Käly välttelee meitä

Vierailija kirjoitti:

Ei helkkari, mun miehen sisko on tuollainen. En jaksa nähdä häntä, koska hän räpättää vain ja ainoastaan omista asioistaan, eikä ikinä kysy mitä meille kuuluu tai mitä ollaan tehty. Olen myös aikoinaan kuullut, miten hän oli haukkunut minua joillekin ihmisille. Että näillä mennään, kälyni S.

Tarkoitin siis, että mieheni sisko on kuin ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinua vaivaa se, että käly ei tottele sinua?

Ei todellakaan tarvitse ketään totella, mutta onhan se kumma että näin välttelee perhettään eikä osaa yhtään ottaa muita huomioon millään eleellä.

En minäkään ole mikään sosiaalisia tilanteita tai sukulaisia ylettömästi rakastava ihminen, mutta jos mut jonnekin kutsutaan niin menen tai ilmoitan itse jos en sillä kertaa pääse. Jos menee naimisiin ja pitää isohkot hääjuhlat ja puhuu että tehdään sitä sun tätä yhdessä niin onhan se outoa ettei sitten ykskaks mikään enää kiinnosta mihin miehensä suku liittyy. 

Meille on ihmiset tervetulleita, aina olen kutsunut lähisukua kylään jossain vaiheessa jos on muutettu tai on juhlapyhiä tms., ja ne ketkä ei ole päässeet ilmoittaa tai tulee sitten toisella kerralla.

Esimerkiksi lyhyt tekstari, soitto, meili, viesti messengerin kautta lämmittäisi jo mieltä. Kai siihen aikuinen ihminen vähintäänkin pystyy jos muut elämän osa-alueet on kuitenkin hallussa.

Miksi sinulle ei kelpaa se, mitä veljesi kertoo, miksi kälyn pitää erikseen huomioida juuri sinut? Ehkä hän viestittelee miehellesi, mutta miehesi ei kerro sitä sinulle.

Lisäksi kirjoitit, että "onhan se kumma että näin välttelee perhettään eikä osaa yhtään ottaa muita huomioon millään eleellä." Et ole kälyn perhettä ja hän ottaa sinut huomioon ilmoittamalla miehensä välityksellä, että ei valitettavasti pääse kyläilemään.

Aikoinaan vanha tätini sanoi, että tyhmille ihmisille ei pidä olla ystävällinen, ne ymmärtävät se joka tapauksessa väärin. Joku häissä todettu "tehdään sitten sitä ja tätä" ei ole tarkoitettu toteutettavaksi, se on pelkkää small talkia.

PS. Älä mene koskaan Amerikkaan, siellä moni rantalomalla kohtaamasti ihminen toivottaa tervetulleeksi kotiinsa "next time". Oikeasti he eivät tarkoita, että odottavat sinua, se on pelkkä kohtelias fraasi.

Niin, ilmoittelee ja ilmoittelee..kyllä sillä tavalla että kun kysyn mieheltä miksi käly ei tullut niin siinä vaiheessa saan kuulla että oli taas flunssaa, muuta krempaa, töitä tai koira oksentaa..jne.

Lisäksi se että en olisi perhettä ei pidä paikkaansa, kyllä hän on meidän perheeseen ja sukuun tullut naimisiinmenon myötä. Ei ole verisukua mutta sukua kuitenkin.. enkä tässävaan puhu minusta ja että ongelma yksin mun vaan tämä tilanne rassaa minun lisäkseni montaa muutakin perheessäni, kaikki ihmettelee samaa..

Toisella kälylläni ei näitä ongelmia ole, hän on mitä lämpimin henkilö eikä tulisi mieleenkään että hän käyttäytyisi näin (enkä tällä tarkoita että kaikkien pitäisi olla samanlainen, mutta ne käytöstavat ja vastavuoroisuus..)

Ps. tuo hääesimerkki oli vaan yksi kerta, on ollut muutama muukin tilanne, eikä niitä kaikkia ikävä kyllä voi laittaa small talkin piikkiin.. 

PPS. en ole aikeissa mennä Amerikkaan joten huoli pois, tajuan kyllä smalla talkin mutta se ja tämä nyt ei liity toisiinsa ensinkään.

Sori, mutta kirjoitustesi perusteella minäkään en haluaisi kuulua sukuusi, vaikka olenkin oman sukuni ylisosiaalisia ekstroverttejä. Ihan jo senkin vuoksi, että vertailet kälyjäsi keskenään ja toinen on mielestäsi hyvä käly ja toinen huono käly. Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkäpä tämä huono käly kokee sinut ja teidän sukunne ihan helevetin rasittavaksi?

- Nro 32 -

No kuule kyllä arvasin että tämä vertailukortti vedetään esiin kun mainitsen toisesta kälystä.. enkä minäkään halua vertailla, mutta kun kontrasti on vaan tässä tapauksessa niin suuri. 

Ollaan me varmaan ihan helvetin rasittavia ihmisiä sitten kun halutaan vaan olla ystävällisiä toista kohtaan.

Ette halua. Te haluatte määritellä, mitä ystävällisyys on, ettekä halua olla ystävällisiä siten, että tuo kälykin kokisi sen ystävällisyydeksi. Te olette aika vaativia ja haluatte olla ystävällisiä haluamallanne tavalla siitäkin huolimatta, että käly voi kokea ystävällisyytenne tungetteluna tai muutoin epämiellyttävänä. Ei teitä kiinnosta, miltä kälystänne tuntuu vaan ainoastaan, miltä teistä itsestänne tuntuu. Tästä kertoo hyvin sekin, että haluaisit  käylyltäsi tekstiviestejä ja muuta viestittelyä. Sillä ei ole sinulle mitään merkitystä, haluaako kälysi näitä lähetellä.  Mä joudun työssäni useinkin smalltalkaamaan ja sen vuoksi en todellakaan halua mitään kohteliasta  "Mitä kuuluu? Kiitos hyvää, entä itsellesi?" - viestittelyä enää vapaa-ajalleni. 

Kaikesta huolimatta ymmärrän sua. Sulla on ollut aiemmin kiva käly, josta tykkäsit. Hänen kanssaan viestittelitte ja teitte yhdessä asioita. Nyt sulla on uusi käly, jonka haluaisit astuvan tuon aiemman kälyn saappaisiin. Haluaisit hänen olevan sellainen kuin aiempi kälykin oli. Ei kukaan nainen - eikä varmaan mieskään - halua tulla verratuksi puolisonsa exään. Eikä satavarmana halua puolisonsa suvun mieliksi muuttua sellaiseksi kuin exä oli. Uuden kälyn tehtävä ei ole täyttää  edellisen kälyn jättämää aukkoa puolisonsa sukulaisten elämässä. Tällainen on ihan oikeasti älyttömän huono lähtökohta mille tahansa ihmissuhteelle. Ennen oli ennen ja nyt on nyt, sen kanssa pitää vaan elää. 

Kirjoituksistasi mulle on tullut tunne, että toivoisit  kälyn pitävän sinusta (ja suvustasi) ja nyt pelkäätkin, ettei hän pidä. Ihan ymmärrettävä toive. Kukapa meistä ei haluaisi olla pidetty. Eivät kohteliaisuussyistä lähetetyt viestit kuitenkaan tarkoittaisi, että kälysi pitäisi sinusta. Eikä sekään, että käly kohteliaisuussyistä tulisi joskus veljesi kanssa kylään. Oletko miettinyt, miksi sulle tällainen muodollinen kohteliaisuussyistä tapahtuva kommunikointi on niin tärkeää? Ymmärrän sen, että hyvät ja läheiset välit ovat aina mukava juttu, mutta mihin tarpeisiisi tai tunteisiisi muodollinen kommunikointi liittyy? Kerroit myös, että veljesi on etääntynyt sinusta. Oletko ajatellut, että ehkä hän kokee ikäväksi, kun hänen seuransa ei enää riitä vaan joka kerta kysyt, missä käly on? Ikäänkuin kälyn tapaaminen olisi sinulle tärkeämpää kuin veljesi tapaaminen. Ja sen vuoksi hän etääntyy sinusta. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sillä paniikkihäiriöitä?

En tiedä, jos on jotain tällaista niin asia olisi ok. Kunhan vaan kertosi mistä kiikastaa, olisi enemmän ymmärrystä tuolle käytökselle. Tämä välttely ja salailu tässä eniten riipii.

Mä en ainakaan halua, että miehen perhe saa tietää mun paniikkihäiriöstä. Tottakai he hyväksyisivät asian ja ymmärtäisivät, mutta mun mielestä se asia ei kuulu kellekään (niin tyhmältä kun saattaakin kuulostaa, että mielummin vaikutan epäkohteliaalta kuin kerron). Olen aika usein vältellyt tapaamisia sen takia, vaikka pidänkin miehen vanhemmista ja sisaruksista oikeasti paljon.

Mahdatko olla mieheni sisko :D hän on juuri tuollainen, että odottaa jatkuvasti, että meidän pitäisi erityisesti huomioida häntä, kertoa kaikki uutiset, viestitellä hänelle jne. Ja sitten pitää juurikin tuollaista lapsellista inttämistä, jankkaamista ja kiukuttelua, jos ei ole huomioitu tarpeeksi. Ja juurikin huomioitu meidän puolesta eli ei hän itse meillä käy tai kysy edes kuulumisia jos nähdään. Hänen ja mieheni välit eivät koskaan ole olleet erityisen läheiset ja me puolestamme olemme täysin erilaisia ihmisiä eikä yhteisiä puheenaiheita sään lisäksi ole. Käyn mieheni perheen luona ne pakolliset kohteliaisuuskyläilyt, mutta muuten kyllä keksin mukavampaa tekemistä kuin sen tuntikausien kiusallisen pönöttämisen. Tähän on toki muitakin syitä, kuin dramaattinen sisko. Mieheni saa kyläillä niin paljon kuin haluaa, mutta en minä silti halua, että hän suoraan kertoo, että maija ei tule koska ei viihdy täällä/pidä teistä/halua tulla, mielummin sanoo, että tänään ei vaan sattunut sopimaan. Enkä todellakaan oleta, että minun pitäisi miehen perheelle erikseen selitellä miksi en tule, jos kerran mies jo kertoo jonkin syyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinua vaivaa se, että käly ei tottele sinua?

Ei todellakaan tarvitse ketään totella, mutta onhan se kumma että näin välttelee perhettään eikä osaa yhtään ottaa muita huomioon millään eleellä.

En minäkään ole mikään sosiaalisia tilanteita tai sukulaisia ylettömästi rakastava ihminen, mutta jos mut jonnekin kutsutaan niin menen tai ilmoitan itse jos en sillä kertaa pääse. Jos menee naimisiin ja pitää isohkot hääjuhlat ja puhuu että tehdään sitä sun tätä yhdessä niin onhan se outoa ettei sitten ykskaks mikään enää kiinnosta mihin miehensä suku liittyy. 

Meille on ihmiset tervetulleita, aina olen kutsunut lähisukua kylään jossain vaiheessa jos on muutettu tai on juhlapyhiä tms., ja ne ketkä ei ole päässeet ilmoittaa tai tulee sitten toisella kerralla.

Esimerkiksi lyhyt tekstari, soitto, meili, viesti messengerin kautta lämmittäisi jo mieltä. Kai siihen aikuinen ihminen vähintäänkin pystyy jos muut elämän osa-alueet on kuitenkin hallussa.

Miksi sinulle ei kelpaa se, mitä veljesi kertoo, miksi kälyn pitää erikseen huomioida juuri sinut? Ehkä hän viestittelee miehellesi, mutta miehesi ei kerro sitä sinulle.

Lisäksi kirjoitit, että "onhan se kumma että näin välttelee perhettään eikä osaa yhtään ottaa muita huomioon millään eleellä." Et ole kälyn perhettä ja hän ottaa sinut huomioon ilmoittamalla miehensä välityksellä, että ei valitettavasti pääse kyläilemään.

Aikoinaan vanha tätini sanoi, että tyhmille ihmisille ei pidä olla ystävällinen, ne ymmärtävät se joka tapauksessa väärin. Joku häissä todettu "tehdään sitten sitä ja tätä" ei ole tarkoitettu toteutettavaksi, se on pelkkää small talkia.

PS. Älä mene koskaan Amerikkaan, siellä moni rantalomalla kohtaamasti ihminen toivottaa tervetulleeksi kotiinsa "next time". Oikeasti he eivät tarkoita, että odottavat sinua, se on pelkkä kohtelias fraasi.

Niin, ilmoittelee ja ilmoittelee..kyllä sillä tavalla että kun kysyn mieheltä miksi käly ei tullut niin siinä vaiheessa saan kuulla että oli taas flunssaa, muuta krempaa, töitä tai koira oksentaa..jne.

Lisäksi se että en olisi perhettä ei pidä paikkaansa, kyllä hän on meidän perheeseen ja sukuun tullut naimisiinmenon myötä. Ei ole verisukua mutta sukua kuitenkin.. enkä tässävaan puhu minusta ja että ongelma yksin mun vaan tämä tilanne rassaa minun lisäkseni montaa muutakin perheessäni, kaikki ihmettelee samaa..

Toisella kälylläni ei näitä ongelmia ole, hän on mitä lämpimin henkilö eikä tulisi mieleenkään että hän käyttäytyisi näin (enkä tällä tarkoita että kaikkien pitäisi olla samanlainen, mutta ne käytöstavat ja vastavuoroisuus..)

Ps. tuo hääesimerkki oli vaan yksi kerta, on ollut muutama muukin tilanne, eikä niitä kaikkia ikävä kyllä voi laittaa small talkin piikkiin.. 

PPS. en ole aikeissa mennä Amerikkaan joten huoli pois, tajuan kyllä smalla talkin mutta se ja tämä nyt ei liity toisiinsa ensinkään.

Sori, mutta kirjoitustesi perusteella minäkään en haluaisi kuulua sukuusi, vaikka olenkin oman sukuni ylisosiaalisia ekstroverttejä. Ihan jo senkin vuoksi, että vertailet kälyjäsi keskenään ja toinen on mielestäsi hyvä käly ja toinen huono käly. Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkäpä tämä huono käly kokee sinut ja teidän sukunne ihan helevetin rasittavaksi?

- Nro 32 -

No kuule kyllä arvasin että tämä vertailukortti vedetään esiin kun mainitsen toisesta kälystä.. enkä minäkään halua vertailla, mutta kun kontrasti on vaan tässä tapauksessa niin suuri. 

Ollaan me varmaan ihan helvetin rasittavia ihmisiä sitten kun halutaan vaan olla ystävällisiä toista kohtaan.

Ette halua. Te haluatte määritellä, mitä ystävällisyys on, ettekä halua olla ystävällisiä siten, että tuo kälykin kokisi sen ystävällisyydeksi. Te olette aika vaativia ja haluatte olla ystävällisiä haluamallanne tavalla siitäkin huolimatta, että käly voi kokea ystävällisyytenne tungetteluna tai muutoin epämiellyttävänä. Ei teitä kiinnosta, miltä kälystänne tuntuu vaan ainoastaan, miltä teistä itsestänne tuntuu. Tästä kertoo hyvin sekin, että haluaisit  käylyltäsi tekstiviestejä ja muuta viestittelyä. Sillä ei ole sinulle mitään merkitystä, haluaako kälysi näitä lähetellä.  Mä joudun työssäni useinkin smalltalkaamaan ja sen vuoksi en todellakaan halua mitään kohteliasta  "Mitä kuuluu? Kiitos hyvää, entä itsellesi?" - viestittelyä enää vapaa-ajalleni. 

Kaikesta huolimatta ymmärrän sua. Sulla on ollut aiemmin kiva käly, josta tykkäsit. Hänen kanssaan viestittelitte ja teitte yhdessä asioita. Nyt sulla on uusi käly, jonka haluaisit astuvan tuon aiemman kälyn saappaisiin. Haluaisit hänen olevan sellainen kuin aiempi kälykin oli. Ei kukaan nainen - eikä varmaan mieskään - halua tulla verratuksi puolisonsa exään. Eikä satavarmana halua puolisonsa suvun mieliksi muuttua sellaiseksi kuin exä oli. Uuden kälyn tehtävä ei ole täyttää  edellisen kälyn jättämää aukkoa puolisonsa sukulaisten elämässä. Tällainen on ihan oikeasti älyttömän huono lähtökohta mille tahansa ihmissuhteelle. Ennen oli ennen ja nyt on nyt, sen kanssa pitää vaan elää. 

Kirjoituksistasi mulle on tullut tunne, että toivoisit  kälyn pitävän sinusta (ja suvustasi) ja nyt pelkäätkin, ettei hän pidä. Ihan ymmärrettävä toive. Kukapa meistä ei haluaisi olla pidetty. Eivät kohteliaisuussyistä lähetetyt viestit kuitenkaan tarkoittaisi, että kälysi pitäisi sinusta. Eikä sekään, että käly kohteliaisuussyistä tulisi joskus veljesi kanssa kylään. Oletko miettinyt, miksi sulle tällainen muodollinen kohteliaisuussyistä tapahtuva kommunikointi on niin tärkeää? Ymmärrän sen, että hyvät ja läheiset välit ovat aina mukava juttu, mutta mihin tarpeisiisi tai tunteisiisi muodollinen kommunikointi liittyy? Kerroit myös, että veljesi on etääntynyt sinusta. Oletko ajatellut, että ehkä hän kokee ikäväksi, kun hänen seuransa ei enää riitä vaan joka kerta kysyt, missä käly on? Ikäänkuin kälyn tapaaminen olisi sinulle tärkeämpää kuin veljesi tapaaminen. Ja sen vuoksi hän etääntyy sinusta. 

 

Tämä oli niin hyvin sanottu, että haluan ottaa sut mukaan, kun seuraavan kerran käyn kyläilemässä miehen perheen luona.

Etääntyminen voi muuten hyvinkin johtua kälyn perään kyselemisestä.

Itse käyn myös melko harvoin appivanhemmilla miehen muusta suvusta puhumattakaan. Miestä kuulemma ahdistaa mennä vanhemmilleen aina selittelemään että missäs "Jonna" (nimi muutettu) on?

Itselläni syitä käymättömyyteen on useita. Mieskään ei käy tapaa minun perhettäni kovinkaan usein, pari kertaa vuodessa vaikka itse käynkin äidilläni melkein kerran viikossa. Viime kesäisiin rippijuhliinkaan ei tullut krapulan takia, joten en ota mitään paineita osallistua heidän sukujuhliin ennenkuin osallistuminen on täysin vastavuoroista. Toinen syy on se, ettei käly ottanut minua kovin hyvin vastaan silloin kun aloimme mieheni kanssa seurustelemaan, kysyi mieheltäni minun kuullen mm. (humalassa) että, etkö voisi palata yhteen eksäsi kanssa? Ja kolmantena tuo erakoihin yhdistettävä paniikki/ahdistuneisuus häiriö. Oon mieluummin yksin kotona ku pönöttämässä tuntemattomien ihmisten kotona.

Ymmärrän kyllä, että ap haluaa tutustua.

Nyt ap pää pois persiestä ja opettelet hyväksymään sen, että ihmiset ovat erilaisia. Sinä haluat pitää yhteyttä väkinäisestikin kaikkiin kumminkaimoihin, mutta kälysi ei halua. Hänellä on varmasti siihen oikein pätevä syy, joka ei kuulu sinulle pätkän vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinua vaivaa se, että käly ei tottele sinua?

Ei todellakaan tarvitse ketään totella, mutta onhan se kumma että näin välttelee perhettään eikä osaa yhtään ottaa muita huomioon millään eleellä.

En minäkään ole mikään sosiaalisia tilanteita tai sukulaisia ylettömästi rakastava ihminen, mutta jos mut jonnekin kutsutaan niin menen tai ilmoitan itse jos en sillä kertaa pääse. Jos menee naimisiin ja pitää isohkot hääjuhlat ja puhuu että tehdään sitä sun tätä yhdessä niin onhan se outoa ettei sitten ykskaks mikään enää kiinnosta mihin miehensä suku liittyy. 

Meille on ihmiset tervetulleita, aina olen kutsunut lähisukua kylään jossain vaiheessa jos on muutettu tai on juhlapyhiä tms., ja ne ketkä ei ole päässeet ilmoittaa tai tulee sitten toisella kerralla.

Esimerkiksi lyhyt tekstari, soitto, meili, viesti messengerin kautta lämmittäisi jo mieltä. Kai siihen aikuinen ihminen vähintäänkin pystyy jos muut elämän osa-alueet on kuitenkin hallussa.

Miksi? Siis miksi lämmittäisi mieltä? Olet ketjussa jo tehnyt selväksi, että toinen käly oli mukavampi kuin tämä käly. Miksi sinua ilahduttaisi viesti häneltä? 

Nörttinä nyt tuli mieleen, että olisikohan suomalaisilla käyttöä kännykkäsovellukselle, johon voisi ladata puolison sukulaisten puhelinnumerot ja sovellus randomisti lähettäisi randomeja "Mitä kuuluu?" viestejä niihin numeroihin? Kaikki olisivat tyytyväisiä. 

Siis eikö ihmiset lue näitä tekstejä ajatuksella? Tottakai se nyt varmasti useinta meistä lämmittää mieltä jos joku on yhteydessä jollain tavalla ennemmin kuin ei mitään. Varsinkin jos odottaa vastausta kutsuun. 

Sinä et sitten halua minkäänlaista yhteydenottoa keltään missään tilanteessa? Ihan itseksesi haluat olla koko loppuelämäsi vailla kontakteja tai lähimmäisen tervehdystä? 

Minä haluan yhteydenottoja vain niiltä ihmisiltä, jotka aidosti haluavat ottaa yhteyttä minuun. En halua mitään "Mitä kuuluu?" -viestejä sellaisilta, joita ei tippaakaan kiinnosta kuulumiseni, mutta lähettävät viestin vain siksi, että niin kuuluu (??????)  tehdä, koska edellisestä samanlaisesta viestistä on kulunut jo x päivää aikaa. Aloittajan mielestä aikuinen ihminen, jolla muut elämän osa-alueet ovat kunnossa, pystyy tuollaisia viestejä lähettämään. Hän siis haluaa vain niitä viestejä, ei niinkään sitä, että ko henkilö olisi oikeasti kiinnostunut hänen kuulumisistaan. Käsittääkseni ap ei ollut myöskään mikään yksinäinen ihminen, jolle kälyn yhteydenotot olisivat ainoita yhteydenottoja yhtään keneltäkään. Ymmärrän sen, että yksinäiselle viesti ihan keneltä tahansa voi olla päivän piristys. 

Minä tapaan miehen sukulaisia harvakseltaan, yleensä mies käy siellä yksin tai lasten kanssa. Miehen sukulaiset eivät ole minun sukulaisiani ja vaikka he ovat ihan mukavia ei minua kiinnosta heidän asiansa. Miehellä ei myöskään ole mitään velvollisuutta käydä minun sukulaisteni luona. Ap, sinun täytyy miettiä miksi tämä käly on sinulle ongelma? Koska selkeästi asia on sinulle ongelma, luulen että kälyllesi tämä ei ole ongelma lainkaan... Kälysi on sinulle vieras ihminen, miksi hänen tapaamisensa on sinulle niin tärkeää?

Vierailija kirjoitti:

En sano tätä mitenkään pahalla ap, mutta vaikutat ahdistavalta ihmiseltä.

Mitä jos hölläisit vähän niin ehkä veljesi vaimokin tahtoisi viettää kanssanne aikaa? Itse olen ihan sosiaalinen ihminen, mutta en pidä "pakollisista" menoista tai siitä että joku hyökkää päälle kuin höyryjuna järjestellen yhteisiä menoja. Minulle tutustumisen pitää tapahtua luonnollisesti, ei väkisin tai velvoitteiden vuoksi.

Puhut kuin olisi kälysi velvollisuus kipittää teille kun kutsu tulee vain koska hän on vienyt veljesi vihille. 

Jos olisin sinun kengissäsi antaisin heille tilaa. Ottaisin veljeni vastaan vaimon kanssa tai ilman enkä tenttaisi veljeltäni tämän vaimon menoista. Yksi syy väliesi viilenemiseen saattaa olla juuri tuo. Sanot että veljesi murahtelee jotain ympäripyöreää kun kyselet vaimosta. Luuletko että veljesi nauttii seurastasi jos joutuu johonkin kolmannen asteen kuulusteluun aiheesta "Mikä vaimoasi vaivaa?".

Toinen juttu mitä kannattaa miettiä on se, että veljesi on voinut puhua vaimolleen noista jutuista, eikä tämä sen takia tahdo tulla kylään. En minäkään tahtoisi, jos olisin kuullut mieheltäni siitä kuinka sairauteni ja työni ovat tekosyitä, sukuvierailut ovat velvollisuuteni ja että saattaisin joutua kylään eksyessäni joutua kälyn kuulusteltavaksi.

Tsot, tsot nyt näiden analyysien kanssa. Olen hyvin varovasti udellut veljeltäni tätä muutaman kerran noin 6 vuoden aikana.

En ole todellakaan painostanut ketään, tentannut tai muutakaan sellaista josta voisi pahoittaa mielensä. Pari kertaa tänä aikana kun kälyä nähnyt niin ehdottanut sopivassa saumassa jotain yhdessätekemistä ja sekin hyvin löysällä kyselyllä, joten painetta tähän ei kyllä mun suunnalta pitäisi liiaksi tuntea.

Laskin just että nyt on mennyt kohta 1,5 vuotta etten ole henkilöä nähnyt ollenkaan.

Lasteni synttäreille olen tän kuluneen reilun vuoden aikana kutsunut ja siinäpä se mun puolelta tullut ”paine” hänen suuntaan.

Onneksi veli sentään tuli synttäreille.

Itse en pidä miehen siskoon tai hänen perheeseensä juuri mitään yhteyttä enkä osallistu samoihin tilaisuuksiin, sillä en voi sietää siskon miestä. Olen myöskin "kipeä" tai "töissä" jos pitäisi mennä miehen vanhempien luokse jossa myös sisko perheineen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö veljesi tiedä osoitettaan vai miksi oletat, että se on vain kälyn tiedossa? Lisäksi veljesi voi kutsua sinut perheinesi käymään, jos haluaa, mutta kaikesta päätellen et ole veljellesikään se ihan kaikkein toivotuin kyläilijä.

Enkä ymmärrä, miten suhde veljeen kärsii, jos mukana ei ole kolmatta pyörää.

Ovat muuttaneet useaan otteeseen, osoite on joskus ilmoitettu mutta usein ei. Jos on tarvinnut kortti lähettää olen sen saanut veljeltä, mutta en niin että se tulisi luonnostaan hänen kautta.

Siis kai tekin nyt suvulle ja tuttaville ilmoitatte jos jonnekin muutatte, että hei tässä meidän uus osoite jne.

Enkä osoitetta käytä siihen että menisin käymään ilmoittamatta, sellainen ei kuulu tapoihin.

No ihan hyvin veljen kanssa tullaan toimeen muuten, ei ongelmia siinä. Jännä vaan kun hänen edellisen suhteen aikana ei ollut tällaisia ongelmia.

Ja onhan se nyt normaalia että sukua tavataan joskus, eikö kukaan teistä sitä tee?

Tottakai ilmoitan. Miksi veljesi ei ilmoita?

Niin sanopa se, veli muuttui hiljaisemmaksi ja etäämmäksi kyllä tämän naisen myötä. Mutta rakas on veli minulle silti, surettaa vaan tilanne. Lapsetkin alkaa ihmetellä miksi ei vaimoa koskaan näy. 

Miten lapset osaavat kaivata jotain sellaista, mitä ei edes ole olemassa? Ai niin, sinä intät joka päivä perheellesi, että on se veljen vaimo outo, kun sitä ei näy. Tätä kun jankkaa päivästä toiseen, niin jopa ne lapsetkin oppii kummastelemaan, että missä se enon vaimo oikein on.

No varmaan siksi että veli on lapsen kummi ja kerran-kahdesti tekivät jotakin yhdessä jossa vaimo oli mukana, veli itse puhuu lapselle heidän yhteisistä reissuistaan jne.  Eihän lapset ole tyhmiä, kyllä he osaavat yhdistää asioita ja alkavat ihmetellä kun ei kälyä näy koskaan.

Itse teen näin, kun en voi sietää anoppia. Alku lähti hänen puoleltaan takuten liikkeelle ja samalla jäi suhde koko muuhunkin perheeseen olemattomaksi. Mies ei halua nostaa kissaa pöydälle, että asiat selvitettäisiin, joten olen itsekkin luovuttanut koko perheen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinua vaivaa se, että käly ei tottele sinua?

Ei todellakaan tarvitse ketään totella, mutta onhan se kumma että näin välttelee perhettään eikä osaa yhtään ottaa muita huomioon millään eleellä.

En minäkään ole mikään sosiaalisia tilanteita tai sukulaisia ylettömästi rakastava ihminen, mutta jos mut jonnekin kutsutaan niin menen tai ilmoitan itse jos en sillä kertaa pääse. Jos menee naimisiin ja pitää isohkot hääjuhlat ja puhuu että tehdään sitä sun tätä yhdessä niin onhan se outoa ettei sitten ykskaks mikään enää kiinnosta mihin miehensä suku liittyy. 

Meille on ihmiset tervetulleita, aina olen kutsunut lähisukua kylään jossain vaiheessa jos on muutettu tai on juhlapyhiä tms., ja ne ketkä ei ole päässeet ilmoittaa tai tulee sitten toisella kerralla.

Esimerkiksi lyhyt tekstari, soitto, meili, viesti messengerin kautta lämmittäisi jo mieltä. Kai siihen aikuinen ihminen vähintäänkin pystyy jos muut elämän osa-alueet on kuitenkin hallussa.

Miksi? Siis miksi lämmittäisi mieltä? Olet ketjussa jo tehnyt selväksi, että toinen käly oli mukavampi kuin tämä käly. Miksi sinua ilahduttaisi viesti häneltä? 

Nörttinä nyt tuli mieleen, että olisikohan suomalaisilla käyttöä kännykkäsovellukselle, johon voisi ladata puolison sukulaisten puhelinnumerot ja sovellus randomisti lähettäisi randomeja "Mitä kuuluu?" viestejä niihin numeroihin? Kaikki olisivat tyytyväisiä. 

Siis eikö ihmiset lue näitä tekstejä ajatuksella? Tottakai se nyt varmasti useinta meistä lämmittää mieltä jos joku on yhteydessä jollain tavalla ennemmin kuin ei mitään. Varsinkin jos odottaa vastausta kutsuun. 

Sinä et sitten halua minkäänlaista yhteydenottoa keltään missään tilanteessa? Ihan itseksesi haluat olla koko loppuelämäsi vailla kontakteja tai lähimmäisen tervehdystä? 

Minä haluan yhteydenottoja vain niiltä ihmisiltä, jotka aidosti haluavat ottaa yhteyttä minuun. En halua mitään "Mitä kuuluu?" -viestejä sellaisilta, joita ei tippaakaan kiinnosta kuulumiseni, mutta lähettävät viestin vain siksi, että niin kuuluu (??????)  tehdä, koska edellisestä samanlaisesta viestistä on kulunut jo x päivää aikaa. Aloittajan mielestä aikuinen ihminen, jolla muut elämän osa-alueet ovat kunnossa, pystyy tuollaisia viestejä lähettämään. Hän siis haluaa vain niitä viestejä, ei niinkään sitä, että ko henkilö olisi oikeasti kiinnostunut hänen kuulumisistaan. Käsittääkseni ap ei ollut myöskään mikään yksinäinen ihminen, jolle kälyn yhteydenotot olisivat ainoita yhteydenottoja yhtään keneltäkään. Ymmärrän sen, että yksinäiselle viesti ihan keneltä tahansa voi olla päivän piristys. 

Voi kuinka väärässä oletkaan. Voin kuule kertoa ettei minua kiinnosta suurin osa etäisistä sukulaisista eikä minkäänlainen teennäisyys ensinkään. 

Nyt ei ole kyse mistään "mitä kuuluu"- viesteistä vaan yksinomaan siitä että haluaisimme tutustua henkilöön paremmin. Minulla ei ole tapana lähetellä turhia viestejä kellekään ja voin sanoa että olen enemmän yksinäinen kuin moni muu. Siksi ystävyys ei olisi turha minulle, varsinkaan sellainen joka tulisi näin läheisen kautta.

Mutta en enää odota mitään ihmeitä asiassa, aika näyttäköön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinua vaivaa se, että käly ei tottele sinua?

Ei todellakaan tarvitse ketään totella, mutta onhan se kumma että näin välttelee perhettään eikä osaa yhtään ottaa muita huomioon millään eleellä.

En minäkään ole mikään sosiaalisia tilanteita tai sukulaisia ylettömästi rakastava ihminen, mutta jos mut jonnekin kutsutaan niin menen tai ilmoitan itse jos en sillä kertaa pääse. Jos menee naimisiin ja pitää isohkot hääjuhlat ja puhuu että tehdään sitä sun tätä yhdessä niin onhan se outoa ettei sitten ykskaks mikään enää kiinnosta mihin miehensä suku liittyy. 

Meille on ihmiset tervetulleita, aina olen kutsunut lähisukua kylään jossain vaiheessa jos on muutettu tai on juhlapyhiä tms., ja ne ketkä ei ole päässeet ilmoittaa tai tulee sitten toisella kerralla.

Esimerkiksi lyhyt tekstari, soitto, meili, viesti messengerin kautta lämmittäisi jo mieltä. Kai siihen aikuinen ihminen vähintäänkin pystyy jos muut elämän osa-alueet on kuitenkin hallussa.

Miksi? Siis miksi lämmittäisi mieltä? Olet ketjussa jo tehnyt selväksi, että toinen käly oli mukavampi kuin tämä käly. Miksi sinua ilahduttaisi viesti häneltä? 

Nörttinä nyt tuli mieleen, että olisikohan suomalaisilla käyttöä kännykkäsovellukselle, johon voisi ladata puolison sukulaisten puhelinnumerot ja sovellus randomisti lähettäisi randomeja "Mitä kuuluu?" viestejä niihin numeroihin? Kaikki olisivat tyytyväisiä. 

Siis eikö ihmiset lue näitä tekstejä ajatuksella? Tottakai se nyt varmasti useinta meistä lämmittää mieltä jos joku on yhteydessä jollain tavalla ennemmin kuin ei mitään. Varsinkin jos odottaa vastausta kutsuun. 

Sinä et sitten halua minkäänlaista yhteydenottoa keltään missään tilanteessa? Ihan itseksesi haluat olla koko loppuelämäsi vailla kontakteja tai lähimmäisen tervehdystä? 

Minä haluan yhteydenottoja vain niiltä ihmisiltä, jotka aidosti haluavat ottaa yhteyttä minuun. En halua mitään "Mitä kuuluu?" -viestejä sellaisilta, joita ei tippaakaan kiinnosta kuulumiseni, mutta lähettävät viestin vain siksi, että niin kuuluu (??????)  tehdä, koska edellisestä samanlaisesta viestistä on kulunut jo x päivää aikaa. Aloittajan mielestä aikuinen ihminen, jolla muut elämän osa-alueet ovat kunnossa, pystyy tuollaisia viestejä lähettämään. Hän siis haluaa vain niitä viestejä, ei niinkään sitä, että ko henkilö olisi oikeasti kiinnostunut hänen kuulumisistaan. Käsittääkseni ap ei ollut myöskään mikään yksinäinen ihminen, jolle kälyn yhteydenotot olisivat ainoita yhteydenottoja yhtään keneltäkään. Ymmärrän sen, että yksinäiselle viesti ihan keneltä tahansa voi olla päivän piristys. 

Voi kuinka väärässä oletkaan. Voin kuule kertoa ettei minua kiinnosta suurin osa etäisistä sukulaisista eikä minkäänlainen teennäisyys ensinkään. 

Nyt ei ole kyse mistään "mitä kuuluu"- viesteistä vaan yksinomaan siitä että haluaisimme tutustua henkilöön paremmin. Minulla ei ole tapana lähetellä turhia viestejä kellekään ja voin sanoa että olen enemmän yksinäinen kuin moni muu. Siksi ystävyys ei olisi turha minulle, varsinkaan sellainen joka tulisi näin läheisen kautta.

Mutta en enää odota mitään ihmeitä asiassa, aika näyttäköön. 

No nyt ymmärrän paremmin! Sain nimittäin aiemmista viesteistäsi sellaisen käsityksen, että sinun mielestäsi kälysi aikuisena ihmisenä pitäisi lähetellä sinulle viestejä, koska mielestäsi sellainen on peruskohteliasta, kuuluu käytöstapohin ja  niistä tulisi sinulle hyvä mieli. Eli kälysi kuuluisi lähetellä sinulle viestejä ihan riippumatta siitä, haluaako hän niitä lähetellä vai ei. Velvollisuudesta, koska on sattunut menemään naimisiin veljesi kanssa. 

Ilmeisesti kaipaat entistä kälyäsi? Sitä, millaista yhdessäolonne ja yhteydenpitonne oli? Menetettyä ihmissuhdetta ei kuitenkaan voi korvata. Kukaan ei voi ottaa toisen ihmisen jättämää tyhjää paikkaa. Voi tulla uusia ihmisiä, mutta heiltä ei pidä odottaa samaa kuin menetetyltä. Entinen kälysi oli sellainen kuin toivoitkin, mutta tämä uusi kälysi on erilainen. Saatat tutustua häneen tai sitten et, se riippuu ihan siitä, haluaako hän tutustua sinuun vai ei. Ja mitä ilmeisimmin kuuluu siihen melko suureen ryhmään ihmisiä, joita ei pahemmin kiinnosta tutustua puolisonsa sukulaisiin. 

Onko mahdollista, että kälyllesi olisi jossain vaiheessa tullut jollain tavalla ilmi, että haluaisit ystävystyä hänen kanssaan? Onko veljesi saattanut kertoa, että olit hänen edellisen naisystävänsä ystävä? Onko mahdollista, että kälysi olettaa sinun olevan edelleenkin entisen kälysi ystävä? Jos on jotain näistä eikä kälysi halua ystävystyä sinun kanssasi, tämäkin voi olla syy, miksi hän välttelee sinua. Ei siis halua antaa sinulle turhaa toivoa ystävystymismahdollisuuksista eikä myöskään ota riskiä, että puhuisit hänestä veljesi entiselle naisystävälle. 

Koita pitää yhteyttä veljeesi niin paljon kuin se on teillä tapana. Älä kysele kälystä vaan keskity veljeesi. Kaikista ihmisistä ei ole ystävystymään kaikkien kanssa ja sekin pitää vain hyväksyä. 

Ja kun alkaa soittelemaan ja olemaan yliaktiivinen sukulaisia kohtaan, niin kohta jo pahoitetaankin mieli siitä kun ei muistettu nimipäivää, syntymäpäivää, pääsiäislahja unohtui hommata kymmenelle eri sukulaiselle, ja joulukukatkin on vielä kaupassa. Johen siinä alkaa rahat hupenemaan sukulaisten lahjontaan, ja viikottainen riesa selata kalenteria ettei vain ole unohtanut mitään kekkeriä!

Käyn vaihtelevan harvoin miehen vanhemmilla/siskolla. Mies kun ei nähkääs MUISTA ilmoittaa minulle jos puhelimeensa on ilmestynyt kutsu jonnekkin. Ihan periaatteesta en lähde enää 5-60min varoajalla (toi 5min. on tapahtunut oikeasti) yhtään mihinkään ja varsinkaan jos olen jo kehitellyt muuta ohjelmaa itselleni.

En tiedä kertooko mies sitten paikanpäällä sukulaisilleen totuuden eli en muistanut kertoa sille vai (todennäköisesti) valehtelee mun olevan/töissä/kipeenä whatever... Pitävät mua varmaan moukkana.

En valita tilanteesta, en nimittäinkoskaan halua päätyä siihen rooliin jossa miehen suku olettaa minun hoitavan kaiken heidän juhliinsa liittyen (muistamiset, lahjat jne).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinua vaivaa se, että käly ei tottele sinua?

Ei todellakaan tarvitse ketään totella, mutta onhan se kumma että näin välttelee perhettään eikä osaa yhtään ottaa muita huomioon millään eleellä.

En minäkään ole mikään sosiaalisia tilanteita tai sukulaisia ylettömästi rakastava ihminen, mutta jos mut jonnekin kutsutaan niin menen tai ilmoitan itse jos en sillä kertaa pääse. Jos menee naimisiin ja pitää isohkot hääjuhlat ja puhuu että tehdään sitä sun tätä yhdessä niin onhan se outoa ettei sitten ykskaks mikään enää kiinnosta mihin miehensä suku liittyy. 

Meille on ihmiset tervetulleita, aina olen kutsunut lähisukua kylään jossain vaiheessa jos on muutettu tai on juhlapyhiä tms., ja ne ketkä ei ole päässeet ilmoittaa tai tulee sitten toisella kerralla.

Esimerkiksi lyhyt tekstari, soitto, meili, viesti messengerin kautta lämmittäisi jo mieltä. Kai siihen aikuinen ihminen vähintäänkin pystyy jos muut elämän osa-alueet on kuitenkin hallussa.

A. En ole perhettäsi, mieheni on sinun sukulaisesi.

B. Mieheni ja minä olemme sopineet, että kumpikin hoitaa yhteydet omaan sukuunsa eli mahdolliset reklamaatiot hänelle.

Argh, en tajua tällaista.

Miksi sen kälyn pitäisi jotenkin soitella ja kyläillä ja tehdä ilman miestään jotain teidän kanssanne?

Minä en ole koskaan itse soittanut kälyilleni. Joskus näen appivanhempien tai sukulaisten luona.

Majoitan jos on ihan pakko.

Eivät ole thtään minuntyyppisiäni ihmisiä ja inhoan heidän tarvettaan yrittää aina hyötyä minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö veljesi tiedä osoitettaan vai miksi oletat, että se on vain kälyn tiedossa? Lisäksi veljesi voi kutsua sinut perheinesi käymään, jos haluaa, mutta kaikesta päätellen et ole veljellesikään se ihan kaikkein toivotuin kyläilijä.

Enkä ymmärrä, miten suhde veljeen kärsii, jos mukana ei ole kolmatta pyörää.

Ovat muuttaneet useaan otteeseen, osoite on joskus ilmoitettu mutta usein ei. Jos on tarvinnut kortti lähettää olen sen saanut veljeltä, mutta en niin että se tulisi luonnostaan hänen kautta.

Siis kai tekin nyt suvulle ja tuttaville ilmoitatte jos jonnekin muutatte, että hei tässä meidän uus osoite jne.

Enkä osoitetta käytä siihen että menisin käymään ilmoittamatta, sellainen ei kuulu tapoihin.

No ihan hyvin veljen kanssa tullaan toimeen muuten, ei ongelmia siinä. Jännä vaan kun hänen edellisen suhteen aikana ei ollut tällaisia ongelmia.

Ja onhan se nyt normaalia että sukua tavataan joskus, eikö kukaan teistä sitä tee?

Tottakai ilmoitan. Miksi veljesi ei ilmoita?

Niin sanopa se, veli muuttui hiljaisemmaksi ja etäämmäksi kyllä tämän naisen myötä. Mutta rakas on veli minulle silti, surettaa vaan tilanne. Lapsetkin alkaa ihmetellä miksi ei vaimoa koskaan näy. 

Miten lapset osaavat kaivata jotain sellaista, mitä ei edes ole olemassa? Ai niin, sinä intät joka päivä perheellesi, että on se veljen vaimo outo, kun sitä ei näy. Tätä kun jankkaa päivästä toiseen, niin jopa ne lapsetkin oppii kummastelemaan, että missä se enon vaimo oikein on.

No varmaan siksi että veli on lapsen kummi ja kerran-kahdesti tekivät jotakin yhdessä jossa vaimo oli mukana, veli itse puhuu lapselle heidän yhteisistä reissuistaan jne.  Eihän lapset ole tyhmiä, kyllä he osaavat yhdistää asioita ja alkavat ihmetellä kun ei kälyä näy koskaan.

Eli kummi tuli. Miksi kummin vaimon pitäisi tulla?