Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei suostu puhumaan?
08.03.2018 |
Mies on siis suuttunut jostain, en oikein tarkkaan tiedä mistä. Meillä on lapsi (minä äitiysvapaalla kotona, mies käy töissä) ja olisi pakko voida puhua edes jostain käytännön asioista. Ei suostu. Olen yrittänyt ystävällisesti ja vihaisesti. Olen odottanut pari päivää ja yrittänyt uudelleen. Ei suostu. Ei suostu edes kuuntelemaan mitä sanoisin, vaan laittaa kuulokkeet korvilleen ja musiikin kovalle, jotta ei vahingossakaan voisi kuulla. Minun pitäisi päästä hammaslääkäriin ylihuomenna, olen varannut ilta-ajan jotta mies voisi töiden puolesta hyvin olla silloin vauvan kanssa. Ei suostu vastaamaan että voiko olla silloin vauvan kanssa. Kysyin uudelleen tunnin päästä, ja vastaus oli "mistä vitu*ta sä oikein puhut???" ja kuulokkeet taas korville. Jos menen suihkuun kun mies on kotona, ja sanon että menen suihkuun, voitko mennä katsomaan vauvaa, jos se herää sillä aikaa, niin kuulokkeet taas korville, enkä pääse suihkuun, koska mies ei kuulisi vauvan itkua musiikki kovalla kuulokkeissa. Jos kysyn, että mistä on vihainen, niin seurauksena on täysi mykkäkoulu. Miten tällaisen tilanteen saa ratkeamaan, kun toinen ei suostu puhumaan yhtään? Ja lapsi oli yhdessä suunniteltu ja erittäin toivottu, ei mikään sellainen asia johon olisin miehen painostanut tms.
Kommentit (829)
281/829
|
08.03.2018 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sinä et lähde vaan heität ton pellen pihalle. Nyt! Menkööt muualle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä et lähde vaan heität ton pellen pihalle. Nyt! Menkööt muualle!
Ihan ohiksena, mutta miten nainen heittää miehen ulos jostain, jos mies kieltäytyy lähtemästä?
Mitä helvettiä. Kyllä mekin miehen kanssa välillä pidetään mykkäkoulua mutta se on ollut kyllä max 1 vrk. Miten kukaan jaksaa äkäillä 2 viikkoa samasta asiasta, ei edes taapero :D päässä vikaa ukollas ja hemmetin lapsellinen.
Vierailija kirjoitti:
Laita nettiporno pyörimään, niin se motivoi heti miestä kuin miestä.
Motivoi mihin? Saamaton mies jos ei itse edes sitä saa pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö muuttamaan vauvan kanssa joksikin aikaa vanhemmillesi, sisaruksillesi tai ystävillesi? Tai ensi- ja turvakotiin, en ihan tarkkaan tiedä millaiset kriteerit sinne on. Ota ainakin yhteyttä ja kysy. Älä kysy mieheltä vaan lähde, tuohan on ihan sairasta.
En pysty muuttamaan vanhemmille tai ystäville, vanhemmat on sen verran huonossa kunnossa, että ne asuvat jo sellaisessa palvelutalossa (olivat aika vanhoja kun saivat minut) ja ystävillä on oma kiireinen elämänsä pienissä asunnoissa omine lapsineen. Turvakotiin en varmasti pääse, koska ei täällä kotona mitään uhkaa ole, kamala ilmapiiri vain. Yksi tuttuni ei päässyt sinne edes vaikka oli väkivallan uhkaa, kun se turvakoti oli täynnä. Ap.
Soitat 112 ja pyydät sosiaalipäivystykseen. Ukkosi on ehkä psykoottinen, kerro sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun nykyinen mieheni teki tuota joskus suhteemme alkuvaiheessa. Hankalissa tilanteissa, jossa oli erimielisyyttä jostain isosta asiasta. Toivottavasti ap:lla on parempi impulssikontrolli kuin minulla. Myönnän, häpeillen, että olen lyönyt tuollaisessa tilanteessa. Ensimmäisellä kerralla miestä, toisella kerralla itseäni. Kerran nakkasin miehen kännykän seinään. Se on vain niin sietämätön tilanne, kun toinen on siinä, mutta kieltäytyy edes katsomasta, on vain silmät kiinni ja ne saakelin kuulokkeet korvilla, eikä suostu millään maailman mahdilla edes kuuntelemaan. Vaikka antaisi aikaa, pyytäisi anteeksi, kirjoittaisi viestin, rukoilisi polvillaan tai mitä ikinä.
Koska päätimme kuitenkin, että haluamme jatkaa yhdessä, eikä meillä ollut esim. lapsia kärsimässä, niin haimme apua ja nyt 10 vuotta myöhemmin elämme täysin seesteistä arkea. Varmasti nuo tilanteet jättivät luottamukseen molemmille ison loven, mutta se on vähitellen saatu korjattua. Kumpikin on muuttanut omaa toimintaansa, nykyään pyrimme käsittelemään heti erimielisyydet, ennen kuin niistä tulee liian isoja kohdattaviksi. Emme nykyään juuri edes riitele ja mies on oppinut avaamaan suunsa ja minä toisaalta antamaan paremmin tilaa. Lapsia ei ole edelleenkään, jonkin verran arkailen taustamme vuoksi. Ehkä täytyisi käydä uudelleen jossain juttelemassa, jos asia tulisi ajankohtaiseksi.
Ap:n tilanteessa voin hyvin kuvitella, että mies on herkillä lapsen takia, ja on jostain varmaan ihan tyhmästä hermoontunut. Hetki tuollaista käytöstä menisi, mutta kyllä se puolen tunnin päästä pitäisi pystyä ilmaisemaan edes kirjallisesti, mikä harmittaa. Kaksi viikkoa on täyttä sadismia, aivan silkkaa julmuutta. Vaikea uskoa, että tilanne tuosta korjaantuisi, tuon vallankäytön pelko olisi aina läsnä. Minä olisin tuollaisessa tilanteessa toivottavasti ymmärtänyt lähteä - tuontyyppinen käytös saa minut (ehkä aimmista kokemuksistani johtuen) sellaisen raivon valtaan, että en tiedä, mitä tekisin. Toivottavasti ap löytää paikan, mihin mennä. Toimintakykyä ja järkeä näyttää löytyvän - kyllä sinä pärjäät! Ymmärrän sataprosenttisesti, miltä tuntuu katsoa sen kuuromykän idiootin tylyä selkää. Siihen tekisi mieli pistää puukko, mutta älä pistä.
Vierailija kirjoitti:
Minun nykyinen mieheni teki tuota joskus suhteemme alkuvaiheessa. Hankalissa tilanteissa, jossa oli erimielisyyttä jostain isosta asiasta. Toivottavasti ap:lla on parempi impulssikontrolli kuin minulla. Myönnän, häpeillen, että olen lyönyt tuollaisessa tilanteessa. Ensimmäisellä kerralla miestä, toisella kerralla itseäni. Kerran nakkasin miehen kännykän seinään. Se on vain niin sietämätön tilanne, kun toinen on siinä, mutta kieltäytyy edes katsomasta, on vain silmät kiinni ja ne saakelin kuulokkeet korvilla, eikä suostu millään maailman mahdilla edes kuuntelemaan. Vaikka antaisi aikaa, pyytäisi anteeksi, kirjoittaisi viestin, rukoilisi polvillaan tai mitä ikinä.
Koska päätimme kuitenkin, että haluamme jatkaa yhdessä, eikä meillä ollut esim. lapsia kärsimässä, niin haimme apua ja nyt 10 vuotta myöhemmin elämme täysin seesteistä arkea. Varmasti nuo tilanteet jättivät luottamukseen molemmille ison loven, mutta se on vähitellen saatu korjattua. Kumpikin on muuttanut omaa toimintaansa, nykyään pyrimme käsittelemään heti erimielisyydet, ennen kuin niistä tulee liian isoja kohdattaviksi. Emme nykyään juuri edes riitele ja mies on oppinut avaamaan suunsa ja minä toisaalta antamaan paremmin tilaa. Lapsia ei ole edelleenkään, jonkin verran arkailen taustamme vuoksi. Ehkä täytyisi käydä uudelleen jossain juttelemassa, jos asia tulisi ajankohtaiseksi.
Ap:n tilanteessa voin hyvin kuvitella, että mies on herkillä lapsen takia, ja on jostain varmaan ihan tyhmästä hermoontunut. Hetki tuollaista käytöstä menisi, mutta kyllä se puolen tunnin päästä pitäisi pystyä ilmaisemaan edes kirjallisesti, mikä harmittaa. Kaksi viikkoa on täyttä sadismia, aivan silkkaa julmuutta. Vaikea uskoa, että tilanne tuosta korjaantuisi, tuon vallankäytön pelko olisi aina läsnä. Minä olisin tuollaisessa tilanteessa toivottavasti ymmärtänyt lähteä - tuontyyppinen käytös saa minut (ehkä aimmista kokemuksistani johtuen) sellaisen raivon valtaan, että en tiedä, mitä tekisin. Toivottavasti ap löytää paikan, mihin mennä. Toimintakykyä ja järkeä näyttää löytyvän - kyllä sinä pärjäät! Ymmärrän sataprosenttisesti, miltä tuntuu katsoa sen kuuromykän idiootin tylyä selkää. Siihen tekisi mieli pistää puukko, mutta älä pistä.
Selvisikö sinulle sitten, että miksi mies oli tehnyt tuota? Oliko sillä toinen nainen tai hautoiko eroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvisikö sinulle sitten, että miksi mies oli tehnyt tuota? Oliko sillä toinen nainen tai hautoiko eroa?
Usein mykkäkoulu tai mököttäminen on vain opittu tapa reakoida riittatilanteisiin tai tilanteisiin joihin oikeasti ei ole mitään sanottavaa.
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/mykkakoulu_seis
Mitä tapahtui kaksi viikkoa sitten? Siis miehen elämässä? Luin koko ketjun ja miehen suhde lapseen on ilmeisesti edelleenkin ihan ok. Kirjoituksistasi päättelin, että parisuhteessannekaan ei ole tapahtunut mitään erityistä. Onko tapahtunut jotain parisuhteenne ulkopuolella? Joku ehdotti miehen syrjähyppyä, mutta itse ajattelit, että se ei ole mahdollista. Syrjähyppy ja siitä aiheutuva katumus, häpeä ja syyllisyys voi joskus aiheuttaa juuri tuollaista eli käydäänkin sitä vastaan, jota kohtaan on tehty väärin. Mutta entä miehen työ? Onko mahdollista, että miehen työpaikalla on alkanut yt-neuvottelut tai mies saanut jopa irtisanomisilmoituksen? Miten tulisitte taloudellisesti toimeen, jos mies saisi potkut? Onko miehellä ollut aiemmin parisuhteenne aikana ahdistavia tilanteita? Jos on, miten hän on silloin avautunut fiiliksistään sinulle? Yksi vaihtoehto on myös, että joku on kertonut miehelle sinusta jonkun epämiellyttävän asian, jonka mies on uskonut, mutta on kykenemätön puhumaan asiasta kanssasi. Tai sitten mies on kerryttänyt pelivelkoja ja tajunnut, että korttitalo romahtaa ihan kohta.
Jos muuten normaali ja ihana mies yks kaks muuttuu, niin mä ainakin lähtisin ensisijaisesti siitä ajatuksesta, että jotain ikävää miehen elämässä on tapahtunut. Jotain sellaista, josta hän ei syystä tai toisesta halua puhua kanssasi. Ja mitä enemmän kyselet asiasta, sitä enemmän mies ahdistuu, hermostuu ja käpertyy omaan maailmaansa. Tiedostaa ehkä tekevänsä väärin, mutta ei osaa toimia oikeinkaan.
Sinun tilanteessasi - koska tätä on jatkunut kuitenkin vasta kaksi viikkoa - antaisin tilanteen rauhoittua toiset kaksi viikkoa. On mahdollista, että syy selviää jo sitä ennen. Varsinkin, jos kyse on työpaikan menetyksestä. Sinuna kuitenkin tsekkaisin verkkopankista tilinne ihan vain varmistaakseni, ettei siellä ole kummallisia veloituksia. Jos mies ei parin kolmen viikon aikana omatoimisesti alka puhua sinulle tilanteesta, nostaisin kissan uudelleen pöydälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita miehelle viesti
Olen kirjoittanutkin, ja saan vastaukseksi viestin, että "en lue sun viestejä, anna olla". Ap.
Miten mies vastaa viesteihin jos ei edes lue niitä? Mä vastaisin kyllä tuohon että valehtelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita miehelle viesti
Olen kirjoittanutkin, ja saan vastaukseksi viestin, että "en lue sun viestejä, anna olla". Ap.
Miten mies vastaa viesteihin jos ei edes lue niitä? Mä vastaisin kyllä tuohon että valehtelet.
Näkee lähettäjän, eikä lue. Yksinkertaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi ei lähde perheneuvolaan. Niin kutsu perheneuvolasta, joku kotikäynnille jos se on mahdollista.
Tää olis hyvä, mutta ei ehkä järjesty edes ajan kanssa ja vielä vähemmän nopeasti. Mun mielestä tarvitte jonkun ulkopuolisen nyt paikalle, mieluiten ammattilaisen. Jos ei lähde yhtään sittenkään ratkeamaan tilanne niin sitten ne häipymiset ja erot ja ulkopuolinen saa selittää ne miehelle, jos se ei sua kuuntele.
Tässä pari mieleen tullutta vaihtoehtoa:
1. Sosiaalityön kriisipalvelut, tai mitä teidän kunnassa onkaan. Luultavasti on jotain kriisipäivystystä tai jotain, joka tulee tiukan paikan tullen kotiinkin. Voit kysyä, löytyisikö joku. Kyllä toi on kriisi.
2. Yksityiset perheterapeutit yms. Rahalla varmasti joku ammattilainen löytyy kotikäynnillekin, jos lähiseudulta löytyy sellaisia.
3. Joku teidän ystävä, joka on tolkullinen tyyppi ja voisi kokeilla tulla paikalle ja katsoa, saako miestä puhumaan siinä tilanteessa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita miehelle viesti
Olen kirjoittanutkin, ja saan vastaukseksi viestin, että "en lue sun viestejä, anna olla". Ap.
Miten mies vastaa viesteihin jos ei edes lue niitä? Mä vastaisin kyllä tuohon että valehtelet.
Näkee lähettäjän, eikä lue. Yksinkertaista
Minusta kuulostaa kyllä hiukan oudolle eikä tuo oikein edes kuulosta mykkäkolulta. Jos mies pitäisi mykkäkoulua hän ei reakoisi viesteihin mitenkään kun näkee lähettäjän tai jos reakoisi poistamalla viestin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä et lähde vaan heität ton pellen pihalle. Nyt! Menkööt muualle!
Ihan ohiksena, mutta miten nainen heittää miehen ulos jostain, jos mies kieltäytyy lähtemästä?
Lukkojen uudelleen sarjoitus miehen ollessa töissä + tarpeellisimpien vaatteiden ja muiden tarvikkeiden jättäminen oven ulkopuolelle ennen kuin tulee kotiin. Siinä joutuu ainakin jokin verran mies suutansa avaamaan, tai vaihtoehtoisesti muuttamaan hetkeksi muualle.
Mies on ollut aina vähän sellainen, että sen ei ole ollut helppo puhua ns. vaikeista asioista vaan sille on pitänyt antaa aikaa aina muutamia viikkoa, minkä jälkeen se on aina puhunut kyllä. Mutta ei se mykkäkoulua ole ollut vaan sellaista ihan normaalissa ilmapiirissä tapahtuvaa. Soitin miehen kaverille äsken ja pyysin siltä apua, sellaiselle kaverille joka on tuntenut miehen teinistä saakka. Se kaveri rauhoitteli minua, että miehellä on ennenkin ollut tuollaisia "vihaisuusjuttuja". Onpa kiva, että minä en niistä tiennyt :( . Ap.[/quote]
Muistuttaa sukulaistani, joka alkoi saada viikkojen ja kuukausienkin "vihaperiodeja" pikkuasioista. "Leppyi" välillä, ja oli normaali. Myöhemmin ilmeni, että sairastaa skitsofreniaa.
Mutta tämä juttu on tietysti provo, vaikka aihe on kiinnostava ja saattaa koskettaa jotakuta henkilökohtaisesti. Ei kukaan kirjoittaisi noin tunnistettavasti.
Soita Nollalinjaan, puh. 080 005005. Sieltä saat ammattilaisen keskusteluapua ja toimintaohjeita henkisen väkivallan lopettamiseksi. Tsemppiä!
Onkohan mies kuullut sinusta jotakin ikäviä juoruja tai joku on panetellut sinua miehellesi ja mies (melkein) uskoo? Ei pysty ottamaan puheeksi koska tuntee olevansa pattitilanteessa: ei halua tunnustaa että on epäillyt sinusta jotakin kamaluuksia kun ei ole varma, ja jos eivät pidäkään paikkaansa, ja se aiheuttaisi teidän välille suuren ongelman ja epäluottamuksen. Tai hän tietää että kiellät kuitenkin asian ja siitä syntyy vaan riita eikä hän edelleenkään saa selville onko totta vai ei. Tai ylipäätään tietää että joka tapauksessa siitä syntyy riita ja soppa jos kertoo, mitä epäilee sinusta, eikä tiedä mitä ajatella koko jutusta ja siksi on vihainen.
Mulla itsellä on hieman tuonkaltainen kokemus. Selvisi paljon myöhemmin toiselta taholta mistä oli tuolloin kenkä puristanut. (Ikävä panettelu mitä minusta oli kerrottu ei pitänyt yhtään paikkaansa, mutta ilmeisen uskottavasti oli esitetty kai sitten...)
Mutta niin tai näin, miehesi toimii todella typerästi ja ilkeästi sinua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuu todennäköisesti siitä, että sinä varmasti pyydät miestäsi puhumaan, mutta sitten kun hän puhuu, et kuuntele. Miehesi oireilu sopisi ainakin todella hyvin tällaiseen kuvioon. Olet luultavasti päällepäsmäri dominoiva tyranni eikä miehesi jaksa enää yrittää. Käykää perheneuvolassa tai missä tahansa paikassa, jossa joku ulkopuolinen ja puolueeton osapuoli voi puuttua teidän suhteenne dynamiikkaan.
Enpä usko. Olen aina kuunnellut, kun hän puhuu. Eikä hän ole koskaan valittanut, että en kuuntelisi. Mies ei suostu lähtemään perheneuvolaan, kysyin jo. Ap.
Voit mennä perheneuvolaan yksinkin. Saat tukea.
Teet lapsellekin väärin, jos hyväksyt miehesi käytöksen ja hyväksymistä on se, että et toimi.
Todellakin ilmoita, että etsit itsellesi ja lapselle asuntoa.
Kysy eriliaisista tuista kelasta.
Rahallisesti pärjäät ihan varmasti.En minä rahapuolta tässä pelkää. En vain haluaisi riistää lapselta isää. Ap.
Tähän asti uskoin. Enää en. Taitava ja aidolta kuulostava juttu mutta täysin keksitty.
Ei tuollainen mies ole isä eli ei häneltä voi lastakaan riistää.
Ota se vauva ja muuta johonkin muualle. Eihän tuo ole enää normaalia. Sairas tyyppi. Ei meilläkään mies paljoa puhu, muttei se ole tuommoista mökötystä. Jos sinulla on varaa, niin mene vaikka hotleliin. Tai jos joku ystävä majoittais. Tai tee hakemus kunnan vuokra-asuntoihin. Niihin ei aivan nopeasti pääse, mutta ilmoita miehelle , että olet nyt asuntojonossa, koska tilanne on liian stressava sinulle, etkä jaksa enää.