Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttaa, kun vauva vaatii koko ajan huomiota eikä viihdy yksin yhtään! En jaksa pitää jatkuvasti lähellä.
08.03.2018 |
Aamulla, kun mies lähtee töihin niin se huomion vaatiminen alkaa. Koko ajan pitää olla ihan iholla, edes vessaan en voi mennä yksin ilman huutoa. Tosin nyt alan olla jo niin äärirajoilla jatkuvan iholla olon kanssa, että mä vaan kylmän viileästi menen esim. vessaan yksin ja annan huutaa sen ajan.
Kyllä mä tiesin, että vauvat tarvitsevat huomiota, mutta on mun kavereidenkin lapset edes joitakin aikoja viihtyneet yksinkin. He ovat esim. opiskelleet vauva-aikana. Mä en voi edes syödä aamupalaa rauhassa. Tämä ei halua olla yksin yhtään, paitsi nukkuessa. Sitterissäkin vaan huutaa, koko ajan pitäisi pitää vain sylissä. En jaksa.
Illalla kun mies tulee kotiin, annan hänelle vauvan jo eteisessä lennosta ja lähden teatteriin, kahville tai harrastuksiin muutamaksi tunniksi. Vauva jää huutamaan perään, mutta tämä pitää mut järjissäni. Ja rauhoittuu kuulemma aina jossain kohtaa, mutta miehen mielestä mun pitäisi olla enemmän iltaisin kotona. Siis mähän olen jo joka helvetin päivä alkuiltaan asti kotona! Loppuu järki totaalisesti jos vielä illatkin pitäisi olla!
Vauva on nyt siis 6kk ja mä kaipaan jo töihin, tai vaikka viikoksi ilman vauvaa Balille. Toista ei tainnut meille tulla.
Kommentit (237)
Nyt voi tuntua toivottomalta, mutta niin kuin jo edellä on mainittukin niin vauva-aika menee loppujen lopuksi nopeasti.
Kun vauva alkaa liikkua, niin häntä alkaa kiinnostamaan toisella tavalla ympäristö, lelut ja tavarat ja sylittely jää vähemmälle.
Vauva-aika on samaan aikaa korvaamatonta, mutta myöskin todella raskasta.
Ymmärrän turhautumisen tunteen ja ahdistuksen siitä että olet niin sidoksissa vauvaan niin ettei normaali arki asiat meinaa onnistua.
Ota selvää asuinpaikkasi perhekerhoista, vauvakahviloista ja tutustu muihin äiteihin. Saat paljon vertaistukea samassa elämäntilanteessa olevilta ja perhekerhoissa on varmasti innokkaita tätejä jotka sylittelee vauvaasi sen aikaa että saat edes kahvin juotua.
Tsemppiä kovasti, saman olen käynyt läpi ja omalla kohdallani toivottamasta olosta huolimatta ei lapsiluku jäänyt yhteen vaan jo kolmas on tuloillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi vaistoaa vastenmielisyytesi ja hädissään koittaa viestittää läheisyyden ja hoivan tarpeestaan. Kuule rakas äiti, vain muutama alkuvuosi ilman rientoja, varmistat hyvän ja turvallisen kasvupohjan. Ei avuton vauva voi olla yksin. Heti toinen ja kolmas perään niin sinua ei sitten enää oteta leikkiin. Tulet antaneeksi itsellesi suurimman maanpäällisen aarteen ja sisaruksissa lapsellesi suurimmat lahjat. Näkökulma lasten kasvatuksessa on vessassa käyntiä pidemmällä. Itse kävin vessassa ovi auki. Turhaan sitä toista huudattaa. Ohi menee symbioosivaihe.
Vierailija kirjoitti:
Onko se sitten ookoo lukea sanomalehteä vauvan vieressä tai vauva sylissään? Vai miksi aina puhutaan juuri kännyköiden haitallisuudesta?
Entä onko puheluiden puhuminen kieltolistalla myös?
Höps, äläs nyt höpäjä! Kaikkea kohtuudella, siitä nyt varmaan kaikki ollaan samaa mieltä.
Hullu äiti. Vammautat lapsesi, mutta enempää ei voi vaatia kuin on kykyä. Täysin empatiakyvytöntä. Heitteillejättö. Tekisin lastensuojeluilmoituksen jos tuntisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista apua saat sun jaksamiseen? Ymmärrät varmaan, että sulla on jotain mt-häikkää.
Hä?? :D koita itse pitää toista ihmistä sylissä 24 / 7 kuuden kuukauden ajan niin ettet kahvia saa juoda tai vessassa käydä ja tule sitten sanomaan miten ei ikinä, ei koskaan tullut mieleen että haluaisin laskea hänet edes hetkeksi alas.
Ei minun tarvitse. Ei minulla ole vauvaa. Sinun tarvitsee, koska itsekkyyttäsi menit sellaisen tekemään. Pärjäile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva vaistoaa vihamielisyyteesi. Pystytkö yhtään nauttimaan hänestä, vauva ei saa sinulta sitä vuorovaikutusta, mitä tarvitsee. Jätä se kännykkä ja tietsikka pois, kun olet vauvan kanssa. Laula, höpöttele, leiki, hassuttelee ja kutittele, että vauva saa tarpeeksi, sitä mitä tarvitsee.
Lähde liikkeelle sieltä kotonasi, tapaa muita pikkulasten vanhempia.
Ja tuo aika menee nopeasti ohi, kun vauva lähtee liikkeelle. Silloinkin hän vaatii koko ajan huomiosi.Tiedoksi vaan sinullekin että yksi asia mikä ei varmasti auta, on äidin syyllistäminen.
Ei se wt mt mamman ylistäminenkään paranna tilannetta
Hoivaa ei koskaan liikaa kirjoitti:
Hullu äiti. Vammautat lapsesi, mutta enempää ei voi vaatia kuin on kykyä. Täysin empatiakyvytöntä. Heitteillejättö. Tekisin lastensuojeluilmoituksen jos tuntisin.
Miten hän on lasta heitteille jättänyt? Kantaa sylissään päivät, ja iltaisin puolestaan isä kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ihan samanlaista. Aamulla viideltä alkoi se sylissä kantaminen ja jatkui noin kuuteen saakka illalla, kun mies tuli töistä. Hirveä huuto joka vessareissunkin aikana. Syöminenkin oli hankalaa ja ruuan laittaminenkin ihan mahdotonta. Eineksillä pärjäsin hyvin. Yöt meni lähestulkoon valvoen. Tätä jatkui hyvin pitkään. Kantoliina, sitteri, vaunut tai koppa ei kelvanneet. Nukkui päivisin vain 20 min. pätkiä. Se oli raskasta aikaa. Nyt olen kiitollinen itselleni, että jaksoin. Tsemppiä sinulle, ota iltaisin omasta ajasta kaikki irti ja ota jokainen päivä uutena mahdollisuutena, koska se muutos tapahtuu vähitellen kuitenkin koko ajan. Pysy positiivisena vauvasikin vuoksi.
Vauva tarvitsee sinua ihan kaikkeen, ei vauvan kuulu vielä pärjätä yksin. Kun oma tyttö oli vauva, ensimmäinen asia oli varmistaa että hänellä on kaikki hyvin. En pystynyt jättämään itkemään pitkäksi aikaa. Se oli sisäinen pakko, vauvan vetovoima. Vaikea enää selittää kun iso tyttö jo, mutta jos hänen olo oli tukala, nälkä, läheisyyden kaipuu, tai mikä vain, oma olo helpotti vasta kun vauvan oli hyvä olla. Ei mikään ole korvannut sitä euforiaa mikä oman vauvan kanssa jaetuissa rakastavissa katseissa on.
Oikeasti, laiminlyönnillä pilaat lapsesi ja vielä vaikeampia vuosia edessä. Jos et auta vauvaa ja helpota hänen pahaa oloa, hermosto oppii ylireagoimaan, kun vanhempi ei ole ollut säätelyapuna ylivoimaisten tunteiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut, tai edes halunnut, lukea kaikkia kommentteja. Kiitos asiallisista kommenteista.
Mutta niin, mä en ole selkeästi vauvavaiheihminen. Uskon, että olen enemmän kasvattaja kuin hoivaaja ja parhaat puoleni vanhempana tulevat esille, kun lapsi hieman kasvaa.
Huolestua ei tarvitse, kyllä me mieheni kanssa pidämme lapsestamme huolta, vaikka kotielämä vauvan kanssa ei olekaan mulle just sitä luontevinta. Mies on nyt viikon lomalla, on ollut päivät kotona ja huomenna lähdemme reissuun koko porukka Heti parempi fiilis.
Eilen myös ihan vakavissaan juteltiin, että mies jäisi tosiaan kotiin vuorostaan hieman suunniteltua aiemmin. Ehkä ihan hyvä niin.
Nyt pari lasia viiniä ja leffa ihan rauhassa!
Ap
Vierailija kirjoitti:
[Tässä elämänvaiheessa ei enää ole mitään merkitystä esimerkiksi sillä, kuinka vauvansa ruokki tai missä tämä nukkui, ja nekin olivat joskus olevinaan hirveän isoja juttuja ja periaatteen kysymyksiä. Vauvapalstallakin on väännetty milloin mistäkin oikeasta tavasta jo viime vuosituhannella. :)
Tai miten ne syntyi, ja olivatko koti- vai päivähoidossa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiittämätön idiootti. Toivon ettei sulle suoda yhtään enempää lapsia.
Mitä kuvittelit vauva-ajan olevan? Totta kai pieni ihmisen alku tarvitsee huolta ja lämpöä jatkuvasti. Siitä se sitten helpottaa kun kasvaa.
Kyllä se 15 vuoden päästä helpottaa! Teiniä et kotona nää, vaikka haluaisitkin! Sitten toteat, että oli se vaan ihanaa aikaa, kun sai olla kotona ja kannella vauvaa sylissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin tutulta! Mut kyllä siitä sitten loppupeleissä hengissä selvis.. Muistan kyllä itsekin istuneeni pissalla vauva sitterissä. Mut raskasta se oli. Ja nyt vasta on tajunnut että jos se vauva itkee sen minuutin kun pissalla käy niin ei se olisi siitä mennyt rikki..
Kyl se alkaa helpottaa, believe me..
Hmmm kirjoitti:
En tiedä mikä ongelma on siis pelkkä vauvan vaativuus ?? Pakko sanoa suoraan että lapsi muuttuu ikävä kyllä vaativammaksi kun kasvaa. Etkö voisi käydä neuvolassa juttelemassa. Joillakin naisilla ja miehillä on ongelma läheisyyden kanssa. Isompaa lastakin pitää pitää sylissä ja roikkuu lahkeessa, vaatii paljon enemmän.
Mulla on ollut just samanlainen vaativa lapsi kuin ap:lla ja todellakin elämä helpottuu mitä pidemmälle aika kuluu. Uhmaikäkään ei oikeasti tunnu missään kun muistelee sitä ensimmäistä vuotta.. muut kaverit olleet helisemässä alkavan uhman kanssa, nukkumaanmenokiukkujen yms muiden kanssa ja ite ole edelleen sitä mieltä että damn kun helppoa kun vertaa siihen alkuvaiheeseen.
Elämä oli todella sitä että 15 min pätkissä nukkui, jos rattaat pysähtyi sekunniksi esim jos heitin roskapussin roskikseen- heräsi. Ikinä, siis ikinä, en saanut nukkua päiväunia, koska lapsi nukkui kantoliinassa vain jos kävelin jatkuvasti jne. Tätä ahdistavuutta ei kukaan pysty tajuamaan ellei sitä ole omakohtaisesti kokenut.
Se helpottaa kyllä ap! Koita jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Hmmm kirjoitti:
En tiedä mikä ongelma on siis pelkkä vauvan vaativuus ?? Pakko sanoa suoraan että lapsi muuttuu ikävä kyllä vaativammaksi kun kasvaa. Etkö voisi käydä neuvolassa juttelemassa. Joillakin naisilla ja miehillä on ongelma läheisyyden kanssa. Isompaa lastakin pitää pitää sylissä ja roikkuu lahkeessa, vaatii paljon enemmän.
Mulla on ollut just samanlainen vaativa lapsi kuin ap:lla ja todellakin elämä helpottuu mitä pidemmälle aika kuluu. Uhmaikäkään ei oikeasti tunnu missään kun muistelee sitä ensimmäistä vuotta.. muut kaverit olleet helisemässä alkavan uhman kanssa, nukkumaanmenokiukkujen yms muiden kanssa ja ite ole edelleen sitä mieltä että damn kun helppoa kun vertaa siihen alkuvaiheeseen.
Elämä oli todella sitä että 15 min pätkissä nukkui, jos rattaat pysähtyi sekunniksi esim jos heitin roskapussin roskikseen- heräsi. Ikinä, siis ikinä, en saanut nukkua päiväunia, koska lapsi nukkui kantoliinassa vain jos kävelin jatkuvasti jne. Tätä ahdistavuutta ei kukaan pysty tajuamaan ellei sitä ole omakohtaisesti kokenut.
Se helpottaa kyllä ap! Koita jaksaa.
Mä nukuin joskus samaan aikaan kuin vauva-syötön jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Suurperheen äiti ov. kirjoitti:
Minä ainakin olen opettanut mieheni kanssa lapsemme siihen, että ne saavat hoitoa neljän tunnin välein. Siis kun vaikka aamulla imetän vauvan ja vaihdan sille vaipan, niin se saa hoitoa ja huomiota seuraavan kerran neljän tunnin välein vaikka se itkisi koko väliajan niin lujaa kuin jaksaisi. Lapset täytyy opettaa alusta alkaen siihen, että se ei saa huomiota silloin kun sitä itse vaatii ja että se ei saa häiritä turhaan aikuisia. Vauvat on kasvatettava alusta alkaen siihen, että niitä ei hemmotella. Myös vanhemmat lapset olen opettanut siihen, että vauvaa ei huomioida turhaan hoitojen väliajoilla ja siksi vauva saakin viettää aikansa huoneessa, johon vain me mieheni kanssa saamme mennä ja jonne ei muilla lapsilla tai edes lemmikeillä ole asiaa.
Jos tietäisin kuka olet, niin tekisin lasun. Ja aiheesta.
Niin mäkin. Sairas tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi uupunut äiti, vauva on 6kk. Todella vaativa vauva, haluaa olla koko ajan sylissä tai alkaa hirveä huuto. Nyt nukkuu päiväunia ja tämä hetki on ihana. Mulla on särkenyt päätä jo monta päivää, varmaan hartiat jumissa. Eilen itkin monta kertaa, olen jaksanut sinnitellä, mutta nyt purkautui väsymys.
Mulla on myös vanhempi lapsi, jaksan sen ajatuksen avulla, että tiedän tämän helpottavan ajan myötä.
Kohta vauva osaa istua ja tutkiskelee leluja käsissään. Siitä pikkuhiljaa alkaa ryömiä jne.
Vauvat ovat äitiään tarvitsevia, eivät mitään "vaativia".
Et säkään paljon ymmärrä.
Eli ap juo vaan viiniä eikä hoida vauvaa.
Äidin pitäisi imettää vauvaa ja pitää sylissä eikä dokata.
Uskomaton tapaus.
Voi ei, vauvat on rasittavia!Palauta se!