Abit hurjina ”katastrofaalisesta” englannin yo kokeesta

Trollaatko te? Ei ole mitään väliä miten vaikea koe on, tietty prosentti saa laudaturin. Ihan sama, vaikka paras saisi 135/260, hän saisi ällän.

Tuo kysymys on sitä paitsi ällän arvoisille kokelaille selvä, muille ei. Siinä ei ole mitään vikaa. Eikä yksi kysymys määritä arvosanaa, minullakin tuli virheitä, mutta sain silti ällän, koska olin kokeen parhaiten suorittaneiden joukossa.

Ymmärrän, että kokelaita harmittavat pistemenetylset, mutta yksittäinen kokelas ei määritä mikä kuuluu yleissivistykseen. Sinänsä en usko että on väliä, vaikka koko kysymys jätettäisiin pois arvioinnista, huiput erottuisivat silti. Ja keskikasti kokee aina tulleensa väärinarvioiduksi.

Vierailija kirjoitti:

Suomeen on rantautumassa tämä japanilainen meininki suorituskeskeisestä, täydellisyyttä tavoittelevasta yhteiskunnasta. Ytl on se taho, jonka vuoksi nuoret puhuu tällä palstalla itsemurhasta kun perhe, yhteisö ja yhteiskunta vaatii vaan pärjäämään hammasta purren, vaikka vaatimustaso ylitti inhimillisyyden rajat jo aikoja sitten.

Nii joo ja helppohan se on arvostella, kun on iyse päässyt aikanaan niin paljon helpommalla. Oli se enkku mullekin aika läpihuutojuttu, mutta katsoin kuulkaa tuon kokeen ihan huolella ja voin todeta, että kyllä se aika p*run vaativa on

Itse asiassa useimmissa aineissa vaatimustaso on laskenut vuosien mittaan. Opetussuunnitelmasta on jätetty pois asiaa, joka siellä aiemmin oli. Pitkässä matematiikassa tämä näkyy erityisen selvästi, sillä esimerkiksi 1980-luvulla kurssiin kuului ihan vakiona asioita, jotka nykyään sivuutetaan kokonaan tai mainitaan lähinnä sivulauseessa. Esimerkiksi imaginaariyksikkö on tällainen, sillä omana lukioaikanani sitä ja kompleksiluvuilla laskentaa käsiteltiin ihan kohtuullisesti, mutta nykykirjoissa on tyydytty toteamaan, että ei kuulu kurssiin.

Englanti saattaa olla niitä harvoja aineita, joissa vaatimustasoa on oikeasti voitu nostaa, koska englanninkielistä viihdettä ja tietoa on nykyään paljon aiempaa helpommin saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä muistaa, mitä aikaisemmin on kirjoitettu: abit ovat harjoitelleet vanhoilla (siis myös viime syksyn) yo-kokeilla, joissa on ollut aivan erilainen rakenne ja jossa esimerkiksi esseestä on selvästi ilmoitettu kuinka monta sanaa siinä on oltava. Nyt eteen lätkäistään koe, joka on aivan erilainen ja jossa on vieläpä samassa ajassa paljon enemmän tehtävää. Tiesivätkö opettajatkaan YTL:n suunnitelmista? 

Totta on se, että jyvät pitää erotella akanoista kun mitataan taitoa. Mutta vastasiko tämä koe yleistä opetussuunnitelmaa? Vastasiko se lukion oppikirjojen sisältöä? Siinä vaiheessa tilanne muuttuu epäreiluksi abeja kohtaan, jos kokeessa kysytään jotakin mitä opsi ei vaadi ja kirjat eivät opeta. 

Tokihan tuo uusi rakenne on ollut tiedossa, koska esim. kuuntelun yhdistämistä kirjalliseen on puollettu sillä, että se voi helpottaa jännittäjiä.

Mutta sepä se, täällä just ei tunnu pahemmin kommentoijat välittävän OPS:sta eikä oppikirjoista. Hölistään vaan jotain, että kyllä pitää tietää (vaikka väitän, että välttämättä nämä kommentoijat eivät edes itse olisi tienneet - kunhan nyt vain on kiva besserwisseröidä). 19-vuotias abi ei ole 40-vuotias maisteri ja kääntäjä. 

Kumma kyllä osa niistä 19-vuotiaista, 18-vuotiaista ja jopa 17-vuotiaista kokelaista (abeista) on selvinnyt tuosta tehtävästä ilman ongelmia.

Veikkaan, että tuo tehtävä on ollut vaikea niille kympin oppilaille, joiden osaaminen on perustunut ulkolukuun. Osataan lukiokirjojen sanastot etuperin ja takaperin, osataan kaikki opetetut kielioppisäännöt ja ollaan valmistauduttu pänttäämällä yötä myöten tietyn tyyppisiä tehtäviä. Mutta samalla on jäänyt ymmärtämättä se, että kieli on muutakin kuin sanakirjamääritelmät, mallin mukaiset ääntämiset ja tarkat kielioppisäännöt. Eivät kaikki äidinkieleltään englanninkielisetkään tiedä jokaisen sanan merkitystä, joten hekin joutuvat päättelemään sanan merkityksen asiayhteyden perusteella, jolleivät sitten etsi sanakirjaa. Se on ihan perustaito, joka jokaisella pitäisi olla.

Eiköhän sen kokeen pitäisi testata sitä mitä lukiossa ollaan opetettu. Jos siellä on opiskeltu sanoja ja kielioppisääntöjä, eikä tuota muuta soveltamista ja mainitsemaasi muuta ’perustaitoa’, niin silloin kokeen ei pitäisi painottuakaan siihen.

Jos opettaminen on painottunut sanastoon ja kielioppisääntöihin, eikä kieleen kuuluvaa kulttuuria ole opetettu, vika on opetuksen laadussa, eikä kokeessa.

Kuinka moni on ymmärtänyt, että lukiossa kielikurssin sisältöön kuuluu myös kirjan tekstikappaleissa kerrotut asiat? Ne tekstit eivät ole siellä vain siksi, että niissä voidaan käyttää erilaisia sanoja ja esitellä kielioppisääntöjä. Tietenkään kappaleita ei tarvitse opetella ulkoa, mutta niissä kuvaillut kulttuuri-ilmiöt kannattaa painaa mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä muistaa, mitä aikaisemmin on kirjoitettu: abit ovat harjoitelleet vanhoilla (siis myös viime syksyn) yo-kokeilla, joissa on ollut aivan erilainen rakenne ja jossa esimerkiksi esseestä on selvästi ilmoitettu kuinka monta sanaa siinä on oltava. Nyt eteen lätkäistään koe, joka on aivan erilainen ja jossa on vieläpä samassa ajassa paljon enemmän tehtävää. Tiesivätkö opettajatkaan YTL:n suunnitelmista? 

Totta on se, että jyvät pitää erotella akanoista kun mitataan taitoa. Mutta vastasiko tämä koe yleistä opetussuunnitelmaa? Vastasiko se lukion oppikirjojen sisältöä? Siinä vaiheessa tilanne muuttuu epäreiluksi abeja kohtaan, jos kokeessa kysytään jotakin mitä opsi ei vaadi ja kirjat eivät opeta. 

Tokihan tuo uusi rakenne on ollut tiedossa, koska esim. kuuntelun yhdistämistä kirjalliseen on puollettu sillä, että se voi helpottaa jännittäjiä.

Mutta sepä se, täällä just ei tunnu pahemmin kommentoijat välittävän OPS:sta eikä oppikirjoista. Hölistään vaan jotain, että kyllä pitää tietää (vaikka väitän, että välttämättä nämä kommentoijat eivät edes itse olisi tienneet - kunhan nyt vain on kiva besserwisseröidä). 19-vuotias abi ei ole 40-vuotias maisteri ja kääntäjä. 

Kumma kyllä osa niistä 19-vuotiaista, 18-vuotiaista ja jopa 17-vuotiaista kokelaista (abeista) on selvinnyt tuosta tehtävästä ilman ongelmia.

Veikkaan, että tuo tehtävä on ollut vaikea niille kympin oppilaille, joiden osaaminen on perustunut ulkolukuun. Osataan lukiokirjojen sanastot etuperin ja takaperin, osataan kaikki opetetut kielioppisäännöt ja ollaan valmistauduttu pänttäämällä yötä myöten tietyn tyyppisiä tehtäviä. Mutta samalla on jäänyt ymmärtämättä se, että kieli on muutakin kuin sanakirjamääritelmät, mallin mukaiset ääntämiset ja tarkat kielioppisäännöt. Eivät kaikki äidinkieleltään englanninkielisetkään tiedä jokaisen sanan merkitystä, joten hekin joutuvat päättelemään sanan merkityksen asiayhteyden perusteella, jolleivät sitten etsi sanakirjaa. Se on ihan perustaito, joka jokaisella pitäisi olla.

Eiköhän sen kokeen pitäisi testata sitä mitä lukiossa ollaan opetettu. Jos siellä on opiskeltu sanoja ja kielioppisääntöjä, eikä tuota muuta soveltamista ja mainitsemaasi muuta ’perustaitoa’, niin silloin kokeen ei pitäisi painottuakaan siihen.

Jos opettaminen on painottunut sanastoon ja kielioppisääntöihin, eikä kieleen kuuluvaa kulttuuria ole opetettu, vika on opetuksen laadussa, eikä kokeessa.

Kuinka moni on ymmärtänyt, että lukiossa kielikurssin sisältöön kuuluu myös kirjan tekstikappaleissa kerrotut asiat? Ne tekstit eivät ole siellä vain siksi, että niissä voidaan käyttää erilaisia sanoja ja esitellä kielioppisääntöjä. Tietenkään kappaleita ei tarvitse opetella ulkoa, mutta niissä kuvaillut kulttuuri-ilmiöt kannattaa painaa mieleen.

Hmm.kappas, kun mieleen ei ole jäänyt sellaisia kulttuurisia ilmiöitä, kuin sieniä kasvattava ninjamaissi, lentokoneen jättämien vanojen rakenne (onko sille edes suomenkielistä sanaa?), puun vuosirenkaista tehty musiikki tai tiesuolan ominaisuudet... Ai joo, ei noita ole käsitelty missään. Erittäin keskeisiä kulttuurisia ilmiöitä toki, kun kerran kokeesta löytyivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä muistaa, mitä aikaisemmin on kirjoitettu: abit ovat harjoitelleet vanhoilla (siis myös viime syksyn) yo-kokeilla, joissa on ollut aivan erilainen rakenne ja jossa esimerkiksi esseestä on selvästi ilmoitettu kuinka monta sanaa siinä on oltava. Nyt eteen lätkäistään koe, joka on aivan erilainen ja jossa on vieläpä samassa ajassa paljon enemmän tehtävää. Tiesivätkö opettajatkaan YTL:n suunnitelmista? 

Totta on se, että jyvät pitää erotella akanoista kun mitataan taitoa. Mutta vastasiko tämä koe yleistä opetussuunnitelmaa? Vastasiko se lukion oppikirjojen sisältöä? Siinä vaiheessa tilanne muuttuu epäreiluksi abeja kohtaan, jos kokeessa kysytään jotakin mitä opsi ei vaadi ja kirjat eivät opeta. 

Tokihan tuo uusi rakenne on ollut tiedossa, koska esim. kuuntelun yhdistämistä kirjalliseen on puollettu sillä, että se voi helpottaa jännittäjiä.

Mutta sepä se, täällä just ei tunnu pahemmin kommentoijat välittävän OPS:sta eikä oppikirjoista. Hölistään vaan jotain, että kyllä pitää tietää (vaikka väitän, että välttämättä nämä kommentoijat eivät edes itse olisi tienneet - kunhan nyt vain on kiva besserwisseröidä). 19-vuotias abi ei ole 40-vuotias maisteri ja kääntäjä. 

Kumma kyllä osa niistä 19-vuotiaista, 18-vuotiaista ja jopa 17-vuotiaista kokelaista (abeista) on selvinnyt tuosta tehtävästä ilman ongelmia.

Veikkaan, että tuo tehtävä on ollut vaikea niille kympin oppilaille, joiden osaaminen on perustunut ulkolukuun. Osataan lukiokirjojen sanastot etuperin ja takaperin, osataan kaikki opetetut kielioppisäännöt ja ollaan valmistauduttu pänttäämällä yötä myöten tietyn tyyppisiä tehtäviä. Mutta samalla on jäänyt ymmärtämättä se, että kieli on muutakin kuin sanakirjamääritelmät, mallin mukaiset ääntämiset ja tarkat kielioppisäännöt. Eivät kaikki äidinkieleltään englanninkielisetkään tiedä jokaisen sanan merkitystä, joten hekin joutuvat päättelemään sanan merkityksen asiayhteyden perusteella, jolleivät sitten etsi sanakirjaa. Se on ihan perustaito, joka jokaisella pitäisi olla.

Edellisellä sivulla jo kerroinkin kokemuksestani, mutta kerrotaan se nyt uudelleen. Elämäni ensimmäiset 12 vuotta olivat englanninkieliset. Kotona puhuttiin pääosin englantia, koulussa ainoa kieli oli englanti ja vapaa-ajalla kielenä oli englanti. Suomea osasin hyvin huonosti, sen verran että pärjäsin joten kuten. Englanninkielessä olin gifted and talented education programissa ja pystyin suorittamaan kaksi lukuvuotta yhdessä, lukeminen ja kirjoittaminen oli niin helppoa. Englanti on yhä se kieli joka on minulla vahvempi ja luontevampi käyttää, huolimatta siitä että olen asunut Suomessa 13 vuotta. Siitä syystä pyrin löytämään opiskelumateriaalit muihinkin aineisiin englanniksi.

En ole englannissa pänttääjä tai suorittaja, tiedän että osaan ja olen saanut kursseista kympin sen enempää pänttäämättä. En muista kielioppirakenteita ulkoa vaan kielikorva kyllä kertoo ne. Tästä huolimatta en pärjännyt kokeessa. Ilman esseetä tuli 176/200 pistettä, aiemmin kun tässä vaiheessa on ollut jo selvää että L sieltä tulee. Olen ollut yo-salissa neljästi tulosten vanhennuttua ja kyllä tämä viimeisin oli se missä joissain kohdissa oli pakko arvata. Tuo fey oli ihan pääteltävissä, mutta monissa kohdissa tuntui että on ainoastaan huonoja vastauksia. Olisin pystynyt kääntämään tekstit ja kuuntelut, selittämään niiden sisällön ja referoimaan. Siitä huolimatta monessa monivalinnassa piti valita vaihtoehdoista joista kaikki tuntuivat jollain tavalla väärältä.

Aiemmin olin huolestuneempi äidinkielen yo-kokeesta, suomi kun on minulle se selkeästi vaikeampi kieli ja joskus en vain tahdo löytää oikeita sanoja suomeksi. Nyt minua huolestuttaa eniten englanti, huolimatta siitä että arkeni on yhä suurelta osin englanninkielistä. Eli ei ne kirjat ulkoa osaavat ole ainoat jotka olivat pulassa, meitä englantia äidinkielenään puhuvia oli vähintään kolme siellä kitumassa.

Kirjoitin v. 2002 ällän, kun taas kaksi englantia äidinkielenään puhuvaa luokkakaveria E:n. Minä osasin päätellä mitä kokeentekijät halusivat vastauksiin, he taas eivät. Kielitaito sinänsä heillä oli varmasti parempi. Ilmiö ei siis ole uusi.

Suomen virallinen kieli on suomi, ja englannin ylioppilaskoe pitäisi saada suorittaa suomeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä muistaa, mitä aikaisemmin on kirjoitettu: abit ovat harjoitelleet vanhoilla (siis myös viime syksyn) yo-kokeilla, joissa on ollut aivan erilainen rakenne ja jossa esimerkiksi esseestä on selvästi ilmoitettu kuinka monta sanaa siinä on oltava. Nyt eteen lätkäistään koe, joka on aivan erilainen ja jossa on vieläpä samassa ajassa paljon enemmän tehtävää. Tiesivätkö opettajatkaan YTL:n suunnitelmista? 

Totta on se, että jyvät pitää erotella akanoista kun mitataan taitoa. Mutta vastasiko tämä koe yleistä opetussuunnitelmaa? Vastasiko se lukion oppikirjojen sisältöä? Siinä vaiheessa tilanne muuttuu epäreiluksi abeja kohtaan, jos kokeessa kysytään jotakin mitä opsi ei vaadi ja kirjat eivät opeta. 

Tokihan tuo uusi rakenne on ollut tiedossa, koska esim. kuuntelun yhdistämistä kirjalliseen on puollettu sillä, että se voi helpottaa jännittäjiä.

Mutta sepä se, täällä just ei tunnu pahemmin kommentoijat välittävän OPS:sta eikä oppikirjoista. Hölistään vaan jotain, että kyllä pitää tietää (vaikka väitän, että välttämättä nämä kommentoijat eivät edes itse olisi tienneet - kunhan nyt vain on kiva besserwisseröidä). 19-vuotias abi ei ole 40-vuotias maisteri ja kääntäjä. 

Kumma kyllä osa niistä 19-vuotiaista, 18-vuotiaista ja jopa 17-vuotiaista kokelaista (abeista) on selvinnyt tuosta tehtävästä ilman ongelmia.

Veikkaan, että tuo tehtävä on ollut vaikea niille kympin oppilaille, joiden osaaminen on perustunut ulkolukuun. Osataan lukiokirjojen sanastot etuperin ja takaperin, osataan kaikki opetetut kielioppisäännöt ja ollaan valmistauduttu pänttäämällä yötä myöten tietyn tyyppisiä tehtäviä. Mutta samalla on jäänyt ymmärtämättä se, että kieli on muutakin kuin sanakirjamääritelmät, mallin mukaiset ääntämiset ja tarkat kielioppisäännöt. Eivät kaikki äidinkieleltään englanninkielisetkään tiedä jokaisen sanan merkitystä, joten hekin joutuvat päättelemään sanan merkityksen asiayhteyden perusteella, jolleivät sitten etsi sanakirjaa. Se on ihan perustaito, joka jokaisella pitäisi olla.

Eiköhän sen kokeen pitäisi testata sitä mitä lukiossa ollaan opetettu. Jos siellä on opiskeltu sanoja ja kielioppisääntöjä, eikä tuota muuta soveltamista ja mainitsemaasi muuta ’perustaitoa’, niin silloin kokeen ei pitäisi painottuakaan siihen.

Jos opettaminen on painottunut sanastoon ja kielioppisääntöihin, eikä kieleen kuuluvaa kulttuuria ole opetettu, vika on opetuksen laadussa, eikä kokeessa.

Kuinka moni on ymmärtänyt, että lukiossa kielikurssin sisältöön kuuluu myös kirjan tekstikappaleissa kerrotut asiat? Ne tekstit eivät ole siellä vain siksi, että niissä voidaan käyttää erilaisia sanoja ja esitellä kielioppisääntöjä. Tietenkään kappaleita ei tarvitse opetella ulkoa, mutta niissä kuvaillut kulttuuri-ilmiöt kannattaa painaa mieleen.

Hmm.kappas, kun mieleen ei ole jäänyt sellaisia kulttuurisia ilmiöitä, kuin sieniä kasvattava ninjamaissi, lentokoneen jättämien vanojen rakenne (onko sille edes suomenkielistä sanaa?), puun vuosirenkaista tehty musiikki tai tiesuolan ominaisuudet... Ai joo, ei noita ole käsitelty missään. Erittäin keskeisiä kulttuurisia ilmiöitä toki, kun kerran kokeesta löytyivät.

Älä viitsi esittää tyhmää. Tietenkään kieleen kuuluvalla kulttuurilla ei tarkoiteta tuollaisia asioita. Tässä sillä tarkoitetaan esimerkiksi sellaisia asioita kuin paikallinen hallintojärjestelmä, koulujärjestelmä, perinteet, ruoka, tunnetut nähtävyydet, jne. Ei noista tarvitse valtavan kattavasti kertoa, mutta jotain kyllä eli sellaisia asioita, joita voisi pitää keskeiseen yleissivistykseen kuuluvina kyseisissä maissa.

Esimerkiksi sen tietäminen, että Englannissa on myös kalliita yksityiskouluja, kuuluu yleissivistykseen.

Contrail on suomeksi tiivistymisvana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

YO-kokeessa pitää hallita kaikki kymmenen vuoden aikana opittu. Lisäksi ällään (useimmiten) vaaditaan sekin, että harrastaa kyseistä kieltä ja kulttuuria paljon ja monipuolisesti myös koulun ulkopuolella. Vasta silloin kielen hallinta syvenee ja laajenee niin, että ei tarvitse itkeä esim. sitä, että sanaa 'fey' ei ollut minkään englanninkirjan kappaleen sanastossa tai saivarrella siitä, että kyllä sitä teoriassa voitaisiin Skotlannistakin piipahtaa Lontoossa balettiesityksessä.

Mikäli YO-kokeita aletaan toden teolla painottaa korkeakouluopintoihin pääsyssä, tähän täytyy löytää jokin kultainen keskitie. Kokeeseen ei voida tällöin heittää ihan mitä vaan "kulttuurin tuntemusta" ja sitten silmät kirkkaina väittää, että no tämä vain täytyy kuule tietää että saa Laudaturin. Ja sitten kuitenkin se Laudatur on ainoa tie päästä yliopistoon. 

En tiedä ymmärtääkö kukaan pointtiani, omista lukioajoistani on hurjan pitkä aika. 

Tarkoituksenahan on, että parhaita kieltä osaavat ja kulttuuria tuntevat saavat laudaturin. Tarkoituksena myös on, että parhaat pääsevät yliopistoon. Näin ollen nämä kaksi ovat hyvin linjassa. Monesti parhaat osaavat OPS:n lisäksi myös paljon muuta, koska harrastavat aihetta itsenäisesti. Näin ollen ei ole mitenkään omituista, että parhaaseen arvosanaan pitäisi osata enemmänkin kuin lukion kursseilla käydään läpi (vaikka epäilen että tässäkin tapauksessa lukion oppimäärän hallinta riittää parhaaseen arvosanaan).

Mielestäni on ihan hyvä, että oppilaat pikku hiljaa oppivat ulos siitä ajatuksesta, että opettaja kertoo mitä pitää osata ja kääntävät ajattelumaailmaansa siihen suuntaan, että pyrkivät oppimaan mahdollisimman paljon ja muutakin kuin vain sen mitä ehdottomasti pitää osata. Ei elämässä pärjää, jos opettelee vain sen mitä joku käskee opetella.

Ja tässäkin tapauksessa parhaat on parhaita ja saavat parhaat arvosanat, joten homma menee aivan oikein.

No tämä on taas kohtuullisen elitististä. Sillä aiheisiin paneutuminen usein kustantaa. Ei kaikilla ole rahaa reissata, mennä kielikursseille, olla vaihdossa ym. Lukiolainen on aivan eri asia kuin joku kolme-nelikymppinen.

Vaihtoehtoisesti pitää sitten jo lähtökohtaisesti painottaa sitä, että yo-koe ei perustu OPS:iin eikä lukion kursseihin, mutta niiden suorittamisesta saattaa olla hyötyä. Samalla tämä kuitenkin tarkoittaisi sitä, että lukiosta alkaisi yhä enemmän tulla rikkaiden juttu. Sitäkö sitten halutaan?

Ei tarvitse matkustaa, eikä etenkään osallistua kielikursseille tai olla vaihdossa. Kirjoja saa kirjastosta, netistä löytää tietoa (esim. englanninkielinen Wikipedia kertoo varsin laajasti monista asioista). Elokuvat, tv-sarjat ja dokumentit kertovat nekin kaikenlaista sellaista, mitä koulun oppikirjoihin ei ole mahtunut.

Itse asiassa hyvin usein eniten tietoa saa lukemalla, eikä käymällä jossain. Toki jossain museossa tai vaikkapa nähtävyyden opasvihkosessa kerrotaan asioista, mutta ne on usein suunnattu turisteille ja asiasta kerrotaan lyhyesti muutamalla lauseella. Kirjassa asiasta voidaan kertoa laajemmin ja monipuolisemmin.

Kyse on oikeastaan yleisestä uteliaisuudesta eli halusta oppia uutta. Jos uudet asiat eivät kiinnosta, jää paitsi monesta kiinnostavasta asiasta.

Ja tottakai kaikista aineista tehdään samaa. Luetaan ja opetellaan suomeksi, englanniksi ja lisäksi muutamaa reaaliainetta, sekä matematiikkaa extrana lukio-opintojen lisäksi. Mutta sitähän se vaatii jos haluaa hyvät arvosanat ja päästä opiskelemaan tietylle tasolle. Kyllä ne nuoret jaksaa ja sillähän erotellaan jyvät akanoista. Jos stressin sietotaso ei riitä, niin ei niistä ole työelämäänkään. Mutta hei, aika paljon niitä ylitunnollisia onkin jo tippunut jo ulkopuolelle - ihan oikeutetusti. Vai mitä vanhempi väki sanoo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on väärä palsta keskustella tästä aiheesta. Ei minuakaan abina suuremmin hetkauta, jos 40-vuotiaat kokevat työelämässään kaltoinkohtelua, joka voi yhtään liiottelematta vaikuttaa koko loppuelämään.

Minulle se koe oli valtava takaisku, koska englanti ei ole vahvuuteni ja koe vaati kuitenkin ammattilaistason osaamista - siitä huolimatta, että oli suunnattu lukiolaisille. Opiskelupaikka, jopa lakki saattaa jäädä saamatta vain koska kuuluin koekaniinien ryhmään. Aiempina vuosina C olisi irronnut helpolla.

En silti valita enempää, koska täällä sitä tuskin ymmärretään.

Jos vaikka yläasteen seiskaluokan lumakokeen uutisoitaisiin olevan yhtäkkiä lukion oppimäärän tasoa, olisi minunkin helppo syyttää nuorempiani yleissivistyksen puutteesta. Samanlainen ilmiö on täälläkin nähtävissä.

Jos osaamisesi on C:n tasolla, saanet sen tästäkin kokeesta, sillä jos koe oli tavallista vaikeampi, arvosanarajat muuttuvat vastaavasti.

Luuletko oikeasti niin. Nyt kun koe oli vaikeampi, niin pistemäärä ei ole suhteessa aiempaan niillä heikommin osaavilla. Kun selkeämmät tehtävät puuttuivat, niin osaamista ei voi näyttää millään. Alemmalla osaamisella lopputulos tällä kerralla on veikkausten varassa. Hyvällä tuurilla voi päästä läpi ja huonolla ei, vaikka osaaminen olisi samaa tasoa.

Vierailija kirjoitti:

Koe oli kyllä oikeasti todella vaikea. Olen istunut yo-salissa englannin kokeessa jo neljästi ja kolme kertaa kirjoittanut laudaturin. Tulokset ovat kuitenkin ehtineet vanhentua. Tänä vuonna tuli ilman esseetä 176 pistettä eikä koskaan ennen ole koe mennyt näin huonosti. Jokainen englannin kurssi on suoritettu arvosanalla 10 ja englanti on minun äidinkieli.

Tuo lentokonetehtävä oli helppo, fey oli jo sisällöstä pääteltävissä ja kuitenkin kirjallisuudessa usein nähty sana. Sen sijaan esseeaiheista oli hyvin vaikea keksiä kirjoitettavaa johon merkkimäärä riittää ja paskatehtäväkin meni huonosti. Contrail-tehtävässä taas tuntui olevan vain huonoja vaihtoehtoja siihen milloin niitä ei muodostu.

Kaiken kaikkiaan vaikein yo-koe jota olen ollut tekemässä, jokainen kerta tätä ennen on kuitenkin ollut jo selkeästi laudaturin puolella itse pisteitä tarkistaessa. Tällä kertaa on pahimmillaan luvassa M. Toivon mukaan koe oli muillekin vaikea ja rajat laskevat, muuten istutaan vielä viideskin kerta salissa.

Siis hetkonen, mitä sä siitä kokeesta metsästät? Saako nykyään kokeita uusia rajattomasti? Ja voivatko kokeet jotenkin vanhentua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki oppikirjat ja ajat ovat muuttuneet, mutta enpä muista, oliko meillä lukion enkun oppikirjoissa käsitettä "public school", vaikka täällä kovasti jankataan, että kyllähän lukiolaisen tulee tietää, että public tarkoittaakin joskus yksityinen. Niin tai näin, itse en tällaista käänteistä ilmiötä tietäisi edelleenkään ilman tätä keskustelua. Netin perusteella nimitys on joka tapauksessa vanhentunut, joten en tiedä, miksi oppikirjoissa aktiivisesti viljeltäisiin tällaista käsitettä, koska noin niin kuin yleensä oppikirjoissa ei keskitytä historiaan. Toki se on jossain knoppitietolaatikossa voinut olla, mutta kuvittelisin, että tärkeämpääkin opetettavaa koulutusjärjestelmästä ja -sanastosta riittää kuten esim. upper secondary school, college, university jne.

Lukion oppikirjat ovat itselläni tallella, mutta en jaksa niitä nyt kellarista hakea. Pitääpä kysyä perhepiirin lukiolaisilta, miten on nykypäivänä. 

Mitä taas tulee yleisesti ottaen noihin kompamaisiin vaihtoehtotehtäviin, niin kokeessa kuin kokeessa ne mielestäni suosivat usein tiettyä ihmistyyppiä. Myös pääsykokeissa käy helposti niin, että pohtiva ja paljon tietävä henkilö saa lähes jokaisesta vaihtoehdosta oikean, kun tarpeeksi pähkii asioita eri näkökulmista. Tällaiselta henkilöltä saattaa puuttua kyky räiskäistä reippaasti vastaus, joka vain tuntuu oikealta, koska hän jää tekemään pitkällisiä tulkintoja. Tämä kyky taas saattaa olla selkeämmin noin arvosana 8:n opiskelijalla. Tästä voi sitten olla montaa mieltä, että mikä on olennaista: hahmottaa suurpiirteisesti tilannetta ja ehkä jopa ohittaa tiettyjä seikkoja vai mennä nyanssitasolle ja eri näkökulmiin. Ikäväähän näissä on se, että ajatusprosessia ei koskaan pääse avaamaan eli joku voi saada pisteet onnettomalla päättelyketjulla, joku taas paljon pidemmälle viedyllä päättelyketjulla ei saa pisteen pistettä.

Voi luoja... Kyseessä yksi tehtävä koko kokeesta! Jos koko koe on tarkoitus saada täysin oikein niin silloin pitää hallita asia erinomaisesti ja kielen kohdalla sen erinomaiseen hallintaan kuuluu kyky myös ymmärtää vanhempaakin tekstiä, missä tästä olikin kyse.

Kirjoitin yllä olevan tekstin, enkä minäkään ymmärrä tätä vähättelyä ja voi luojattelua. Onko täällä nyt siis englannin lukion opet kommentoimassa vai jotkut kotirouvat tmv., jotka eivät tiedä esim. OPS:sta mitään?

Lukiolaisen tehtävä ei ole hallita vanhempaakin kieltä. Katso OPS netistä, jos et usko minua. Siihen voidaan mennä sitten yliopisto-opinnoissa englantilaisen filologian oppiaineessa esim. kirjallisuuskursseilla. Vaihtoehtoisesti kaiva lähteet esille, jos olet sitä mieltä, että taso on oppikirjoissa vaikeutunut näin huimasti. 

Lukiolainen ei ole englannin kielen ammattilainen eikä häneltä sellaista voida vaatia. 

Oikean vastauksen löytämiseksi tuohon tehtävään ei tarvitse olla englannin kielen ammattilainen. Tehtävässä pyydettiin kertomaan, mitä tekstissä oleva tuntematon sana tarkoittaa ja tarkoitus oli päätellä se asiayhteydestä. Ei siis edellytetty kyseisen sanan sanakirjamääritelmän osaamista. Tuntemattomien sanojen merkityksen päättely asiayhteydestä on aivan perusasia, jonka pitäisi olla tuttua jokaiselle lukiolaiselle.

Älkääkä höpisko vanhemmasta kielestä. Teksti on romaanista, joka on julkaistu 2015 eli kolmisen vuotta sitten.

Muuten hyvä, mutta kommenttini ei liittynyt millään tavalla fey-sanaan. Sen sijaan olisi ihan jees ymmärtää edes public school, jotta ajatus ei lähde väärille urille. Ylipäänsä kommenttini liittyi ennen kaikkea kokonaisuuteen ja vaatimuksiin. 

Ja sillä nyt ei ole mitään merkitystä, milloin kirja on julkaistu, sillä itse teksti kuvailee joka tapauksessa vanhaa aikaa, jolloin kieli on senmukaista. Mikään ei olisi estänyt sanomasta independent school, jos tuota olisi haluttu nykyaikaistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki oppikirjat ja ajat ovat muuttuneet, mutta enpä muista, oliko meillä lukion enkun oppikirjoissa käsitettä "public school", vaikka täällä kovasti jankataan, että kyllähän lukiolaisen tulee tietää, että public tarkoittaakin joskus yksityinen. Niin tai näin, itse en tällaista käänteistä ilmiötä tietäisi edelleenkään ilman tätä keskustelua. Netin perusteella nimitys on joka tapauksessa vanhentunut, joten en tiedä, miksi oppikirjoissa aktiivisesti viljeltäisiin tällaista käsitettä, koska noin niin kuin yleensä oppikirjoissa ei keskitytä historiaan. Toki se on jossain knoppitietolaatikossa voinut olla, mutta kuvittelisin, että tärkeämpääkin opetettavaa koulutusjärjestelmästä ja -sanastosta riittää kuten esim. upper secondary school, college, university jne.

Lukion oppikirjat ovat itselläni tallella, mutta en jaksa niitä nyt kellarista hakea. Pitääpä kysyä perhepiirin lukiolaisilta, miten on nykypäivänä. 

Mitä taas tulee yleisesti ottaen noihin kompamaisiin vaihtoehtotehtäviin, niin kokeessa kuin kokeessa ne mielestäni suosivat usein tiettyä ihmistyyppiä. Myös pääsykokeissa käy helposti niin, että pohtiva ja paljon tietävä henkilö saa lähes jokaisesta vaihtoehdosta oikean, kun tarpeeksi pähkii asioita eri näkökulmista. Tällaiselta henkilöltä saattaa puuttua kyky räiskäistä reippaasti vastaus, joka vain tuntuu oikealta, koska hän jää tekemään pitkällisiä tulkintoja. Tämä kyky taas saattaa olla selkeämmin noin arvosana 8:n opiskelijalla. Tästä voi sitten olla montaa mieltä, että mikä on olennaista: hahmottaa suurpiirteisesti tilannetta ja ehkä jopa ohittaa tiettyjä seikkoja vai mennä nyanssitasolle ja eri näkökulmiin. Ikäväähän näissä on se, että ajatusprosessia ei koskaan pääse avaamaan eli joku voi saada pisteet onnettomalla päättelyketjulla, joku taas paljon pidemmälle viedyllä päättelyketjulla ei saa pisteen pistettä.

Voi luoja... Kyseessä yksi tehtävä koko kokeesta! Jos koko koe on tarkoitus saada täysin oikein niin silloin pitää hallita asia erinomaisesti ja kielen kohdalla sen erinomaiseen hallintaan kuuluu kyky myös ymmärtää vanhempaakin tekstiä, missä tästä olikin kyse.

Lisäksi kun puhutaan erinomaisesta kielitaidosta, niin siihen kuuluu myös kulttuurin tuntemus ja esimerkiksi koulujärjestelmän tuntemus kuuluu kulttuurin tuntemukseen. Suomalaiset yksinkertaisesti ovat niin hyviä englannissa nykypäivänä, että kokeen on oltava vaikea, jotta saadaan eroja aikaiseksi. Jos englannin koe olisi vaativuudeltaan B-ruotsin tasoa, niin kaikkihan saisivat siitä täydet pisteet.

Heh, joo, kivikautisen koulujärjestelmän tuntemus on tosi olennaista kulttuurin tuntemusta. Rrrright. 

Vastaavalla logiikalla paneutuisimme äikän tunneilla käsittelemään aktiivisesti kansakoulua, oppikoulua, kiertokoulua jne. 

Public schoolit eivät ole mitään kivikautta, vaan yhä edelleen olemassaolevaa todellisuutta. Oletko koskaan kuullut sellaisista kouluista kuin vaikkapa Eton College (luulisi olevan tuttu aika monelle) tai Rugby School (josta eräs pallopeli on saanut nimensä)? Vanhimmilla kouluilla on ikää yli 1400 vuotta. Vanhin yhtäjaksoisesti toiminut koulu lienee The King's School, Canterbury, joka on perustettu 597. Sekin on public school.

Kansakoulu, oppikoulu ja kiertokoulu kuuluvat historiantunneille, eivät suomea vieraana kielenä opettelevan osaamiseen, koska mitään niistä ei enää ole olemassa. 

Olen, mutta nykytermi on independent school, ja koulujärjestelmä on muuttunut public school -ajoista. Joo, edelleen noista vanhimmista voidaan käyttää myös tuota publich school -nimitystä, mutta harvemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hyvä muistaa, mitä aikaisemmin on kirjoitettu: abit ovat harjoitelleet vanhoilla (siis myös viime syksyn) yo-kokeilla, joissa on ollut aivan erilainen rakenne ja jossa esimerkiksi esseestä on selvästi ilmoitettu kuinka monta sanaa siinä on oltava. Nyt eteen lätkäistään koe, joka on aivan erilainen ja jossa on vieläpä samassa ajassa paljon enemmän tehtävää. Tiesivätkö opettajatkaan YTL:n suunnitelmista? 

Totta on se, että jyvät pitää erotella akanoista kun mitataan taitoa. Mutta vastasiko tämä koe yleistä opetussuunnitelmaa? Vastasiko se lukion oppikirjojen sisältöä? Siinä vaiheessa tilanne muuttuu epäreiluksi abeja kohtaan, jos kokeessa kysytään jotakin mitä opsi ei vaadi ja kirjat eivät opeta. 

Tokihan tuo uusi rakenne on ollut tiedossa, koska esim. kuuntelun yhdistämistä kirjalliseen on puollettu sillä, että se voi helpottaa jännittäjiä.

Mutta sepä se, täällä just ei tunnu pahemmin kommentoijat välittävän OPS:sta eikä oppikirjoista. Hölistään vaan jotain, että kyllä pitää tietää (vaikka väitän, että välttämättä nämä kommentoijat eivät edes itse olisi tienneet - kunhan nyt vain on kiva besserwisseröidä). 19-vuotias abi ei ole 40-vuotias maisteri ja kääntäjä. 

Kumma kyllä osa niistä 19-vuotiaista, 18-vuotiaista ja jopa 17-vuotiaista kokelaista (abeista) on selvinnyt tuosta tehtävästä ilman ongelmia.

Veikkaan, että tuo tehtävä on ollut vaikea niille kympin oppilaille, joiden osaaminen on perustunut ulkolukuun. Osataan lukiokirjojen sanastot etuperin ja takaperin, osataan kaikki opetetut kielioppisäännöt ja ollaan valmistauduttu pänttäämällä yötä myöten tietyn tyyppisiä tehtäviä. Mutta samalla on jäänyt ymmärtämättä se, että kieli on muutakin kuin sanakirjamääritelmät, mallin mukaiset ääntämiset ja tarkat kielioppisäännöt. Eivät kaikki äidinkieleltään englanninkielisetkään tiedä jokaisen sanan merkitystä, joten hekin joutuvat päättelemään sanan merkityksen asiayhteyden perusteella, jolleivät sitten etsi sanakirjaa. Se on ihan perustaito, joka jokaisella pitäisi olla.

Edellisellä sivulla jo kerroinkin kokemuksestani, mutta kerrotaan se nyt uudelleen. Elämäni ensimmäiset 12 vuotta olivat englanninkieliset. Kotona puhuttiin pääosin englantia, koulussa ainoa kieli oli englanti ja vapaa-ajalla kielenä oli englanti. Suomea osasin hyvin huonosti, sen verran että pärjäsin joten kuten. Englanninkielessä olin gifted and talented education programissa ja pystyin suorittamaan kaksi lukuvuotta yhdessä, lukeminen ja kirjoittaminen oli niin helppoa. Englanti on yhä se kieli joka on minulla vahvempi ja luontevampi käyttää, huolimatta siitä että olen asunut Suomessa 13 vuotta. Siitä syystä pyrin löytämään opiskelumateriaalit muihinkin aineisiin englanniksi.

En ole englannissa pänttääjä tai suorittaja, tiedän että osaan ja olen saanut kursseista kympin sen enempää pänttäämättä. En muista kielioppirakenteita ulkoa vaan kielikorva kyllä kertoo ne. Tästä huolimatta en pärjännyt kokeessa. Ilman esseetä tuli 176/200 pistettä, aiemmin kun tässä vaiheessa on ollut jo selvää että L sieltä tulee. Olen ollut yo-salissa neljästi tulosten vanhennuttua ja kyllä tämä viimeisin oli se missä joissain kohdissa oli pakko arvata. Tuo fey oli ihan pääteltävissä, mutta monissa kohdissa tuntui että on ainoastaan huonoja vastauksia. Olisin pystynyt kääntämään tekstit ja kuuntelut, selittämään niiden sisällön ja referoimaan. Siitä huolimatta monessa monivalinnassa piti valita vaihtoehdoista joista kaikki tuntuivat jollain tavalla väärältä.

Aiemmin olin huolestuneempi äidinkielen yo-kokeesta, suomi kun on minulle se selkeästi vaikeampi kieli ja joskus en vain tahdo löytää oikeita sanoja suomeksi. Nyt minua huolestuttaa eniten englanti, huolimatta siitä että arkeni on yhä suurelta osin englanninkielistä. Eli ei ne kirjat ulkoa osaavat ole ainoat jotka olivat pulassa, meitä englantia äidinkielenään puhuvia oli vähintään kolme siellä kitumassa.

Siis jos sulla on enkku äikkä, niin kirjoitatko saman kokeen kuin A-enkkulaiset? Vai onko sulla kuitenkin se enkku vieras kieli ja suomen kieli äikkä? Vai enkku äikkä, suomen kieli S2?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

YO-kokeessa pitää hallita kaikki kymmenen vuoden aikana opittu. Lisäksi ällään (useimmiten) vaaditaan sekin, että harrastaa kyseistä kieltä ja kulttuuria paljon ja monipuolisesti myös koulun ulkopuolella. Vasta silloin kielen hallinta syvenee ja laajenee niin, että ei tarvitse itkeä esim. sitä, että sanaa 'fey' ei ollut minkään englanninkirjan kappaleen sanastossa tai saivarrella siitä, että kyllä sitä teoriassa voitaisiin Skotlannistakin piipahtaa Lontoossa balettiesityksessä.

Mikäli YO-kokeita aletaan toden teolla painottaa korkeakouluopintoihin pääsyssä, tähän täytyy löytää jokin kultainen keskitie. Kokeeseen ei voida tällöin heittää ihan mitä vaan "kulttuurin tuntemusta" ja sitten silmät kirkkaina väittää, että no tämä vain täytyy kuule tietää että saa Laudaturin. Ja sitten kuitenkin se Laudatur on ainoa tie päästä yliopistoon. 

En tiedä ymmärtääkö kukaan pointtiani, omista lukioajoistani on hurjan pitkä aika. 

Tarkoituksenahan on, että parhaita kieltä osaavat ja kulttuuria tuntevat saavat laudaturin. Tarkoituksena myös on, että parhaat pääsevät yliopistoon. Näin ollen nämä kaksi ovat hyvin linjassa. Monesti parhaat osaavat OPS:n lisäksi myös paljon muuta, koska harrastavat aihetta itsenäisesti. Näin ollen ei ole mitenkään omituista, että parhaaseen arvosanaan pitäisi osata enemmänkin kuin lukion kursseilla käydään läpi (vaikka epäilen että tässäkin tapauksessa lukion oppimäärän hallinta riittää parhaaseen arvosanaan).

Mielestäni on ihan hyvä, että oppilaat pikku hiljaa oppivat ulos siitä ajatuksesta, että opettaja kertoo mitä pitää osata ja kääntävät ajattelumaailmaansa siihen suuntaan, että pyrkivät oppimaan mahdollisimman paljon ja muutakin kuin vain sen mitä ehdottomasti pitää osata. Ei elämässä pärjää, jos opettelee vain sen mitä joku käskee opetella.

Ja tässäkin tapauksessa parhaat on parhaita ja saavat parhaat arvosanat, joten homma menee aivan oikein.

No tämä on taas kohtuullisen elitististä. Sillä aiheisiin paneutuminen usein kustantaa. Ei kaikilla ole rahaa reissata, mennä kielikursseille, olla vaihdossa ym. Lukiolainen on aivan eri asia kuin joku kolme-nelikymppinen.

Vaihtoehtoisesti pitää sitten jo lähtökohtaisesti painottaa sitä, että yo-koe ei perustu OPS:iin eikä lukion kursseihin, mutta niiden suorittamisesta saattaa olla hyötyä. Samalla tämä kuitenkin tarkoittaisi sitä, että lukiosta alkaisi yhä enemmän tulla rikkaiden juttu. Sitäkö sitten halutaan?

Ei tarvitse matkustaa, eikä etenkään osallistua kielikursseille tai olla vaihdossa. Kirjoja saa kirjastosta, netistä löytää tietoa (esim. englanninkielinen Wikipedia kertoo varsin laajasti monista asioista). Elokuvat, tv-sarjat ja dokumentit kertovat nekin kaikenlaista sellaista, mitä koulun oppikirjoihin ei ole mahtunut.

Itse asiassa hyvin usein eniten tietoa saa lukemalla, eikä käymällä jossain. Toki jossain museossa tai vaikkapa nähtävyyden opasvihkosessa kerrotaan asioista, mutta ne on usein suunnattu turisteille ja asiasta kerrotaan lyhyesti muutamalla lauseella. Kirjassa asiasta voidaan kertoa laajemmin ja monipuolisemmin.

Kyse on oikeastaan yleisestä uteliaisuudesta eli halusta oppia uutta. Jos uudet asiat eivät kiinnosta, jää paitsi monesta kiinnostavasta asiasta.

Ja tottakai kaikista aineista tehdään samaa. Luetaan ja opetellaan suomeksi, englanniksi ja lisäksi muutamaa reaaliainetta, sekä matematiikkaa extrana lukio-opintojen lisäksi. Mutta sitähän se vaatii jos haluaa hyvät arvosanat ja päästä opiskelemaan tietylle tasolle. Kyllä ne nuoret jaksaa ja sillähän erotellaan jyvät akanoista. Jos stressin sietotaso ei riitä, niin ei niistä ole työelämäänkään. Mutta hei, aika paljon niitä ylitunnollisia onkin jo tippunut jo ulkopuolelle - ihan oikeutetusti. Vai mitä vanhempi väki sanoo?

Niinpä. Hävettää oikeasti lukea ikäisteni nelikymppisten kommentteja täältä... Itse olisivat vetäneet enkun kokeessakin jotain rallienkkua, mutta parinkytä vuoden päästä nöpöstellään, että no tottahan se kuuluu osata sitä ja tätä. Kyllä ihmisistä tulee täysiä uunoja "elämänkokemuksen" myötä. No mutta onneksi olette niin fiksuja, ettette moisten tätien kommenteista välitä! :) Ihan kun fakta on se, että vuosi vuodelta opettajatkin saavat arpoa yhä enemmän monien aineiden pisteytyksiä, koska ohjeistukset ovat puutteellisia ja/tai tulkinnanvaraisia ja tehtävät sikavaikeita. Joku voi kirjoittaa äikässäkin hyvän tekstin, mutta kompastua johonkin pieneen pisteitä vähentävään kompaan. Tosi järjellistä.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa tästä mieleen omat kirjoitukset muinaiselta 90-luvulta. Englannin kuuntelussa oli erittäin vahvalla intialaisella aksentilla puhuva tyyppi. Luokallamme ollut puoliksi englantilainen oppilaskaan ei saanut kaikesta selvää. Intialaisen puheenparren ottamista kuuntelukokeen osioksi perusteltiin sillä, että kokelaiden on syytä osata keskustella englannilla ympäri maailmaa. No tosi tilanteessahan on aina mahdollisuus tarkentaa ja kysyä, että sinänsä tuo selitys tuntui vähän ontuvalta. Silloin tuntui epäreilulta, mutta nyt vain naurattaa silloinen "kansainvälisyys". Asiasta olisi varmaan noussut kohu, jos olisi ollut netti ja some olemassa.

On siellä nykyäänkin niitä intialaisia yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni vaihtoehto 'feminine' on aika ilmeinen. Miksi? Koska mikään tekstissä ei tue riittävästi vaihtoehtoa 'elitist'. Eliminoinnin taktiikkahan näissä tehtävissä on se tärkein.

Teksti tukee vahvasti vaihtoehtoa elitist. Se että mennään katsomaan balettia kuninkaalliseen oopperaan on todellakin 1900-luvun alussa liian elitististä rahvaan julkiselle poikakoululle. Tuolloin oopperoita meni katsomaan äveriäs väki jonka muksut oli yksityiskouluissa/sisäoppilaitoksissa.

Voe tokkiinsa, kun se "public school" on nimen omaan maksullinen yksityiskoulu/sisäoppilaitos täysin vastoin sitä, mitä sanoista voisi päätellä. https://en.wikipedia.org/wiki/Public_school_(United_Kingdom)

Ilmainen neuvo: älä luule vaan tiedä.

Niin, brittienglannissa. Amerikan englannissa "public school" tarkoittaa valtion rahoittamia ilmaisia kouluja.

Blondin kosto -musikaalissa (2007) käytettiin muuten fey-sanaa homon kiertoilmauksena (tai niin sen itse tulkitsen vajavaisella englannillani) kappaleessa "Gay or European".

"That is the elephant in the room

Well is it relevant to assume

That a man who wears perfume

Is automatically radically fey?"