Miten eroon katkeruudesta lasten takia?

En mä haluaisi ketään joka valittaa lapsistaan. Sellaisen positiivisen ja iloisen haluaisin, en mitään kitisijää. Mikään ei ole niin turn Off kuin lapsi-inho ja varsinkin omistaan kitiseminen.

Ei ole helppoa treenata irti katkeruudesta, mutta sun pitäisi oivaltaa se, että teet sen ihan itsesi takia. Vaikutus kyllä ylettyy lapsiisi saakka, kun löydät vähän enemmän positiivisuutta elämääsi ja ajatteluusi. Tuollaisesta positiivisesta ajattelusta pitäisi tulla sulle missio, tavoite, määrämpää ja ihan vain siksi että se vaikuuttaa tosi moniin asioihin ympärilläsi.

Sun pitää joka aamuu päättää erikseen, että etsit ihan tarkoituksella asioista myös hyviä puolia. Jos joku päivä menee erityisesti perseelleen, niin älä jää miettimään siihen se nyt lässähti koko homma. Ei lässähtänyt, vaan se oli yksi takaisku tässä normaalissa arjessa, mikä on ihan jokaisen elämässä kummittelemassa, on lapsia tai ei.

Oot nyt vähän tynnyrissä surkuttelemassa, mutta älä jää sinne. Tämä on nyt vaihe, joka ei kestä iankaiken. Mieti millä lailla saat aikaa myös itsellesi, ilman lapsia. Ja silloinkun lapset ovat mukanasi, se on ehkä hidaste, mutta ei ylitsepääsemätön este.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi suosittelisin muuttamaan asenteen sen suhteen että sinun ikään kuin olisi pakko kelvata jollekin voidakseen päästä irti katkeruudesta. Miksi ihminen ei voisi elää ilman katkeruutta ilman parisuhdetta?

Ihan vain kuule tiedoksi : Yh:t ei kelpaa, omaa syytä tyhmyys, kärsikööt. Ovat saanet juuri sitä mitä ovat olletkin vailla.

Tapauksessani eron syy oli väkivalta, joka alkoi vasta avioliiton solmimisen ja lasten syntymän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Aivan turhaa nillitystä ap :lta. Kerran on, kuten niin turhan monet suomi-maatuskat, tyhmiä kuin saappaat että niitä kakaroita väännetään baarituttu-pohjalta. Samalla pilaten oma elämä, tulevien kakaroiden elämä ja niiden kakaroiden ISÄN elämä, tuomiten se 18 v. palkattomaan pakkotyöhön. Kukaan ei tuossa voita, päinvastoin, kaikkien elämä menee pilalle ja vain sen tähden että ei osata (eikä nähtävästi halutakkaan osata) pitää vaatteita päällänsä ja moraalista kompassiaan oikeassa suunnassa. Varmasti nuo kakarat ovat ihan helevetin tyytyväisiä tulevaisuudessa äitiinsä, elämäänsä elämätäpa työttömänä, elämäntapa syrjäytyneinä ja köyhinä sekä isättöminä että perheettöminä. Että kiitti vain mutsi !

Olin hänen kanssaan naimisissa, enkä tutustunut baarissa. En ole maatuskamaisen lihava, vaan todella hoikka. Odottelin vuosikaudet sitä oikeaa, kunnes päälle kolmekymppisenä tajusin, että olisi pakko toimia, jos haluaisin vielä perheen. Mies muuttui väkivaltaiseksi lasten syntymän jälkeen (ekat merkit tosin ilmenivät raskausaikana).

OMG täällä on niin kamalia ihmisiä! Ette(hän) te oikeesti voi ajatella noin!!

Kurja kuulla sun tilanteesta! Ymmärrän, että vanhemmuus voi joskus tuntua katkeralta. Selkeästi olet kuitenkin halunnut lapsen tai lapsia, joten auttaako ajatus siitä kuinka katkera olisitkaan, jos et koskaan olisi saanut tulla äidiksi. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että tultuasi äidiksi, se on pakollista. Koita keskittyä siihen hyvään, jota lapset elämääsi tuovat! Mieti aina illalla muutama asia miksi olet kiitollinen lapsistasi. Aloita yhdestä ensimmäisinä iltoina, pyri vaikka viiteen ajan kuluessa.

Mitä tulee parisuhteeseen, komppaan muutamaa aiempaa kirjoittajaa. Onnellisuus ei tule parisuhteesta vaan sinusta itsestäsi. Kun alat nauttimaan omasta elämästäsi - myös lapsistasi - elämään tulee muutakin hyvää! Tie ei ole helppo. Asenteen muuttaminen vaatii aikaa ja tietoista työskentelyä. Mutta sä pystyt siihen. Ja hae apua vaikka perhepalveluista jne, että saisit elmän mallilleen. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ollaan kyllä av:n ytimessä.. ap ei ole mistään itselleen kumppania hakenut, mutta on nyt katkera lapsilleen(!?), kun kukaan mies ei ole häntä huolinut, ihan vaan bussista tai kaupan leipähyllyltä. Sillai sit kai.

Olen mä yrittänyt yhteen henkilöön eroni jälkeen tässä 1,5 vuoden aikana saada kontaktia, mutta hän on varattu.

Sä et ole valmis mihinkään parisuhteeseen ennen kuin lopetat tuon itsesi  nälvimisen. Sulla on kaikki  työ vielä kesken ja sä koitat parhaasi mukaan vältellä sitä  itsesi korjaamista suuntaamalla energiasi todellisuuspakoon eli  turvallisen ja saavuttamattoman kohteen (se naispuolinen terppa) rakastamiseen.

Tuollainen kaikki on poissa omasta edistymisestäsi. Jos nyt kaipaat parisuhdetta löydät samanlaisen kumppanin kuin se sekopää exäsi. Sitäkö haluat?

Olet sen verran epävakaa että paljon on vielä tehtävää ennen kuin susta tulee ehjä ihminen. Ja ainoa joka sen työn voi tehdä, olet sinä itse. Heijastamalla muita tai etsimällä oman itsesi ihanteellista heijastusta muista sinä  voit vain hävitä koska et kehity etkä opi virheistäsi.

Kuule, mä tiedän yhden yli kolmikymppisen hevosen kokoisen ja -naamaisen naisen, jolla on kuusi lasta kolmen eri miehen kanssa. Kummasti sekin vaan aina niitä äijiä saa höynäytettyä mukaansa.

Olisit antanut ne lapset isänsä matkaan. En ymmärrä miksi ne melkein poikkeuksetta jätetään äidille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi suosittelisin muuttamaan asenteen sen suhteen että sinun ikään kuin olisi pakko kelvata jollekin voidakseen päästä irti katkeruudesta. Miksi ihminen ei voisi elää ilman katkeruutta ilman parisuhdetta?

No vaikka siksi että on aika perhanan kurjaa elää koko elämänsä yksin, ilman läheisyyttä, ilman kumppania, läjä pakkeja taskussa, ikuisesti kelpaamattomana.

-ei ap, ap:lla sentään on ollut joskus mies kun lapsiakin on ihan monikossa.

Koko elämä?! Ap:n lapset ovat leikki-ikäisiä. Siinä kuuluukin keskittyä vanhemmuuteen eikä jahdata miehiä. Ehtii sitten taas seurustella kun lapset koululaisia ja teinejä. Mihin ihmeeseen on kiire?!

Etkö liiku ikinä missään ilman lapsia? Voi niitä näkäisiä katseita mitä saankaan ja pari villiä mukulaa ei kyllä miehiä karkoita. Olen tosin varattu joten en voi vastata valitettavasti katseisiin.

Tarvitseeko sitä oikeasti miehen elämäänsä ollakseen onnellinen?

Alapa tuon miehenmetsästyksen sijaan harjoittelemaan nauttimaan elämästä itsenäisenä naisena ja äitinä. Puoliso ei ole onnellisen elämän tae.

Vierailija kirjoitti:

Etkö liiku ikinä missään ilman lapsia? Voi niitä näkäisiä katseita mitä saankaan ja pari villiä mukulaa ei kyllä miehiä karkoita. Olen tosin varattu joten en voi vastata valitettavasti katseisiin.

Olen siis yh ja yli nelikymppinen mutta varattu pienten lasten äiti.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko sitä oikeasti miehen elämäänsä ollakseen onnellinen?

Alapa tuon miehenmetsästyksen sijaan harjoittelemaan nauttimaan elämästä itsenäisenä naisena ja äitinä. Puoliso ei ole onnellisen elämän tae.

Ongelmani on siinä, että läheisyys ja hellyys sekä kosketus ovat minulle tärkeitä asioita. Nyt joudun elämään ilman niitä ja lapsen tai lemmikkikoiran paijaaminen eivät tietenkään auta halipulaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No asenteen muutos.. Varmasti arki on haastavaa yksin pienten lasten kanssa, mutta älä kuitenkaan syytä lapsiasi siitä, ettet ole parisuhteessa. Lapset kasvavat ja ihmiset eroavat ja perustavat uusperheitä, miksi olet päättänyt, ettei se mikä on muille mahdollista, ole mahdollista sinulle?

Käsittääkseni olen aiempaakin huomattavasti heikompaa parisuhdemateriaalia nykyisin. En jotenkin usko, että joku voisi olla pätkääkään kiinnostunut minusta enää, koska minulla on lapsia. Ainakin nettikirjoitteluiden perusteella sanoisin niin.

Nettikirjoittelut masentaa ihan kaikkia, oli elämäntilanne ihan mikä tahansa. Se on ihan tutkittu juttu.

Jopa yksi Hollywoodin megatähdistä (olisiko ollut Brad Pitt? Tai joku muu samaa kaliiberia) että ei missään nimessä mene nettiin tai ainakaan lue siellä yhtään mitään itsestään kirjoitettua, koska siinä tulisi hulluksi sen kaikean karmean roskan takia mitä ihmiset sinne kaatavat.

Tottakai pystyt löytämään hyvän kumppanin. Mutta kyllä sun pitää olla aktiivinen. Ei Suomessakaan ketään tulla pyytämään treffeille jossain ruokakaupassa tai bussijonossa. Eihän yksikään suomalainen mies sellaista edes uskaltaisi tehdä, kun joutuisi heti syytetyksi metoo -ahdistelusta jos vaikka hymyilisi sulle tai moikkaisi tai edes seisoisi kassajonossa tyyliin metriä lähempänä. Eli se ei kerro yhtään mitään siitä, miten hyvä kumppani olisi tai kuinka moni olisi sinusta kiinnostunut.

Tottakai pystyt löytämään hyvän kumppanin, mutta kyllä sun täytyy olla aktiivinen. Ja sellaisten suhteen, jotka ovat oikeasti potentiaalisia, eivät varattuja. 

Tsemppiä!!!

Lapset ovat se ongelma. Ei miehettömyys. Miksi kukaan hankkii lapsia? Miten paljon parempi elämä olisi ilman. Ja lapsettomaksi olisi niin helppo jäädä.