Lue keskustelun säännöt.
Köyhien työttömien oudot kuvitelmat siitä, millaista on palkansaajan elämä
07.03.2018 |
Nettopalkkani on 1800 euroa, lisäksi saan lapsilisän yksinhuoltajakorotuksella ja elatusmaksun 250 e/kk.
Palstan työttömillä on monesti käsitys, että työssäkäyvät ihmiset voivat tehdä mitä tahansa milloin tahansa, ja työttömät ovat ainoita, jotka joutuvat priorisoimaan menojaan. Ei se ihan näinkään mene, ja oma palkkani nyt sentään ei ole aivan surkeista surkein (esimerkiksi lähihoitajan bruttopalkka saattaa olla satasen suurempi kuin minun nettoni).
Asioita joita omassa pienessä perheessäni EI tehdä suunnittelematta ja miettimättä, miten ne vaikuttavat talouteen nyt ja tulevaisuudessa: lähdetä ulkomaanmatkalle, käydä yksityislääkäreillä, osteta huonekaluja tai kalliimpia vaatteita, harrasteta mitä mieleen juolahtaa, käydä toistuvasti ulkona syömässä, pidetä terveydestä huolta esim. hieronnoin, käydä kampaajalla. Näihin kaikkiin on kyllä silloin tällöin varaa, mutta se edellyttää ennakkoon säästämistä ja/tai jostain muualta nipistämistä. Jos esimerkiksi lokakuussa tulee maksettavaksi toppahaalari, ulkoiluasusteet ja lapsen talvikengät, ei siinä kuussa voi tilata ruokaa kotiin tai käydä värjäämässä hiuksia kampaajalla. Sen taas tietää jo nelivuotiaanikin, että jos kesälomalla mennään edulliselle reissulle Berliiniin, pitää pari edeltävää kuukautta himmailla muun muassa sen suhteen, voidaanko ostaa kaupasta höpsöjä pikkuesineitä.
Lisäksi työssäkäyntiin menee rahaa. Bussikortti on 70 e/kk, lisäksi näillä minunkin tuloillani päivähoitomaksu on n. 70 e/kk. Työssä tarvitsee erilaisia vaatteita kuin kotona ollessa, joten myös niihin menee jonkun verran rahaa.
Ja tottakai elämäni on näillä tuloilla helpompaa kuin sellaisen, joka saa vain Kelan tuet. Toisaalta joskus laskin, että ero ei mikään järkyttävän huima ole yhden lapsen työttömään yksinhuoltajaan verratessa, joka saa sitten asumistuet ja työmarkkinatuen lapsikorotukset. Koen, että jotain siitä pitääkin maksaa, että minä herään joka ainoa arkiaamu 6.15 tekemään työtä, joka ei ole varsinaisesti intohimoni, ihan vaan elättääkseni itseni ja lapseni, jonka olen vapaaehtoisesti ja omasta tahdostani tähän maailmaan tuonut. Omista menoistani voin karsia, mutta lapsen menoista viimeisenä.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi mihin tällä palstalla olen törmännyt on lomat. Kun on surkeaa, kun lapsille ei voi tarjota mitään kivaa reissua hiihto-/pääsiäis-/syyslomalla, vaan joutuu menemään vaikka paistamaan makkaraa laavulle. Ymmärrän sitä tuskaa, jos ei koskaan pääse minnekään, mutta ei työssäkäyvien lapsetkaan jatkuvasti ole jonnekin pääsemässä. Päinvastoin. Ei meillä vanhemmilla ole lomaa, joten pienemmät koululaiset ovat isovanhempien vahdittavana (meillä sentään on edes se mahdollisuus, kaikkilla ei ole) ja isommat tappavat aikaa itsekseen. Nyt talvella, kun on työpäivät pitkiä, illat pimeitä ja moni viikko menee sairastellessa, meille aivan erityistä luksusta, että päästään koko porukalla edes pulkkamäkeen tai luistelemaan.
Jos on työttömänä pitkään, alkaa varmasti tympimään ehdotukset lähileikkipuistosta, pulkkamäestä tai bussiretkestä laavulle paistamaan makkaraa, mutta kannattaa joskus muistuttaa itseään nauttimaan siitä, että on aikaa nauttia noista. (Enkä sano tätä siksi, että köyhän työttömän pitäisi vain tyytyä osaansa, vaan siksi, että oman itsensä vuoksi on hyvä huomata se hyvä mitä itsellä on. Olen itsekin ollut työttömänä.)
Enpä ole huomannut että ne olisi juuri työttömät jotka mainitsemistas asioista valittaa, miksi niin luulet.
Eiköhän valittajat voi yhtälailla olla työelämässä, sellasia joille mikään ei koskaan riitä, sellasia ihmisiä.Minä olen työtön, enkä ainakaan ole tollasesta koskaan valittanut, olen vaatimaton ihminen joka nauttii elämän pienistä asioista, en vaadi timantteja ja lomamatkoja, ollakseni ilonen hetken. Päinvastoin. Onnellisuus on vain pieniä hetkiä, hetken iloa, ei ole mitään päivänkään kestävää onnellisuutta olemassa. Joten kyllä tässä ihan on "tyydytty osaani", kiitos vaan neuvosta.
Puhut kuin olisit joku elämänhallintaguru, ja työtön olisi ahne muita kadehtiva öykkäri. Olisiko sunkin aika tyytyä omaan osaasi ja laskeutua pari pilveä alaspäin tänne kuolevaisten joukkoon.
Olet oikeassa, että valittajia on myös työssäkäyvissä yhtä lailla. Mutta tämä aloitus nyt sattui olemaan työttömistä, joten mainitsin sen asian, johon olen kiinnittänyt huomiota tällä palstalla liittyen työssäkäyvä-työtön-asetelmaan. En usko, että kaikki työttömät ovat tuollaisia. Itse henkilökohtaisesti tuntemistani työttömistä ei itse asiassa yksikään, mutta täällä siihen tosiaan törmää. (Tosin työssäkäyvistä tunnen parikin vastaavaa valitusta harrastavaa tyyppiä.)
Ja jos luit tekstini, en neuvonut työttömiä tyytymään osaansa. Ja kerroin myös, että olen itsekin ollut työtön.
t. 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työkyvytön työtön kirjoitti:
En ymmärrä alotusta, en minä ainakaan kuvittele että työssäkäyvillä olisi helppoa ja voisi tehdä mitä tahansa tms. Tuntemillani työssökävijöillä on toukkaa, eikä ne mitään ulkomaanmatkoja koskaan tee. Ei tavallinen duunari mitään luksuselämää tietenkään vietä, kuka niin muka kuvittelee.
Ei käy ollenkaan kateeksi. Olen varma että sinäkin ansaitsisit paljon isomman palkan työstäsi.
Mutta ainakin sulla on työ ja olet ns."kunnon kansalainen". Se kai pitää ihmisen järjissään vaikka rankkaa onkin se oravanpyörä, ei ehdi vajota kovin syvälle synkkyyteen kun taas pitää mennä.
Näin. Olen minäkin ollut töissä ja työttömänä. Pieni palkka, joten tiedän mitä on kituuttaminen molempien olotilojen suhteen.
Riippuu niin palkasta miten elämä menee. Huonolla liksalla ei matkusteta tai käydä kampaajalla ym. vaan sillä saa sen välttämättömän elämisen kulut katettua. Jos elää säästöliekillä, eikä kuluta, vaan haluaa rahaa jemmaan, onnistuu sekin tietenkin, mutta onko sen arvoista..
Hyvä palkka antaa elämiseen jo laatua ja hyvää mieltä. Jos siis on jo varaa tehdä matkoja ja harrastaa, sekä shopata muutakin kuin kirppislöytöjä.
Työttömällä on sinänsä aikaa. Ei se työnhakeminen nyt koko päivää vie. Ellei syydä satoja hakemuksia/vrk mihin vain sattuu mieleen juolahtamaan.
Työssä käyvä antaa aikaansa, mikä aiheuttaa kiirettä ja useinkin väsyttää, kun pitää lisäksi hoitaa muut velvollisuudet, ja mikä on perheeltä pois. Mutta näillä kansalaisilla on sentään ihmisarvo ja kunnioitus. Meillä työttömillä vain halveksunta ja kokoaikainen latistaminen ja rankaiseminen yhteiskunnan päättäjien taholta. Ja voi tämä yleistys, kuin karjalaumaan verrataan, vaikka on useita syitä olla työtön. On työhaluttomia ja halukkaita ja aktiivisia!
Itse olen suht normaalin näköinen (naapurit supisevat miksi ei joka päivä lähde töihin), mutta aika pahasti sairastava, mikä estää työn teon suurelta osin. Eli nyt kuntoutetaan sitten 9eurolla/pvä. Vaihtaisin tämän olotilan heti työhön ja pieneen palkkaan, jos saisin ja voisin.
Käymme keskitasoisissa ruokapaikoissa, joista olemme kuulleet hyvää. Välillä brunssilla, välillä pitsalla ja joskus jotain eksoottisempaa. Lasku on usein 60-80€:n välillä.
15.