Lapsivapaa. Mihin sitä niin paljon tarvii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä ainakin nukuin viimeyönä univelkoja pois sellaset 17h, nautin hiljaisuudesta, luen, katon telkkarista muutakin kun my little poneja, syön ja käyn vessassa rauhassa. Ei tarvitse puhua kenellekkään ja voisin vaikka lähteä baariin jos huvittaa (lukeminen kiinnostaa nyt enemmän, eli tuskin menen). Luksusta!

Kyllä meillä vanhemmilla on omaa aikaa niin paljon kuin tarvitaan. Aina katon telkkaria tai luen, ja aina olen saanut vessassa olla rauhassa ja syödä rauhassa, vaikka oli kaksosetkin pieniä. Eikä koskaan huvita baariin lähteä, en halua nähdä humalaisia, eikä mieskään, hän näkee niitä töissä. Me ollaan molemmat työelämässä aina oltu ihmisten kanssa tekemisissä, eikä mitkään joukkotapahtumat kiinnosta. Nukkuakin saa, ei toki aina ole hiljaista, mutta tänäänkin nukuin yli puolen päivän, ja päikkäreitä otetaan miehen kanssa aina kun siltä tuntuu.

ap

Siis vertailetko sä ihan tosissasi meidän elämää keskenään? Vai onko tämä joku sun oman egon kiillottaminen, että kun et tarvitse lapsivapaata ollenkaan? Huomaatko sä edes kuinka ristiriitaselta toi sun teksti vaikuttaa. Jollekkin se lapsivapaa on ihan oikeasti se ainoa keino olla hetki rauhassa ja levätä, niin mitä hemmettiä sä sössötät joka toisessa lauseessa, että omaa vapaa-aikaa on just niin paljon kun huvittaa, mutta et käsitä minkätakia toiset tarvitsevat sitä niin paljon? Eli sulla on eräänlaista lapsivapaata jatkuvasti, mutta et miellä sitä vapaaksi, koska miehesi hoitaa lapsia sillon?

Ymmärrätkö ylipäätänsä, että lapset ovat erilaisia? Se että olet voinut syödä ja käydä vessassa rauhassa aina kaksosten oltua pieniä on täysin puhdasta hyvää tuuria sinulle. Epäilen vahvasti, että lapsesi ovat olleet jotakuinkin täysin terveitä ja helppoja, eikä sinulla näin ole pienintäkään käsitystä mitä vanhemmuus voi pahimmillaan olla. Vaikutat jotenkin todella ällöttävältä tyypiltä, jota tekisi mieli läpsästä poskelle ja huutaa, että herää nyt *ittu sieltä egopilvistäsi.

Vai onko kyseessä pelkästään parisuhdeajasta, että et käsitä miksi muut sitä tarvitsevat? No haloo, parantaakseen suhdetta ja heittää äiti ja iskä roolit hetkeksi sivuun ja keskittyä keskeytyksettä toisiinsa. Ei varmaan kauhean kiihkeää voi olla jos silmäpareja tapittaa muutama kipale touhujanne. Puhun nyt siis intohimolle kokonaan antautumista, mikäli kumminkin tuohon olisit tarttunut.

"Mutta kyllähän se onnistuu koska lapset ovat talon toisessa päädyssä" -Niin siis teillä. Ei kaikilla talon pohjaratkaisu mene noin tai ole ylipäätänsä niin isoa taloa/asuntoa, eikä se tee teistä yhtään sen parempia ihmisiä vaikka teidän ja lastenne huoneiden välissä olisi 1km.

Suo anteeksi ap, luin vasta äsken loput viestisi ja ongelman ydin alkaa avautua. Sä et tiedä esim. intohimosta ja romanttisuudesta yhtään mitään, etkä halua että muillakaan sitä on, koska sinulla ei ole, kyseenalaistamalla PARISUHDE - lapsivapaan ja moralisoiden niitä tarvitsevia. Lisään vielä, että ällöttävän ihmisen tittelin lisäksi voisin antaa sinulle "sisältä läpimätä" - tittelin, koska et halua muille hyvää.

Ap on TYÖTÖN. Ei ihme ettei tajua mihin lapsivapaata tarvitaan.

Niinpä. Niin. 

Mikä ihmeen uskomus tuo on, että lapsivapaa tarkottaisi aikaa puolison kanssa, ja että silloin pitäisi olla jotenkin romanttista? Ap ei halua aikaa puolison kanssa kahden, koska kokee painetta romantiikkaan, jota puoliso ei harrasta ja pettyy. Lapsivapaan kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä mua ihmetyttää se, että mitä ap aikoo puhua miehensä kanssa siinä vaiheessa kun kaikki lapset ovat poissa?

Siis jos on vaivaannuttava tilanne olla kahdestaan vaikka syömässä? Kuulostaa ihan kammottavalta.

Ymmärsinkö oikein, että tässä perheessä vanhin lapsi on jo 24-vuotias ja yhä on pieniä lapsia. 

Voi olla aika kamala tilanne kun viimeinenkin on aikuistunut ja pitäisi pärjätä miehen kanssa kahdestaan. En pystyisi elämään noin.

 

Kai me puhutaan samoja asioita kuin nytkin, väitellään politiikasta, puhutaan sukulaisista ja ystävistä, töistä, lapsista, lapsenlapsista... En usko että aletaan romanttisia höpistä suuremmin sittenkään.

Ei siihen puhumiseen juurikaan vaikuta lasten läsnäolo. Vaan se "pakollinen" romantiikka kahdenkeskisellä illallisella on vaivaannuttavaa kun tuntee toisen läpikotaisin.

Saako kysyä, minkä ikäisiä olette? Kuullostatte hyvin iäkkäiltä.