Jos yli 27-vuotias nainen laittaa Tinderissä ensimmäisenä viestiä, kyseessä on aina

Sama havainto. Yleensä naiset eivät laita ensimmäistä viestiä.

Ymmärrän. :) Ei me naisetkaan olla mitään täydellisiä olentoja. Itsekin olen tehnyt joskus sen virheen, että ilmaisen liian alussa, että etsin vakavaa suhdetta. Mutta jossain vaiheessa sitä vaan jotenkin kärsivällisyys on loppunut, kun liian monta pettymystä eriävien odotusten suhteen on tullut. Kun ei jaksaisi vaan enää tuhlata aikaansa ja pettyä aina uudelleen ja uudelleen. 

Minä 32 vuotiaana laitoin viestiä tinderissä nykyiselle aviomiehelleni. En kuitenkaan halunnut lapsia, enkä myöskään suunnitellut parisuhdetta.

Tiedä sitten... oliskinko se poikkeus...

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. :) Ei me naisetkaan olla mitään täydellisiä olentoja. Itsekin olen tehnyt joskus sen virheen, että ilmaisen liian alussa, että etsin vakavaa suhdetta. Mutta jossain vaiheessa sitä vaan jotenkin kärsivällisyys on loppunut, kun liian monta pettymystä eriävien odotusten suhteen on tullut. Kun ei jaksaisi vaan enää tuhlata aikaansa ja pettyä aina uudelleen ja uudelleen. 

Miksi ajattelet, että se on virhe? Jos toinen ei missään tapauksessa halua "vakavaa" suhdetta, ja sinä haluat vain sellaista, hyvähän se on saada heti alussa selville.

Tuo on virhe vain, jos ajattelet, että toinen olisi kyllä lämmennyt "vakavalle" suhteelle, jos siitä ei puhuta aluksi ollenkaan. Mutta luulen, että ihmiset kyllä haluavat mitä haluavat ja nuo toiveet joko osuvat yksiin tai eivät. AP

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. :) Ei me naisetkaan olla mitään täydellisiä olentoja. Itsekin olen tehnyt joskus sen virheen, että ilmaisen liian alussa, että etsin vakavaa suhdetta. Mutta jossain vaiheessa sitä vaan jotenkin kärsivällisyys on loppunut, kun liian monta pettymystä eriävien odotusten suhteen on tullut. Kun ei jaksaisi vaan enää tuhlata aikaansa ja pettyä aina uudelleen ja uudelleen. 

No eikö se ole ihan fiksua karsia sopimattomat pois heti alussa, ettei tosiaan haaskaa näihin aikaansa.

Siinä jää ihan tarpeekis karsittavaa vielä niistä lopuistakin, jotka vain sanoo olevansa tosissaan.

Epätoivoinen 27-vuotias tosiaan 😃. Terveisin kohta mummoikäinen naisihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. :) Ei me naisetkaan olla mitään täydellisiä olentoja. Itsekin olen tehnyt joskus sen virheen, että ilmaisen liian alussa, että etsin vakavaa suhdetta. Mutta jossain vaiheessa sitä vaan jotenkin kärsivällisyys on loppunut, kun liian monta pettymystä eriävien odotusten suhteen on tullut. Kun ei jaksaisi vaan enää tuhlata aikaansa ja pettyä aina uudelleen ja uudelleen. 

Miksi ajattelet, että se on virhe? Jos toinen ei missään tapauksessa halua "vakavaa" suhdetta, ja sinä haluat vain sellaista, hyvähän se on saada heti alussa selville.

Tuo on virhe vain, jos ajattelet, että toinen olisi kyllä lämmennyt "vakavalle" suhteelle, jos siitä ei puhuta aluksi ollenkaan. Mutta luulen, että ihmiset kyllä haluavat mitä haluavat ja nuo toiveet joko osuvat yksiin tai eivät. AP

Miehet yleensä sanovat, että otetaan nyt aluksi ihan rauhassa, hengaillaan ja katsotaan kehittyykö suhde lopulta vakavaksi. Onhan se totta, että ensin pitää tunnustella, että toimiiko homma. Mutta miehet joita olen tapaillut tuntuvat tarvitsevan tätä tutustumisaikaa aivan valtavasti... eivät halua sitoutua, mutta eivät erotakaan. Siinä on sitten naisena pakotettuna lähtemään, koska biologisesti kello on tosiaan alkanut tikittämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. :) Ei me naisetkaan olla mitään täydellisiä olentoja. Itsekin olen tehnyt joskus sen virheen, että ilmaisen liian alussa, että etsin vakavaa suhdetta. Mutta jossain vaiheessa sitä vaan jotenkin kärsivällisyys on loppunut, kun liian monta pettymystä eriävien odotusten suhteen on tullut. Kun ei jaksaisi vaan enää tuhlata aikaansa ja pettyä aina uudelleen ja uudelleen. 

Miksi ajattelet, että se on virhe? Jos toinen ei missään tapauksessa halua "vakavaa" suhdetta, ja sinä haluat vain sellaista, hyvähän se on saada heti alussa selville.

Tuo on virhe vain, jos ajattelet, että toinen olisi kyllä lämmennyt "vakavalle" suhteelle, jos siitä ei puhuta aluksi ollenkaan. Mutta luulen, että ihmiset kyllä haluavat mitä haluavat ja nuo toiveet joko osuvat yksiin tai eivät. AP

Miehet yleensä sanovat, että otetaan nyt aluksi ihan rauhassa, hengaillaan ja katsotaan kehittyykö suhde lopulta vakavaksi. Onhan se totta, että ensin pitää tunnustella, että toimiiko homma. Mutta miehet joita olen tapaillut tuntuvat tarvitsevan tätä tutustumisaikaa aivan valtavasti... eivät halua sitoutua, mutta eivät erotakaan. Siinä on sitten naisena pakotettuna lähtemään, koska biologisesti kello on tosiaan alkanut tikittämään. 

Mikä sinun mielestäsi on "valtavasti" aikaa tässä tapauksessa, ja mitä tarkoitat "vakavalla" suhteella? Luulen, että ihmisillä on aika erilaiset käsitykset siitä, millä tavalla suhteen pitäisi edetä (jos sen ylipäätään tarvitse edetä) ja millä nopeudella. AP

Nainen joka laitaa ensimmäisen viestin saa huomioni 👍 Itse laitan heti viestiä kun match syntyy.

M31 kirjoitti:

Nainen joka laitaa ensimmäisen viestin saa huomioni 👍 Itse laitan heti viestiä kun match syntyy.

Saa hän minunkin huomioni. Mutta joka kerta, kun minulle on käynyt niin, kyseessä on ollut nainen, jolle lasten hankkiminen on hyvin ajankohtainen asia. Olisihan se hauskaa, jos muunkinlaisen naiset laittaisivat ensimmäisenä viestiä. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. :) Ei me naisetkaan olla mitään täydellisiä olentoja. Itsekin olen tehnyt joskus sen virheen, että ilmaisen liian alussa, että etsin vakavaa suhdetta. Mutta jossain vaiheessa sitä vaan jotenkin kärsivällisyys on loppunut, kun liian monta pettymystä eriävien odotusten suhteen on tullut. Kun ei jaksaisi vaan enää tuhlata aikaansa ja pettyä aina uudelleen ja uudelleen. 

Miksi ajattelet, että se on virhe? Jos toinen ei missään tapauksessa halua "vakavaa" suhdetta, ja sinä haluat vain sellaista, hyvähän se on saada heti alussa selville.

Tuo on virhe vain, jos ajattelet, että toinen olisi kyllä lämmennyt "vakavalle" suhteelle, jos siitä ei puhuta aluksi ollenkaan. Mutta luulen, että ihmiset kyllä haluavat mitä haluavat ja nuo toiveet joko osuvat yksiin tai eivät. AP

Miehet yleensä sanovat, että otetaan nyt aluksi ihan rauhassa, hengaillaan ja katsotaan kehittyykö suhde lopulta vakavaksi. Onhan se totta, että ensin pitää tunnustella, että toimiiko homma. Mutta miehet joita olen tapaillut tuntuvat tarvitsevan tätä tutustumisaikaa aivan valtavasti... eivät halua sitoutua, mutta eivät erotakaan. Siinä on sitten naisena pakotettuna lähtemään, koska biologisesti kello on tosiaan alkanut tikittämään. 

Mikä sinun mielestäsi on "valtavasti" aikaa tässä tapauksessa, ja mitä tarkoitat "vakavalla" suhteella? Luulen, että ihmisillä on aika erilaiset käsitykset siitä, millä tavalla suhteen pitäisi edetä (jos sen ylipäätään tarvitse edetä) ja millä nopeudella. AP

Minusta 3-6kk pitäisi riittää, että tietää haluaako jatkaa tapailusta seurusteluun. Vakavalla seurustelulla tarkoitan sitä, että se tähtää lopulta lasten hankintaa, ehkä myös avioitumiseen. Jep, ja sehän se juuri ongelma onkin, eli odotukset suhteen etenemisestä ja suhteen "määränpäästä" eriävät. Itse haluaisin edetä vähän nopempaan tahtiin jos aidosti pidän miehestä, mutta miehet tarvitsevat (minun makuuni) liikaa aikaa tunnusteluun. En mä tiiä... mulla on varmaan ollut vaan paska tuuri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. :) Ei me naisetkaan olla mitään täydellisiä olentoja. Itsekin olen tehnyt joskus sen virheen, että ilmaisen liian alussa, että etsin vakavaa suhdetta. Mutta jossain vaiheessa sitä vaan jotenkin kärsivällisyys on loppunut, kun liian monta pettymystä eriävien odotusten suhteen on tullut. Kun ei jaksaisi vaan enää tuhlata aikaansa ja pettyä aina uudelleen ja uudelleen. 

Miksi ajattelet, että se on virhe? Jos toinen ei missään tapauksessa halua "vakavaa" suhdetta, ja sinä haluat vain sellaista, hyvähän se on saada heti alussa selville.

Tuo on virhe vain, jos ajattelet, että toinen olisi kyllä lämmennyt "vakavalle" suhteelle, jos siitä ei puhuta aluksi ollenkaan. Mutta luulen, että ihmiset kyllä haluavat mitä haluavat ja nuo toiveet joko osuvat yksiin tai eivät. AP

Miehet yleensä sanovat, että otetaan nyt aluksi ihan rauhassa, hengaillaan ja katsotaan kehittyykö suhde lopulta vakavaksi. Onhan se totta, että ensin pitää tunnustella, että toimiiko homma. Mutta miehet joita olen tapaillut tuntuvat tarvitsevan tätä tutustumisaikaa aivan valtavasti... eivät halua sitoutua, mutta eivät erotakaan. Siinä on sitten naisena pakotettuna lähtemään, koska biologisesti kello on tosiaan alkanut tikittämään. 

Mikä sinun mielestäsi on "valtavasti" aikaa tässä tapauksessa, ja mitä tarkoitat "vakavalla" suhteella? Luulen, että ihmisillä on aika erilaiset käsitykset siitä, millä tavalla suhteen pitäisi edetä (jos sen ylipäätään tarvitse edetä) ja millä nopeudella. AP

Minusta 3-6kk pitäisi riittää, että tietää haluaako jatkaa tapailusta seurusteluun. Vakavalla seurustelulla tarkoitan sitä, että se tähtää lopulta lasten hankintaa, ehkä myös avioitumiseen. Jep, ja sehän se juuri ongelma onkin, eli odotukset suhteen etenemisestä ja suhteen "määränpäästä" eriävät. Itse haluaisin edetä vähän nopempaan tahtiin jos aidosti pidän miehestä, mutta miehet tarvitsevat (minun makuuni) liikaa aikaa tunnusteluun. En mä tiiä... mulla on varmaan ollut vaan paska tuuri. 

Okei. Itse en edes miettisi yhteen muuttamista alle vuoden seurustelun jälkeen. En kyllä ole ihan varma, mitä eroa on seurustelulla ja tapailulla. Kolmen kuukauden jälkeen olisi täysin mahdoton sanoa, onko minulla tulevaisuutta toisen ihmisen kanssa. Ei toista voi tuntea kunnolla niin lyhyen ajan jälkeen. Kemiaa voi tietysti olla ja pitääkin olla, ja toisen seurausta täytyy nauttia, mutta kyllä kolmen kuukauden kohdalla annetut lupaukset ovat minusta ihan yhtä tyhjän kanssa, ja siksi en sellaisia annakaan. AP

Henkilökohtaisesti en myöskään tykkää päämääräorientoituneesta seurustelusta. Minulle tärkeintä on nauttia toisen seurasta, käydä hyviä keskusteluja, pitää hauskaa ja harrastaa paljon hyvää seksiä. Muuta en oikeastaan parisuhteelta edes kaipaa, vaan se kehittyy sitten ajan kanssa, jos on kehittyäkseen. Esimerkiksi eksäni kanssa muutimme aikoinaan yhteen, koska se oli järkevä veto siinä kohtaa, mutta erikseenkin oli ihan hyvä olla.

Jos jollekulle seurustelu on vain pakollinen välivaihe matkalla kohti jotakin muuta, se saa yhdessä olemisen tuntumaan jotenkin falskilta. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. :) Ei me naisetkaan olla mitään täydellisiä olentoja. Itsekin olen tehnyt joskus sen virheen, että ilmaisen liian alussa, että etsin vakavaa suhdetta. Mutta jossain vaiheessa sitä vaan jotenkin kärsivällisyys on loppunut, kun liian monta pettymystä eriävien odotusten suhteen on tullut. Kun ei jaksaisi vaan enää tuhlata aikaansa ja pettyä aina uudelleen ja uudelleen. 

Miksi ajattelet, että se on virhe? Jos toinen ei missään tapauksessa halua "vakavaa" suhdetta, ja sinä haluat vain sellaista, hyvähän se on saada heti alussa selville.

Tuo on virhe vain, jos ajattelet, että toinen olisi kyllä lämmennyt "vakavalle" suhteelle, jos siitä ei puhuta aluksi ollenkaan. Mutta luulen, että ihmiset kyllä haluavat mitä haluavat ja nuo toiveet joko osuvat yksiin tai eivät. AP

Miehet yleensä sanovat, että otetaan nyt aluksi ihan rauhassa, hengaillaan ja katsotaan kehittyykö suhde lopulta vakavaksi. Onhan se totta, että ensin pitää tunnustella, että toimiiko homma. Mutta miehet joita olen tapaillut tuntuvat tarvitsevan tätä tutustumisaikaa aivan valtavasti... eivät halua sitoutua, mutta eivät erotakaan. Siinä on sitten naisena pakotettuna lähtemään, koska biologisesti kello on tosiaan alkanut tikittämään. 

Mikä sinun mielestäsi on "valtavasti" aikaa tässä tapauksessa, ja mitä tarkoitat "vakavalla" suhteella? Luulen, että ihmisillä on aika erilaiset käsitykset siitä, millä tavalla suhteen pitäisi edetä (jos sen ylipäätään tarvitse edetä) ja millä nopeudella. AP

Minusta 3-6kk pitäisi riittää, että tietää haluaako jatkaa tapailusta seurusteluun. Vakavalla seurustelulla tarkoitan sitä, että se tähtää lopulta lasten hankintaa, ehkä myös avioitumiseen. Jep, ja sehän se juuri ongelma onkin, eli odotukset suhteen etenemisestä ja suhteen "määränpäästä" eriävät. Itse haluaisin edetä vähän nopempaan tahtiin jos aidosti pidän miehestä, mutta miehet tarvitsevat (minun makuuni) liikaa aikaa tunnusteluun. En mä tiiä... mulla on varmaan ollut vaan paska tuuri. 

Okei. Itse en edes miettisi yhteen muuttamista alle vuoden seurustelun jälkeen. En kyllä ole ihan varma, mitä eroa on seurustelulla ja tapailulla. Kolmen kuukauden jälkeen olisi täysin mahdoton sanoa, onko minulla tulevaisuutta toisen ihmisen kanssa. Ei toista voi tuntea kunnolla niin lyhyen ajan jälkeen. Kemiaa voi tietysti olla ja pitääkin olla, ja toisen seurausta täytyy nauttia, mutta kyllä kolmen kuukauden kohdalla annetut lupaukset ovat minusta ihan yhtä tyhjän kanssa, ja siksi en sellaisia annakaan. AP

Tapailu on kevyttä hauskapitoa, tutustumista. Jos ollaan tapailuvaiheessa, niin silloin yleensä saa vielä tapailla muitakin ihmisiä samaan aikaan. Minusta 3-6 kuukauden ajassa ihmisestä saa yleensä jo jonkinlaisen käsityksen, että voisiko tämän ihmisen kanssa olla tulevaisuutta. Riippuu tietenkin siitäkin kuinka usein sen aikana tapaa. Itse diskaan epäsopivan (siis sellaisen jolla ei esim. ole samoja tavoitteita kuten perheen perustaminen) miehen jo heti alkumetreillä. Mutta joillakin miehillä on tapana jäädä roikottomaan naista löysässä hirressä, vaikka tietävät jo päänsä sisällä, ettei hän ole elämänsä nainen. Mutta jos nainen on hyvää seuraa jne. niin sitä voi pitää maisemissa sen aikaa kunnes löytyy parempi. Tuon takia en luota miehiin, enkä jää odottamaan liian pitkäksi aikaa. 

Mutta olet oikeassa. Ehkä minun pitäisi olla vähemmän aggressiivinen, enkä esim. Tinderissä heti ala puhumaan perheenperustamishaaveistani. Se kun tuntuu säikäyttävän useimmat miehet tiehensä, nekin jotka haluis sen perheen jossain vaiheessa perustaa. :)

Siis mitä pahaa siinä on että jos naiset ne jotka haluavat joskus lapsia kertovat sen suoraan, ei ainakaan se asia jää epäselväksi, ja uskoisin että se edellyttää että ensin vähän testataan miten muuten se yhteiselo sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Vakavalla seurustelulla tarkoitan sitä, että se tähtää lopulta lasten hankintaa, ehkä myös avioitumiseen.

Seurustelen vakavasti siitä huolimatta että emme aio hankkia lapsia tai avioitua.

Oman kokemukseni mukaan jos nainen ehdottaa treffejä tinderissä niin kannattaa jättää välistä... Ne on nimittäin sen verran epätoivoisia, että yhdenkään itseään kunnioittavan miehen ei kannata sekaantua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. :) Ei me naisetkaan olla mitään täydellisiä olentoja. Itsekin olen tehnyt joskus sen virheen, että ilmaisen liian alussa, että etsin vakavaa suhdetta. Mutta jossain vaiheessa sitä vaan jotenkin kärsivällisyys on loppunut, kun liian monta pettymystä eriävien odotusten suhteen on tullut. Kun ei jaksaisi vaan enää tuhlata aikaansa ja pettyä aina uudelleen ja uudelleen. 

Miksi ajattelet, että se on virhe? Jos toinen ei missään tapauksessa halua "vakavaa" suhdetta, ja sinä haluat vain sellaista, hyvähän se on saada heti alussa selville.

Tuo on virhe vain, jos ajattelet, että toinen olisi kyllä lämmennyt "vakavalle" suhteelle, jos siitä ei puhuta aluksi ollenkaan. Mutta luulen, että ihmiset kyllä haluavat mitä haluavat ja nuo toiveet joko osuvat yksiin tai eivät. AP

Miehet yleensä sanovat, että otetaan nyt aluksi ihan rauhassa, hengaillaan ja katsotaan kehittyykö suhde lopulta vakavaksi. Onhan se totta, että ensin pitää tunnustella, että toimiiko homma. Mutta miehet joita olen tapaillut tuntuvat tarvitsevan tätä tutustumisaikaa aivan valtavasti... eivät halua sitoutua, mutta eivät erotakaan. Siinä on sitten naisena pakotettuna lähtemään, koska biologisesti kello on tosiaan alkanut tikittämään. 

Mikä sinun mielestäsi on "valtavasti" aikaa tässä tapauksessa, ja mitä tarkoitat "vakavalla" suhteella? Luulen, että ihmisillä on aika erilaiset käsitykset siitä, millä tavalla suhteen pitäisi edetä (jos sen ylipäätään tarvitse edetä) ja millä nopeudella. AP

Minusta 3-6kk pitäisi riittää, että tietää haluaako jatkaa tapailusta seurusteluun. Vakavalla seurustelulla tarkoitan sitä, että se tähtää lopulta lasten hankintaa, ehkä myös avioitumiseen. Jep, ja sehän se juuri ongelma onkin, eli odotukset suhteen etenemisestä ja suhteen "määränpäästä" eriävät. Itse haluaisin edetä vähän nopempaan tahtiin jos aidosti pidän miehestä, mutta miehet tarvitsevat (minun makuuni) liikaa aikaa tunnusteluun. En mä tiiä... mulla on varmaan ollut vaan paska tuuri. 

Okei. Itse en edes miettisi yhteen muuttamista alle vuoden seurustelun jälkeen. En kyllä ole ihan varma, mitä eroa on seurustelulla ja tapailulla. Kolmen kuukauden jälkeen olisi täysin mahdoton sanoa, onko minulla tulevaisuutta toisen ihmisen kanssa. Ei toista voi tuntea kunnolla niin lyhyen ajan jälkeen. Kemiaa voi tietysti olla ja pitääkin olla, ja toisen seurausta täytyy nauttia, mutta kyllä kolmen kuukauden kohdalla annetut lupaukset ovat minusta ihan yhtä tyhjän kanssa, ja siksi en sellaisia annakaan. AP

Tapailu on kevyttä hauskapitoa, tutustumista. Jos ollaan tapailuvaiheessa, niin silloin yleensä saa vielä tapailla muitakin ihmisiä samaan aikaan. Minusta 3-6 kuukauden ajassa ihmisestä saa yleensä jo jonkinlaisen käsityksen, että voisiko tämän ihmisen kanssa olla tulevaisuutta.

Minä en ole koskaan oppinut tapailemaan useampaa ihmistä samaan aikaan, ja minulle ilo ja hauskuus on parisuhteessa aina se ykkösasia muutenkin, joten en oikein tiedä, osaanko itse vieläkään tehdä tuota eroa tapailun ja seurustelun välillä. En ainakaan niin, että olisin koskaan tunnistanut, millon tapailusta "siirrytään" seurusteluun. Onko se silloin, kun toista aletaan kutsua poika- tai tyttöystäväksi? AP

Melkein kaikkien kaveri kirjoitti:

Siis mitä pahaa siinä on että jos naiset ne jotka haluavat joskus lapsia kertovat sen suoraan, ei ainakaan se asia jää epäselväksi, ja uskoisin että se edellyttää että ensin vähän testataan miten muuten se yhteiselo sujuu.

Eihän siinä ole kukaan sanonut olevan mitään pahaa. Opettele lukemaan!

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisesti en myöskään tykkää päämääräorientoituneesta seurustelusta. Minulle tärkeintä on nauttia toisen seurasta, käydä hyviä keskusteluja, pitää hauskaa ja harrastaa paljon hyvää seksiä. Muuta en oikeastaan parisuhteelta edes kaipaa, vaan se kehittyy sitten ajan kanssa, jos on kehittyäkseen. Esimerkiksi eksäni kanssa muutimme aikoinaan yhteen, koska se oli järkevä veto siinä kohtaa, mutta erikseenkin oli ihan hyvä olla.

Jos jollekulle seurustelu on vain pakollinen välivaihe matkalla kohti jotakin muuta, se saa yhdessä olemisen tuntumaan jotenkin falskilta. AP

No sinulle sopii sitten sellainen nainen jolle lapsien saaminen ei ole super tärkeetä. Minä haluan lapsia ja koska olen nainen, niin sen haaveen toteuttamiseksi minulla on valitettavasti aikaraja. Etsin siis lähtökohtaisesti vain miehiä jotka myös haluavat perustaa perheen. Ja vaikka parisuhteen tähtäimenä olis joskus saada yhteisiä lapsia ja kodin, niin kyllä mäkin sen aikana aattelin nauttia toisen seurasta, käydä hyviä keskusteluja, pitää hauskaa ja harrastaa paljon seksiä. En ymmärrä miten nuo asiat muka sulkisivat toisensa pois. :D