Lue keskustelun säännöt.
Paljasta häpeällinen salaisuutesi
11.03.2018 |
Tai mikä salaisuus tahansa.
Aloitan: Kadun syvästi lasten hankkimista. Tein lapset nuorina, kun en vielä lainkaan tuntenut itseäni tai tiennyt mistä nautin ja millaisen elämän haluan. Vanhemmuus ei sovi minulle. Kukaan ei varmaan uskoisi minua jos kertoisin tämän jollekin. Edes mieheni ei tiedä. Miehen, ystävien ja sukulaisten mielestä olen loistava äiti.
Kommentit (538)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin laiminlyön koirani hoitoa. :( Viikko sitten sentään harjasin sen.
Mä en harjaa ollenkaan. Käytän kahdesti päivässä nopeaa ulkona ja annan ruuan. Kynnet leikkaan 1-2 kertaa vuodessa. Muuten me koiran kanssa vaan makoillaan. On sillä jotain omia leluja joilla välillä leikkii.
Mun käy sääliksi teitä :( Jos tuntisin sinut kävisin mielelläni leikittämässä koiraasi, ja pitämään sinulle seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen rikollinen. En ole vaan koskaan jäänyt kiinni, koska olen niin ovela paskiainen.
Oon tehnyt kamalia asioita, mutta en osaa edes hävetä. Ihmisvihani on vain niin järjettömän suurta, että kehoni valtaa mielihyvä, kun leikittelen ajatuksella joukkomurhasta.
Ehkä vielä joku päivä tilaan aseen pimeästä verkosta ja annan palaa. Ehkä.
Tästä on kyllä tehtävä rikosilmoitus. Joukkomurhan suunnittelu on vakava rikos.
Noin. Tehty. https://aijaa.com/NbWB75
Toivottavasti lähetit tuon ihan oikeasti. Tollasilla asioilla ei pidä leikkiä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen rikollinen. En ole vaan koskaan jäänyt kiinni, koska olen niin ovela paskiainen.
Oon tehnyt kamalia asioita, mutta en osaa edes hävetä. Ihmisvihani on vain niin järjettömän suurta, että kehoni valtaa mielihyvä, kun leikittelen ajatuksella joukkomurhasta.
Ehkä vielä joku päivä tilaan aseen pimeästä verkosta ja annan palaa. Ehkä.
Naiset nauraa sulle , jos yrität jutella niille.
Vanhempasi pettyivät sinuun, armeijaan ei oteta hintelää hintin näköistä tyyppiä.
Facebook ystäväsi ovat joko sambiasta, ugandasta tai sukulaisiasi.
Sinulla on 2000 facebook ystävääMiksi oletatte heti, että olen mies?
Olen kylläkin työssäkäyvä alle kolmekymppinen nainen. Ihmisviha syntynyt yli kymmenen vuoden kaltoinkohtelun seurauksena, enkä pääse siitä enää eroon.
Mitä rikoksia olet tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen rikollinen. En ole vaan koskaan jäänyt kiinni, koska olen niin ovela paskiainen.
Oon tehnyt kamalia asioita, mutta en osaa edes hävetä. Ihmisvihani on vain niin järjettömän suurta, että kehoni valtaa mielihyvä, kun leikittelen ajatuksella joukkomurhasta.
Ehkä vielä joku päivä tilaan aseen pimeästä verkosta ja annan palaa. Ehkä.
Olet trollaava pelkuri
Suurin rikoksesi on on ollut pummilla metrossa ajaminen.
Kaikki häpeävät sinuaEn ole trolli. Ihan oikeista ajatuksistani kirjoitin, vaikkakin joukkomurha-ajatukset taitaa jäädä vain ajatuksen tasolle. Enkä ole ikinä ollut metrossa.
HELSINKILÄISET JOUKKOMURHAAJA EI OLE HELSINKILÄINEN!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen rikollinen. En ole vaan koskaan jäänyt kiinni, koska olen niin ovela paskiainen.
Oon tehnyt kamalia asioita, mutta en osaa edes hävetä. Ihmisvihani on vain niin järjettömän suurta, että kehoni valtaa mielihyvä, kun leikittelen ajatuksella joukkomurhasta.
Ehkä vielä joku päivä tilaan aseen pimeästä verkosta ja annan palaa. Ehkä.
Naiset nauraa sulle , jos yrität jutella niille.
Vanhempasi pettyivät sinuun, armeijaan ei oteta hintelää hintin näköistä tyyppiä.
Facebook ystäväsi ovat joko sambiasta, ugandasta tai sukulaisiasi.
Sinulla on 2000 facebook ystävääMiksi oletatte heti, että olen mies?
Olen kylläkin työssäkäyvä alle kolmekymppinen nainen. Ihmisviha syntynyt yli kymmenen vuoden kaltoinkohtelun seurauksena, enkä pääse siitä enää eroon.Mitä rikoksia olet tehnyt?
lainasin kirjan kaverin kortilla, enkä palauttanut.
Kaveri joutui maksamaan Henry Laasasen : Naisten seksuaalinen valta kirjan ja 23 eur sakkoa.
Mahaan sattui kun pidättelin naurua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin laiminlyön koirani hoitoa. :( Viikko sitten sentään harjasin sen.
Mä en harjaa ollenkaan. Käytän kahdesti päivässä nopeaa ulkona ja annan ruuan. Kynnet leikkaan 1-2 kertaa vuodessa. Muuten me koiran kanssa vaan makoillaan. On sillä jotain omia leluja joilla välillä leikkii.
Miksi et myy koiraa pois?
En halua. Rakastan sitä. Ja toivon parantuvani masennuksesta joskus.
Ei koirani kärsi, se ei vaan saa parasta mahdollista hoitoa. Koira sitä paitsi rakastaa myös minua ja on suunniltaan jos vien sen edes viikonlopun ajaksi hoitoon ja se joutuu olemaan minusta erossa.
Onko koira sellainen, että sitä voisi myös joku toinen lenkittää. Meille ei voida ottaa lemmikkiä miehen allergian vuoksi, mutta eläinrakkaat lapset (tytöt 11 ja 14v) ovat tosi iloisia kun heistä on tullut naapurin leppoisan labbiksen säännöllisiä ulkoiluttajia. Siis toki naapuri itsekin ulkoiluttaa, mutta tytöt käyvät noin 3 kertaa viikossa lenkillä koiran kanssa ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Jotenkin koomista että "ihmisvihaaja" haaveilee joukkomurhasta, kun juuri hänenlaisensa ovat niitä jotka ansaitsee vihan ja saa vihaamaan ihmistä. Narsistisesta häiriöstä ja laajennetun itsemurhan haaveilemisestahan tuossa oikeasti on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivotan joka ilta hyvää yötä autolleni, huonekasveilleni ja noin sadalle pehmoeläimelleni :)
(Suvussa aspergeria, vaikken tiedä, selittääkö tätä harmitonta häröilyä mitenkään).
Aww :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen rikollinen. En ole vaan koskaan jäänyt kiinni, koska olen niin ovela paskiainen.
Oon tehnyt kamalia asioita, mutta en osaa edes hävetä. Ihmisvihani on vain niin järjettömän suurta, että kehoni valtaa mielihyvä, kun leikittelen ajatuksella joukkomurhasta.
Ehkä vielä joku päivä tilaan aseen pimeästä verkosta ja annan palaa. Ehkä.
Tästä on kyllä tehtävä rikosilmoitus. Joukkomurhan suunnittelu on vakava rikos.
Noin. Tehty. https://aijaa.com/NbWB75
Okei. Poliisisetien soittoa odotellessa. :) Olen tosin kertonut ajatuksistani jo omalle psykiatrilleni, eikä hän pitänyt kuulemaansa millään tavalla suunnitelmallisena. Ja eihän se olekaan. Se on vain sairaalla tavalla mielihyvää aiheuttava ajatus. Ei tarvitse siis panikoida, en oo ketään lähdössä lahtaamaan.
Ahdistun sosiaalisista tilanteista niin paljon etukäteen että usein perun ne viime hetkellä valehtelemalla jotain. Enkä pysty myöntämään virheitäni, vaan keksin peitetarinoita joissa usein syytän jotain muuta, joko olosuhteita tai tekniikkaa, harvemmin toista ihmistä. On asioita joita olen toistellut muokattuina niin pitkään etten enää ole varma itsekään mitä oikeasti on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin laiminlyön koirani hoitoa. :( Viikko sitten sentään harjasin sen.
Mä en harjaa ollenkaan. Käytän kahdesti päivässä nopeaa ulkona ja annan ruuan. Kynnet leikkaan 1-2 kertaa vuodessa. Muuten me koiran kanssa vaan makoillaan. On sillä jotain omia leluja joilla välillä leikkii.
Mun käy sääliksi teitä :( Jos tuntisin sinut kävisin mielelläni leikittämässä koiraasi, ja pitämään sinulle seuraa.
Mullakin heräsi halu auttaa. Olen itsekin masentunut ja kaikkea muuta mt-ongelmaa mutta koiran jaksan yleensä hoitaa suht hyvin. Sekin vaihtelee. Me koiranomistajat emme kuitenkaan ole korvaamattomia ja koira voi luonteestaan huolimatta sopeutua uuteen paikkaan alun hankaluuksista huolimatta, saadessaan uusia asioita elämäänsä. En silti väitä että sinun tulisi koirastasi luopua, ei. En itsekään oman rakkaan koirani kohdalla uskaltaisi ottaa sitä riskiä vääriin käsiin päätymisestä. Meillä on myös tiivis suhde.
Yritä leikata kynsiä useammin, koiralle voi aiheutua paljon kipua jos ne kasvavat liian pitkiksi ja tulee virheasentoja. Joissain eläinkaupoissa leikkaavat edullisesti ja sinullahan oli niitä säästöjä. Toki ymmärrän jos ei kotipihasta pidemmälle pääse niin se ei vielä taida olla vaihtoehto. Vaatii kuitenkin paljon voimia tuollaiset sosiaaliset tilanteet.
Ruuan voit antaa muualta kuin kupista jos syotät nappulaa,heität vaikka pitkin lattiaa niin saa käyttää nenäänsä ja etsiä. Koirilla nenätyöskentely väsyttää enemmän kuin lenkit.
Jos pystyt niin anna juosta vapaana ulkona tai heittele vaikka lelua niin saa purkaa edes vähän energiaa. Ulkonakin voi antaa niitä nappuloita tai koirannameja etsittäväksi.
Jos tulee edes vähän parempia hetkiä, käy hakemassa vaikka joku aktivointilelu koiralle, niitä löytyy tosi paljon ja niihin saa kulumaan aikaa.
Vessapaperihylsyihin saa myös karkkeja rytistettyä piiloon ja siinä saa koira repiä luvan kanssa ja useimmat tykkää.
En halua kuulostaa pätijältä tai antaa sellaista kuvaa että olisin jotenkin parempi ihminen. En ole. Toivon vain että koira saisi hieman lisää sisältöä elämäänsä ja sinä itse selviäisit pahimman yli. Paljon voimia sinne, oikeasti.
Varastin joskus lapsena kissan. Löysin koulun jälkeen koulumatkalla kissan, joka oli kiltti ja antoi ottaa syliin. Innostuin kissasta ja kannoin sitä noin 1,5 km kotiin. Äiti antoi minun ottaa kissan hetkeksi sisään ja ruokkia sitä, kun valehtelin kissan norkoilleen portinpielessä. Kuvittelin, että se lähtee kotiin, kun lasken sen ulos.
Kissa ei lähtenyt minnekään. Se jäi yöksi terassille värjöttelemään ja jäi meidän kissaksemme. Mitään katoamisilmoituksia ei koskaan näkynyt eikä kissalla ollut sirua tai pantaa. Äiti kävi kyselemässä lähinaapureilta, mutta tiesin etteivät he tunnista niin kaukaa tullutta kissaa. Nyt olen jo aikuinen, muuttanut kotoa ja kissavanhus ilahduttaa yhä vanhempieni eläkepäiviä. He luulevat yhä, että kissa on joku koditon reppana. En usko, että voin koskaan kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selviydyn just ja just töistäni. Ja inhoan niitä.
Se et oon ollu melkein sängy pojankans, ja kerran kimppakivas. Noin viis tyyppii siin.
Olen aina ollut ”kiltti kympin tyttö”, mutta kiusasin monin tavoin (muka) parasta ystävääni yläasteella ja lukiossa. Olin sairaalloisen mustasukkainen, uhkailin sytyttää hänen talonsa tuleen ja jopa fyysisesti pahoinpitelin häntä muutaman kerran. Ei ihme, etten ole kuullut hänestä ylppärien jälkeen. En tiedä, mikä demoni minua tuolloin riivasi, mutta tuntuu kuin olin silloin aivan eri ihminen. Tai sitten minussa asuu pohjimmiltaan pahuus. Olen yrittänyt unohtaa tekemiseni, niiden ajatteleminen on tuskallista ja kirjaimellisesti oksettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin laiminlyön koirani hoitoa. :( Viikko sitten sentään harjasin sen.
Mä en harjaa ollenkaan. Käytän kahdesti päivässä nopeaa ulkona ja annan ruuan. Kynnet leikkaan 1-2 kertaa vuodessa. Muuten me koiran kanssa vaan makoillaan. On sillä jotain omia leluja joilla välillä leikkii.
Mun käy sääliksi teitä :( Jos tuntisin sinut kävisin mielelläni leikittämässä koiraasi, ja pitämään sinulle seuraa.
Mullakin heräsi halu auttaa. Olen itsekin masentunut ja kaikkea muuta mt-ongelmaa mutta koiran jaksan yleensä hoitaa suht hyvin. Sekin vaihtelee. Me koiranomistajat emme kuitenkaan ole korvaamattomia ja koira voi luonteestaan huolimatta sopeutua uuteen paikkaan alun hankaluuksista huolimatta, saadessaan uusia asioita elämäänsä. En silti väitä että sinun tulisi koirastasi luopua, ei. En itsekään oman rakkaan koirani kohdalla uskaltaisi ottaa sitä riskiä vääriin käsiin päätymisestä. Meillä on myös tiivis suhde.
Yritä leikata kynsiä useammin, koiralle voi aiheutua paljon kipua jos ne kasvavat liian pitkiksi ja tulee virheasentoja. Joissain eläinkaupoissa leikkaavat edullisesti ja sinullahan oli niitä säästöjä. Toki ymmärrän jos ei kotipihasta pidemmälle pääse niin se ei vielä taida olla vaihtoehto. Vaatii kuitenkin paljon voimia tuollaiset sosiaaliset tilanteet.
Ruuan voit antaa muualta kuin kupista jos syotät nappulaa,heität vaikka pitkin lattiaa niin saa käyttää nenäänsä ja etsiä. Koirilla nenätyöskentely väsyttää enemmän kuin lenkit.
Jos pystyt niin anna juosta vapaana ulkona tai heittele vaikka lelua niin saa purkaa edes vähän energiaa. Ulkonakin voi antaa niitä nappuloita tai koirannameja etsittäväksi.
Jos tulee edes vähän parempia hetkiä, käy hakemassa vaikka joku aktivointilelu koiralle, niitä löytyy tosi paljon ja niihin saa kulumaan aikaa.
Vessapaperihylsyihin saa myös karkkeja rytistettyä piiloon ja siinä saa koira repiä luvan kanssa ja useimmat tykkää.En halua kuulostaa pätijältä tai antaa sellaista kuvaa että olisin jotenkin parempi ihminen. En ole. Toivon vain että koira saisi hieman lisää sisältöä elämäänsä ja sinä itse selviäisit pahimman yli. Paljon voimia sinne, oikeasti.
Tämä teksti on kaunis. :)
Vierailija kirjoitti:
Varastin joskus lapsena kissan. Löysin koulun jälkeen koulumatkalla kissan, joka oli kiltti ja antoi ottaa syliin. Innostuin kissasta ja kannoin sitä noin 1,5 km kotiin. Äiti antoi minun ottaa kissan hetkeksi sisään ja ruokkia sitä, kun valehtelin kissan norkoilleen portinpielessä. Kuvittelin, että se lähtee kotiin, kun lasken sen ulos.
Kissa ei lähtenyt minnekään. Se jäi yöksi terassille värjöttelemään ja jäi meidän kissaksemme. Mitään katoamisilmoituksia ei koskaan näkynyt eikä kissalla ollut sirua tai pantaa. Äiti kävi kyselemässä lähinaapureilta, mutta tiesin etteivät he tunnista niin kaukaa tullutta kissaa. Nyt olen jo aikuinen, muuttanut kotoa ja kissavanhus ilahduttaa yhä vanhempieni eläkepäiviä. He luulevat yhä, että kissa on joku koditon reppana. En usko, että voin koskaan kertoa.
Ei puolitoista kilsaa ole matka eikä mikään kissalle. Ehkä sillä ei ollut kotia tai koti oli huono. Selkeästi se kuitenkin valitsi teidät ja sillä on ollut hyvä elämä. Älä suotta kanna syyllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni luulee olevansa ensimmäinen seksipartnerini. Oikeasti minulla oli kymmeniä yhdenyönjuttuja ja pari seksisuhdetta ennen häntä. Miehen kanssa olemme olleet nyt 10v yhdessä.
Ihmisen anatomia ei taida olla miehelläsi hallussa. Siis ihan perusasia jos on ollut ensimmäinen muka.
News flash: monilla ei ole ns. immenkalvoa ollenkaan, monilla se on vain pieni kaistale, ja lähes kaikilla se katoaa iän myötä kokonaan itsekseen.
En ole trolli. Ihan oikeista ajatuksistani kirjoitin, vaikkakin joukkomurha-ajatukset taitaa jäädä vain ajatuksen tasolle. Enkä ole ikinä ollut metrossa.