Mikä tää MUSKARI oikein on? Vauvan kanssa. :D

Muskarihysteerikot

Mä en ollut muskarissa enkä varhaiskasvatuksessa miutenkaan lapsena. Nyt oon muusikko ja "muskaritäti"

Nimenomaan vauvat on sitä otollisinta muskariryhmää, mun mielestä. Kotonakin voi leikkiä, mutta yleensä se leikkirepertuaari laajenee aika lailla muskarissa, ja vuorovaikutus tuo oman lisänsä.

Asiantunteva ohjaaja osaa ottaa huomioon eri kehitysvaiheet ja tukea eri ikäkausien kehitystehtävissä myös vanhempia. Sitä paitsi vauvat jos ketkä todella osaavat keskittyä, ilahtua toisten vauvojen näkemisestä ja niiden kehitys on todella huikeaa ensimmäisen vuoden aikana.

Kävelemään juuri oppinut sen sijaan ei hyödy muskarista, silloin kannattaa pitää tauko ja aloittaa myöhemmin uudestaan jos tuntuu siltä.

Ei se muskari mikään pakollinen ole, tietenkään. Mitään sellaista ei sieltä saa mitä ei periaatteessa voisi saada muualtakin, oon itse osoitus siitä. Toisaalta samalla perusteella voitais kyseenalaistaa myös neuvolatoiminta, varhaiskasvatus ja koululaitos...

Sen vielä antaisin vinkiksi, että muskareita on yhtä monenlaisia kuin ohjaajiakin. Kannattaa kokeilla ja etsiä sellainen ryhmä, joka omasta mielestä tuntuu sopivimmalta. Ja jos ei löydy, niin on sitten toisella lailla eväitä kritisoidakin, kun tietää mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ollut muskarissa enkä varhaiskasvatuksessa miutenkaan lapsena. Nyt oon muusikko ja "muskaritäti"

Nimenomaan vauvat on sitä otollisinta muskariryhmää, mun mielestä. Kotonakin voi leikkiä, mutta yleensä se leikkirepertuaari laajenee aika lailla muskarissa, ja vuorovaikutus tuo oman lisänsä.

Asiantunteva ohjaaja osaa ottaa huomioon eri kehitysvaiheet ja tukea eri ikäkausien kehitystehtävissä myös vanhempia. Sitä paitsi vauvat jos ketkä todella osaavat keskittyä, ilahtua toisten vauvojen näkemisestä ja niiden kehitys on todella huikeaa ensimmäisen vuoden aikana.

Kävelemään juuri oppinut sen sijaan ei hyödy muskarista, silloin kannattaa pitää tauko ja aloittaa myöhemmin uudestaan jos tuntuu siltä.

Ei se muskari mikään pakollinen ole, tietenkään. Mitään sellaista ei sieltä saa mitä ei periaatteessa voisi saada muualtakin, oon itse osoitus siitä. Toisaalta samalla perusteella voitais kyseenalaistaa myös neuvolatoiminta, varhaiskasvatus ja koululaitos...

Sen vielä antaisin vinkiksi, että muskareita on yhtä monenlaisia kuin ohjaajiakin. Kannattaa kokeilla ja etsiä sellainen ryhmä, joka omasta mielestä tuntuu sopivimmalta. Ja jos ei löydy, niin on sitten toisella lailla eväitä kritisoidakin, kun tietää mistä on kyse.

Jatkan vielä kun luin tuota ketjua lisää, että kaikki muskarit ei perustu klassiseen musiikkiin. Mähän olen esim. lähtökohtaisesti rokkari, ja kyllä mun muskarissa svengi on ykkössijalla, muitakaan tyylejä toki dissaamatta.

Muskareita on siis monenlaisia.

Perskuta rallaa mitä humpuukkia. kirjoitti:

Mä en ainakaan halua lapsestani mitään viuluviikaria. Tosi harva itsensä musiikillä pystyy elättämään. Tuo on nyt taas tätä nykyajan hömpötystä...mitään näyttöjä ei ole että joku muskari virittäisi aivoja yhtään sen paremmin kuin vauvan vienti Tapparan lätkämatsia kattomaan. Tällä hetkellä maailmassa on yhtään huippuälykästä professoria, jotka lähtönsä ovat "muskarissa" saaneet. Eikä kyllä näytä tulevankaan kun nykypenskoja katselee.

Mieluummin lukisin tiedelehden uutisia taaperolle kuin heiluttelisin jonkun titinalle biisin tahdissa....NAURETTAVAA TOUHUA ja niin teette itsestänne myöskin naurettavia jos luulette tuon touhun tekevän taaperoistanne jotenkin älykkäitä.

Faktat pöytään jos väitätte vauvauinnin ja muskarin jotenkin edistävän kehitystä.....on tässä selvitty elämästä ilman noitakin. Jää pyykit pesemättä ja huusholli siivoamatta, sitten huudetaan anoppia ja äitiä apuun kun on raskasta. Aika kuluu kaiken maailman humpuukkiin!

Lue vain niitä tiedelehtiä, mutta älä lapselle, lapsi ei siitä hyödy, ellet lue todella rytmisesti ja elävästi.

Tiesitkö muuten, että kaikilla vauvoilla on absoluuttinen sävelkorva ja ne aistivat pienetkin erot puhe- tai lauluäänessä? Vauvat elävät ja rakentavat käsitystään maailmasta korvien kautta, muut aistit tulee jäljessä.

Lorut auttavat jäsentämään kuultua tavuiksi. Se auttaa puhumaan ja myöhemmin lukemaan oppimisessa.

Rytmissä liikuttaminen auttaa kehittämään kinesteettistä aistia, se siis yhdistää lapsen maailman kiinnostavimpaan asiaan, ääneen, liikettä.

Tämä kehittää motoriikkaa ja auttaa kävelemään oppimisessa ja tukee myöhemmin liikunnallisia taitoja.

Ensimmäinen vuosi on kohdussa vietetyn ajan jälkeen tärkein ajanjakso kehityksessä. Ei siellä muskarissa välttämättä huipputiedemiehiä tai muusikoita viritellä, mutta estetään kyllä tehokkaasti oppimishäiriöiden syntymistä ja edistetään esim. synnytyksessä hapen puutteesta kärsineiden hermoston kehittymistä.

Ei siihen kehittymiseen välttämättä muskaria tarvita.. lapsestaan kiinnostunut ja lastaan leikittävä vanhempi riittää. Mutta kyllä me vauvat todella nauttii muskarista, jopa ne 4-kuukautiset, jos ohjaaja osaa asiansa. Joku mainitsi hölmistyneenä jumppamatolla makaavat vauvat ja taputtavat vanhemmat.. kuulostaa siltä, että kyseessä on ollut ohjaaja, jolla ei oo ollut hajuakaan siitä mitä muskarissa pitäis tehdä. Muunlaisiakin ohjaajia on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää lähteä johonkin MUSKARIIN, miksi ei voi taputella ja sylitellä kotona ihan?

Laulaminen ei ole minulle luontevaa, mutta halusin antaa vauvalle kokemuksen laulusta, rytmistä ja musiikista yhdistettynä positiiviseen lähelläolokokemukseen. Muskarissa opin rallattelemaan ja laulamaan, tuskin olisin kotona osannut /huomannut tehdä lapsen kanssa laululeikkejä.

Joo. Minustakin tuo sopii joillekin. Mä kävin esikoisen kanssa muskarissa. Myöhemmin, kun tuli lisää lapsia, niin oon mieluummin käynyt ihan vaan perhekerhoissa ja kahviloissa. Niihin, kun ei tarvii sitoutua ja voi mennä aukioloaikana koska vaan haluu.

Ja noille aivojen kehityksestä vouhkaajille: eiköhän vauvalle riitä se ihan tavallinen normaalielämässä mukana olo. Esikoinen kävi just noi vauva uinnit ja muskarit. Oli silti aina jäljessä muita. Nyt käy dysfasia-opetusta ja on diagnosoitu asperger ja add piirteinen adhd. Ei pelastanu muskarit eikä vauvauinnut tältä. Minusta tuommoinen syyllistää vanhempia ihan turhaan, että jos et alle vuoden vanhaa käytä miljoonassa harrastuksessa tai imetä tai jotain, niin aivot ei kehity.

Meidän kuopus taas ei harrastanut yhtään_mitään. Joka paikkaan otettiin kyllä mukaan, koska oli pakko. Kävin koulutkin loppuun vauva mukana. Ja normaalisti sanoitin hoitotilanteita tms. En mitenkään erikseen hössöttäny vauvan ympärillä, vaan elin elämääni vauva mukana. Päiväkotiinkin meni vasta 5-vuotiaana, koska mies oli työtön pitkään.

Ihan normaali siitä siitä huolimatta tuli. Ilman muskareita tai varhaiskasvatusta Ja ihan hyvin on saanut kavereita, oppinut lukemaan, kirjoittamaan, puhumaan.. On hyvin käyttäytyvä, rauhallinen ja ennenkaikkea tyytyväinen lapsi, joka innostuu helposti ja osaa iloita asioista. Harrastukset aloitti vasta kouluikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammat opettaa lapsilleen jo pienestä että sisällä vaan tehdään ja "aktivoidaan" aivoja kaikenlaisilla liirumlaarumeilla.

Miten joku loruttelu aktivoi yhtään mitään aisteja tai kehittää motoriikkaa?

Entisaikaan lapset olivat ulkona. Siellä ne aistit ja motoriikka kehittyy jotain sormileikkejä paremmin.

Taitaa olla tosiaan kyse enemmän mammojen mukavuudesta kun mistään muusta.

En ole itsekään enää nykyisin nähnyt lapsia kovinkaan usein ulkona. Puistot ovat tyhjillään. Satunnaisia vaunuttelijoita olen nähnyt mutta siihen se ulkoilu taitaa loppua kun muksu on sen ikäinen että voisi kiinnostua kököttämään sisällä muskarissa.

Ai että ennen laitettiin 6 kk ikäinen ulos ja siellä ne aisti kehittyivät multaa syömällä?

Varmaan olet niitä, jotka kuvittelevat hämä-hämähäkki -laulun sormileikin keksityn 2000 luvulla muskarien myötä.

Lasten aistit kehittyvät monin eri tavoin. Lapset tunnustelevat asioita myös suullaan, siksi monet esineet päätyvät sinne suuhun. Onko se nyt niin vakavaa?

Olen minä penskana leikkinyt sormileikkejäkin. Tosin aika paljon sitä kumminkin tuli leikittyä hiekkalaatikolla äidin kanssa kun sisällä oltiin koko ajan tai autolla mentiin kaikkialle. Äidillä ei ollut ajokorttia eikä ole vieläkään.

6-vuotiaana aloitin hevosharrastuksen ja se on jatkunut näihin päiviin asti.

Niinpä! Ei sen tarvii olla ohjattua ollakseen kehittävää. Mun mies soittaa kitaraa ja me lauletaan lasten kanssa. Biisit ja nuotit päätetään yhdessä ja etsitään netistä. Voidaan vaikka yökkärit päällä istua olohuoneessa ja soittaa sannia tai hämähämähäkkiä. Sitkun on aikaa ja sopiva fiilus. Välillä lapset soittaa keskenäänkin. Opetellaan uudet tanssiliikkeet youtubesta. Vauva menee siinä samalla ja saa rummutella tai soittaa marakasseja tai ihan vaan päristellä jotain. Sylissä. Samalla voi tehdä pari jumppaliikettä ja vauva on painona. Tai kutitella höyhenellä, kääriä kapaloksi, keinutella jumppapallolla...

Ja kyllä meillä on pienet syöny multaa ja hiekkaa ja kuravettä. Eipä ole allergioita tai flunssia ollut. Saunan jälkeen käyvät vieläpä lumikylvyssä ja mökillä uivat pitkälle syksyyn. Viime vuonna oli mökillä vieras käymässä ja hän kuulemma ihan järkytty, kun alasti juoksevat rantasaunasta veteen ja takasin saunaan, kun ei aurinkokaan paista ja on niin kylmä (välikausikeli). Heillä kuulemma lapsi sairastuu vähemmästäkin. Kohautin olkia. Mitäpä siihen?

Kai meidän lapsilla on vaan hyvät geenit, kun ovat terveitä ja kehittyvät normaalisti vaikka ovat syöneet multaa ja aloittaneet harrastukset vasta sitten, kun ovat itse ilmaisseet haluavansa jotain harrastaa.. 🙄

Kukaan ei varmasti olekaan väittänyt, että asperger paranee harrastuksilla. Mutta esikoisesi tilanne vois olla vielä huonompi ilman.

En nyt tarkoita sua henk. koht, mutta kyllä monia vanhempia on syytäkin vähän syyllistää. Vielä on niitäkin, jotka ei tajua edes lukea lapselle ilman apua, autettavimmat ei edes puhu heille.

Nyt on hälyttävä määrä yli 3-vuotiaita jotka eivät osaa puhua koska vanhemmat eivät juttele tai lue heille. Eikä vanhempia saa syyllistää muka.. mun mielestä pitäis antaa linnatuomio.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei varmasti olekaan väittänyt, että asperger paranee harrastuksilla. Mutta esikoisesi tilanne vois olla vielä huonompi ilman.

En nyt tarkoita sua henk. koht, mutta kyllä monia vanhempia on syytäkin vähän syyllistää. Vielä on niitäkin, jotka ei tajua edes lukea lapselle ilman apua, autettavimmat ei edes puhu heille.

Nyt on hälyttävä määrä yli 3-vuotiaita jotka eivät osaa puhua koska vanhemmat eivät juttele tai lue heille. Eikä vanhempia saa syyllistää muka.. mun mielestä pitäis antaa linnatuomio.

Linnatuomio mistä? Koska eivät osaa lasta opettaa? Mun esikoinen ei puhunut, vaikka loruteltiin, käytiin muskarissa, oli erityisen tuen päätös ja päiväkotikin tukena. Sanoitin, viitoin, käytiin puheterapiassa ja toimintaterapiassa. Oli kuvakansio ja kuvat käytössä. Leikeissä toimintataulut. SILTI oli niitä ihmisiä, kun tultiin sanomaan mitä mun ois PITÄNY tehdä. Neuvolatädin mielestä ois pitäny lukee kirjoja. Anopin mielestä se oli se täysimetys 6kk ikään asti syynä. Blaablaablaablaa. Minä olin syypää siihen, että mun lapsi oli semmoinen kuin oli. Tai niin he antoi ymmärtää.

Kuopustakin imetin pitkään ja luettiin kirjoja niinkuin esikoisellekin. Mutta minusta tuntuu, että hän vain imi asioita itseensä ja sopeutui ympäröivään maailmaan kuin kala veteen. Se ei ollut yhtään sellaista kuin esikoisen kanssa, että värien opettelussakin meni vuosia, koska käsitteet ei vaan istunut päähän.

Esikoinen on vaan erilainen. Niissä asioissa missä hän on hyvä, hän onkin todella hyvä. Esim just se musiikki. Luki nuotteja ennenkuin kirjaimia. Sit taas sosiaaliset tilanteet, lukeminen, puheen ymmärtäminen tai tuottaminen.. kaikki nää on kuin hepreaa hänelle ja on jatkuvasti ongelmia.

Kuopus on tasaisen hyvä kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei varmasti olekaan väittänyt, että asperger paranee harrastuksilla. Mutta esikoisesi tilanne vois olla vielä huonompi ilman.

En nyt tarkoita sua henk. koht, mutta kyllä monia vanhempia on syytäkin vähän syyllistää. Vielä on niitäkin, jotka ei tajua edes lukea lapselle ilman apua, autettavimmat ei edes puhu heille.

Nyt on hälyttävä määrä yli 3-vuotiaita jotka eivät osaa puhua koska vanhemmat eivät juttele tai lue heille. Eikä vanhempia saa syyllistää muka.. mun mielestä pitäis antaa linnatuomio.

Linnatuomio mistä? Koska eivät osaa lasta opettaa? Mun esikoinen ei puhunut, vaikka loruteltiin, käytiin muskarissa, oli erityisen tuen päätös ja päiväkotikin tukena. Sanoitin, viitoin, käytiin puheterapiassa ja toimintaterapiassa. Oli kuvakansio ja kuvat käytössä. Leikeissä toimintataulut. SILTI oli niitä ihmisiä, kun tultiin sanomaan mitä mun ois PITÄNY tehdä. Neuvolatädin mielestä ois pitäny lukee kirjoja. Anopin mielestä se oli se täysimetys 6kk ikään asti syynä. Blaablaablaablaa. Minä olin syypää siihen, että mun lapsi oli semmoinen kuin oli. Tai niin he antoi ymmärtää.

Kuopustakin imetin pitkään ja luettiin kirjoja niinkuin esikoisellekin. Mutta minusta tuntuu, että hän vain imi asioita itseensä ja sopeutui ympäröivään maailmaan kuin kala veteen. Se ei ollut yhtään sellaista kuin esikoisen kanssa, että värien opettelussakin meni vuosia, koska käsitteet ei vaan istunut päähän.

Esikoinen on vaan erilainen. Niissä asioissa missä hän on hyvä, hän onkin todella hyvä. Esim just se musiikki. Luki nuotteja ennenkuin kirjaimia. Sit taas sosiaaliset tilanteet, lukeminen, puheen ymmärtäminen tai tuottaminen.. kaikki nää on kuin hepreaa hänelle ja on jatkuvasti ongelmia.

Kuopus on tasaisen hyvä kaikessa.

Jos lähipiirissäsi on i-diootteja jotka ei ymmärrä että lapsellasi on neurologinen sairaus, ei siitä kannata syyttää kaikkia aivojen kehityksestä paasaavia.

Luepa se kommenttini uudestaan ja yritä ymmärtää että puhuinkohan sinun tyyppisistä vanhemmista vai jostain ihan muunlaisista. Kaikessa kun ei ole kyse susta ja sun perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ollut muskarissa enkä varhaiskasvatuksessa miutenkaan lapsena. Nyt oon muusikko ja "muskaritäti"

Nimenomaan vauvat on sitä otollisinta muskariryhmää, mun mielestä. Kotonakin voi leikkiä, mutta yleensä se leikkirepertuaari laajenee aika lailla muskarissa, ja vuorovaikutus tuo oman lisänsä.

Asiantunteva ohjaaja osaa ottaa huomioon eri kehitysvaiheet ja tukea eri ikäkausien kehitystehtävissä myös vanhempia. Sitä paitsi vauvat jos ketkä todella osaavat keskittyä, ilahtua toisten vauvojen näkemisestä ja niiden kehitys on todella huikeaa ensimmäisen vuoden aikana.

Kävelemään juuri oppinut sen sijaan ei hyödy muskarista, silloin kannattaa pitää tauko ja aloittaa myöhemmin uudestaan jos tuntuu siltä.

Ei se muskari mikään pakollinen ole, tietenkään. Mitään sellaista ei sieltä saa mitä ei periaatteessa voisi saada muualtakin, oon itse osoitus siitä. Toisaalta samalla perusteella voitais kyseenalaistaa myös neuvolatoiminta, varhaiskasvatus ja koululaitos...

Sen vielä antaisin vinkiksi, että muskareita on yhtä monenlaisia kuin ohjaajiakin. Kannattaa kokeilla ja etsiä sellainen ryhmä, joka omasta mielestä tuntuu sopivimmalta. Ja jos ei löydy, niin on sitten toisella lailla eväitä kritisoidakin, kun tietää mistä on kyse.

Ei niitä nyt voi vaan kokeilla kun ne maksaa. Yksikin oli 90€ ja kun on kodinhoitotuella max 500€ ei siinä monessa juosta kun rahat on jo loppu.

Voi herran jestas. Tottakai muskarissa käyvät pärjäävät elämässä paremmin. Jos vanhemmat aktiivisesti keksivät lapselle virikettä ja viettävät aikaa lapsen kanssa, tottakai tällä on paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässä. Toki tämä asia ei ole mustavalkoinen: jotkut on luonnonlahjakkaita kaikessa, jotkut tyhmiä vaikka mitä tekisi. Kyllä silti harrastukset vaikuttaa positiivisesti. Ja jotkut ohjatuissa harrastuksissa käymättömät opettavat lapsille eri taitoja aktiivisesti kotona, mutta harva täysin passiivinen vanhempi alkaa lastaan harrastuksiin viemään

Kyllä sen viimeistään koulussa huomaa, ketkä on harrastanut eri lajeja (ohjatusti tai vain vanhempien kanssa) ja ketkä ovat viettäneet elämänsä 7 ensimmäistä vuotta neljän seinän sisällä. Jotkut ei ole uimataitoisia vielä yläasteikäisinäkään, tai pysy yhtään nuotissa, toisilta nämä käy luonnostaan

Mä vein ensikoiseni vauvauintiin. Nyt vajaa 2-vuotiaana ei pelkää vettä yhtään, vaan kiljuu riemusta aina kun uimahallireissu on edessä. Vedessä osaa hyvin potkia, eikä säikähdä, vaikka naamalle joskus roiskuisi vettä tai kahluualtaassa kaatuisi (toki olen aina kädenmitan päässä, mutta annan itsenäisesti liikkua ja leikkiä) 

Muskariin en vienyt. Soitan kitaraa ja pianoa, kuuntelen musiikkia ja laulan, ja tyttö laulaa ja tanssii myös iloisesti :) Onnekseni ystävillä on samanikäisinä lapsia, niin pääsee myös sosialisoitumaan nyt ilman ohjattuja harrastuksia 

Lapsille tärkeintä on toki rakkaus, rajat, katto pään päällä ja ruoka, mutta itse haluan tarjota lapselleni mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään :)