Millainen on älyllisesti heikkolahjainen ihminen?

Osa huomaa ettei pärjää kuin jotkut muut. Hakevat vertaistukea muista tyhmistä ja käyttävät joukkovoimaa. Kateellinen ja onneton perusluonne.

Vierailija kirjoitti:

Afrkan itäsarven kansalaisten keskimääräinen äo on 68. Tämän näkee muun muuassa siinä, että maassa ei ole toimivaa yhteiskuntaa. Millainen yhteiskunta Suomi olisi jos täällä kaikki olisivat heikkolahjaisia? Niinpä.

Miten tämä typerä kommentti on saanut noin paljon kannatusta? Vai enkö ymmärrä jotain sarkasmijuttua?

Eiköhän afrikkalaisten matala äo johdu toimimattomasta yhteiskunnasta kuten koulutuksen puutteesta, eikä päinvastoin.

Aasialaiset muuten ovat älykkäämpiä kuin länsimaalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Afrkan itäsarven kansalaisten keskimääräinen äo on 68. Tämän näkee muun muuassa siinä, että maassa ei ole toimivaa yhteiskuntaa. Millainen yhteiskunta Suomi olisi jos täällä kaikki olisivat heikkolahjaisia? Niinpä.

Miten tämä typerä kommentti on saanut noin paljon kannatusta? Vai enkö ymmärrä jotain sarkasmijuttua?

Eiköhän afrikkalaisten matala äo johdu toimimattomasta yhteiskunnasta kuten koulutuksen puutteesta, eikä päinvastoin.

Aasialaiset muuten ovat älykkäämpiä kuin länsimaalaiset.

Sehän on ihan fakta, että keskivertoafrikkalaisen äo on 68. Erilaiset olosuhteet ovat vaatineet erilaisia taitoja selviytyäkseen ympäristöstä. Aasialaisilla viisaus on kompensoinut fyysistä heikkoutta ja musta rotu elelee villipetojen keskellä, missä hedelmiä on aina saatavilla. Eurooppa asettuu näiden välille: on ollut metsästäjät ja keräilijät, mutta samalla ollaan rakennettu sivilisaatiota, ja talvea varten on pitänyt miettiä, että miten turvata ravintoa kyseistä vuodenaikaa varren.

Älykkyyteen liittyvissä keskusteluissa tulee aina sellainen mielikuva, että se on joku supertaito, joka pitäisi jokaisella olla. Ei siis sanoa, että jollakin on matalempi tai korkeampi äo, ettei joku pahoita mieltään. Ihan tämänkin seurauksena heikkolahjaisilla on nykyään laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja kehitysvammaisistakin välillä puhutaan hitaina oppijoina tai erityislapsina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Afrkan itäsarven kansalaisten keskimääräinen äo on 68. Tämän näkee muun muuassa siinä, että maassa ei ole toimivaa yhteiskuntaa. Millainen yhteiskunta Suomi olisi jos täällä kaikki olisivat heikkolahjaisia? Niinpä.

Miten tämä typerä kommentti on saanut noin paljon kannatusta? Vai enkö ymmärrä jotain sarkasmijuttua?

Eiköhän afrikkalaisten matala äo johdu toimimattomasta yhteiskunnasta kuten koulutuksen puutteesta, eikä päinvastoin.

Aasialaiset muuten ovat älykkäämpiä kuin länsimaalaiset.

Älykkyyteen vaikuttaa tutkimusten mukaan kyllä koulutus, mutta on myös todettu että perintötekijöillä olisi suurinpiirtein yhtä suuri vaikutus ihmisen älykkyyteen. Eli tuo noiden afrikkalaisten alhainen älykkyysosamäärä johtuu toki osaksi ainakin koulutuksen puutteesta, mutta on myös ainakin joiltain osin perinnöllistä.

Mutta toisaalta pitää muistaa myös se että ihmisen älykkyys ja sen kehittyminen ja periytyminen ovat edelleen hyvin kiisteltyjä aiheita tiede piireissä, eikä tästä tiedetä vieläkään oikein mitään varmaa.

Heikkolahjaiseksi leimaaminen kertoo enemmän leimaajasta. Se on sanojan oma mielikuva ihmisestä. On myös joskus niin, että ihminen käyttäytyy odotusten mukaan, ihmisestä tulee sellainen kuin häntä pidetään. Toisten seurassa " heikkolahjainen" voi olla toisten seurassa hyvinkin älykäs. Ihminen ei välttmättä uskalla näyttää älykkyyttään kaikkien seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Heikkolahjaiseksi leimaaminen kertoo enemmän leimaajasta. Se on sanojan oma mielikuva ihmisestä. On myös joskus niin, että ihminen käyttäytyy odotusten mukaan, ihmisestä tulee sellainen kuin häntä pidetään. Toisten seurassa " heikkolahjainen" voi olla toisten seurassa hyvinkin älykäs. Ihminen ei välttmättä uskalla näyttää älykkyyttään kaikkien seurassa.

Miksi ei saa puhua tyhmyydestä? Se on yhtä lailla ominaisuus kuten vaikkapa silmien väri, ihonväri tai pituus. Nämä kiertoilmaisuja keksivät näyttää itse häpeävän sanoja. Jotkuthan paheksuu sanaa "vammainen". Kuitenkin jos puhutaan esim. rajoitteisista henkilöistä, niin seuraavaksi valitetaan leimaamisesta. Eikö enemmän pitäisi puuttua ihmisten asenteisiin?

Joissain tapauksissa sanojen muuttaminen on ollut järkevää kuten rullatuolista pyörätuoliin, sillä rullatuoleja on toimistoissa, ei niillä liikuntavammaiset kulje.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Afrkan itäsarven kansalaisten keskimääräinen äo on 68. Tämän näkee muun muuassa siinä, että maassa ei ole toimivaa yhteiskuntaa. Millainen yhteiskunta Suomi olisi jos täällä kaikki olisivat heikkolahjaisia? Niinpä.

Miten tämä typerä kommentti on saanut noin paljon kannatusta? Vai enkö ymmärrä jotain sarkasmijuttua?

Eiköhän afrikkalaisten matala äo johdu toimimattomasta yhteiskunnasta kuten koulutuksen puutteesta, eikä päinvastoin.

Aasialaiset muuten ovat älykkäämpiä kuin länsimaalaiset.

Älykkyyteen vaikuttaa tutkimusten mukaan kyllä koulutus, mutta on myös todettu että perintötekijöillä olisi suurinpiirtein yhtä suuri vaikutus ihmisen älykkyyteen. Eli tuo noiden afrikkalaisten alhainen älykkyysosamäärä johtuu toki osaksi ainakin koulutuksen puutteesta, mutta on myös ainakin joiltain osin perinnöllistä.

Mutta toisaalta pitää muistaa myös se että ihmisen älykkyys ja sen kehittyminen ja periytyminen ovat edelleen hyvin kiisteltyjä aiheita tiede piireissä, eikä tästä tiedetä vieläkään oikein mitään varmaa.

Peruskoulussa panostetaan enemmän ulkolukuun soveltamisen sijaan.

Ihan esimerkkinä muistan kympin oppilaan, joka kaikkitietävänä oli joka paikassa pätemässä tietävänsä kaiken. Missä ammatissa näin hänet viimeksi? Pizzakuskina, joka ilmestyi ovelleni.

Toinen näistä kympin oppilaista sortui päihteisiin ja on tällä hetkellä hoidossa.

Pidemmälle ovat päässeet ne keskiverrot ja jopa surkeat oppilaat, ja tässä on enemmänkin motivaatio sanellut, vaikka heillekin sanottiin aikoinaan, että turha edes yrittää lukiota. Lukiossa joillakin se motivaatio vasta alkoi.

Vierailija kirjoitti:

Minä sitten olen tällainen. Löysin nimittäin 12 vuotta vanhoja lausuntoja lastenpsykiatrian poliklinikalta, jossa olin asiakkaana ollessani alakoululainen. Ensimmäinen kosketus lastenpsykiatriaan tapahtui ollessani 12-vuotias, jolloin muistan tavanneeni pari ammattihenkilöä (luulisin toisen olleen psykiatri). Puoli vuotta ensimmäisen tapaamisen jälkeen joukko laajentui: kuvioihin tuli mukaan psykologi, lääkäri ja perhetyöntekijä. Minulle tieto oli suoraan sanoen aikamoinen pommi, mitä loppuarviointia koskevissa papereissa luki: autismi ja lievä älyllinen heikkolahjaisuus. Sanoin kuitenkin koulupsykologille olleeni hieman helpottunutkin, vaikka tuota jälkimmäistä diagnoosia koulupsykologi hämmästeli miettiessään tämän päiväisiä testituloksia, joissa yleistietous ja looginen päättely olivat ne alueet, joilla pärjäsin hyvin.

Minulla ei ole mitään hajua, miten suoriuduin alakoulusta. Alakoululaisena olin pienluokassa, jossa noudatin yleisopetussuunnitelmaa lukuun ottamatta matematiikkaa ja äidinkielen, englannin ja uskonnon tunnit kävin isossa luokassa. Minulle vain tulee mieleen erityisopettajan kuvailut minusta, minkä mukaan olin omissa ajatuksissani välillä. Se piti paikkansa.

Yläkoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 7,5, ja suoritin pari oppiainetta (matematiikka ja fysiikka) yksilöllistetyn oppimäärän mukaisesti. Pidin historiasta ja yhteiskuntaopista yläkoululaisena.

Olin kuitenkin ujo ja arka, mikä teki ryhmien jaosta vaikeaa ajatellen pari- tai ryhmätöitä. Sillä jos jouduin jonkun minua inhonneen oppilaan pariksi, niin siitä tuli heti ongelmia enkä itse uskaltanut sanoa mitään opettajalle. Joidenkin oppilaiden kanssa tulin toimeen, vaikkei muuten hengailtu koulussa. Itselleni ihan syystäkin puhkesi sosiaalisten tilanteiden pelko johtuen kiusaajistani, joita löytyi alemmilta ja ylemmiltä luokilta. Yksi luokaltani oleva poika muuttui 8. luokalla, muttei ollut kiusaaja pahimmasta päästä verrattuna toiseen luokkatoveriini, jonka piti varmaan joka hetki ottaa puheeksi, että miksi vammaiset (tarkoitti minua sillä) ja normaalit eivät käy eri koulua ja haukkua minua vajakiksi.

Uskon kyllä autismiin ja olen enemmän Aspergerin oireyhtymään kallellaan, koska sen kuvaukset pätee hyvin minuun. Aspergerithan koittaa olla sosiaalisia ja mukana sosiaalisissa tilanteissa tajuamatta, miten niissä tulisi toimia tunnistaen ihmisten eleitä ja hienovaraisuutta. Muistan vieläkin sen hetken, kun seurasin muiden tyttöjen touhuja tunkeutumatta heidän porukoihin, vaikka ensin sitä valittivat, että miksi seuraan, vaikka odotin vuoroa päästä kiikkumaan. Siinä sitten selitin, että koitan voittaa ujouteni. Olin lapsena kieltämättä outo, ja moni muukin sen totesi minulle. Viihdyin enemmän tietokoneen äärellä ja ihan syystäkin, koska kukaan ei halunnut olla minun kanssa, koska en mahtunut tiettyyn muottiin, mikä toi minulle ulkonäköpaineita ja sen seurauksena itsetunto-ongelmia. Ehkä välillä serkkua näin ja yksi luokkatoveri alakoulusta tuli toimeen kanssani välillä, vaikka kyseinen tyttö hengaili niiden minua inhonneiden tyttöjen kanssa.

Olen siis elänyt 12 vuotta jälkeenjääneenä ilman, että tietäisin asiasta, ja silti olen päässyt heti ammattikoulusta päästyäni palkkatöihin, jossa en tee mitään sovellettuja töitä. Omaa yritystä olen välillä miettinyt, mutta se vain askarruttaa, että mitä jos minulla menisi päin persettä matemaattinen osaaminen. Osaan kyllä peruslaskut ja prosentit laskea. Rahoistakin olen aika tarkka ollut kassalla. Oma amk-koulutuksen käynyt mies onkin sitten ihan sokea, ettei ole tajunnut, että jokin minussa voisi olla vialla. Olen kyllä hänelle puhunut suoraan asperger-epäilyistä eikä hän sitä vielä kammoksu.

Vähän samalainen tarina minullakin. Vasta myöhään kuulin olevani lievästi kehitysvammainen ihminen.

Nyt opetan tällä hetkellä lukiossa suomen kieltä.

Jos olisin tiennyt vajaavuudestani, niin todennäköisesti olisin laittanut elämäni läskiksi hyvin varhain alkoholilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sitten olen tällainen. Löysin nimittäin 12 vuotta vanhoja lausuntoja lastenpsykiatrian poliklinikalta, jossa olin asiakkaana ollessani alakoululainen. Ensimmäinen kosketus lastenpsykiatriaan tapahtui ollessani 12-vuotias, jolloin muistan tavanneeni pari ammattihenkilöä (luulisin toisen olleen psykiatri). Puoli vuotta ensimmäisen tapaamisen jälkeen joukko laajentui: kuvioihin tuli mukaan psykologi, lääkäri ja perhetyöntekijä. Minulle tieto oli suoraan sanoen aikamoinen pommi, mitä loppuarviointia koskevissa papereissa luki: autismi ja lievä älyllinen heikkolahjaisuus. Sanoin kuitenkin koulupsykologille olleeni hieman helpottunutkin, vaikka tuota jälkimmäistä diagnoosia koulupsykologi hämmästeli miettiessään tämän päiväisiä testituloksia, joissa yleistietous ja looginen päättely olivat ne alueet, joilla pärjäsin hyvin.

Minulla ei ole mitään hajua, miten suoriuduin alakoulusta. Alakoululaisena olin pienluokassa, jossa noudatin yleisopetussuunnitelmaa lukuun ottamatta matematiikkaa ja äidinkielen, englannin ja uskonnon tunnit kävin isossa luokassa. Minulle vain tulee mieleen erityisopettajan kuvailut minusta, minkä mukaan olin omissa ajatuksissani välillä. Se piti paikkansa.

Yläkoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 7,5, ja suoritin pari oppiainetta (matematiikka ja fysiikka) yksilöllistetyn oppimäärän mukaisesti. Pidin historiasta ja yhteiskuntaopista yläkoululaisena.

Olin kuitenkin ujo ja arka, mikä teki ryhmien jaosta vaikeaa ajatellen pari- tai ryhmätöitä. Sillä jos jouduin jonkun minua inhonneen oppilaan pariksi, niin siitä tuli heti ongelmia enkä itse uskaltanut sanoa mitään opettajalle. Joidenkin oppilaiden kanssa tulin toimeen, vaikkei muuten hengailtu koulussa. Itselleni ihan syystäkin puhkesi sosiaalisten tilanteiden pelko johtuen kiusaajistani, joita löytyi alemmilta ja ylemmiltä luokilta. Yksi luokaltani oleva poika muuttui 8. luokalla, muttei ollut kiusaaja pahimmasta päästä verrattuna toiseen luokkatoveriini, jonka piti varmaan joka hetki ottaa puheeksi, että miksi vammaiset (tarkoitti minua sillä) ja normaalit eivät käy eri koulua ja haukkua minua vajakiksi.

Uskon kyllä autismiin ja olen enemmän Aspergerin oireyhtymään kallellaan, koska sen kuvaukset pätee hyvin minuun. Aspergerithan koittaa olla sosiaalisia ja mukana sosiaalisissa tilanteissa tajuamatta, miten niissä tulisi toimia tunnistaen ihmisten eleitä ja hienovaraisuutta. Muistan vieläkin sen hetken, kun seurasin muiden tyttöjen touhuja tunkeutumatta heidän porukoihin, vaikka ensin sitä valittivat, että miksi seuraan, vaikka odotin vuoroa päästä kiikkumaan. Siinä sitten selitin, että koitan voittaa ujouteni. Olin lapsena kieltämättä outo, ja moni muukin sen totesi minulle. Viihdyin enemmän tietokoneen äärellä ja ihan syystäkin, koska kukaan ei halunnut olla minun kanssa, koska en mahtunut tiettyyn muottiin, mikä toi minulle ulkonäköpaineita ja sen seurauksena itsetunto-ongelmia. Ehkä välillä serkkua näin ja yksi luokkatoveri alakoulusta tuli toimeen kanssani välillä, vaikka kyseinen tyttö hengaili niiden minua inhonneiden tyttöjen kanssa.

Olen siis elänyt 12 vuotta jälkeenjääneenä ilman, että tietäisin asiasta, ja silti olen päässyt heti ammattikoulusta päästyäni palkkatöihin, jossa en tee mitään sovellettuja töitä. Omaa yritystä olen välillä miettinyt, mutta se vain askarruttaa, että mitä jos minulla menisi päin persettä matemaattinen osaaminen. Osaan kyllä peruslaskut ja prosentit laskea. Rahoistakin olen aika tarkka ollut kassalla. Oma amk-koulutuksen käynyt mies onkin sitten ihan sokea, ettei ole tajunnut, että jokin minussa voisi olla vialla. Olen kyllä hänelle puhunut suoraan asperger-epäilyistä eikä hän sitä vielä kammoksu.

Vähän samalainen tarina minullakin. Vasta myöhään kuulin olevani lievästi kehitysvammainen ihminen.

Nyt opetan tällä hetkellä lukiossa suomen kieltä.

Jos olisin tiennyt vajaavuudestani, niin todennäköisesti olisin laittanut elämäni läskiksi hyvin varhain alkoholilla.

Ja lehmätkin lentää. Ei kehitysvammainen noin kirjoita. Voi taatusti olla jotain muuta vaikeutta takana kuten lukihäiriötä, hahmotusvaikeuksia tai autismin kirjoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sitten olen tällainen. Löysin nimittäin 12 vuotta vanhoja lausuntoja lastenpsykiatrian poliklinikalta, jossa olin asiakkaana ollessani alakoululainen. Ensimmäinen kosketus lastenpsykiatriaan tapahtui ollessani 12-vuotias, jolloin muistan tavanneeni pari ammattihenkilöä (luulisin toisen olleen psykiatri). Puoli vuotta ensimmäisen tapaamisen jälkeen joukko laajentui: kuvioihin tuli mukaan psykologi, lääkäri ja perhetyöntekijä. Minulle tieto oli suoraan sanoen aikamoinen pommi, mitä loppuarviointia koskevissa papereissa luki: autismi ja lievä älyllinen heikkolahjaisuus. Sanoin kuitenkin koulupsykologille olleeni hieman helpottunutkin, vaikka tuota jälkimmäistä diagnoosia koulupsykologi hämmästeli miettiessään tämän päiväisiä testituloksia, joissa yleistietous ja looginen päättely olivat ne alueet, joilla pärjäsin hyvin.

Minulla ei ole mitään hajua, miten suoriuduin alakoulusta. Alakoululaisena olin pienluokassa, jossa noudatin yleisopetussuunnitelmaa lukuun ottamatta matematiikkaa ja äidinkielen, englannin ja uskonnon tunnit kävin isossa luokassa. Minulle vain tulee mieleen erityisopettajan kuvailut minusta, minkä mukaan olin omissa ajatuksissani välillä. Se piti paikkansa.

Yläkoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 7,5, ja suoritin pari oppiainetta (matematiikka ja fysiikka) yksilöllistetyn oppimäärän mukaisesti. Pidin historiasta ja yhteiskuntaopista yläkoululaisena.

Olin kuitenkin ujo ja arka, mikä teki ryhmien jaosta vaikeaa ajatellen pari- tai ryhmätöitä. Sillä jos jouduin jonkun minua inhonneen oppilaan pariksi, niin siitä tuli heti ongelmia enkä itse uskaltanut sanoa mitään opettajalle. Joidenkin oppilaiden kanssa tulin toimeen, vaikkei muuten hengailtu koulussa. Itselleni ihan syystäkin puhkesi sosiaalisten tilanteiden pelko johtuen kiusaajistani, joita löytyi alemmilta ja ylemmiltä luokilta. Yksi luokaltani oleva poika muuttui 8. luokalla, muttei ollut kiusaaja pahimmasta päästä verrattuna toiseen luokkatoveriini, jonka piti varmaan joka hetki ottaa puheeksi, että miksi vammaiset (tarkoitti minua sillä) ja normaalit eivät käy eri koulua ja haukkua minua vajakiksi.

Uskon kyllä autismiin ja olen enemmän Aspergerin oireyhtymään kallellaan, koska sen kuvaukset pätee hyvin minuun. Aspergerithan koittaa olla sosiaalisia ja mukana sosiaalisissa tilanteissa tajuamatta, miten niissä tulisi toimia tunnistaen ihmisten eleitä ja hienovaraisuutta. Muistan vieläkin sen hetken, kun seurasin muiden tyttöjen touhuja tunkeutumatta heidän porukoihin, vaikka ensin sitä valittivat, että miksi seuraan, vaikka odotin vuoroa päästä kiikkumaan. Siinä sitten selitin, että koitan voittaa ujouteni. Olin lapsena kieltämättä outo, ja moni muukin sen totesi minulle. Viihdyin enemmän tietokoneen äärellä ja ihan syystäkin, koska kukaan ei halunnut olla minun kanssa, koska en mahtunut tiettyyn muottiin, mikä toi minulle ulkonäköpaineita ja sen seurauksena itsetunto-ongelmia. Ehkä välillä serkkua näin ja yksi luokkatoveri alakoulusta tuli toimeen kanssani välillä, vaikka kyseinen tyttö hengaili niiden minua inhonneiden tyttöjen kanssa.

Olen siis elänyt 12 vuotta jälkeenjääneenä ilman, että tietäisin asiasta, ja silti olen päässyt heti ammattikoulusta päästyäni palkkatöihin, jossa en tee mitään sovellettuja töitä. Omaa yritystä olen välillä miettinyt, mutta se vain askarruttaa, että mitä jos minulla menisi päin persettä matemaattinen osaaminen. Osaan kyllä peruslaskut ja prosentit laskea. Rahoistakin olen aika tarkka ollut kassalla. Oma amk-koulutuksen käynyt mies onkin sitten ihan sokea, ettei ole tajunnut, että jokin minussa voisi olla vialla. Olen kyllä hänelle puhunut suoraan asperger-epäilyistä eikä hän sitä vielä kammoksu.

Vähän samalainen tarina minullakin. Vasta myöhään kuulin olevani lievästi kehitysvammainen ihminen.

Nyt opetan tällä hetkellä lukiossa suomen kieltä.

Jos olisin tiennyt vajaavuudestani, niin todennäköisesti olisin laittanut elämäni läskiksi hyvin varhain alkoholilla.

Ja lehmätkin lentää. Ei kehitysvammainen noin kirjoita. Voi taatusti olla jotain muuta vaikeutta takana kuten lukihäiriötä, hahmotusvaikeuksia tai autismin kirjoa.

Minulla on esikoulussa diagnosoitu lievä kehitysvamma.

Siksi aloitin koulun vasta kun olin kahdeksan vanha.

Vierailija kirjoitti:

Äänestää vihervasemmistoa

Siksi tänne pitää saada koneinsinöörejä, jotta Vihreät saa lisää ääniä.

Semmonen kuin minä. Ei osaa mitään.

Irakin keskimääräinen äo on alle 85. Suomessa se on heikkolahjaisuuden määritelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikkolahjainen=somali?

Eivät somalit ole heikkolahjaisia. Somaliassa on paljon lahjakkaita ihmisiä, jotka ovat jääneet kotimaahansa tai tapettu siellä. Meillä vaan on huono käsitys somaleista, koska tänne tulevat vain rikolliset ja muut luuserit, jotka eivät tulleet toimeen kotimaassaan edes omiensa kanssa.

No mainitsehan mustien ihmisten keksintöjä.

Mikä ero on tyhmällä ja typerällä?

Eivät ymmärrä lukemaansa.

Esimerkiksi iltahdessäkin oli juttu siitä kuinka Suomi on islamilaisn valtio maailmassa Norjan ohella, tutkimuksessa vertailtiin köyhien oloja jne joista kehotetaan pitämään huolta koraanissa, kommenteissa huudeltiin kuin demarit ovat tehneet suomesta sharia-laki valtion ja uutista pidettiin todisteena asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sitten olen tällainen. Löysin nimittäin 12 vuotta vanhoja lausuntoja lastenpsykiatrian poliklinikalta, jossa olin asiakkaana ollessani alakoululainen. Ensimmäinen kosketus lastenpsykiatriaan tapahtui ollessani 12-vuotias, jolloin muistan tavanneeni pari ammattihenkilöä (luulisin toisen olleen psykiatri). Puoli vuotta ensimmäisen tapaamisen jälkeen joukko laajentui: kuvioihin tuli mukaan psykologi, lääkäri ja perhetyöntekijä. Minulle tieto oli suoraan sanoen aikamoinen pommi, mitä loppuarviointia koskevissa papereissa luki: autismi ja lievä älyllinen heikkolahjaisuus. Sanoin kuitenkin koulupsykologille olleeni hieman helpottunutkin, vaikka tuota jälkimmäistä diagnoosia koulupsykologi hämmästeli miettiessään tämän päiväisiä testituloksia, joissa yleistietous ja looginen päättely olivat ne alueet, joilla pärjäsin hyvin.

Minulla ei ole mitään hajua, miten suoriuduin alakoulusta. Alakoululaisena olin pienluokassa, jossa noudatin yleisopetussuunnitelmaa lukuun ottamatta matematiikkaa ja äidinkielen, englannin ja uskonnon tunnit kävin isossa luokassa. Minulle vain tulee mieleen erityisopettajan kuvailut minusta, minkä mukaan olin omissa ajatuksissani välillä. Se piti paikkansa.

Yläkoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 7,5, ja suoritin pari oppiainetta (matematiikka ja fysiikka) yksilöllistetyn oppimäärän mukaisesti. Pidin historiasta ja yhteiskuntaopista yläkoululaisena.

Olin kuitenkin ujo ja arka, mikä teki ryhmien jaosta vaikeaa ajatellen pari- tai ryhmätöitä. Sillä jos jouduin jonkun minua inhonneen oppilaan pariksi, niin siitä tuli heti ongelmia enkä itse uskaltanut sanoa mitään opettajalle. Joidenkin oppilaiden kanssa tulin toimeen, vaikkei muuten hengailtu koulussa. Itselleni ihan syystäkin puhkesi sosiaalisten tilanteiden pelko johtuen kiusaajistani, joita löytyi alemmilta ja ylemmiltä luokilta. Yksi luokaltani oleva poika muuttui 8. luokalla, muttei ollut kiusaaja pahimmasta päästä verrattuna toiseen luokkatoveriini, jonka piti varmaan joka hetki ottaa puheeksi, että miksi vammaiset (tarkoitti minua sillä) ja normaalit eivät käy eri koulua ja haukkua minua vajakiksi.

Uskon kyllä autismiin ja olen enemmän Aspergerin oireyhtymään kallellaan, koska sen kuvaukset pätee hyvin minuun. Aspergerithan koittaa olla sosiaalisia ja mukana sosiaalisissa tilanteissa tajuamatta, miten niissä tulisi toimia tunnistaen ihmisten eleitä ja hienovaraisuutta. Muistan vieläkin sen hetken, kun seurasin muiden tyttöjen touhuja tunkeutumatta heidän porukoihin, vaikka ensin sitä valittivat, että miksi seuraan, vaikka odotin vuoroa päästä kiikkumaan. Siinä sitten selitin, että koitan voittaa ujouteni. Olin lapsena kieltämättä outo, ja moni muukin sen totesi minulle. Viihdyin enemmän tietokoneen äärellä ja ihan syystäkin, koska kukaan ei halunnut olla minun kanssa, koska en mahtunut tiettyyn muottiin, mikä toi minulle ulkonäköpaineita ja sen seurauksena itsetunto-ongelmia. Ehkä välillä serkkua näin ja yksi luokkatoveri alakoulusta tuli toimeen kanssani välillä, vaikka kyseinen tyttö hengaili niiden minua inhonneiden tyttöjen kanssa.

Olen siis elänyt 12 vuotta jälkeenjääneenä ilman, että tietäisin asiasta, ja silti olen päässyt heti ammattikoulusta päästyäni palkkatöihin, jossa en tee mitään sovellettuja töitä. Omaa yritystä olen välillä miettinyt, mutta se vain askarruttaa, että mitä jos minulla menisi päin persettä matemaattinen osaaminen. Osaan kyllä peruslaskut ja prosentit laskea. Rahoistakin olen aika tarkka ollut kassalla. Oma amk-koulutuksen käynyt mies onkin sitten ihan sokea, ettei ole tajunnut, että jokin minussa voisi olla vialla. Olen kyllä hänelle puhunut suoraan asperger-epäilyistä eikä hän sitä vielä kammoksu.

Vähän samalainen tarina minullakin. Vasta myöhään kuulin olevani lievästi kehitysvammainen ihminen.

Nyt opetan tällä hetkellä lukiossa suomen kieltä.

Jos olisin tiennyt vajaavuudestani, niin todennäköisesti olisin laittanut elämäni läskiksi hyvin varhain alkoholilla.

Ja lehmätkin lentää. Ei kehitysvammainen noin kirjoita. Voi taatusti olla jotain muuta vaikeutta takana kuten lukihäiriötä, hahmotusvaikeuksia tai autismin kirjoa.

Minulla on esikoulussa diagnosoitu lievä kehitysvamma.

Siksi aloitin koulun vasta kun olin kahdeksan vanha.

Niin esikoulussa, mutta entä myöhemmin? Lasta aina pitäisi tutkia taitojen parantuessa tai heikentyessä. Tiedän tapauksia, joissa keva-diagnoosi on jopa kumottu iän myötä.

Ihan ei vaikuta lievästi kehitysvammaisen kirjoituksilta tässä keskustelussa olevat kommentit, joissa puhutaan omasta kehitysvammasta. Korkeintaan vääriä diagnooseja on voinut saada jos henkilön kokonaistilannetta kuten masennusta, joka laskee motivaatiota koulussa ja harrastuksissa, ei oteta huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Afrkan itäsarven kansalaisten keskimääräinen äo on 68. Tämän näkee muun muuassa siinä, että maassa ei ole toimivaa yhteiskuntaa. Millainen yhteiskunta Suomi olisi jos täällä kaikki olisivat heikkolahjaisia? Niinpä.

Miten tämä typerä kommentti on saanut noin paljon kannatusta? Vai enkö ymmärrä jotain sarkasmijuttua?

Eiköhän afrikkalaisten matala äo johdu toimimattomasta yhteiskunnasta kuten koulutuksen puutteesta, eikä päinvastoin.

Aasialaiset muuten ovat älykkäämpiä kuin länsimaalaiset.

Sehän on ihan fakta, että keskivertoafrikkalaisen äo on 68. Erilaiset olosuhteet ovat vaatineet erilaisia taitoja selviytyäkseen ympäristöstä. Aasialaisilla viisaus on kompensoinut fyysistä heikkoutta ja musta rotu elelee villipetojen keskellä, missä hedelmiä on aina saatavilla. Eurooppa asettuu näiden välille: on ollut metsästäjät ja keräilijät, mutta samalla ollaan rakennettu sivilisaatiota, ja talvea varten on pitänyt miettiä, että miten turvata ravintoa kyseistä vuodenaikaa varren.

Älykkyyteen liittyvissä keskusteluissa tulee aina sellainen mielikuva, että se on joku supertaito, joka pitäisi jokaisella olla. Ei siis sanoa, että jollakin on matalempi tai korkeampi äo, ettei joku pahoita mieltään. Ihan tämänkin seurauksena heikkolahjaisilla on nykyään laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja kehitysvammaisistakin välillä puhutaan hitaina oppijoina tai erityislapsina.

Koirarotujakin saa luokitella muttei ihmisiä.

No kylllä mä ainakin olen tehnyt sen oivalluksen että mitä on kun alkoholi sekoittaa aivokemiaa ja mitä on kun se haihtuu sekoitttamasta sitä. Esiim unissani olin hävittäjälentäjä ja kun alkoholi alkoi haihtuua aivoista niiin olin unisssani tuhoamassa jotain tornia. Oliin ampumassa ylimpään kerrrokseen niin joku aivoissani siiinä unissa hoksasi että älä ammu ylimpään kerrokseen vaaan alemmas rakenteisiin jottta se sortuu.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ymmärrä lukemaansa.

Esimerkiksi iltahdessäkin oli juttu siitä kuinka Suomi on islamilaisn valtio maailmassa Norjan ohella, tutkimuksessa vertailtiin köyhien oloja jne joista kehotetaan pitämään huolta koraanissa, kommenteissa huudeltiin kuin demarit ovat tehneet suomesta sharia-laki valtion ja uutista pidettiin todisteena asiasta.

Niin just! Mäkään en ymmärrä et jotkut on noin sivistymättömiä. Kaikki tietää et se on Ruotsi!