Yliopisto-opiskelu + vauva, kokemuksia?

Voit olla perhevapaalla ja sitten kun lapsi on aika viedä hoitoon, päiväkoti on sitä varten.

Voiko poikaystäväsi huolehtia vauvasta päivisin, kun opiskelet? Jos hän käy töissä, etkä muuta hoitajaa vauvalle saa, niin suosittelen pitämään vuoden taukoa opiskeluista, meinaan opiskelustasi ei todennäköisesti tule mitään, jos joudut koko ajan hoitamaan lasta. Mutta jos poikaystäväsi on kotona, silloin opiskelu voi olla helpompaa, kun itse voit keskittyä yliopistolla tai vaikka kirjastossa.

Eiköhän olisi syytä hyväksyä se, että tulee tauko täysipäiväisestä opiskelusta siihen saakka, kunnes lapsi menee päivähoitoon tai isä jää hoitamaan kotiin. Yksittäisiä kursseja toki voi tehdä äitiys- ja vanhempainvapaalla oman jaksamisen ja vauvanhoidon ehdoilla.

Mun vastaukseni tuskin on kovin arvokas, koska olin aika löperösti opiskellut yliopistossa biotieteitä ja lähinnä bilettänyt siihen mennessä, kun sain tietää olevani raskaana... Mutta kyllä mä sitten pärjäsin. Aluksi avokin kanssa vuoroteltiin vauvan hoidossa, kun molemmat opiskeltiin. Lapsi meni päiväkotiin 1v8kk vanhana, ja sitten tietysti elämä rytmittyi eri tavalla ja pystyttiin tekemään ihan oikeita työpäiviäkin. Väittelin tohtoriksi, kun lapsi oli alakouluiässä. Nyt olen hyvin työelämässä ja toinen lapsikin jo maailmassa :)

Jos päätät jatkaa opiskeluja, niin tsemppiä!

Kannattaa ajoissa varautua siihen, että seuraavat pari vuotta tulee olemaan rankempaa, mutta toisaalta sitten sinulla on opiskelut suoritettu. Toivotaan että saatte hyvin nukkuvan vauvan😊

Mieti itsesi kannalta, millainen olet opiskelijana? Pystytkö keskittymään, vaikka ympärillä olisi melua? Pärjäätkö vähemmällä unella? Pystytkö hallitsemaan stressiäsi, kun deadlinet lähestyy ja kaikkea muutakin pitäisi tehdä?

Vai tarvitsetko täyden hiljaisuuden ja kunnon yöunet, jotta pystyt opiskelemaan? Stressaatko kaikesta hirveästi?

Mieti ensin itsesi kannalta, pystytkö hoitamaan opiskelut ja vauvan yhtä aikaa. Jos pystyt, kaikki muu hoituu kyllä. Tsemppiä!♡

Vierailija kirjoitti:

Mieti itsesi kannalta, millainen olet opiskelijana? Pystytkö keskittymään, vaikka ympärillä olisi melua? Pärjäätkö vähemmällä unella? Pystytkö hallitsemaan stressiäsi, kun deadlinet lähestyy ja kaikkea muutakin pitäisi tehdä?

Vai tarvitsetko täyden hiljaisuuden ja kunnon yöunet, jotta pystyt opiskelemaan? Stressaatko kaikesta hirveästi?

Mieti ensin itsesi kannalta, pystytkö hoitamaan opiskelut ja vauvan yhtä aikaa. Jos pystyt, kaikki muu hoituu kyllä. Tsemppiä!♡

Tämä! Ainoastaan sinä itse tiedät, että jaksatko hoitaa molemmat. Juttele myös poikaystäväsi kanssa, että onko hän valmis jäämään kotiin hoitamaan vauvaa, jotta voit opiskella.

Jää vanhempainvapaalle vauvan synnyttyä.

Meille tuli lapsi, ja toinenkin kun opiskelin. Oli kyllä rankkaa, mutta mies auttoi ja hoiti lapsia jotta pääsin luennoille. Gradun teko oli melkoista kun mies oli töissä ja yritin samalla vahtia 1-vuotiasta. Mutta selvisin, enkä edes kovin paljon "myöhässä " aikataulusta. Eli kyllä siitä selviää. :)

Sinuna unohtaisin suosiolla opiskelun muutamaksi vuodeksi. Ensisijainen tehtäväsi on olla äiti ja jos hoidat sen "vasemmalla kädellä", se voi kostautua koko perheellesi todella rankasti. Mikä kiire sinulla on? Et nauti rahastakaan, jos lapsi traumatisoituu.

Mä oon ktm opiskellut ja ekan lapsen tehnyt opintojen aikana. Hyvin sujui😊 en ollut läsnäolevana perhevapaan aikana. Mies oli töissä ja sukulaiset kaukana niin ei ollut päiväluennoille lapsen vahtia. Vauva oli koliikkinen niin ei olisi voinut ottaa mukaan. Jonkun nettikurssin tein. Niitä oli kymmenen vuotta heikommin, mutta nykyään on varmasti jo paljon laajempi valikoima. Gradun tein nopeasti kun mies jäi muutamaksi kuukaudeksi kotiin ja lapsi menikin sitten hoitoon.

Uskon, että teillä sujuu hyvin. Vaikka ei jaksaisi vauvavuonna tehdä opintoja niin se ei haittaa mitään. Jos jaksaa niin sitten tekee. Mun uralle vuoden perhevapaa opintojen aikana ei haitannut mitään.

Onnea!

Tiedän kyllä äitejä, jotka ovat näin tehneet. Lapset ovat joutuneet sopeutumaan ikätasoonsa nähden vaativammin, ja siinä on psyykkisesti nurjakin puolensa.

Toki voit kokeilla... mutta jos vauva alkaa voida huonosti (onko vahinkoa silloin jo syntynyt?), kannattaa säilyttää joustavuus eli tehdä sitä, mikä oikealta tuntuu.

Itsellä oli muutama vuosi sitten opiskelujen aikaan 2 lasta. Molemmat olivat päivät päiväkodissa, joten päivät sain opiskella rauhassa miehen ollessa töissä. Mies pystyi tekemään töitä etänä tarvittaessa, joten hoiti lapset jos olivat esim. kipeinä. En kokenut sitä kovin raskaaksi, toki lapset eivät olleet enää vauvaikäisiä.

Anteeksi, mutta jos vauva on koliikkinen, ei voi sanoa että hyvin meni.

Vauva syntyy ilmeisesti kesällä/alkusyksystä? KTM opinnot kestävät pari vuotta, jolloin valmistuisit lapsen ollessa n. 2. Mieti itse ja lapsen isän kanssa, miten lapsen hoito onnistuisi sinä aikana. Jos mies voi jäädä kotiin, on opiskelu paljon helpompaa, kuin jos huolehdit päivät yksin vauvasta.

Siis opiskelu vauvan kanssa kuulostaa mielestäni totaalisen epärealistiselta, sikäli kun hoidat vauvaa pääasiallisesti, ja välität hänen psyykkisestä kehityksestään.

Vauva ei tarvitse ensimmäisten kuukausien aikana mitään ihme virikkeitä, mutta pelkästään sylissä pitäminen, päiväunet jne. on työtä 24/7 joten älä suotta hätäile.

Nauti vauvasta ja vapaudesta. Ehdit kyllä raataa vielä.

Onnea tuleville vanhemmille! Toivottavasti teillä on ns. tukiverkot kunnossa. Mutta yhtä kaikki hienoa, jos olette pari, eikä lapsen tuleva isä (tai äiti) ole juossut tai juoksemassa karkuun.

Oman kokemukseni (joka rajoittuu vierestä seuraamiseen) mukaan lapsia ei voi saada kuin aina jonkun 2. mielestä väärään aikaan. Joten lapsen saaminen opintojen aikana ei välttämättä ole yhään sen huonompi tai parempi kui saada lapsi(a) sitten kun on työelämässä.

 Nykyinen työelämä on myös niin epävarmaa, että moni lapsi jäisi kokonaan syntymättä, jos pitäsi odottaa siihen, että laps(i)en aika on vasa sitten kun on vaki duuni tai taloudellisesi elämä vakaalla ja turvatulla pohjalla... 

 Yliopistoaikana on usein taloudellsiesti toki tiukempaa mutta vastaavasti monesi mahdollisuuksia vaikuttaa ajan käyttämiseen paljon enemmän kuin sitten kun ja tai kun toivottavasti on töissä.  

Eiväthän nämä (opiskelu v. työ) tietenkään ole täysin pois suljettuja; moni opiskelijoista on enempi -vähempi opointojen aikana töissä.  

Itse lähtisin siitä, että ottaisin arkin paperia, johon pyrkisin listaamaan ensin lyhyen tähtäimen tavoitteitanne ja pidemmän ajan tavoitteita. -Lisäksi kannataa listata asioita joista olettte valmiit tinkimään ja vasaavasti ne mistä ette halua tinkiä. Keskustelkaa myös näistä.

Toki näitä "listauksia" on hyvä tarkistaa välillä, koska lapsi saattaa yllättää omalla tavallaan. (Esimerkiski hyvän ystävän pariskunnan lapsi yllätti heidät itkemällä koliiikkia ensimmäisen noin vuoden. - Toisen lapsen kanssa he olivat pitkään hämmenyneitä; oko oikeasti lapsia, joka nukkuvat yöllä herättämättä alle alle puolentusinaa kertaa yön aikana...)

Mutta tällaiset listaukset saattavat auttaa teitä hahmottamaan, missä olette nyt ja auttaa jaksamaan. Vaikka toki jonkun mielestä saattaa kuullostaa myös hyvin tylsältä. Mutta ainakin itseäni helpottaa arjen hallinnassa, että olen  etukäeen yrittänyt hieman suunnitella ajan käyttöäni.   

Sinkkumies  

Meillä oltiin pari vuotta sitten aika samassa tilanteessa. Mies kävi töissä ja minulla opiskelut kesken. Onneksi äitini halusi jäädä vuorotteluvapaalle hoitamaan vauvaa päivisin, jotta sain opiskella. Äiti asui lähellä, joten hän aina haki vauvan aamuisin tai tuli meille päiväksi, jos itse olin yliopistolla. Tämä sopi meille oikein hyvin, ja äitinikin sai viettää aikaa ainoan lapsenlapsensa kanssa. Päivät pystyin hyvin opiskelemaan, kun tiesi lapsen olevan hyvässä hoidossa. Tätä kesti siis noin vuoden, eikä meillä ole ainakaan näkynyt mitenkään lapsen käytöksessä se, että en ollut 24/7 hänen kanssaan kun hän oli vauva.

Vierailija kirjoitti:

Onnea tuleville vanhemmille! Toivottavasti teillä on ns. tukiverkot kunnossa. Mutta yhtä kaikki hienoa, jos olette pari, eikä lapsen tuleva isä (tai äiti) ole juossut tai juoksemassa karkuun.

Oman kokemukseni (joka rajoittuu vierestä seuraamiseen) mukaan lapsia ei voi saada kuin aina jonkun 2. mielestä väärään aikaan. Joten lapsen saaminen opintojen aikana ei välttämättä ole yhään sen huonompi tai parempi kui saada lapsi(a) sitten kun on työelämässä.

 Nykyinen työelämä on myös niin epävarmaa, että moni lapsi jäisi kokonaan syntymättä, jos pitäsi odottaa siihen, että laps(i)en aika on vasa sitten kun on vaki duuni tai taloudellisesi elämä vakaalla ja turvatulla pohjalla... 

 Yliopistoaikana on usein taloudellsiesti toki tiukempaa mutta vastaavasti monesi mahdollisuuksia vaikuttaa ajan käyttämiseen paljon enemmän kuin sitten kun ja tai kun toivottavasti on töissä.  

Eiväthän nämä (opiskelu v. työ) tietenkään ole täysin pois suljettuja; moni opiskelijoista on enempi -vähempi opointojen aikana töissä.  

Itse lähtisin siitä, että ottaisin arkin paperia, johon pyrkisin listaamaan ensin lyhyen tähtäimen tavoitteitanne ja pidemmän ajan tavoitteita. -Lisäksi kannataa listata asioita joista olettte valmiit tinkimään ja vasaavasti ne mistä ette halua tinkiä. Keskustelkaa myös näistä.

Toki näitä "listauksia" on hyvä tarkistaa välillä, koska lapsi saattaa yllättää omalla tavallaan. (Esimerkiski hyvän ystävän pariskunnan lapsi yllätti heidät itkemällä koliiikkia ensimmäisen noin vuoden. - Toisen lapsen kanssa he olivat pitkään hämmenyneitä; oko oikeasti lapsia, joka nukkuvat yöllä herättämättä alle alle puolentusinaa kertaa yön aikana...)

Mutta tällaiset listaukset saattavat auttaa teitä hahmottamaan, missä olette nyt ja auttaa jaksamaan. Vaikka toki jonkun mielestä saattaa kuullostaa myös hyvin tylsältä. Mutta ainakin itseäni helpottaa arjen hallinnassa, että olen  etukäeen yrittänyt hieman suunnitella ajan käyttöäni.   

Sinkkumies  

Hyvin sanottu. Itsellä on kokemusta lapsen saamisesta niin opiskelujen kuin työn aikana, ja opiskelun aikana oli todellakin helpompaa. Jäädessäni töistä äitiyslomalle, ei pomoni voinut 100% luvata, että minulla on vielä työ äitiysloman jälkeenkin (johtuen työpaikan oloista...). Ja niinhän siinä kävi, että yt:n jälkeen ei sitä työtä enää ollut. Kyllä se vauvan hoito onnistuu opiskelujen ohella!