Niille jotka ovat sitä mieltä että mies saa vaatia abortin, lue tämä!

Ehkä miesten pitäisi vielä suorittaa ajokortti siitä, että saavat harrastaa seksiä. Aika monelle tuntuu tulevan yllätyksenä se, että seksistä voi tulla raskaaksi.

Itse abortin tehneenä vuosin verta 5 viikkoa. Kuinka moni mies haluaisi käydä saman läpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä minun tarina abortista. Tulin raskaaksi vahingossa. Eli silloin seurustelusuhteessa, kumit ovat loppu ja mies lupasi, että vetää ulos. No, sitten kävikin tarina oho, en ehtinyt. Siihen aikaan ei ollut katumuspillereitä, ja kävinkin niin, että olin raskaana. Itse olin kahden vaiheella, että voisin vaikka pitää lapsen. Luulin, että mies oli vakavasti minun kanssani. No, totuus selvisi ja alkoi uhkailu. Hän vaati aborttia ja loppujen lopuksi päätin tehdä abortin.

Menin lääkäriin ja sain nuhtelut. Sain tosiaan lähetteen ja menin sitten taas naisten polille ja taas sain nuhtelut. Oli muuten helvetin noloa istua siellä ja tuntee syyllisyyttä. Eikä mies ollut mukana, yksin siellä istuin.

No, sitten tuli se päivä, aamulla sairaalaan. Ei saanut syödä ja sinne mennään. Toimenpiteeseen valmistuminen ja odottelu, nukutus ja homma selvä. No, ei ihan, kipuja oli jonkin verran ja verenvuotoa oli aika paljon. Taas odoteltiin, yksin ei saanut lähteä kotiin, vaan piti pyytää ystävän hakemaan. Eihän miestä tässä näkynyt, ei puhelinsoittoa eikä mitään. Kotiin, ja verta tulee. Illalla nousee kuume ja kivut ihan sietämättömiä. Taas sairaalaan taksilla, nyt taas leikkaukseen ja nukutetaan uudestaan. Nyt ei saanut lähteä kotiin, kuume vieläkin seuraavana aamuna ja antiobiotti tippa. Olo oli surkea, ja morallinen krapula vielä pahempi. Miestä ei näy, taisi juhlia, kun pääsi helpolla.

No, loppujen lopuksi laskut ja lääkkeet, tuli aika sievoinen summa. Maksoiko mies, ei tietenkään, sehän oli minun ongelma. Hänellä ei ole mitään vastuuta asiasta.

Tästä on tänään 19 vuotta, 3 kuukautta ja 5 päivää. Muistan kaiken vieläkin. Onneksi minulle ei sitten pahemmin käynyt ja olen saanut ihanan miehen kanssa kaksi lasta tämän jälkeen. Mutta muistan vielä tuota aborttia.

Joten mies lue tämä kerran, ja sitten uudestaan vaadi aborttia, jos se on niin helppoa.

Ja, muut, pidetään tarina ylhäällä, joten monta miestä saa sen lukea. Tiedän, että tänään on kemiallinen tyhjennys mahdollista, mutta se ei poista verenvuotoa eikä mahdollisia kipuja. Ei se myöskään poista tulehtumisen varaa.

Ei saa aina helppoa ole, mutta mies ei todella tarvitse tuota toimeen pidettä käydä läpi, jolloin hänellä ei ole oikeutta vaatia sitä keneltäkään.

Tiedän sohaisevani ampiaispesää, mutta...Olisiko mahdollista säätää niin, että jos mies on esim. kirjallisesti ilmoittanut ennen 12 rv, että ei halua tulla isäksi, vapauttaisi se hänet kaikesta vastuusta? 12 viikkoahan taitaa olla se raja, mitä ennen saa abortin tehdä ilman sen kummempaa syytä. Samalla mies myös menettäisi kaikki vauvaa kohtaan olevat oikeutensa. Vaikka kyse on naisen ruumiista ja tunnen suurta empatiaa naisia kohtaan, ei mielestäni ketään saisi pakottaa vanhemmaksi tai elatusvelolliseksi vastoin tahtoaan.  Tiedän, että nykyään lain mukaan lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa. Oma lukunsa on, kertoisiko nainen raskaudesta, mutta toisaalta kertomatta jättäminenkin aiheuttaisi saman tilanteen, missä mies voisi valita. Kaiken maailman raiskaukset ym. ovat lukunsa erikseen ja puhun tässä tavallisesta elämästä. Mahdollisen abortin kohdalla voitaisiin kustannukset jakaa yhteisvastuullisesti, samoin mahdolliset abortin keskeytyksesta aiheutuneet lisäkulut, kuten sairauslomat.

Se ei kuitenkaan anna lisäarvoa, jos mies ei itse huolehdi ehkäisystä kondomilla tai muulla toimenpiteellä, niin hän ei tarvitse asiasta millään tavalla huolehtia. Juuri tapaukset, kyllä vedän, kyllä otan vastuun, joka kiimassa sanotaan, ja sitten kun vahinko tulee, niin voin vaan ilmoittaa ei käy, en halua. Nainen taas joutuu kantamaan sen vastuun. Jos naisen vastuulla on aina loppupelissä ehkäisy ja nainen tulisi aina maksaa hinnan, onko se oikea? 

Sitten otetaan se toinen aspekti huomioon, jos nainen avioliitossa hankkii lapsen niin miehen oikeudet lapseen ovat kyllä aina aika vahvat. Mutta mitäs sitten, jos nainen päättääkin hankkia lapsen, mutta haluaa avioeron. Onko naisella sitten sama oikeus, kun miehellä, eli voi valita lapsen mutta isällä ei ole silloin mitään oikeuksia?

Ihan hyviä asioita tuotu esiin. Jostain syystä se alkuperäinen tekstini on kadonnut. Kyllä, kodomia tai muuta ehkäisyä tuleekin käyttää. Tuo poisvetäisy ja kiima-asia hieman mietityttää, koka yleensähän myös naisen pitäisi olla kiihottunut yhdynnässä ainakin jollain tavalla. Vapaaehtoisessa seksissä yhdyntää harrastetaan yhteisymmärryksessä, eikö? Voisin myös kysyä, miksi nainen sitten lähtee mukaan, jos tietää että ainoa ehkäisykeino on ns. poisveto? Yhtälailla nainenkin varmasti tuntee ns. kiimaa. Itse ajattelen, että niin tyhmä ei kummankaan pitäisi olla, että jos lasta ei halua, jättää ehkäisyn pois. Toki, aina on yliherkkyyksiä jne., miksi tavanomainen ehkäisy ei onnistu.

Joku kommentoi tuota ajatusta, että 12rv kohdalla voisi vielä kieltäytyä kirjoittamalla, että mitä jos 11+6 menossa? Ihan hyvä huomio. Asiaa tulisi jalostaa. En muista tarkalleen, miten raskauden alkaminen lasketaan, mutta tuota rajaa voisi sitten vaikka tiputtaa esim. 8rv. Vaikka kyseessa on naisen keho ja tiedän, että nainen joutuu raskauden tai abortin kehossaan kantamaan aina, on kyse myös miehen tulevaisuudesta. Monet puhuvat yhteisvastuullisuudesta. Totta, mutta mitä siinä vaiheessa, kun vahinko on jo tapahtunut esim. pillerien pettämisen vuoksi, nainen yksin päättää pitääkö lapsen. Ei oikein reilua miestä kohtaan. Monimutkaisemmaksi asian toki tekee se, että mitä jos mies haluaa lapsen pitää, mutta nainen ei? Tämä on kyllä se kohta, missä päätös on täysin naisen, koska jälleen on kysymys naisen omasta kehosta. Yritän tässä tuoda esiin sen, että mies on täysin vailla minkäänlaista suojaa, jos nainen päättää yksin pitää lapsen, vaikka yhteisestä päätöksestä yhdyntään harrastettiinkin ja vahinko syystä tai toisesta tapahtui. Tiedän oman elämäni varrelta tapauksia, missä lapsi on vastoin miehen toiveita saatu. Tälläkin palstalla on muutamaan otteeseen tullut esiin, että pillerit on jätetty pois miehen tietämättä. Reilua? Miehissä on tietysti niitä sikoja, jotka toimivat oma napa edellä, mutta eikö tasa-arvo ole sitä, että pyritään tekemään yhteisiä päätöksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä minun tarina abortista. Tulin raskaaksi vahingossa. Eli silloin seurustelusuhteessa, kumit ovat loppu ja mies lupasi, että vetää ulos. No, sitten kävikin tarina oho, en ehtinyt. Siihen aikaan ei ollut katumuspillereitä, ja kävinkin niin, että olin raskaana. Itse olin kahden vaiheella, että voisin vaikka pitää lapsen. Luulin, että mies oli vakavasti minun kanssani. No, totuus selvisi ja alkoi uhkailu. Hän vaati aborttia ja loppujen lopuksi päätin tehdä abortin.

Menin lääkäriin ja sain nuhtelut. Sain tosiaan lähetteen ja menin sitten taas naisten polille ja taas sain nuhtelut. Oli muuten helvetin noloa istua siellä ja tuntee syyllisyyttä. Eikä mies ollut mukana, yksin siellä istuin.

No, sitten tuli se päivä, aamulla sairaalaan. Ei saanut syödä ja sinne mennään. Toimenpiteeseen valmistuminen ja odottelu, nukutus ja homma selvä. No, ei ihan, kipuja oli jonkin verran ja verenvuotoa oli aika paljon. Taas odoteltiin, yksin ei saanut lähteä kotiin, vaan piti pyytää ystävän hakemaan. Eihän miestä tässä näkynyt, ei puhelinsoittoa eikä mitään. Kotiin, ja verta tulee. Illalla nousee kuume ja kivut ihan sietämättömiä. Taas sairaalaan taksilla, nyt taas leikkaukseen ja nukutetaan uudestaan. Nyt ei saanut lähteä kotiin, kuume vieläkin seuraavana aamuna ja antiobiotti tippa. Olo oli surkea, ja morallinen krapula vielä pahempi. Miestä ei näy, taisi juhlia, kun pääsi helpolla.

No, loppujen lopuksi laskut ja lääkkeet, tuli aika sievoinen summa. Maksoiko mies, ei tietenkään, sehän oli minun ongelma. Hänellä ei ole mitään vastuuta asiasta.

Tästä on tänään 19 vuotta, 3 kuukautta ja 5 päivää. Muistan kaiken vieläkin. Onneksi minulle ei sitten pahemmin käynyt ja olen saanut ihanan miehen kanssa kaksi lasta tämän jälkeen. Mutta muistan vielä tuota aborttia.

Joten mies lue tämä kerran, ja sitten uudestaan vaadi aborttia, jos se on niin helppoa.

Ja, muut, pidetään tarina ylhäällä, joten monta miestä saa sen lukea. Tiedän, että tänään on kemiallinen tyhjennys mahdollista, mutta se ei poista verenvuotoa eikä mahdollisia kipuja. Ei se myöskään poista tulehtumisen varaa.

Ei saa aina helppoa ole, mutta mies ei todella tarvitse tuota toimeen pidettä käydä läpi, jolloin hänellä ei ole oikeutta vaatia sitä keneltäkään.

Tiedän sohaisevani ampiaispesää, mutta...Olisiko mahdollista säätää niin, että jos mies on esim. kirjallisesti ilmoittanut ennen 12 rv, että ei halua tulla isäksi, vapauttaisi se hänet kaikesta vastuusta? 12 viikkoahan taitaa olla se raja, mitä ennen saa abortin tehdä ilman sen kummempaa syytä. Samalla mies myös menettäisi kaikki vauvaa kohtaan olevat oikeutensa. Vaikka kyse on naisen ruumiista ja tunnen suurta empatiaa naisia kohtaan, ei mielestäni ketään saisi pakottaa vanhemmaksi tai elatusvelolliseksi vastoin tahtoaan.  Tiedän, että nykyään lain mukaan lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa. Oma lukunsa on, kertoisiko nainen raskaudesta, mutta toisaalta kertomatta jättäminenkin aiheuttaisi saman tilanteen, missä mies voisi valita. Kaiken maailman raiskaukset ym. ovat lukunsa erikseen ja puhun tässä tavallisesta elämästä. Mahdollisen abortin kohdalla voitaisiin kustannukset jakaa yhteisvastuullisesti, samoin mahdolliset abortin keskeytyksesta aiheutuneet lisäkulut, kuten sairauslomat.

Se ei kuitenkaan anna lisäarvoa, jos mies ei itse huolehdi ehkäisystä kondomilla tai muulla toimenpiteellä, niin hän ei tarvitse asiasta millään tavalla huolehtia. Juuri tapaukset, kyllä vedän, kyllä otan vastuun, joka kiimassa sanotaan, ja sitten kun vahinko tulee, niin voin vaan ilmoittaa ei käy, en halua. Nainen taas joutuu kantamaan sen vastuun. Jos naisen vastuulla on aina loppupelissä ehkäisy ja nainen tulisi aina maksaa hinnan, onko se oikea? 

Sitten otetaan se toinen aspekti huomioon, jos nainen avioliitossa hankkii lapsen niin miehen oikeudet lapseen ovat kyllä aina aika vahvat. Mutta mitäs sitten, jos nainen päättääkin hankkia lapsen, mutta haluaa avioeron. Onko naisella sitten sama oikeus, kun miehellä, eli voi valita lapsen mutta isällä ei ole silloin mitään oikeuksia?

Ihan hyviä asioita tuotu esiin. Jostain syystä se alkuperäinen tekstini on kadonnut. Kyllä, kodomia tai muuta ehkäisyä tuleekin käyttää. Tuo poisvetäisy ja kiima-asia hieman mietityttää, koka yleensähän myös naisen pitäisi olla kiihottunut yhdynnässä ainakin jollain tavalla. Vapaaehtoisessa seksissä yhdyntää harrastetaan yhteisymmärryksessä, eikö? Voisin myös kysyä, miksi nainen sitten lähtee mukaan, jos tietää että ainoa ehkäisykeino on ns. poisveto? Yhtälailla nainenkin varmasti tuntee ns. kiimaa. Itse ajattelen, että niin tyhmä ei kummankaan pitäisi olla, että jos lasta ei halua, jättää ehkäisyn pois. Toki, aina on yliherkkyyksiä jne., miksi tavanomainen ehkäisy ei onnistu.

Joku kommentoi tuota ajatusta, että 12rv kohdalla voisi vielä kieltäytyä kirjoittamalla, että mitä jos 11+6 menossa? Ihan hyvä huomio. Asiaa tulisi jalostaa. En muista tarkalleen, miten raskauden alkaminen lasketaan, mutta tuota rajaa voisi sitten vaikka tiputtaa esim. 8rv. Vaikka kyseessa on naisen keho ja tiedän, että nainen joutuu raskauden tai abortin kehossaan kantamaan aina, on kyse myös miehen tulevaisuudesta. Monet puhuvat yhteisvastuullisuudesta. Totta, mutta mitä siinä vaiheessa, kun vahinko on jo tapahtunut esim. pillerien pettämisen vuoksi, nainen yksin päättää pitääkö lapsen. Ei oikein reilua miestä kohtaan. Monimutkaisemmaksi asian toki tekee se, että mitä jos mies haluaa lapsen pitää, mutta nainen ei? Tämä on kyllä se kohta, missä päätös on täysin naisen, koska jälleen on kysymys naisen omasta kehosta. Yritän tässä tuoda esiin sen, että mies on täysin vailla minkäänlaista suojaa, jos nainen päättää yksin pitää lapsen, vaikka yhteisestä päätöksestä yhdyntään harrastettiinkin ja vahinko syystä tai toisesta tapahtui. Tiedän oman elämäni varrelta tapauksia, missä lapsi on vastoin miehen toiveita saatu. Tälläkin palstalla on muutamaan otteeseen tullut esiin, että pillerit on jätetty pois miehen tietämättä. Reilua? Miehissä on tietysti niitä sikoja, jotka toimivat oma napa edellä, mutta eikö tasa-arvo ole sitä, että pyritään tekemään yhteisiä päätöksiä?

Ei. Mies ei ole täysin vailla minkäänlaista suojaa. Miehelle on omia ehkäisykeinoja jotka ovat täysin miehen jännittävissä. Kondomi ja vasektomia. Ja jos ei kelpaa niin miehillä on kaikki mahdollisuudet edistää miesten hirmonaalusen ehköisyn kehittämistä.

Kyse on täysin siitä että miehet ovat välinpitämättömiä omasta ehkäisyvastuustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummityttöni äiti oli vahingossa raskaana 3 kertaa 3 vuoden sisällä. Yhden abortin teki. Eli kaksi lasta syntyi. Juu, käytti ehkäisyä, pillereitä, silloin kun muisti ottaa. Tosin aviomies ei tiennyt että oli vähän tuota muistamattomuutta vaimolla. Että kyllä ne naisetkin osaa olla vastuuttomia. Sitten olen seurannut myös yhden nuoren naisen touhuja, söi myös pillereitä, jos muisti. Raskaus ja abortti. Vastuu on kiva jos se varmalla pohjalla, mutta itse naisena olen itse omasta ehkäisystä vastuussa koska minä olen se joka raskaaksi tulee. En tajua niitä jotka luottaa ns. Ulos vetoon, niillä on oma nimikin: äiti ja isä. Vahinkoraskaus on raskaus jossa ehkäisy pettää, ei se missä sitä ei käytetä. Ja kyllä miehellä on oikeus vaatia aborttia, nainen päättää tekeekö sen.

Eli sinäkin olet sitä mieltä, että ehkäisy on ainostaan naisen velovollisuus. Että miehellä ei ole mitään vastuuta minne siittiöt laskee. Eli hän saa vaikka rauhassa panna 50 naista ilman kumia ja saada vaikka 50 lasta, mutta niistä ei tartte mitään maksaa koska se on naisen vastuulla? Miten te oikeasti ajatelette, ja mies voi oikeasti estää, käyttämällä kumia tai piuhat poikki.

Lueppa teksti uudelleen ja hengittäen. Ulosveto tarkoittaa... Eli mies tekee sen, tässä tapauksessa siis yleensä tuleva isä, se ei taida ihan ehkäisyksi riittää, kuitenkin siihen myös nainen suostui aloitustekstissä. Missään kohdassa ei sanota ettei miehellä ole vastuuta!! Vaan nimenomaan vahinkoraskaus on se missä ehkäisy pettää, ei se missä sitä ei käytetä. Tässä ei puhuta, että ainostaan naisen pitää huolehtia ehkäisystä. Jos avioliitossa käytetään ehkäisynä pillereitä ne pitää myös ottaa. Aika huonoilla kantimilla on suhde jos sitä pitää kokoajan epäillä. Ja tiedän, myös pilleri voi pettää. Vai oletko sitä mieltä, että pitää syödä pillereitä ja aviomiehen käyttää myös kondomia? Paljon mahdollista. Vastuu ehkäisystä on molemmilla, muuta ei ole väitetty. Mutta loppujenlopuksi vastuun raskaudesta kantaa aina nainen. Vaikka ehkäisy olisi tuplana, molemmin puolin. Seuraukset ovat viime kädessä aina naisten kannettavana,totuus ei ole aina kaunista.

Oletko oikeasti tosissasi? Eli sinun mielestäsi ehkäisy on naisen vastuulla. Koska hänhän loppupeleissä kantaa vastuun raskaudesta

Mä ymmärrän, että jos on yhdessä sovittu, että lapsia ei tehdä, ja ehkäisy on käytössä, ja se pettää, tai jopa nainen jättää tahallaan vaikka pillerit ottamatta eikä sitten halua aborttia, niin se varmasti on miehelle kamala tilanne. Mutta tästä on turha jankata, koska

-ei ole mahdollista säätää sellaista lakia, että isäehdokas saisi vaatia aborttia (tai pakottaa synnyttämään). Jokainen, joka näin kuvittelee, voi tutustua länsimaiseen oikeuskäytäntöön ja ihmisoikeuksiin. Vaikka kuinka sitä haluaisitte, näin ei tule tapahtumaan.

-Isää ei voi myöskään vapauttaa juridisesta isyydestä. Suomessa ei voida jättää lapsia ilman riittävää elatusta, joten joko isä maksaa tai sitten yhteiskunta. Edellinen on oikeudenmukaisempaa (maksaako lapsen siittäjä vai asiaan täysin syyttömät veronmaksajat? No-brainer) ja jälkimmäinen mahdollistaisi lisäksi aiemmin isäksi halunneiden miesten "mielen muutoksen" alkuraskaudessa.

Eli vaikka on tilanteita, joissa biologia ja lainsäädäntö kohtelee miehiä epäreilusti, niin näitä asioita ei voi tämän paremmin järjestää.

Tagikoomista luettavaa nämä jutut, miten porukka vaahtoaa, että pitäisi päästä vastuusta jos etukäteen ilmoittaa, että "vedän paljaalla mut en ota sit raskaudesta vastuuta!" tai että mies voisi "irtisanoutua isyydestä" ennen raskausviikkoa 8 tai 12.

Taitavaa rölläilyä, melkein jo uskoin maailmassa olevan noin lapsen ajatusmaailmalla varustettuja aikuisia miehiä! 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä minun tarina abortista. Tulin raskaaksi vahingossa. Eli silloin seurustelusuhteessa, kumit ovat loppu ja mies lupasi, että vetää ulos. No, sitten kävikin tarina oho, en ehtinyt. Siihen aikaan ei ollut katumuspillereitä, ja kävinkin niin, että olin raskaana. Itse olin kahden vaiheella, että voisin vaikka pitää lapsen. Luulin, että mies oli vakavasti minun kanssani. No, totuus selvisi ja alkoi uhkailu. Hän vaati aborttia ja loppujen lopuksi päätin tehdä abortin.

Menin lääkäriin ja sain nuhtelut. Sain tosiaan lähetteen ja menin sitten taas naisten polille ja taas sain nuhtelut. Oli muuten helvetin noloa istua siellä ja tuntee syyllisyyttä. Eikä mies ollut mukana, yksin siellä istuin.

No, sitten tuli se päivä, aamulla sairaalaan. Ei saanut syödä ja sinne mennään. Toimenpiteeseen valmistuminen ja odottelu, nukutus ja homma selvä. No, ei ihan, kipuja oli jonkin verran ja verenvuotoa oli aika paljon. Taas odoteltiin, yksin ei saanut lähteä kotiin, vaan piti pyytää ystävän hakemaan. Eihän miestä tässä näkynyt, ei puhelinsoittoa eikä mitään. Kotiin, ja verta tulee. Illalla nousee kuume ja kivut ihan sietämättömiä. Taas sairaalaan taksilla, nyt taas leikkaukseen ja nukutetaan uudestaan. Nyt ei saanut lähteä kotiin, kuume vieläkin seuraavana aamuna ja antiobiotti tippa. Olo oli surkea, ja morallinen krapula vielä pahempi. Miestä ei näy, taisi juhlia, kun pääsi helpolla.

No, loppujen lopuksi laskut ja lääkkeet, tuli aika sievoinen summa. Maksoiko mies, ei tietenkään, sehän oli minun ongelma. Hänellä ei ole mitään vastuuta asiasta.

Tästä on tänään 19 vuotta, 3 kuukautta ja 5 päivää. Muistan kaiken vieläkin. Onneksi minulle ei sitten pahemmin käynyt ja olen saanut ihanan miehen kanssa kaksi lasta tämän jälkeen. Mutta muistan vielä tuota aborttia.

Joten mies lue tämä kerran, ja sitten uudestaan vaadi aborttia, jos se on niin helppoa.

Ja, muut, pidetään tarina ylhäällä, joten monta miestä saa sen lukea. Tiedän, että tänään on kemiallinen tyhjennys mahdollista, mutta se ei poista verenvuotoa eikä mahdollisia kipuja. Ei se myöskään poista tulehtumisen varaa.

Ei saa aina helppoa ole, mutta mies ei todella tarvitse tuota toimeen pidettä käydä läpi, jolloin hänellä ei ole oikeutta vaatia sitä keneltäkään.

Tiedän sohaisevani ampiaispesää, mutta...Olisiko mahdollista säätää niin, että jos mies on esim. kirjallisesti ilmoittanut ennen 12 rv, että ei halua tulla isäksi, vapauttaisi se hänet kaikesta vastuusta? 12 viikkoahan taitaa olla se raja, mitä ennen saa abortin tehdä ilman sen kummempaa syytä. Samalla mies myös menettäisi kaikki vauvaa kohtaan olevat oikeutensa. Vaikka kyse on naisen ruumiista ja tunnen suurta empatiaa naisia kohtaan, ei mielestäni ketään saisi pakottaa vanhemmaksi tai elatusvelolliseksi vastoin tahtoaan.  Tiedän, että nykyään lain mukaan lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa. Oma lukunsa on, kertoisiko nainen raskaudesta, mutta toisaalta kertomatta jättäminenkin aiheuttaisi saman tilanteen, missä mies voisi valita. Kaiken maailman raiskaukset ym. ovat lukunsa erikseen ja puhun tässä tavallisesta elämästä. Mahdollisen abortin kohdalla voitaisiin kustannukset jakaa yhteisvastuullisesti, samoin mahdolliset abortin keskeytyksesta aiheutuneet lisäkulut, kuten sairauslomat.

Se ei kuitenkaan anna lisäarvoa, jos mies ei itse huolehdi ehkäisystä kondomilla tai muulla toimenpiteellä, niin hän ei tarvitse asiasta millään tavalla huolehtia. Juuri tapaukset, kyllä vedän, kyllä otan vastuun, joka kiimassa sanotaan, ja sitten kun vahinko tulee, niin voin vaan ilmoittaa ei käy, en halua. Nainen taas joutuu kantamaan sen vastuun. Jos naisen vastuulla on aina loppupelissä ehkäisy ja nainen tulisi aina maksaa hinnan, onko se oikea? 

Sitten otetaan se toinen aspekti huomioon, jos nainen avioliitossa hankkii lapsen niin miehen oikeudet lapseen ovat kyllä aina aika vahvat. Mutta mitäs sitten, jos nainen päättääkin hankkia lapsen, mutta haluaa avioeron. Onko naisella sitten sama oikeus, kun miehellä, eli voi valita lapsen mutta isällä ei ole silloin mitään oikeuksia?

Ihan hyviä asioita tuotu esiin. Jostain syystä se alkuperäinen tekstini on kadonnut. Kyllä, kodomia tai muuta ehkäisyä tuleekin käyttää. Tuo poisvetäisy ja kiima-asia hieman mietityttää, koka yleensähän myös naisen pitäisi olla kiihottunut yhdynnässä ainakin jollain tavalla. Vapaaehtoisessa seksissä yhdyntää harrastetaan yhteisymmärryksessä, eikö? Voisin myös kysyä, miksi nainen sitten lähtee mukaan, jos tietää että ainoa ehkäisykeino on ns. poisveto? Yhtälailla nainenkin varmasti tuntee ns. kiimaa. Itse ajattelen, että niin tyhmä ei kummankaan pitäisi olla, että jos lasta ei halua, jättää ehkäisyn pois. Toki, aina on yliherkkyyksiä jne., miksi tavanomainen ehkäisy ei onnistu.

Joku kommentoi tuota ajatusta, että 12rv kohdalla voisi vielä kieltäytyä kirjoittamalla, että mitä jos 11+6 menossa? Ihan hyvä huomio. Asiaa tulisi jalostaa. En muista tarkalleen, miten raskauden alkaminen lasketaan, mutta tuota rajaa voisi sitten vaikka tiputtaa esim. 8rv. Vaikka kyseessa on naisen keho ja tiedän, että nainen joutuu raskauden tai abortin kehossaan kantamaan aina, on kyse myös miehen tulevaisuudesta. Monet puhuvat yhteisvastuullisuudesta. Totta, mutta mitä siinä vaiheessa, kun vahinko on jo tapahtunut esim. pillerien pettämisen vuoksi, nainen yksin päättää pitääkö lapsen. Ei oikein reilua miestä kohtaan. Monimutkaisemmaksi asian toki tekee se, että mitä jos mies haluaa lapsen pitää, mutta nainen ei? Tämä on kyllä se kohta, missä päätös on täysin naisen, koska jälleen on kysymys naisen omasta kehosta. Yritän tässä tuoda esiin sen, että mies on täysin vailla minkäänlaista suojaa, jos nainen päättää yksin pitää lapsen, vaikka yhteisestä päätöksestä yhdyntään harrastettiinkin ja vahinko syystä tai toisesta tapahtui. Tiedän oman elämäni varrelta tapauksia, missä lapsi on vastoin miehen toiveita saatu. Tälläkin palstalla on muutamaan otteeseen tullut esiin, että pillerit on jätetty pois miehen tietämättä. Reilua? Miehissä on tietysti niitä sikoja, jotka toimivat oma napa edellä, mutta eikö tasa-arvo ole sitä, että pyritään tekemään yhteisiä päätöksiä?

Tässä on vaan se, että jos nainen päättää lapsen pitää, vaikka mies sanoutuu asiasta irti, niin yhteiskunta joutuu sitten elättämään lasta biologisen isän sijasta. Se ei tunnu oikeudenmukaiselta.

(se ei ole vaihtoehto, että ko. äiti ei sitten saisi tukia. Meidän yhteiskunta ei vaan toimi niin ja hyvistä syistä, mm. siksi, että on kestämätöntä antaa lasten elää köyhyydessä -> paljon enemmän kustannuksia myöhemmin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä minun tarina abortista. Tulin raskaaksi vahingossa. Eli silloin seurustelusuhteessa, kumit ovat loppu ja mies lupasi, että vetää ulos. No, sitten kävikin tarina oho, en ehtinyt. Siihen aikaan ei ollut katumuspillereitä, ja kävinkin niin, että olin raskaana. Itse olin kahden vaiheella, että voisin vaikka pitää lapsen. Luulin, että mies oli vakavasti minun kanssani. No, totuus selvisi ja alkoi uhkailu. Hän vaati aborttia ja loppujen lopuksi päätin tehdä abortin.

Menin lääkäriin ja sain nuhtelut. Sain tosiaan lähetteen ja menin sitten taas naisten polille ja taas sain nuhtelut. Oli muuten helvetin noloa istua siellä ja tuntee syyllisyyttä. Eikä mies ollut mukana, yksin siellä istuin.

No, sitten tuli se päivä, aamulla sairaalaan. Ei saanut syödä ja sinne mennään. Toimenpiteeseen valmistuminen ja odottelu, nukutus ja homma selvä. No, ei ihan, kipuja oli jonkin verran ja verenvuotoa oli aika paljon. Taas odoteltiin, yksin ei saanut lähteä kotiin, vaan piti pyytää ystävän hakemaan. Eihän miestä tässä näkynyt, ei puhelinsoittoa eikä mitään. Kotiin, ja verta tulee. Illalla nousee kuume ja kivut ihan sietämättömiä. Taas sairaalaan taksilla, nyt taas leikkaukseen ja nukutetaan uudestaan. Nyt ei saanut lähteä kotiin, kuume vieläkin seuraavana aamuna ja antiobiotti tippa. Olo oli surkea, ja morallinen krapula vielä pahempi. Miestä ei näy, taisi juhlia, kun pääsi helpolla.

No, loppujen lopuksi laskut ja lääkkeet, tuli aika sievoinen summa. Maksoiko mies, ei tietenkään, sehän oli minun ongelma. Hänellä ei ole mitään vastuuta asiasta.

Tästä on tänään 19 vuotta, 3 kuukautta ja 5 päivää. Muistan kaiken vieläkin. Onneksi minulle ei sitten pahemmin käynyt ja olen saanut ihanan miehen kanssa kaksi lasta tämän jälkeen. Mutta muistan vielä tuota aborttia.

Joten mies lue tämä kerran, ja sitten uudestaan vaadi aborttia, jos se on niin helppoa.

Ja, muut, pidetään tarina ylhäällä, joten monta miestä saa sen lukea. Tiedän, että tänään on kemiallinen tyhjennys mahdollista, mutta se ei poista verenvuotoa eikä mahdollisia kipuja. Ei se myöskään poista tulehtumisen varaa.

Ei saa aina helppoa ole, mutta mies ei todella tarvitse tuota toimeen pidettä käydä läpi, jolloin hänellä ei ole oikeutta vaatia sitä keneltäkään.

Tiedän sohaisevani ampiaispesää, mutta...Olisiko mahdollista säätää niin, että jos mies on esim. kirjallisesti ilmoittanut ennen 12 rv, että ei halua tulla isäksi, vapauttaisi se hänet kaikesta vastuusta? 12 viikkoahan taitaa olla se raja, mitä ennen saa abortin tehdä ilman sen kummempaa syytä. Samalla mies myös menettäisi kaikki vauvaa kohtaan olevat oikeutensa. Vaikka kyse on naisen ruumiista ja tunnen suurta empatiaa naisia kohtaan, ei mielestäni ketään saisi pakottaa vanhemmaksi tai elatusvelolliseksi vastoin tahtoaan.  Tiedän, että nykyään lain mukaan lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa. Oma lukunsa on, kertoisiko nainen raskaudesta, mutta toisaalta kertomatta jättäminenkin aiheuttaisi saman tilanteen, missä mies voisi valita. Kaiken maailman raiskaukset ym. ovat lukunsa erikseen ja puhun tässä tavallisesta elämästä. Mahdollisen abortin kohdalla voitaisiin kustannukset jakaa yhteisvastuullisesti, samoin mahdolliset abortin keskeytyksesta aiheutuneet lisäkulut, kuten sairauslomat.

Se ei kuitenkaan anna lisäarvoa, jos mies ei itse huolehdi ehkäisystä kondomilla tai muulla toimenpiteellä, niin hän ei tarvitse asiasta millään tavalla huolehtia. Juuri tapaukset, kyllä vedän, kyllä otan vastuun, joka kiimassa sanotaan, ja sitten kun vahinko tulee, niin voin vaan ilmoittaa ei käy, en halua. Nainen taas joutuu kantamaan sen vastuun. Jos naisen vastuulla on aina loppupelissä ehkäisy ja nainen tulisi aina maksaa hinnan, onko se oikea? 

Sitten otetaan se toinen aspekti huomioon, jos nainen avioliitossa hankkii lapsen niin miehen oikeudet lapseen ovat kyllä aina aika vahvat. Mutta mitäs sitten, jos nainen päättääkin hankkia lapsen, mutta haluaa avioeron. Onko naisella sitten sama oikeus, kun miehellä, eli voi valita lapsen mutta isällä ei ole silloin mitään oikeuksia?

Ihan hyviä asioita tuotu esiin. Jostain syystä se alkuperäinen tekstini on kadonnut. Kyllä, kodomia tai muuta ehkäisyä tuleekin käyttää. Tuo poisvetäisy ja kiima-asia hieman mietityttää, koka yleensähän myös naisen pitäisi olla kiihottunut yhdynnässä ainakin jollain tavalla. Vapaaehtoisessa seksissä yhdyntää harrastetaan yhteisymmärryksessä, eikö? Voisin myös kysyä, miksi nainen sitten lähtee mukaan, jos tietää että ainoa ehkäisykeino on ns. poisveto? Yhtälailla nainenkin varmasti tuntee ns. kiimaa. Itse ajattelen, että niin tyhmä ei kummankaan pitäisi olla, että jos lasta ei halua, jättää ehkäisyn pois. Toki, aina on yliherkkyyksiä jne., miksi tavanomainen ehkäisy ei onnistu.

Joku kommentoi tuota ajatusta, että 12rv kohdalla voisi vielä kieltäytyä kirjoittamalla, että mitä jos 11+6 menossa? Ihan hyvä huomio. Asiaa tulisi jalostaa. En muista tarkalleen, miten raskauden alkaminen lasketaan, mutta tuota rajaa voisi sitten vaikka tiputtaa esim. 8rv. Vaikka kyseessa on naisen keho ja tiedän, että nainen joutuu raskauden tai abortin kehossaan kantamaan aina, on kyse myös miehen tulevaisuudesta. Monet puhuvat yhteisvastuullisuudesta. Totta, mutta mitä siinä vaiheessa, kun vahinko on jo tapahtunut esim. pillerien pettämisen vuoksi, nainen yksin päättää pitääkö lapsen. Ei oikein reilua miestä kohtaan. Monimutkaisemmaksi asian toki tekee se, että mitä jos mies haluaa lapsen pitää, mutta nainen ei? Tämä on kyllä se kohta, missä päätös on täysin naisen, koska jälleen on kysymys naisen omasta kehosta. Yritän tässä tuoda esiin sen, että mies on täysin vailla minkäänlaista suojaa, jos nainen päättää yksin pitää lapsen, vaikka yhteisestä päätöksestä yhdyntään harrastettiinkin ja vahinko syystä tai toisesta tapahtui. Tiedän oman elämäni varrelta tapauksia, missä lapsi on vastoin miehen toiveita saatu. Tälläkin palstalla on muutamaan otteeseen tullut esiin, että pillerit on jätetty pois miehen tietämättä. Reilua? Miehissä on tietysti niitä sikoja, jotka toimivat oma napa edellä, mutta eikö tasa-arvo ole sitä, että pyritään tekemään yhteisiä päätöksiä?

Ei. Mies ei ole täysin vailla minkäänlaista suojaa. Miehelle on omia ehkäisykeinoja jotka ovat täysin miehen jännittävissä. Kondomi ja vasektomia. Ja jos ei kelpaa niin miehillä on kaikki mahdollisuudet edistää miesten hirmonaalusen ehköisyn kehittämistä.

Kyse on täysin siitä että miehet ovat välinpitämättömiä omasta ehkäisyvastuustaan.

Tottakai ehkäisy on yhteisesti sekä miehen että naisen vastuulla. Itse aikoinaan kävin tyttöystävän kanssa asiaa läpi ja hän halusi itse aloittaa pillerit. Vaadin, että sain ainakin kustantaa puolet niiden hinnasta. Ja niin sitten teimme. Tarkoitin oikeudellista suojaa vahingon sattuessa. Yhdyntään tarvitaan aina kaksi. Et sanonut mitään siitä, että nainen suostuu yhdyntään ilman varmaa ehkäisyä tai muihin kysymyksiin. Niitäkin olisi hyvä pohtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä minun tarina abortista. Tulin raskaaksi vahingossa. Eli silloin seurustelusuhteessa, kumit ovat loppu ja mies lupasi, että vetää ulos. No, sitten kävikin tarina oho, en ehtinyt. Siihen aikaan ei ollut katumuspillereitä, ja kävinkin niin, että olin raskaana. Itse olin kahden vaiheella, että voisin vaikka pitää lapsen. Luulin, että mies oli vakavasti minun kanssani. No, totuus selvisi ja alkoi uhkailu. Hän vaati aborttia ja loppujen lopuksi päätin tehdä abortin.

Menin lääkäriin ja sain nuhtelut. Sain tosiaan lähetteen ja menin sitten taas naisten polille ja taas sain nuhtelut. Oli muuten helvetin noloa istua siellä ja tuntee syyllisyyttä. Eikä mies ollut mukana, yksin siellä istuin.

No, sitten tuli se päivä, aamulla sairaalaan. Ei saanut syödä ja sinne mennään. Toimenpiteeseen valmistuminen ja odottelu, nukutus ja homma selvä. No, ei ihan, kipuja oli jonkin verran ja verenvuotoa oli aika paljon. Taas odoteltiin, yksin ei saanut lähteä kotiin, vaan piti pyytää ystävän hakemaan. Eihän miestä tässä näkynyt, ei puhelinsoittoa eikä mitään. Kotiin, ja verta tulee. Illalla nousee kuume ja kivut ihan sietämättömiä. Taas sairaalaan taksilla, nyt taas leikkaukseen ja nukutetaan uudestaan. Nyt ei saanut lähteä kotiin, kuume vieläkin seuraavana aamuna ja antiobiotti tippa. Olo oli surkea, ja morallinen krapula vielä pahempi. Miestä ei näy, taisi juhlia, kun pääsi helpolla.

No, loppujen lopuksi laskut ja lääkkeet, tuli aika sievoinen summa. Maksoiko mies, ei tietenkään, sehän oli minun ongelma. Hänellä ei ole mitään vastuuta asiasta.

Tästä on tänään 19 vuotta, 3 kuukautta ja 5 päivää. Muistan kaiken vieläkin. Onneksi minulle ei sitten pahemmin käynyt ja olen saanut ihanan miehen kanssa kaksi lasta tämän jälkeen. Mutta muistan vielä tuota aborttia.

Joten mies lue tämä kerran, ja sitten uudestaan vaadi aborttia, jos se on niin helppoa.

Ja, muut, pidetään tarina ylhäällä, joten monta miestä saa sen lukea. Tiedän, että tänään on kemiallinen tyhjennys mahdollista, mutta se ei poista verenvuotoa eikä mahdollisia kipuja. Ei se myöskään poista tulehtumisen varaa.

Ei saa aina helppoa ole, mutta mies ei todella tarvitse tuota toimeen pidettä käydä läpi, jolloin hänellä ei ole oikeutta vaatia sitä keneltäkään.

Tiedän sohaisevani ampiaispesää, mutta...Olisiko mahdollista säätää niin, että jos mies on esim. kirjallisesti ilmoittanut ennen 12 rv, että ei halua tulla isäksi, vapauttaisi se hänet kaikesta vastuusta? 12 viikkoahan taitaa olla se raja, mitä ennen saa abortin tehdä ilman sen kummempaa syytä. Samalla mies myös menettäisi kaikki vauvaa kohtaan olevat oikeutensa. Vaikka kyse on naisen ruumiista ja tunnen suurta empatiaa naisia kohtaan, ei mielestäni ketään saisi pakottaa vanhemmaksi tai elatusvelolliseksi vastoin tahtoaan.  Tiedän, että nykyään lain mukaan lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa. Oma lukunsa on, kertoisiko nainen raskaudesta, mutta toisaalta kertomatta jättäminenkin aiheuttaisi saman tilanteen, missä mies voisi valita. Kaiken maailman raiskaukset ym. ovat lukunsa erikseen ja puhun tässä tavallisesta elämästä. Mahdollisen abortin kohdalla voitaisiin kustannukset jakaa yhteisvastuullisesti, samoin mahdolliset abortin keskeytyksesta aiheutuneet lisäkulut, kuten sairauslomat.

Se ei kuitenkaan anna lisäarvoa, jos mies ei itse huolehdi ehkäisystä kondomilla tai muulla toimenpiteellä, niin hän ei tarvitse asiasta millään tavalla huolehtia. Juuri tapaukset, kyllä vedän, kyllä otan vastuun, joka kiimassa sanotaan, ja sitten kun vahinko tulee, niin voin vaan ilmoittaa ei käy, en halua. Nainen taas joutuu kantamaan sen vastuun. Jos naisen vastuulla on aina loppupelissä ehkäisy ja nainen tulisi aina maksaa hinnan, onko se oikea? 

Sitten otetaan se toinen aspekti huomioon, jos nainen avioliitossa hankkii lapsen niin miehen oikeudet lapseen ovat kyllä aina aika vahvat. Mutta mitäs sitten, jos nainen päättääkin hankkia lapsen, mutta haluaa avioeron. Onko naisella sitten sama oikeus, kun miehellä, eli voi valita lapsen mutta isällä ei ole silloin mitään oikeuksia?

Ihan hyviä asioita tuotu esiin. Jostain syystä se alkuperäinen tekstini on kadonnut. Kyllä, kodomia tai muuta ehkäisyä tuleekin käyttää. Tuo poisvetäisy ja kiima-asia hieman mietityttää, koka yleensähän myös naisen pitäisi olla kiihottunut yhdynnässä ainakin jollain tavalla. Vapaaehtoisessa seksissä yhdyntää harrastetaan yhteisymmärryksessä, eikö? Voisin myös kysyä, miksi nainen sitten lähtee mukaan, jos tietää että ainoa ehkäisykeino on ns. poisveto? Yhtälailla nainenkin varmasti tuntee ns. kiimaa. Itse ajattelen, että niin tyhmä ei kummankaan pitäisi olla, että jos lasta ei halua, jättää ehkäisyn pois. Toki, aina on yliherkkyyksiä jne., miksi tavanomainen ehkäisy ei onnistu.

Joku kommentoi tuota ajatusta, että 12rv kohdalla voisi vielä kieltäytyä kirjoittamalla, että mitä jos 11+6 menossa? Ihan hyvä huomio. Asiaa tulisi jalostaa. En muista tarkalleen, miten raskauden alkaminen lasketaan, mutta tuota rajaa voisi sitten vaikka tiputtaa esim. 8rv. Vaikka kyseessa on naisen keho ja tiedän, että nainen joutuu raskauden tai abortin kehossaan kantamaan aina, on kyse myös miehen tulevaisuudesta. Monet puhuvat yhteisvastuullisuudesta. Totta, mutta mitä siinä vaiheessa, kun vahinko on jo tapahtunut esim. pillerien pettämisen vuoksi, nainen yksin päättää pitääkö lapsen. Ei oikein reilua miestä kohtaan. Monimutkaisemmaksi asian toki tekee se, että mitä jos mies haluaa lapsen pitää, mutta nainen ei? Tämä on kyllä se kohta, missä päätös on täysin naisen, koska jälleen on kysymys naisen omasta kehosta. Yritän tässä tuoda esiin sen, että mies on täysin vailla minkäänlaista suojaa, jos nainen päättää yksin pitää lapsen, vaikka yhteisestä päätöksestä yhdyntään harrastettiinkin ja vahinko syystä tai toisesta tapahtui. Tiedän oman elämäni varrelta tapauksia, missä lapsi on vastoin miehen toiveita saatu. Tälläkin palstalla on muutamaan otteeseen tullut esiin, että pillerit on jätetty pois miehen tietämättä. Reilua? Miehissä on tietysti niitä sikoja, jotka toimivat oma napa edellä, mutta eikö tasa-arvo ole sitä, että pyritään tekemään yhteisiä päätöksiä?

Tässä on vaan se, että jos nainen päättää lapsen pitää, vaikka mies sanoutuu asiasta irti, niin yhteiskunta joutuu sitten elättämään lasta biologisen isän sijasta. Se ei tunnu oikeudenmukaiselta.

(se ei ole vaihtoehto, että ko. äiti ei sitten saisi tukia. Meidän yhteiskunta ei vaan toimi niin ja hyvistä syistä, mm. siksi, että on kestämätöntä antaa lasten elää köyhyydessä -> paljon enemmän kustannuksia myöhemmin)

Jep. Lopputulemahan näissä elaripakoiluissa on se, että me veronmaksajat joutuisimme maksajiksi, jotta nämä häntäheikit saisivat paneskella rauhassa vailla vastuun häivääkään.

Jos ei aikuinen mies käsitä omaa vastuutaan seksistä, niin sitä seksiä ei tulisi harrastaa. Seksi ei ole perusoikeus eikä elinehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä minun tarina abortista. Tulin raskaaksi vahingossa. Eli silloin seurustelusuhteessa, kumit ovat loppu ja mies lupasi, että vetää ulos. No, sitten kävikin tarina oho, en ehtinyt. Siihen aikaan ei ollut katumuspillereitä, ja kävinkin niin, että olin raskaana. Itse olin kahden vaiheella, että voisin vaikka pitää lapsen. Luulin, että mies oli vakavasti minun kanssani. No, totuus selvisi ja alkoi uhkailu. Hän vaati aborttia ja loppujen lopuksi päätin tehdä abortin.

Menin lääkäriin ja sain nuhtelut. Sain tosiaan lähetteen ja menin sitten taas naisten polille ja taas sain nuhtelut. Oli muuten helvetin noloa istua siellä ja tuntee syyllisyyttä. Eikä mies ollut mukana, yksin siellä istuin.

No, sitten tuli se päivä, aamulla sairaalaan. Ei saanut syödä ja sinne mennään. Toimenpiteeseen valmistuminen ja odottelu, nukutus ja homma selvä. No, ei ihan, kipuja oli jonkin verran ja verenvuotoa oli aika paljon. Taas odoteltiin, yksin ei saanut lähteä kotiin, vaan piti pyytää ystävän hakemaan. Eihän miestä tässä näkynyt, ei puhelinsoittoa eikä mitään. Kotiin, ja verta tulee. Illalla nousee kuume ja kivut ihan sietämättömiä. Taas sairaalaan taksilla, nyt taas leikkaukseen ja nukutetaan uudestaan. Nyt ei saanut lähteä kotiin, kuume vieläkin seuraavana aamuna ja antiobiotti tippa. Olo oli surkea, ja morallinen krapula vielä pahempi. Miestä ei näy, taisi juhlia, kun pääsi helpolla.

No, loppujen lopuksi laskut ja lääkkeet, tuli aika sievoinen summa. Maksoiko mies, ei tietenkään, sehän oli minun ongelma. Hänellä ei ole mitään vastuuta asiasta.

Tästä on tänään 19 vuotta, 3 kuukautta ja 5 päivää. Muistan kaiken vieläkin. Onneksi minulle ei sitten pahemmin käynyt ja olen saanut ihanan miehen kanssa kaksi lasta tämän jälkeen. Mutta muistan vielä tuota aborttia.

Joten mies lue tämä kerran, ja sitten uudestaan vaadi aborttia, jos se on niin helppoa.

Ja, muut, pidetään tarina ylhäällä, joten monta miestä saa sen lukea. Tiedän, että tänään on kemiallinen tyhjennys mahdollista, mutta se ei poista verenvuotoa eikä mahdollisia kipuja. Ei se myöskään poista tulehtumisen varaa.

Ei saa aina helppoa ole, mutta mies ei todella tarvitse tuota toimeen pidettä käydä läpi, jolloin hänellä ei ole oikeutta vaatia sitä keneltäkään.

Tiedän sohaisevani ampiaispesää, mutta...Olisiko mahdollista säätää niin, että jos mies on esim. kirjallisesti ilmoittanut ennen 12 rv, että ei halua tulla isäksi, vapauttaisi se hänet kaikesta vastuusta? 12 viikkoahan taitaa olla se raja, mitä ennen saa abortin tehdä ilman sen kummempaa syytä. Samalla mies myös menettäisi kaikki vauvaa kohtaan olevat oikeutensa. Vaikka kyse on naisen ruumiista ja tunnen suurta empatiaa naisia kohtaan, ei mielestäni ketään saisi pakottaa vanhemmaksi tai elatusvelolliseksi vastoin tahtoaan.  Tiedän, että nykyään lain mukaan lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa. Oma lukunsa on, kertoisiko nainen raskaudesta, mutta toisaalta kertomatta jättäminenkin aiheuttaisi saman tilanteen, missä mies voisi valita. Kaiken maailman raiskaukset ym. ovat lukunsa erikseen ja puhun tässä tavallisesta elämästä. Mahdollisen abortin kohdalla voitaisiin kustannukset jakaa yhteisvastuullisesti, samoin mahdolliset abortin keskeytyksesta aiheutuneet lisäkulut, kuten sairauslomat.

Se ei kuitenkaan anna lisäarvoa, jos mies ei itse huolehdi ehkäisystä kondomilla tai muulla toimenpiteellä, niin hän ei tarvitse asiasta millään tavalla huolehtia. Juuri tapaukset, kyllä vedän, kyllä otan vastuun, joka kiimassa sanotaan, ja sitten kun vahinko tulee, niin voin vaan ilmoittaa ei käy, en halua. Nainen taas joutuu kantamaan sen vastuun. Jos naisen vastuulla on aina loppupelissä ehkäisy ja nainen tulisi aina maksaa hinnan, onko se oikea? 

Sitten otetaan se toinen aspekti huomioon, jos nainen avioliitossa hankkii lapsen niin miehen oikeudet lapseen ovat kyllä aina aika vahvat. Mutta mitäs sitten, jos nainen päättääkin hankkia lapsen, mutta haluaa avioeron. Onko naisella sitten sama oikeus, kun miehellä, eli voi valita lapsen mutta isällä ei ole silloin mitään oikeuksia?

Ihan hyviä asioita tuotu esiin. Jostain syystä se alkuperäinen tekstini on kadonnut. Kyllä, kodomia tai muuta ehkäisyä tuleekin käyttää. Tuo poisvetäisy ja kiima-asia hieman mietityttää, koka yleensähän myös naisen pitäisi olla kiihottunut yhdynnässä ainakin jollain tavalla. Vapaaehtoisessa seksissä yhdyntää harrastetaan yhteisymmärryksessä, eikö? Voisin myös kysyä, miksi nainen sitten lähtee mukaan, jos tietää että ainoa ehkäisykeino on ns. poisveto? Yhtälailla nainenkin varmasti tuntee ns. kiimaa. Itse ajattelen, että niin tyhmä ei kummankaan pitäisi olla, että jos lasta ei halua, jättää ehkäisyn pois. Toki, aina on yliherkkyyksiä jne., miksi tavanomainen ehkäisy ei onnistu.

Joku kommentoi tuota ajatusta, että 12rv kohdalla voisi vielä kieltäytyä kirjoittamalla, että mitä jos 11+6 menossa? Ihan hyvä huomio. Asiaa tulisi jalostaa. En muista tarkalleen, miten raskauden alkaminen lasketaan, mutta tuota rajaa voisi sitten vaikka tiputtaa esim. 8rv. Vaikka kyseessa on naisen keho ja tiedän, että nainen joutuu raskauden tai abortin kehossaan kantamaan aina, on kyse myös miehen tulevaisuudesta. Monet puhuvat yhteisvastuullisuudesta. Totta, mutta mitä siinä vaiheessa, kun vahinko on jo tapahtunut esim. pillerien pettämisen vuoksi, nainen yksin päättää pitääkö lapsen. Ei oikein reilua miestä kohtaan. Monimutkaisemmaksi asian toki tekee se, että mitä jos mies haluaa lapsen pitää, mutta nainen ei? Tämä on kyllä se kohta, missä päätös on täysin naisen, koska jälleen on kysymys naisen omasta kehosta. Yritän tässä tuoda esiin sen, että mies on täysin vailla minkäänlaista suojaa, jos nainen päättää yksin pitää lapsen, vaikka yhteisestä päätöksestä yhdyntään harrastettiinkin ja vahinko syystä tai toisesta tapahtui. Tiedän oman elämäni varrelta tapauksia, missä lapsi on vastoin miehen toiveita saatu. Tälläkin palstalla on muutamaan otteeseen tullut esiin, että pillerit on jätetty pois miehen tietämättä. Reilua? Miehissä on tietysti niitä sikoja, jotka toimivat oma napa edellä, mutta eikö tasa-arvo ole sitä, että pyritään tekemään yhteisiä päätöksiä?

Ei. Mies ei ole täysin vailla minkäänlaista suojaa. Miehelle on omia ehkäisykeinoja jotka ovat täysin miehen jännittävissä. Kondomi ja vasektomia. Ja jos ei kelpaa niin miehillä on kaikki mahdollisuudet edistää miesten hirmonaalusen ehköisyn kehittämistä.

Kyse on täysin siitä että miehet ovat välinpitämättömiä omasta ehkäisyvastuustaan.

Tottakai ehkäisy on yhteisesti sekä miehen että naisen vastuulla. Itse aikoinaan kävin tyttöystävän kanssa asiaa läpi ja hän halusi itse aloittaa pillerit. Vaadin, että sain ainakin kustantaa puolet niiden hinnasta. Ja niin sitten teimme. Tarkoitin oikeudellista suojaa vahingon sattuessa. Yhdyntään tarvitaan aina kaksi. Et sanonut mitään siitä, että nainen suostuu yhdyntään ilman varmaa ehkäisyä tai muihin kysymyksiin. Niitäkin olisi hyvä pohtia.

Vaikka tyttöystävä haluaa pillerit tai kierukan, sinä voit silti käyttää kondomia. Tuplasuojalla raskauteen alkaa olla jo todella häviävän pieni mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä minun tarina abortista. Tulin raskaaksi vahingossa. Eli silloin seurustelusuhteessa, kumit ovat loppu ja mies lupasi, että vetää ulos. No, sitten kävikin tarina oho, en ehtinyt. Siihen aikaan ei ollut katumuspillereitä, ja kävinkin niin, että olin raskaana. Itse olin kahden vaiheella, että voisin vaikka pitää lapsen. Luulin, että mies oli vakavasti minun kanssani. No, totuus selvisi ja alkoi uhkailu. Hän vaati aborttia ja loppujen lopuksi päätin tehdä abortin.

Menin lääkäriin ja sain nuhtelut. Sain tosiaan lähetteen ja menin sitten taas naisten polille ja taas sain nuhtelut. Oli muuten helvetin noloa istua siellä ja tuntee syyllisyyttä. Eikä mies ollut mukana, yksin siellä istuin.

No, sitten tuli se päivä, aamulla sairaalaan. Ei saanut syödä ja sinne mennään. Toimenpiteeseen valmistuminen ja odottelu, nukutus ja homma selvä. No, ei ihan, kipuja oli jonkin verran ja verenvuotoa oli aika paljon. Taas odoteltiin, yksin ei saanut lähteä kotiin, vaan piti pyytää ystävän hakemaan. Eihän miestä tässä näkynyt, ei puhelinsoittoa eikä mitään. Kotiin, ja verta tulee. Illalla nousee kuume ja kivut ihan sietämättömiä. Taas sairaalaan taksilla, nyt taas leikkaukseen ja nukutetaan uudestaan. Nyt ei saanut lähteä kotiin, kuume vieläkin seuraavana aamuna ja antiobiotti tippa. Olo oli surkea, ja morallinen krapula vielä pahempi. Miestä ei näy, taisi juhlia, kun pääsi helpolla.

No, loppujen lopuksi laskut ja lääkkeet, tuli aika sievoinen summa. Maksoiko mies, ei tietenkään, sehän oli minun ongelma. Hänellä ei ole mitään vastuuta asiasta.

Tästä on tänään 19 vuotta, 3 kuukautta ja 5 päivää. Muistan kaiken vieläkin. Onneksi minulle ei sitten pahemmin käynyt ja olen saanut ihanan miehen kanssa kaksi lasta tämän jälkeen. Mutta muistan vielä tuota aborttia.

Joten mies lue tämä kerran, ja sitten uudestaan vaadi aborttia, jos se on niin helppoa.

Ja, muut, pidetään tarina ylhäällä, joten monta miestä saa sen lukea. Tiedän, että tänään on kemiallinen tyhjennys mahdollista, mutta se ei poista verenvuotoa eikä mahdollisia kipuja. Ei se myöskään poista tulehtumisen varaa.

Ei saa aina helppoa ole, mutta mies ei todella tarvitse tuota toimeen pidettä käydä läpi, jolloin hänellä ei ole oikeutta vaatia sitä keneltäkään.

Tiedän sohaisevani ampiaispesää, mutta...Olisiko mahdollista säätää niin, että jos mies on esim. kirjallisesti ilmoittanut ennen 12 rv, että ei halua tulla isäksi, vapauttaisi se hänet kaikesta vastuusta? 12 viikkoahan taitaa olla se raja, mitä ennen saa abortin tehdä ilman sen kummempaa syytä. Samalla mies myös menettäisi kaikki vauvaa kohtaan olevat oikeutensa. Vaikka kyse on naisen ruumiista ja tunnen suurta empatiaa naisia kohtaan, ei mielestäni ketään saisi pakottaa vanhemmaksi tai elatusvelolliseksi vastoin tahtoaan.  Tiedän, että nykyään lain mukaan lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa. Oma lukunsa on, kertoisiko nainen raskaudesta, mutta toisaalta kertomatta jättäminenkin aiheuttaisi saman tilanteen, missä mies voisi valita. Kaiken maailman raiskaukset ym. ovat lukunsa erikseen ja puhun tässä tavallisesta elämästä. Mahdollisen abortin kohdalla voitaisiin kustannukset jakaa yhteisvastuullisesti, samoin mahdolliset abortin keskeytyksesta aiheutuneet lisäkulut, kuten sairauslomat.

Se ei kuitenkaan anna lisäarvoa, jos mies ei itse huolehdi ehkäisystä kondomilla tai muulla toimenpiteellä, niin hän ei tarvitse asiasta millään tavalla huolehtia. Juuri tapaukset, kyllä vedän, kyllä otan vastuun, joka kiimassa sanotaan, ja sitten kun vahinko tulee, niin voin vaan ilmoittaa ei käy, en halua. Nainen taas joutuu kantamaan sen vastuun. Jos naisen vastuulla on aina loppupelissä ehkäisy ja nainen tulisi aina maksaa hinnan, onko se oikea? 

Sitten otetaan se toinen aspekti huomioon, jos nainen avioliitossa hankkii lapsen niin miehen oikeudet lapseen ovat kyllä aina aika vahvat. Mutta mitäs sitten, jos nainen päättääkin hankkia lapsen, mutta haluaa avioeron. Onko naisella sitten sama oikeus, kun miehellä, eli voi valita lapsen mutta isällä ei ole silloin mitään oikeuksia?

Ihan hyviä asioita tuotu esiin. Jostain syystä se alkuperäinen tekstini on kadonnut. Kyllä, kodomia tai muuta ehkäisyä tuleekin käyttää. Tuo poisvetäisy ja kiima-asia hieman mietityttää, koka yleensähän myös naisen pitäisi olla kiihottunut yhdynnässä ainakin jollain tavalla. Vapaaehtoisessa seksissä yhdyntää harrastetaan yhteisymmärryksessä, eikö? Voisin myös kysyä, miksi nainen sitten lähtee mukaan, jos tietää että ainoa ehkäisykeino on ns. poisveto? Yhtälailla nainenkin varmasti tuntee ns. kiimaa. Itse ajattelen, että niin tyhmä ei kummankaan pitäisi olla, että jos lasta ei halua, jättää ehkäisyn pois. Toki, aina on yliherkkyyksiä jne., miksi tavanomainen ehkäisy ei onnistu.

Joku kommentoi tuota ajatusta, että 12rv kohdalla voisi vielä kieltäytyä kirjoittamalla, että mitä jos 11+6 menossa? Ihan hyvä huomio. Asiaa tulisi jalostaa. En muista tarkalleen, miten raskauden alkaminen lasketaan, mutta tuota rajaa voisi sitten vaikka tiputtaa esim. 8rv. Vaikka kyseessa on naisen keho ja tiedän, että nainen joutuu raskauden tai abortin kehossaan kantamaan aina, on kyse myös miehen tulevaisuudesta. Monet puhuvat yhteisvastuullisuudesta. Totta, mutta mitä siinä vaiheessa, kun vahinko on jo tapahtunut esim. pillerien pettämisen vuoksi, nainen yksin päättää pitääkö lapsen. Ei oikein reilua miestä kohtaan. Monimutkaisemmaksi asian toki tekee se, että mitä jos mies haluaa lapsen pitää, mutta nainen ei? Tämä on kyllä se kohta, missä päätös on täysin naisen, koska jälleen on kysymys naisen omasta kehosta. Yritän tässä tuoda esiin sen, että mies on täysin vailla minkäänlaista suojaa, jos nainen päättää yksin pitää lapsen, vaikka yhteisestä päätöksestä yhdyntään harrastettiinkin ja vahinko syystä tai toisesta tapahtui. Tiedän oman elämäni varrelta tapauksia, missä lapsi on vastoin miehen toiveita saatu. Tälläkin palstalla on muutamaan otteeseen tullut esiin, että pillerit on jätetty pois miehen tietämättä. Reilua? Miehissä on tietysti niitä sikoja, jotka toimivat oma napa edellä, mutta eikö tasa-arvo ole sitä, että pyritään tekemään yhteisiä päätöksiä?

Ei. Mies ei ole täysin vailla minkäänlaista suojaa. Miehelle on omia ehkäisykeinoja jotka ovat täysin miehen jännittävissä. Kondomi ja vasektomia. Ja jos ei kelpaa niin miehillä on kaikki mahdollisuudet edistää miesten hirmonaalusen ehköisyn kehittämistä.

Kyse on täysin siitä että miehet ovat välinpitämättömiä omasta ehkäisyvastuustaan.

Tottakai ehkäisy on yhteisesti sekä miehen että naisen vastuulla. Itse aikoinaan kävin tyttöystävän kanssa asiaa läpi ja hän halusi itse aloittaa pillerit. Vaadin, että sain ainakin kustantaa puolet niiden hinnasta. Ja niin sitten teimme. Tarkoitin oikeudellista suojaa vahingon sattuessa. Yhdyntään tarvitaan aina kaksi. Et sanonut mitään siitä, että nainen suostuu yhdyntään ilman varmaa ehkäisyä tai muihin kysymyksiin. Niitäkin olisi hyvä pohtia.

Vaikka tyttöystävä haluaa pillerit tai kierukan, sinä voit silti käyttää kondomia. Tuplasuojalla raskauteen alkaa olla jo todella häviävän pieni mahdollisuus.

Tai vasektomia (spermaa voi nykyään pakastaa tulevaa käyttöä varten). Se on ainoa suht varma keino miehelle estää isäksi tuleminen. Pillerien kanssa voi sattua ihan rehellinen vahinko. Esimerkiksi mä olen todella hajamielinen ihminen ja vaikka nuorena en todellakaan halunnut raskautua vahingossa niin kyllä mä ihan rehellisesti unohdin muutaman pillerin niiden pillerivuosien aikana. Eikä kukaan nainen voi etukäteen luvata, että tekee abortin. Sitä ei vaan tiedä, miten suhtautuu asiaan, ennen kuin tilanne on päällä. Miehen kannattaa pitää huolta itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä minun tarina abortista. Tulin raskaaksi vahingossa. Eli silloin seurustelusuhteessa, kumit ovat loppu ja mies lupasi, että vetää ulos. No, sitten kävikin tarina oho, en ehtinyt. Siihen aikaan ei ollut katumuspillereitä, ja kävinkin niin, että olin raskaana. Itse olin kahden vaiheella, että voisin vaikka pitää lapsen. Luulin, että mies oli vakavasti minun kanssani. No, totuus selvisi ja alkoi uhkailu. Hän vaati aborttia ja loppujen lopuksi päätin tehdä abortin.

Menin lääkäriin ja sain nuhtelut. Sain tosiaan lähetteen ja menin sitten taas naisten polille ja taas sain nuhtelut. Oli muuten helvetin noloa istua siellä ja tuntee syyllisyyttä. Eikä mies ollut mukana, yksin siellä istuin.

No, sitten tuli se päivä, aamulla sairaalaan. Ei saanut syödä ja sinne mennään. Toimenpiteeseen valmistuminen ja odottelu, nukutus ja homma selvä. No, ei ihan, kipuja oli jonkin verran ja verenvuotoa oli aika paljon. Taas odoteltiin, yksin ei saanut lähteä kotiin, vaan piti pyytää ystävän hakemaan. Eihän miestä tässä näkynyt, ei puhelinsoittoa eikä mitään. Kotiin, ja verta tulee. Illalla nousee kuume ja kivut ihan sietämättömiä. Taas sairaalaan taksilla, nyt taas leikkaukseen ja nukutetaan uudestaan. Nyt ei saanut lähteä kotiin, kuume vieläkin seuraavana aamuna ja antiobiotti tippa. Olo oli surkea, ja morallinen krapula vielä pahempi. Miestä ei näy, taisi juhlia, kun pääsi helpolla.

No, loppujen lopuksi laskut ja lääkkeet, tuli aika sievoinen summa. Maksoiko mies, ei tietenkään, sehän oli minun ongelma. Hänellä ei ole mitään vastuuta asiasta.

Tästä on tänään 19 vuotta, 3 kuukautta ja 5 päivää. Muistan kaiken vieläkin. Onneksi minulle ei sitten pahemmin käynyt ja olen saanut ihanan miehen kanssa kaksi lasta tämän jälkeen. Mutta muistan vielä tuota aborttia.

Joten mies lue tämä kerran, ja sitten uudestaan vaadi aborttia, jos se on niin helppoa.

Ja, muut, pidetään tarina ylhäällä, joten monta miestä saa sen lukea. Tiedän, että tänään on kemiallinen tyhjennys mahdollista, mutta se ei poista verenvuotoa eikä mahdollisia kipuja. Ei se myöskään poista tulehtumisen varaa.

Ei saa aina helppoa ole, mutta mies ei todella tarvitse tuota toimeen pidettä käydä läpi, jolloin hänellä ei ole oikeutta vaatia sitä keneltäkään.

Tiedän sohaisevani ampiaispesää, mutta...Olisiko mahdollista säätää niin, että jos mies on esim. kirjallisesti ilmoittanut ennen 12 rv, että ei halua tulla isäksi, vapauttaisi se hänet kaikesta vastuusta? 12 viikkoahan taitaa olla se raja, mitä ennen saa abortin tehdä ilman sen kummempaa syytä. Samalla mies myös menettäisi kaikki vauvaa kohtaan olevat oikeutensa. Vaikka kyse on naisen ruumiista ja tunnen suurta empatiaa naisia kohtaan, ei mielestäni ketään saisi pakottaa vanhemmaksi tai elatusvelolliseksi vastoin tahtoaan.  Tiedän, että nykyään lain mukaan lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa. Oma lukunsa on, kertoisiko nainen raskaudesta, mutta toisaalta kertomatta jättäminenkin aiheuttaisi saman tilanteen, missä mies voisi valita. Kaiken maailman raiskaukset ym. ovat lukunsa erikseen ja puhun tässä tavallisesta elämästä. Mahdollisen abortin kohdalla voitaisiin kustannukset jakaa yhteisvastuullisesti, samoin mahdolliset abortin keskeytyksesta aiheutuneet lisäkulut, kuten sairauslomat.

Se ei kuitenkaan anna lisäarvoa, jos mies ei itse huolehdi ehkäisystä kondomilla tai muulla toimenpiteellä, niin hän ei tarvitse asiasta millään tavalla huolehtia. Juuri tapaukset, kyllä vedän, kyllä otan vastuun, joka kiimassa sanotaan, ja sitten kun vahinko tulee, niin voin vaan ilmoittaa ei käy, en halua. Nainen taas joutuu kantamaan sen vastuun. Jos naisen vastuulla on aina loppupelissä ehkäisy ja nainen tulisi aina maksaa hinnan, onko se oikea? 

Sitten otetaan se toinen aspekti huomioon, jos nainen avioliitossa hankkii lapsen niin miehen oikeudet lapseen ovat kyllä aina aika vahvat. Mutta mitäs sitten, jos nainen päättääkin hankkia lapsen, mutta haluaa avioeron. Onko naisella sitten sama oikeus, kun miehellä, eli voi valita lapsen mutta isällä ei ole silloin mitään oikeuksia?

Ihan hyviä asioita tuotu esiin. Jostain syystä se alkuperäinen tekstini on kadonnut. Kyllä, kodomia tai muuta ehkäisyä tuleekin käyttää. Tuo poisvetäisy ja kiima-asia hieman mietityttää, koka yleensähän myös naisen pitäisi olla kiihottunut yhdynnässä ainakin jollain tavalla. Vapaaehtoisessa seksissä yhdyntää harrastetaan yhteisymmärryksessä, eikö? Voisin myös kysyä, miksi nainen sitten lähtee mukaan, jos tietää että ainoa ehkäisykeino on ns. poisveto? Yhtälailla nainenkin varmasti tuntee ns. kiimaa. Itse ajattelen, että niin tyhmä ei kummankaan pitäisi olla, että jos lasta ei halua, jättää ehkäisyn pois. Toki, aina on yliherkkyyksiä jne., miksi tavanomainen ehkäisy ei onnistu.

Joku kommentoi tuota ajatusta, että 12rv kohdalla voisi vielä kieltäytyä kirjoittamalla, että mitä jos 11+6 menossa? Ihan hyvä huomio. Asiaa tulisi jalostaa. En muista tarkalleen, miten raskauden alkaminen lasketaan, mutta tuota rajaa voisi sitten vaikka tiputtaa esim. 8rv. Vaikka kyseessa on naisen keho ja tiedän, että nainen joutuu raskauden tai abortin kehossaan kantamaan aina, on kyse myös miehen tulevaisuudesta. Monet puhuvat yhteisvastuullisuudesta. Totta, mutta mitä siinä vaiheessa, kun vahinko on jo tapahtunut esim. pillerien pettämisen vuoksi, nainen yksin päättää pitääkö lapsen. Ei oikein reilua miestä kohtaan. Monimutkaisemmaksi asian toki tekee se, että mitä jos mies haluaa lapsen pitää, mutta nainen ei? Tämä on kyllä se kohta, missä päätös on täysin naisen, koska jälleen on kysymys naisen omasta kehosta. Yritän tässä tuoda esiin sen, että mies on täysin vailla minkäänlaista suojaa, jos nainen päättää yksin pitää lapsen, vaikka yhteisestä päätöksestä yhdyntään harrastettiinkin ja vahinko syystä tai toisesta tapahtui. Tiedän oman elämäni varrelta tapauksia, missä lapsi on vastoin miehen toiveita saatu. Tälläkin palstalla on muutamaan otteeseen tullut esiin, että pillerit on jätetty pois miehen tietämättä. Reilua? Miehissä on tietysti niitä sikoja, jotka toimivat oma napa edellä, mutta eikö tasa-arvo ole sitä, että pyritään tekemään yhteisiä päätöksiä?

Ei. Mies ei ole täysin vailla minkäänlaista suojaa. Miehelle on omia ehkäisykeinoja jotka ovat täysin miehen jännittävissä. Kondomi ja vasektomia. Ja jos ei kelpaa niin miehillä on kaikki mahdollisuudet edistää miesten hirmonaalusen ehköisyn kehittämistä.

Kyse on täysin siitä että miehet ovat välinpitämättömiä omasta ehkäisyvastuustaan.

Tottakai ehkäisy on yhteisesti sekä miehen että naisen vastuulla. Itse aikoinaan kävin tyttöystävän kanssa asiaa läpi ja hän halusi itse aloittaa pillerit. Vaadin, että sain ainakin kustantaa puolet niiden hinnasta. Ja niin sitten teimme. Tarkoitin oikeudellista suojaa vahingon sattuessa. Yhdyntään tarvitaan aina kaksi. Et sanonut mitään siitä, että nainen suostuu yhdyntään ilman varmaa ehkäisyä tai muihin kysymyksiin. Niitäkin olisi hyvä pohtia.

Vaikka tyttöystävä haluaa pillerit tai kierukan, sinä voit silti käyttää kondomia. Tuplasuojalla raskauteen alkaa olla jo todella häviävän pieni mahdollisuus.

Totta tuokin. Toisaalta voidaan ajatella niin, että suurin osa onnettomuuksista tapahtuu kotona, joten tulisiko kotona käyttää kypärää, mikä silloin vähentäisi riskiä entisestään? Tässä kohtaa tulee esiin kysymys, onko seksi silloin enää nautinto kenellekään? Pillerit ovat aika varmoja. Tuli vielä mieleen, että jos miehillä olisi hormonaalinen ehkäisy olemassa, niin miksipä ei sitten sitä voisi käyttää.

Mitä jos mies käyttää kondomia ja ei halua lasta, mutta nainen on mennyt tekemään reikiä kondomeihin? Onko mies silloin vastuussa?

Eiköhän jokainen aikuinen mies tajua että seksissä on aina se vaara että nainen voi raskautua. Jos tätä riskiä ei halua ottaa niin jättää harrastamatta seksiä.

Ketään ei saa painostaa aborttiin tai mihinkään muuhunkaan fyysisesti tai henkisesti erittäin riskialttiiseen toimenpiteeseen. Ei kenelläkään ole oikeutta tuhota toisen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos mies käyttää kondomia ja ei halua lasta, mutta nainen on mennyt tekemään reikiä kondomeihin? Onko mies silloin vastuussa?

Kyllä, koska edelleen: seksissä on aina raskauden riski. Jälkikäteen on paha todistaa suuntaan tai toiseen, onko kyse ollut tehkäisyn pettämisestä vai sabotoimisesta.

Vain pidättäytymällä seksistä saat varman suojan. Kenenkään kun ei ole pakko harrastaa seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä minun tarina abortista. Tulin raskaaksi vahingossa. Eli silloin seurustelusuhteessa, kumit ovat loppu ja mies lupasi, että vetää ulos. No, sitten kävikin tarina oho, en ehtinyt. Siihen aikaan ei ollut katumuspillereitä, ja kävinkin niin, että olin raskaana. Itse olin kahden vaiheella, että voisin vaikka pitää lapsen. Luulin, että mies oli vakavasti minun kanssani. No, totuus selvisi ja alkoi uhkailu. Hän vaati aborttia ja loppujen lopuksi päätin tehdä abortin.

Menin lääkäriin ja sain nuhtelut. Sain tosiaan lähetteen ja menin sitten taas naisten polille ja taas sain nuhtelut. Oli muuten helvetin noloa istua siellä ja tuntee syyllisyyttä. Eikä mies ollut mukana, yksin siellä istuin.

No, sitten tuli se päivä, aamulla sairaalaan. Ei saanut syödä ja sinne mennään. Toimenpiteeseen valmistuminen ja odottelu, nukutus ja homma selvä. No, ei ihan, kipuja oli jonkin verran ja verenvuotoa oli aika paljon. Taas odoteltiin, yksin ei saanut lähteä kotiin, vaan piti pyytää ystävän hakemaan. Eihän miestä tässä näkynyt, ei puhelinsoittoa eikä mitään. Kotiin, ja verta tulee. Illalla nousee kuume ja kivut ihan sietämättömiä. Taas sairaalaan taksilla, nyt taas leikkaukseen ja nukutetaan uudestaan. Nyt ei saanut lähteä kotiin, kuume vieläkin seuraavana aamuna ja antiobiotti tippa. Olo oli surkea, ja morallinen krapula vielä pahempi. Miestä ei näy, taisi juhlia, kun pääsi helpolla.

No, loppujen lopuksi laskut ja lääkkeet, tuli aika sievoinen summa. Maksoiko mies, ei tietenkään, sehän oli minun ongelma. Hänellä ei ole mitään vastuuta asiasta.

Tästä on tänään 19 vuotta, 3 kuukautta ja 5 päivää. Muistan kaiken vieläkin. Onneksi minulle ei sitten pahemmin käynyt ja olen saanut ihanan miehen kanssa kaksi lasta tämän jälkeen. Mutta muistan vielä tuota aborttia.

Joten mies lue tämä kerran, ja sitten uudestaan vaadi aborttia, jos se on niin helppoa.

Ja, muut, pidetään tarina ylhäällä, joten monta miestä saa sen lukea. Tiedän, että tänään on kemiallinen tyhjennys mahdollista, mutta se ei poista verenvuotoa eikä mahdollisia kipuja. Ei se myöskään poista tulehtumisen varaa.

Ei saa aina helppoa ole, mutta mies ei todella tarvitse tuota toimeen pidettä käydä läpi, jolloin hänellä ei ole oikeutta vaatia sitä keneltäkään.

Tiedän sohaisevani ampiaispesää, mutta...Olisiko mahdollista säätää niin, että jos mies on esim. kirjallisesti ilmoittanut ennen 12 rv, että ei halua tulla isäksi, vapauttaisi se hänet kaikesta vastuusta? 12 viikkoahan taitaa olla se raja, mitä ennen saa abortin tehdä ilman sen kummempaa syytä. Samalla mies myös menettäisi kaikki vauvaa kohtaan olevat oikeutensa. Vaikka kyse on naisen ruumiista ja tunnen suurta empatiaa naisia kohtaan, ei mielestäni ketään saisi pakottaa vanhemmaksi tai elatusvelolliseksi vastoin tahtoaan.  Tiedän, että nykyään lain mukaan lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa. Oma lukunsa on, kertoisiko nainen raskaudesta, mutta toisaalta kertomatta jättäminenkin aiheuttaisi saman tilanteen, missä mies voisi valita. Kaiken maailman raiskaukset ym. ovat lukunsa erikseen ja puhun tässä tavallisesta elämästä. Mahdollisen abortin kohdalla voitaisiin kustannukset jakaa yhteisvastuullisesti, samoin mahdolliset abortin keskeytyksesta aiheutuneet lisäkulut, kuten sairauslomat.

Se ei kuitenkaan anna lisäarvoa, jos mies ei itse huolehdi ehkäisystä kondomilla tai muulla toimenpiteellä, niin hän ei tarvitse asiasta millään tavalla huolehtia. Juuri tapaukset, kyllä vedän, kyllä otan vastuun, joka kiimassa sanotaan, ja sitten kun vahinko tulee, niin voin vaan ilmoittaa ei käy, en halua. Nainen taas joutuu kantamaan sen vastuun. Jos naisen vastuulla on aina loppupelissä ehkäisy ja nainen tulisi aina maksaa hinnan, onko se oikea? 

Sitten otetaan se toinen aspekti huomioon, jos nainen avioliitossa hankkii lapsen niin miehen oikeudet lapseen ovat kyllä aina aika vahvat. Mutta mitäs sitten, jos nainen päättääkin hankkia lapsen, mutta haluaa avioeron. Onko naisella sitten sama oikeus, kun miehellä, eli voi valita lapsen mutta isällä ei ole silloin mitään oikeuksia?

Ihan hyviä asioita tuotu esiin. Jostain syystä se alkuperäinen tekstini on kadonnut. Kyllä, kodomia tai muuta ehkäisyä tuleekin käyttää. Tuo poisvetäisy ja kiima-asia hieman mietityttää, koka yleensähän myös naisen pitäisi olla kiihottunut yhdynnässä ainakin jollain tavalla. Vapaaehtoisessa seksissä yhdyntää harrastetaan yhteisymmärryksessä, eikö? Voisin myös kysyä, miksi nainen sitten lähtee mukaan, jos tietää että ainoa ehkäisykeino on ns. poisveto? Yhtälailla nainenkin varmasti tuntee ns. kiimaa. Itse ajattelen, että niin tyhmä ei kummankaan pitäisi olla, että jos lasta ei halua, jättää ehkäisyn pois. Toki, aina on yliherkkyyksiä jne., miksi tavanomainen ehkäisy ei onnistu.

Joku kommentoi tuota ajatusta, että 12rv kohdalla voisi vielä kieltäytyä kirjoittamalla, että mitä jos 11+6 menossa? Ihan hyvä huomio. Asiaa tulisi jalostaa. En muista tarkalleen, miten raskauden alkaminen lasketaan, mutta tuota rajaa voisi sitten vaikka tiputtaa esim. 8rv. Vaikka kyseessa on naisen keho ja tiedän, että nainen joutuu raskauden tai abortin kehossaan kantamaan aina, on kyse myös miehen tulevaisuudesta. Monet puhuvat yhteisvastuullisuudesta. Totta, mutta mitä siinä vaiheessa, kun vahinko on jo tapahtunut esim. pillerien pettämisen vuoksi, nainen yksin päättää pitääkö lapsen. Ei oikein reilua miestä kohtaan. Monimutkaisemmaksi asian toki tekee se, että mitä jos mies haluaa lapsen pitää, mutta nainen ei? Tämä on kyllä se kohta, missä päätös on täysin naisen, koska jälleen on kysymys naisen omasta kehosta. Yritän tässä tuoda esiin sen, että mies on täysin vailla minkäänlaista suojaa, jos nainen päättää yksin pitää lapsen, vaikka yhteisestä päätöksestä yhdyntään harrastettiinkin ja vahinko syystä tai toisesta tapahtui. Tiedän oman elämäni varrelta tapauksia, missä lapsi on vastoin miehen toiveita saatu. Tälläkin palstalla on muutamaan otteeseen tullut esiin, että pillerit on jätetty pois miehen tietämättä. Reilua? Miehissä on tietysti niitä sikoja, jotka toimivat oma napa edellä, mutta eikö tasa-arvo ole sitä, että pyritään tekemään yhteisiä päätöksiä?

Ei. Mies ei ole täysin vailla minkäänlaista suojaa. Miehelle on omia ehkäisykeinoja jotka ovat täysin miehen jännittävissä. Kondomi ja vasektomia. Ja jos ei kelpaa niin miehillä on kaikki mahdollisuudet edistää miesten hirmonaalusen ehköisyn kehittämistä.

Kyse on täysin siitä että miehet ovat välinpitämättömiä omasta ehkäisyvastuustaan.

Tottakai ehkäisy on yhteisesti sekä miehen että naisen vastuulla. Itse aikoinaan kävin tyttöystävän kanssa asiaa läpi ja hän halusi itse aloittaa pillerit. Vaadin, että sain ainakin kustantaa puolet niiden hinnasta. Ja niin sitten teimme. Tarkoitin oikeudellista suojaa vahingon sattuessa. Yhdyntään tarvitaan aina kaksi. Et sanonut mitään siitä, että nainen suostuu yhdyntään ilman varmaa ehkäisyä tai muihin kysymyksiin. Niitäkin olisi hyvä pohtia.

Vaikka tyttöystävä haluaa pillerit tai kierukan, sinä voit silti käyttää kondomia. Tuplasuojalla raskauteen alkaa olla jo todella häviävän pieni mahdollisuus.

Totta tuokin. Toisaalta voidaan ajatella niin, että suurin osa onnettomuuksista tapahtuu kotona, joten tulisiko kotona käyttää kypärää, mikä silloin vähentäisi riskiä entisestään? Tässä kohtaa tulee esiin kysymys, onko seksi silloin enää nautinto kenellekään? Pillerit ovat aika varmoja. Tuli vielä mieleen, että jos miehillä olisi hormonaalinen ehkäisy olemassa, niin miksipä ei sitten sitä voisi käyttää.

Ahaa. Eli et halua ottaa tuplavarmistusta kun nautinto kärsii, mutta vastuuta et myöskään ole valmis kantamaan?

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos mies käyttää kondomia ja ei halua lasta, mutta nainen on mennyt tekemään reikiä kondomeihin? Onko mies silloin vastuussa?

Mitä tarkoitat tässä yhteydessä vastuulla? Tuo on naiselta moraalisesti väärin, mutta kyllä, mies on silti juridisesti vastuussa lapsen elatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä minun tarina abortista. Tulin raskaaksi vahingossa. Eli silloin seurustelusuhteessa, kumit ovat loppu ja mies lupasi, että vetää ulos. No, sitten kävikin tarina oho, en ehtinyt. Siihen aikaan ei ollut katumuspillereitä, ja kävinkin niin, että olin raskaana. Itse olin kahden vaiheella, että voisin vaikka pitää lapsen. Luulin, että mies oli vakavasti minun kanssani. No, totuus selvisi ja alkoi uhkailu. Hän vaati aborttia ja loppujen lopuksi päätin tehdä abortin.

Menin lääkäriin ja sain nuhtelut. Sain tosiaan lähetteen ja menin sitten taas naisten polille ja taas sain nuhtelut. Oli muuten helvetin noloa istua siellä ja tuntee syyllisyyttä. Eikä mies ollut mukana, yksin siellä istuin.

No, sitten tuli se päivä, aamulla sairaalaan. Ei saanut syödä ja sinne mennään. Toimenpiteeseen valmistuminen ja odottelu, nukutus ja homma selvä. No, ei ihan, kipuja oli jonkin verran ja verenvuotoa oli aika paljon. Taas odoteltiin, yksin ei saanut lähteä kotiin, vaan piti pyytää ystävän hakemaan. Eihän miestä tässä näkynyt, ei puhelinsoittoa eikä mitään. Kotiin, ja verta tulee. Illalla nousee kuume ja kivut ihan sietämättömiä. Taas sairaalaan taksilla, nyt taas leikkaukseen ja nukutetaan uudestaan. Nyt ei saanut lähteä kotiin, kuume vieläkin seuraavana aamuna ja antiobiotti tippa. Olo oli surkea, ja morallinen krapula vielä pahempi. Miestä ei näy, taisi juhlia, kun pääsi helpolla.

No, loppujen lopuksi laskut ja lääkkeet, tuli aika sievoinen summa. Maksoiko mies, ei tietenkään, sehän oli minun ongelma. Hänellä ei ole mitään vastuuta asiasta.

Tästä on tänään 19 vuotta, 3 kuukautta ja 5 päivää. Muistan kaiken vieläkin. Onneksi minulle ei sitten pahemmin käynyt ja olen saanut ihanan miehen kanssa kaksi lasta tämän jälkeen. Mutta muistan vielä tuota aborttia.

Joten mies lue tämä kerran, ja sitten uudestaan vaadi aborttia, jos se on niin helppoa.

Ja, muut, pidetään tarina ylhäällä, joten monta miestä saa sen lukea. Tiedän, että tänään on kemiallinen tyhjennys mahdollista, mutta se ei poista verenvuotoa eikä mahdollisia kipuja. Ei se myöskään poista tulehtumisen varaa.

Ei saa aina helppoa ole, mutta mies ei todella tarvitse tuota toimeen pidettä käydä läpi, jolloin hänellä ei ole oikeutta vaatia sitä keneltäkään.

Tiedän sohaisevani ampiaispesää, mutta...Olisiko mahdollista säätää niin, että jos mies on esim. kirjallisesti ilmoittanut ennen 12 rv, että ei halua tulla isäksi, vapauttaisi se hänet kaikesta vastuusta? 12 viikkoahan taitaa olla se raja, mitä ennen saa abortin tehdä ilman sen kummempaa syytä. Samalla mies myös menettäisi kaikki vauvaa kohtaan olevat oikeutensa. Vaikka kyse on naisen ruumiista ja tunnen suurta empatiaa naisia kohtaan, ei mielestäni ketään saisi pakottaa vanhemmaksi tai elatusvelolliseksi vastoin tahtoaan.  Tiedän, että nykyään lain mukaan lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa. Oma lukunsa on, kertoisiko nainen raskaudesta, mutta toisaalta kertomatta jättäminenkin aiheuttaisi saman tilanteen, missä mies voisi valita. Kaiken maailman raiskaukset ym. ovat lukunsa erikseen ja puhun tässä tavallisesta elämästä. Mahdollisen abortin kohdalla voitaisiin kustannukset jakaa yhteisvastuullisesti, samoin mahdolliset abortin keskeytyksesta aiheutuneet lisäkulut, kuten sairauslomat.

Se ei kuitenkaan anna lisäarvoa, jos mies ei itse huolehdi ehkäisystä kondomilla tai muulla toimenpiteellä, niin hän ei tarvitse asiasta millään tavalla huolehtia. Juuri tapaukset, kyllä vedän, kyllä otan vastuun, joka kiimassa sanotaan, ja sitten kun vahinko tulee, niin voin vaan ilmoittaa ei käy, en halua. Nainen taas joutuu kantamaan sen vastuun. Jos naisen vastuulla on aina loppupelissä ehkäisy ja nainen tulisi aina maksaa hinnan, onko se oikea? 

Sitten otetaan se toinen aspekti huomioon, jos nainen avioliitossa hankkii lapsen niin miehen oikeudet lapseen ovat kyllä aina aika vahvat. Mutta mitäs sitten, jos nainen päättääkin hankkia lapsen, mutta haluaa avioeron. Onko naisella sitten sama oikeus, kun miehellä, eli voi valita lapsen mutta isällä ei ole silloin mitään oikeuksia?

Ihan hyviä asioita tuotu esiin. Jostain syystä se alkuperäinen tekstini on kadonnut. Kyllä, kodomia tai muuta ehkäisyä tuleekin käyttää. Tuo poisvetäisy ja kiima-asia hieman mietityttää, koka yleensähän myös naisen pitäisi olla kiihottunut yhdynnässä ainakin jollain tavalla. Vapaaehtoisessa seksissä yhdyntää harrastetaan yhteisymmärryksessä, eikö? Voisin myös kysyä, miksi nainen sitten lähtee mukaan, jos tietää että ainoa ehkäisykeino on ns. poisveto? Yhtälailla nainenkin varmasti tuntee ns. kiimaa. Itse ajattelen, että niin tyhmä ei kummankaan pitäisi olla, että jos lasta ei halua, jättää ehkäisyn pois. Toki, aina on yliherkkyyksiä jne., miksi tavanomainen ehkäisy ei onnistu.

Joku kommentoi tuota ajatusta, että 12rv kohdalla voisi vielä kieltäytyä kirjoittamalla, että mitä jos 11+6 menossa? Ihan hyvä huomio. Asiaa tulisi jalostaa. En muista tarkalleen, miten raskauden alkaminen lasketaan, mutta tuota rajaa voisi sitten vaikka tiputtaa esim. 8rv. Vaikka kyseessa on naisen keho ja tiedän, että nainen joutuu raskauden tai abortin kehossaan kantamaan aina, on kyse myös miehen tulevaisuudesta. Monet puhuvat yhteisvastuullisuudesta. Totta, mutta mitä siinä vaiheessa, kun vahinko on jo tapahtunut esim. pillerien pettämisen vuoksi, nainen yksin päättää pitääkö lapsen. Ei oikein reilua miestä kohtaan. Monimutkaisemmaksi asian toki tekee se, että mitä jos mies haluaa lapsen pitää, mutta nainen ei? Tämä on kyllä se kohta, missä päätös on täysin naisen, koska jälleen on kysymys naisen omasta kehosta. Yritän tässä tuoda esiin sen, että mies on täysin vailla minkäänlaista suojaa, jos nainen päättää yksin pitää lapsen, vaikka yhteisestä päätöksestä yhdyntään harrastettiinkin ja vahinko syystä tai toisesta tapahtui. Tiedän oman elämäni varrelta tapauksia, missä lapsi on vastoin miehen toiveita saatu. Tälläkin palstalla on muutamaan otteeseen tullut esiin, että pillerit on jätetty pois miehen tietämättä. Reilua? Miehissä on tietysti niitä sikoja, jotka toimivat oma napa edellä, mutta eikö tasa-arvo ole sitä, että pyritään tekemään yhteisiä päätöksiä?

Ei. Mies ei ole täysin vailla minkäänlaista suojaa. Miehelle on omia ehkäisykeinoja jotka ovat täysin miehen jännittävissä. Kondomi ja vasektomia. Ja jos ei kelpaa niin miehillä on kaikki mahdollisuudet edistää miesten hirmonaalusen ehköisyn kehittämistä.

Kyse on täysin siitä että miehet ovat välinpitämättömiä omasta ehkäisyvastuustaan.

Tottakai ehkäisy on yhteisesti sekä miehen että naisen vastuulla. Itse aikoinaan kävin tyttöystävän kanssa asiaa läpi ja hän halusi itse aloittaa pillerit. Vaadin, että sain ainakin kustantaa puolet niiden hinnasta. Ja niin sitten teimme. Tarkoitin oikeudellista suojaa vahingon sattuessa. Yhdyntään tarvitaan aina kaksi. Et sanonut mitään siitä, että nainen suostuu yhdyntään ilman varmaa ehkäisyä tai muihin kysymyksiin. Niitäkin olisi hyvä pohtia.

Vaikka tyttöystävä haluaa pillerit tai kierukan, sinä voit silti käyttää kondomia. Tuplasuojalla raskauteen alkaa olla jo todella häviävän pieni mahdollisuus.

Totta tuokin. Toisaalta voidaan ajatella niin, että suurin osa onnettomuuksista tapahtuu kotona, joten tulisiko kotona käyttää kypärää, mikä silloin vähentäisi riskiä entisestään? Tässä kohtaa tulee esiin kysymys, onko seksi silloin enää nautinto kenellekään? Pillerit ovat aika varmoja. Tuli vielä mieleen, että jos miehillä olisi hormonaalinen ehkäisy olemassa, niin miksipä ei sitten sitä voisi käyttää.

No eikö tässä päde se, että jokainen päättää, minkä tasoisen riskin hän haluaa minkäkin asian suhteen ottaa. Jos haluaa 100% varmistaa, ettei loukkaa päätään, käyttää aina kypärää. Jos seksiä harrastava mies haluaa mahdollisimman lähelle 100% varmistaa, ettei hänestä tule ei-toivotusti isää, niin hän käyttää kondomia tai teettää vasektomian, mahdollisesti molemmat. Jos tämä vie seksistä nautintoa niin mies sitten punnitsee kumpi on tärkeämpää, isompi nautinto tai lähelle 100% varmuus. Kuten sanottu, pillereitä voi ihan rehellisesti unohtaa (minulle kävi niin useamman kerran, vaikka en missään nimessä halunnut tulla raskaaksi).

On pakko puuttua tuohon, että katumuspillereitä ei ollut saatavilla. Eli mieluummin otit riskin (joka nyt toteutui) kuin hait reseptin vaikka sitten yksityiseltä lääkäriltä, jos terveysasema tai päivystys ei jostain syystä käynyt?

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän, että jos on yhdessä sovittu, että lapsia ei tehdä, ja ehkäisy on käytössä, ja se pettää, tai jopa nainen jättää tahallaan vaikka pillerit ottamatta eikä sitten halua aborttia, niin se varmasti on miehelle kamala tilanne. Mutta tästä on turha jankata, koska

-ei ole mahdollista säätää sellaista lakia, että isäehdokas saisi vaatia aborttia (tai pakottaa synnyttämään). Jokainen, joka näin kuvittelee, voi tutustua länsimaiseen oikeuskäytäntöön ja ihmisoikeuksiin. Vaikka kuinka sitä haluaisitte, näin ei tule tapahtumaan.

-Isää ei voi myöskään vapauttaa juridisesta isyydestä. Suomessa ei voida jättää lapsia ilman riittävää elatusta, joten joko isä maksaa tai sitten yhteiskunta. Edellinen on oikeudenmukaisempaa (maksaako lapsen siittäjä vai asiaan täysin syyttömät veronmaksajat? No-brainer) ja jälkimmäinen mahdollistaisi lisäksi aiemmin isäksi halunneiden miesten "mielen muutoksen" alkuraskaudessa.

Eli vaikka on tilanteita, joissa biologia ja lainsäädäntö kohtelee miehiä epäreilusti, niin näitä asioita ei voi tämän paremmin järjestää.

Kyllähän naiset saavat raskautua yksin keinohedelmöityksen avulla, ja silloinkin yhteiskunta joutuu maksamaan. Joten aivan hyvin voisi isän vapauttaa elatusvelvollisuudesta, jos hän ei lasta halua.