Onko vielä olemassa käytöstapa, jossa vieras syö "emännän" mieliksi

Tuntuu olevan, anoppi ei ainakaa ymmärrä kieltäytymistä. Vaikka olisi ennen kylään tuloa sanonut, ettei aio syödä mitään, hän hermostuu.

En usko, että enää on tapana syödä jonkun mieliksi. Kuuluu historiaan tuollainen.

No omalla arkijärjellä voi miettiä, mikä on kohteliasta. Riippuu tarjoiluista. Jos toinen on nähnyt paljon vaivaa tarjoilujen eteen, olisikohan kohteliasta syödä? Hmm..  Sen sijaan jos tarjolla on keksejä/suklaata tai emäntä/isäntä kysäisee "onko nälkä, löytyy kyllä ruokaa jos tarvit"; tilanne on hieman eri.

No kyllä mun mielestä on kohteliasta syödä jotain jos on varta vasten tehty ja pöytään laitettu. Niin olen opettanut lapsillekin. Käytöstapoja!

Eikä tuo ole joka paikassa ollut tapana. Ainakin meilläpäin on paheksuttu aina rohmuajia. Emäntä kehoittaa ottamaan lisää. Muuten ei oteta.

Ähkyyn ei ole pakko syödä mutta kohtelias ihminen ottaa tarjottaessa. Jos tiedät emännällä olevan tapana aina tarjota jotain, on omaa tyhmyyttä syödä ennen vierailua. Vieraanvaraisuus on monelle tärkeää. On epäkohteliasta torjua se. Miksi on niin vaikeaa unohtaa itsensä ja olla toiselle mieliksi harmittomassa asiassa. Minä en halua ja minulla ei ole nälkä ja minäminä. Hohhoijaa.

Miksi vieraan pitää toimia "emännän" mieliksi? Miksi "emäntä" ei voi toimia vieraan mieliksi?

Emännät melkein työntää vieraan suuhun syötävää, jotain käytöstapoja voisi odottaa myös emännältä. Vai?

Vierailija kirjoitti:

Ähkyyn ei ole pakko syödä mutta kohtelias ihminen ottaa tarjottaessa. Jos tiedät emännällä olevan tapana aina tarjota jotain, on omaa tyhmyyttä syödä ennen vierailua. Vieraanvaraisuus on monelle tärkeää. On epäkohteliasta torjua se. Miksi on niin vaikeaa unohtaa itsensä ja olla toiselle mieliksi harmittomassa asiassa. Minä en halua ja minulla ei ole nälkä ja minäminä. Hohhoijaa.

Itse en kyllä ymmärrä tällaista väkisin syömistä. Tottakai voi kohteliaasti kiittää ja kieltäytyä. Anoppilassa kyläilemme suhteellisen usein ja siellä on AINA pullaa/keksiä/kakkua tarjolla ja usein useampaa sorttia. Itse en halua jatkuvasti puputtaa sitä sokerihöttöä enkä halua sitä lapsellekaan opettaa. Varsinkin kun heillä käydessä voidaan ensin juoda tervetulo-pullakahvit, sitten syödään ja sen jälkeen juodaan vielä jälkkäriksi pullakahvit. Minun ei mielestäni tarvitse kenenkään mieliksi ahtaa itseäni täyteen pullaa ja minulla on täysi oikeus kohteliaasti kieltäytyä.

Pitää voida kieltäytyä, siihen on yleensä hyvä syy, eikä välttämättä johdu emännän ruuasta. Voi sopia miten tarjoilun kanssa toimitaan, niin ei tule turhaa vaivaa. Ihmisiä on erilaisia, ei voi laittaa yhteen muottiin kaikkia. 

Luulisi nykyisin olevan tedossa, että osalla meistä saattaa olla ihan perusteltu ja hyvä syy kieltäytyä tarjottavasta. Mutta, jos ja kun tällainen syy on niin, minä olen ainakin pyrkinyt etukäteen kertomaan rajoitteestani etukäteen, enkä "yllättää ikävästi" tarjoajan vasta siinä vaiheessa kun hän on nähnyt enempi -vähempi vaivaa sen eteen, että hänellä on tarjota jotain.

Useimmat kyllä ymmärtävät tilanteeni. - Ja oikeastaan tämä palsta on niitä paikkoja, joissa olen kohdannut viimevuosina enää heitä, joille on mahdoton ymmärtää että on olemassa meitä, jotka oikeasti voimme saada mm. äkillisen yliherkkyysoireen esimerkiksi vehnästä, kananmunasta tai vaikka maapähkinästä.

Tällainen äkillinen yliherkkyysreaktio alkaa tavallisesti kämmenpohjien, hiuspohjan ja huulien voimakkaalla kihelmöinnillä ja kutinalla. Kihelmöinti ja kutina leviävät muutamassa minuutissa ympäri kehon. Ihoon nousee nokkospaukamia, joita on tavallisesti ympäri kehon. Huulissa ja silmäluomissa, usein muuallakin, on selvää turvotusta. Kurkkua kuristaa, ääni käheytyy ja henki saattaa vinkua. Vatsaa kouristaa, ja potilas saattaa oksentaa tai ripuloida. Pulssi on kiihtynyt ja iho on punakka. Vaikeimmissa tapauksissa verenpaine laskee ja sydämeen tulee rytmihäiriöitä. Potilas on hengenvaarassa.

Tiedän kyllä myös erinomaisen hyvin senkin, että tällainen vaivani on rajoittanut jonkin verran sosiaalista kanssakäymistä.  Joskus on myös tuntunut sille, että siinä, missä osa vieraista kutsutaan pitämään hauskaa ja iloitsemaan jostain, niin minut nähty vain henkilönä, joka tulisi paikalle vain syömään ja nauttimaan jotain.

Näin siitä huolimatta, että usein olen tarjoutunut ottamaan vaikka omat eväät mukaani tai, sanonut, että minulle riittää tarjottavaksi "vain" kahvi tai tee. - Jos vain saan päästä mukaan, että iloitsemaan ja juhlimaan minä tulen, ekä niinkään syömään tai arvostelemaan syömisiä.

Mutta on kuulemma -edelleen joidenkin mielestä- loukkaavaa ja tunnelman pilaavaa, jos kaikki eivät voi syödä kaikkea. - Ja kun eihän tuossa ja tääs oikeasti ole kuin "vähän" sitä tai tuota.  - Syöt vaikka sitten kakusta vain päällä olevan kuorutteen, siinä ei ole vehnää. Just.  No kiitos kuitenkin kun sain tulla ja kutsuitte.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi nykyisin olevan tedossa, että osalla meistä saattaa olla ihan perusteltu ja hyvä syy kieltäytyä tarjottavasta. Mutta, jos ja kun tällainen syy on niin, minä olen ainakin pyrkinyt etukäteen kertomaan rajoitteestani etukäteen, enkä "yllättää ikävästi" tarjoajan vasta siinä vaiheessa kun hän on nähnyt enempi -vähempi vaivaa sen eteen, että hänellä on tarjota jotain.

Useimmat kyllä ymmärtävät tilanteeni. - Ja oikeastaan tämä palsta on niitä paikkoja, joissa olen kohdannut viimevuosina enää heitä, joille on mahdoton ymmärtää että on olemassa meitä, jotka oikeasti voimme saada mm. äkillisen yliherkkyysoireen esimerkiksi vehnästä, kananmunasta tai vaikka maapähkinästä.

Tällainen äkillinen yliherkkyysreaktio alkaa tavallisesti kämmenpohjien, hiuspohjan ja huulien voimakkaalla kihelmöinnillä ja kutinalla. Kihelmöinti ja kutina leviävät muutamassa minuutissa ympäri kehon. Ihoon nousee nokkospaukamia, joita on tavallisesti ympäri kehon. Huulissa ja silmäluomissa, usein muuallakin, on selvää turvotusta. Kurkkua kuristaa, ääni käheytyy ja henki saattaa vinkua. Vatsaa kouristaa, ja potilas saattaa oksentaa tai ripuloida. Pulssi on kiihtynyt ja iho on punakka. Vaikeimmissa tapauksissa verenpaine laskee ja sydämeen tulee rytmihäiriöitä. Potilas on hengenvaarassa.

Tiedän kyllä myös erinomaisen hyvin senkin, että tällainen vaivani on rajoittanut jonkin verran sosiaalista kanssakäymistä.  Joskus on myös tuntunut sille, että siinä, missä osa vieraista kutsutaan pitämään hauskaa ja iloitsemaan jostain, niin minut nähty vain henkilönä, joka tulisi paikalle vain syömään ja nauttimaan jotain.

Näin siitä huolimatta, että usein olen tarjoutunut ottamaan vaikka omat eväät mukaani tai, sanonut, että minulle riittää tarjottavaksi "vain" kahvi tai tee. - Jos vain saan päästä mukaan, että iloitsemaan ja juhlimaan minä tulen, ekä niinkään syömään tai arvostelemaan syömisiä.

Mutta on kuulemma -edelleen joidenkin mielestä- loukkaavaa ja tunnelman pilaavaa, jos kaikki eivät voi syödä kaikkea. - Ja kun eihän tuossa ja tääs oikeasti ole kuin "vähän" sitä tai tuota.  - Syöt vaikka sitten kakusta vain päällä olevan kuorutteen, siinä ei ole vehnää. Just.  No kiitos kuitenkin kun sain tulla ja kutsuitte.

Mitä hittoa, kuka oikeasti käyttäytyy noin, jos toinen kertoo vakavasta allergiasta? Itse tykkään tehdä tarjottavaa ja mielelläni kysyn etukäteen allergioista tai jos olisi jotain mieleistä. Ei kyllä ole käynyt mielessä, että käskisin allergikon nuolla kuorrutetta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi nykyisin olevan tedossa, että osalla meistä saattaa olla ihan perusteltu ja hyvä syy kieltäytyä tarjottavasta. Mutta, jos ja kun tällainen syy on niin, minä olen ainakin pyrkinyt etukäteen kertomaan rajoitteestani etukäteen, enkä "yllättää ikävästi" tarjoajan vasta siinä vaiheessa kun hän on nähnyt enempi -vähempi vaivaa sen eteen, että hänellä on tarjota jotain.

Useimmat kyllä ymmärtävät tilanteeni. - Ja oikeastaan tämä palsta on niitä paikkoja, joissa olen kohdannut viimevuosina enää heitä, joille on mahdoton ymmärtää että on olemassa meitä, jotka oikeasti voimme saada mm. äkillisen yliherkkyysoireen esimerkiksi vehnästä, kananmunasta tai vaikka maapähkinästä.

Tällainen äkillinen yliherkkyysreaktio alkaa tavallisesti kämmenpohjien, hiuspohjan ja huulien voimakkaalla kihelmöinnillä ja kutinalla. Kihelmöinti ja kutina leviävät muutamassa minuutissa ympäri kehon. Ihoon nousee nokkospaukamia, joita on tavallisesti ympäri kehon. Huulissa ja silmäluomissa, usein muuallakin, on selvää turvotusta. Kurkkua kuristaa, ääni käheytyy ja henki saattaa vinkua. Vatsaa kouristaa, ja potilas saattaa oksentaa tai ripuloida. Pulssi on kiihtynyt ja iho on punakka. Vaikeimmissa tapauksissa verenpaine laskee ja sydämeen tulee rytmihäiriöitä. Potilas on hengenvaarassa.

Tiedän kyllä myös erinomaisen hyvin senkin, että tällainen vaivani on rajoittanut jonkin verran sosiaalista kanssakäymistä.  Joskus on myös tuntunut sille, että siinä, missä osa vieraista kutsutaan pitämään hauskaa ja iloitsemaan jostain, niin minut nähty vain henkilönä, joka tulisi paikalle vain syömään ja nauttimaan jotain.

Näin siitä huolimatta, että usein olen tarjoutunut ottamaan vaikka omat eväät mukaani tai, sanonut, että minulle riittää tarjottavaksi "vain" kahvi tai tee. - Jos vain saan päästä mukaan, että iloitsemaan ja juhlimaan minä tulen, ekä niinkään syömään tai arvostelemaan syömisiä.

Mutta on kuulemma -edelleen joidenkin mielestä- loukkaavaa ja tunnelman pilaavaa, jos kaikki eivät voi syödä kaikkea. - Ja kun eihän tuossa ja tääs oikeasti ole kuin "vähän" sitä tai tuota.  - Syöt vaikka sitten kakusta vain päällä olevan kuorutteen, siinä ei ole vehnää. Just.  No kiitos kuitenkin kun sain tulla ja kutsuitte.

Mitä hittoa, kuka oikeasti käyttäytyy noin, jos toinen kertoo vakavasta allergiasta? Itse tykkään tehdä tarjottavaa ja mielelläni kysyn etukäteen allergioista tai jos olisi jotain mieleistä. Ei kyllä ole käynyt mielessä, että käskisin allergikon nuolla kuorrutetta :D

Huokaus. En tiedä. - En osannut tuolloin, enkä myöhemminkään kysyä. Sain kyllä soperrettua vastaukseni, niin että -onnkseni- säästyin pahimmalta, vaikka tuntuikin, että kesti puoli-ikuisuutta, että tilanne "laukesi". Tai siis siirtyi siihen, että saattoi jatkua eteenpäin. - - Monta kertaa olen kuullut myös sanottavan että ei aiemmin ollut moisia ylherkkyys oireita saati nykyisin jo hyvinkin yleisiä keliaakikkoja tai diabeetikkoja sähläämässä insuliini piikejänsä kanssa. Totta. - Moni nykyinen voimakkaasta yliehrkkyydestä, jollekin "tavanomaiselle"  kärsivä,  keliaakikko, diapeetikko olisi luultavasti mahd. jo kuollut ennen kolmenkymmenen elinikää vain sairautensa "mystisiin oireisiin"  Sen sijaan, että olisi enää kenenkään mahd. kutsuttavien joukossa. - Tai niiden joukossa, jota ei kannata kutsua kun syömään se taas tänne tulee ja kertomaan mitä ei voi syödä ja nauttia, eikä ainakaan juhlimaan ja iloitsemaan juhlasta, niinkuin ne tai he voivat, joilla ei -yksinkertaistaen. rajoituksia ole ravitsemuksessa ja voivat käyttäytyä, niinkuin kaikki muutkin.  

Syön aina jos on ruokaa joka sopii ruokavaliooni. Tosin en myöskään rupea valittamaan, jos ruoka ei minulle kelpaa. Olen siis vegaani. Sukulaiset (varsinkin vähän iäkkäämmät tädit) joka kerta laittaa ruokaan eläinperäisiä tuotteita ja pahastuvat jos en syö. Ja nämä henkilöt tietävät ruokavaliossani, joka on ollut osa elämääni jo muutaman vuoden. Eivät vain tajua ja melkein jopa suuttuvat jos vie omat eväät.

Syön jos ruoka on itselleni sopivaa tai syön omia eväitäni. Ei siitä kenenkään pitäisi pahastua tai tyrkyttää ruokaansa lautaselleni

Kyllä mä nuolen emännän pillua aina. Eihän sellaisesta kieltäydytä. Tavat pitää olla.

Oksettavia mielipiteitä!!! Miksi helvetissä kenenkään tulisi syödä yhdenkään ihmisen MIELIKSI?!,! Ei ihme että suomalaiset ovat niin helvetin lihavia!!!!

Minua ahdistaa tuputus ja siksi vältän viimeiseen asti tilanteita, joissa voisi olla mahdollisuus joutua tuputuksen uhriksi.

Minulla on ruuan suhteen sekä fyysisiä että psyykkisiä haasteita. Näitä en halua kuitenkaan käydä toisille selittelemään, vaan ajattelen, että yksinkertaisen "kiitos ei":n pitäisi riittää. Mutta turha toivo. En tajua, miten voi olla niin vaikea ymmärtää yksinkertaista ja selkeää viestiä: ei kiitos, en ota nyt mitään. Miten tällaisesta voi kilahtaa jopa raivoon asti?

Mielestäni vastentahtoinen tuputus vertautuukin aivan täysin seksuaaliseen ahdisteluun. Ei haluta tajuta maailman yksinkertaisinta sanaa ei vaan vieritetään syy syyttömän niskoille vihastumalla ja loukkaantumalla.

Toisin kuin seksuaalisen ahdistelun kohdalla, tuputusahdistelijat ovat melkein kaikki jostain syystä naisia.

Jos olen kutsunut jonkun kotiini syömään ja teen kolmen ruokalajin illallisen, niin todellakin toivon että ruokia syödään mutta jos joku tulee kahville niin ihan sama syökö pullaa tai ei.

Toivottavasti ei. Aikoinaan jouduin lopettamaan kokonaan kesälomalla sukulaisissa käymisen, koska en yksinkertaisesti kestänyt sitä mieliksi syömistä. Parin päivän aikana piti kiertää useampi kyläpaikka ja jokaisessa oli pakko syödä jotain. Tarjottavat olivat vielä 90%:sti jotain makeaa, joten illalla olikin melkoinen pahoinvointi, kun oli juonut päivän aikana pari litraa kahvia ja vetänyt jokaisessa kyläpaikassa jotain sokerileivonnaista. Hyi, puistattaa vieläkin, kun muistelen aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olen kutsunut jonkun kotiini syömään ja teen kolmen ruokalajin illallisen, niin todellakin toivon että ruokia syödään mutta jos joku tulee kahville niin ihan sama syökö pullaa tai ei.

Ymmärrän ja näin varmasti moni muukin toivoo ja haluaisi. Mutta, jos ja kun hän, jonka olet kutsunut kertoo sinulle, että on muuten se tai tuo, mitä hän ei syö tai voi syödä, niin otatko hänen toiveensa, etten sanoisi vaatimuksensa huomioon, vai alatko vänkäämään, että kyllä sitä nyt kutsutun pitää syödä ja nauttia kun kaikki muutkin ovat pitäneet tai eivät ainakaan ole koskaan valittaneet saati saaneet mitään sairaskohtausta (tms) kun ovat syöneet. - Ja jollei syö, niin hän on vähintään epäkohtelias ja ennakkoluuloinen tarjottaviasi kohtaan kun tuli etukäteenkin sanoneeksi, ettei voi tai pysty syömään jotain. - Ei, vaikka tuota sanotannko nyt sitten vaikka kananmunaa olisi vain vähän ja sinun olsii vaikea ellei mahdoton ymmärtää, että tuo kananmunan mukana olo saattaisi tehdä jostain tarjottavasta hänelle hyvinkin kohtalokkaan. Tai pitääkö vaatimuksen olla näin tiukka ymmärrät sairausperusteiset rajoitteet, mutta et vakaumuksellisia perusteita kieltäytyä jostain. - Kun etähän mahd. itse oman terveytesi ja vakaumuksestasi johtuen itse aseta rajoitteita syömisellesi ja siten kieltäydy, jos joku tarjoaa sinulle jotain tai jotan vähän enemmänkin.   

AV:lla ainakin valitetaan, jos ei kelpaa. Tulkataan, että pitäisi olla erityisruokia, jos ei syö. No ei mulle tartte olla, en syö klo 18 jälkeen mitään enkä syö kahvileipiä, ei tartte olla mitään kun en syö. Mutta joskus vanhempien ihmisten mieliksi syön ja sit on maha kipeä, kun ei ole tottunut. Nuoret saa loukkaantua.