Abit hurjina ”katastrofaalisesta” englannin yo kokeesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin minäkin tuota "fey-kysymystä". Itsellä nyt pari vuosikymmentä (kolme, jos lasketaan ekat 'keikat' jo parikymppisenä) takana vieraiden kielten (mm. englanti) opettamista ja kääntämistä, sekä muita kieliin liittyviä töitä yksityisellä puolella. Oma englannin YO-koe meni aikanaan kohtalaisesti, 296/299 pistettä.

Itselleni vaihtoehto 'feminine' on aika ilmeinen. Miksi? Koska mikään tekstissä ei tue riittävästi vaihtoehtoa 'elitist'. Eliminoinnin taktiikkahan näissä tehtävissä on se tärkein.

Ei tuota kohtaa helpoksi voi objektiivisesti luokitella. Pidän ihan mahdollisena, että YTL hyväksyy siinä kaksi vaihtoehtoa, enkä osaa ajatella, että se olisi ihan kamalan väärä ratkaisu.

En perehtynyt kokeeseen kovin tarkasti, mutta kyllä se melko haastavalta vaikutti. Tietysti koe ei saisikaan kauhen monen abin mielestä tuntua helpolta, silloinhan se on epäonnistunut.

Aika elitististä sen sijaan on sanoa, että enkun yo-kokeesi meni kohtalaisesti.

Oletko nyt varma, että kommenttini ei ollut pikemminkin feminiininen? 

'

Sellaista en siinä nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin minäkin tuota "fey-kysymystä". Itsellä nyt pari vuosikymmentä (kolme, jos lasketaan ekat 'keikat' jo parikymppisenä) takana vieraiden kielten (mm. englanti) opettamista ja kääntämistä, sekä muita kieliin liittyviä töitä yksityisellä puolella. Oma englannin YO-koe meni aikanaan kohtalaisesti, 296/299 pistettä.

Itselleni vaihtoehto 'feminine' on aika ilmeinen. Miksi? Koska mikään tekstissä ei tue riittävästi vaihtoehtoa 'elitist'. Eliminoinnin taktiikkahan näissä tehtävissä on se tärkein.

Ei tuota kohtaa helpoksi voi objektiivisesti luokitella. Pidän ihan mahdollisena, että YTL hyväksyy siinä kaksi vaihtoehtoa, enkä osaa ajatella, että se olisi ihan kamalan väärä ratkaisu.

En perehtynyt kokeeseen kovin tarkasti, mutta kyllä se melko haastavalta vaikutti. Tietysti koe ei saisikaan kauhen monen abin mielestä tuntua helpolta, silloinhan se on epäonnistunut.

Aika elitististä sen sijaan on sanoa, että enkun yo-kokeesi meni kohtalaisesti.

Oletko nyt varma, että kommenttini ei ollut pikemminkin feminiininen? 

A rather 'fey' comment, indeed.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

YO-kokeessa pitää hallita kaikki kymmenen vuoden aikana opittu. Lisäksi ällään (useimmiten) vaaditaan sekin, että harrastaa kyseistä kieltä ja kulttuuria paljon ja monipuolisesti myös koulun ulkopuolella. Vasta silloin kielen hallinta syvenee ja laajenee niin, että ei tarvitse itkeä esim. sitä, että sanaa 'fey' ei ollut minkään englanninkirjan kappaleen sanastossa tai saivarrella siitä, että kyllä sitä teoriassa voitaisiin Skotlannistakin piipahtaa Lontoossa balettiesityksessä.

Mikäli YO-kokeita aletaan toden teolla painottaa korkeakouluopintoihin pääsyssä, tähän täytyy löytää jokin kultainen keskitie. Kokeeseen ei voida tällöin heittää ihan mitä vaan "kulttuurin tuntemusta" ja sitten silmät kirkkaina väittää, että no tämä vain täytyy kuule tietää että saa Laudaturin. Ja sitten kuitenkin se Laudatur on ainoa tie päästä yliopistoon. 

En tiedä ymmärtääkö kukaan pointtiani, omista lukioajoistani on hurjan pitkä aika. 

Tarkoituksenahan on, että parhaita kieltä osaavat ja kulttuuria tuntevat saavat laudaturin. Tarkoituksena myös on, että parhaat pääsevät yliopistoon. Näin ollen nämä kaksi ovat hyvin linjassa. Monesti parhaat osaavat OPS:n lisäksi myös paljon muuta, koska harrastavat aihetta itsenäisesti. Näin ollen ei ole mitenkään omituista, että parhaaseen arvosanaan pitäisi osata enemmänkin kuin lukion kursseilla käydään läpi (vaikka epäilen että tässäkin tapauksessa lukion oppimäärän hallinta riittää parhaaseen arvosanaan).

Mielestäni on ihan hyvä, että oppilaat pikku hiljaa oppivat ulos siitä ajatuksesta, että opettaja kertoo mitä pitää osata ja kääntävät ajattelumaailmaansa siihen suuntaan, että pyrkivät oppimaan mahdollisimman paljon ja muutakin kuin vain sen mitä ehdottomasti pitää osata. Ei elämässä pärjää, jos opettelee vain sen mitä joku käskee opetella.

Ja tässäkin tapauksessa parhaat on parhaita ja saavat parhaat arvosanat, joten homma menee aivan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

YO-kokeessa pitää hallita kaikki kymmenen vuoden aikana opittu. Lisäksi ällään (useimmiten) vaaditaan sekin, että harrastaa kyseistä kieltä ja kulttuuria paljon ja monipuolisesti myös koulun ulkopuolella. Vasta silloin kielen hallinta syvenee ja laajenee niin, että ei tarvitse itkeä esim. sitä, että sanaa 'fey' ei ollut minkään englanninkirjan kappaleen sanastossa tai saivarrella siitä, että kyllä sitä teoriassa voitaisiin Skotlannistakin piipahtaa Lontoossa balettiesityksessä.

Mikäli YO-kokeita aletaan toden teolla painottaa korkeakouluopintoihin pääsyssä, tähän täytyy löytää jokin kultainen keskitie. Kokeeseen ei voida tällöin heittää ihan mitä vaan "kulttuurin tuntemusta" ja sitten silmät kirkkaina väittää, että no tämä vain täytyy kuule tietää että saa Laudaturin. Ja sitten kuitenkin se Laudatur on ainoa tie päästä yliopistoon. 

En tiedä ymmärtääkö kukaan pointtiani, omista lukioajoistani on hurjan pitkä aika. 

Tarkoituksenahan on, että parhaita kieltä osaavat ja kulttuuria tuntevat saavat laudaturin. Tarkoituksena myös on, että parhaat pääsevät yliopistoon. Näin ollen nämä kaksi ovat hyvin linjassa. Monesti parhaat osaavat OPS:n lisäksi myös paljon muuta, koska harrastavat aihetta itsenäisesti. Näin ollen ei ole mitenkään omituista, että parhaaseen arvosanaan pitäisi osata enemmänkin kuin lukion kursseilla käydään läpi (vaikka epäilen että tässäkin tapauksessa lukion oppimäärän hallinta riittää parhaaseen arvosanaan).

Mielestäni on ihan hyvä, että oppilaat pikku hiljaa oppivat ulos siitä ajatuksesta, että opettaja kertoo mitä pitää osata ja kääntävät ajattelumaailmaansa siihen suuntaan, että pyrkivät oppimaan mahdollisimman paljon ja muutakin kuin vain sen mitä ehdottomasti pitää osata. Ei elämässä pärjää, jos opettelee vain sen mitä joku käskee opetella.

Ja tässäkin tapauksessa parhaat on parhaita ja saavat parhaat arvosanat, joten homma menee aivan oikein.

No tämä on taas kohtuullisen elitististä. Sillä aiheisiin paneutuminen usein kustantaa. Ei kaikilla ole rahaa reissata, mennä kielikursseille, olla vaihdossa ym. Lukiolainen on aivan eri asia kuin joku kolme-nelikymppinen.

Vaihtoehtoisesti pitää sitten jo lähtökohtaisesti painottaa sitä, että yo-koe ei perustu OPS:iin eikä lukion kursseihin, mutta niiden suorittamisesta saattaa olla hyötyä. Samalla tämä kuitenkin tarkoittaisi sitä, että lukiosta alkaisi yhä enemmän tulla rikkaiden juttu. Sitäkö sitten halutaan?

Monet nykykakarat luulevat yksinkertaisesti itsestään liikoja. Minä kirjoitin joskus kauan sitten laudaturin englannista, ja ei tuo tentti nyt pikaisesti katsottuna mikään mahdoton ollut. Luin myös noin 15-vuotiaasta eteenpäin englanninkielistä kirjallisuutta verrattain säännöllisesti. Sekä normaalia proosaa että tietokirjallisuutta. Lukiossa lähinnä tietotekniikan korkeakoulutasoisia opuksia.

Mitä tulee tähän "fey" sanaan,  joka oli siinä romaanista lainatun katkelman yhteydessä. Ko. lainauksesta kävi ilmi, että päähenkilö kävi "public schoolia". Silloin olisi aika erikoista, jos tälläistä eliitti-poikakoulua käyvän ihmisen äidin mielestä balettiesitys koulun pojille oli "elitististä"...

Vierailija kirjoitti:

Monet nykykakarat luulevat yksinkertaisesti itsestään liikoja. Minä kirjoitin joskus kauan sitten laudaturin englannista, ja ei tuo tentti nyt pikaisesti katsottuna mikään mahdoton ollut. Luin myös noin 15-vuotiaasta eteenpäin englanninkielistä kirjallisuutta verrattain säännöllisesti. Sekä normaalia proosaa että tietokirjallisuutta. Lukiossa lähinnä tietotekniikan korkeakoulutasoisia opuksia.

Mitä tulee tähän "fey" sanaan,  joka oli siinä romaanista lainatun katkelman yhteydessä. Ko. lainauksesta kävi ilmi, että päähenkilö kävi "public schoolia". Silloin olisi aika erikoista, jos tälläistä eliitti-poikakoulua käyvän ihmisen äidin mielestä balettiesitys koulun pojille oli "elitististä"...

Tämä nyt ei enää liity millään tavalla aiheeseen, mutta on pakko todeta näin kohta nelikymppisenä ja hyvin ihmisläheistä työtä tekevänä, että eniten itsestään luulee 50-60-luvuilla syntyneet. Heille kaikki tuli käsittämättömän helpolla, ja siinä luulossa, että he itse olisivat saaneet aikaan hienon Suomen kaikkine hyvinvointivaltion palveluineen yms. 

Olen nyt näiden ikäluokkien käytöstä todistanut viime vuosina sen verran usein, että jossain vaiheessa pelkään että suustani lipsahtaa muutama tarkoin valittu solvaus ja sitten toive siitä, että vanhainkotiaika tulee olemaan mielenkiintoinen ja aivan varmasti itse ansaittu. 

Nuoret puolestaan tietävät enemmän kuin koskaan ennen. Enemmän kuin minä tai minua vanhemmat. Ja se on vain hieno juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä ihmeen tarve teillä on vähätellä? Tuossa kokeessa oli huomattavan erilaisia rakennetehtäviä kuin muissa kokeissa. Lisäksi kuuntelu oli samassa, eli tehtävää oli paljon enemmän kuin aiemmissa kokeissa samalla ajalla. Aiemmat abit ovat saaneet lähes kahdenkymmenenvuoden ajan samanlaisen koerakenteen, nyt meidän harjoittelemamme kokeet eivät vastanneet uuden kokeen sisältöä. Mikä tässä on niin vaikeaa? Emme olleet varautuneet tällaisiin tehtäviin, minkä lisäksi esimerkiksi eri aikaisesti tehtävä kuuntelu oli ihan katastrofaalinen. Samaan aikaan kun moni teki kuuntelua, kävelivät toiset vessaan ja luokkaan saattoi ravata uusia valvojia. Tämän vuoden abit ovat huomattavan heikommassa asemassa.

Koe oli vaikea, näkeehän sen jo äänestyksestä YLEN sivuilla. Ei sinne turhaan ole syntynyt kohua. Kohu syntyy jos koe ei ole tarkoituksenmukainen. Ihan turha vähätellä asiaa.

Koe oli huomattavan korkeatasoisempi aiempiin verrattuna jonka lisäksi uudet tehtävätyypit ja niiden ohjeistus hämmensivät monia. Miksi esimerkiksi ei voi ilmoittaa esseen sanamäärää tehtävänannossa kunnolla, vaan se pitää ilmoittaa epäselkeästi?

Kyllä meidän koulussa on ainakin ihan hyvin selitetty minkä tyyppisiä tehtäviä kokeessa voi olla, eikä sen olisi pitänyt kenellekkään jäädä epäselväksi. Ja muutenkin kokeen tehtävätyypit ovat ihan julkista informaatiota. Siitä ei pitäisi olla osaaminen kiinni, että tehtävä on erilainen kuin aikaisemmin, kun siitä on valtakunnallisesti tiedotettu että uusissa sähköisissä kokeissa tulee olemaan uudenlaisia tehtävätyyppeja, esim. videoita ja kuvia. 

Ja saanen myös mainita, että kuuntelut olivat lyhkäisempiä kuin mihin olen aikaisemmin tottunut, samoin luetunymmärtämisen tekstit. Kyllä kuunteluosuuden tuleminen osaksi muuta koetta oli YTL:n päässä otettu ihan hyvin huomioon. 

Eliittikoulun oppilaiden vanhemmille ei teatteri, baletti, klassinen musiikki ole elitististä. Briteissä yksityiskoululla ja julkisella koululla on suuri ero. 

Koe oli kyllä oikeasti todella vaikea. Olen istunut yo-salissa englannin kokeessa jo neljästi ja kolme kertaa kirjoittanut laudaturin. Tulokset ovat kuitenkin ehtineet vanhentua. Tänä vuonna tuli ilman esseetä 176 pistettä eikä koskaan ennen ole koe mennyt näin huonosti. Jokainen englannin kurssi on suoritettu arvosanalla 10 ja englanti on minun äidinkieli.

Tuo lentokonetehtävä oli helppo, fey oli jo sisällöstä pääteltävissä ja kuitenkin kirjallisuudessa usein nähty sana. Sen sijaan esseeaiheista oli hyvin vaikea keksiä kirjoitettavaa johon merkkimäärä riittää ja paskatehtäväkin meni huonosti. Contrail-tehtävässä taas tuntui olevan vain huonoja vaihtoehtoja siihen milloin niitä ei muodostu.

Kaiken kaikkiaan vaikein yo-koe jota olen ollut tekemässä, jokainen kerta tätä ennen on kuitenkin ollut jo selkeästi laudaturin puolella itse pisteitä tarkistaessa. Tällä kertaa on pahimmillaan luvassa M. Toivon mukaan koe oli muillekin vaikea ja rajat laskevat, muuten istutaan vielä viideskin kerta salissa.

No, tänä vuonna sitten taas tämä oli vaikea. Aina aika-ajoin on näitä niin vaikeita, etteivät äidinkielenään puhuvatkaan osaa niitä. Oli mm v. 1985 ja on ollut sen jälkeenkin....

Tää on väärä palsta keskustella tästä aiheesta. Ei minuakaan abina suuremmin hetkauta, jos 40-vuotiaat kokevat työelämässään kaltoinkohtelua, joka voi yhtään liiottelematta vaikuttaa koko loppuelämään.

Minulle se koe oli valtava takaisku, koska englanti ei ole vahvuuteni ja koe vaati kuitenkin ammattilaistason osaamista - siitä huolimatta, että oli suunnattu lukiolaisille. Opiskelupaikka, jopa lakki saattaa jäädä saamatta vain koska kuuluin koekaniinien ryhmään. Aiempina vuosina C olisi irronnut helpolla.

En silti valita enempää, koska täällä sitä tuskin ymmärretään.

Jos vaikka yläasteen seiskaluokan lumakokeen uutisoitaisiin olevan yhtäkkiä lukion oppimäärän tasoa, olisi minunkin helppo syyttää nuorempiani yleissivistyksen puutteesta. Samanlainen ilmiö on täälläkin nähtävissä.

Suomeen on rantautumassa tämä japanilainen meininki suorituskeskeisestä, täydellisyyttä tavoittelevasta yhteiskunnasta. Ytl on se taho, jonka vuoksi nuoret puhuu tällä palstalla itsemurhasta kun perhe, yhteisö ja yhteiskunta vaatii vaan pärjäämään hammasta purren, vaikka vaatimustaso ylitti inhimillisyyden rajat jo aikoja sitten.

Nii joo ja helppohan se on arvostella, kun on iyse päässyt aikanaan niin paljon helpommalla. Oli se enkku mullekin aika läpihuutojuttu, mutta katsoin kuulkaa tuon kokeen ihan huolella ja voin todeta, että kyllä se aika p*run vaativa on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki oppikirjat ja ajat ovat muuttuneet, mutta enpä muista, oliko meillä lukion enkun oppikirjoissa käsitettä "public school", vaikka täällä kovasti jankataan, että kyllähän lukiolaisen tulee tietää, että public tarkoittaakin joskus yksityinen. Niin tai näin, itse en tällaista käänteistä ilmiötä tietäisi edelleenkään ilman tätä keskustelua. Netin perusteella nimitys on joka tapauksessa vanhentunut, joten en tiedä, miksi oppikirjoissa aktiivisesti viljeltäisiin tällaista käsitettä, koska noin niin kuin yleensä oppikirjoissa ei keskitytä historiaan. Toki se on jossain knoppitietolaatikossa voinut olla, mutta kuvittelisin, että tärkeämpääkin opetettavaa koulutusjärjestelmästä ja -sanastosta riittää kuten esim. upper secondary school, college, university jne.

Lukion oppikirjat ovat itselläni tallella, mutta en jaksa niitä nyt kellarista hakea. Pitääpä kysyä perhepiirin lukiolaisilta, miten on nykypäivänä. 

Mitä taas tulee yleisesti ottaen noihin kompamaisiin vaihtoehtotehtäviin, niin kokeessa kuin kokeessa ne mielestäni suosivat usein tiettyä ihmistyyppiä. Myös pääsykokeissa käy helposti niin, että pohtiva ja paljon tietävä henkilö saa lähes jokaisesta vaihtoehdosta oikean, kun tarpeeksi pähkii asioita eri näkökulmista. Tällaiselta henkilöltä saattaa puuttua kyky räiskäistä reippaasti vastaus, joka vain tuntuu oikealta, koska hän jää tekemään pitkällisiä tulkintoja. Tämä kyky taas saattaa olla selkeämmin noin arvosana 8:n opiskelijalla. Tästä voi sitten olla montaa mieltä, että mikä on olennaista: hahmottaa suurpiirteisesti tilannetta ja ehkä jopa ohittaa tiettyjä seikkoja vai mennä nyanssitasolle ja eri näkökulmiin. Ikäväähän näissä on se, että ajatusprosessia ei koskaan pääse avaamaan eli joku voi saada pisteet onnettomalla päättelyketjulla, joku taas paljon pidemmälle viedyllä päättelyketjulla ei saa pisteen pistettä.

Voi luoja... Kyseessä yksi tehtävä koko kokeesta! Jos koko koe on tarkoitus saada täysin oikein niin silloin pitää hallita asia erinomaisesti ja kielen kohdalla sen erinomaiseen hallintaan kuuluu kyky myös ymmärtää vanhempaakin tekstiä, missä tästä olikin kyse.

Lisäksi kun puhutaan erinomaisesta kielitaidosta, niin siihen kuuluu myös kulttuurin tuntemus ja esimerkiksi koulujärjestelmän tuntemus kuuluu kulttuurin tuntemukseen. Suomalaiset yksinkertaisesti ovat niin hyviä englannissa nykypäivänä, että kokeen on oltava vaikea, jotta saadaan eroja aikaiseksi. Jos englannin koe olisi vaativuudeltaan B-ruotsin tasoa, niin kaikkihan saisivat siitä täydet pisteet.

Tajuatteko että koe oli LIIAN VAIKEA? Siis me oppilaat olemme tehneet kymmenen vuoden ajalta harjoituskokeita, eivät ne ole olleet näin vaikeita. Koe oli LIIAN haastava. Se saa olla haastava, mutta tämä oli liikaa. Mikä tässä on vaikeaa tajuta? :D Kokeen vaatimustaso meni suomalaisen tason yli liian reippaasti.

Katsokaa sitä äänestystä. Sille on syynsä. Kukaan ei valita vaikeasta kokeesta, vaan siitä että se oli huomattavan vaikeampi kuin aiemmat sen lisäksi että siinä oli uusia tehtäviä. Tietysti meitä ärsyttää joutua YTL:N koekaniineiksi. Aiemmat abit ovat tehneet kuuntelunkin erikseen, mikä jakaa taakkaa.

Yrittäkää jo ymmärtää.

Jokainen tietää että englanti on korkeatasoinen, ei sitä tarvitse täällä hokea. Tämä vuosi oli poikkeuksellisen vaikea uuden koetyypin lisäksi.

Koska koe oli sama kaikille samaan aikaan kirjoittaneille ja osallistujia on paljon, vaikeudella ei ole väliä, kunhan pisteissä on riittävästi hajontaa. Vaikeusastetta voidaan helposti kompensoida säätämällä arvosanojen pisterajoja. Oleellista kai lienee se, että arvosana kertoo suhteellisen osaamisen muihin kokelaisiin verrattuna, eikä se, kuinka korkea pistemäärä on.

Meidän abimme oli sitä mieltä, että koe oli aiempia vaikeampi, mutta ei mitenkään erityisen vaikea. Nettiäänestykset kokeen vaikeudesta eivät kerro välttämättä yhtään mitään, sillä vastaajat ovat voineet painottua niihin, joiden mielestä koe oli vaikea. Ylipäätään yksittäisten kokelaiden mielipide kokeen vaikeudesta ei kerro välttämättä mitään siitä, onko koe ollut vaikea. Se voi kertoa enemmän siitä, että koe on ollut erilainen kuin ennen, eikä kokeessa menestymiseen tähtäävä harjoittelu välttämättä olekaan toiminut entiseen tapaan. Voi olla, että uusi koe mittaa todellista osaamista jopa paremmin kuin entinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki oppikirjat ja ajat ovat muuttuneet, mutta enpä muista, oliko meillä lukion enkun oppikirjoissa käsitettä "public school", vaikka täällä kovasti jankataan, että kyllähän lukiolaisen tulee tietää, että public tarkoittaakin joskus yksityinen. Niin tai näin, itse en tällaista käänteistä ilmiötä tietäisi edelleenkään ilman tätä keskustelua. Netin perusteella nimitys on joka tapauksessa vanhentunut, joten en tiedä, miksi oppikirjoissa aktiivisesti viljeltäisiin tällaista käsitettä, koska noin niin kuin yleensä oppikirjoissa ei keskitytä historiaan. Toki se on jossain knoppitietolaatikossa voinut olla, mutta kuvittelisin, että tärkeämpääkin opetettavaa koulutusjärjestelmästä ja -sanastosta riittää kuten esim. upper secondary school, college, university jne.

Lukion oppikirjat ovat itselläni tallella, mutta en jaksa niitä nyt kellarista hakea. Pitääpä kysyä perhepiirin lukiolaisilta, miten on nykypäivänä. 

Mitä taas tulee yleisesti ottaen noihin kompamaisiin vaihtoehtotehtäviin, niin kokeessa kuin kokeessa ne mielestäni suosivat usein tiettyä ihmistyyppiä. Myös pääsykokeissa käy helposti niin, että pohtiva ja paljon tietävä henkilö saa lähes jokaisesta vaihtoehdosta oikean, kun tarpeeksi pähkii asioita eri näkökulmista. Tällaiselta henkilöltä saattaa puuttua kyky räiskäistä reippaasti vastaus, joka vain tuntuu oikealta, koska hän jää tekemään pitkällisiä tulkintoja. Tämä kyky taas saattaa olla selkeämmin noin arvosana 8:n opiskelijalla. Tästä voi sitten olla montaa mieltä, että mikä on olennaista: hahmottaa suurpiirteisesti tilannetta ja ehkä jopa ohittaa tiettyjä seikkoja vai mennä nyanssitasolle ja eri näkökulmiin. Ikäväähän näissä on se, että ajatusprosessia ei koskaan pääse avaamaan eli joku voi saada pisteet onnettomalla päättelyketjulla, joku taas paljon pidemmälle viedyllä päättelyketjulla ei saa pisteen pistettä.

Voi luoja... Kyseessä yksi tehtävä koko kokeesta! Jos koko koe on tarkoitus saada täysin oikein niin silloin pitää hallita asia erinomaisesti ja kielen kohdalla sen erinomaiseen hallintaan kuuluu kyky myös ymmärtää vanhempaakin tekstiä, missä tästä olikin kyse.

Kirjoitin yllä olevan tekstin, enkä minäkään ymmärrä tätä vähättelyä ja voi luojattelua. Onko täällä nyt siis englannin lukion opet kommentoimassa vai jotkut kotirouvat tmv., jotka eivät tiedä esim. OPS:sta mitään?

Lukiolaisen tehtävä ei ole hallita vanhempaakin kieltä. Katso OPS netistä, jos et usko minua. Siihen voidaan mennä sitten yliopisto-opinnoissa englantilaisen filologian oppiaineessa esim. kirjallisuuskursseilla. Vaihtoehtoisesti kaiva lähteet esille, jos olet sitä mieltä, että taso on oppikirjoissa vaikeutunut näin huimasti. 

Lukiolainen ei ole englannin kielen ammattilainen eikä häneltä sellaista voida vaatia. 

Oikean vastauksen löytämiseksi tuohon tehtävään ei tarvitse olla englannin kielen ammattilainen. Tehtävässä pyydettiin kertomaan, mitä tekstissä oleva tuntematon sana tarkoittaa ja tarkoitus oli päätellä se asiayhteydestä. Ei siis edellytetty kyseisen sanan sanakirjamääritelmän osaamista. Tuntemattomien sanojen merkityksen päättely asiayhteydestä on aivan perusasia, jonka pitäisi olla tuttua jokaiselle lukiolaiselle.

Älkääkä höpisko vanhemmasta kielestä. Teksti on romaanista, joka on julkaistu 2015 eli kolmisen vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä muistaa, mitä aikaisemmin on kirjoitettu: abit ovat harjoitelleet vanhoilla (siis myös viime syksyn) yo-kokeilla, joissa on ollut aivan erilainen rakenne ja jossa esimerkiksi esseestä on selvästi ilmoitettu kuinka monta sanaa siinä on oltava. Nyt eteen lätkäistään koe, joka on aivan erilainen ja jossa on vieläpä samassa ajassa paljon enemmän tehtävää. Tiesivätkö opettajatkaan YTL:n suunnitelmista? 

Totta on se, että jyvät pitää erotella akanoista kun mitataan taitoa. Mutta vastasiko tämä koe yleistä opetussuunnitelmaa? Vastasiko se lukion oppikirjojen sisältöä? Siinä vaiheessa tilanne muuttuu epäreiluksi abeja kohtaan, jos kokeessa kysytään jotakin mitä opsi ei vaadi ja kirjat eivät opeta. 

Tokihan tuo uusi rakenne on ollut tiedossa, koska esim. kuuntelun yhdistämistä kirjalliseen on puollettu sillä, että se voi helpottaa jännittäjiä.

Mutta sepä se, täällä just ei tunnu pahemmin kommentoijat välittävän OPS:sta eikä oppikirjoista. Hölistään vaan jotain, että kyllä pitää tietää (vaikka väitän, että välttämättä nämä kommentoijat eivät edes itse olisi tienneet - kunhan nyt vain on kiva besserwisseröidä). 19-vuotias abi ei ole 40-vuotias maisteri ja kääntäjä. 

Kumma kyllä osa niistä 19-vuotiaista, 18-vuotiaista ja jopa 17-vuotiaista kokelaista (abeista) on selvinnyt tuosta tehtävästä ilman ongelmia.

Veikkaan, että tuo tehtävä on ollut vaikea niille kympin oppilaille, joiden osaaminen on perustunut ulkolukuun. Osataan lukiokirjojen sanastot etuperin ja takaperin, osataan kaikki opetetut kielioppisäännöt ja ollaan valmistauduttu pänttäämällä yötä myöten tietyn tyyppisiä tehtäviä. Mutta samalla on jäänyt ymmärtämättä se, että kieli on muutakin kuin sanakirjamääritelmät, mallin mukaiset ääntämiset ja tarkat kielioppisäännöt. Eivät kaikki äidinkieleltään englanninkielisetkään tiedä jokaisen sanan merkitystä, joten hekin joutuvat päättelemään sanan merkityksen asiayhteyden perusteella, jolleivät sitten etsi sanakirjaa. Se on ihan perustaito, joka jokaisella pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki oppikirjat ja ajat ovat muuttuneet, mutta enpä muista, oliko meillä lukion enkun oppikirjoissa käsitettä "public school", vaikka täällä kovasti jankataan, että kyllähän lukiolaisen tulee tietää, että public tarkoittaakin joskus yksityinen. Niin tai näin, itse en tällaista käänteistä ilmiötä tietäisi edelleenkään ilman tätä keskustelua. Netin perusteella nimitys on joka tapauksessa vanhentunut, joten en tiedä, miksi oppikirjoissa aktiivisesti viljeltäisiin tällaista käsitettä, koska noin niin kuin yleensä oppikirjoissa ei keskitytä historiaan. Toki se on jossain knoppitietolaatikossa voinut olla, mutta kuvittelisin, että tärkeämpääkin opetettavaa koulutusjärjestelmästä ja -sanastosta riittää kuten esim. upper secondary school, college, university jne.

Lukion oppikirjat ovat itselläni tallella, mutta en jaksa niitä nyt kellarista hakea. Pitääpä kysyä perhepiirin lukiolaisilta, miten on nykypäivänä. 

Mitä taas tulee yleisesti ottaen noihin kompamaisiin vaihtoehtotehtäviin, niin kokeessa kuin kokeessa ne mielestäni suosivat usein tiettyä ihmistyyppiä. Myös pääsykokeissa käy helposti niin, että pohtiva ja paljon tietävä henkilö saa lähes jokaisesta vaihtoehdosta oikean, kun tarpeeksi pähkii asioita eri näkökulmista. Tällaiselta henkilöltä saattaa puuttua kyky räiskäistä reippaasti vastaus, joka vain tuntuu oikealta, koska hän jää tekemään pitkällisiä tulkintoja. Tämä kyky taas saattaa olla selkeämmin noin arvosana 8:n opiskelijalla. Tästä voi sitten olla montaa mieltä, että mikä on olennaista: hahmottaa suurpiirteisesti tilannetta ja ehkä jopa ohittaa tiettyjä seikkoja vai mennä nyanssitasolle ja eri näkökulmiin. Ikäväähän näissä on se, että ajatusprosessia ei koskaan pääse avaamaan eli joku voi saada pisteet onnettomalla päättelyketjulla, joku taas paljon pidemmälle viedyllä päättelyketjulla ei saa pisteen pistettä.

Voi luoja... Kyseessä yksi tehtävä koko kokeesta! Jos koko koe on tarkoitus saada täysin oikein niin silloin pitää hallita asia erinomaisesti ja kielen kohdalla sen erinomaiseen hallintaan kuuluu kyky myös ymmärtää vanhempaakin tekstiä, missä tästä olikin kyse.

Lisäksi kun puhutaan erinomaisesta kielitaidosta, niin siihen kuuluu myös kulttuurin tuntemus ja esimerkiksi koulujärjestelmän tuntemus kuuluu kulttuurin tuntemukseen. Suomalaiset yksinkertaisesti ovat niin hyviä englannissa nykypäivänä, että kokeen on oltava vaikea, jotta saadaan eroja aikaiseksi. Jos englannin koe olisi vaativuudeltaan B-ruotsin tasoa, niin kaikkihan saisivat siitä täydet pisteet.

Heh, joo, kivikautisen koulujärjestelmän tuntemus on tosi olennaista kulttuurin tuntemusta. Rrrright. 

Vastaavalla logiikalla paneutuisimme äikän tunneilla käsittelemään aktiivisesti kansakoulua, oppikoulua, kiertokoulua jne. 

Public schoolit eivät ole mitään kivikautta, vaan yhä edelleen olemassaolevaa todellisuutta. Oletko koskaan kuullut sellaisista kouluista kuin vaikkapa Eton College (luulisi olevan tuttu aika monelle) tai Rugby School (josta eräs pallopeli on saanut nimensä)? Vanhimmilla kouluilla on ikää yli 1400 vuotta. Vanhin yhtäjaksoisesti toiminut koulu lienee The King's School, Canterbury, joka on perustettu 597. Sekin on public school.

Kansakoulu, oppikoulu ja kiertokoulu kuuluvat historiantunneille, eivät suomea vieraana kielenä opettelevan osaamiseen, koska mitään niistä ei enää ole olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä muistaa, mitä aikaisemmin on kirjoitettu: abit ovat harjoitelleet vanhoilla (siis myös viime syksyn) yo-kokeilla, joissa on ollut aivan erilainen rakenne ja jossa esimerkiksi esseestä on selvästi ilmoitettu kuinka monta sanaa siinä on oltava. Nyt eteen lätkäistään koe, joka on aivan erilainen ja jossa on vieläpä samassa ajassa paljon enemmän tehtävää. Tiesivätkö opettajatkaan YTL:n suunnitelmista? 

Totta on se, että jyvät pitää erotella akanoista kun mitataan taitoa. Mutta vastasiko tämä koe yleistä opetussuunnitelmaa? Vastasiko se lukion oppikirjojen sisältöä? Siinä vaiheessa tilanne muuttuu epäreiluksi abeja kohtaan, jos kokeessa kysytään jotakin mitä opsi ei vaadi ja kirjat eivät opeta. 

Tokihan tuo uusi rakenne on ollut tiedossa, koska esim. kuuntelun yhdistämistä kirjalliseen on puollettu sillä, että se voi helpottaa jännittäjiä.

Mutta sepä se, täällä just ei tunnu pahemmin kommentoijat välittävän OPS:sta eikä oppikirjoista. Hölistään vaan jotain, että kyllä pitää tietää (vaikka väitän, että välttämättä nämä kommentoijat eivät edes itse olisi tienneet - kunhan nyt vain on kiva besserwisseröidä). 19-vuotias abi ei ole 40-vuotias maisteri ja kääntäjä. 

Kumma kyllä osa niistä 19-vuotiaista, 18-vuotiaista ja jopa 17-vuotiaista kokelaista (abeista) on selvinnyt tuosta tehtävästä ilman ongelmia.

Veikkaan, että tuo tehtävä on ollut vaikea niille kympin oppilaille, joiden osaaminen on perustunut ulkolukuun. Osataan lukiokirjojen sanastot etuperin ja takaperin, osataan kaikki opetetut kielioppisäännöt ja ollaan valmistauduttu pänttäämällä yötä myöten tietyn tyyppisiä tehtäviä. Mutta samalla on jäänyt ymmärtämättä se, että kieli on muutakin kuin sanakirjamääritelmät, mallin mukaiset ääntämiset ja tarkat kielioppisäännöt. Eivät kaikki äidinkieleltään englanninkielisetkään tiedä jokaisen sanan merkitystä, joten hekin joutuvat päättelemään sanan merkityksen asiayhteyden perusteella, jolleivät sitten etsi sanakirjaa. Se on ihan perustaito, joka jokaisella pitäisi olla.

Eiköhän sen kokeen pitäisi testata sitä mitä lukiossa ollaan opetettu. Jos siellä on opiskeltu sanoja ja kielioppisääntöjä, eikä tuota muuta soveltamista ja mainitsemaasi muuta ’perustaitoa’, niin silloin kokeen ei pitäisi painottuakaan siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

YO-kokeessa pitää hallita kaikki kymmenen vuoden aikana opittu. Lisäksi ällään (useimmiten) vaaditaan sekin, että harrastaa kyseistä kieltä ja kulttuuria paljon ja monipuolisesti myös koulun ulkopuolella. Vasta silloin kielen hallinta syvenee ja laajenee niin, että ei tarvitse itkeä esim. sitä, että sanaa 'fey' ei ollut minkään englanninkirjan kappaleen sanastossa tai saivarrella siitä, että kyllä sitä teoriassa voitaisiin Skotlannistakin piipahtaa Lontoossa balettiesityksessä.

Mikäli YO-kokeita aletaan toden teolla painottaa korkeakouluopintoihin pääsyssä, tähän täytyy löytää jokin kultainen keskitie. Kokeeseen ei voida tällöin heittää ihan mitä vaan "kulttuurin tuntemusta" ja sitten silmät kirkkaina väittää, että no tämä vain täytyy kuule tietää että saa Laudaturin. Ja sitten kuitenkin se Laudatur on ainoa tie päästä yliopistoon. 

En tiedä ymmärtääkö kukaan pointtiani, omista lukioajoistani on hurjan pitkä aika. 

Tarkoituksenahan on, että parhaita kieltä osaavat ja kulttuuria tuntevat saavat laudaturin. Tarkoituksena myös on, että parhaat pääsevät yliopistoon. Näin ollen nämä kaksi ovat hyvin linjassa. Monesti parhaat osaavat OPS:n lisäksi myös paljon muuta, koska harrastavat aihetta itsenäisesti. Näin ollen ei ole mitenkään omituista, että parhaaseen arvosanaan pitäisi osata enemmänkin kuin lukion kursseilla käydään läpi (vaikka epäilen että tässäkin tapauksessa lukion oppimäärän hallinta riittää parhaaseen arvosanaan).

Mielestäni on ihan hyvä, että oppilaat pikku hiljaa oppivat ulos siitä ajatuksesta, että opettaja kertoo mitä pitää osata ja kääntävät ajattelumaailmaansa siihen suuntaan, että pyrkivät oppimaan mahdollisimman paljon ja muutakin kuin vain sen mitä ehdottomasti pitää osata. Ei elämässä pärjää, jos opettelee vain sen mitä joku käskee opetella.

Ja tässäkin tapauksessa parhaat on parhaita ja saavat parhaat arvosanat, joten homma menee aivan oikein.

No tämä on taas kohtuullisen elitististä. Sillä aiheisiin paneutuminen usein kustantaa. Ei kaikilla ole rahaa reissata, mennä kielikursseille, olla vaihdossa ym. Lukiolainen on aivan eri asia kuin joku kolme-nelikymppinen.

Vaihtoehtoisesti pitää sitten jo lähtökohtaisesti painottaa sitä, että yo-koe ei perustu OPS:iin eikä lukion kursseihin, mutta niiden suorittamisesta saattaa olla hyötyä. Samalla tämä kuitenkin tarkoittaisi sitä, että lukiosta alkaisi yhä enemmän tulla rikkaiden juttu. Sitäkö sitten halutaan?

Ei tarvitse matkustaa, eikä etenkään osallistua kielikursseille tai olla vaihdossa. Kirjoja saa kirjastosta, netistä löytää tietoa (esim. englanninkielinen Wikipedia kertoo varsin laajasti monista asioista). Elokuvat, tv-sarjat ja dokumentit kertovat nekin kaikenlaista sellaista, mitä koulun oppikirjoihin ei ole mahtunut.

Itse asiassa hyvin usein eniten tietoa saa lukemalla, eikä käymällä jossain. Toki jossain museossa tai vaikkapa nähtävyyden opasvihkosessa kerrotaan asioista, mutta ne on usein suunnattu turisteille ja asiasta kerrotaan lyhyesti muutamalla lauseella. Kirjassa asiasta voidaan kertoa laajemmin ja monipuolisemmin.

Kyse on oikeastaan yleisestä uteliaisuudesta eli halusta oppia uutta. Jos uudet asiat eivät kiinnosta, jää paitsi monesta kiinnostavasta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä muistaa, mitä aikaisemmin on kirjoitettu: abit ovat harjoitelleet vanhoilla (siis myös viime syksyn) yo-kokeilla, joissa on ollut aivan erilainen rakenne ja jossa esimerkiksi esseestä on selvästi ilmoitettu kuinka monta sanaa siinä on oltava. Nyt eteen lätkäistään koe, joka on aivan erilainen ja jossa on vieläpä samassa ajassa paljon enemmän tehtävää. Tiesivätkö opettajatkaan YTL:n suunnitelmista? 

Totta on se, että jyvät pitää erotella akanoista kun mitataan taitoa. Mutta vastasiko tämä koe yleistä opetussuunnitelmaa? Vastasiko se lukion oppikirjojen sisältöä? Siinä vaiheessa tilanne muuttuu epäreiluksi abeja kohtaan, jos kokeessa kysytään jotakin mitä opsi ei vaadi ja kirjat eivät opeta. 

Tokihan tuo uusi rakenne on ollut tiedossa, koska esim. kuuntelun yhdistämistä kirjalliseen on puollettu sillä, että se voi helpottaa jännittäjiä.

Mutta sepä se, täällä just ei tunnu pahemmin kommentoijat välittävän OPS:sta eikä oppikirjoista. Hölistään vaan jotain, että kyllä pitää tietää (vaikka väitän, että välttämättä nämä kommentoijat eivät edes itse olisi tienneet - kunhan nyt vain on kiva besserwisseröidä). 19-vuotias abi ei ole 40-vuotias maisteri ja kääntäjä. 

Kumma kyllä osa niistä 19-vuotiaista, 18-vuotiaista ja jopa 17-vuotiaista kokelaista (abeista) on selvinnyt tuosta tehtävästä ilman ongelmia.

Veikkaan, että tuo tehtävä on ollut vaikea niille kympin oppilaille, joiden osaaminen on perustunut ulkolukuun. Osataan lukiokirjojen sanastot etuperin ja takaperin, osataan kaikki opetetut kielioppisäännöt ja ollaan valmistauduttu pänttäämällä yötä myöten tietyn tyyppisiä tehtäviä. Mutta samalla on jäänyt ymmärtämättä se, että kieli on muutakin kuin sanakirjamääritelmät, mallin mukaiset ääntämiset ja tarkat kielioppisäännöt. Eivät kaikki äidinkieleltään englanninkielisetkään tiedä jokaisen sanan merkitystä, joten hekin joutuvat päättelemään sanan merkityksen asiayhteyden perusteella, jolleivät sitten etsi sanakirjaa. Se on ihan perustaito, joka jokaisella pitäisi olla.

Edellisellä sivulla jo kerroinkin kokemuksestani, mutta kerrotaan se nyt uudelleen. Elämäni ensimmäiset 12 vuotta olivat englanninkieliset. Kotona puhuttiin pääosin englantia, koulussa ainoa kieli oli englanti ja vapaa-ajalla kielenä oli englanti. Suomea osasin hyvin huonosti, sen verran että pärjäsin joten kuten. Englanninkielessä olin gifted and talented education programissa ja pystyin suorittamaan kaksi lukuvuotta yhdessä, lukeminen ja kirjoittaminen oli niin helppoa. Englanti on yhä se kieli joka on minulla vahvempi ja luontevampi käyttää, huolimatta siitä että olen asunut Suomessa 13 vuotta. Siitä syystä pyrin löytämään opiskelumateriaalit muihinkin aineisiin englanniksi.

En ole englannissa pänttääjä tai suorittaja, tiedän että osaan ja olen saanut kursseista kympin sen enempää pänttäämättä. En muista kielioppirakenteita ulkoa vaan kielikorva kyllä kertoo ne. Tästä huolimatta en pärjännyt kokeessa. Ilman esseetä tuli 176/200 pistettä, aiemmin kun tässä vaiheessa on ollut jo selvää että L sieltä tulee. Olen ollut yo-salissa neljästi tulosten vanhennuttua ja kyllä tämä viimeisin oli se missä joissain kohdissa oli pakko arvata. Tuo fey oli ihan pääteltävissä, mutta monissa kohdissa tuntui että on ainoastaan huonoja vastauksia. Olisin pystynyt kääntämään tekstit ja kuuntelut, selittämään niiden sisällön ja referoimaan. Siitä huolimatta monessa monivalinnassa piti valita vaihtoehdoista joista kaikki tuntuivat jollain tavalla väärältä.

Aiemmin olin huolestuneempi äidinkielen yo-kokeesta, suomi kun on minulle se selkeästi vaikeampi kieli ja joskus en vain tahdo löytää oikeita sanoja suomeksi. Nyt minua huolestuttaa eniten englanti, huolimatta siitä että arkeni on yhä suurelta osin englanninkielistä. Eli ei ne kirjat ulkoa osaavat ole ainoat jotka olivat pulassa, meitä englantia äidinkielenään puhuvia oli vähintään kolme siellä kitumassa.

Vierailija kirjoitti:

Tää on väärä palsta keskustella tästä aiheesta. Ei minuakaan abina suuremmin hetkauta, jos 40-vuotiaat kokevat työelämässään kaltoinkohtelua, joka voi yhtään liiottelematta vaikuttaa koko loppuelämään.

Minulle se koe oli valtava takaisku, koska englanti ei ole vahvuuteni ja koe vaati kuitenkin ammattilaistason osaamista - siitä huolimatta, että oli suunnattu lukiolaisille. Opiskelupaikka, jopa lakki saattaa jäädä saamatta vain koska kuuluin koekaniinien ryhmään. Aiempina vuosina C olisi irronnut helpolla.

En silti valita enempää, koska täällä sitä tuskin ymmärretään.

Jos vaikka yläasteen seiskaluokan lumakokeen uutisoitaisiin olevan yhtäkkiä lukion oppimäärän tasoa, olisi minunkin helppo syyttää nuorempiani yleissivistyksen puutteesta. Samanlainen ilmiö on täälläkin nähtävissä.

Jos osaamisesi on C:n tasolla, saanet sen tästäkin kokeesta, sillä jos koe oli tavallista vaikeampi, arvosanarajat muuttuvat vastaavasti.