Vaimo haluaa lapsia ja pelkään että hän jättää minut
Vaimo on vauvakuumeillut jo jonkin aikaa. Ollaan molemmat oltu tämän suhteen alusta lähtien siinä ajatuksessa, että emme tee lapsia. Ei vaimo ole mieltään muuttanut, mutta hän alkaa olla kolmenkympin loppupuolella ja ymmärrän, että kroppa kirkuu lasta. Eilen vaimo itki yksinään ja kun kysyin mikä on, sanoi ettei mikään. Hän todennäköisesti ajattelee, että laitan sen vaan naiseuden piikkiin (hän saattaa itkeä esimerkiksi jos on upea maisema), mutta tiedän mistä se johtuu: Tuttavapariskunnalta tuli vauvauutinen toissailtana. En todellakaan halua lapsia, en näe niissä mitään hyvää. Mutta vaimo, joka on paras nainen Maan päällä, ja jota rakastan niin että sattuu, on kuin riivattu; hypistelee vauvan vaatteita kaupassa ja silmät tuikkien sylitteli vauvoja. Nyt kääntyy pois, jos näkeekään pieniä lapsia. Ei hän ole puhunut että jos kuitenkin yritettäisiin, ei mitään sellaista, hän ottaa mielipiteeni vakavasti. Itse asiassa ainoa mitä olemme asiasta keskustelleet on se, että hän tuossa joulun aikaan puhui hänellä olevan vauvakuume ja että hän on siitä ahdistunut. Hänkin on sitä mieltä että lapsi muuttaa kaiken ja että emme enää olisi toisillemme ne ykkössijalla olevat. Mutta en kestä nähdä, miten kaunein nainen maailmassa on niin surullinen. Hänen ympärillään oikein leijuu synkkämielisyys, ihan kuin joku olisi kuollut. Pelkään kuollakseni, että hän jättää minut, jos emme lasta tee. Noin upea nainen muutenkin, kaveritkin aina ihmettelee miten olen hänenlaiseen saanut. En ikinä halua erota hänestä, mutta olisin oikeasti paska isä: En jaksaisi yövalvomista, itkua, paskavaippoja. Työ vie paljon aikaani. Tykkään kyllä kavereiden lapsista, niiden kanssa on mukava pelailla ja käydä kiekkoilemassa.. mutta tykkään reissata ja ostaa uutta tekniikkaa taloon ja tiedän, että lapsen kanssa ei pääse ikinä mihinkään.
Pelkään, että jos teemme lapsia, en kestä ja jätän hänet ja lapsen oman onnensa nojaan.
Isä aikanaan jätti äidin ja minut ja tapasinkin häntä vain harvakseltaan. Isällä sama juttu että ei kestänyt pieniä lapsia. En halua samaa kenellekään lapselle.
En halua elää ilman tuota naista, mutta en halua että hän minun takiani joutuu luopumaan oikeudesta, joka kai on biologinen ja noin pakottava, koska hänenkin pää sanoo että ei olla vanhemmuusainesta, mutta kroppa vaan kirkuu koko ajan lujempaa.
Ollaan puhuttu sterilisaatiosta ja vaimo on aiemmin kannustanut menemään. Vaimon kaveri kuitenkin kertoi, että hän on miehensä kanssa odottanut jo yli vuoden. Se olisi hyvä, pysyvä ratkaisu, vaimo saisi vapautuksen pillereistä ja myös tälle asialle tulisi lopullinen piste. Mutta se jonotusaika on käsittämätön.
Onko täällä joku vastaavasta tilanteesta selvinnyt? Kaipaan molempien näkemyksiä aiheesta.
Kommentit (152)
[/quote]
Tämä lapsiasia on kuule hyvin perustavanlaatuinen kysymys naiselle ja varsinkin siinä iässä kun alkaa todella realisoituu se, että mahdollisuudet raskauteen vähenevät ja loppuvat. Itselläni on kolme lasta ja oli kyllä kova paikka kun tajusin olevani liian vanha saamaan sen neljännen. Voin vaan kuvitella, miltä tuntuu kun huomaa todella lopullisesti jäävänsä ilman sitä yhtäkään. Huijaat itseäsi, kun kuvittelet matkojen sun muun touhun perusteella kaiken olevan kunnossa. Oireellisinta tässä on se, ettette asiasta avoimesti ja rehellisesti keskustele.[/quote]
Naiselle? Puhut kuin kaikki naiset olisivat samanlaisia. Toisille on ja toisille ei. Ei minulle ole tullut vauvakuumetta vieläkään, vaikka olen paljon ap:n vaimoa vanhempi. En myöskään kuvittele että lapsen saisi automaattisesti pitää. Mahdollisuus raskauteen painajaismainen ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti vaimo on surullinen jostain aivan muusta asiasta kuin lapsista. Mies on aivan ylimanipuloija.
Stalkkaa ja yrittää olla askeleen edellä koko ajan. Tekee ajatusrakennelmia. Kirjoittelee nettisaitille jossa pähkäilee, mitä nainen ajattelee. Miettii miten reagoi mihinkin. Miettii eroa vaikkei tiedä mistä rouva on loukkaantunut. Heh.
Joo, onneksi mun mies on miespuolinen ja rento perusmies. Hän ei ole kuullutkaan vauva-av:stä, ihan moottoriurheilusivuilla aikaansa viettää.
Mutta on maailmassa miehissäkin aika viheltäjiä...
Mies miespuolinen, eli stereotyyppinen vanhan ajan mies? Onko "naisellinen" mies vähemmän mies? Miksei mies saisi puhua tunteistaan ja ajatuksistaan? Jotkut vaativat sitä ja sinä tuomitset sen...huh. Vauva-av:sta on kuullut jos on kerran selannut Ilta-Sanomia, koska siellä usein juttua täältä. Moottoriurheilusivuilla...sekö tekee miehen. Miehen, ihmisen, tekee se, että vastaa teoistaan ja kertoo mitä ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni ainakin jätti minut täysin yksin, vaikka se tapahtuikin vähitellen. Lapsia tosin enemmän kuin se yksi ja olen teitä vähän nuorempi.
Vain sinä tiedät miten tulisit käyttäytymään kun elämä muuttuu, oletko vastuunkantaja henkeen ja vereen, vai jäätkö taka-alalle tai ehkä jopa häviät kun tilanne muuttuu hankalaksi? Joka tapauksessa saattaa olla, että olet pääosanäyttelijä elämässäsi, jollaista et halunnut.
Voi myös olla että hullaannut lapseen! Jos sinulla on kuitenkin tunne että se ei ole haluamaasi elämää, anna vaimon tehdä päätös. Eihän se sinun tehtäväsi ole häntä pois ajaa?
Itse kyllä sanon toisin kuin monet muut tässä ketjussa, lapsi muuttaa ihan kaiken. Olet ihan sidottu loppuelämäsi. Minä äitinä rakastan tätä hommaa, mutta en ennen ensimmäistä ns. vahinkoraskuttani olisi voinut kuvitella sanovani näin. Isä ei välttämättä automaattisesti hullaannu lapseen, ainakaan meillä.
N29
Ihan sidottu loppuelämäsi? Mistä moinen käsitys? Kokeeko joku noin?
Oma lapsi on itsenäistymässä, loppuelämää on jäljellä vielä odotetusti nelisenkymmentä vuotta.
Sitte kun vaimosi on 45 v SINÄ alat haluta lapsia ja vaihdat vaimoa.
Vierailija kirjoitti:
Sitte kun vaimosi on 45 v SINÄ alat haluta lapsia ja vaihdat vaimoa.
Ihan mahdollista..ap
Mieti kummalla on isompi tarve, vaimollasi saada lapsi vai sinulla olla sitä saamatta. Kuulostaa siltä, että se on nyt sinun tehtävä miettiä, voitko joustaa omasta kannastasi! Se on rakkautta, että ottaa toisen huomioon. Mutta, jos sinusta tuntuu siltä, ettei sinusta ole isäksi, niin päästä vaimosi menemään. Sekin on rakkautta! Jos oikeasti välität vaimostasi!!
Puolisot ovat toisilleen ykkösiä - ei lapsi tai lapset sitä paikkaa vie. Lasten on hyvä kasvaa tuossa vanhempien suhteen muodostamassa turvallisessa pesässä, josta he sitten aikanaan lennähtävät maailmalle.
Lapsuuden kokemuksestasi peräisin oleva pelkosi aiheuttaa ongelman. Voisit halutakin lapsia, jos sinulla ei olisi tuota pelkoa. Käsittele se. Teillähän on tilanne, että vaimo ottaisi lapsen hoidosta enemmän vastuuta koska työ vie aikaasi. Pikkulapsiaika on lyhyt yövalvomisineen ja koska vaimollasi on vauvakuume nyt, teille olisi tulossa lapsi joka haluaa teidät vanhemmikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni ainakin jätti minut täysin yksin, vaikka se tapahtuikin vähitellen. Lapsia tosin enemmän kuin se yksi ja olen teitä vähän nuorempi.
Vain sinä tiedät miten tulisit käyttäytymään kun elämä muuttuu, oletko vastuunkantaja henkeen ja vereen, vai jäätkö taka-alalle tai ehkä jopa häviät kun tilanne muuttuu hankalaksi? Joka tapauksessa saattaa olla, että olet pääosanäyttelijä elämässäsi, jollaista et halunnut.
Voi myös olla että hullaannut lapseen! Jos sinulla on kuitenkin tunne että se ei ole haluamaasi elämää, anna vaimon tehdä päätös. Eihän se sinun tehtäväsi ole häntä pois ajaa?
Itse kyllä sanon toisin kuin monet muut tässä ketjussa, lapsi muuttaa ihan kaiken. Olet ihan sidottu loppuelämäsi. Minä äitinä rakastan tätä hommaa, mutta en ennen ensimmäistä ns. vahinkoraskuttani olisi voinut kuvitella sanovani näin. Isä ei välttämättä automaattisesti hullaannu lapseen, ainakaan meillä.
N29
Ihan sidottu loppuelämäsi? Mistä moinen käsitys? Kokeeko joku noin?
Oma lapsi on itsenäistymässä, loppuelämää on jäljellä vielä odotetusti nelisenkymmentä vuotta.
Otan itse ehkä äitiyden ”keston” vakavammin, meidän suvussa ainakin ollaan niin tiiviisti tekemisissä aikuistumisen jälkeenkin. Se on vain aikuista äitiyttä ja isyyttä, ei mitään sen vakavampaa. Napanuorat on kyllä katkenneet.
Kinkkinen tilanne! Vasektomia muuten ei ole 100% ehkäisy, mikään muu kuin seksittömyys ei ole.
Kerron vain oman tilanteemme, mies ei aluksi halunnut lapsia monistakaan syistä, mutta suostui minun takiani. Rakastui vauvaan valtavasti, ja hän oli lopulta se, joka "painosti" minua kolmanteen :D Aina siis ei ihminen tiedä, mitä haluaa ja mitä ei. Mutta en sano sitä, että sinulla asia menisi samalla tavalla. Sanon vain, että sekin ON mahdollista, et susta tulee vuosisadan ísä, kuten minunkin miehestäni <3
Joka tapauksessa avointa ja rehellistä keskustelua, kerro hänelle kaikki nämä ajatuksesi, mitä tähänkin hienosti laitoit!
Ei lapsia tähän maailmaan. Ei ainakaan tuollaisille vanhemmille. Ihmisiä on jo liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni ainakin jätti minut täysin yksin, vaikka se tapahtuikin vähitellen. Lapsia tosin enemmän kuin se yksi ja olen teitä vähän nuorempi.
Vain sinä tiedät miten tulisit käyttäytymään kun elämä muuttuu, oletko vastuunkantaja henkeen ja vereen, vai jäätkö taka-alalle tai ehkä jopa häviät kun tilanne muuttuu hankalaksi? Joka tapauksessa saattaa olla, että olet pääosanäyttelijä elämässäsi, jollaista et halunnut.
Voi myös olla että hullaannut lapseen! Jos sinulla on kuitenkin tunne että se ei ole haluamaasi elämää, anna vaimon tehdä päätös. Eihän se sinun tehtäväsi ole häntä pois ajaa?
Itse kyllä sanon toisin kuin monet muut tässä ketjussa, lapsi muuttaa ihan kaiken. Olet ihan sidottu loppuelämäsi. Minä äitinä rakastan tätä hommaa, mutta en ennen ensimmäistä ns. vahinkoraskuttani olisi voinut kuvitella sanovani näin. Isä ei välttämättä automaattisesti hullaannu lapseen, ainakaan meillä.
N29
Ihan sidottu loppuelämäsi? Mistä moinen käsitys? Kokeeko joku noin?
Oma lapsi on itsenäistymässä, loppuelämää on jäljellä vielä odotetusti nelisenkymmentä vuotta.Otan itse ehkä äitiyden ”keston” vakavammin, meidän suvussa ainakin ollaan niin tiiviisti tekemisissä aikuistumisen jälkeenkin. Se on vain aikuista äitiyttä ja isyyttä, ei mitään sen vakavampaa. Napanuorat on kyllä katkenneet.
Äitiys kestää lopun ikää, se on ihan selvää, mutta tuo ihan sidottu lopun ikää on aika outo (eikä kovin rohkaiseva) sanavalinta etenkin vanhemmuutta empivälle. Vanhempien ja aikuisten lasten väliset suhteet ovat kuitenkin ihan erilaisia kuin vanhempien ja sylilasten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella naisella on oikeus omaan lapseen tässä ainutkertaisessa elämässä.
Jos minulla ei olisi lasta, joka nyt opiskelee insinööriksi Turussa, ei elämälläni olisi mitään virkaa, funktiota, arvoa eikä merkitystä.
Miehiä tulee ja menee mutta lapsi pysyy ja on ikioma. Odotan että saan joku päivä miniän ja lapsenlapsia. Mutta vaikka en saisi, hyvä näinkin, kunhan nuori mies 22v pysyy terveenä.
Erotkaa ihmeessä, jos se on naisen lapsenteon esteenä. Mikään ei ole niin tärkeää kuin äitiys naiselle, oma suloinen vauva josta kasvaa aikuinen ihminen.
N49v
Lainaus Franklilta: "Olettamus, että suvunjatkaminen on elämän ainoa tarkoitus, sotii itseään vastaan. Jos elämä itsessään on tarkoituksetonta, ei sitä millään voida tehdä tarkoitukselliseksi sen ikuistamisella."
Se että sinulla ei olisi mitään virkaa ilman lasta, tarkoittaa myös automaattisesti sitä, että mielestäsi pojallasi ei ole mitään virkaa ennen kuin hän on lisääntynyt. Tarkastele elämänfilosofiaasi uudelleen. Kaikella on merkitys, kun alat miettimään. Jopa kivellä, jonka löydät kävelytieltä.
OI SINÄ IHANA VIISAS VIISAS IHMINEN
Toivottavasti tuo oli sarkasmia. Tokihan oli pelkkää paskaa. Kivellä ei ole mitään merkitystä sinänsä mikäli sitä ei käytetä mihinkään.
Kyllä kivellä on symbolisia merkityksiä. Esimerkiksi pysyvyys. Ja kiviähän on tutkittu siitä lähtien kun niiden tutkiminen keksittiin, eli tieteellinenkin merkitys on suuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä tuli kaksi eroa, pariskuntien ollessa noin 35 v. Kummassakaan perheessä ei ollut lapsia ja naisten puheiden perusteella ihan hyvä niin.
Molemmat pariskunnat erosivat ja miesten ollessa noin 40 v. oli heillä uusi puoliso ja vauva, onnellisilta vaikuttavat.
Vauva-aika on lyhyt aika vaippoineen.
Työelämään 24/7 sitotuminen voi olla kovin yksipuolista, seuraavat yt:t eikä kukaan enää kaipaa tai eläkkeellä muistele kovaa raatajaa.
Ap:n kannattaa piipahtaa perheterapeutilla juttelemassa onko syynä omiin asenteisiin oman isän hylkääminen, kaikki isät eivät kopioi oman isänsä käyttäyymistä vaan päättävät tehdä toisin.Eivät olisi eronneet jos olisi ollut lapsia? Kovasti ne perheellisetkin eroavat.
Työelämään sitoutuminen 24/7??11 Mitä ihmettä?! Ihanko oikeasti joku luulee, että lapsia haluamattomat sitoutuvat työelämään jotenkin enemmän? Itse sitoudun tasan tarkkaan sen 8 h päivässä, en enempää, enkä ole ikinä halunnut lapsia. En myöskään ole ikinä kuvitellut etten voisi joutua työttömäksi ja olen työtön ollutkin vuosikausia.
Kyllä olisikin vaikeaa työttömänä ja eitoivottujen lasten kanssa...
Erojen yhteydessä olin lähinnä yllättynyt siitä, että olin kuvitellut lapsettomuuden olleen pariskunnan yhteinen päätös. Nyt se näytti olleen lähinnä naisen päätös.
Ap oli niin sitoutunut työelämään, ettei aikaa lapsille ole.
Kenenkään ei ole pakko haluta lapsia, mutta ei myöskään estää toisen niitä saamasta. Etsikää sellaiset puolisot, jotka eivät oikeasti niitä halua tai voi saada.
Ihminen on kyllä ohjelmoitu tavoittelemaan parisuhteita ja harrastamaan seksiä tasan yhtä tarkoitusta varten – saadakseen lapsia – halusi sitä sitten tai ei. Ilman modernin maailman teknologisia ratkaisuja niitä olisi teilläkin jo varmasti melkoinen liuta – jos ei olisi eroa tullut jo ensimmäisen jälkeen.
Itsekin vihasin lapsia ennen ensimmäistämme, enkä ollut koskaan ollut missään tekemisissä vauvojen tai pienten lasten kanssa, ihan vahvasta tahdosta. Tiesin kuitenkin, että se tulisi muuttumaan kun lapsi syntyy, työnnetään syliin ja sisäänrakennettu hoivaohjelmointi potkaisee käyntiin. Näin tapahtuikin.
Meillä parisuhde tosin kaatui sitten siihen, että lapsen myötä vaimo tuli hirvittävän vaativaksi ja väitti etten tehnyt "mitään" lapsenhoitoa. Osallistuin kyllä tasan kaikkeen, vaikka vaimo toki paljon enemmän sitä teki. No se lastenhoito ei ole meillä miehillä silleen samalla lailla ohjelmoitu juttu, joten kiinnostus ei ole aina niin valtaisaa. Lapsen myötä naiset ehkä myös menevät äärettömän vaativuuden tilaan, kun katsovat että hoitavat niitä lapsia 24/7, joten on vähintään kohtuullista vaatia että mies hoitaa 12 h päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Puhut kauniisti vaimostasi ❤️
Sori mut mun mielestä puhuu liiaksi vähän kuin omaisuudestaan, arvokkaasta ihanasta...tavarasta. Lisäksi ei arvosta naisen tunteita tarpeeksi puhuakseen asioista ja huolista rehellisesti hänen kanssaan. Pientä manipuloinnin halua ja pelkuruutta sekä itsekkyyttä myös havaittavissa. Ei siinä ylistyssanat silloin niin paina. Sillä jalustalle näennäisesti nostetulla on kuitenkin ihan samanlailla tunteet, toiveet ja ajatukset, surut ja murheet.
Nainenkaan ei ilmeisesti halua/uskalla puhua hankalammista tunteistaan ja ajatuksistaan miehelleen. Itkeskelee yksin, miksi? Eikö tukea ja ymmärrystä olisi odotettavissa? Hälyttäviä merkkejä mun mielestä suhteessa kuin suhteessa, ja jos tuolla tiellä jatketaan, niin en sitä eroon päätymistäkään lopulta ihmettelisi, koitetaan sitä lasta tai ei.
Enemmän ymmärtävää, rakastavaa, kuuntelevaa, avointa keskustelua, ja myös ajattelua.
Toimi nyt kirjoitti:
Mikä siinä lasten saannissa on kaikkein kauheinta mielestäsi? Vastuu toisesta, se ettet pääse mihinkään vai pelko elämän muutoksesta? Jokainen pystyy omalta kannalta vastaamaan näihin. Kirjoituksesi oli fiksun ihmisen tekstiä, mutta mutta... Kyllä lapsen kanssa pääsee mihinkään. Itselläni on kaksoset, joka paikkan otin mukaan ja joskus mies otti toisen ja minä toisen ja tuntui ettei olisi ollut ketään mukana kun yhden kanssa oli niin helppoa verrattuna kahteen. Nyt lapset ovatkin jo aikuisia ja olen tyytyväinen että he ovat olemassa. ( Olen aina ollut ) Nyt neuvoisin että teet listan plussista ja miinuksista avoimin mielin ja mietit tarkkaan asiaa. Jos et edelleenkään halua omia lapsia, päästä vaimosi pois tilanteesta ja hän löytää miehen jonka kanssa voi yrittää lasta. Muista että lapsettomat ihmiset jäävät vanhoina usein yksin ja katkeroituvat kun ei ole ketään. Tämä voi riittää alussa kimmokkeeksi lapsen yrittämiseksi vaikkei takaakaan vanhana huolenpitoa toki.
Ja varo ettei lista pääse naisen käsiin, niinku ismolle kävi. Voi tulla suurempi riita....
Miksi kommunikaatio on niin aliarvostettua parisuhteiden tärkeitä asioita pohdittaessa?
loisto idea..eli mies olisi naisen kanssa ja hoitaisi toisen miehen muksua..
eix se ero ois helpompi