Jos yli 27-vuotias nainen laittaa Tinderissä ensimmäisenä viestiä, kyseessä on aina

Melkein kaikkien kaveri kirjoitti:

Siis mitä pahaa siinä on että jos naiset ne jotka haluavat joskus lapsia kertovat sen suoraan, ei ainakaan se asia jää epäselväksi, ja uskoisin että se edellyttää että ensin vähän testataan miten muuten se yhteiselo sujuu.

Ei siinä mitään pahaa olekaan ainakaan minu näkökulmastani. Jotkut tosin epäilevät, että se voi säikäyttää pois miehet, jotka kyllä haluaisivat lapsia mutta eivät noin aggressiivisesti markkinoituna. AP

Nykyaika tuntuu olevan monille todella haasteellista tuon suhteen ku ei tiedetä mitä halutaan ja kenen kanssa. Kuulostan ite joltain mummolta... vaikka olen 30+, ensirakkauden kanssa ollut yhdessä jo reilusti toistakymmentä vuotta... Mut pointti oli se, ettei kaikesta tarvi tehdä vaikeaa. Etsikää samanhenkistä seuraa. Meille sitoutuminen ja perheen perustaminen oli tärkeää molemmille. Ja tämä myös tiedettiin lähes heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. :) Ei me naisetkaan olla mitään täydellisiä olentoja. Itsekin olen tehnyt joskus sen virheen, että ilmaisen liian alussa, että etsin vakavaa suhdetta. Mutta jossain vaiheessa sitä vaan jotenkin kärsivällisyys on loppunut, kun liian monta pettymystä eriävien odotusten suhteen on tullut. Kun ei jaksaisi vaan enää tuhlata aikaansa ja pettyä aina uudelleen ja uudelleen. 

Miksi ajattelet, että se on virhe? Jos toinen ei missään tapauksessa halua "vakavaa" suhdetta, ja sinä haluat vain sellaista, hyvähän se on saada heti alussa selville.

Tuo on virhe vain, jos ajattelet, että toinen olisi kyllä lämmennyt "vakavalle" suhteelle, jos siitä ei puhuta aluksi ollenkaan. Mutta luulen, että ihmiset kyllä haluavat mitä haluavat ja nuo toiveet joko osuvat yksiin tai eivät. AP

Miehet yleensä sanovat, että otetaan nyt aluksi ihan rauhassa, hengaillaan ja katsotaan kehittyykö suhde lopulta vakavaksi. Onhan se totta, että ensin pitää tunnustella, että toimiiko homma. Mutta miehet joita olen tapaillut tuntuvat tarvitsevan tätä tutustumisaikaa aivan valtavasti... eivät halua sitoutua, mutta eivät erotakaan. Siinä on sitten naisena pakotettuna lähtemään, koska biologisesti kello on tosiaan alkanut tikittämään. 

Mikä sinun mielestäsi on "valtavasti" aikaa tässä tapauksessa, ja mitä tarkoitat "vakavalla" suhteella? Luulen, että ihmisillä on aika erilaiset käsitykset siitä, millä tavalla suhteen pitäisi edetä (jos sen ylipäätään tarvitse edetä) ja millä nopeudella. AP

Minusta 3-6kk pitäisi riittää, että tietää haluaako jatkaa tapailusta seurusteluun. Vakavalla seurustelulla tarkoitan sitä, että se tähtää lopulta lasten hankintaa, ehkä myös avioitumiseen. Jep, ja sehän se juuri ongelma onkin, eli odotukset suhteen etenemisestä ja suhteen "määränpäästä" eriävät. Itse haluaisin edetä vähän nopempaan tahtiin jos aidosti pidän miehestä, mutta miehet tarvitsevat (minun makuuni) liikaa aikaa tunnusteluun. En mä tiiä... mulla on varmaan ollut vaan paska tuuri. 

Okei. Itse en edes miettisi yhteen muuttamista alle vuoden seurustelun jälkeen. En kyllä ole ihan varma, mitä eroa on seurustelulla ja tapailulla. Kolmen kuukauden jälkeen olisi täysin mahdoton sanoa, onko minulla tulevaisuutta toisen ihmisen kanssa. Ei toista voi tuntea kunnolla niin lyhyen ajan jälkeen. Kemiaa voi tietysti olla ja pitääkin olla, ja toisen seurausta täytyy nauttia, mutta kyllä kolmen kuukauden kohdalla annetut lupaukset ovat minusta ihan yhtä tyhjän kanssa, ja siksi en sellaisia annakaan. AP

Tapailu on kevyttä hauskapitoa, tutustumista. Jos ollaan tapailuvaiheessa, niin silloin yleensä saa vielä tapailla muitakin ihmisiä samaan aikaan. Minusta 3-6 kuukauden ajassa ihmisestä saa yleensä jo jonkinlaisen käsityksen, että voisiko tämän ihmisen kanssa olla tulevaisuutta.

Minä en ole koskaan oppinut tapailemaan useampaa ihmistä samaan aikaan, ja minulle ilo ja hauskuus on parisuhteessa aina se ykkösasia muutenkin, joten en oikein tiedä, osaanko itse vieläkään tehdä tuota eroa tapailun ja seurustelun välillä. En ainakaan niin, että olisin koskaan tunnistanut, millon tapailusta "siirrytään" seurusteluun. Onko se silloin, kun toista aletaan kutsua poika- tai tyttöystäväksi? AP

Sori, mut nyt alat jo vaikuttamaan yksinkertaiselta. I'm out. 

Hassu paikka laittaa viesti lapsitoiveesta, kun 99 prosenttia miehistä etsii tilapäistä seksiseuraa.

Totta, kyseiset naiset ovat epätoivoisia, kun jopa Tinder-miehet kelpaavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisesti en myöskään tykkää päämääräorientoituneesta seurustelusta. Minulle tärkeintä on nauttia toisen seurasta, käydä hyviä keskusteluja, pitää hauskaa ja harrastaa paljon hyvää seksiä. Muuta en oikeastaan parisuhteelta edes kaipaa, vaan se kehittyy sitten ajan kanssa, jos on kehittyäkseen. Esimerkiksi eksäni kanssa muutimme aikoinaan yhteen, koska se oli järkevä veto siinä kohtaa, mutta erikseenkin oli ihan hyvä olla.

Jos jollekulle seurustelu on vain pakollinen välivaihe matkalla kohti jotakin muuta, se saa yhdessä olemisen tuntumaan jotenkin falskilta. AP

No sinulle sopii sitten sellainen nainen jolle lapsien saaminen ei ole super tärkeetä. Minä haluan lapsia ja koska olen nainen, niin sen haaveen toteuttamiseksi minulla on valitettavasti aikaraja. Etsin siis lähtökohtaisesti vain miehiä jotka myös haluavat perustaa perheen. Ja vaikka parisuhteen tähtäimenä olis joskus saada yhteisiä lapsia ja kodin, niin kyllä mäkin sen aikana aattelin nauttia toisen seurasta, käydä hyviä keskusteluja, pitää hauskaa ja harrastaa paljon seksiä. En ymmärrä miten nuo asiat muka sulkisivat toisensa pois. :D

Et tainut ymmärtää ap:n pointtia. Minä ainakin ymmärsin mitä ap tarkoittaa. Kuulostaa fiksulta! Veikkaan et useat tuolla tavalla toimivat päätyvät myös eroon helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisesti en myöskään tykkää päämääräorientoituneesta seurustelusta. Minulle tärkeintä on nauttia toisen seurasta, käydä hyviä keskusteluja, pitää hauskaa ja harrastaa paljon hyvää seksiä. Muuta en oikeastaan parisuhteelta edes kaipaa, vaan se kehittyy sitten ajan kanssa, jos on kehittyäkseen. Esimerkiksi eksäni kanssa muutimme aikoinaan yhteen, koska se oli järkevä veto siinä kohtaa, mutta erikseenkin oli ihan hyvä olla.

Jos jollekulle seurustelu on vain pakollinen välivaihe matkalla kohti jotakin muuta, se saa yhdessä olemisen tuntumaan jotenkin falskilta. AP

No sinulle sopii sitten sellainen nainen jolle lapsien saaminen ei ole super tärkeetä. Minä haluan lapsia ja koska olen nainen, niin sen haaveen toteuttamiseksi minulla on valitettavasti aikaraja. Etsin siis lähtökohtaisesti vain miehiä jotka myös haluavat perustaa perheen. Ja vaikka parisuhteen tähtäimenä olis joskus saada yhteisiä lapsia ja kodin, niin kyllä mäkin sen aikana aattelin nauttia toisen seurasta, käydä hyviä keskusteluja, pitää hauskaa ja harrastaa paljon seksiä. En ymmärrä miten nuo asiat muka sulkisivat toisensa pois. :D

Eivät ne suljekaan toisiaan pois. Nuo ovat vain ne asiat, joita parisuhteelta kaipaan, ja ne ovat itseisarvoisia. Ehkäpä tarpeeni ovat sitten huomattavasti vaatimattomammat kuin monella muulla. Tunnen kyllä ihmisiä, jotka eivät juurikaan välitä esimerkiksi romantiikasta tai ulkona käymisestä, mutta se on heille sellaista, mitä tarvitaan suhteen (ja lasten) saamiseen. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. :) Ei me naisetkaan olla mitään täydellisiä olentoja. Itsekin olen tehnyt joskus sen virheen, että ilmaisen liian alussa, että etsin vakavaa suhdetta. Mutta jossain vaiheessa sitä vaan jotenkin kärsivällisyys on loppunut, kun liian monta pettymystä eriävien odotusten suhteen on tullut. Kun ei jaksaisi vaan enää tuhlata aikaansa ja pettyä aina uudelleen ja uudelleen. 

Miksi ajattelet, että se on virhe? Jos toinen ei missään tapauksessa halua "vakavaa" suhdetta, ja sinä haluat vain sellaista, hyvähän se on saada heti alussa selville.

Tuo on virhe vain, jos ajattelet, että toinen olisi kyllä lämmennyt "vakavalle" suhteelle, jos siitä ei puhuta aluksi ollenkaan. Mutta luulen, että ihmiset kyllä haluavat mitä haluavat ja nuo toiveet joko osuvat yksiin tai eivät. AP

Miehet yleensä sanovat, että otetaan nyt aluksi ihan rauhassa, hengaillaan ja katsotaan kehittyykö suhde lopulta vakavaksi. Onhan se totta, että ensin pitää tunnustella, että toimiiko homma. Mutta miehet joita olen tapaillut tuntuvat tarvitsevan tätä tutustumisaikaa aivan valtavasti... eivät halua sitoutua, mutta eivät erotakaan. Siinä on sitten naisena pakotettuna lähtemään, koska biologisesti kello on tosiaan alkanut tikittämään. 

Mikä sinun mielestäsi on "valtavasti" aikaa tässä tapauksessa, ja mitä tarkoitat "vakavalla" suhteella? Luulen, että ihmisillä on aika erilaiset käsitykset siitä, millä tavalla suhteen pitäisi edetä (jos sen ylipäätään tarvitse edetä) ja millä nopeudella. AP

Minusta 3-6kk pitäisi riittää, että tietää haluaako jatkaa tapailusta seurusteluun. Vakavalla seurustelulla tarkoitan sitä, että se tähtää lopulta lasten hankintaa, ehkä myös avioitumiseen. Jep, ja sehän se juuri ongelma onkin, eli odotukset suhteen etenemisestä ja suhteen "määränpäästä" eriävät. Itse haluaisin edetä vähän nopempaan tahtiin jos aidosti pidän miehestä, mutta miehet tarvitsevat (minun makuuni) liikaa aikaa tunnusteluun. En mä tiiä... mulla on varmaan ollut vaan paska tuuri. 

Okei. Itse en edes miettisi yhteen muuttamista alle vuoden seurustelun jälkeen. En kyllä ole ihan varma, mitä eroa on seurustelulla ja tapailulla. Kolmen kuukauden jälkeen olisi täysin mahdoton sanoa, onko minulla tulevaisuutta toisen ihmisen kanssa. Ei toista voi tuntea kunnolla niin lyhyen ajan jälkeen. Kemiaa voi tietysti olla ja pitääkin olla, ja toisen seurausta täytyy nauttia, mutta kyllä kolmen kuukauden kohdalla annetut lupaukset ovat minusta ihan yhtä tyhjän kanssa, ja siksi en sellaisia annakaan. AP

Tapailu on kevyttä hauskapitoa, tutustumista. Jos ollaan tapailuvaiheessa, niin silloin yleensä saa vielä tapailla muitakin ihmisiä samaan aikaan. Minusta 3-6 kuukauden ajassa ihmisestä saa yleensä jo jonkinlaisen käsityksen, että voisiko tämän ihmisen kanssa olla tulevaisuutta.

Minä en ole koskaan oppinut tapailemaan useampaa ihmistä samaan aikaan, ja minulle ilo ja hauskuus on parisuhteessa aina se ykkösasia muutenkin, joten en oikein tiedä, osaanko itse vieläkään tehdä tuota eroa tapailun ja seurustelun välillä. En ainakaan niin, että olisin koskaan tunnistanut, millon tapailusta "siirrytään" seurusteluun. Onko se silloin, kun toista aletaan kutsua poika- tai tyttöystäväksi? AP

Sori, mut nyt alat jo vaikuttamaan yksinkertaiselta. I'm out. 

Olen varmaan yksinkertainenkin, mutta minun seurustelukokemukseni ovat pääosin ajalta ennen Tinderiä ja tätä amerikkalaistyyppistä deittailukulttuuria, jossa tapailulla ja seurustelulla on ilmeisesti iso ero, oletuksena harrastetaan seksiä muidenkin kanssa ja suhteen laatu pitää erikseen määritellä ("defining the relationship"). Vielä 15 vuotta sitten tapailu oli hyvin erilaista, ja Tinderiäkin olen käyttänyt vasta pari vuotta. Pahoittelen siksi, jos puutteellinen ymmärrykseni loukkaa sinua, mutta kokemukseni nyt vain on erilainen. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisesti en myöskään tykkää päämääräorientoituneesta seurustelusta. Minulle tärkeintä on nauttia toisen seurasta, käydä hyviä keskusteluja, pitää hauskaa ja harrastaa paljon hyvää seksiä. Muuta en oikeastaan parisuhteelta edes kaipaa, vaan se kehittyy sitten ajan kanssa, jos on kehittyäkseen. Esimerkiksi eksäni kanssa muutimme aikoinaan yhteen, koska se oli järkevä veto siinä kohtaa, mutta erikseenkin oli ihan hyvä olla.

Jos jollekulle seurustelu on vain pakollinen välivaihe matkalla kohti jotakin muuta, se saa yhdessä olemisen tuntumaan jotenkin falskilta. AP

No sinulle sopii sitten sellainen nainen jolle lapsien saaminen ei ole super tärkeetä. Minä haluan lapsia ja koska olen nainen, niin sen haaveen toteuttamiseksi minulla on valitettavasti aikaraja. Etsin siis lähtökohtaisesti vain miehiä jotka myös haluavat perustaa perheen. Ja vaikka parisuhteen tähtäimenä olis joskus saada yhteisiä lapsia ja kodin, niin kyllä mäkin sen aikana aattelin nauttia toisen seurasta, käydä hyviä keskusteluja, pitää hauskaa ja harrastaa paljon seksiä. En ymmärrä miten nuo asiat muka sulkisivat toisensa pois. :D

Eivät ne suljekaan toisiaan pois. Nuo ovat vain ne asiat, joita parisuhteelta kaipaan, ja ne ovat itseisarvoisia. Ehkäpä tarpeeni ovat sitten huomattavasti vaatimattomammat kuin monella muulla. Tunnen kyllä ihmisiä, jotka eivät juurikaan välitä esimerkiksi romantiikasta tai ulkona käymisestä, mutta se on heille sellaista, mitä tarvitaan suhteen (ja lasten) saamiseen. AP

Minä pidän romantiikasta ja ulkona käymisestä, se tuskin loppuisi suhteen ja lasten saamiseen. Ylipäätään haluan suhteen jossa on paljon sisältöä ja aitoa ystävyyttä. Mutta kerropa kuinka järkevää minun olisi 31-vuotiaana mennä yhteen miehen kanssa joka ei oikeastaan tiedä haluaako koskaan lapsia vai ei. Minä haluan lapsia, se on haaveeni, joten päämäärätön romanttinen hengailu ei tule enää kyseeseen. Sen aika oli silloin 18-25-vuotiaana, ei enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisesti en myöskään tykkää päämääräorientoituneesta seurustelusta. Minulle tärkeintä on nauttia toisen seurasta, käydä hyviä keskusteluja, pitää hauskaa ja harrastaa paljon hyvää seksiä. Muuta en oikeastaan parisuhteelta edes kaipaa, vaan se kehittyy sitten ajan kanssa, jos on kehittyäkseen. Esimerkiksi eksäni kanssa muutimme aikoinaan yhteen, koska se oli järkevä veto siinä kohtaa, mutta erikseenkin oli ihan hyvä olla.

Jos jollekulle seurustelu on vain pakollinen välivaihe matkalla kohti jotakin muuta, se saa yhdessä olemisen tuntumaan jotenkin falskilta. AP

No sinulle sopii sitten sellainen nainen jolle lapsien saaminen ei ole super tärkeetä. Minä haluan lapsia ja koska olen nainen, niin sen haaveen toteuttamiseksi minulla on valitettavasti aikaraja. Etsin siis lähtökohtaisesti vain miehiä jotka myös haluavat perustaa perheen. Ja vaikka parisuhteen tähtäimenä olis joskus saada yhteisiä lapsia ja kodin, niin kyllä mäkin sen aikana aattelin nauttia toisen seurasta, käydä hyviä keskusteluja, pitää hauskaa ja harrastaa paljon seksiä. En ymmärrä miten nuo asiat muka sulkisivat toisensa pois. :D

Eivät ne suljekaan toisiaan pois. Nuo ovat vain ne asiat, joita parisuhteelta kaipaan, ja ne ovat itseisarvoisia. Ehkäpä tarpeeni ovat sitten huomattavasti vaatimattomammat kuin monella muulla. Tunnen kyllä ihmisiä, jotka eivät juurikaan välitä esimerkiksi romantiikasta tai ulkona käymisestä, mutta se on heille sellaista, mitä tarvitaan suhteen (ja lasten) saamiseen. AP

Minä pidän romantiikasta ja ulkona käymisestä, se tuskin loppuisi suhteen ja lasten saamiseen. Ylipäätään haluan suhteen jossa on paljon sisältöä ja aitoa ystävyyttä. Mutta kerropa kuinka järkevää minun olisi 31-vuotiaana mennä yhteen miehen kanssa joka ei oikeastaan tiedä haluaako koskaan lapsia vai ei. Minä haluan lapsia, se on haaveeni, joten päämäärätön romanttinen hengailu ei tule enää kyseeseen. Sen aika oli silloin 18-25-vuotiaana, ei enää.

Yhden "päämäärätön hengailu" on toisen "hetkeen tarttumista". Mutta eipä kai kukaan ole sanonut, että teet jotenkin väärin, jos ilmoitat heti kärkeen, että haluat lapsia viiden vuoden sisällä tai että haluat "edetä" parisuhteen portaita suhteellisen ripeästi ylöspäin.

Ylipäätään deittailu hyötyy siitä, että pelataan avoimilla korteilla ja tehdään selväksi, mitkä ne ovat tarpeet ovat. Kyllä viimeistään parien treffien jälkeen jompikumpi kuitenkin kysyy: "Mitä sä oikein oot hakemassa?" ja silloin on hyvä olla vastaus olemassa. Nykyisin kun on mahdollista haluta parisuhteelta hyvin erilaisia asioita, ei vain sitä perinteistä parisuhde- ja perhemallia. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. :) Ei me naisetkaan olla mitään täydellisiä olentoja. Itsekin olen tehnyt joskus sen virheen, että ilmaisen liian alussa, että etsin vakavaa suhdetta. Mutta jossain vaiheessa sitä vaan jotenkin kärsivällisyys on loppunut, kun liian monta pettymystä eriävien odotusten suhteen on tullut. Kun ei jaksaisi vaan enää tuhlata aikaansa ja pettyä aina uudelleen ja uudelleen. 

Miksi ajattelet, että se on virhe? Jos toinen ei missään tapauksessa halua "vakavaa" suhdetta, ja sinä haluat vain sellaista, hyvähän se on saada heti alussa selville.

Tuo on virhe vain, jos ajattelet, että toinen olisi kyllä lämmennyt "vakavalle" suhteelle, jos siitä ei puhuta aluksi ollenkaan. Mutta luulen, että ihmiset kyllä haluavat mitä haluavat ja nuo toiveet joko osuvat yksiin tai eivät. AP

Miehet yleensä sanovat, että otetaan nyt aluksi ihan rauhassa, hengaillaan ja katsotaan kehittyykö suhde lopulta vakavaksi. Onhan se totta, että ensin pitää tunnustella, että toimiiko homma. Mutta miehet joita olen tapaillut tuntuvat tarvitsevan tätä tutustumisaikaa aivan valtavasti... eivät halua sitoutua, mutta eivät erotakaan. Siinä on sitten naisena pakotettuna lähtemään, koska biologisesti kello on tosiaan alkanut tikittämään. 

Mikä sinun mielestäsi on "valtavasti" aikaa tässä tapauksessa, ja mitä tarkoitat "vakavalla" suhteella? Luulen, että ihmisillä on aika erilaiset käsitykset siitä, millä tavalla suhteen pitäisi edetä (jos sen ylipäätään tarvitse edetä) ja millä nopeudella. AP

Minusta 3-6kk pitäisi riittää, että tietää haluaako jatkaa tapailusta seurusteluun. Vakavalla seurustelulla tarkoitan sitä, että se tähtää lopulta lasten hankintaa, ehkä myös avioitumiseen. Jep, ja sehän se juuri ongelma onkin, eli odotukset suhteen etenemisestä ja suhteen "määränpäästä" eriävät. Itse haluaisin edetä vähän nopempaan tahtiin jos aidosti pidän miehestä, mutta miehet tarvitsevat (minun makuuni) liikaa aikaa tunnusteluun. En mä tiiä... mulla on varmaan ollut vaan paska tuuri. 

Okei. Itse en edes miettisi yhteen muuttamista alle vuoden seurustelun jälkeen. En kyllä ole ihan varma, mitä eroa on seurustelulla ja tapailulla. Kolmen kuukauden jälkeen olisi täysin mahdoton sanoa, onko minulla tulevaisuutta toisen ihmisen kanssa. Ei toista voi tuntea kunnolla niin lyhyen ajan jälkeen. Kemiaa voi tietysti olla ja pitääkin olla, ja toisen seurausta täytyy nauttia, mutta kyllä kolmen kuukauden kohdalla annetut lupaukset ovat minusta ihan yhtä tyhjän kanssa, ja siksi en sellaisia annakaan. AP

Tapailu on kevyttä hauskapitoa, tutustumista. Jos ollaan tapailuvaiheessa, niin silloin yleensä saa vielä tapailla muitakin ihmisiä samaan aikaan. Minusta 3-6 kuukauden ajassa ihmisestä saa yleensä jo jonkinlaisen käsityksen, että voisiko tämän ihmisen kanssa olla tulevaisuutta.

Minä en ole koskaan oppinut tapailemaan useampaa ihmistä samaan aikaan, ja minulle ilo ja hauskuus on parisuhteessa aina se ykkösasia muutenkin, joten en oikein tiedä, osaanko itse vieläkään tehdä tuota eroa tapailun ja seurustelun välillä. En ainakaan niin, että olisin koskaan tunnistanut, millon tapailusta "siirrytään" seurusteluun. Onko se silloin, kun toista aletaan kutsua poika- tai tyttöystäväksi? AP

Sori, mut nyt alat jo vaikuttamaan yksinkertaiselta. I'm out. 

Olen varmaan yksinkertainenkin, mutta minun seurustelukokemukseni ovat pääosin ajalta ennen Tinderiä ja tätä amerikkalaistyyppistä deittailukulttuuria, jossa tapailulla ja seurustelulla on ilmeisesti iso ero, oletuksena harrastetaan seksiä muidenkin kanssa ja suhteen laatu pitää erikseen määritellä ("defining the relationship"). Vielä 15 vuotta sitten tapailu oli hyvin erilaista, ja Tinderiäkin olen käyttänyt vasta pari vuotta. Pahoittelen siksi, jos puutteellinen ymmärrykseni loukkaa sinua, mutta kokemukseni nyt vain on erilainen. AP

Eri, mutta minä yhdistän tapailun seurusteluksi muuttumiseen sen, että tapaillessa ei koskaan ole itsestään selvää että seuraavaa kertaa tulee (toki voi rauhassa olla suht varma, mutta ei pidä huijata itseään tai odottaa liikoja) ja jättäminen on pieni muodollisuus. Tapailussa on erilliset vaiheet sille, että mitään ei ole sovittu, jolloin ei pidä olettaa etteikö toinen tapaa myös toisia tai harrasta jopa seksiä toisten kanssa. Sitten kun sovitaan siitä ettei kumpikaan enää tapaa tai pane toisia niin ei tehdä, mutta se on edelleen tapailua.

Seurustelussa oletuksina on, että pidetään säännöllisesti yhteyttä ja tavataan usein, kummankin asiat tietyissä kohtuullisissa rajoissa kuuluu toiselle, että suhde kehittyy ja syvenee, ja joo, tässä vaiheessa yleensä aletaan olla tyttö- tai poikaystäviä tai miksi nyt puoliskoa haluaakaan sanoa. Voi myös olettaa että kohtuullisessa ajassa aletaan tutustua toisten kavereihin ja perheisiin jne. Seurustelun päättäminen on mutkikkaampaa kuin tapailun, siinä on enemmän velvoitetta puhua eroon johtavista syistä ja ehkä jopa siitä, onko tilanne vielä korjattavissa.

En mene mitenkään takuuseen siitä että muut laajasti näkee asian näin, minä olen kokenut toimivaksi malliksi.

haiseva, roteva, lyhyt hiuksinen siinä tulikin samalla kuvailtua ex-vaimo nyt on uusi kaunis vaimo Thaikusta

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan jos nainen ehdottaa treffejä tinderissä niin kannattaa jättää välistä... Ne on nimittäin sen verran epätoivoisia, että yhdenkään itseään kunnioittavan miehen ei kannata sekaantua...

Ja myös jos nainen on ravannu 20 treffeillä ennen sua, niin se ei oikeesti edes tiedä mitä ettii. Tullu vastaan muutama tällainen, kun ollu treffeillä ja juteltu. Sit on kysytty,  monta kertaa oot käyny treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisesti en myöskään tykkää päämääräorientoituneesta seurustelusta. Minulle tärkeintä on nauttia toisen seurasta, käydä hyviä keskusteluja, pitää hauskaa ja harrastaa paljon hyvää seksiä. Muuta en oikeastaan parisuhteelta edes kaipaa, vaan se kehittyy sitten ajan kanssa, jos on kehittyäkseen. Esimerkiksi eksäni kanssa muutimme aikoinaan yhteen, koska se oli järkevä veto siinä kohtaa, mutta erikseenkin oli ihan hyvä olla.

Jos jollekulle seurustelu on vain pakollinen välivaihe matkalla kohti jotakin muuta, se saa yhdessä olemisen tuntumaan jotenkin falskilta. AP

No sinulle sopii sitten sellainen nainen jolle lapsien saaminen ei ole super tärkeetä. Minä haluan lapsia ja koska olen nainen, niin sen haaveen toteuttamiseksi minulla on valitettavasti aikaraja. Etsin siis lähtökohtaisesti vain miehiä jotka myös haluavat perustaa perheen. Ja vaikka parisuhteen tähtäimenä olis joskus saada yhteisiä lapsia ja kodin, niin kyllä mäkin sen aikana aattelin nauttia toisen seurasta, käydä hyviä keskusteluja, pitää hauskaa ja harrastaa paljon seksiä. En ymmärrä miten nuo asiat muka sulkisivat toisensa pois. :D

Eivät ne suljekaan toisiaan pois. Nuo ovat vain ne asiat, joita parisuhteelta kaipaan, ja ne ovat itseisarvoisia. Ehkäpä tarpeeni ovat sitten huomattavasti vaatimattomammat kuin monella muulla. Tunnen kyllä ihmisiä, jotka eivät juurikaan välitä esimerkiksi romantiikasta tai ulkona käymisestä, mutta se on heille sellaista, mitä tarvitaan suhteen (ja lasten) saamiseen. AP

Minä pidän romantiikasta ja ulkona käymisestä, se tuskin loppuisi suhteen ja lasten saamiseen. Ylipäätään haluan suhteen jossa on paljon sisältöä ja aitoa ystävyyttä. Mutta kerropa kuinka järkevää minun olisi 31-vuotiaana mennä yhteen miehen kanssa joka ei oikeastaan tiedä haluaako koskaan lapsia vai ei. Minä haluan lapsia, se on haaveeni, joten päämäärätön romanttinen hengailu ei tule enää kyseeseen. Sen aika oli silloin 18-25-vuotiaana, ei enää.

Yhden "päämäärätön hengailu" on toisen "hetkeen tarttumista". Mutta eipä kai kukaan ole sanonut, että teet jotenkin väärin, jos ilmoitat heti kärkeen, että haluat lapsia viiden vuoden sisällä tai että haluat "edetä" parisuhteen portaita suhteellisen ripeästi ylöspäin.

Ylipäätään deittailu hyötyy siitä, että pelataan avoimilla korteilla ja tehdään selväksi, mitkä ne ovat tarpeet ovat. Kyllä viimeistään parien treffien jälkeen jompikumpi kuitenkin kysyy: "Mitä sä oikein oot hakemassa?" ja silloin on hyvä olla vastaus olemassa. Nykyisin kun on mahdollista haluta parisuhteelta hyvin erilaisia asioita, ei vain sitä perinteistä parisuhde- ja perhemallia. AP

Olen tämän viestin kanssa täysin samaa mieltä.

Mutta mikä tämän aloituksen pointti on, ap? En oikein ymmärrä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan jos nainen ehdottaa treffejä tinderissä niin kannattaa jättää välistä... Ne on nimittäin sen verran epätoivoisia, että yhdenkään itseään kunnioittavan miehen ei kannata sekaantua...

Ja myös jos nainen on ravannu 20 treffeillä ennen sua, niin se ei oikeesti edes tiedä mitä ettii. Tullu vastaan muutama tällainen, kun ollu treffeillä ja juteltu. Sit on kysytty,  monta kertaa oot käyny treffeillä.

Sori nyt mutta 20 treffeillä käyminen ilman että miestä löytyy on ihan arkielämää niillekin naisille joilla on täysin selvät kuviot.

Tulee tunne kuin Tinder olisi jokin kauppa josta tilataan ihmisiä.

Omasta mielestäni ihmissuhde syntyy, jos toisen kanssa viihtyy ja on onnellisempi toisen kanssa kuin ilman toista. Muu on turhuutta.

Tinder on monelle vain seksiä varten, joten voin kuvitella, että aina toiveet ei kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. :) Ei me naisetkaan olla mitään täydellisiä olentoja. Itsekin olen tehnyt joskus sen virheen, että ilmaisen liian alussa, että etsin vakavaa suhdetta. Mutta jossain vaiheessa sitä vaan jotenkin kärsivällisyys on loppunut, kun liian monta pettymystä eriävien odotusten suhteen on tullut. Kun ei jaksaisi vaan enää tuhlata aikaansa ja pettyä aina uudelleen ja uudelleen. 

Olin seukannut mieheni kanssa 2 viikkoa, kun hän jo kosi:)

Nyt 30 v yhdessä

Ei minulle laita yh-äiditkään viestiä vaikka mätsäisi. Aloittaja taitaa valehdella

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. :) Ei me naisetkaan olla mitään täydellisiä olentoja. Itsekin olen tehnyt joskus sen virheen, että ilmaisen liian alussa, että etsin vakavaa suhdetta. Mutta jossain vaiheessa sitä vaan jotenkin kärsivällisyys on loppunut, kun liian monta pettymystä eriävien odotusten suhteen on tullut. Kun ei jaksaisi vaan enää tuhlata aikaansa ja pettyä aina uudelleen ja uudelleen. 

Miksi ajattelet, että se on virhe? Jos toinen ei missään tapauksessa halua "vakavaa" suhdetta, ja sinä haluat vain sellaista, hyvähän se on saada heti alussa selville.

Tuo on virhe vain, jos ajattelet, että toinen olisi kyllä lämmennyt "vakavalle" suhteelle, jos siitä ei puhuta aluksi ollenkaan. Mutta luulen, että ihmiset kyllä haluavat mitä haluavat ja nuo toiveet joko osuvat yksiin tai eivät. AP

Miehet yleensä sanovat, että otetaan nyt aluksi ihan rauhassa, hengaillaan ja katsotaan kehittyykö suhde lopulta vakavaksi. Onhan se totta, että ensin pitää tunnustella, että toimiiko homma. Mutta miehet joita olen tapaillut tuntuvat tarvitsevan tätä tutustumisaikaa aivan valtavasti... eivät halua sitoutua, mutta eivät erotakaan. Siinä on sitten naisena pakotettuna lähtemään, koska biologisesti kello on tosiaan alkanut tikittämään. 

Mikä sinun mielestäsi on "valtavasti" aikaa tässä tapauksessa, ja mitä tarkoitat "vakavalla" suhteella? Luulen, että ihmisillä on aika erilaiset käsitykset siitä, millä tavalla suhteen pitäisi edetä (jos sen ylipäätään tarvitse edetä) ja millä nopeudella. AP

Minusta 3-6kk pitäisi riittää, että tietää haluaako jatkaa tapailusta seurusteluun. Vakavalla seurustelulla tarkoitan sitä, että se tähtää lopulta lasten hankintaa, ehkä myös avioitumiseen. Jep, ja sehän se juuri ongelma onkin, eli odotukset suhteen etenemisestä ja suhteen "määränpäästä" eriävät. Itse haluaisin edetä vähän nopempaan tahtiin jos aidosti pidän miehestä, mutta miehet tarvitsevat (minun makuuni) liikaa aikaa tunnusteluun. En mä tiiä... mulla on varmaan ollut vaan paska tuuri. 

Okei. Itse en edes miettisi yhteen muuttamista alle vuoden seurustelun jälkeen. En kyllä ole ihan varma, mitä eroa on seurustelulla ja tapailulla. Kolmen kuukauden jälkeen olisi täysin mahdoton sanoa, onko minulla tulevaisuutta toisen ihmisen kanssa. Ei toista voi tuntea kunnolla niin lyhyen ajan jälkeen. Kemiaa voi tietysti olla ja pitääkin olla, ja toisen seurausta täytyy nauttia, mutta kyllä kolmen kuukauden kohdalla annetut lupaukset ovat minusta ihan yhtä tyhjän kanssa, ja siksi en sellaisia annakaan. AP

Tapailu on kevyttä hauskapitoa, tutustumista. Jos ollaan tapailuvaiheessa, niin silloin yleensä saa vielä tapailla muitakin ihmisiä samaan aikaan. Minusta 3-6 kuukauden ajassa ihmisestä saa yleensä jo jonkinlaisen käsityksen, että voisiko tämän ihmisen kanssa olla tulevaisuutta.

Minä en ole koskaan oppinut tapailemaan useampaa ihmistä samaan aikaan, ja minulle ilo ja hauskuus on parisuhteessa aina se ykkösasia muutenkin, joten en oikein tiedä, osaanko itse vieläkään tehdä tuota eroa tapailun ja seurustelun välillä. En ainakaan niin, että olisin koskaan tunnistanut, millon tapailusta "siirrytään" seurusteluun. Onko se silloin, kun toista aletaan kutsua poika- tai tyttöystäväksi? AP

Sori, mut nyt alat jo vaikuttamaan yksinkertaiselta. I'm out. 

Olen varmaan yksinkertainenkin, mutta minun seurustelukokemukseni ovat pääosin ajalta ennen Tinderiä ja tätä amerikkalaistyyppistä deittailukulttuuria, jossa tapailulla ja seurustelulla on ilmeisesti iso ero, oletuksena harrastetaan seksiä muidenkin kanssa ja suhteen laatu pitää erikseen määritellä ("defining the relationship"). Vielä 15 vuotta sitten tapailu oli hyvin erilaista, ja Tinderiäkin olen käyttänyt vasta pari vuotta. Pahoittelen siksi, jos puutteellinen ymmärrykseni loukkaa sinua, mutta kokemukseni nyt vain on erilainen. AP

Eri, mutta minä yhdistän tapailun seurusteluksi muuttumiseen sen, että tapaillessa ei koskaan ole itsestään selvää että seuraavaa kertaa tulee (toki voi rauhassa olla suht varma, mutta ei pidä huijata itseään tai odottaa liikoja) ja jättäminen on pieni muodollisuus. Tapailussa on erilliset vaiheet sille, että mitään ei ole sovittu, jolloin ei pidä olettaa etteikö toinen tapaa myös toisia tai harrasta jopa seksiä toisten kanssa. Sitten kun sovitaan siitä ettei kumpikaan enää tapaa tai pane toisia niin ei tehdä, mutta se on edelleen tapailua.

Seurustelussa oletuksina on, että pidetään säännöllisesti yhteyttä ja tavataan usein, kummankin asiat tietyissä kohtuullisissa rajoissa kuuluu toiselle, että suhde kehittyy ja syvenee, ja joo, tässä vaiheessa yleensä aletaan olla tyttö- tai poikaystäviä tai miksi nyt puoliskoa haluaakaan sanoa. Voi myös olettaa että kohtuullisessa ajassa aletaan tutustua toisten kavereihin ja perheisiin jne. Seurustelun päättäminen on mutkikkaampaa kuin tapailun, siinä on enemmän velvoitetta puhua eroon johtavista syistä ja ehkä jopa siitä, onko tilanne vielä korjattavissa.

En mene mitenkään takuuseen siitä että muut laajasti näkee asian näin, minä olen kokenut toimivaksi malliksi.

Kiitos seikkaperäisestä kuvauksesta. Tuon kuvauksen mukaan pisin deittailujakso on minulla ollut viisi tapaamiskertaa. Eksäni kanssa se oli kolme. AP

Vierailija kirjoitti:

Ei minulle laita yh-äiditkään viestiä vaikka mätsäisi. Aloittaja taitaa valehdella

M35

Yh-äideillähän nimenomaan ei ole samanlaista kiirettä kuin lapsettomilla naisilla. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. :) Ei me naisetkaan olla mitään täydellisiä olentoja. Itsekin olen tehnyt joskus sen virheen, että ilmaisen liian alussa, että etsin vakavaa suhdetta. Mutta jossain vaiheessa sitä vaan jotenkin kärsivällisyys on loppunut, kun liian monta pettymystä eriävien odotusten suhteen on tullut. Kun ei jaksaisi vaan enää tuhlata aikaansa ja pettyä aina uudelleen ja uudelleen. 

Miksi ajattelet, että se on virhe? Jos toinen ei missään tapauksessa halua "vakavaa" suhdetta, ja sinä haluat vain sellaista, hyvähän se on saada heti alussa selville.

Tuo on virhe vain, jos ajattelet, että toinen olisi kyllä lämmennyt "vakavalle" suhteelle, jos siitä ei puhuta aluksi ollenkaan. Mutta luulen, että ihmiset kyllä haluavat mitä haluavat ja nuo toiveet joko osuvat yksiin tai eivät. AP

Miehet yleensä sanovat, että otetaan nyt aluksi ihan rauhassa, hengaillaan ja katsotaan kehittyykö suhde lopulta vakavaksi. Onhan se totta, että ensin pitää tunnustella, että toimiiko homma. Mutta miehet joita olen tapaillut tuntuvat tarvitsevan tätä tutustumisaikaa aivan valtavasti... eivät halua sitoutua, mutta eivät erotakaan. Siinä on sitten naisena pakotettuna lähtemään, koska biologisesti kello on tosiaan alkanut tikittämään. 

Mikä sinun mielestäsi on "valtavasti" aikaa tässä tapauksessa, ja mitä tarkoitat "vakavalla" suhteella? Luulen, että ihmisillä on aika erilaiset käsitykset siitä, millä tavalla suhteen pitäisi edetä (jos sen ylipäätään tarvitse edetä) ja millä nopeudella. AP

Minusta 3-6kk pitäisi riittää, että tietää haluaako jatkaa tapailusta seurusteluun. Vakavalla seurustelulla tarkoitan sitä, että se tähtää lopulta lasten hankintaa, ehkä myös avioitumiseen. Jep, ja sehän se juuri ongelma onkin, eli odotukset suhteen etenemisestä ja suhteen "määränpäästä" eriävät. Itse haluaisin edetä vähän nopempaan tahtiin jos aidosti pidän miehestä, mutta miehet tarvitsevat (minun makuuni) liikaa aikaa tunnusteluun. En mä tiiä... mulla on varmaan ollut vaan paska tuuri. 

Okei. Itse en edes miettisi yhteen muuttamista alle vuoden seurustelun jälkeen. En kyllä ole ihan varma, mitä eroa on seurustelulla ja tapailulla. Kolmen kuukauden jälkeen olisi täysin mahdoton sanoa, onko minulla tulevaisuutta toisen ihmisen kanssa. Ei toista voi tuntea kunnolla niin lyhyen ajan jälkeen. Kemiaa voi tietysti olla ja pitääkin olla, ja toisen seurausta täytyy nauttia, mutta kyllä kolmen kuukauden kohdalla annetut lupaukset ovat minusta ihan yhtä tyhjän kanssa, ja siksi en sellaisia annakaan. AP

Tapailu on kevyttä hauskapitoa, tutustumista. Jos ollaan tapailuvaiheessa, niin silloin yleensä saa vielä tapailla muitakin ihmisiä samaan aikaan. Minusta 3-6 kuukauden ajassa ihmisestä saa yleensä jo jonkinlaisen käsityksen, että voisiko tämän ihmisen kanssa olla tulevaisuutta.

Minä en ole koskaan oppinut tapailemaan useampaa ihmistä samaan aikaan, ja minulle ilo ja hauskuus on parisuhteessa aina se ykkösasia muutenkin, joten en oikein tiedä, osaanko itse vieläkään tehdä tuota eroa tapailun ja seurustelun välillä. En ainakaan niin, että olisin koskaan tunnistanut, millon tapailusta "siirrytään" seurusteluun. Onko se silloin, kun toista aletaan kutsua poika- tai tyttöystäväksi? AP

Sori, mut nyt alat jo vaikuttamaan yksinkertaiselta. I'm out. 

Olen varmaan yksinkertainenkin, mutta minun seurustelukokemukseni ovat pääosin ajalta ennen Tinderiä ja tätä amerikkalaistyyppistä deittailukulttuuria, jossa tapailulla ja seurustelulla on ilmeisesti iso ero, oletuksena harrastetaan seksiä muidenkin kanssa ja suhteen laatu pitää erikseen määritellä ("defining the relationship"). Vielä 15 vuotta sitten tapailu oli hyvin erilaista, ja Tinderiäkin olen käyttänyt vasta pari vuotta. Pahoittelen siksi, jos puutteellinen ymmärrykseni loukkaa sinua, mutta kokemukseni nyt vain on erilainen. AP

Eri, mutta minä yhdistän tapailun seurusteluksi muuttumiseen sen, että tapaillessa ei koskaan ole itsestään selvää että seuraavaa kertaa tulee (toki voi rauhassa olla suht varma, mutta ei pidä huijata itseään tai odottaa liikoja) ja jättäminen on pieni muodollisuus. Tapailussa on erilliset vaiheet sille, että mitään ei ole sovittu, jolloin ei pidä olettaa etteikö toinen tapaa myös toisia tai harrasta jopa seksiä toisten kanssa. Sitten kun sovitaan siitä ettei kumpikaan enää tapaa tai pane toisia niin ei tehdä, mutta se on edelleen tapailua.

Seurustelussa oletuksina on, että pidetään säännöllisesti yhteyttä ja tavataan usein, kummankin asiat tietyissä kohtuullisissa rajoissa kuuluu toiselle, että suhde kehittyy ja syvenee, ja joo, tässä vaiheessa yleensä aletaan olla tyttö- tai poikaystäviä tai miksi nyt puoliskoa haluaakaan sanoa. Voi myös olettaa että kohtuullisessa ajassa aletaan tutustua toisten kavereihin ja perheisiin jne. Seurustelun päättäminen on mutkikkaampaa kuin tapailun, siinä on enemmän velvoitetta puhua eroon johtavista syistä ja ehkä jopa siitä, onko tilanne vielä korjattavissa.

En mene mitenkään takuuseen siitä että muut laajasti näkee asian näin, minä olen kokenut toimivaksi malliksi.

Kiitos seikkaperäisestä kuvauksesta. Tuon kuvauksen mukaan pisin deittailujakso on minulla ollut viisi tapaamiskertaa. Eksäni kanssa se oli kolme. AP

Joo, pistää se vähän epäilyttämään että täällä muilla olisi eri käsitykset kun tapailevat niin kauhean pitkään. En mäkään ole yleensä jatkanut tapailua kun just tuon viitisen kertaa, yhtä eksää roikotin reilut kaksi kuukautta ja ihan oikeassa vaistot oli, ei olis ollenkaan pitänyt edetä vakavampaan suhteeseen.