Iltapäivälehdessä ihmetellään lonkkamurtuman jälkeen kuollutta. Mutta eikös se potilasryhmä..
.. menehdy aina suuremmalla todennänöisyydellä kuin jää eloon? Juurikin odotteluaika makuulla (makuuhaavat, yleistilan lasku), leikkauskomplikaatiot, keuhkokuume, delirium ja lihasmenetys. Eli eikö lonkkamurtuman saaneista ainakin puolet menehdy johonkin murtumaan liitoksissa olevaan tekijään kuitenkin?
Kuinka pihalla omaiset ja ihmiset ovat?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Huonoa kans kuullut Hyvinkään sairaalan tasosta.
Ihan roskaa puhut. Minulle on tehty kolme vaativaa toimenpidettä Hyvinkäällä ja olen erittäin tyytyväinen sairaalan toimintaan.
Samoin myös useita samoihin aikoihin sairaalassa olleita olen jututtanut ja olemme ihmetelleet sairanala ja hoidon hyvää tasoa.
Isoäitini kuoli puolen vuoden kuluttua lonkkamurtumasta. Perusterve seitsenkymppinen.
Miten lonkkamurtuma aiheuttaa kuoleman pl. veritulppa? Eikö leikkauksen jälkeen nykyään nousta heti jalkeille ja lähdetä kävelemään? Tunnen useita lonkkaleikattuja vanhuksia ja kaikki ovat hengissä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Lonkkamurtuma pitäisi leikata heti. Jos leikkaus on vasta parin vuorokauden päästä kuten tässä tapauksessa, niin todennäköisyys selviytymiseen on pieni.
Tämä on ihan tuubaa, ei pidä paikkaansa.
71-vuotias mies, ei ole varsinaisesti vanhus. On usein se pätevin ja ripevin jälkikasvunsa rakennustalkoissa. Että kyllä tässä oli nyt hoito epäonnistunut ihan täysin, sikäli kun sitä oli viitsitty edes antaa.
Vierailija kirjoitti:
Lonkkamurtumapotilaat ovat yleensä joko hyvin iäkkäitä huonokuntoisia perussairaita tai vakavassa onnettomuudessa olleita (muitakin sisäisiä vammoja), joten kuolleisuus ei liity niinkään lonkkamurtumaan kuin siihen missä kunnossa lonkkamurtuman saaneet potilaat yleensä ovat. Ennuste on heillä usein huono joka tapauksessa.
mutta eihän tämä kyseinen henkilö ollut vielä ikäloppu vanhus. Tuonikäisellä voi olla vielä 20v elinaikaa jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lonkkamurtumapotilaat ovat yleensä joko hyvin iäkkäitä huonokuntoisia perussairaita tai vakavassa onnettomuudessa olleita (muitakin sisäisiä vammoja), joten kuolleisuus ei liity niinkään lonkkamurtumaan kuin siihen missä kunnossa lonkkamurtuman saaneet potilaat yleensä ovat. Ennuste on heillä usein huono joka tapauksessa.
mutta eihän tämä kyseinen henkilö ollut vielä ikäloppu vanhus. Tuonikäisellä voi olla vielä 20v elinaikaa jäljellä.
Jos kyse on monisairaasta (dm, sydänsairaudet, ateroskleroosi ym) niin poikkileikkauksen riskit on moninkertaiset perusterveeseen nähden. Mainittiinko jutussa mitään tästä tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Isoäitini kuoli puolen vuoden kuluttua lonkkamurtumasta. Perusterve seitsenkymppinen.
olisit ulkoilluttanut ja kävelyttänyt isoäitiä. Sängynpohjalle ei saa jäädä makaamaan. Täytyy joka päivä kävellä muuten veritulppa saattaa iskeä. Olin viimevuoden polvileikkauksessa ja polvi on nyt hyvässä kunnossa. Täytyy tehdä ne liikkeet mitkä pitää tehdä ja kävellä ja kävellä, uida jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lonkkamurtumapotilaat ovat yleensä joko hyvin iäkkäitä huonokuntoisia perussairaita tai vakavassa onnettomuudessa olleita (muitakin sisäisiä vammoja), joten kuolleisuus ei liity niinkään lonkkamurtumaan kuin siihen missä kunnossa lonkkamurtuman saaneet potilaat yleensä ovat. Ennuste on heillä usein huono joka tapauksessa.
mutta eihän tämä kyseinen henkilö ollut vielä ikäloppu vanhus. Tuonikäisellä voi olla vielä 20v elinaikaa jäljellä.
Jos kyse on monisairaasta (dm, sydänsairaudet, ateroskleroosi ym) niin poikkileikkauksen riskit on moninkertaiset perusterveeseen nähden. Mainittiinko jutussa mitään tästä tuskin.
Siis lonkkaleikkauksen 😀
Vierailija kirjoitti:
Lonkkamurtumapotilaat ovat yleensä joko hyvin iäkkäitä huonokuntoisia perussairaita tai vakavassa onnettomuudessa olleita (muitakin sisäisiä vammoja), joten kuolleisuus ei liity niinkään lonkkamurtumaan kuin siihen missä kunnossa lonkkamurtuman saaneet potilaat yleensä ovat. Ennuste on heillä usein huono joka tapauksessa.
Alle 75-vuotiaiden kuolleisuus vuodenkuluttua murtumasta on alle 10%, yli 90-vuotiaiden selvästi korkeampi eli noin kolmannes kuolee vuoden sisällä leikkauksesta.
Heikkokuntoiset iäkkäät kuolee leikkaukseen monesti.