Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun mies ei suostu puhumaan?
08.03.2018 |
Mies on siis suuttunut jostain, en oikein tarkkaan tiedä mistä. Meillä on lapsi (minä äitiysvapaalla kotona, mies käy töissä) ja olisi pakko voida puhua edes jostain käytännön asioista. Ei suostu. Olen yrittänyt ystävällisesti ja vihaisesti. Olen odottanut pari päivää ja yrittänyt uudelleen. Ei suostu. Ei suostu edes kuuntelemaan mitä sanoisin, vaan laittaa kuulokkeet korvilleen ja musiikin kovalle, jotta ei vahingossakaan voisi kuulla. Minun pitäisi päästä hammaslääkäriin ylihuomenna, olen varannut ilta-ajan jotta mies voisi töiden puolesta hyvin olla silloin vauvan kanssa. Ei suostu vastaamaan että voiko olla silloin vauvan kanssa. Kysyin uudelleen tunnin päästä, ja vastaus oli "mistä vitu*ta sä oikein puhut???" ja kuulokkeet taas korville. Jos menen suihkuun kun mies on kotona, ja sanon että menen suihkuun, voitko mennä katsomaan vauvaa, jos se herää sillä aikaa, niin kuulokkeet taas korville, enkä pääse suihkuun, koska mies ei kuulisi vauvan itkua musiikki kovalla kuulokkeissa. Jos kysyn, että mistä on vihainen, niin seurauksena on täysi mykkäkoulu. Miten tällaisen tilanteen saa ratkeamaan, kun toinen ei suostu puhumaan yhtään? Ja lapsi oli yhdessä suunniteltu ja erittäin toivottu, ei mikään sellainen asia johon olisin miehen painostanut tms.
Kommentit (829)
Oletko ap ajatellut, miltä lapsesta tuntuu kun hän kasvaa ja mies saattaa myös mykkäkouluilla lapselle. Lapsi tajuaa vain sen, että jokin on vialla, mutta ei pysty ymmärtämään miksi isä käyttäytyy noin ja se tulee vaikuttamaan varmasti loppuelämän ajan. Niin kuin joku ylhäällä mainitsi ahdistavuuden tunteen ja varmaan tulee myös itsensä tuntee hylätyksi, vaikka mitään väärää ei ole tehnyt. Oletko ap valmis tuhoamaan lapsesi mielenterveyden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ajatellut, miltä lapsesta tuntuu kun hän kasvaa ja mies saattaa myös mykkäkouluilla lapselle. Lapsi tajuaa vain sen, että jokin on vialla, mutta ei pysty ymmärtämään miksi isä käyttäytyy noin ja se tulee vaikuttamaan varmasti loppuelämän ajan. Niin kuin joku ylhäällä mainitsi ahdistavuuden tunteen ja varmaan tulee myös itsensä tuntee hylätyksi, vaikka mitään väärää ei ole tehnyt. Oletko ap valmis tuhoamaan lapsesi mielenterveyden?
Olen miettinyt, ikävä kyllä :( . Mutta vaikka eroaisinkin, niin en pysty estämään tuota tapahtumasta. Isä viettää silloin aikaa lapsen kanssa ilman minua, enkä voi tietää mitä silloin tapahtuu enkä olla estämässä sitä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
351 jatkaa, ja voit tuossa myös kun vuodatat miehelle ulos tunteitasi, voit kysellä esim. "johtuuko tämä siitä että x? Vai x? Voiko olla että olet loukkaantunut tästä vauvaan liittyvästä syystä x? Onko sulle tapahtunut jotain, anna mun auttaa? Älä sulje mua pois" jne. Mitä itse tässä keskustelussa pohdit. Ehdota ihan tyhmiäkin syitä, osoita että olet aivan pihalla mutta yrität ymmärtää.
Miehes voi jatkaa tota mykkäkoulua lapsellisesti ja jääräpäisesti koska sä et romahda, voi olla että hän itkee kun et näe ja miettii ulospääsyä, mutta on jo mennyt liian pitkälle eikä pysty enää itse tulemaan tuolta kuplastaan pois. Voi olla että hän vihaa itseään, pitää itseään arvottomana suhun verrattuna. Ei välitä enää mistään, koska vihaa itseään, muttei ymmärrä että mitä tekee _sulle_ nyt. Ei kertakaikkiaan osaa muuta kuin mököttää. On pettynyt itseensä. Mutta koska sä et ehkä reagoi tarpeeksi, hän vääristyneessä ajatusmaailmassaan vääntää sen niin, että säkään et vaan välitä hänestä tai teistä ja et oo koskaan oikein välittänytkään, pidät miestä inhottavana ja typeränä ja osasit odottaa jotain tällaista jne. koitat nyt vaan selvitä että pääsisit äkkiä pakoon siitä idiootista. Parempikin ettei hän enää avaa suutaan, kun meni jo näin pitkälle eikä osanut kommunikoida kuten aikuiset ihmiset. Näin mies voi kaiken mielessään nähdä, lepertelyllä vauvalle hakee jotain rauhoitusta itselleen.
Kiitos viesteistäsi 351. Luulen, että niissä voi olla aika paljon perää ja ne kuulostaa uskottavilta meidänkin tilanteeseen. Joskus on ollut tuollaisia tilanteita, että mies jotenkin kokee että en välitä kun en reagoi ja ajattelee että olen hylkäämässä hänet. Vaikka tilanne on tietenkin ollut ihan päinvastoin. Mutta hän ei ole pystynyt sanomaan moneen päivään, että on kokenut tilanteen noin, eli en ole myöskään voinut selittää että on ymmärtänyt ihan väärin. Olen vain nyt niin väsynyt siitä, että vauva pitää minua hereillä, niin en jaksaisi alkaa selvittää mitään kovin syviä solmuja :( . Minusta miehen pitäisi kyetä itse ratkomaan tilannetta ilman että minun pitää tehdä kaikki. Ap.
Kai sinä itse tiedät, mitä olet tehnyt ja mistä mies on suuttunut, vaikka et sitä tänne kirjoitakaan. Silloinhan et saisi täältä niin paljon sääliä, jos kertoisit totuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ajatellut, miltä lapsesta tuntuu kun hän kasvaa ja mies saattaa myös mykkäkouluilla lapselle. Lapsi tajuaa vain sen, että jokin on vialla, mutta ei pysty ymmärtämään miksi isä käyttäytyy noin ja se tulee vaikuttamaan varmasti loppuelämän ajan. Niin kuin joku ylhäällä mainitsi ahdistavuuden tunteen ja varmaan tulee myös itsensä tuntee hylätyksi, vaikka mitään väärää ei ole tehnyt. Oletko ap valmis tuhoamaan lapsesi mielenterveyden?
Olen miettinyt, ikävä kyllä :( . Mutta vaikka eroaisinkin, niin en pysty estämään tuota tapahtumasta. Isä viettää silloin aikaa lapsen kanssa ilman minua, enkä voi tietää mitä silloin tapahtuu enkä olla estämässä sitä. Ap.
Syy mielenterveyden pilaamiseen ei tietenkään ole sinun vaan miehen joka selvästi sen ahdistavan ilmapiirin aiheuttaa. Vaikka syy ei ole sinun voit tehdä paljonkin ahdistavaksi ilmapiirillä. Jos yksi malli ei tuota ratkaisua kannattaa kokeilla jotakin muuta. Myös se ero voi ahdistavan ilmapiirin laukaista, eikä sen jälkeen tilanne ole ahdistava lapsellaan kannalta. Epävarmuus on yleensä ahdistavalta kaikkien kannalta, se että ei oikein tiedetä onko tässä vielä rakkautta jäljellä, ollaanko eroamassa vai jatkamassa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ajatellut, miltä lapsesta tuntuu kun hän kasvaa ja mies saattaa myös mykkäkouluilla lapselle. Lapsi tajuaa vain sen, että jokin on vialla, mutta ei pysty ymmärtämään miksi isä käyttäytyy noin ja se tulee vaikuttamaan varmasti loppuelämän ajan. Niin kuin joku ylhäällä mainitsi ahdistavuuden tunteen ja varmaan tulee myös itsensä tuntee hylätyksi, vaikka mitään väärää ei ole tehnyt. Oletko ap valmis tuhoamaan lapsesi mielenterveyden?
No minkäs tuolle enää mahtaa, kun lapsi on maailmassa ja isänsä on mikä on?
t. Mykästä isästä kärsinyt lapsi (elämä ei ole totaalisesti pilalla)
Vierailija kirjoitti:
Kai sinä itse tiedät, mitä olet tehnyt ja mistä mies on suuttunut, vaikka et sitä tänne kirjoitakaan. Silloinhan et saisi täältä niin paljon sääliä, jos kertoisit totuuden.
Just just. Meinaatko, että ap vaihtoi vaipat väärin ja aiheutti näin trauman? Rajansa se on kuule mielensäpahoittamisellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ajatellut, miltä lapsesta tuntuu kun hän kasvaa ja mies saattaa myös mykkäkouluilla lapselle. Lapsi tajuaa vain sen, että jokin on vialla, mutta ei pysty ymmärtämään miksi isä käyttäytyy noin ja se tulee vaikuttamaan varmasti loppuelämän ajan. Niin kuin joku ylhäällä mainitsi ahdistavuuden tunteen ja varmaan tulee myös itsensä tuntee hylätyksi, vaikka mitään väärää ei ole tehnyt. Oletko ap valmis tuhoamaan lapsesi mielenterveyden?
Olen miettinyt, ikävä kyllä :( . Mutta vaikka eroaisinkin, niin en pysty estämään tuota tapahtumasta. Isä viettää silloin aikaa lapsen kanssa ilman minua, enkä voi tietää mitä silloin tapahtuu enkä olla estämässä sitä. Ap.
Syy mielenterveyden pilaamiseen ei tietenkään ole sinun vaan miehen joka selvästi sen ahdistavan ilmapiirin aiheuttaa. Vaikka syy ei ole sinun voit tehdä paljonkin ahdistavaksi ilmapiirillä. Jos yksi malli ei tuota ratkaisua kannattaa kokeilla jotakin muuta. Myös se ero voi ahdistavan ilmapiirin laukaista, eikä sen jälkeen tilanne ole ahdistava lapsellaan kannalta. Epävarmuus on yleensä ahdistavalta kaikkien kannalta, se että ei oikein tiedetä onko tässä vielä rakkautta jäljellä, ollaanko eroamassa vai jatkamassa yhdessä.
Vauva on vasta 2 kk ja tulee olemaan lapsi vielä 18 vuotta. Jos eroamme niin on selvää, että meillä molemmilla tulee vielä uusi/uusia parisuhteita. Mikä takaisi, että mies ei käyttäytyisi noin jonkun toisen naisen kanssa? Olisi siinä silloinkin kotona ahdistava ilmapiiri, vaikka se ei kohdistuisikaan minuun, lapsen äitiin, vaan miehen uuteen avovaimoon/vaimoon. Ap.
356 eli tuo lapsena isän mykkäkoulua katsellut jatkaa vielä. Lapsuudenkodissa oli toki kaikenlaisia ongelmia, mutta ehkä just tuo mykkäkoulu ja henkinen väkivalta oli se, mikä on eniten kuitenkin vaikuttanut, sillä se oli niin toistuvaa ja läsnä joka päivä: koskaan ei voinut tietää, millä tuulella tänään ollaan ja tunnelma saattoi keikahtaa yhtäkkiä iloisesta jäätäväksi. Vaikka pääosin mykkäkoulun kohteena oli äiti, me lapset elimme yhtälailla sitä hylkäämisen kokemusta, yritettiin lohduttaa äitiä, tasoitella isää ja kasvaa edes jotenkuten täyspäisiksi ihmisiksi. Olen äidin kanssa aikuisiällä jutellut jonkin verran näistä asioista ja kysynyt suoraan, miksei hän lähtenyt. Vastaus on, että "eihän se isä teille ollut vihainen vaan minulle" ja "mihin mä oikein olisin mennyt?" Äiti ei yksinkertaisesti tunnu ymmärtävän, että myös hän oli vastuussa kodin ilmapiiristä ja siitä, millaisessa ympäristössä antoi lastensa kasvaa.
Toki pelkkä yksittäinen mykkäkoulu ei ole aiheuttanut mulle kaikkia näitä ongelmia, joiden kanssa nuorena aikuisena painin, mutta kyllä siitä kodin ilmapiiristä aiheutui mulle tosi isot arvet. Olen sairastanut vakavan syömishäiriön, ollut sairaalahoidossa ja kuolemanvaarassa alipainon vuoksi ja kärsinyt jo vuosikymmenen vaikeasta masennuksesta. Useammin kuin kerran olen ollut itsemurhan partaalla ja osastolla. Vuosikausien hoidon ja erilaisten terapioiden myötä olen päässyt ongelmistani niskan päälle ja osaan jo ilmaista itsekin tunteitani. Päällepäin historiaani ei minusta oikein näe, sillä lapsuudenkodissa opin myös pitämään kulissit pystyssä.
Ei ole nyt tarkoitus mitenkään syyllistää ap:ta tai ketään muutakaan, ymmärrän hyvin, että asioilla on useita puolia ja monia sävyjä, eikä tilanteet ikinä ole samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ajatellut, miltä lapsesta tuntuu kun hän kasvaa ja mies saattaa myös mykkäkouluilla lapselle. Lapsi tajuaa vain sen, että jokin on vialla, mutta ei pysty ymmärtämään miksi isä käyttäytyy noin ja se tulee vaikuttamaan varmasti loppuelämän ajan. Niin kuin joku ylhäällä mainitsi ahdistavuuden tunteen ja varmaan tulee myös itsensä tuntee hylätyksi, vaikka mitään väärää ei ole tehnyt. Oletko ap valmis tuhoamaan lapsesi mielenterveyden?
Olen miettinyt, ikävä kyllä :( . Mutta vaikka eroaisinkin, niin en pysty estämään tuota tapahtumasta. Isä viettää silloin aikaa lapsen kanssa ilman minua, enkä voi tietää mitä silloin tapahtuu enkä olla estämässä sitä. Ap.
Syy mielenterveyden pilaamiseen ei tietenkään ole sinun vaan miehen joka selvästi sen ahdistavan ilmapiirin aiheuttaa. Vaikka syy ei ole sinun voit tehdä paljonkin ahdistavaksi ilmapiirillä. Jos yksi malli ei tuota ratkaisua kannattaa kokeilla jotakin muuta. Myös se ero voi ahdistavan ilmapiirin laukaista, eikä sen jälkeen tilanne ole ahdistava lapsellaan kannalta. Epävarmuus on yleensä ahdistavalta kaikkien kannalta, se että ei oikein tiedetä onko tässä vielä rakkautta jäljellä, ollaanko eroamassa vai jatkamassa yhdessä.
Vauva on vasta 2 kk ja tulee olemaan lapsi vielä 18 vuotta. Jos eroamme niin on selvää, että meillä molemmilla tulee vielä uusi/uusia parisuhteita. Mikä takaisi, että mies ei käyttäytyisi noin jonkun toisen naisen kanssa? Olisi siinä silloinkin kotona ahdistava ilmapiiri, vaikka se ei kohdistuisikaan minuun, lapsen äitiin, vaan miehen uuteen avovaimoon/vaimoon. Ap.
Harvasta asiasta tulevaisuudessa voi mennä takuuseen, eikä sen takia kannata jättää tekemättä ratkaisuja että ei voi mennä ihan takuuseen mitä muutoksia ratkaisut tuo, ellei se sitten nykyisyys ole parempi ja vähemmän ahdistava epävarmuuksista huolimatta.
No meidän perheessä isä kohdisti mykkäilyn myös minuun. Minulla on ollut jotain paniikkihäiriötä ja paljon työtä pääkopan ja positiivisuuden ylläpitämisessä ja lisäksi en ole uskaltanut itse koskaan mennä naimisiin tai avoliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden tuollaisen mykkäkouluilevan ja vihakohtauksia saavan miehen. Hänellä on ongelmia itsensä / oman tunne-elämänsä kanssa, on vähän epävakaa. Muuten kyllä luotettava ja hyväntahtoinen, mutta ei osaa käsitellä omaa pahaa oloa ja ahdistusta, vaan kohdistaa ne läheisiinsä kiukuttelemalla lapsellisesti. Ei hänellä mitään toisia naisia ole eikä erohalua, pikemminkin pelko siitä että hänet hylättäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ajatellut, miltä lapsesta tuntuu kun hän kasvaa ja mies saattaa myös mykkäkouluilla lapselle. Lapsi tajuaa vain sen, että jokin on vialla, mutta ei pysty ymmärtämään miksi isä käyttäytyy noin ja se tulee vaikuttamaan varmasti loppuelämän ajan. Niin kuin joku ylhäällä mainitsi ahdistavuuden tunteen ja varmaan tulee myös itsensä tuntee hylätyksi, vaikka mitään väärää ei ole tehnyt. Oletko ap valmis tuhoamaan lapsesi mielenterveyden?
Olen miettinyt, ikävä kyllä :( . Mutta vaikka eroaisinkin, niin en pysty estämään tuota tapahtumasta. Isä viettää silloin aikaa lapsen kanssa ilman minua, enkä voi tietää mitä silloin tapahtuu enkä olla estämässä sitä. Ap.
Syy mielenterveyden pilaamiseen ei tietenkään ole sinun vaan miehen joka selvästi sen ahdistavan ilmapiirin aiheuttaa. Vaikka syy ei ole sinun voit tehdä paljonkin ahdistavaksi ilmapiirillä. Jos yksi malli ei tuota ratkaisua kannattaa kokeilla jotakin muuta. Myös se ero voi ahdistavan ilmapiirin laukaista, eikä sen jälkeen tilanne ole ahdistava lapsellaan kannalta. Epävarmuus on yleensä ahdistavalta kaikkien kannalta, se että ei oikein tiedetä onko tässä vielä rakkautta jäljellä, ollaanko eroamassa vai jatkamassa yhdessä.
Vauva on vasta 2 kk ja tulee olemaan lapsi vielä 18 vuotta. Jos eroamme niin on selvää, että meillä molemmilla tulee vielä uusi/uusia parisuhteita. Mikä takaisi, että mies ei käyttäytyisi noin jonkun toisen naisen kanssa? Olisi siinä silloinkin kotona ahdistava ilmapiiri, vaikka se ei kohdistuisikaan minuun, lapsen äitiin, vaan miehen uuteen avovaimoon/vaimoon. Ap.
Jep jep, mutta ei 100 % ajasta, koska lapsi myös sinun luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö muuttamaan vauvan kanssa joksikin aikaa vanhemmillesi, sisaruksillesi tai ystävillesi? Tai ensi- ja turvakotiin, en ihan tarkkaan tiedä millaiset kriteerit sinne on. Ota ainakin yhteyttä ja kysy. Älä kysy mieheltä vaan lähde, tuohan on ihan sairasta.
Ensi- ja turvakotiin?!! Haloo! Kuvitelkaa et joku äijä hakeutuis turvakotiin kun eukko mököttää muutaman päivää... Jestas! Jos täällä mies kysyis samaa ku ap, ni johan arvuuteltais mitä pahaa mies olisi itse tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Kai sinä itse tiedät, mitä olet tehnyt ja mistä mies on suuttunut, vaikka et sitä tänne kirjoitakaan. Silloinhan et saisi täältä niin paljon sääliä, jos kertoisit totuuden.
Näin mäkin uskon. Nyt kaikki paha saadaan mieheen käännettyä. Mä en kestä noita ihmisiä, jotka eivät kanna vastuuta mistään tekemisistään...
Ap tasan tietää mitä on tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap ajatellut, miltä lapsesta tuntuu kun hän kasvaa ja mies saattaa myös mykkäkouluilla lapselle. Lapsi tajuaa vain sen, että jokin on vialla, mutta ei pysty ymmärtämään miksi isä käyttäytyy noin ja se tulee vaikuttamaan varmasti loppuelämän ajan. Niin kuin joku ylhäällä mainitsi ahdistavuuden tunteen ja varmaan tulee myös itsensä tuntee hylätyksi, vaikka mitään väärää ei ole tehnyt. Oletko ap valmis tuhoamaan lapsesi mielenterveyden?
Olen miettinyt, ikävä kyllä :( . Mutta vaikka eroaisinkin, niin en pysty estämään tuota tapahtumasta. Isä viettää silloin aikaa lapsen kanssa ilman minua, enkä voi tietää mitä silloin tapahtuu enkä olla estämässä sitä. Ap.
Syy mielenterveyden pilaamiseen ei tietenkään ole sinun vaan miehen joka selvästi sen ahdistavan ilmapiirin aiheuttaa. Vaikka syy ei ole sinun voit tehdä paljonkin ahdistavaksi ilmapiirillä. Jos yksi malli ei tuota ratkaisua kannattaa kokeilla jotakin muuta. Myös se ero voi ahdistavan ilmapiirin laukaista, eikä sen jälkeen tilanne ole ahdistava lapsellaan kannalta. Epävarmuus on yleensä ahdistavalta kaikkien kannalta, se että ei oikein tiedetä onko tässä vielä rakkautta jäljellä, ollaanko eroamassa vai jatkamassa yhdessä.
Vauva on vasta 2 kk ja tulee olemaan lapsi vielä 18 vuotta. Jos eroamme niin on selvää, että meillä molemmilla tulee vielä uusi/uusia parisuhteita. Mikä takaisi, että mies ei käyttäytyisi noin jonkun toisen naisen kanssa? Olisi siinä silloinkin kotona ahdistava ilmapiiri, vaikka se ei kohdistuisikaan minuun, lapsen äitiin, vaan miehen uuteen avovaimoon/vaimoon. Ap.
Jep jep, mutta ei 100 % ajasta, koska lapsi myös sinun luona.
Joo ja vaikka kaikenlainen (henkinen) väkivalta on aina ja yksiselitteisesti väärin, kyllä omaan äitiin omalta isältä kohdistuva perusteeton vihamielisyys on todella raskasta lapselle. Uskaltaisin väittää, että esim. uuteen puolisoon kohdistuvaa henkistä väkivaltaa voi olla lapsen hieman helpompi käsitellä kuin omaan vanhempaan kohdistuvaa, vaikka väärin se on tietysti jokatapauksessa ja aiheuttaa varmasti ongelmia sekin. Mutta myös se, että oma äiti (tai isä) laittaa rajat sille, miten häntä voi kohdella, on lapselle tärkeä kokemus. Opin itse kohtelemaan äitiä jossain kohtaa aikalailla ovimattona (järkyttävää mutta totta), sillä hän ei osannut isälle eikä meille lapsille puolustaa itseään, ei vieläkään osaa. Äidin kohtelu on tavallaan täysin muiden vastuulla - hän alistuu itse kaikkeen eikä sano, että näin ei häntä kohtaan käyttäydytä. Uskon, että sekin olisi helpottanut, jos äiti olisi ikään kuin jättänyt isän omiin oloihinsa mököttämään ja olisi keskittynyt vain itseensä ja yrittänyt luoda meille lapsille edes jollain lailla turvallisen olon (vaikka että iskä nyt mököttää, ei siitä kannata välittää, lähdetään me muut vaikka pulkkamäkeen). Sen sijaan äiti oli hyvin ahdistunut ja turvaton itse, ja me koitimme sisarusten kanssa pitää äitiä edes jotenkuten kasassa.
351
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sinä itse tiedät, mitä olet tehnyt ja mistä mies on suuttunut, vaikka et sitä tänne kirjoitakaan. Silloinhan et saisi täältä niin paljon sääliä, jos kertoisit totuuden.
Näin mäkin uskon. Nyt kaikki paha saadaan mieheen käännettyä. Mä en kestä noita ihmisiä, jotka eivät kanna vastuuta mistään tekemisistään...
Ap tasan tietää mitä on tehnyt.
Mies kuulostaa niin sekopäältä etten usko AP:n välttämättä tehneen yhtään mitään! Vai mikä mielestäsi oikeuttaisi ko. käytöksen? Pettäminen? (todella uskottavaa pienen vauvan kanssa) Rahojen holtiton tuhlaaminen? (mykkäkoulu ratkaisee tilanteen) Nalkutus?
Sori nyt vaan mutta riippumatta AP:stä on mies epäkypsä mulkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sinä itse tiedät, mitä olet tehnyt ja mistä mies on suuttunut, vaikka et sitä tänne kirjoitakaan. Silloinhan et saisi täältä niin paljon sääliä, jos kertoisit totuuden.
Näin mäkin uskon. Nyt kaikki paha saadaan mieheen käännettyä. Mä en kestä noita ihmisiä, jotka eivät kanna vastuuta mistään tekemisistään...
Ap tasan tietää mitä on tehnyt.
No miksi siitä sitten tänne näin avautuisi, jos tietäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sinä itse tiedät, mitä olet tehnyt ja mistä mies on suuttunut, vaikka et sitä tänne kirjoitakaan. Silloinhan et saisi täältä niin paljon sääliä, jos kertoisit totuuden.
Näin mäkin uskon. Nyt kaikki paha saadaan mieheen käännettyä. Mä en kestä noita ihmisiä, jotka eivät kanna vastuuta mistään tekemisistään...
Ap tasan tietää mitä on tehnyt.
No miksi siitä sitten tänne näin avautuisi, jos tietäisi?
Ajatteleeko joku oikeasti että täällä oikeasti joku voisi tietää mistä mies on suuttunut? Arvauksia aina voi heittää kuinka lähellä ne on totuutta ei voi tietää kuin hän itse. Puolisolla siitä tosin luulisi olevan edes parempi arvaus kuin ulkopuolisella. Melko huonosti ainakin puolisonsa tuntee jos syistä ei ole mitää aavistusta.
Ihminen usein avautuu tilanteesta joka tuntuu ahdistavalta. Jos sitä avautumista ei voi tehdä puolisolle niin miksi ei sitten tänne. Keskustelu myöskin voi selkeyttää omia ajatuksia ja ehkä se syykin löytyy sitä kautta.
Alue: Aihe vapaa
Joo tää mykkäkouluseksi -jankkaaja ei ihan ymmärrä minkälaisesta mykkäkoulusta on kyse. Ei missään parisuhteessa ole kesken mykkäkoulun seksiä, mykkäkoulussa ei puhua pukahdeta toiselle (ainakaan muuta kuin vihaisesti), siinä ei yhdytä toiseen yhteisymmärryksessä. Seksi parisuhteessa lähentää ja tuo lämpöisiä tunteita, et sä nyt mykkäkoulussa halua että nainen ees ottaa sulta suihin, kun haluat vaan mököttää ja olla vihainen. Eihän mykkäkoulussa olis mitään pointtia jos annat naiset tyydyttää sut ja näytät naiselle että hän tekee sulle hyvää. Ja ihan naurettavaa kuvitella, miten mykkäkoulussa siihen seksiin edes päädyttäis. Ei mykkäkoulussa sanota että "tuu tänne" tai muutakaan, ei yhtään mitään. Pantomiimillä siis viestitään että nyt panettaa?? Ja sovintoseksi on ihan eri asia, siihen mykkäkoulu voi toki LOPPUA. Eli aletaan puhua seksin yhteydessä. Mutta seksiä ei ole KESKEN mykkäkoulun, niin että täydessä hiljaisuudessa pannaan ja täysi hiljaisuus jatkuu taas kuten tuo yksi inttää :D