Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Toimiva parisuhde ilman kemiaa

Vierailija
02.11.2026 |

Minusta tuntuu, että kumppanini kanssa ei oikein ole kemiaa. Minusta tuntuu ettei sitä ole ollut koskaan sillälailla syvästi. 

 

Päädyimme parisuhteeseen ja olemme tästä asiasta keskustelleet avoimesti. Meillä on varsin mukavaa yhteiselämää, rauhallinen arki, hyvää seksiä silloin kun pääsee sille toisen taajuudelle, ja yleisesti ottaen samanlaisia arvoja todella paljon. 

 

Miksi tällaisia fiiliksiä on? Koitan jatkuvasti löytää itsestäni virheitä tähän syyksi, tai vaihtoehtoisesti puolisostani virheitä. Syy miksi olemme yhdessä, on juurikin nuo käytännöntekijät + kun luen joka paikasta että parisuhde muuttuu jokatapauksessa huonoksi jossain kohtaa, niin mieleni demoralisoituu. 

 

Tuntuu että olen vähän kyynistynyt ja alkaa tuntua siltä, että tosiaan kaikki se rakkaus ja voimakkaat tunteet ja "veto" on vain alkuhuumassa olevaa. Meillä on kyllä voimakas seksuaalinen veto, mutta jostain syystä se ei synny luontaisesti ja silloin tuntuu vaikealta olla kumppanin kanssa. 

 

Erilaiset energiat saavat vetäytymään kauemmas hänestä ja tuolloin voi tulla tunne että itse "pakotan" itseni hänen taajuudelle ja se aiheuttaa ristiriitaa. 

 

En tiedä oliko tässä nyt mitään sen syvempää järkeä tässä postauksessa, vuodatimpa fiiliksiä. Ehkä erotaan jossain kohtaa, en tiedä. 

 

M26

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
02.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen sinua noin tuplasti vanhempi ja pitkässä parisuhteessa, joten vastaan siitä näkökulmasta. Voimakkaat tunteet kuuluvat nimenomaan alkuhuumaan, rakastumisvaiheeseen. Muistan sen itsekin, vaikka siitä onkin aikaa. Vuosien myötä suhde muuttuu, rakastuminen muuttuu rakastamiseksi, joka sekin on hienoa mutta erilaista. Suurten tunnekuohujen sijaan rakastamisessa korostuu enemmän toisen arvostaminen ja huomioiminen, kumppanuus ja jakaminen. Toki kipinää ja intohimoakin pitää olla, ettei suhde muutu pelkäksi ystävyydeksi tai kämppäkaveruudeksi.

Mitä sinä tarkalleen ottaen tarkoitat, kun puhut kemiasta? Seksuaalista vetovoimaa teillä tuntuu olevan, mutta mitä mielestäsi puuttuu? Tarkoitatko henkistä yhteyttä? Ja mikä on se toinen taajuus, johon välillä pääsette?

Hienoa, että pystytte puhumaan tällaisistakin asioista. Moni panttaa tyytymättömyyttään vuosia tai jopa vuosikymmeniä, katkeroituu tai ottaa yllätyseron yrittämättä ensin korjata tilannetta.

Vierailija
2/2 |
02.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen sinua noin tuplasti vanhempi ja pitkässä parisuhteessa, joten vastaan siitä näkökulmasta. Voimakkaat tunteet kuuluvat nimenomaan alkuhuumaan, rakastumisvaiheeseen. Muistan sen itsekin, vaikka siitä onkin aikaa. Vuosien myötä suhde muuttuu, rakastuminen muuttuu rakastamiseksi, joka sekin on hienoa mutta erilaista. Suurten tunnekuohujen sijaan rakastamisessa korostuu enemmän toisen arvostaminen ja huomioiminen, kumppanuus ja jakaminen. Toki kipinää ja intohimoakin pitää olla, ettei suhde muutu pelkäksi ystävyydeksi tai kämppäkaveruudeksi.

Mitä sinä tarkalleen ottaen tarkoitat, kun puhut kemiasta? Seksuaalista vetovoimaa teillä tuntuu olevan, mutta mitä mielestäsi puuttuu? Tarkoitatko henkistä yhteyttä? Ja mikä on se toinen taajuus, johon välillä pääsette?

Hienoa, että pystytte puhumaan tällaisistakin asioista. Moni panttaa tyytymättömyyttään vuosia tai jopa vuosikymmeniä, katkeroituu tai ottaa yllätyseron yrittämättä ensin korjata tilannetta.

Pahoittelut, luin väärin. Puhuit toisen taajuudesta, et toisesta taajuudesta. Ilmeisesti siis koet, että olette jollakin tapaa eri taajuuksilla. Osaatko avata sitä lisää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla