Miten eroon katkeruudesta lasten takia?
Olen siis yh-äiti ja tavallaan elämäni on piloilla siksi, kun mulla on lapsia. Kukaan ihminen ei halua minua kumppanikseen, sillä mulla on kaksi villiä leikki-ikäistä. En sinänsä ole edes missään etsinyt seuraa (nettideitit, Tinder ym.), enkä käy baareissakaan, mutta kukaan mies ei ole tehnyt aloitteita kaupassa, töissä, julkisissa kulkuvälineissä ym., enkä usko, että kukaan minua haluaisikaan puolisoksi juuri siksi, kun mulla on lapsia. En siis tule enää koskaan saamaan kumppania, läheisyyttä tai rakkautta. Inhoan nykyistä elämääni juuri sen toivottomuuden takia. Mikä tähän auttaisi?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
No asenteen muutos.. Varmasti arki on haastavaa yksin pienten lasten kanssa, mutta älä kuitenkaan syytä lapsiasi siitä, ettet ole parisuhteessa. Lapset kasvavat ja ihmiset eroavat ja perustavat uusperheitä, miksi olet päättänyt, ettei se mikä on muille mahdollista, ole mahdollista sinulle?
Käsittääkseni olen aiempaakin huomattavasti heikompaa parisuhdemateriaalia nykyisin. En jotenkin usko, että joku voisi olla pätkääkään kiinnostunut minusta enää, koska minulla on lapsia. Ainakin nettikirjoitteluiden perusteella sanoisin niin.
Nyt ollaan kyllä av:n ytimessä.. ap ei ole mistään itselleen kumppania hakenut, mutta on nyt katkera lapsilleen(!?), kun kukaan mies ei ole häntä huolinut, ihan vaan bussista tai kaupan leipähyllyltä. Sillai sit kai.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ollaan kyllä av:n ytimessä.. ap ei ole mistään itselleen kumppania hakenut, mutta on nyt katkera lapsilleen(!?), kun kukaan mies ei ole häntä huolinut, ihan vaan bussista tai kaupan leipähyllyltä. Sillai sit kai.
Naisen logiikkaa parhaimmillaan, mitään ei ole tehnyt pariutumisen eteen ja silti valittaa. Ei herranjestas!
Vierailija kirjoitti:
Nyt ollaan kyllä av:n ytimessä.. ap ei ole mistään itselleen kumppania hakenut, mutta on nyt katkera lapsilleen(!?), kun kukaan mies ei ole häntä huolinut, ihan vaan bussista tai kaupan leipähyllyltä. Sillai sit kai.
Olen mä yrittänyt yhteen henkilöön eroni jälkeen tässä 1,5 vuoden aikana saada kontaktia, mutta hän on varattu.
Ensiksi suosittelisin muuttamaan asenteen sen suhteen että sinun ikään kuin olisi pakko kelvata jollekin voidakseen päästä irti katkeruudesta. Miksi ihminen ei voisi elää ilman katkeruutta ilman parisuhdetta?
Niin. Kuka täysjärkinen mies haluaisi itselleen kumppanin, joka ajattelee elämänsä olevan piloilla lastensa vuoksi? Ei kukaan. Siinä ap taitaa olla oikeassa. Ongelma ei ole lapset vaan ap:n asenne. Puistattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi suosittelisin muuttamaan asenteen sen suhteen että sinun ikään kuin olisi pakko kelvata jollekin voidakseen päästä irti katkeruudesta. Miksi ihminen ei voisi elää ilman katkeruutta ilman parisuhdetta?
No vaikka siksi että on aika perhanan kurjaa elää koko elämänsä yksin, ilman läheisyyttä, ilman kumppania, läjä pakkeja taskussa, ikuisesti kelpaamattomana.
-ei ap, ap:lla sentään on ollut joskus mies kun lapsiakin on ihan monikossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen siis yh-äiti ja tavallaan elämäni on piloilla siksi, kun mulla on lapsia. Kukaan ihminen ei halua minua kumppanikseen, sillä mulla on kaksi villiä leikki-ikäistä. En sinänsä ole edes missään etsinyt seuraa (nettideitit, Tinder ym.), enkä käy baareissakaan, mutta kukaan mies ei ole tehnyt aloitteita kaupassa, töissä, julkisissa kulkuvälineissä ym., enkä usko, että kukaan minua haluaisikaan puolisoksi juuri siksi, kun mulla on lapsia. En siis tule enää koskaan saamaan kumppania, läheisyyttä tai rakkautta. Inhoan nykyistä elämääni juuri sen toivottomuuden takia. Mikä tähän auttaisi?
kyllä tuo on omassa päässä kaivettu suo. Veikkaan, että miehet alkaa lähestymään sinua kun alat hymyilemään, olemaan iloinen jne.
Säälin sun lapsias ja paljon. Toivon että löydät uuden kumppanin ihan vaan että sunkin lapset sais terveen aikuisen elämäänsä.
Jep, olet kyllä ihan 100%:sen oikeassa. Lasten teko on todella A1 luokan virhe ihan joka asiaan. Lohduttaudu sillä että n. 30 vuoden päästä, ehkä, jo helpottaa. Onnea valitsamallesi tielle.. :)) !!!!
Riippuu sinun iästäsi. Harva 20-30v itse lapseton mies on valmis suhteeseen yh äidin kanssa varsinkin jos haluaa vielä omia lapsia.
Rehellisesti sanottuna lapset on vähän taakka ja miinus parisuhde markkinoilla. Itse en lähtisi naisena muuhun kuin seksisuhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kuka täysjärkinen mies haluaisi itselleen kumppanin, joka ajattelee elämänsä olevan piloilla lastensa vuoksi? Ei kukaan. Siinä ap taitaa olla oikeassa. Ongelma ei ole lapset vaan ap:n asenne. Puistattavaa.
Kyllä minulle ainakin kelpaa rehellisyys. Toki niiden lasten vuoksi jutusta ei voisi tulla supervakavaa, mutta en syytä ketään siitä, että kokee lasten pilanneen elämän. Juuri niin itsekin kokisin.
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi suosittelisin muuttamaan asenteen sen suhteen että sinun ikään kuin olisi pakko kelvata jollekin voidakseen päästä irti katkeruudesta. Miksi ihminen ei voisi elää ilman katkeruutta ilman parisuhdetta?
Ihan vain kuule tiedoksi : Yh:t ei kelpaa, omaa syytä tyhmyys, kärsikööt. Ovat saanet juuri sitä mitä ovat olletkin vailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ollaan kyllä av:n ytimessä.. ap ei ole mistään itselleen kumppania hakenut, mutta on nyt katkera lapsilleen(!?), kun kukaan mies ei ole häntä huolinut, ihan vaan bussista tai kaupan leipähyllyltä. Sillai sit kai.
Olen mä yrittänyt yhteen henkilöön eroni jälkeen tässä 1,5 vuoden aikana saada kontaktia, mutta hän on varattu.
aina vaan paranee.. kuullostaa ihan ammattivalittajalta, oisko se keksinyt uuden roolin itselleen?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu sinun iästäsi. Harva 20-30v itse lapseton mies on valmis suhteeseen yh äidin kanssa varsinkin jos haluaa vielä omia lapsia.
Rehellisesti sanottuna lapset on vähän taakka ja miinus parisuhde markkinoilla. Itse en lähtisi naisena muuhun kuin seksisuhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia.
Miksi 30–40-vuotias lapseton mies olisi sen valmiimpi suhteeseen yh-äidin kanssa? Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän ajatus (jonkun toisen) lapsista kiinnostaa.
Aivan turhaa nillitystä ap :lta. Kerran on, kuten niin turhan monet suomi-maatuskat, tyhmiä kuin saappaat että niitä kakaroita väännetään baarituttu-pohjalta. Samalla pilaten oma elämä, tulevien kakaroiden elämä ja niiden kakaroiden ISÄN elämä, tuomiten se 18 v. palkattomaan pakkotyöhön. Kukaan ei tuossa voita, päinvastoin, kaikkien elämä menee pilalle ja vain sen tähden että ei osata (eikä nähtävästi halutakkaan osata) pitää vaatteita päällänsä ja moraalista kompassiaan oikeassa suunnassa. Varmasti nuo kakarat ovat ihan helevetin tyytyväisiä tulevaisuudessa äitiinsä, elämäänsä elämätäpa työttömänä, elämäntapa syrjäytyneinä ja köyhinä sekä isättöminä että perheettöminä. Että kiitti vain mutsi !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi suosittelisin muuttamaan asenteen sen suhteen että sinun ikään kuin olisi pakko kelvata jollekin voidakseen päästä irti katkeruudesta. Miksi ihminen ei voisi elää ilman katkeruutta ilman parisuhdetta?
Ihan vain kuule tiedoksi : Yh:t ei kelpaa, omaa syytä tyhmyys, kärsikööt. Ovat saanet juuri sitä mitä ovat olletkin vailla.
Enemmän mä tunnen yksinhuoltajia joille ei ole oikein kukaan kelvannut, eivätkä he silti ole katkeria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi suosittelisin muuttamaan asenteen sen suhteen että sinun ikään kuin olisi pakko kelvata jollekin voidakseen päästä irti katkeruudesta. Miksi ihminen ei voisi elää ilman katkeruutta ilman parisuhdetta?
No vaikka siksi että on aika perhanan kurjaa elää koko elämänsä yksin, ilman läheisyyttä, ilman kumppania, läjä pakkeja taskussa, ikuisesti kelpaamattomana.
-ei ap, ap:lla sentään on ollut joskus mies kun lapsiakin on ihan monikossa.
Harva haluaa olla katkeran ihmisen lähellä. Siksi siitä katkeruudesta pitäisi pyrkiä ensin eroon, ei niinkään lasten kuin oman onnellisuuden ja terveyden takia. Tässä suhteessa sanonta katkeruus ei kaunista pitää enemmän kuin paikkansa.
No asenteen muutos.. Varmasti arki on haastavaa yksin pienten lasten kanssa, mutta älä kuitenkaan syytä lapsiasi siitä, ettet ole parisuhteessa. Lapset kasvavat ja ihmiset eroavat ja perustavat uusperheitä, miksi olet päättänyt, ettei se mikä on muille mahdollista, ole mahdollista sinulle?