tärkeää. Silloin on turha soitella, että tuletko hoitamaan lasta, että saadaan miehen kanssa yhteistä aikaa. Asioilla on aina puolensa ja puolensa, nykymummot eivät suostu olemaan mikään paikallekutsuttava hoitoreservi.
no todellakin olisi tervettä että mummo hankkii elämäänsä myös muuta sisältöä kuin lapsenlapset. Sehän on hirveä taakka kaikille osallisille, jos mummon elämässä ei ole muuta kuin lapsen perheen elämä. Se voi olla yksi tärkeä ja rakas osa, muttei koko elämä. En ole koskaan ajatellut, että isoäidit tai isoisät olisivat olemassa vain meitä varten.
Kyllä lapsen pitäisi n. 10-v korvilla jo tajuta, että vanhemmilla on muutakin elämää kuin minä. Ja varsinkin yli 20-vuotiaiden -joilla jo omiakin lapsia - pitäisi tämä ymmärtää. Läheisyys ja yhteinen aika ovat ihania asioita, mutta siitä ei saa muodostua vaatimusta ja pakkoa. Mitä jos ap:n perhe päättää muuttaa vaikka ulkomaille muutamaksi vuodeksi, miten tämä "kerran viikossa mummo" pystyy silloin elämään ja rakastamaan, jos hänelle rakkaus on sidottu tällaiseen pakkonäkemiseen?
Ei kuulosta terveeltä! Ja sit vielä ihmetellään, miksi anoppeja arvostellaan... koska miehet eivät laita rajoja äideilleen. KYll minä naisena ainakin pidän tietyt rajat myös omiin vanhempiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän kerta viikossa ole kauhea vaatimus . Toki jos ette tule toimeen niin on, mutta muuten jos asutte melko lähellä ongelmaa ei pitäisi olla.
Öh.. Todennäköisesti toiseltakin puolelta on isovanhempia. Lisäksi muut sukulaiset ja ystävät.
Väität , että suomessa on niin suosittu perhe, että on pakollisia kyläilyjä yli 1 viikossa?
Mun mielestä kerran viikkoon kuulostaa ihan normaalilta jos asutte lähekkäin. Näin ainakin meillä ja hyvin toimii.
Mikä edes on ”pakollinen kyläily”?
Minä kyllästyin anoppiini ja sanoin miehelle että käyköön äitiään katsomassa vaikka joka ilta, minä en tule mukaan eikä anopin myöskään tarvitse tulla meille (tuli aina myöhässä kun oli kutsuttu kylään, viitisen vuotta sitä katselin ja sitten totesin että jos ei sen vertaa kunnioita että ajoissa tulisi, ei tarvitse tulla ollenkaan.)
No, käykö mies äitinsä luona? Ehkä kerran kuussa. Ehkä. Tai soittaa. Miehiä ei yleensä hirveästi kiinnosta äitiinsä yhteyttä pitää, joten miksi miniänkään pitäisi?
Lapsia en missään tapauksessa antaisi anoppini hoidettavaksi, se kun ei kykene pitämään alkeellisintakaan säännöllistä aikataulua tai kuria ja on näitä tyyppejä jotka laittaa vuoden vanhan lapsen puuroon sokerista mansikkahilloa jos sitä ei vahdi koko ajan.
Jos anoppi asuu samassa kaupungissa kuin te niin ei pitäisi olla mikään ongelma nähdä kerran viikossa.
Siis tuleeko anoppi teille käymään vai käyttekö hänen luonaan? Ja millaisia nuo vierailut ovat? Onko sellaista, että tulee vaikka teille käymään ja leikkii lapsen kanssa, ilman että teidän pitää nähdä vaivaa?
Ja miksi on "pakko"? Onko tuo siis anopin toive vai mikä?
Toki tuosta voi olla tosi paljon iloa ja apua, jos menee silleen arkisesti. Mutta silloin sen pitäisi mennä lapsiperheen ehdoilla ja jos ei joskus sovi, niin sitten pitäisi olla ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ymmärrät, että jos anoppi ei saa olla osa lapsenlapsen elämää, niin hän hankkii elämäänsä jotain muuta tärkeää. Silloin on turha soitella, että tuletko hoitamaan lasta, että saadaan miehen kanssa yhteistä aikaa. Asioilla on aina puolensa ja puolensa, nykymummot eivät suostu olemaan mikään paikallekutsuttava hoitoreservi.
Ja se kerta viikko pakkotapaaminen on ainoa keino olla osa lapsenlapsen elämää? Or else.
Ja sinä unohdit viestin lopussa olevasi suomalainen?
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi asuu samassa kaupungissa kuin te niin ei pitäisi olla mikään ongelma nähdä kerran viikossa.
Jos vanhemmat on töissä ja pieni lapsi hoidossa, se ilta tarvitaan kyllä rauhoittumiseen kotona.
Viikonloppuna pitäisi kaikkien saada levätä aikataulutta ja paineitta, siivota, hoitaa kotityöt, ulkoiluttaa lapsi, pestä pyykit jne.
On se minusta täysin kohtuutonta, että sitten se viikonlopun mahdollinen sosiaalinen puristus on aina se anoppi.
Suotavaa olisi, että perheellä säilyisi yhteys myös muihin sukulaisiin, ystäväperheisiin ja omiin ystäviin.
Ei todellakaan ole.
Meillä on aina ollut ongelmia noissa siirtymissä. Kun lapset oli kotihoidossa, oli aika luonnollista, että ehti kyläillä enemmän.
Nyt lapset on jo teinejä joilla paljon omia juttuja. Taas kitistään siitä kyläilystä.
Raskasta.