Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Help! Miten voisin käytännössä muuttua parisuhdekelpoiseksi?
16.03.2018 |
Olen 35+ nainen, jonka edellinen aloitus poistettiin. Haluaisin siis löytää fiksun, uskollisen ja rakastavan puolison, sukupuolella ei väliä. Millainen minun pitäisi olla, jotta alkaisi tulla aloitteita suuntaani, enkä enää saisi pakkeja? Nyt kun ikää on tullut, niin mun pitäisi tsempata entistäkin kovemmin ja ihan oikeasti tehdä asioiden eteen töitä...mutta mitä mun pitäisi muuttaa itsessäni?
En ole kummemmin aloitteita tehnyt, mutta kahdelta ihastukseltani elämäni aikana olen saanut useammatkin pakit; muille ex-aviomiestäni lukuunottamatta en ole tehnyt aloitteita, enkä enää uskaltaisikaan. :( Olen ollut muutaman vuoden naimisissakin sekä parissa pitkässä huonossa suhteessa parikymppisestä lähtien. Haluaisin vielä löytää loppuiäkseni puolison.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ignooratkaa tämä trolli. mt-tapaus.
Mitä, oletko sitä mieltä että mielenterveysongelmaisen kanssa ei voi puhua, eikä hänellä ole mitään mahdollisuutta löytää puolisoa? Kuullostatapa kylmältä, epäempaatiselta ja pinnalliselta ihmiseltä.
Ap on ns. palstahullu, patologinen tapaus, jota ei pitäisi kenenkään ruokkia, mutta kaikki eivät häntä tietenkään voi tunnistaa. Tai ehkä hän on ihan vain trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt tällaista:
- plastiikkakirurgiset toimenpiteet kasvoille ja vartalolle
- säännöllinen kuntosalitreeni
- yhden uuden korkeakoulututkinnon suorittaminen
- joku ilmaisutaidon kurssi tai -harrastus
- lukisin esim. 20 klassikkoromaania (joita en ole vielä lukenut), jotta saisin jutun juurta keskusteluihin
- nousujohteinen ura
- jotain spesiaalia ja luovaa toimintaaAuttaisivatko nuo naispuolisen tai miespuolisen kumppanin saamiseen?
Tuollaisten ajatusten pyörittely kielii lähinnä huonosta itsetunnosta. Kannattaa heivata narsistit kuuseen omasta elämästä tai jos itse on sellainen kannattaa muuttaa kuuseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ignooratkaa tämä trolli. mt-tapaus.
Mitä, oletko sitä mieltä että mielenterveysongelmaisen kanssa ei voi puhua, eikä hänellä ole mitään mahdollisuutta löytää puolisoa? Kuullostatapa kylmältä, epäempaatiselta ja pinnalliselta ihmiseltä.
Ap on ns. palstahullu, patologinen tapaus, jota ei pitäisi kenenkään ruokkia, mutta kaikki eivät häntä tietenkään voi tunnistaa. Tai ehkä hän on ihan vain trolli.
Tuo on ns. nettikiusaamista. Kenen kanssa voisin jutella näistä vaikeista teemoistani, jos en edes täällä? Livenä en voi jutella tuttujeni kanssa näistä asioista ilman, että heillä palaa pinna. En ole trolli, elän todellisuudessa ulospäin aivan tavallista elämää, enkä käytä mitään mt-palveluita tai lääkkeitäkään. Olen lähinnä hiljainen, ujo hissukka livenä. Sellainen kiltti (entinen) kympin tyttö. =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt tällaista:
- plastiikkakirurgiset toimenpiteet kasvoille ja vartalolle
- säännöllinen kuntosalitreeni
- yhden uuden korkeakoulututkinnon suorittaminen
- joku ilmaisutaidon kurssi tai -harrastus
- lukisin esim. 20 klassikkoromaania (joita en ole vielä lukenut), jotta saisin jutun juurta keskusteluihin
- nousujohteinen ura
- jotain spesiaalia ja luovaa toimintaaAuttaisivatko nuo naispuolisen tai miespuolisen kumppanin saamiseen?
Suosittelen, että leikkautat kasvosi samanlaisiksi kuin ihastuksellasi on! Se tekee vaikutuksen naiseen kuin naiseen, miksei mieheenkin. Lukulistalle Kalle Päätalon Iijoki-sarja, Marxin tuotanto ja ranskalaisen postmodernismin pääteokset. Luovaksi toiminnaksi sopii spontaanit performanssitaide-esitykset kotikaupunkisi keskeisillä paikoilla, tähän saa apua kansalaisopistosta.
Kiitoksi suorasta vastauksesta. :) Tällaista juuri kaipaan. Itse asiassa ihastukseni on innoitukseni lähde ja mieluusti näyttäisin samanlaiselta kuin hän näyttää. Ja nuo lukuehdotuksetkin kuulostivat hauskoilta poislukien Iijoki-sarja, joka kuulostaa uuvuttavalta urakalta.
Ei, ei, ei, Iijoki on nimenomaan aivan ehdoton, jos haluaa kumppanin vielä saada! Sitä ei voi sivuuttaa. Myös Kilven Alastalon salissa on hyvä lukea. James Joycen Ulysses ja Portrait... kannattaa käydä läpi ja painaa mieleen muutamia siteerauksia. Näistä kun aloittaa keskustelun, niin vain harva pysty sinua vastustamaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt tällaista:
- plastiikkakirurgiset toimenpiteet kasvoille ja vartalolle
- säännöllinen kuntosalitreeni
- yhden uuden korkeakoulututkinnon suorittaminen
- joku ilmaisutaidon kurssi tai -harrastus
- lukisin esim. 20 klassikkoromaania (joita en ole vielä lukenut), jotta saisin jutun juurta keskusteluihin
- nousujohteinen ura
- jotain spesiaalia ja luovaa toimintaaAuttaisivatko nuo naispuolisen tai miespuolisen kumppanin saamiseen?
Suosittelen, että leikkautat kasvosi samanlaisiksi kuin ihastuksellasi on! Se tekee vaikutuksen naiseen kuin naiseen, miksei mieheenkin. Lukulistalle Kalle Päätalon Iijoki-sarja, Marxin tuotanto ja ranskalaisen postmodernismin pääteokset. Luovaksi toiminnaksi sopii spontaanit performanssitaide-esitykset kotikaupunkisi keskeisillä paikoilla, tähän saa apua kansalaisopistosta.
Kiitoksi suorasta vastauksesta. :) Tällaista juuri kaipaan. Itse asiassa ihastukseni on innoitukseni lähde ja mieluusti näyttäisin samanlaiselta kuin hän näyttää. Ja nuo lukuehdotuksetkin kuulostivat hauskoilta poislukien Iijoki-sarja, joka kuulostaa uuvuttavalta urakalta.
Ei, ei, ei, Iijoki on nimenomaan aivan ehdoton, jos haluaa kumppanin vielä saada! Sitä ei voi sivuuttaa. Myös Kilven Alastalon salissa on hyvä lukea. James Joycen Ulysses ja Portrait... kannattaa käydä läpi ja painaa mieleen muutamia siteerauksia. Näistä kun aloittaa keskustelun, niin vain harva pysty sinua vastustamaan!
Haha, kiitoksia. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ignooratkaa tämä trolli. mt-tapaus.
Mitä, oletko sitä mieltä että mielenterveysongelmaisen kanssa ei voi puhua, eikä hänellä ole mitään mahdollisuutta löytää puolisoa? Kuullostatapa kylmältä, epäempaatiselta ja pinnalliselta ihmiseltä.
Ap on ns. palstahullu, patologinen tapaus, jota ei pitäisi kenenkään ruokkia, mutta kaikki eivät häntä tietenkään voi tunnistaa. Tai ehkä hän on ihan vain trolli.
Tuo on ns. nettikiusaamista. Kenen kanssa voisin jutella näistä vaikeista teemoistani, jos en edes täällä? Livenä en voi jutella tuttujeni kanssa näistä asioista ilman, että heillä palaa pinna. En ole trolli, elän todellisuudessa ulospäin aivan tavallista elämää, enkä käytä mitään mt-palveluita tai lääkkeitäkään. Olen lähinnä hiljainen, ujo hissukka livenä. Sellainen kiltti (entinen) kympin tyttö. =)
Onko mikään ihmekään, että pinna palaa, kun jankutat samoista asioista täällä palstallakin vuodesta toiseen? Olet saanut satoja hyviä vastauksia, onko sulla muistinmenetys vai monipersoonahäiriö, kun et näköjään muista mitään täällä saamiasi neuvoja? Kaikki kiertää aina samaa kehää. Ja joku ongelmahan sulla on, onko se sitten varsinainen mt-ongelma vai jokin muu, sen määrittely kuuluu ammattilaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ignooratkaa tämä trolli. mt-tapaus.
Mitä, oletko sitä mieltä että mielenterveysongelmaisen kanssa ei voi puhua, eikä hänellä ole mitään mahdollisuutta löytää puolisoa? Kuullostatapa kylmältä, epäempaatiselta ja pinnalliselta ihmiseltä.
Ap on ns. palstahullu, patologinen tapaus, jota ei pitäisi kenenkään ruokkia, mutta kaikki eivät häntä tietenkään voi tunnistaa. Tai ehkä hän on ihan vain trolli.
Tuo on ns. nettikiusaamista. Kenen kanssa voisin jutella näistä vaikeista teemoistani, jos en edes täällä? Livenä en voi jutella tuttujeni kanssa näistä asioista ilman, että heillä palaa pinna. En ole trolli, elän todellisuudessa ulospäin aivan tavallista elämää, enkä käytä mitään mt-palveluita tai lääkkeitäkään. Olen lähinnä hiljainen, ujo hissukka livenä. Sellainen kiltti (entinen) kympin tyttö. =)
Onko mikään ihmekään, että pinna palaa, kun jankutat samoista asioista täällä palstallakin vuodesta toiseen? Olet saanut satoja hyviä vastauksia, onko sulla muistinmenetys vai monipersoonahäiriö, kun et näköjään muista mitään täällä saamiasi neuvoja? Kaikki kiertää aina samaa kehää. Ja joku ongelmahan sulla on, onko se sitten varsinainen mt-ongelma vai jokin muu, sen määrittely kuuluu ammattilaisille.
Siis ehkä ongelmana on se, että elän jossain omien aikoinaan päättämieni "totuuksien" ja kirjoittamattomien pakkomielteiden muodostamassa häkissä. Arvelen syyksi rakkaudetonta ja traumatisoivaa lapsuuttani sekä sitä, että olen vapaan kasvatuksen "uhri". Olen jotenkin todella perustavaa laatua olevalla tavalla traumatisoitumisen kautta estynyt, että olen rakentanut itselleni omat suojamuurit, joista en vain pääse eroon.
Pystyn toki elämään näin ja saan siitä "häkistäni" jotain turvaa, mutta olen jatkuvasti ja alituisesti onneton. Mua kalvaa rakkaudettomuuden ja yksinäisyyden tunne. Ikävöin koko ajan rakkautta ja läheisyyttä sekä niin tarvitsisin parisuhteen, jossa kumppani olisi todella luotettava ja "hoivaava". Olen kuin emostaan liian pienenä erotettu kissanpentu. En tiedä.
Jotain ongelmaa mulla ehkä on, mutta silti elän ihan tavallista elämää ulkoisesti. Jokin mussa on ehkä rikki, mutta en tiedä, mikä se on ja voiko sitä edes koskaan korjata. Kaikesta huolimatta ulkoisesti osaan elää ihan asiallisesti ja olen muille ystävällinen ja kiltti. Sisimmässäni olen vain aina tosi yksinäinen ja rikkinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt tällaista:
- plastiikkakirurgiset toimenpiteet kasvoille ja vartalolle
- säännöllinen kuntosalitreeni
- yhden uuden korkeakoulututkinnon suorittaminen
- joku ilmaisutaidon kurssi tai -harrastus
- lukisin esim. 20 klassikkoromaania (joita en ole vielä lukenut), jotta saisin jutun juurta keskusteluihin
- nousujohteinen ura
- jotain spesiaalia ja luovaa toimintaaAuttaisivatko nuo naispuolisen tai miespuolisen kumppanin saamiseen?
Tuollaisten ajatusten pyörittely kielii lähinnä huonosta itsetunnosta. Kannattaa heivata narsistit kuuseen omasta elämästä tai jos itse on sellainen kannattaa muuttaa kuuseen.
Kieltämättä kaikki kolme kumppaniani ovat olleet narsisteja ja kahdella heistä oli korostunut empatian puute sekä persoonallisuushäiriöisiä piirteitä. Jotenkin houkuttelin seuraani ne hyväksikäyttävät pahikset, jolloin traumatisoiduin vain lisää.
Mennääx lipittää lirpakkaa?
T :Tatuoitu sonnisi linnasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt tällaista:
- plastiikkakirurgiset toimenpiteet kasvoille ja vartalolle
- säännöllinen kuntosalitreeni
- yhden uuden korkeakoulututkinnon suorittaminen
- joku ilmaisutaidon kurssi tai -harrastus
- lukisin esim. 20 klassikkoromaania (joita en ole vielä lukenut), jotta saisin jutun juurta keskusteluihin
- nousujohteinen ura
- jotain spesiaalia ja luovaa toimintaaAuttaisivatko nuo naispuolisen tai miespuolisen kumppanin saamiseen?
Eivät. Kun persoonallisuus puuttuu, ei voi antaa toiselle mitään. Sama vaivaa naisettomia miehiä: puuttuva luonne.
Älä mieti elämääsi puolison etsimisenä. Ala elää ihan omaa elämääsi ja tee siitä oman näköistäsi. Jos nautit kuntosalitreenistä tai koet sen terveyden kannalta hyväksi niin ei kun salille vaan. Mieti millaista elämää haluaisit elää. jos haluaisit joskus asua hetken Italiassa niin rupea opiskelemaan Italian kieltä kansalaisopistossa ja ehkä törmäät siellä johonkin toiseen Italiasta kiinnostuneeseen. Ehkä siitä kehittyy jotain tai uuden tuttavuuden kaverin kanssa tai...
Mutta älä tee noita uusia asioita sen takia että löytäisit míehen. Vaan siksi että ne kiinnostavat sinua. Kun rupeat elämään tapaat enemmän uusia ihmisiä ja teillä voi olla yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Ole ystävällinen mutta älä kynnysmatto. Ole reilu mutta älä itsekäs. Muista kuunnella muita ja osallistua keskusteluihin ja tekemisiin.
Ja ole oma itsesi. Jos vaikka saisit jollakin näyttelemisellä jonkun innostumaan sinusta niin se ei välttämättä kantaisi jatkossa kun tutustuisi oikeaan sinuun. Eli tarkoitan että jos sinua ei kiinnosta klassikko romaanit niin älä nyt ihmeessä ala miesten takia niitä lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää saaga on edistynyt niistä päivistä kun ap valitteli kuinka kamalaa anoppilassa on.. Mutta ap itse ei ole edistynyt henkisesti lainkaan vaikka ollaan kovin koitettu auttaa. Se vaan hakkaa päätä seinään eikä tajua että vika on sen sisällä, ei ulkoisissa jutuissa. Henkisesti noin hajalla oleva ihminen joka ei edes halua voimaantua tai muuttaa omaa ajatteluaan varmaan kyselee näitä juttuja vielä 10 vuoden kuluttuakin kun aiemmat vastaukset eivät kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt tällaista:
- plastiikkakirurgiset toimenpiteet kasvoille ja vartalolle
- säännöllinen kuntosalitreeni
- yhden uuden korkeakoulututkinnon suorittaminen
- joku ilmaisutaidon kurssi tai -harrastus
- lukisin esim. 20 klassikkoromaania (joita en ole vielä lukenut), jotta saisin jutun juurta keskusteluihin
- nousujohteinen ura
- jotain spesiaalia ja luovaa toimintaaAuttaisivatko nuo naispuolisen tai miespuolisen kumppanin saamiseen?
Eivät. Kun persoonallisuus puuttuu, ei voi antaa toiselle mitään. Sama vaivaa naisettomia miehiä: puuttuva luonne.
Minä olen tämän asian kertonut tälle ap:lle jo pari vuotta sitten... Se vaan ei ole vieläkään hiffannut että siltä puuttuu persoonallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt tällaista:
- plastiikkakirurgiset toimenpiteet kasvoille ja vartalolle
- säännöllinen kuntosalitreeni
- yhden uuden korkeakoulututkinnon suorittaminen
- joku ilmaisutaidon kurssi tai -harrastus
- lukisin esim. 20 klassikkoromaania (joita en ole vielä lukenut), jotta saisin jutun juurta keskusteluihin
- nousujohteinen ura
- jotain spesiaalia ja luovaa toimintaaAuttaisivatko nuo naispuolisen tai miespuolisen kumppanin saamiseen?
Eivät. Kun persoonallisuus puuttuu, ei voi antaa toiselle mitään. Sama vaivaa naisettomia miehiä: puuttuva luonne.
Minä olen tämän asian kertonut tälle ap:lle jo pari vuotta sitten... Se vaan ei ole vieläkään hiffannut että siltä puuttuu persoonallisuus.
Miten joltain voi puuttua persoonallisuus? Vai tarkoitatteko, että pitäisi olla itsevarma ja antaa itsestään jotain ulospäin ja olla jopa "räiskyvä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ignooratkaa tämä trolli. mt-tapaus.
Mitä, oletko sitä mieltä että mielenterveysongelmaisen kanssa ei voi puhua, eikä hänellä ole mitään mahdollisuutta löytää puolisoa? Kuullostatapa kylmältä, epäempaatiselta ja pinnalliselta ihmiseltä.
Ap on ns. palstahullu, patologinen tapaus, jota ei pitäisi kenenkään ruokkia, mutta kaikki eivät häntä tietenkään voi tunnistaa. Tai ehkä hän on ihan vain trolli.
Tuo on ns. nettikiusaamista. Kenen kanssa voisin jutella näistä vaikeista teemoistani, jos en edes täällä? Livenä en voi jutella tuttujeni kanssa näistä asioista ilman, että heillä palaa pinna. En ole trolli, elän todellisuudessa ulospäin aivan tavallista elämää, enkä käytä mitään mt-palveluita tai lääkkeitäkään. Olen lähinnä hiljainen, ujo hissukka livenä. Sellainen kiltti (entinen) kympin tyttö. =)
Tutuiltasi palaa pinna samasta syystä kuin meiltäkin: Sun juttus on sairaita ja sinä haet vaan huomiota etkä oikeita neuvoja. Sen huomaa siitä että sä toistat noita juttujas kuin rikkinäinen levy. Mt-palveluja sä tarttisit koska pilasit parantumisprosessisi limerenssin takia. Sen sinä kehitit jottei sun tarttis tehdä sitä työtä mitä sun ois pitänyt tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon miettinyt tällaista:
- plastiikkakirurgiset toimenpiteet kasvoille ja vartalolle
- säännöllinen kuntosalitreeni
- yhden uuden korkeakoulututkinnon suorittaminen
- joku ilmaisutaidon kurssi tai -harrastus
- lukisin esim. 20 klassikkoromaania (joita en ole vielä lukenut), jotta saisin jutun juurta keskusteluihin
- nousujohteinen ura
- jotain spesiaalia ja luovaa toimintaaAuttaisivatko nuo naispuolisen tai miespuolisen kumppanin saamiseen?
Eivät. Kun persoonallisuus puuttuu, ei voi antaa toiselle mitään. Sama vaivaa naisettomia miehiä: puuttuva luonne.
Onhan kaikilla persoonallisuus ja luonne vai tarkoitatko sitä, että olen liian näkymätön, seinään sulautuva ujo hissukka? Olen mä joskus koettanut sellaista, että ilmaisenkin mielipiteitäni, kerron hauskoja juttuja ja olen avoimempi - ja jostain kumman syystä ihmiset sittem suhtautuivatkin positiivisesti, vaikka puheliaampanahan sitä ottaa riskin siitäkin, että vahingossa lipsauttaa jotain latteaa tai keskinkertaista.
Mutta ei minusta ole sellaiseen. Olen se seinäruusu ja hissukka sekä olen introvertti ja liian perfektionistinen ollakseni kovin sosiaalinen ja avoin. En mä itsekään kaltaisiini hissukoihin ihastu. Tykkään juuri niistä suupalteista eniten.
T. Ap
En osaa oikein neuvoa, muutama ystäväni on ihan samassa tilanteessa ja he ovat tosi kivoja ja kiinnostavia, hyvännäköisiä ja menestyviä naisia, enkä oikein ymmärrä miksei heillä ole vientiä.
Ehkä kyse on siitä miten antaa itseään kohdella. Kaikki nuo ystäväni ovat vähän semmoisia miellyttäjäluonteita, alistuvat muiden tahtoon ja antavat satunnaisten säätöjenkin kohdella heitä miten sattuu. Moni parisuhteessa oleva ystäväni taas on itsekkäämpi. En tiedä onko näillä asioilla mitään korrelaatiota.
Trollihan tämä ap (kai?) on, mutta ongelma on aito. Minulle kävi näin:
Noin neljä vuotta sitten havahduin siihen, että ihastukseni eivät koskaan olleet kiinnostuneet minusta. Oli minulla joitain seurustelusuhteita ja pari yhden yön juttua ollut, muttei nyt pitkään aikaan mitään. Mietin sitten, että tahtoisinko itse tapailla itseäni. Rehellinen vastaus oli, että en. Syitä:
- olin yli 20 kg ylipainoinen
- en ollut mitenkään kaunis
- ylipainosta johtuen käytin telttamaisia vaatteita, tyylini oli kamala
- itsetuntoni ulkonäön suhteen oli olematon
- töiden jälkeen lähinnä surffailin netissä, minulla ei ollut mitään "oikeaa" harrastusta
- jännin asia arjessani oli varmaan ruokakaupassa käynti ja tuotteiden vertailu
Olin siis melkoinen nössö, hiirulainen. Oli minussa hyvääkin, mutta niitä ominaisuuksia löytääkseen pitäisi ensin tutustua paremmin. Olin esim.
- matkustellut paljon, oppinut tuntemaan kieliä ja kulttuureita
- ihan ok töissä, pidin työstäni, vaikka se veikin minusta usein kaikki mehut
- halukas keskustelemaan monimutkaisista aiheista, minua kiinnosti ympäristö, kulttuuri(t), yhteiskunta ja politiikka, filosofia jne.
Sitten päätin, että alan nyt panostaa itseeni. Tein näitä asioita:
- aloin säännöllisesti lukea klassikkokirjallisuutta. En tulevan puolison tähden, vaan oman itseni. Tahdoin tietää, mistä olin tähän mennessä jäänyt paitsi. Osa tiiliskivistä oli aivan kamalia, osa oikein miellyttäviä. Lukeminen paransi itseluottamustani, koska tiesin nyt tietäväni ainakin jotain jostakin.
- aloitin ensin yhden, sitten myös toisen urheiluharrastuksen. Opin tuntemaan kehoni ja nauttimaan sen kehittämisestä. Myös tämä paransi itseluottamustani, sillä vaikka vielä olin pullea, tiesin, että jaksan punnertaa ja juosta ja tehdä kaikenlaista, mihin myös hoikat ihmiset kykenevät.
- kun nämä asiat olivat hyvällä saralla, aloin keskittyä ruokavaliooni niin, että paino alkoi tippua. Nyt olen 15 kg kevyempi kuin ennen ja itseluottamukseni on hyvä.
Vuosi sitten - sattumalta - tapasin aivan ihanan henkilön. Aloimme tapailla ja rakastuttiin. Meillä on nyt aivan ihana suhde. En sano, että tuo "itsehuoltoprosessi" olisi tämän suoraan mahdollistanut, mutta kyllä kai sillä oli merkitystä. Hän rakastui ihmiseen, joka näytti onnelliselta.
Vierailija kirjoitti:
Trollihan tämä ap (kai?) on, mutta ongelma on aito. Minulle kävi näin:
Noin neljä vuotta sitten havahduin siihen, että ihastukseni eivät koskaan olleet kiinnostuneet minusta. Oli minulla joitain seurustelusuhteita ja pari yhden yön juttua ollut, muttei nyt pitkään aikaan mitään. Mietin sitten, että tahtoisinko itse tapailla itseäni. Rehellinen vastaus oli, että en. Syitä:
- olin yli 20 kg ylipainoinen
- en ollut mitenkään kaunis
- ylipainosta johtuen käytin telttamaisia vaatteita, tyylini oli kamala
- itsetuntoni ulkonäön suhteen oli olematon
- töiden jälkeen lähinnä surffailin netissä, minulla ei ollut mitään "oikeaa" harrastusta
- jännin asia arjessani oli varmaan ruokakaupassa käynti ja tuotteiden vertailuOlin siis melkoinen nössö, hiirulainen. Oli minussa hyvääkin, mutta niitä ominaisuuksia löytääkseen pitäisi ensin tutustua paremmin. Olin esim.
- matkustellut paljon, oppinut tuntemaan kieliä ja kulttuureita
- ihan ok töissä, pidin työstäni, vaikka se veikin minusta usein kaikki mehut
- halukas keskustelemaan monimutkaisista aiheista, minua kiinnosti ympäristö, kulttuuri(t), yhteiskunta ja politiikka, filosofia jne.Sitten päätin, että alan nyt panostaa itseeni. Tein näitä asioita:
- aloin säännöllisesti lukea klassikkokirjallisuutta. En tulevan puolison tähden, vaan oman itseni. Tahdoin tietää, mistä olin tähän mennessä jäänyt paitsi. Osa tiiliskivistä oli aivan kamalia, osa oikein miellyttäviä. Lukeminen paransi itseluottamustani, koska tiesin nyt tietäväni ainakin jotain jostakin.
- aloitin ensin yhden, sitten myös toisen urheiluharrastuksen. Opin tuntemaan kehoni ja nauttimaan sen kehittämisestä. Myös tämä paransi itseluottamustani, sillä vaikka vielä olin pullea, tiesin, että jaksan punnertaa ja juosta ja tehdä kaikenlaista, mihin myös hoikat ihmiset kykenevät.
- kun nämä asiat olivat hyvällä saralla, aloin keskittyä ruokavaliooni niin, että paino alkoi tippua. Nyt olen 15 kg kevyempi kuin ennen ja itseluottamukseni on hyvä.Vuosi sitten - sattumalta - tapasin aivan ihanan henkilön. Aloimme tapailla ja rakastuttiin. Meillä on nyt aivan ihana suhde. En sano, että tuo "itsehuoltoprosessi" olisi tämän suoraan mahdollistanut, mutta kyllä kai sillä oli merkitystä. Hän rakastui ihmiseen, joka näytti onnelliselta.
En ole trolli ja kiitos tästä hyvästä ja inspiroivasta vastauksesta. Enpä minäkään kyllä omasta näkökulmastani ole mikään kuuma pakkaus todellakaan. Mulla ei varmaankaan ole ylipainoa, mutta voisin olla paljon sporttisempi ja ryhdikkäämpi. Olen ns. laihaläski nyt. Hiukseni ovat maantienruskeat ja yleensä vain huolimattomalla ponnarilla. Pukeudun kuluneisiin ja kulahtaneisiin vaatteisiin sekä olen väsynyt. Pääosin pukeudun kuluneisiin, peittäviin harmaisiin ja mustiin vaatteisiin vieläpä, piristävänä ehkä vähän valkoista tai beigeä. Kengät ovat matalakorkoiset ja mustat tai kuluneet lenkkarit. Itsetuntoni on huono ja tunnen sinkkuudestani alemmuuskompleksia sekä suhtaudun suunnilleen kaikkiin 30+ ihmisiin potentiaalisina seurustelukumppaneina, joita hieman pelkään ja joita kohtaan olen valmiiksi katkera. En kyllä tiedä, mitem pääsisin tästä ylöskään. :/ Ehkä kuntosalitreeniä ja pirteämpiä vaatteita sekä joku harrastus? Mutta enpä mä kyllä kauniskaan ole suomalaisella mittapuulla; hieman androgyynin ja samalla aasialaistyyppisen näköinen naisenkuvatus kuitenkin hiirenvärisissä hiuksissaan hieman lököttävissä ja peittävissä vaatteissaan, katsekontaktia vältellen. Ei musta kukaan ole kiinnostunut. :(
Alue: Aihe vapaa
Mitä, oletko sitä mieltä että mielenterveysongelmaisen kanssa ei voi puhua, eikä hänellä ole mitään mahdollisuutta löytää puolisoa? Kuullostatapa kylmältä, epäempaatiselta ja pinnalliselta ihmiseltä.