Lue keskustelun säännöt.
Köyhien työttömien oudot kuvitelmat siitä, millaista on palkansaajan elämä
07.03.2018 |
Nettopalkkani on 1800 euroa, lisäksi saan lapsilisän yksinhuoltajakorotuksella ja elatusmaksun 250 e/kk.
Palstan työttömillä on monesti käsitys, että työssäkäyvät ihmiset voivat tehdä mitä tahansa milloin tahansa, ja työttömät ovat ainoita, jotka joutuvat priorisoimaan menojaan. Ei se ihan näinkään mene, ja oma palkkani nyt sentään ei ole aivan surkeista surkein (esimerkiksi lähihoitajan bruttopalkka saattaa olla satasen suurempi kuin minun nettoni).
Asioita joita omassa pienessä perheessäni EI tehdä suunnittelematta ja miettimättä, miten ne vaikuttavat talouteen nyt ja tulevaisuudessa: lähdetä ulkomaanmatkalle, käydä yksityislääkäreillä, osteta huonekaluja tai kalliimpia vaatteita, harrasteta mitä mieleen juolahtaa, käydä toistuvasti ulkona syömässä, pidetä terveydestä huolta esim. hieronnoin, käydä kampaajalla. Näihin kaikkiin on kyllä silloin tällöin varaa, mutta se edellyttää ennakkoon säästämistä ja/tai jostain muualta nipistämistä. Jos esimerkiksi lokakuussa tulee maksettavaksi toppahaalari, ulkoiluasusteet ja lapsen talvikengät, ei siinä kuussa voi tilata ruokaa kotiin tai käydä värjäämässä hiuksia kampaajalla. Sen taas tietää jo nelivuotiaanikin, että jos kesälomalla mennään edulliselle reissulle Berliiniin, pitää pari edeltävää kuukautta himmailla muun muassa sen suhteen, voidaanko ostaa kaupasta höpsöjä pikkuesineitä.
Lisäksi työssäkäyntiin menee rahaa. Bussikortti on 70 e/kk, lisäksi näillä minunkin tuloillani päivähoitomaksu on n. 70 e/kk. Työssä tarvitsee erilaisia vaatteita kuin kotona ollessa, joten myös niihin menee jonkun verran rahaa.
Ja tottakai elämäni on näillä tuloilla helpompaa kuin sellaisen, joka saa vain Kelan tuet. Toisaalta joskus laskin, että ero ei mikään järkyttävän huima ole yhden lapsen työttömään yksinhuoltajaan verratessa, joka saa sitten asumistuet ja työmarkkinatuen lapsikorotukset. Koen, että jotain siitä pitääkin maksaa, että minä herään joka ainoa arkiaamu 6.15 tekemään työtä, joka ei ole varsinaisesti intohimoni, ihan vaan elättääkseni itseni ja lapseni, jonka olen vapaaehtoisesti ja omasta tahdostani tähän maailmaan tuonut. Omista menoistani voin karsia, mutta lapsen menoista viimeisenä.
Kommentit (23)
Samoilla tuloilla elin aiemmin kahden teinini kanssa, ja kyllä aika huolettomasti pystyi elämään. Vähintään kerran vuodessa käytiin etelässä parin viikon lomalla. Ehkä sun pakolliset kulut vaan ovat niin paljon isommat, mitä meillä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla palkan saajana sunnillee saman suuruiset tulot, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kaupassa ostan ihan mitä haluan, ulkomaille menen kun haluan. Tietenkään en matkusta 5 tähden hotelleissa Dubaissa, mutta en sitä haluaisikaan tehdä. Omat kulutustottumukset määrää aika paljon mitä sillä palkalla voi tehdä. Ei tulis mielenkään ostaa "hassuja pikkuasioita" kaupasta turhaan. Käyn paljon kirppareilla koska tykkään siitä ja se on ekologinen valinta. Asun Helsingissä, mutta en ydinkeskustassa joten vuokra on suht halpa hintatasoon nähden. Vuodessa olen usemman kuukauden lomalla. Lapsia ei ole, mutta yhdelle ihmisille toi määrä rahaa riittää loostavasti ja jos ei riitä niin sitten on omassa elämässä joku pielessä.
Minulla on vielä pienemmät tulot. Siksi esim. 50-100euron lisä kuukaudessa tuntuu ruhtinaaliselta. Sitä kautta ymmärrän työttömän ajatusta siitä että palkka mahdollistaa paljon.
Esim. Nyt elän tällä ja jos saisin 100 enemmän kuussa olisi se 1200 vuodessa. Sillä matkustaisimme ihan hyvin. Jos saisin saman nettona kuin sinä, tuntisi oloni rikkaaksi.
Yksi mihin tällä palstalla olen törmännyt on lomat. Kun on surkeaa, kun lapsille ei voi tarjota mitään kivaa reissua hiihto-/pääsiäis-/syyslomalla, vaan joutuu menemään vaikka paistamaan makkaraa laavulle. Ymmärrän sitä tuskaa, jos ei koskaan pääse minnekään, mutta ei työssäkäyvien lapsetkaan jatkuvasti ole jonnekin pääsemässä. Päinvastoin. Ei meillä vanhemmilla ole lomaa, joten pienemmät koululaiset ovat isovanhempien vahdittavana (meillä sentään on edes se mahdollisuus, kaikkilla ei ole) ja isommat tappavat aikaa itsekseen. Nyt talvella, kun on työpäivät pitkiä, illat pimeitä ja moni viikko menee sairastellessa, meille aivan erityistä luksusta, että päästään koko porukalla edes pulkkamäkeen tai luistelemaan.
Jos on työttömänä pitkään, alkaa varmasti tympimään ehdotukset lähileikkipuistosta, pulkkamäestä tai bussiretkestä laavulle paistamaan makkaraa, mutta kannattaa joskus muistuttaa itseään nauttimaan siitä, että on aikaa nauttia noista. (Enkä sano tätä siksi, että köyhän työttömän pitäisi vain tyytyä osaansa, vaan siksi, että oman itsensä vuoksi on hyvä huomata se hyvä mitä itsellä on. Olen itsekin ollut työttömänä.)
Vierailija kirjoitti:
Samoilla tuloilla elin aiemmin kahden teinini kanssa, ja kyllä aika huolettomasti pystyi elämään. Vähintään kerran vuodessa käytiin etelässä parin viikon lomalla. Ehkä sun pakolliset kulut vaan ovat niin paljon isommat, mitä meillä oli.
Kyllä, asumiseen menee palkkatulosta yli puolet, ja halvemmallakin olisi mahdollista asua, se on ihan totta. Eron jälkeen jäin kuitenkin asumaan tähän yhdessä ostettuun uudehkoon kolmioon lapsen kanssa, koska ainakin toistaiseksi pystyn lainanlyhennyksestä ja vastikkeesta suoriutumaan - tämä on onneksi helppo myydä, jos jossain vaiheessa tulee sellainen tilanne, etten enää suoriudukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On totta, että monilla pitkäaikaistyöttömillä on aika vieraantunut kuva siitä, mitä esim. 3000 € bruttopalkalla on perheellisellä varaa tehdä.
Toisaalta aika monella töissä käyvällä on vieraantunut kuva siitä, mitä on olla pitkäaikaistyötön.
Sanopa ap, millainen mielikuva sulla on tällaisesta "köyhästä työttömästä". Miksi niputat kaikki "köyhät työttömät" tolloiksi, jotka eivät osaa kuvitella, mitä 1800 eurolla saa ja mitä ei? Kuvottavan alentuva suhtautuminen kanssaihmisiin. Ajattelepa, että se ei ole kuin yksi liukastuminen, jolloin ranteesi vääntyy ja oikea kätesi tulee käyttökelvottomaksi. Tai lyöt pääsi ja saat aivovamman. Tästä huolimatta sinut luetaan nykyisin työttömäksi. Sairauseläkkeelle ei todellakaan pääse. Aivovamman pitää silloin olla sitä luokkaa, että olet suunnilleen täysavustetrava.
Komppaan kakkosta siinä, että itse saisin yhtä ja toista tuolla rahalla aivan helposti, joten itselläsi taitaa kaiken maailman jonninjoutavaa menoa riittää.
Mitä taas teinien menoihin tulee, kyllä meillä niistä karsitaan myös. Minä opetan lapsilleni, että kun on rahaa on kivaa. Jotta on rahaa, täytyy pyrkiä töihin. Tästä huolimata en kuitenkaan ylennä itseäni miksikään erinomaisuuden perikuvaksi. Tiedän, että mitä vaan voi sattua, että joudun itse työttömäksi. No, ehkä joskus huomaat sahanneesi omaa oksaasi ap. Voi olla, että piankin, jos olet noin veltto työntekijä, että joudat av-palstalla työajalla kirjoittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä alotusta, en minä ainakaan kuvittele että työssäkäyvillä olisi helppoa ja voisi tehdä mitä tahansa tms. Tuntemillani työssökävijöillä on toukkaa, eikä ne mitään ulkomaanmatkoja koskaan tee. Ei tavallinen duunari mitään luksuselämää tietenkään vietä, kuka niin muka kuvittelee.
Ei käy ollenkaan kateeksi. Olen varma että sinäkin ansaitsisit paljon isomman palkan työstäsi.
Mutta ainakin sulla on työ ja olet ns."kunnon kansalainen". Se kai pitää ihmisen järjissään vaikka rankkaa onkin se oravanpyörä, ei ehdi vajota kovin syvälle synkkyyteen kun taas pitää mennä.
Höh, ei toukkaa vaan tiukkaa. ^
t.9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömän ongelma on, että ei ole mitään takeita siitä, että pääsee ikinä töihin, jolloin alkaa saada palkkaa. Kun usean kuukauden, puhumattakaan vuosista, on hyvin pienillä tuloilla, on mahdotonta tehdä mitään lomasuunnitelmia, kun juuri silloin pitää olla valmis ottamaan työ vastaan. Aktiivimalli on laadittu niin ovelasti, että seurantapäivät ujutetaan juhannuksen jälkeisille viikoille. Jos silloin satut olemaan tutun mökillä, niin tulot loppuvat ainakin kolmeksi kuukaudeksi kokonaan. Tämä ei ole oikein, koska romahduttaa nimenomaan lapsiperheiden talouden.
Hän (ap) näkyy kuvittelevan, että työttömät eivät ole ikinä olleet töissä???!! Mitä helvettiä, voiko joku olla noin tyhmä!! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumisen hinta ja lainat vaikuttaa elintasoon. Maksaako 1000 helsingissä vai 400 jossain muualla esim vuokraa. Onko 300 autolaina vai 20v toyota.
Vierailija kirjoitti:
Yksi mihin tällä palstalla olen törmännyt on lomat. Kun on surkeaa, kun lapsille ei voi tarjota mitään kivaa reissua hiihto-/pääsiäis-/syyslomalla, vaan joutuu menemään vaikka paistamaan makkaraa laavulle. Ymmärrän sitä tuskaa, jos ei koskaan pääse minnekään, mutta ei työssäkäyvien lapsetkaan jatkuvasti ole jonnekin pääsemässä. Päinvastoin. Ei meillä vanhemmilla ole lomaa, joten pienemmät koululaiset ovat isovanhempien vahdittavana (meillä sentään on edes se mahdollisuus, kaikkilla ei ole) ja isommat tappavat aikaa itsekseen. Nyt talvella, kun on työpäivät pitkiä, illat pimeitä ja moni viikko menee sairastellessa, meille aivan erityistä luksusta, että päästään koko porukalla edes pulkkamäkeen tai luistelemaan.
Jos on työttömänä pitkään, alkaa varmasti tympimään ehdotukset lähileikkipuistosta, pulkkamäestä tai bussiretkestä laavulle paistamaan makkaraa, mutta kannattaa joskus muistuttaa itseään nauttimaan siitä, että on aikaa nauttia noista. (Enkä sano tätä siksi, että köyhän työttömän pitäisi vain tyytyä osaansa, vaan siksi, että oman itsensä vuoksi on hyvä huomata se hyvä mitä itsellä on. Olen itsekin ollut työttömänä.)
Enpä ole huomannut että ne olisi juuri työttömät jotka mainitsemistas asioista valittaa, miksi niin luulet.
Eiköhän valittajat voi yhtälailla olla työelämässä, sellasia joille mikään ei koskaan riitä, sellasia ihmisiä.
Minä olen työtön, enkä ainakaan ole tollasesta koskaan valittanut, olen vaatimaton ihminen joka nauttii elämän pienistä asioista, en vaadi timantteja ja lomamatkoja, ollakseni ilonen hetken. Päinvastoin. Onnellisuus on vain pieniä hetkiä, hetken iloa, ei ole mitään päivänkään kestävää onnellisuutta olemassa. Joten kyllä tässä ihan on "tyydytty osaani", kiitos vaan neuvosta.
Puhut kuin olisit joku elämänhallintaguru, ja työtön olisi ahne muita kadehtiva öykkäri. Olisiko sunkin aika tyytyä omaan osaasi ja laskeutua pari pilveä alaspäin tänne kuolevaisten joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen nettotulot meillä 6200 €/kk ja ei käydä koskaan kampaajalla. Minä leikkaan kaikkien muiden hiukset ja mies minun. Mies saa hiustenleikkuun noin 3 viikon välein! En ikinä värjäisi pitkää tukkaani!
Rahaa on aina sen verran taloustilillä, että ei tarvitse miettiä mitä ja milloin ostaa. Budjetti tasapainottuu useamman vuoden ajanjaksolla. Tapanani on tehdä vain järkeviä hankintoja. tarpeeseen. Ostamme eniten kesälomalla ja odotamme joidenkin tuotteiden osalta alennusmyyntejä. Lasten harrastukset vievät 600 €/kk, mutta sitäkään ei pohdita muuten kuin harrastuksiin sitouduttaessa. Meillä on vain yksi auto. Käytämme myös julkista liikennettä. Teemme ruokamme itse raaka-aineista, emme juurikaan käytä eineksiä. Syömme ulkona melkein joka viikonloppu. Meille riittää yksi vapaa-ajan ulkomaanmatka vuodessa. Vanhempien harrastukset ovat edullisia, niissä ei ole kuin alkuinvestoinnit, kuukausittaisia kuluja enintään 20€.
Ehkä ennemmin voisi puhua ihmisryhmästä, joka ei osaa käyttää rahaa eikä ymmärrä sen arvoa. Näitä on työttömissä ja työssäkäyvissä pelottavan paljon.
He ovat niitä, jotka eivät ole oppineet ennakoinnin ja säästämisen hyviä puolia, eikä heillä siihen olisi kärsivällisyyttäkään. Ja koska asumme Suomessa, jossa on vieretysten omakotitaloja, rivitaloja, omistusasuntoja ja vuokra-asuntoja, meillä helposti hämärtyy se todellisuus mikä elintaso "kuuluu" kenellekin.
Mistä tämä iso ero ihmisten rahankäytössä johtuu? Kotioloista? Kulttuurista, asenteista? Yhteiskuntaluokista?
Tämän takia en itse leikkaisi yhtään varhaiskasvatuksesta enkä perusopetuksesta, vaan satsaisin lisää yhteiskunta- ja talousopetukseen. Eikä olisi pahitteeksi uudistaa sosiaaliturvaa poistaen naurettavia kannusti koukkuja. No, unelmaa, unelmaa.
Kohtuus kirjoitti:
Työttömän ongelma on, että ei ole mitään takeita siitä, että pääsee ikinä töihin, jolloin alkaa saada palkkaa. Kun usean kuukauden, puhumattakaan vuosista, on hyvin pienillä tuloilla, on mahdotonta tehdä mitään lomasuunnitelmia, kun juuri silloin pitää olla valmis ottamaan työ vastaan. Aktiivimalli on laadittu niin ovelasti, että seurantapäivät ujutetaan juhannuksen jälkeisille viikoille. Jos silloin satut olemaan tutun mökillä, niin tulot loppuvat ainakin kolmeksi kuukaudeksi kokonaan. Tämä ei ole oikein, koska romahduttaa nimenomaan lapsiperheiden talouden.
Tämä on totta ja työttömyyden varmaan raskain puoli. Nyt tehdyt muutokset lisäävät vielä entisestään työttömien henkistä kuormaa ja vaikeuttavat elämän suunnittelua ja ennakointia, joka on ihmiselle psykologisesti tärkeää, jotta voi hyvin ja jaksaisi kehittää itseään ja etsiä niitä töitä. Se on tärkeää meidän kaikkien ja varsinkin työmarkkinoiden kannalta, että ne jotka työllistyvät, olisivat mahdollisimman hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa. Eikä kukaan hyödy työttömiksi jäävienkään huonosta jaksamisesta, päinvastoin, moni tekee paljonkin "työtä", kuten huolehtii lapsistaan tai vanhemmistaan, jelppii naapuria tai on aktiivisia järjestöissä, taloyhtiössä tms.
Omasta työttömyydestäni on jo jokunen vuosi ja silloin pääsi vielä helpommalla. Pystyin käymään vapaaehtoisesti kursseilla, ilman tilivelvollisuutta kenellekään. Kävin alani messuilla perehtymässä alan kehitykseen. Molemmat asioita, joihin minulla työssäkäydessä ei ollut aikaa. Ei tarvinnut pelätä, että karenssi pätkähtää, kun en ole vastaamassa heti puhelimeen tai pomppimassa pupukurssilla. Parasta tulevalla työllistymiselle kuitenkin oli, että jätin suosiolla hanskat naulaan kuukaudeksi pariksi, olin perheen kanssa, näin kavereita, lomailtiin ja harrastin liikuntaa sekä nukuin on. Se palautti minut parempaan kuntoon, kuin työssäkäydessäni olin ollut ja pystyin käsittelemään rauhassa irtisanomisen tuomat ajatukset. Kun aikanaan työllistyin sainkin ihmettelyjä energisyydestäni, positiivisuudestani ja kyvystäni tuottaa ideoita. Ilman tuota mahdollisuutta palautumiseen, tuskin olisin edes työllistynyt nykyiseen työhöni ja varsinkaan pärjännyt siinä.
Tulipa paljon paatosta. Mutta tsemppiä teille työttömät!
Vierailija kirjoitti:
Perheen nettotulot meillä 6200 €/kk ja ei käydä koskaan kampaajalla. Minä leikkaan kaikkien muiden hiukset ja mies minun. Mies saa hiustenleikkuun noin 3 viikon välein! En ikinä värjäisi pitkää tukkaani!
Rahaa on aina sen verran taloustilillä, että ei tarvitse miettiä mitä ja milloin ostaa. Budjetti tasapainottuu useamman vuoden ajanjaksolla. Tapanani on tehdä vain järkeviä hankintoja. tarpeeseen. Ostamme eniten kesälomalla ja odotamme joidenkin tuotteiden osalta alennusmyyntejä. Lasten harrastukset vievät 600 €/kk, mutta sitäkään ei pohdita muuten kuin harrastuksiin sitouduttaessa. Meillä on vain yksi auto. Käytämme myös julkista liikennettä. Teemme ruokamme itse raaka-aineista, emme juurikaan käytä eineksiä. Syömme ulkona melkein joka viikonloppu. Meille riittää yksi vapaa-ajan ulkomaanmatka vuodessa. Vanhempien harrastukset ovat edullisia, niissä ei ole kuin alkuinvestoinnit, kuukausittaisia kuluja enintään 20€.
Saanko udella, että missä käytte viikonloppuisin syömässä?
Vierailija kirjoitti:
Kohtuus kirjoitti:
Työttömän ongelma on, että ei ole mitään takeita siitä, että pääsee ikinä töihin, jolloin alkaa saada palkkaa. Kun usean kuukauden, puhumattakaan vuosista, on hyvin pienillä tuloilla, on mahdotonta tehdä mitään lomasuunnitelmia, kun juuri silloin pitää olla valmis ottamaan työ vastaan. Aktiivimalli on laadittu niin ovelasti, että seurantapäivät ujutetaan juhannuksen jälkeisille viikoille. Jos silloin satut olemaan tutun mökillä, niin tulot loppuvat ainakin kolmeksi kuukaudeksi kokonaan. Tämä ei ole oikein, koska romahduttaa nimenomaan lapsiperheiden talouden.
Tämä on totta ja työttömyyden varmaan raskain puoli. Nyt tehdyt muutokset lisäävät vielä entisestään työttömien henkistä kuormaa ja vaikeuttavat elämän suunnittelua ja ennakointia, joka on ihmiselle psykologisesti tärkeää, jotta voi hyvin ja jaksaisi kehittää itseään ja etsiä niitä töitä. Se on tärkeää meidän kaikkien ja varsinkin työmarkkinoiden kannalta, että ne jotka työllistyvät, olisivat mahdollisimman hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa. Eikä kukaan hyödy työttömiksi jäävienkään huonosta jaksamisesta, päinvastoin, moni tekee paljonkin "työtä", kuten huolehtii lapsistaan tai vanhemmistaan, jelppii naapuria tai on aktiivisia järjestöissä, taloyhtiössä tms.
Omasta työttömyydestäni on jo jokunen vuosi ja silloin pääsi vielä helpommalla. Pystyin käymään vapaaehtoisesti kursseilla, ilman tilivelvollisuutta kenellekään. Kävin alani messuilla perehtymässä alan kehitykseen. Molemmat asioita, joihin minulla työssäkäydessä ei ollut aikaa. Ei tarvinnut pelätä, että karenssi pätkähtää, kun en ole vastaamassa heti puhelimeen tai pomppimassa pupukurssilla. Parasta tulevalla työllistymiselle kuitenkin oli, että jätin suosiolla hanskat naulaan kuukaudeksi pariksi, olin perheen kanssa, näin kavereita, lomailtiin ja harrastin liikuntaa sekä nukuin on. Se palautti minut parempaan kuntoon, kuin työssäkäydessäni olin ollut ja pystyin käsittelemään rauhassa irtisanomisen tuomat ajatukset. Kun aikanaan työllistyin sainkin ihmettelyjä energisyydestäni, positiivisuudestani ja kyvystäni tuottaa ideoita. Ilman tuota mahdollisuutta palautumiseen, tuskin olisin edes työllistynyt nykyiseen työhöni ja varsinkaan pärjännyt siinä.
Tulipa paljon paatosta. Mutta tsemppiä teille työttömät!
17 =5
Vierailija kirjoitti:
Sanopa ap, millainen mielikuva sulla on tällaisesta "köyhästä työttömästä". Miksi niputat kaikki "köyhät työttömät" tolloiksi, jotka eivät osaa kuvitella, mitä 1800 eurolla saa ja mitä ei? Kuvottavan alentuva suhtautuminen kanssaihmisiin. Ajattelepa, että se ei ole kuin yksi liukastuminen, jolloin ranteesi vääntyy ja oikea kätesi tulee käyttökelvottomaksi. Tai lyöt pääsi ja saat aivovamman. Tästä huolimatta sinut luetaan nykyisin työttömäksi. Sairauseläkkeelle ei todellakaan pääse. Aivovamman pitää silloin olla sitä luokkaa, että olet suunnilleen täysavustetrava.
Komppaan kakkosta siinä, että itse saisin yhtä ja toista tuolla rahalla aivan helposti, joten itselläsi taitaa kaiken maailman jonninjoutavaa menoa riittää.
Mitä taas teinien menoihin tulee, kyllä meillä niistä karsitaan myös. Minä opetan lapsilleni, että kun on rahaa on kivaa. Jotta on rahaa, täytyy pyrkiä töihin. Tästä huolimata en kuitenkaan ylennä itseäni miksikään erinomaisuuden perikuvaksi. Tiedän, että mitä vaan voi sattua, että joudun itse työttömäksi. No, ehkä joskus huomaat sahanneesi omaa oksaasi ap. Voi olla, että piankin, jos olet noin veltto työntekijä, että joudat av-palstalla työajalla kirjoittelemaan.
Ap:n asenne ei todellakaan ollut "kuvottavan alentava suhtautuminen kanssaihmisiin". Pikemminkin näkisin sinun näin kirjoittavana olevan aika vihamielinen aloittajaa kohtaa. Sinä tässä kirjoitat tolloista, ihmisten niputtamisesta, jonninjoutavista menoista, veltoista työntekijöistä - ja kirsikkana kakussa vielä pahantahtoisesti pelottelet ihmisiä vammautumisilla ja sairastumisilla.
Varsinkin jos sulla ihan oikeasti on lapsia, kannattaa hakea apua pahaan oloonsa. Kuten varmasti tietänet, äidin mielenterveysongelmat periytyvät vahvasti omille lapsille. Parempaa ja ystävällisempää jatkoa perheellesi - ilman lisäaivovammoja! <3
Tuskin kaikki työttömät.
Minulla itsellä sama 1800e/kk nettopalkka ja puolisoni on se pienituloinen työtön, joka ei aina saa edes niitä pieniä tuloja. Minä ymmärrän työttömän arkea ja puolisoni ymmärtää kyllä mihin tuo nettopalkka riittää. Monta kuukautta joudutaan aina säästämään, kun on tulossa jokin reissu tai muu isompi hankinta tai ostos, vaikka huonekalu. Velaksi tai osamaksulla emme elele.
N42