Lue keskustelun säännöt.
Miten auttaa sellaista kehonkuvaongelmaa, kun luulee olevansa ihan nätti, kauniskin, mutta ei ole?
10.03.2018 |
Näin kun tässä oleskelen ilman peiliä, ajattelen itseni ihan sieväksi. Kuitenkin peilistä katsoo ihan erilainen ihminen, samoin kameran kuvista. On ties mitä roikkuvaa poskea ja silmäpussia, rypyistä nyt puhumattakaan. Nenääkään en tajunnut sen malliseksi kuin se peilistä näyttää.
Eikä tämä ole mikään oma tulkinta, en koskaan saa miehiltä mitään huomiota tai muutakaan eli jotenkin pitäisi ymmärtää olevansa rumilus.
Miten?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän sama ongelma. Tunnen olevani kuumis, vaikka oikeasti tajuan, että ulkonäkö ei yllä lähelle mitään missitasoa ollenkaan. Välillä kun realistisesti katselee peilistä, näkee kuinka viallinen ja keskinkertainen on. En tiedä mistä tämä kauniin ihmisen identiteetti oikein on lähtöisin.
Mä syytän mun vanhempia :D Ne aina ihasteli ja kehui minua kauniiksi ja älykkääksi. Niin se äitivanhus vieläkin sanoo, että olen maailman kaunein tytär <3
Ole ap iloinen siitä, että sinulla on hyvä itsetunto. Se nimittäin näkyy ulos. Ja kuvat ovat pysähtyneitä ja 2-ulotteisia, ei niistä näy se todellinen olemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä vähän loukkaannun, kun kaljut ja tylsän näköiset miehet katselevat minua ihan mahdollisuudet mielessään. Mm. tällaisia ongelmia siis tosielämässä aiheutuu, jos luulee olevansa erinäköinen kuin on. Lisäksi on hämmentävää, kun valokuvista ei oikein ollenkaan tunnista itseään. Ei ole myöskään motivaatiota hirveästi parantaa itseään, kun on jo niin hyvä muka valmiiksi. - 12
Okei, ei kuulosta tutulta, en osaa samaistua tai sanoa tuohon mitään.
Peili ja kuvat kertovat lopulta melko vähän siitä, miltä ihminen todellisuudessa näyttää. Olen tavannut ihmisiä, jotka eivät ensinäkemältä ole vaikuttaneet mitenkään hyvännäköisiltä. Sitten jos olen ollut kyseisen ihmisen kanssa enemmän tekemisissä, sieltä alkaa tulla eleitä, ilmeitä, ääniä, puhetapaa, pukeutumistyyliä ym. ym. että ihminen alkaa näyttämään itseltään eikä vaan jonkun kauneusihanteen mukaiselta tai vastaiselta omissa silmissäni. Kyllä jokaisessa ihmisessä jotain hyvää on ulkonäöllisestikin, vaikkei kokonaisuus olisikaan napakymppi. Tähän vielä henkilökohtaiset mieltymykset ja se, käyttäytyykö kuvankaunis tai yhtä hyvin tavallisen näköinen ihminen muita arvostaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, tota, ootko normaalipainoinen? Syötkö terveellisesti? Pidätkö itsestäsi minkäännäköistä huolta? Meikkaatko? Onko sulla sairaalloisen alhainen itsetunto, niin kuin tuosta tulee ilmi?
Ei kaikki voi olla mitään missejä ja klassisen kauniita, mutta mä en oikeen saa selvää, mitä ajat takaa tolla?
Voisitko aloittaa urheilun? Olen huomannut, että liikunnan lisääminen on parantanut ulkonäköä (ympärilläni olevista ihmisistä).
Minä en ihaile missejä enkä klassisia kaunottaria, enkä haluaisi olla sellainen. Ihailen persoonallisuutta. (en ole ap)
Se oli esimerkki, en tarkoittanut kommentilla, että ihailen, mutta mietin, jos ap vertaa itseään johonkin tämmöiseen.
Ehkä tuo ajattelutapa johtuu täälläkin toitotellusta harhasta että jokainen nainen saa hirveästi huomiota miehiltä. No ei saa. Ainoastaan todella laihat/ isorintaiset, näyttävästi pukeutuvat , mallit ym. Itse olen ihan söpö normaalivartaloinen, ei ole ikinä kukaan tullut baarissa tai muualla juttelemaan mutta poikaystäväehdokkaita kyllä on löytynyt sitten vaikka koulusta, harrastuksista ym. paikoista missä pääsee tutustumaan ihmiseen. Myös ainakin nykykamerat on ihan hirveitä lätistäjiä, teen työkseni sanotaanko vaikka muotoilua, ja jokainen tällä alalla sanoo että työt näyttävät ihan pepulta kännykkäkameran kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt oikeastaan on se ongelma? Ei minusta tuossa tilanteessa tarvitse auttaa mitenkään, hyvähän se vaan on että pitää itseään kauniina.
Onhan se ongelma, jos oma käsitys itsestä on vääristynyt. Jos ihminen pitää itseään vaikka huippuhyvänä laulajana, mutta saa muissa aikaan vain vaivaantuneita reaktioita, myötähäpeää ja korvien peittelyä, niin kyllähän siinä syntyy sisäistä konfliktia, kun maailma ei reagoi henkilön odotusten mukaisesti. Se on hämmentävää, turhauttavaa ja masentavaakin.
Sama koskee siis myös ulkonäköä. Ap:n tapauksessa ne ongelmat voisivat olla sitä, että parisuhderintalla on hiljaista, miehet eivät osoita kiinnostusta, muutkin ihmiset saattavat ignoorata. Ja jos joku mies kiinnostuu, niin hän on ap:n mielestä ruma ja huomattavasti alemmalla tasolla kuin ap luulee olevansa. Ja niin edelleen.
Kauneushan helpottaa elämää äärimmäisen paljon, vaikka sen merkitystä yritetäänkin vähätellä ja mitätöidä. Eikä siitä ole hyötyä pelkästään parisuhderintamalla, vaan ihan kaikessa mahdollisessa. Olen tämän itsekin huomannut vähemmän viehättävänä ihmisenä, jolla on välillä epärealistisia kuvitelmia omasta ulkonäöstään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt oikeastaan on se ongelma? Ei minusta tuossa tilanteessa tarvitse auttaa mitenkään, hyvähän se vaan on että pitää itseään kauniina.
Onhan se ongelma, jos oma käsitys itsestä on vääristynyt. Jos ihminen pitää itseään vaikka huippuhyvänä laulajana, mutta saa muissa aikaan vain vaivaantuneita reaktioita, myötähäpeää ja korvien peittelyä, niin kyllähän siinä syntyy sisäistä konfliktia, kun maailma ei reagoi henkilön odotusten mukaisesti. Se on hämmentävää, turhauttavaa ja masentavaakin.
Sama koskee siis myös ulkonäköä. Ap:n tapauksessa ne ongelmat voisivat olla sitä, että parisuhderintalla on hiljaista, miehet eivät osoita kiinnostusta, muutkin ihmiset saattavat ignoorata. Ja jos joku mies kiinnostuu, niin hän on ap:n mielestä ruma ja huomattavasti alemmalla tasolla kuin ap luulee olevansa. Ja niin edelleen.
Kauneushan helpottaa elämää äärimmäisen paljon, vaikka sen merkitystä yritetäänkin vähätellä ja mitätöidä. Eikä siitä ole hyötyä pelkästään parisuhderintamalla, vaan ihan kaikessa mahdollisessa. Olen tämän itsekin huomannut vähemmän viehättävänä ihmisenä, jolla on välillä epärealistisia kuvitelmia omasta ulkonäöstään.
No, tota, en osaa sanoa. En ajattele näin, en ole ollut tässä asemassa, en osaa sanoa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hymyile ja nauti kuvitelmistasi. Särje se peili. Tai siis älä särje, vie kierrätykseen. Peilailkoon joku kauniimpi sillä aikaa kun sinä pidät hauskaa miesten kanssa ja ilman!
Sehän on vaan hyvä jos itse on tyytyväinen itseensä ja näkee itsensä kauniina! Miksi sitä pitäisi muuttaa? Luultavasti oletkin ihan kaunis. Suurin osa ihmisistä on vaikka se ei heti pistä silmään. Jos ihminen on mukava, avulias, hauskaa seuraa, kohtelias ja ystävällinen hän alkaa myös miellyttää silmää kun paremmin tutustuu. Vastaavasti kuvankaunis mutta nirppanokkainen mököttäjä joka suu mutrussa tuijottelee toisia nenänvarttaan pitkin alkaa kyllä nopeasti muuttua katsojan silmissä vähemmän viehättäväksi. Ulkonäköön on ihan turha liikaa kiinnittää huomiota. Se on vain pintaa ja sillä on lopultakin hyvin vähän merkitystä. Kunhan normaalista siisteydestä ja hygieniasta huolehtii kuka vaan voi olla kaunis omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai joo, kerran jouduin tämmöseen asemaan, mun kasvoihin tuli infektio ja sain allergisia reaktioita, jotka turvotti mun kasvot. Silloin sain törkeää kohtelua. :D Ehkä tää ois jotenkin vertailukelpoinen?
Vierailija kirjoitti:
Välillä vähän loukkaannun, kun kaljut ja tylsän näköiset miehet katselevat minua ihan mahdollisuudet mielessään. Mm. tällaisia ongelmia siis tosielämässä aiheutuu, jos luulee olevansa erinäköinen kuin on. Lisäksi on hämmentävää, kun valokuvista ei oikein ollenkaan tunnista itseään. Ei ole myöskään motivaatiota hirveästi parantaa itseään, kun on jo niin hyvä muka valmiiksi. - 12
Onko sinulla kasvosokeus? Onko sinun vaikeaa tunnistaa muitakin ihmisiä? Minun on vaikeaa tunnistaa ihmisiä, jos näen heitä eri paikassa kuin tavallisesti, esimerkiksi työpaikan ihmisiä lähikaupassa tai kadulla. Kasvosokeus on yleisempää kuin arvataankaan. Minullekin tämä vaiva selvisi vasta keski-ikäisenä. kun rupesin tutkimaan asiaa ensin yksin, sitten asiantuntijan avulla.
Minun on myös vaikea tunnistaa itseäni peilistä ja valokuvista. Yllätyn joka kerta nähdessäni itseni. Sen verran kehonkuvan vääristymää minulta varmaan löytyy, että pidän itseäni laihempana kuin mitä puntari näyttää. En vain ole tottunut nykyiseen ylipainooni, jota on kertynyt sairastelun myötä.
Kasvot minulla on ihan sievät, mikä myöskin yllättää minua joka kerta, kun näen itseni peilistä tai valokuvista. Pidin itseäni rumana koko lapsuuteni ja pitkälle aikuisuuteen saakka, koska kukaan ei ollut sanonut minulle, että olen kaunis tai sievä. Vasta hääkuviani katsellessani tajusin, että minähän olen ihan sievä. Lisäksi hymyilen kauniisti ja yleensä näytän ihan ystävälliseltä ja lähestyttävältä. Nykyään Facebookissa ulkonäköäni kehutaan ylipainostani huolimatta, mikä on lisännyt itsevarmuuttani. Pyrin myös pukeutumaan siististi ja ylläpitämään huoliteltua ulkonäköä. Sekin lisää itsevarmuuttani.
Kunhan tästä toivun, rupean taas kohottamaan kuntoani ja toivon mukaan saavutan entisen normaalipainoni.
Ja vaikka et olisikaan kansainvälisten missikisojen mittapuulla kaunis, voit olla omalla mittapuullasi sitä. Muista hymyillä paljon. Minulle ystävällinen ja hyväntuulinen ilme (joka on sopusoinnussa oman sisäisen olemuksen kanssa) on tärkeämpää kuin ulkoinen kauneus. Mielestäni on hienoa, että pidät itseäsi kauniina. Vielä sinun pitäisi oppia näkemään peilikuvastasi ne kauniit kohdat, joita jokaisella ihmisellä on. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi loppujen lopuksi on tärkeämpää, se millaiseksi tunnet itsesi vai miltä näytät kuvissa tai peilissä?
Jos olet onnellinen ajatellessasi olevasi ihan kivan näköinen, eikö se riitä sinulle itsellesi? Ja jos löytyy vielä joku elämänkumppani, joka on kanssasi samaa mieltä ulkonäöstäsi, niin aina parempi.
Kukaan ei näytä kuvissa aina hyvältä, ja valaistuksella on uskomaton vaikutus ulkonäköön. Myös turvotukset, univajeet ym. vaihtelevat seikat vaikuttavat ulkönäköön päivästä toiseen. Ihminen on onnellisempi, kun ei hukkaa aikaa ulkonäkönsä miettimiseen.
Ja miten sen muotoilisi, kaikkien miesten rima ei ole aina kovin korkealla naisen ulkonäön suhteen.
Televisiossa, elokuvissa, lehdissä ja muualla esitetyt ihmiset ovat yleensä hyväryhtisiä, normalipainoisia, liikunnallisia ja hyvin ihonsa ja hiuksensa hoitaneita ja laittaneita, tyylikkäästi tai ainakin trendikkäästi pukeutuvia. Tai sitten aivan kauheita kuvatuksia. Suurin osa meistä muista on kuitenkin jotain noitten väliltä, joten kannattaa oikeasti miettiä mihin vertaa ja mistä ottaa esimerkkiä.
Tuosta miehiltä tulevasta huomiosta, en todellakaan haluaisi avointa ihailun osoittamista, en ymmärrä miksi kukaan nainen tai tyttö haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen oikeasti ruma (sellainen satujen noita-akan koukkunokka) mutta mielikuvassa itsestäni olen persoonallinen ja kaunis. Hyvä itsetuntonikin/ itseluottamukseni perustuu siihen mielikuvaan ja toki nyt persoonan ja luonteen ominaisuuksiin. Ulkonäköni ei ole koskaan vaikuttanut suosiooni vaan aina on miehiä riittänyt, tämä ei siihen liity vaan juuri omaan kokemukseen itsestä.
Aina jos satun näkemään nenäni kuvissa todellisessa karmeudessaan masennun viikoiksi ja lamaannun. Siksi välttelen kuvia ja peilejä. Onneksi olen säästänyt rahaa että pian pääsen nenänkorjausleikkaukseen ja sitten voin olla kokonainen ja ehjä, ulkonäöltäkin sellainen joka olen sisäisesti.
Miksi pitäisi hyväksyä rumuutensa ja muuttaa mielikuvaa itsestään vastaamaan ruman ihmisen identiteettiä? Eikö ole parempi pitää kauniin tai ok näköisen identiteetti ja pyrkiä muuttamaan realistista ulkonäköään siihen suuntaan? Ei kenenkään muun takia vaan oman itsen takia. Miksi tyytyä vähempään?
Ei sinun tarvitse moittia itseäsi, ei sillä mitään hyvää saa aikaan, masennut vielä, älä vaan lähde sille tielle! Jos et näytä ylimieliseltä etkä muutu sellaiseksi, vaan olet tavallinen, ystävällinen ja iloinenkin ihminen, kaikki on hyvin. Jos vielä jaksat huolehtia itsestäsi, ei ole mitään syytä ruoskia itseään.
Plastiikkakirurgi ja kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara kirjoitti kerran, että niin moni nainen haaveilee kosmeettisesta kirurgiasta, mutta hän kehottaa kuitenkin ensin kokeilemaan mitä saisi aikaan ihonhoidolla ja meikillä, kauniilla kampauksella ja käyttäjälleen sopivalla vaatetuksella, ne kaikki kun vaikuttavat paaaljon ihmisen ulkonäköön. Itse lisäisin, että myönteinen asenne, iloisuus, huomaavaisuus ja järkevyys vetävät puoleensa. Jos joku ei arvosta hyviä ominaisuuksia(si), et tarvitse sellaista ihmistä lähellesi.