Abit hurjina ”katastrofaalisesta” englannin yo kokeesta

Toki oppikirjat ja ajat ovat muuttuneet, mutta enpä muista, oliko meillä lukion enkun oppikirjoissa käsitettä "public school", vaikka täällä kovasti jankataan, että kyllähän lukiolaisen tulee tietää, että public tarkoittaakin joskus yksityinen. Niin tai näin, itse en tällaista käänteistä ilmiötä tietäisi edelleenkään ilman tätä keskustelua. Netin perusteella nimitys on joka tapauksessa vanhentunut, joten en tiedä, miksi oppikirjoissa aktiivisesti viljeltäisiin tällaista käsitettä, koska noin niin kuin yleensä oppikirjoissa ei keskitytä historiaan. Toki se on jossain knoppitietolaatikossa voinut olla, mutta kuvittelisin, että tärkeämpääkin opetettavaa koulutusjärjestelmästä ja -sanastosta riittää kuten esim. upper secondary school, college, university jne.

Lukion oppikirjat ovat itselläni tallella, mutta en jaksa niitä nyt kellarista hakea. Pitääpä kysyä perhepiirin lukiolaisilta, miten on nykypäivänä. 

Mitä taas tulee yleisesti ottaen noihin kompamaisiin vaihtoehtotehtäviin, niin kokeessa kuin kokeessa ne mielestäni suosivat usein tiettyä ihmistyyppiä. Myös pääsykokeissa käy helposti niin, että pohtiva ja paljon tietävä henkilö saa lähes jokaisesta vaihtoehdosta oikean, kun tarpeeksi pähkii asioita eri näkökulmista. Tällaiselta henkilöltä saattaa puuttua kyky räiskäistä reippaasti vastaus, joka vain tuntuu oikealta, koska hän jää tekemään pitkällisiä tulkintoja. Tämä kyky taas saattaa olla selkeämmin noin arvosana 8:n opiskelijalla. Tästä voi sitten olla montaa mieltä, että mikä on olennaista: hahmottaa suurpiirteisesti tilannetta ja ehkä jopa ohittaa tiettyjä seikkoja vai mennä nyanssitasolle ja eri näkökulmiin. Ikäväähän näissä on se, että ajatusprosessia ei koskaan pääse avaamaan eli joku voi saada pisteet onnettomalla päättelyketjulla, joku taas paljon pidemmälle viedyllä päättelyketjulla ei saa pisteen pistettä.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas nyt sitten viisaammat mitä se fey tarkoittaa?

Se selviää varmaankin asiayhteydestä, jos osaa englantia.

Tietty prosentti saa tietyn arvosanan gaussin käyrän mukaan. Jos koe oli vaikea pisterajat tippuvat.

Koe oli merkittävästi vaikeampi edellisvuosiin verrattuna ja koe oli täysin uudenlainen. Kuuntelu oli työnnetty samaan syssyyn jonka lisäksi useissa kouluissa koko abitti järjestelmä oli kaatunut. Lässytäkää vain korkeasta tasosta. Tämä koe oli huomattavasti aiempia vaativampi ja oli todella epäoikeudenmukaista laittaa koe jota nykyinen opetussuunnitelma ei tue.

Miksi te hoette että taso on korkea? Niin on,  tämä koe oli liian vaikea koska siinä oli sekä kuuntelu, että kokoo kirjallinen koe samassa. Lisäksi kokeessa oli täysin uudenlaisia tehtävätyyppejä eikä näiden pisteytyksiä oltu kunnolla selvennetty ohjeistuksissa.

Koe oli huomattavan vaikea lukion oppimäärään. Siksi lähes 60% on kokeen äänestänyt aivan liian vaikeaksi. En ole koskaan nähnyt näin vaikeaa enkun yo:ta ja olen sentään uusija joka on tehnyt lukuisia enkun kokeita vuodesta 1994-2015.

Vierailija kirjoitti:

Toki oppikirjat ja ajat ovat muuttuneet, mutta enpä muista, oliko meillä lukion enkun oppikirjoissa käsitettä "public school", vaikka täällä kovasti jankataan, että kyllähän lukiolaisen tulee tietää, että public tarkoittaakin joskus yksityinen. Niin tai näin, itse en tällaista käänteistä ilmiötä tietäisi edelleenkään ilman tätä keskustelua. Netin perusteella nimitys on joka tapauksessa vanhentunut, joten en tiedä, miksi oppikirjoissa aktiivisesti viljeltäisiin tällaista käsitettä, koska noin niin kuin yleensä oppikirjoissa ei keskitytä historiaan. Toki se on jossain knoppitietolaatikossa voinut olla, mutta kuvittelisin, että tärkeämpääkin opetettavaa koulutusjärjestelmästä ja -sanastosta riittää kuten esim. upper secondary school, college, university jne.

Lukion oppikirjat ovat itselläni tallella, mutta en jaksa niitä nyt kellarista hakea. Pitääpä kysyä perhepiirin lukiolaisilta, miten on nykypäivänä. 

Mitä taas tulee yleisesti ottaen noihin kompamaisiin vaihtoehtotehtäviin, niin kokeessa kuin kokeessa ne mielestäni suosivat usein tiettyä ihmistyyppiä. Myös pääsykokeissa käy helposti niin, että pohtiva ja paljon tietävä henkilö saa lähes jokaisesta vaihtoehdosta oikean, kun tarpeeksi pähkii asioita eri näkökulmista. Tällaiselta henkilöltä saattaa puuttua kyky räiskäistä reippaasti vastaus, joka vain tuntuu oikealta, koska hän jää tekemään pitkällisiä tulkintoja. Tämä kyky taas saattaa olla selkeämmin noin arvosana 8:n opiskelijalla. Tästä voi sitten olla montaa mieltä, että mikä on olennaista: hahmottaa suurpiirteisesti tilannetta ja ehkä jopa ohittaa tiettyjä seikkoja vai mennä nyanssitasolle ja eri näkökulmiin. Ikäväähän näissä on se, että ajatusprosessia ei koskaan pääse avaamaan eli joku voi saada pisteet onnettomalla päättelyketjulla, joku taas paljon pidemmälle viedyllä päättelyketjulla ei saa pisteen pistettä.

Voi luoja... Kyseessä yksi tehtävä koko kokeesta! Jos koko koe on tarkoitus saada täysin oikein niin silloin pitää hallita asia erinomaisesti ja kielen kohdalla sen erinomaiseen hallintaan kuuluu kyky myös ymmärtää vanhempaakin tekstiä, missä tästä olikin kyse.

Vierailija kirjoitti:

Toki oppikirjat ja ajat ovat muuttuneet, mutta enpä muista, oliko meillä lukion enkun oppikirjoissa käsitettä "public school", vaikka täällä kovasti jankataan, että kyllähän lukiolaisen tulee tietää, että public tarkoittaakin joskus yksityinen. Niin tai näin, itse en tällaista käänteistä ilmiötä tietäisi edelleenkään ilman tätä keskustelua. Netin perusteella nimitys on joka tapauksessa vanhentunut, joten en tiedä, miksi oppikirjoissa aktiivisesti viljeltäisiin tällaista käsitettä, koska noin niin kuin yleensä oppikirjoissa ei keskitytä historiaan. Toki se on jossain knoppitietolaatikossa voinut olla, mutta kuvittelisin, että tärkeämpääkin opetettavaa koulutusjärjestelmästä ja -sanastosta riittää kuten esim. upper secondary school, college, university jne.

Lukion oppikirjat ovat itselläni tallella, mutta en jaksa niitä nyt kellarista hakea. Pitääpä kysyä perhepiirin lukiolaisilta, miten on nykypäivänä. 

Mitä taas tulee yleisesti ottaen noihin kompamaisiin vaihtoehtotehtäviin, niin kokeessa kuin kokeessa ne mielestäni suosivat usein tiettyä ihmistyyppiä. Myös pääsykokeissa käy helposti niin, että pohtiva ja paljon tietävä henkilö saa lähes jokaisesta vaihtoehdosta oikean, kun tarpeeksi pähkii asioita eri näkökulmista. Tällaiselta henkilöltä saattaa puuttua kyky räiskäistä reippaasti vastaus, joka vain tuntuu oikealta, koska hän jää tekemään pitkällisiä tulkintoja. Tämä kyky taas saattaa olla selkeämmin noin arvosana 8:n opiskelijalla. Tästä voi sitten olla montaa mieltä, että mikä on olennaista: hahmottaa suurpiirteisesti tilannetta ja ehkä jopa ohittaa tiettyjä seikkoja vai mennä nyanssitasolle ja eri näkökulmiin. Ikäväähän näissä on se, että ajatusprosessia ei koskaan pääse avaamaan eli joku voi saada pisteet onnettomalla päättelyketjulla, joku taas paljon pidemmälle viedyllä päättelyketjulla ei saa pisteen pistettä.

Lukiossa? Eikö nuo ole ihan peruskoulutasoa ja pitäisi olla hallinnassa jo miten päin vaan lukiota aloittaessa. Ei voi olla niin että joka asteella kaikki opetetaan aina uudelleen kun mikään ei pysy mielessä.

Siis mikä ihmeen tarve teillä on vähätellä? Tuossa kokeessa oli huomattavan erilaisia rakennetehtäviä kuin muissa kokeissa. Lisäksi kuuntelu oli samassa, eli tehtävää oli paljon enemmän kuin aiemmissa kokeissa samalla ajalla. Aiemmat abit ovat saaneet lähes kahdenkymmenenvuoden ajan samanlaisen koerakenteen, nyt meidän harjoittelemamme kokeet eivät vastanneet uuden kokeen sisältöä. Mikä tässä on niin vaikeaa? Emme olleet varautuneet tällaisiin tehtäviin, minkä lisäksi esimerkiksi eri aikaisesti tehtävä kuuntelu oli ihan katastrofaalinen. Samaan aikaan kun moni teki kuuntelua, kävelivät toiset vessaan ja luokkaan saattoi ravata uusia valvojia. Tämän vuoden abit ovat huomattavan heikommassa asemassa.

Koe oli vaikea, näkeehän sen jo äänestyksestä YLEN sivuilla. Ei sinne turhaan ole syntynyt kohua. Kohu syntyy jos koe ei ole tarkoituksenmukainen. Ihan turha vähätellä asiaa.

Koe oli huomattavan korkeatasoisempi aiempiin verrattuna jonka lisäksi uudet tehtävätyypit ja niiden ohjeistus hämmensivät monia. Miksi esimerkiksi ei voi ilmoittaa esseen sanamäärää tehtävänannossa kunnolla, vaan se pitää ilmoittaa epäselkeästi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki oppikirjat ja ajat ovat muuttuneet, mutta enpä muista, oliko meillä lukion enkun oppikirjoissa käsitettä "public school", vaikka täällä kovasti jankataan, että kyllähän lukiolaisen tulee tietää, että public tarkoittaakin joskus yksityinen. Niin tai näin, itse en tällaista käänteistä ilmiötä tietäisi edelleenkään ilman tätä keskustelua. Netin perusteella nimitys on joka tapauksessa vanhentunut, joten en tiedä, miksi oppikirjoissa aktiivisesti viljeltäisiin tällaista käsitettä, koska noin niin kuin yleensä oppikirjoissa ei keskitytä historiaan. Toki se on jossain knoppitietolaatikossa voinut olla, mutta kuvittelisin, että tärkeämpääkin opetettavaa koulutusjärjestelmästä ja -sanastosta riittää kuten esim. upper secondary school, college, university jne.

Lukion oppikirjat ovat itselläni tallella, mutta en jaksa niitä nyt kellarista hakea. Pitääpä kysyä perhepiirin lukiolaisilta, miten on nykypäivänä. 

Mitä taas tulee yleisesti ottaen noihin kompamaisiin vaihtoehtotehtäviin, niin kokeessa kuin kokeessa ne mielestäni suosivat usein tiettyä ihmistyyppiä. Myös pääsykokeissa käy helposti niin, että pohtiva ja paljon tietävä henkilö saa lähes jokaisesta vaihtoehdosta oikean, kun tarpeeksi pähkii asioita eri näkökulmista. Tällaiselta henkilöltä saattaa puuttua kyky räiskäistä reippaasti vastaus, joka vain tuntuu oikealta, koska hän jää tekemään pitkällisiä tulkintoja. Tämä kyky taas saattaa olla selkeämmin noin arvosana 8:n opiskelijalla. Tästä voi sitten olla montaa mieltä, että mikä on olennaista: hahmottaa suurpiirteisesti tilannetta ja ehkä jopa ohittaa tiettyjä seikkoja vai mennä nyanssitasolle ja eri näkökulmiin. Ikäväähän näissä on se, että ajatusprosessia ei koskaan pääse avaamaan eli joku voi saada pisteet onnettomalla päättelyketjulla, joku taas paljon pidemmälle viedyllä päättelyketjulla ei saa pisteen pistettä.

Voi luoja... Kyseessä yksi tehtävä koko kokeesta! Jos koko koe on tarkoitus saada täysin oikein niin silloin pitää hallita asia erinomaisesti ja kielen kohdalla sen erinomaiseen hallintaan kuuluu kyky myös ymmärtää vanhempaakin tekstiä, missä tästä olikin kyse.

Lisäksi kun puhutaan erinomaisesta kielitaidosta, niin siihen kuuluu myös kulttuurin tuntemus ja esimerkiksi koulujärjestelmän tuntemus kuuluu kulttuurin tuntemukseen. Suomalaiset yksinkertaisesti ovat niin hyviä englannissa nykypäivänä, että kokeen on oltava vaikea, jotta saadaan eroja aikaiseksi. Jos englannin koe olisi vaativuudeltaan B-ruotsin tasoa, niin kaikkihan saisivat siitä täydet pisteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki oppikirjat ja ajat ovat muuttuneet, mutta enpä muista, oliko meillä lukion enkun oppikirjoissa käsitettä "public school", vaikka täällä kovasti jankataan, että kyllähän lukiolaisen tulee tietää, että public tarkoittaakin joskus yksityinen. Niin tai näin, itse en tällaista käänteistä ilmiötä tietäisi edelleenkään ilman tätä keskustelua. Netin perusteella nimitys on joka tapauksessa vanhentunut, joten en tiedä, miksi oppikirjoissa aktiivisesti viljeltäisiin tällaista käsitettä, koska noin niin kuin yleensä oppikirjoissa ei keskitytä historiaan. Toki se on jossain knoppitietolaatikossa voinut olla, mutta kuvittelisin, että tärkeämpääkin opetettavaa koulutusjärjestelmästä ja -sanastosta riittää kuten esim. upper secondary school, college, university jne.

Lukion oppikirjat ovat itselläni tallella, mutta en jaksa niitä nyt kellarista hakea. Pitääpä kysyä perhepiirin lukiolaisilta, miten on nykypäivänä. 

Mitä taas tulee yleisesti ottaen noihin kompamaisiin vaihtoehtotehtäviin, niin kokeessa kuin kokeessa ne mielestäni suosivat usein tiettyä ihmistyyppiä. Myös pääsykokeissa käy helposti niin, että pohtiva ja paljon tietävä henkilö saa lähes jokaisesta vaihtoehdosta oikean, kun tarpeeksi pähkii asioita eri näkökulmista. Tällaiselta henkilöltä saattaa puuttua kyky räiskäistä reippaasti vastaus, joka vain tuntuu oikealta, koska hän jää tekemään pitkällisiä tulkintoja. Tämä kyky taas saattaa olla selkeämmin noin arvosana 8:n opiskelijalla. Tästä voi sitten olla montaa mieltä, että mikä on olennaista: hahmottaa suurpiirteisesti tilannetta ja ehkä jopa ohittaa tiettyjä seikkoja vai mennä nyanssitasolle ja eri näkökulmiin. Ikäväähän näissä on se, että ajatusprosessia ei koskaan pääse avaamaan eli joku voi saada pisteet onnettomalla päättelyketjulla, joku taas paljon pidemmälle viedyllä päättelyketjulla ei saa pisteen pistettä.

Voi luoja... Kyseessä yksi tehtävä koko kokeesta! Jos koko koe on tarkoitus saada täysin oikein niin silloin pitää hallita asia erinomaisesti ja kielen kohdalla sen erinomaiseen hallintaan kuuluu kyky myös ymmärtää vanhempaakin tekstiä, missä tästä olikin kyse.

Lisäksi kun puhutaan erinomaisesta kielitaidosta, niin siihen kuuluu myös kulttuurin tuntemus ja esimerkiksi koulujärjestelmän tuntemus kuuluu kulttuurin tuntemukseen. Suomalaiset yksinkertaisesti ovat niin hyviä englannissa nykypäivänä, että kokeen on oltava vaikea, jotta saadaan eroja aikaiseksi. Jos englannin koe olisi vaativuudeltaan B-ruotsin tasoa, niin kaikkihan saisivat siitä täydet pisteet.

Tajuatteko että koe oli LIIAN VAIKEA? Siis me oppilaat olemme tehneet kymmenen vuoden ajalta harjoituskokeita, eivät ne ole olleet näin vaikeita. Koe oli LIIAN haastava. Se saa olla haastava, mutta tämä oli liikaa. Mikä tässä on vaikeaa tajuta? :D Kokeen vaatimustaso meni suomalaisen tason yli liian reippaasti.

Katsokaa sitä äänestystä. Sille on syynsä. Kukaan ei valita vaikeasta kokeesta, vaan siitä että se oli huomattavan vaikeampi kuin aiemmat sen lisäksi että siinä oli uusia tehtäviä. Tietysti meitä ärsyttää joutua YTL:N koekaniineiksi. Aiemmat abit ovat tehneet kuuntelunkin erikseen, mikä jakaa taakkaa.

Yrittäkää jo ymmärtää.

Jokainen tietää että englanti on korkeatasoinen, ei sitä tarvitse täällä hokea. Tämä vuosi oli poikkeuksellisen vaikea uuden koetyypin lisäksi.

Tuo on hyvä muistaa, mitä aikaisemmin on kirjoitettu: abit ovat harjoitelleet vanhoilla (siis myös viime syksyn) yo-kokeilla, joissa on ollut aivan erilainen rakenne ja jossa esimerkiksi esseestä on selvästi ilmoitettu kuinka monta sanaa siinä on oltava. Nyt eteen lätkäistään koe, joka on aivan erilainen ja jossa on vieläpä samassa ajassa paljon enemmän tehtävää. Tiesivätkö opettajatkaan YTL:n suunnitelmista? 

Totta on se, että jyvät pitää erotella akanoista kun mitataan taitoa. Mutta vastasiko tämä koe yleistä opetussuunnitelmaa? Vastasiko se lukion oppikirjojen sisältöä? Siinä vaiheessa tilanne muuttuu epäreiluksi abeja kohtaan, jos kokeessa kysytään jotakin mitä opsi ei vaadi ja kirjat eivät opeta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki oppikirjat ja ajat ovat muuttuneet, mutta enpä muista, oliko meillä lukion enkun oppikirjoissa käsitettä "public school", vaikka täällä kovasti jankataan, että kyllähän lukiolaisen tulee tietää, että public tarkoittaakin joskus yksityinen. Niin tai näin, itse en tällaista käänteistä ilmiötä tietäisi edelleenkään ilman tätä keskustelua. Netin perusteella nimitys on joka tapauksessa vanhentunut, joten en tiedä, miksi oppikirjoissa aktiivisesti viljeltäisiin tällaista käsitettä, koska noin niin kuin yleensä oppikirjoissa ei keskitytä historiaan. Toki se on jossain knoppitietolaatikossa voinut olla, mutta kuvittelisin, että tärkeämpääkin opetettavaa koulutusjärjestelmästä ja -sanastosta riittää kuten esim. upper secondary school, college, university jne.

Lukion oppikirjat ovat itselläni tallella, mutta en jaksa niitä nyt kellarista hakea. Pitääpä kysyä perhepiirin lukiolaisilta, miten on nykypäivänä. 

Mitä taas tulee yleisesti ottaen noihin kompamaisiin vaihtoehtotehtäviin, niin kokeessa kuin kokeessa ne mielestäni suosivat usein tiettyä ihmistyyppiä. Myös pääsykokeissa käy helposti niin, että pohtiva ja paljon tietävä henkilö saa lähes jokaisesta vaihtoehdosta oikean, kun tarpeeksi pähkii asioita eri näkökulmista. Tällaiselta henkilöltä saattaa puuttua kyky räiskäistä reippaasti vastaus, joka vain tuntuu oikealta, koska hän jää tekemään pitkällisiä tulkintoja. Tämä kyky taas saattaa olla selkeämmin noin arvosana 8:n opiskelijalla. Tästä voi sitten olla montaa mieltä, että mikä on olennaista: hahmottaa suurpiirteisesti tilannetta ja ehkä jopa ohittaa tiettyjä seikkoja vai mennä nyanssitasolle ja eri näkökulmiin. Ikäväähän näissä on se, että ajatusprosessia ei koskaan pääse avaamaan eli joku voi saada pisteet onnettomalla päättelyketjulla, joku taas paljon pidemmälle viedyllä päättelyketjulla ei saa pisteen pistettä.

Voi luoja... Kyseessä yksi tehtävä koko kokeesta! Jos koko koe on tarkoitus saada täysin oikein niin silloin pitää hallita asia erinomaisesti ja kielen kohdalla sen erinomaiseen hallintaan kuuluu kyky myös ymmärtää vanhempaakin tekstiä, missä tästä olikin kyse.

Lisäksi kun puhutaan erinomaisesta kielitaidosta, niin siihen kuuluu myös kulttuurin tuntemus ja esimerkiksi koulujärjestelmän tuntemus kuuluu kulttuurin tuntemukseen. Suomalaiset yksinkertaisesti ovat niin hyviä englannissa nykypäivänä, että kokeen on oltava vaikea, jotta saadaan eroja aikaiseksi. Jos englannin koe olisi vaativuudeltaan B-ruotsin tasoa, niin kaikkihan saisivat siitä täydet pisteet.

Tajuatteko että koe oli LIIAN VAIKEA? Siis me oppilaat olemme tehneet kymmenen vuoden ajalta harjoituskokeita, eivät ne ole olleet näin vaikeita. Koe oli LIIAN haastava. Se saa olla haastava, mutta tämä oli liikaa. Mikä tässä on vaikeaa tajuta? :D Kokeen vaatimustaso meni suomalaisen tason yli liian reippaasti.

Katsokaa sitä äänestystä. Sille on syynsä. Kukaan ei valita vaikeasta kokeesta, vaan siitä että se oli huomattavan vaikeampi kuin aiemmat sen lisäksi että siinä oli uusia tehtäviä. Tietysti meitä ärsyttää joutua YTL:N koekaniineiksi. Aiemmat abit ovat tehneet kuuntelunkin erikseen, mikä jakaa taakkaa.

Yrittäkää jo ymmärtää.

Jokainen tietää että englanti on korkeatasoinen, ei sitä tarvitse täällä hokea. Tämä vuosi oli poikkeuksellisen vaikea uuden koetyypin lisäksi.

Koe oli kuitenkin kaikille sama, joten erot kanditaattien välillä saadaan esille ja arvosanat jaettua. Sehän se yo-kokeen tarkoitus on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki oppikirjat ja ajat ovat muuttuneet, mutta enpä muista, oliko meillä lukion enkun oppikirjoissa käsitettä "public school", vaikka täällä kovasti jankataan, että kyllähän lukiolaisen tulee tietää, että public tarkoittaakin joskus yksityinen. Niin tai näin, itse en tällaista käänteistä ilmiötä tietäisi edelleenkään ilman tätä keskustelua. Netin perusteella nimitys on joka tapauksessa vanhentunut, joten en tiedä, miksi oppikirjoissa aktiivisesti viljeltäisiin tällaista käsitettä, koska noin niin kuin yleensä oppikirjoissa ei keskitytä historiaan. Toki se on jossain knoppitietolaatikossa voinut olla, mutta kuvittelisin, että tärkeämpääkin opetettavaa koulutusjärjestelmästä ja -sanastosta riittää kuten esim. upper secondary school, college, university jne.

Lukion oppikirjat ovat itselläni tallella, mutta en jaksa niitä nyt kellarista hakea. Pitääpä kysyä perhepiirin lukiolaisilta, miten on nykypäivänä. 

Mitä taas tulee yleisesti ottaen noihin kompamaisiin vaihtoehtotehtäviin, niin kokeessa kuin kokeessa ne mielestäni suosivat usein tiettyä ihmistyyppiä. Myös pääsykokeissa käy helposti niin, että pohtiva ja paljon tietävä henkilö saa lähes jokaisesta vaihtoehdosta oikean, kun tarpeeksi pähkii asioita eri näkökulmista. Tällaiselta henkilöltä saattaa puuttua kyky räiskäistä reippaasti vastaus, joka vain tuntuu oikealta, koska hän jää tekemään pitkällisiä tulkintoja. Tämä kyky taas saattaa olla selkeämmin noin arvosana 8:n opiskelijalla. Tästä voi sitten olla montaa mieltä, että mikä on olennaista: hahmottaa suurpiirteisesti tilannetta ja ehkä jopa ohittaa tiettyjä seikkoja vai mennä nyanssitasolle ja eri näkökulmiin. Ikäväähän näissä on se, että ajatusprosessia ei koskaan pääse avaamaan eli joku voi saada pisteet onnettomalla päättelyketjulla, joku taas paljon pidemmälle viedyllä päättelyketjulla ei saa pisteen pistettä.

Voi luoja... Kyseessä yksi tehtävä koko kokeesta! Jos koko koe on tarkoitus saada täysin oikein niin silloin pitää hallita asia erinomaisesti ja kielen kohdalla sen erinomaiseen hallintaan kuuluu kyky myös ymmärtää vanhempaakin tekstiä, missä tästä olikin kyse.

Kirjoitin yllä olevan tekstin, enkä minäkään ymmärrä tätä vähättelyä ja voi luojattelua. Onko täällä nyt siis englannin lukion opet kommentoimassa vai jotkut kotirouvat tmv., jotka eivät tiedä esim. OPS:sta mitään?

Lukiolaisen tehtävä ei ole hallita vanhempaakin kieltä. Katso OPS netistä, jos et usko minua. Siihen voidaan mennä sitten yliopisto-opinnoissa englantilaisen filologian oppiaineessa esim. kirjallisuuskursseilla. Vaihtoehtoisesti kaiva lähteet esille, jos olet sitä mieltä, että taso on oppikirjoissa vaikeutunut näin huimasti. 

Lukiolainen ei ole englannin kielen ammattilainen eikä häneltä sellaista voida vaatia. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä muistaa, mitä aikaisemmin on kirjoitettu: abit ovat harjoitelleet vanhoilla (siis myös viime syksyn) yo-kokeilla, joissa on ollut aivan erilainen rakenne ja jossa esimerkiksi esseestä on selvästi ilmoitettu kuinka monta sanaa siinä on oltava. Nyt eteen lätkäistään koe, joka on aivan erilainen ja jossa on vieläpä samassa ajassa paljon enemmän tehtävää. Tiesivätkö opettajatkaan YTL:n suunnitelmista? 

Totta on se, että jyvät pitää erotella akanoista kun mitataan taitoa. Mutta vastasiko tämä koe yleistä opetussuunnitelmaa? Vastasiko se lukion oppikirjojen sisältöä? Siinä vaiheessa tilanne muuttuu epäreiluksi abeja kohtaan, jos kokeessa kysytään jotakin mitä opsi ei vaadi ja kirjat eivät opeta. 

Näin voi elämässä käydä, että ei olekaan valmistautunut siihen mitä tapahtuu. Olet valmistautunut johonkin, mutta sitten tilanne muuttuu ja sinun pitääkin toimia toisella tavalla. Siinä sitten kysytään taitoa, jota kokeellakin pyritään mittaamaan. Tarkoituksenahan ei ole mitata kuka on paras tekemään tietyntyyppisiä kokeita, vaan kuka osaa englantia ja kuka ei. Kokeen formaattia ei ole olennainen, kunhan se mittaa kielen ja kulttuurin osaamista ja paljastaa tasoerot kokelaiden välillä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä muistaa, mitä aikaisemmin on kirjoitettu: abit ovat harjoitelleet vanhoilla (siis myös viime syksyn) yo-kokeilla, joissa on ollut aivan erilainen rakenne ja jossa esimerkiksi esseestä on selvästi ilmoitettu kuinka monta sanaa siinä on oltava. Nyt eteen lätkäistään koe, joka on aivan erilainen ja jossa on vieläpä samassa ajassa paljon enemmän tehtävää. Tiesivätkö opettajatkaan YTL:n suunnitelmista? 

Totta on se, että jyvät pitää erotella akanoista kun mitataan taitoa. Mutta vastasiko tämä koe yleistä opetussuunnitelmaa? Vastasiko se lukion oppikirjojen sisältöä? Siinä vaiheessa tilanne muuttuu epäreiluksi abeja kohtaan, jos kokeessa kysytään jotakin mitä opsi ei vaadi ja kirjat eivät opeta. 

Tokihan tuo uusi rakenne on ollut tiedossa, koska esim. kuuntelun yhdistämistä kirjalliseen on puollettu sillä, että se voi helpottaa jännittäjiä.

Mutta sepä se, täällä just ei tunnu pahemmin kommentoijat välittävän OPS:sta eikä oppikirjoista. Hölistään vaan jotain, että kyllä pitää tietää (vaikka väitän, että välttämättä nämä kommentoijat eivät edes itse olisi tienneet - kunhan nyt vain on kiva besserwisseröidä). 19-vuotias abi ei ole 40-vuotias maisteri ja kääntäjä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki oppikirjat ja ajat ovat muuttuneet, mutta enpä muista, oliko meillä lukion enkun oppikirjoissa käsitettä "public school", vaikka täällä kovasti jankataan, että kyllähän lukiolaisen tulee tietää, että public tarkoittaakin joskus yksityinen. Niin tai näin, itse en tällaista käänteistä ilmiötä tietäisi edelleenkään ilman tätä keskustelua. Netin perusteella nimitys on joka tapauksessa vanhentunut, joten en tiedä, miksi oppikirjoissa aktiivisesti viljeltäisiin tällaista käsitettä, koska noin niin kuin yleensä oppikirjoissa ei keskitytä historiaan. Toki se on jossain knoppitietolaatikossa voinut olla, mutta kuvittelisin, että tärkeämpääkin opetettavaa koulutusjärjestelmästä ja -sanastosta riittää kuten esim. upper secondary school, college, university jne.

Lukion oppikirjat ovat itselläni tallella, mutta en jaksa niitä nyt kellarista hakea. Pitääpä kysyä perhepiirin lukiolaisilta, miten on nykypäivänä. 

Mitä taas tulee yleisesti ottaen noihin kompamaisiin vaihtoehtotehtäviin, niin kokeessa kuin kokeessa ne mielestäni suosivat usein tiettyä ihmistyyppiä. Myös pääsykokeissa käy helposti niin, että pohtiva ja paljon tietävä henkilö saa lähes jokaisesta vaihtoehdosta oikean, kun tarpeeksi pähkii asioita eri näkökulmista. Tällaiselta henkilöltä saattaa puuttua kyky räiskäistä reippaasti vastaus, joka vain tuntuu oikealta, koska hän jää tekemään pitkällisiä tulkintoja. Tämä kyky taas saattaa olla selkeämmin noin arvosana 8:n opiskelijalla. Tästä voi sitten olla montaa mieltä, että mikä on olennaista: hahmottaa suurpiirteisesti tilannetta ja ehkä jopa ohittaa tiettyjä seikkoja vai mennä nyanssitasolle ja eri näkökulmiin. Ikäväähän näissä on se, että ajatusprosessia ei koskaan pääse avaamaan eli joku voi saada pisteet onnettomalla päättelyketjulla, joku taas paljon pidemmälle viedyllä päättelyketjulla ei saa pisteen pistettä.

Voi luoja... Kyseessä yksi tehtävä koko kokeesta! Jos koko koe on tarkoitus saada täysin oikein niin silloin pitää hallita asia erinomaisesti ja kielen kohdalla sen erinomaiseen hallintaan kuuluu kyky myös ymmärtää vanhempaakin tekstiä, missä tästä olikin kyse.

Lisäksi kun puhutaan erinomaisesta kielitaidosta, niin siihen kuuluu myös kulttuurin tuntemus ja esimerkiksi koulujärjestelmän tuntemus kuuluu kulttuurin tuntemukseen. Suomalaiset yksinkertaisesti ovat niin hyviä englannissa nykypäivänä, että kokeen on oltava vaikea, jotta saadaan eroja aikaiseksi. Jos englannin koe olisi vaativuudeltaan B-ruotsin tasoa, niin kaikkihan saisivat siitä täydet pisteet.

Heh, joo, kivikautisen koulujärjestelmän tuntemus on tosi olennaista kulttuurin tuntemusta. Rrrright. 

Vastaavalla logiikalla paneutuisimme äikän tunneilla käsittelemään aktiivisesti kansakoulua, oppikoulua, kiertokoulua jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä muistaa, mitä aikaisemmin on kirjoitettu: abit ovat harjoitelleet vanhoilla (siis myös viime syksyn) yo-kokeilla, joissa on ollut aivan erilainen rakenne ja jossa esimerkiksi esseestä on selvästi ilmoitettu kuinka monta sanaa siinä on oltava. Nyt eteen lätkäistään koe, joka on aivan erilainen ja jossa on vieläpä samassa ajassa paljon enemmän tehtävää. Tiesivätkö opettajatkaan YTL:n suunnitelmista? 

Totta on se, että jyvät pitää erotella akanoista kun mitataan taitoa. Mutta vastasiko tämä koe yleistä opetussuunnitelmaa? Vastasiko se lukion oppikirjojen sisältöä? Siinä vaiheessa tilanne muuttuu epäreiluksi abeja kohtaan, jos kokeessa kysytään jotakin mitä opsi ei vaadi ja kirjat eivät opeta. 

Näin voi elämässä käydä, että ei olekaan valmistautunut siihen mitä tapahtuu. Olet valmistautunut johonkin, mutta sitten tilanne muuttuu ja sinun pitääkin toimia toisella tavalla. Siinä sitten kysytään taitoa, jota kokeellakin pyritään mittaamaan. Tarkoituksenahan ei ole mitata kuka on paras tekemään tietyntyyppisiä kokeita, vaan kuka osaa englantia ja kuka ei. Kokeen formaattia ei ole olennainen, kunhan se mittaa kielen ja kulttuurin osaamista ja paljastaa tasoerot kokelaiden välillä.

YO-koetta voi verrata moneen tilanteeseen, mitä elämässä tulee eteen, kyllä. Mutta jos vaikka itämaisen taistelulajin aloittelija tulee ensimmäiseen vyökokeeseen olettaen, että siinä mitataan aikaisemmin opetettuja taitoja, mutta sitten vyökokeessa pitäisikin olla jo paljon edistyneempi. Tässä on vähän samasta asiasta kyse. 

Esimerkiksi tuo kiistanalainen fey-sana. Se pitäisi pystyä päättelemään tekstistä, mutta sitten kuitenkin siinä samalla vaaditaan kulttuurintuntemusta jota ei omassa kirjasarjassa ja oma opettaja ole lukioaikana välttämättä ollenkaan opettanut. Kyse on yhdestä kysymyksestä, sekin on totta. Mutta yleisesti ottaen kokeen taso oli vaikea. 

Mennäänkö tässä nyt samaan mihin muuallakin suomalaisessa yhteiskunnassa ollaan menossa? Täytyy tietää koko ajan enemmän, olla parempi kuin muut, lukea vapaa-ajalla kaikkea mahdollista, tehdä kaikkea mahdollista, olla mahdollisimman kehittynyt ja edistynyt, että voi saada opiskelu- tai työpaikan? 

Kuinkahan moni abi tänä keväänä törmää siihen, että ei saa kesätyöpaikkaa koska ei ole kokemusta? Sitten sama yo-kokeissa. Tätä ei opetettu, mutta kyllähän tämä nyt silti pitäisi jokaisen fiksun nuoren tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin vuonna 2016 ja inhosin lukion enkkua, sillä se oli hyvin kielioppipainotteista, pilkunviilausta ja täynnä erikoissanastoa.  Yo-koe ei mennyt hyvin, mutta olen sen jälkeen pärjännyt hyvin ulkomailla, pystynyt kommunikoimaan ihmisten kanssa ongelmitta, saanut englanniksi vertaistukea yms. Kouluissa kielten opiskelu on musta liian jäykkää ja kirjoja tuijottavaa. Pelätään virheitä ja mokia, vaaditaan täydellisyyttä. Olen kuullut myös oikeasti loistavasti enkkua osaavilta ystäviltäni (kympin tasoa ollut aina koulussa), niin osalla heistäkin enkun yo-koe meni muutamia vuosia sitten heikommin ja pitivät niitä haastavina. Enkun yo-kokeissa on paljon kompia.  Onhan se vähän surullista, että tähän on menty. 

Noh, se, että saa kaikista kursseista kouluarvosanan 10 ei tarkoita sitä, että "osaa oikeasti loistavasti enkkua". Se tarkoittaa, että osaa ja viitsii päntätä melko kapea-alaisen (kesto 1,5-2 kk) jakson asiat - muutaman tekstikappaleen sanastot, 2-3 rakenneasiaa - riittävän hyvin ulkoa (tilapäisesti) menestyäkseen kurssikokeessa hyvin.

YO-kokeessa pitää hallita kaikki kymmenen vuoden aikana opittu. Lisäksi ällään (useimmiten) vaaditaan sekin, että harrastaa kyseistä kieltä ja kulttuuria paljon ja monipuolisesti myös koulun ulkopuolella. Vasta silloin kielen hallinta syvenee ja laajenee niin, että ei tarvitse itkeä esim. sitä, että sanaa 'fey' ei ollut minkään englanninkirjan kappaleen sanastossa tai saivarrella siitä, että kyllä sitä teoriassa voitaisiin Skotlannistakin piipahtaa Lontoossa balettiesityksessä.

Vierailija kirjoitti:

YO-kokeessa pitää hallita kaikki kymmenen vuoden aikana opittu. Lisäksi ällään (useimmiten) vaaditaan sekin, että harrastaa kyseistä kieltä ja kulttuuria paljon ja monipuolisesti myös koulun ulkopuolella. Vasta silloin kielen hallinta syvenee ja laajenee niin, että ei tarvitse itkeä esim. sitä, että sanaa 'fey' ei ollut minkään englanninkirjan kappaleen sanastossa tai saivarrella siitä, että kyllä sitä teoriassa voitaisiin Skotlannistakin piipahtaa Lontoossa balettiesityksessä.

Mikäli YO-kokeita aletaan toden teolla painottaa korkeakouluopintoihin pääsyssä, tähän täytyy löytää jokin kultainen keskitie. Kokeeseen ei voida tällöin heittää ihan mitä vaan "kulttuurin tuntemusta" ja sitten silmät kirkkaina väittää, että no tämä vain täytyy kuule tietää että saa Laudaturin. Ja sitten kuitenkin se Laudatur on ainoa tie päästä yliopistoon. 

En tiedä ymmärtääkö kukaan pointtiani, omista lukioajoistani on hurjan pitkä aika. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä muistaa, mitä aikaisemmin on kirjoitettu: abit ovat harjoitelleet vanhoilla (siis myös viime syksyn) yo-kokeilla, joissa on ollut aivan erilainen rakenne ja jossa esimerkiksi esseestä on selvästi ilmoitettu kuinka monta sanaa siinä on oltava. Nyt eteen lätkäistään koe, joka on aivan erilainen ja jossa on vieläpä samassa ajassa paljon enemmän tehtävää. Tiesivätkö opettajatkaan YTL:n suunnitelmista? 

Totta on se, että jyvät pitää erotella akanoista kun mitataan taitoa. Mutta vastasiko tämä koe yleistä opetussuunnitelmaa? Vastasiko se lukion oppikirjojen sisältöä? Siinä vaiheessa tilanne muuttuu epäreiluksi abeja kohtaan, jos kokeessa kysytään jotakin mitä opsi ei vaadi ja kirjat eivät opeta. 

Näin voi elämässä käydä, että ei olekaan valmistautunut siihen mitä tapahtuu. Olet valmistautunut johonkin, mutta sitten tilanne muuttuu ja sinun pitääkin toimia toisella tavalla. Siinä sitten kysytään taitoa, jota kokeellakin pyritään mittaamaan. Tarkoituksenahan ei ole mitata kuka on paras tekemään tietyntyyppisiä kokeita, vaan kuka osaa englantia ja kuka ei. Kokeen formaattia ei ole olennainen, kunhan se mittaa kielen ja kulttuurin osaamista ja paljastaa tasoerot kokelaiden välillä.

Mennäänkö tässä nyt samaan mihin muuallakin suomalaisessa yhteiskunnassa ollaan menossa? Täytyy tietää koko ajan enemmän, olla parempi kuin muut, lukea vapaa-ajalla kaikkea mahdollista, tehdä kaikkea mahdollista, olla mahdollisimman kehittynyt ja edistynyt, että voi saada opiskelu- tai työpaikan? 

Kuinkahan moni abi tänä keväänä törmää siihen, että ei saa kesätyöpaikkaa koska ei ole kokemusta? Sitten sama yo-kokeissa. Tätä ei opetettu, mutta kyllähän tämä nyt silti pitäisi jokaisen fiksun nuoren tietää. 

Mennään. Tätä ihan samaa on äikän yo-kokeessa. Korkeimmat pisteet on yleensä tarkoitettu jo harrastelijalle ja asioihin huomattavasti perehtyneelle henkilölle. Voi onnitella itseään, jos äikästä onnistuu saamaan hyviä pisteitä peruslukiotyöllä. On siis aika erikoista, että käytännössä yo-kokeissa vaaditaan jo extranäyttöä eikä lukio-opiskelu riitä, JOS haluaa tosi hyvän suorituksen. Tällöinhän pitäisi korostaa sitä, että kokeessa pitää osata jo muutakin kuin lukiokursseja vastaavaa osaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin minäkin tuota "fey-kysymystä". Itsellä nyt pari vuosikymmentä (kolme, jos lasketaan ekat 'keikat' jo parikymppisenä) takana vieraiden kielten (mm. englanti) opettamista ja kääntämistä, sekä muita kieliin liittyviä töitä yksityisellä puolella. Oma englannin YO-koe meni aikanaan kohtalaisesti, 296/299 pistettä.

Itselleni vaihtoehto 'feminine' on aika ilmeinen. Miksi? Koska mikään tekstissä ei tue riittävästi vaihtoehtoa 'elitist'. Eliminoinnin taktiikkahan näissä tehtävissä on se tärkein.

Ei tuota kohtaa helpoksi voi objektiivisesti luokitella. Pidän ihan mahdollisena, että YTL hyväksyy siinä kaksi vaihtoehtoa, enkä osaa ajatella, että se olisi ihan kamalan väärä ratkaisu.

En perehtynyt kokeeseen kovin tarkasti, mutta kyllä se melko haastavalta vaikutti. Tietysti koe ei saisikaan kauhen monen abin mielestä tuntua helpolta, silloinhan se on epäonnistunut.

Aika elitististä sen sijaan on sanoa, että enkun yo-kokeesi meni kohtalaisesti.

Oletko nyt varma, että kommenttini ei ollut pikemminkin feminiininen?