Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaimo haluaa lapsia ja pelkään että hän jättää minut
09.03.2018 |
Vaimo on vauvakuumeillut jo jonkin aikaa. Ollaan molemmat oltu tämän suhteen alusta lähtien siinä ajatuksessa, että emme tee lapsia. Ei vaimo ole mieltään muuttanut, mutta hän alkaa olla kolmenkympin loppupuolella ja ymmärrän, että kroppa kirkuu lasta. Eilen vaimo itki yksinään ja kun kysyin mikä on, sanoi ettei mikään. Hän todennäköisesti ajattelee, että laitan sen vaan naiseuden piikkiin (hän saattaa itkeä esimerkiksi jos on upea maisema), mutta tiedän mistä se johtuu: Tuttavapariskunnalta tuli vauvauutinen toissailtana. En todellakaan halua lapsia, en näe niissä mitään hyvää. Mutta vaimo, joka on paras nainen Maan päällä, ja jota rakastan niin että sattuu, on kuin riivattu; hypistelee vauvan vaatteita kaupassa ja silmät tuikkien sylitteli vauvoja. Nyt kääntyy pois, jos näkeekään pieniä lapsia. Ei hän ole puhunut että jos kuitenkin yritettäisiin, ei mitään sellaista, hän ottaa mielipiteeni vakavasti. Itse asiassa ainoa mitä olemme asiasta keskustelleet on se, että hän tuossa joulun aikaan puhui hänellä olevan vauvakuume ja että hän on siitä ahdistunut. Hänkin on sitä mieltä että lapsi muuttaa kaiken ja että emme enää olisi toisillemme ne ykkössijalla olevat. Mutta en kestä nähdä, miten kaunein nainen maailmassa on niin surullinen. Hänen ympärillään oikein leijuu synkkämielisyys, ihan kuin joku olisi kuollut. Pelkään kuollakseni, että hän jättää minut, jos emme lasta tee. Noin upea nainen muutenkin, kaveritkin aina ihmettelee miten olen hänenlaiseen saanut. En ikinä halua erota hänestä, mutta olisin oikeasti paska isä: En jaksaisi yövalvomista, itkua, paskavaippoja. Työ vie paljon aikaani. Tykkään kyllä kavereiden lapsista, niiden kanssa on mukava pelailla ja käydä kiekkoilemassa.. mutta tykkään reissata ja ostaa uutta tekniikkaa taloon ja tiedän, että lapsen kanssa ei pääse ikinä mihinkään.
Pelkään, että jos teemme lapsia, en kestä ja jätän hänet ja lapsen oman onnensa nojaan.
Isä aikanaan jätti äidin ja minut ja tapasinkin häntä vain harvakseltaan. Isällä sama juttu että ei kestänyt pieniä lapsia. En halua samaa kenellekään lapselle.
En halua elää ilman tuota naista, mutta en halua että hän minun takiani joutuu luopumaan oikeudesta, joka kai on biologinen ja noin pakottava, koska hänenkin pää sanoo että ei olla vanhemmuusainesta, mutta kroppa vaan kirkuu koko ajan lujempaa.
Ollaan puhuttu sterilisaatiosta ja vaimo on aiemmin kannustanut menemään. Vaimon kaveri kuitenkin kertoi, että hän on miehensä kanssa odottanut jo yli vuoden. Se olisi hyvä, pysyvä ratkaisu, vaimo saisi vapautuksen pillereistä ja myös tälle asialle tulisi lopullinen piste. Mutta se jonotusaika on käsittämätön.
Onko täällä joku vastaavasta tilanteesta selvinnyt? Kaipaan molempien näkemyksiä aiheesta.
Kommentit (152)
Miks ihmeessä et oo jo aikoja sitten käynyt nipsauttaas hanojas kiinni jos kerta oot ollu aina niin varma ettet halua lapsia! Ei kai se vuoden jono nyt niin hirvee ole odottaa. Nythän et oo edes jonossa niin aika menee vaan kauemmas. Oma mies pääsi kolmessa kuukaudessa vaikka valmistauduttiin oottaa se vuosi. Ihan älytöntä pistää vaimo syömään vuosikausia hormooneja kun asia on niin helppo sun hoitaa kuntoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vasektomiaan pääsi yksityisellä kolmen viikon odotuksen jälkeen ja maksoi jotain 600€ (neljä vuotta sitten).
Muuten taas.. Jos ero tulisi tuossa tilanteessa, niin sitten tulisi. Lapset ei ole asia, josta voi tehdä kompromisseja. Siinä vain leikitään syyttömien elämälläkin sitten vielä kun menee pieleen. Ja se menee pieleen jos toinen ei halua vanhemmaksi. Joudut joka tapauksessa luopumaan vaimostasi jollain tapaa kun lapsi olisi aina se ykkönen, mutta sotkisi myös koko sinun elämäsi siinä samalla.
Lapsista todellakin voi tehdä kompromisseja! Jos toinen vaikka haluaa 2 lasta ja toinen 4 niin voidaan tehdä kompromissi että tähdätään 3 lapseen. Ongelma on ihmisissä jos ei voi tehdä kompromisseja.
On täysin eri asia tehdä kompromissia hankitaanko 0 vai 1 lapsi eli tuleeko minusta ikinä vanhempaa vai ei. Siitä ei voi tehdä kompromisseja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee vaimosi onnelliseksi ja eroa. Susta ei ole sille mitään iloa. Mitä sitä sen pitempään vatvominen.
Uskon, että vaimo on onnellinen tätä lapsiasiaa lukuun ottamatta. Olen ennen häntä ollut onnettomassa suhteessa ja tiedän miten paskaksi välit menee. Meillä on kaikki kunnossa. Ihan samalla tavalla mennään kuin aiemminkin, hän suunnittelee seuraavaa reissua Alpeille, tekee sellaisia juttuja joista tykkään, tulee halaamaan ja juttelee ihan normaalisti. Tämän lapsiasian kuitenkin näen hiertävän häntä lähinnä, kun on lapsia näkyvillä tai joku puhuu aiheesta.
Älä pistä päätäsi pensaaseen. Teillä ei todellakaan ole kaikki normaalisti, jos suhteessa on niin perustavanlaatuinen erimielisyys, että toinen haluaa lapsen ja toinen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne :(
Itse olen ollut samassa tilanteessa ja erohan siitä tuli. Ei sille vain mitään voi, jos toiselle tulee ylitsepääsemättömän kova halu vanhemmuuteen. Kumpikaan meistä ei olisi halunnut erota, mutta päätös oli lopulta yhteinen. Toiselle ei voi vastentahtoisesti antaa lasta, mutta toisaalta ei sitä voi kieltääkään.
Koska suhde ei päättynyt rakkauden loppumiseen, kykenen olemaan vilpittömästi iloinen siitä, että exälläni on nyt perhe. Hänellä on mukavan oloinen vaimo ja kaksi ihanaa lasta. Olen miettinyt, että ehkä suurin rakkaudentekoni oli päästää hänet menemään, koska nyt hän on onnellinen.
Mielestäni et voi alkaa tehdä lasta vastentahtoisesti. Näissä asioissa kuuluu kantaa itse päätöksensä vastuu, vaikka se kipeää tekeekin. Pieni lapsi ei saa joutua kärsimään asiasta.
Olen sitten varmaan siinäkin paska, että en halua luopua tuosta naisesta. Ehkä sitten täytyy vain asennoitua siihen, että hän saattaa katkeroitua, mutta en aio erota. Jos hän minut jättää, sitten jättää. Mutta mieleeni tuli tuosta yhdestä kommentista sterilisaation hakeminen yksityiseltä. Ei tarvitsisi edes kertoa. Jos haen sen ja ilmoitan hänelle, että voidaan yrittää. En usko, että hän haluaa lähteä lapsettomuustutkimuksiin, koska hän on hyvin yksityinen ihminen eikä halua käydä edes lääkärissä, ellei ole pakko. Ja nyt kun järkevästi ajattelen, ovat nämä vauvakuumeet menneet ennenkin ohi.
jos yhtään rakastat puolisoasi niin et kohtele häntä noin äärettömän itsekkäästi valehdellen. Sinulle taitaa vain omat tunteesi olla tärkeitä, vaimosi tunteilla ei tunnu olevan mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päästä vaimosi menemään. Hän on nyt lapseton vain sinun mieliksesi. Kun vaihdevuodet tulevat ja hän käsittää tilaisuutensa tosiaan menneen, voi vaimolla alkaa sinua kohtaan syvä katkeruus.
Eihän ole. Kunhan jokin hormonihulluus hedelmällisen iän loppuessa näyttää laittavan päätä sekaisin. Jos on lähes nelikymppiseksi ollut sitä mieltä, että ei halua lapsia, niin tuollainen yhtäkkinen vauvakuume vaikuttaa täysin biologiselta jutulta. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että nainen on jo kauan tiennyt ja harkinnut asiaa ja todennut, ettei halua lapsiperhearkea. Aika kamalaa jos tuollaisessa harhatilassa päättää yhtäkkiä tehdä noin mullistavan ja järkevässä ja normaalitilassa asetettujen toiveiden vastaisen päätöksen. Siitä tulee kärsimään parisuhde, lapsi ja nainen itse. Katkera katumus.
Höpö höpö. Kyllä siinä nelikymppinen tajuaa, että on viimeinen aika saada se oma lapsi. Turha vähätellä lapsenkaipuuta pelkäksi hormonaaliseksi tilaksi. Jos olet vakaasti valinnut lapsettomuuden olet kyllä varmaankin heti kolmekymppisenä pistänyt piuhat poikki. Jos et ole tätä tehnyt, olet halunnut säilyttää optiosi lapseen. Joka tapauksessa jokainen joutuu loppuelämänsä ratkaisujensa kanssa elämään.
Minä olen vakaasti päättänyt olla hankkimastta lapsia, olen kohta 36. En kuitenkaan ole laittanut piuhoja poikki, eikä syynä todellakaan ole mikään option säilyttäminen. Syynä on se, että kierukka on sterilisaatiota varmempi ehkäisykeino, enkä ole jaksanut tapella gyneni kanssa, kun on ollut haluton laittamaan lähetettä sterilisaatioon kun viimeksi pari vuotta sitten kysyin. Miksi tapella, kun kierukka on kuitenkin ehkäisyn kannalta varmempi vaihtoehto, ja täällä on ollut ainoana mahdollisuutena Essure, mihin en suostu.
Aivan näin. Kierukka on varmempi kuin sterilisaatio ja hoitaa runsaat/kivuliaat kuukautiset samalla. Miksi mennä turhaan leikkaukseen ja ottaa leikkausriskit, kun kevyemmällä ja paremmalla ehkäisyllä voi olla?
Miksi vaivautua puljaamaan tuollaisten kanssa kun mies voi hoitaa ehkäisyn? Minulla tosin hormonikierukka aiheutti aknen ja kuparikierukka petti. Vasektomia taitaa olla noita varmempikin ja mies selvisi muutamalla särkylääkkeellä koko hommasta, eikä ole ollut mitään sivuvaikutuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat kyllä vaikeita asioita joihin harvoin löytyy se molempia tyydyttävä vastaus, usein jompi kumpi joutuu pettymään tai luopumaan omista haaveistaan/unelmistaan toisen vuoksi, yleensä se voimakastahtoisempi voittaa, olipa hän sitten oikeassa tai väärässä.
Ymmärrän molempia ja olipa heidän ratkaisunsa sitten aivan mikä tahansa, niin toivottavasti se olisi sellainen ettei koskaan enää jälkikäteen tarvitsisi jossitella tai voivotella vaan olisi ihan sinut sen päätöksen kanssa jonka on itse tehnyt.
Jos vaimosi päättää haluta raskaaksi, niin voisitteko harkita, että hän tekisi sen yksin, tai siis luovutetuilla soluilla? Jos avioliittonne ei sitten kestäisi lapsiarkea niin sinulle ei jäisi loppuelämän kestäviä velvoitteita lasta kohtaan. Ketään ei voi pakottaa vanhemmaksi eikä kenenkään pidä suostua siihen painostuksesta. Naisilla on se etu, että voi hankkia lapsen helposti ilman miestäkin. Kannattaisi harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Kylläpä oli paksua shaibaa. Kannattaa erota heti, että vaimo ennättää vielä kunnon miehen löytää ja saada haluamansa lapsen Mitä pikemmin se tapahtuu sen parempi.[/quote]
Kunnon mieskö haluaa lapsia? Kunnon nainenko vielä enemmän? Ei ihmisestä tee kunnollista se, onko lapsia vai ei.
[/quote]
Nillin nillin. Löysää pipoa. Tuossa tilanteessa kunnon mies antaa kumppanilleen mahdollisuuden onneen ja lapseen. Suht itsekästä jäädä roikkumaan jos ei halua toisen toiveita täyttää. Lapsia ei kenenkään ole pakko hankkia, mutta paska diilihän tuo sille naiselle on. Toivottavasti tajuavat erota ajoissa, niin että hän enettää sen paremman miehen ja lapsen saada.[/quote]
Siis minusta ero paras ratkaisu koska nainen haluaa lapsen. Eikä miehen ns. roikkuminen estä eroa, onhan luonnollista surra päättyvää suhdetta.
Miten niin löytää PAREMMAN miehen? Kun ei se tee miehestä tai naisesta parempaa se lasten haluaminen tai saaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat hankalia kysymyksiä...
Olen nainen ja olen aina ollut hyvin erilainen ja myös hyvin tyypillinen vesimies.
Tein lapsia muiden painostuksesta "ja näin kuuluu olla".
Hoidin kaiken mallikelpoisesti, mutta sisälläni oli tyhjyys.
Erosimme raskaan parisuhteen vuoksi. Mies oli aiemminkin viettänyt lasten kanssa paljon aikaa ja oli ns pehmoisä. Aina halunnut lapsia.
Asun yksin ja näen lapsia harvoin. Tämä sopii minulle. Ei minusta ollut äidiksi.
Luottakaa vaistoihinne!
Toimi nyt kirjoitti:
Mikä siinä lasten saannissa on kaikkein kauheinta mielestäsi? Vastuu toisesta, se ettet pääse mihinkään vai pelko elämän muutoksesta? Jokainen pystyy omalta kannalta vastaamaan näihin. Kirjoituksesi oli fiksun ihmisen tekstiä, mutta mutta... Kyllä lapsen kanssa pääsee mihinkään. Itselläni on kaksoset, joka paikkan otin mukaan ja joskus mies otti toisen ja minä toisen ja tuntui ettei olisi ollut ketään mukana kun yhden kanssa oli niin helppoa verrattuna kahteen. Nyt lapset ovatkin jo aikuisia ja olen tyytyväinen että he ovat olemassa. ( Olen aina ollut ) Nyt neuvoisin että teet listan plussista ja miinuksista avoimin mielin ja mietit tarkkaan asiaa. Jos et edelleenkään halua omia lapsia, päästä vaimosi pois tilanteesta ja hän löytää miehen jonka kanssa voi yrittää lasta. Muista että lapsettomat ihmiset jäävät vanhoina usein yksin ja katkeroituvat kun ei ole ketään. Tämä voi riittää alussa kimmokkeeksi lapsen yrittämiseksi vaikkei takaakaan vanhana huolenpitoa toki.
Vastuussa toisesta voi olla ilman lapsiakin, itse olen osani vastuusta jo kantanut (en ole ap). Lapsi voi olla sairaskin ja sitoa täysin. Tuo loppu oli uskomatonta soopaa: lapsettomat jäävät yksin ja katekeroituvat. Missä, missä ne lapset sitten on vanhainkodeista ja etenkin tk:n vuodeosastoilta? Miksi moni vanhus jolla on lapsia on yksin?
Itse katkeroituisin jos hommaisin lapsen, jota en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se yksi lapsi kyllä elämää niin paljon rajoita ettei "ikinä pääse mihinkään."
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä tuli kaksi eroa, pariskuntien ollessa noin 35 v. Kummassakaan perheessä ei ollut lapsia ja naisten puheiden perusteella ihan hyvä niin.
Molemmat pariskunnat erosivat ja miesten ollessa noin 40 v. oli heillä uusi puoliso ja vauva, onnellisilta vaikuttavat.
Vauva-aika on lyhyt aika vaippoineen.
Työelämään 24/7 sitotuminen voi olla kovin yksipuolista, seuraavat yt:t eikä kukaan enää kaipaa tai eläkkeellä muistele kovaa raatajaa.
Ap:n kannattaa piipahtaa perheterapeutilla juttelemassa onko syynä omiin asenteisiin oman isän hylkääminen, kaikki isät eivät kopioi oman isänsä käyttäyymistä vaan päättävät tehdä toisin.
Eivät olisi eronneet jos olisi ollut lapsia? Kovasti ne perheellisetkin eroavat.
Työelämään sitoutuminen 24/7??11 Mitä ihmettä?! Ihanko oikeasti joku luulee, että lapsia haluamattomat sitoutuvat työelämään jotenkin enemmän? Itse sitoudun tasan tarkkaan sen 8 h päivässä, en enempää, enkä ole ikinä halunnut lapsia. En myöskään ole ikinä kuvitellut etten voisi joutua työttömäksi ja olen työtön ollutkin vuosikausia.
Kyllä olisikin vaikeaa työttömänä ja eitoivottujen lasten kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se yksi lapsi kyllä elämää niin paljon rajoita ettei "ikinä pääse mihinkään."
Kyllä minun elämääni ainakin rajoittaisi.
Ero vaan ja äkkiä. Vaimo voi raskautua tanskalaisella tuontispermalla halutessaan, jos ei uutta miestä löydy.
Suosittelen hankkimaan vasektomian. Se selkiyttää tilanteen ja poistaa raskaushuolet. Säästää rahaakin vuosien saatossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päästä vaimosi menemään. Hän on nyt lapseton vain sinun mieliksesi. Kun vaihdevuodet tulevat ja hän käsittää tilaisuutensa tosiaan menneen, voi vaimolla alkaa sinua kohtaan syvä katkeruus.
Juuri näin. Tai sitten luovut itse ennakkoluuloistasi ja suostut siihen, että,lapsi saa tulla. Ihminen kasvaa ja kehittyy isäksi ja vanhemmaksi ajan kanssa, nuo sinun pelkosi siitä että olisit „paska isä“ ovat aivan tavallisia vastuuntuntoisilla ihmisillä.
Mutta jos et tosiaan voi omaa ennakkoluuloista mielipidettäsi harkita uudelleen, niin anna vaimosi mennä. On todella itsekästä sinulta vaatia, että lasta haluava puolisosi jää sinun vuoksesi lapsettomaksi.
Ennakkoluuloista mielipidettä? Jos ihminen tietää ettei tahdo lapsia, ei siinä ole kyse mistään ennakkoluuloista. Se on hyvin syvä vakaumus mielessä, osa syvintä itseä. Ihan kuin sekin, että toiset haluavat lapsia. Kumpaakaan ei voi väkisin muuttaa. Eivät kaikki kasva ja kehity vanhemmaksi ajan mittaan, ja on lapsellisia, jotka katuvat lapsen hankintaa. Sitä vaan ei saisi sanoa.
Olet vissiin niitä ihmisiä joiden mielestä on outo ja typerä jos ei tahdo lasta.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella naisella on oikeus omaan lapseen tässä ainutkertaisessa elämässä.
Jos minulla ei olisi lasta, joka nyt opiskelee insinööriksi Turussa, ei elämälläni olisi mitään virkaa, funktiota, arvoa eikä merkitystä.
Miehiä tulee ja menee mutta lapsi pysyy ja on ikioma. Odotan että saan joku päivä miniän ja lapsenlapsia. Mutta vaikka en saisi, hyvä näinkin, kunhan nuori mies 22v pysyy terveenä.
Erotkaa ihmeessä, jos se on naisen lapsenteon esteenä. Mikään ei ole niin tärkeää kuin äitiys naiselle, oma suloinen vauva josta kasvaa aikuinen ihminen.
N49v
Jokainen nainen ei halua lasta. Silti elämälläni on arvo, virka, funktio, merkitys. Sinun mielestäsi pitäisi vissiin tappaa itsensä...no, en tee sinun mieliksesi.
Joillekin äitiys on tärkeää ja toisille ei, eikä se tee minusta vähemmän naista. Lapsi ei aina pysy, voi kuolla, tai riitaantua vanhemman kanssa, tai vaikka se miniä voi estää yhteydenpidon aikuiseen lapseen.
Oma mieheni ainakin jätti minut täysin yksin, vaikka se tapahtuikin vähitellen. Lapsia tosin enemmän kuin se yksi ja olen teitä vähän nuorempi.
Vain sinä tiedät miten tulisit käyttäytymään kun elämä muuttuu, oletko vastuunkantaja henkeen ja vereen, vai jäätkö taka-alalle tai ehkä jopa häviät kun tilanne muuttuu hankalaksi? Joka tapauksessa saattaa olla, että olet pääosanäyttelijä elämässäsi, jollaista et halunnut.
Voi myös olla että hullaannut lapseen! Jos sinulla on kuitenkin tunne että se ei ole haluamaasi elämää, anna vaimon tehdä päätös. Eihän se sinun tehtäväsi ole häntä pois ajaa?
Itse kyllä sanon toisin kuin monet muut tässä ketjussa, lapsi muuttaa ihan kaiken. Olet ihan sidottu loppuelämäsi. Minä äitinä rakastan tätä hommaa, mutta en ennen ensimmäistä ns. vahinkoraskuttani olisi voinut kuvitella sanovani näin. Isä ei välttämättä automaattisesti hullaannu lapseen, ainakaan meillä.
N29
Alue: Aihe vapaa
Sepä se. Sitä kun ei lapsettomana voi tietää, kuinka vahva se tunneside omaan lapseen on.
Epäilen, että vaimo haluaa lapsia, mutta ei uskalla erota kun pelkää ettei löydä enää uutta parisuhdetta.
Siksi ap tekisi sen parhaimman teon, että hän päättää joko erota, tai antaa lapsen tulla.