Käly välttelee meitä

Tilanne on selkeästi siis se, että syystä X veljesi vaimo ei halua olla miehensä puolen suvun kanssa tekemisissä. Kyse ei ole pelkästään sinusta, koska tekee sitä muillekin. Ei siis ole olemassa jotain sinuun kohdistettua kaunaa tai muuta asiaa, minkä vuoksi juuri sinun pitäisi aiheesta loukkaantua.

Hyväksy tilanne, äläkä jänkkää syytä X veljeltäsi(koska lopulta kuitenkin joko loukkaantuisit siitä tai alkaisit jankata aiheesta). Älä tee suurta numeroa siitä, että käly ei ole mukana, vaan nauti veljesi seurasta. Älä anna asian olla suurena pilvenä taustalla, silloin ehkä välinne veljesi kanssa myös lähentyvät entisestään?

No mä en ainakaan pidä miehen veljestä ja siks välttelen hänen perheensä tapaamista. Miehen veli on impulsiivinen, arvaamaton ja omasta mielestään hänen mielipiteensä on ainut oikea. Mä en vaan herkkänä ihmisenä halua elämääni sellasta negatiivisuutta, varsinkin koska ollaan miehen veljen kanssa perustavanlaatusesti eri mieltä politiikasta ja elämän arvoista muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinua vaivaa se, että käly ei tottele sinua?

Ei todellakaan tarvitse ketään totella, mutta onhan se kumma että näin välttelee perhettään eikä osaa yhtään ottaa muita huomioon millään eleellä.

En minäkään ole mikään sosiaalisia tilanteita tai sukulaisia ylettömästi rakastava ihminen, mutta jos mut jonnekin kutsutaan niin menen tai ilmoitan itse jos en sillä kertaa pääse. Jos menee naimisiin ja pitää isohkot hääjuhlat ja puhuu että tehdään sitä sun tätä yhdessä niin onhan se outoa ettei sitten ykskaks mikään enää kiinnosta mihin miehensä suku liittyy. 

Meille on ihmiset tervetulleita, aina olen kutsunut lähisukua kylään jossain vaiheessa jos on muutettu tai on juhlapyhiä tms., ja ne ketkä ei ole päässeet ilmoittaa tai tulee sitten toisella kerralla.

Esimerkiksi lyhyt tekstari, soitto, meili, viesti messengerin kautta lämmittäisi jo mieltä. Kai siihen aikuinen ihminen vähintäänkin pystyy jos muut elämän osa-alueet on kuitenkin hallussa.

Mistä tiedät, että hän välttelee myös perhettään? Kyllä hän varmaan osallistuu oman perheensä arkeen, jos ei niin ei se sitten ole mikään ihme ettei osallistu miehensä sukutapamisiinkaan.

Ap, sukulaisiaan ei voi valita puolison voi. Joillekin meistä sukulaiset ovat vain pakollinen paha, joihin ei halua elämäänsä tuhlata.

Minä voisin olla kälysi. En halua olla puolison sisarusten kanssa tekemisissä muuten, kuin pakolliset. En vain koe olevani samalla aaltopituudella heidän kanssaan. En aio itseäni kiusata samassa pöydässä istumisella. Miehellä samat fiilikset mun sisaruksiani kohtaan. Ei tule ikinä mukaan, kun menen vierailulle ja mulle sekä sisaruksilleni tämä on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö veljesi tiedä osoitettaan vai miksi oletat, että se on vain kälyn tiedossa? Lisäksi veljesi voi kutsua sinut perheinesi käymään, jos haluaa, mutta kaikesta päätellen et ole veljellesikään se ihan kaikkein toivotuin kyläilijä.

Enkä ymmärrä, miten suhde veljeen kärsii, jos mukana ei ole kolmatta pyörää.

Ovat muuttaneet useaan otteeseen, osoite on joskus ilmoitettu mutta usein ei. Jos on tarvinnut kortti lähettää olen sen saanut veljeltä, mutta en niin että se tulisi luonnostaan hänen kautta.

Siis kai tekin nyt suvulle ja tuttaville ilmoitatte jos jonnekin muutatte, että hei tässä meidän uus osoite jne.

Enkä osoitetta käytä siihen että menisin käymään ilmoittamatta, sellainen ei kuulu tapoihin.

No ihan hyvin veljen kanssa tullaan toimeen muuten, ei ongelmia siinä. Jännä vaan kun hänen edellisen suhteen aikana ei ollut tällaisia ongelmia.

Ja onhan se nyt normaalia että sukua tavataan joskus, eikö kukaan teistä sitä tee?

Siis mitä ongelmia ei ollut veljen edellisen suhteen aikana? Kun et ole kyennyt kertomaan mitään ongelmia, ainoastaan luetellut, miten haluat kälyn toimivan. Jos ongelmana on tottelematon käly, niin miksi ihmeessä et kutsu koko sukua koolle veljen kotiin ja julkisesti ryhdy tivaamaan, miksi kunniaasi on loukattu menemällä työvuoroon sen sijaan, että kipitettäisiin käskystäsi perhetapaamiseen. Samalla voi kiljua, että miksi ihmeessä nainen et ole suostunut ilmoittamaan veljeni osoitetta minulle henkilökohtaisesti. Veljenhän ei sitä tarvitse ilmoitella, eihän?

Kälyskäsi on mieleltään häiriintynyt ja epäsosiaalinen persoona. Älä välitä tuonkaltaisesta kälyskästäsi yhtään mitään. Anna hänen elää yhtä yksinkertaista elämäänsä kuin kälyskäsi on itsekkin. Mihin edes kaipaat tollasta yksiviivaista möllykkää; tuskinpa osaa edes keskustella muiden ihmisten kanssa?

Itsekäs ja vailla käytöstapoja. Ei varmaan koskaan pysähdy miettimään, että mahtaako veljeäsikään aina hotsittaa hänen sukunsa, mutta veljesi ottaa lusikan kauniiseen käteen ja osaa käyttäytyä.

Meillä oli veljen eksä samanlainen. Hyvin komplisoitunut ihminen, fiksujen vanhempien täysin kasvattamaton tytär, joka ei koskaan ja milloinkaan huomioinut toisia ihmisiä. Jopa lapset piti toisten hoitaa, kun häntä ei kiinnostanut tai kiinnosta vieläkään. Ihminen, joka koko ajan miettii, mistä tykkää ja mistä ei. Epäkypsä. Ei tietenkään ole koskaan myöskään pystynyt käymään töissä, koska kokee sen niin kamalana, eikä tajua, että ei ne muutkaan niin aina rakasta, mutta ne ei koko aikaa analysoi omia mielitekoja. Toisaalta oli kiva, ettei tullut, koska veli oli mukava ja rento itsensä ilman sitä naista. Sitten tämän naisen läsnäollessa oli ilkeä, piikittelevä ja pilkkasi mm. vanhempia koko ajan päin näköä. Piti kai todistella koko ajan sille naislle jotain.

Sinä ap, tai sukusi on loukannut kälyäsi. Siksi veljesi mumisee, kun hän ei kykene kertomaan totuutta päällepäsmäri siskolleen.

Käly viettää lapsivapaata/parisuhdevapaata kun kerrankin mies ottaa lapset ja lähtee jonnekkin?

Ymmärrän kälyäsi ihan täysin. Mä olen lopettanut mieheni perheen tapailemisen. Mulla on paniikkihäiriö, jonka vuoksi mua aina jännitti vähän tavata heitä. Lopulta mulla tuli täysin ulkopuolinen olo, etenkin mieheni veljen kihlatun toimesta. Tuntui että hän systemaattisesti yritti sulkea mua ulos etten vahingossakaan lähentyisi mieheni sisarusten kanssa. Hyvin pian aloin kuulla sieltä sun täältä, miten nämä sisarukset ja kihlattu mua haukkuvat ja parjaavat. Siihen loppui mun kiinnostus kys. Perheeseen..

Alan ymmärtää, miksi niin monilla on ongelmia puolisoidensa sukujen kanssa. Sukulaisia ei siis tavata sen vuoksi, että haluttaisiin olla heidän seurassaan, vaan siksi, että se on jokin ikävä velvollisuus, joka pitää täyttää. Kun on kutsuttu, on pakko mennä, vaikka tietää jo etukäteen, että tapaaminen on kiusallinen ja epämiellyttävä. Sukulaisia siis tavataan vaikka hampaat irvessä, koska niin kuuluu tehdä. Ja sitten esitetään, että kylläpä meillä on mukavaa ja olemme niin sukurakkaita. Ja kun kerran ollaan sukulaisia, velvollisuudesta täytyy laittaa tekstareita ja muita viestejä, jotta täyttää velvollisuutensa. 

Oma sukuni on - paria poikkeusta lukuunottamatta - suomalaisittain rasittavan ekstrovertti ja sosiaalinen. Me kuitenkin tiedostamme tämän emmekä odota, että sukuun tulevat olisivat tai edes muuttuisivat sellaisiksi kuin me olemme. Jokainen tulija hyväksytään juuri sellaisena kuin hän on. Jos ei tykkää viestitellä, ei tarvitse. Jos tykkää, saa viestitellä. Jos ei tykkää tavata isolla porukalla, ei tarvitse. Jos tykkää, saa tavata. Jos ei tykkää tavata edes pienemmällä porukalla, ei sitäkään tarvitse. Ja jos tykkää tavata pienemmällä porukalla, mutta ei isomalla, sekin onnistuu oikein hyvin. Tulipa sukuumme syntymällä tai puolison kautta, jokaisella on oikeus löytää oma paikkansa yhteisössä ja itse haluamallaan tavalla. Olipa se millainen tahansa, muu suku kunnioittaa ja hyväksyy sen. Meillä sukulaisuus ei velvoita yhtään mihinkään. Kaikki yhteydenpito ja yhdessäolo perustuu vapaaehtoisuuteen ja haluun pitää yhteyttä ja olla yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinua vaivaa se, että käly ei tottele sinua?

Ei todellakaan tarvitse ketään totella, mutta onhan se kumma että näin välttelee perhettään eikä osaa yhtään ottaa muita huomioon millään eleellä.

En minäkään ole mikään sosiaalisia tilanteita tai sukulaisia ylettömästi rakastava ihminen, mutta jos mut jonnekin kutsutaan niin menen tai ilmoitan itse jos en sillä kertaa pääse. Jos menee naimisiin ja pitää isohkot hääjuhlat ja puhuu että tehdään sitä sun tätä yhdessä niin onhan se outoa ettei sitten ykskaks mikään enää kiinnosta mihin miehensä suku liittyy. 

Meille on ihmiset tervetulleita, aina olen kutsunut lähisukua kylään jossain vaiheessa jos on muutettu tai on juhlapyhiä tms., ja ne ketkä ei ole päässeet ilmoittaa tai tulee sitten toisella kerralla.

Esimerkiksi lyhyt tekstari, soitto, meili, viesti messengerin kautta lämmittäisi jo mieltä. Kai siihen aikuinen ihminen vähintäänkin pystyy jos muut elämän osa-alueet on kuitenkin hallussa.

Miksi sinulle ei kelpaa se, mitä veljesi kertoo, miksi kälyn pitää erikseen huomioida juuri sinut? Ehkä hän viestittelee miehellesi, mutta miehesi ei kerro sitä sinulle.

Lisäksi kirjoitit, että "onhan se kumma että näin välttelee perhettään eikä osaa yhtään ottaa muita huomioon millään eleellä." Et ole kälyn perhettä ja hän ottaa sinut huomioon ilmoittamalla miehensä välityksellä, että ei valitettavasti pääse kyläilemään.

Aikoinaan vanha tätini sanoi, että tyhmille ihmisille ei pidä olla ystävällinen, ne ymmärtävät se joka tapauksessa väärin. Joku häissä todettu "tehdään sitten sitä ja tätä" ei ole tarkoitettu toteutettavaksi, se on pelkkää small talkia.

PS. Älä mene koskaan Amerikkaan, siellä moni rantalomalla kohtaamasti ihminen toivottaa tervetulleeksi kotiinsa "next time". Oikeasti he eivät tarkoita, että odottavat sinua, se on pelkkä kohtelias fraasi.

Niin, ilmoittelee ja ilmoittelee..kyllä sillä tavalla että kun kysyn mieheltä miksi käly ei tullut niin siinä vaiheessa saan kuulla että oli taas flunssaa, muuta krempaa, töitä tai koira oksentaa..jne.

Lisäksi se että en olisi perhettä ei pidä paikkaansa, kyllä hän on meidän perheeseen ja sukuun tullut naimisiinmenon myötä. Ei ole verisukua mutta sukua kuitenkin.. enkä tässävaan puhu minusta ja että ongelma yksin mun vaan tämä tilanne rassaa minun lisäkseni montaa muutakin perheessäni, kaikki ihmettelee samaa..

Toisella kälylläni ei näitä ongelmia ole, hän on mitä lämpimin henkilö eikä tulisi mieleenkään että hän käyttäytyisi näin (enkä tällä tarkoita että kaikkien pitäisi olla samanlainen, mutta ne käytöstavat ja vastavuoroisuus..)

Ps. tuo hääesimerkki oli vaan yksi kerta, on ollut muutama muukin tilanne, eikä niitä kaikkia ikävä kyllä voi laittaa small talkin piikkiin.. 

PPS. en ole aikeissa mennä Amerikkaan joten huoli pois, tajuan kyllä smalla talkin mutta se ja tämä nyt ei liity toisiinsa ensinkään.

Monilla tässä ketjussa vastanneilla on kyllä selkeästi sosiaalisten tilanteiden pelkoa kun pidetään normaalina sitä ettei halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Visusti ollaan siellä omassa kolossa, sitten jotkut samaan aikaan itkevät muissa ketjuissa kuinka ei ole ystäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinua vaivaa se, että käly ei tottele sinua?

Ei todellakaan tarvitse ketään totella, mutta onhan se kumma että näin välttelee perhettään eikä osaa yhtään ottaa muita huomioon millään eleellä.

En minäkään ole mikään sosiaalisia tilanteita tai sukulaisia ylettömästi rakastava ihminen, mutta jos mut jonnekin kutsutaan niin menen tai ilmoitan itse jos en sillä kertaa pääse. Jos menee naimisiin ja pitää isohkot hääjuhlat ja puhuu että tehdään sitä sun tätä yhdessä niin onhan se outoa ettei sitten ykskaks mikään enää kiinnosta mihin miehensä suku liittyy. 

Meille on ihmiset tervetulleita, aina olen kutsunut lähisukua kylään jossain vaiheessa jos on muutettu tai on juhlapyhiä tms., ja ne ketkä ei ole päässeet ilmoittaa tai tulee sitten toisella kerralla.

Esimerkiksi lyhyt tekstari, soitto, meili, viesti messengerin kautta lämmittäisi jo mieltä. Kai siihen aikuinen ihminen vähintäänkin pystyy jos muut elämän osa-alueet on kuitenkin hallussa.

Miksi sinulle ei kelpaa se, mitä veljesi kertoo, miksi kälyn pitää erikseen huomioida juuri sinut? Ehkä hän viestittelee miehellesi, mutta miehesi ei kerro sitä sinulle.

Lisäksi kirjoitit, että "onhan se kumma että näin välttelee perhettään eikä osaa yhtään ottaa muita huomioon millään eleellä." Et ole kälyn perhettä ja hän ottaa sinut huomioon ilmoittamalla miehensä välityksellä, että ei valitettavasti pääse kyläilemään.

Aikoinaan vanha tätini sanoi, että tyhmille ihmisille ei pidä olla ystävällinen, ne ymmärtävät se joka tapauksessa väärin. Joku häissä todettu "tehdään sitten sitä ja tätä" ei ole tarkoitettu toteutettavaksi, se on pelkkää small talkia.

PS. Älä mene koskaan Amerikkaan, siellä moni rantalomalla kohtaamasti ihminen toivottaa tervetulleeksi kotiinsa "next time". Oikeasti he eivät tarkoita, että odottavat sinua, se on pelkkä kohtelias fraasi.

Niin, ilmoittelee ja ilmoittelee..kyllä sillä tavalla että kun kysyn mieheltä miksi käly ei tullut niin siinä vaiheessa saan kuulla että oli taas flunssaa, muuta krempaa, töitä tai koira oksentaa..jne.

Lisäksi se että en olisi perhettä ei pidä paikkaansa, kyllä hän on meidän perheeseen ja sukuun tullut naimisiinmenon myötä. Ei ole verisukua mutta sukua kuitenkin.. enkä tässävaan puhu minusta ja että ongelma yksin mun vaan tämä tilanne rassaa minun lisäkseni montaa muutakin perheessäni, kaikki ihmettelee samaa..

Toisella kälylläni ei näitä ongelmia ole, hän on mitä lämpimin henkilö eikä tulisi mieleenkään että hän käyttäytyisi näin (enkä tällä tarkoita että kaikkien pitäisi olla samanlainen, mutta ne käytöstavat ja vastavuoroisuus..)

Ps. tuo hääesimerkki oli vaan yksi kerta, on ollut muutama muukin tilanne, eikä niitä kaikkia ikävä kyllä voi laittaa small talkin piikkiin.. 

PPS. en ole aikeissa mennä Amerikkaan joten huoli pois, tajuan kyllä smalla talkin mutta se ja tämä nyt ei liity toisiinsa ensinkään.

Sori, mutta kirjoitustesi perusteella minäkään en haluaisi kuulua sukuusi, vaikka olenkin oman sukuni ylisosiaalisia ekstroverttejä. Ihan jo senkin vuoksi, että vertailet kälyjäsi keskenään ja toinen on mielestäsi hyvä käly ja toinen huono käly. Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkäpä tämä huono käly kokee sinut ja teidän sukunne ihan helevetin rasittavaksi?

- Nro 32 -

Olen ihan samanlainen, en tykkää mieheni perheestä mitenkään erityisesti, mutta en kenenkään muunkaan perheestä.

He ovat minulle täysiä vieraita, enkä halua puhua parisuhteestamme, elämästäni tai mistään heille. Välttelen aina kun mahdollista. Mies saa toki vierailla niin paljon kuin haluaa, hänenhän perhe se on.

Vierailija kirjoitti:

Monilla tässä ketjussa vastanneilla on kyllä selkeästi sosiaalisten tilanteiden pelkoa kun pidetään normaalina sitä ettei halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Visusti ollaan siellä omassa kolossa, sitten jotkut samaan aikaan itkevät muissa ketjuissa kuinka ei ole ystäviä. 

Miten se että minä viihdyn visusti omassa kolossani liittyy siihen että joku muu on ystävätön? Pitäisikö minun lähteä vastentahtoisesti näkemään ihmisiä koska joku random ihminen vauvapalstalla on yksinäinen? Miten se hyödyttäisi kumpaakaan meistä?

Vierailija kirjoitti:

Monilla tässä ketjussa vastanneilla on kyllä selkeästi sosiaalisten tilanteiden pelkoa kun pidetään normaalina sitä ettei halua olla ihmisten kanssa tekemisissä. Visusti ollaan siellä omassa kolossa, sitten jotkut samaan aikaan itkevät muissa ketjuissa kuinka ei ole ystäviä. 

Vielä kun ne, joilla ei ole, oppisivat ymmärtämään, ettei sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivää pidä edes vaatia olemaan jotain muuta kuin on. Sosiaalisten tilanteiden pelon taustalla on hyvin usein muiden itseen kohdistamat - joko todelliset tai kuvitellut - vaatimukset ja odotukset. Ei pidä ruokkia tätä pelkoa asettamalla  vaatimuksia ja odotuksia.

Mä en oikein voi ymmärtää miksi joillekin on niin kamalan tärkeää olla tekemisissä jonkun sukulaisensa puolison kanssa. Itse en tykkää käydä mieheni sukulaisilla ja välttelen sitä niin paljon kuin pystyn (vaikka he ovat mukavia ihmisiä), samoin mies ei tykkää käydä mun sukulaisilla vaikka sekin pitää niitä mukavina ihmisinä. Onneksi tämä ei ole ollut mikään ongelma kummankaan suvulle.

Minä olen hirveä ihminen. En pidä mieheni veljen vaimosta vaikka itse veli onkin kiva. Olen vuosi tolkulla yrittänyt mutta joku vain mättää. Välttelen ja keksin tekosyitä, voin myöntää. Miehenikään ei ymmärrä mutta kehoitan häntä aina menemään kyläilemään, itse kestän juuri ja juuri sukujuhlat ym. Tunnen itseni kamalaksi mutta en voi tälle mitään.