Te joilla ei ole pieniä lapsia, tykkäättekö kun kotiinne tulee vauva-/taaperokyläilijöitä?

Muuten kyllä, mutta mua ahdistaa aivan tolkuttomasti se, ettei meidän koti oo millään tavalla lapsiturvallinen, ja tuntuisi että lasta pitäisi vahdata koko ajan ja se olis jotenkin mun vastuulla, koska mun koti. Lisäksi ystäväni ovat myös tällaisia neuroottisia ja vastuuntuntoisia ihmisiä, ja tuntuisi heidänkin puolestaan pahalta jos lapsi vaikka hajottaisi tai sotkisi jotain ja he kokisivat sen olevan vastuullaan, koska heidän lapsensa... Vaikeaa olla näin neuroottinen! :D

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmettelen kyllä tuota että ei anneta eläinten olla rauhassa. Kissa yrittää mennä piiloon, lapsi menee perässä häiritsemään eikä vanhemmat estä. Jos se raapasee niin ihan oma vika

Niin onkin, tottakai se eläin ihmettelee ja on peloissaan kummallisesta pikkuihmisestä!

En tykkää, kun en lapsista pidä muutenkaan. Muutama poikkeustapaus on kyllä jotka otan mielelläni kyläilemään, mutta nämäkin lapset ovat todella aurinkoisia ja hyväkäytöksisiä

Kävisiköhän näille lapsiperheille, jotka eivät ymmärrä vahtia lapsiaan niin seuraavan kerran sovittaisiin etukäteen vierailun säännöistä, jospa vierailut silloin olisivat mukavia molemmille osapuolille.  

Tai muuten jää ainoaksi vaihtoehdoksi, että käydään kylässä ainoastaan lapsiperheen omassa kodissa, jossa lapset voi käyttäytyä niinkuin haluavat.

Meillä ei ole pieniä eikä isompia, vaan olemme lapseton pariskunta, joilla on koira. Minusta on useimmiten ihan mukavaa nähdä pieniä lapsia, erityisesti hyvien ystävien tai sukulaisten.

Kuten moni muukin on kommentoinut, toivon minäkin heiltä kahta asiaa. Lapset eivät voi olla sairaita, koska en halua saada tartuntaa räkäisistä pöydänreunoista tms. Odotan myös, että vanhemmat pitävät kaiken aikaa silmällä lastensa touhuja. He eivät saa rikkoa tavaroita, eivätkä satuttaa tai kiusata koiraa. Voin lyhyeksi aikaa laittaa koiran toiseen huoneeseen, mutta talomme on sen koti, ja sillä on oikeus liikkua siellä muuten vapaasti.

Onneksi minkäänlaisia ongelmia on hirveän harvoin, kun kaveripiirissä on fiksuja aikuisia ja vanhempia.

Vauvat menettelee, 1-4 vuotiaat, no thanks.

Vierailuista ei ole iloa kenellekään.

Monet eivät haluakaan lähteä pikkulasten kanssa kylään, koska on paljon helpompaa tavata muualla.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin tykkään! <3 <3 <3 Toivon vain, että pysyvät asunnossani hengissä, etenkin tukehtumatta.

Miksi sain alapeukkuja? :D Pointti oli se, että pidän kovasti pienistä lapsista, mutta asuntoni ei ole suunniteltu heille turvalliseksi. Pieni saattaa löytää jotain ja laittaa suuhunsa, jos ei vahdi koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten. Kahvipöydässä oleminenhan on yhtä kaaosta. Äidit ja isät eivät saa juotua kahviaan koska kersa ja jos on vanhempi kersa, niin se nyysii kaikkia tarjottavia koko ajan ja pitää showta pystyssä ja kaikkien aika menee kersan shown vahtaamiseen. Yleensä se on sitten emäntä joka menee kersan kanssa johonkin että kersan vanhemmat saavat juoda kahvinsa rauhassa.

Eli ei kiitos. Eikä oo meidänkään koti mikään pikkulapsikoti.

Joo just tätä tarkoitan. Kaikki pyörii koko ajan sen lapsen ympärillä. Itse laitan pois pöydästä lapsen, jos ei osaa vain olla. Aivan sama minkä ikäinen, kylässä käyttäydytään. En koskaan anna lasteni vaivata isäntäväkeä.

T. Nro 20

Mitä se isäntäväen vaivaaminen käytännössä on?

Kun luen tätä ketjua, mietin, kuulunko johonkin harvinaiseen vähemmistöön, kun ei mulla ole koskaan ollut ongelmaa pienten lasten kyläilystä. Silloinkin, kun asuin yksiössä, olivat pikkulapset ja vauvat tervetulleita sekä kyläilemään että yöksi. Ei mua haitannut, jos piti nostaa tavaroita ylös tai lapsi peuhasi koristetyynyt vinoon, eikä haittaa edelleenkään. Meillä käy paljon yövieraita sekä lasten kanssa että ilman, ja samoin kyläillään paljon kavereiden ja sukulaisten luona.

Sama täällä. Olen lapseton sinkkunainen. Tykkään kaikenikäisistä lapsista. Nyt just ei ole pikkulapsia lähipiirissä helpolla kyläilyetäisyydellä, mutta joitakin vuosia sitten oli.  Eipä haitannut jos tuli pientä sekasotkua. Joskus olin sitä itsekin luomassa ;) Lapset ovat ihania, muidenkin lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin tykkään! <3 <3 <3 Toivon vain, että pysyvät asunnossani hengissä, etenkin tukehtumatta.

Miksi sain alapeukkuja? :D Pointti oli se, että pidän kovasti pienistä lapsista, mutta asuntoni ei ole suunniteltu heille turvalliseksi. Pieni saattaa löytää jotain ja laittaa suuhunsa, jos ei vahdi koko ajan.

Mä ihmettelin ihan samaa :) Omat lapseni ovat jo aikuisia eikä kotini ole ollut enää pitkiin aikoihin lapsiystävällinen. Mulla on asunnossani jyrkkiä portaita, mutta turvaporteista luovuisn jo yli 20 vuotta sitten. Konetiskiaineet ja "kodin putkimiehet" on keittiön alakaapissa, lääkkeet lipastonlaatikossa jne. Täällä on pienille ja vähän isommillekin lapsille todella monta oikeasti vaarallista paikkaa, joten tuntuu hassulta tuo, että sun komenttiasi alapeukutettiin. En mä ainakaan itse haluaisi, että kylässä olevat lapset saisivat myrkytyksen tai halvaantuisivat pudotessaan portaista.

En tykkää yhtään. En kyllä pidä myöskään aikuisista vierailijoista. Mutta lapset vielä hankalampi juttu, etenkin kun on koira. 

Jos kahvittelen ystävien kanssa, teemme sen heidän kodeissaan.

Vierailija kirjoitti:

Muuten kyllä, mutta en tautiseen aikaan, kuten nyt. Pelkään, että saatte meiltä taudin.

Vauvan täytyy olla ainakin rokotettu ja pienen kanssa en tulisi ollenkaan. Influenssa rokotetta ei tarvitse olla, sillä sen alun ehtisin huomaamaan jo muutamassa tunnissa altistuksesta. En ymmärrä, että miksi sitä vastaan rokotetaan, koska sen alku on niin helppoa havaita! Jos joku sairaan ja kuumeisen näköinen aivastelee lähellä ja kahden-neljän tunnin kuluttua nousee korkea kuume ja alamme pian aivastella, niin olemme saaneet influenssan.

Influenssa tarttuu jo vuorokausi ennen ensimmäisiä oireita.

Minulla on nelivuotias, mutta en ole koskaan tykannyt. Useiden tuttavien lapset eivat tottele, esim.koskevat koriste-esineisiin ja vievat leluja pois niille tarkoitetuilta paikoilta jne. Kekseja syodaan sohvalla..

Lisaksi pelkaan bakteereja, oma lapsi ei ole viela sairastanut kuin yhden nuhan, tosin kovin pitkaan ei varmaan niin onnekkaita olla - esim. serkku kun aina unohtaa ilmoittaa etta heilla ollaan taas flunssassa ja silti tuppaavat kylaan.

Joo en.Sitten ei voi jutella mistään,puhutaan vaan niistä ja kytätään kakaroita ettei ne riko mitään ja pakollista lässytystä...tietty niiden mukana olevat lelut ei kiinnosta vaan kodissani olevat esineet.Itsellä ei mitään leluroinaa tietty kun ei lapsia.Jis jotain tarjoo niin imuroitava koko kämppä kun lapset k

Lähtee.

En ole koskaan pitänyt lapsista, joten niitä kavereita, joita pitää nähdä lapsen kera, nähdään kotimme ulkopuolella. Itselläni on lapsia, mutta se ei tarkoita, että silti pitäisin muiden lapsista. Joten vieraat tahmatassut pysykööt poissa. Odotan vain kauhulla, kun lapset ovat siinä iässä, että alkavat tuoda kavereita kotiin :D

En ota vastaan lapsivieraita. Jos kaverini ei pääse ilman lapsia, siirrämme suosiolla vierailua tai tapaamme kahvilassa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla näiltä äideiltä, jotka antavat lastensa tehdä mitä lystäävät kylässä, että mistä se johtuu? 

Omat lapseni ovat jo aikuisia eivätkä lapsinakaan saaneet tehdä mitä huvittaa. Uskoisin kuitenkin ymmärtäväni ainakin muutamia syitä, miksi kaikki vanhemmat eivät kyläpaikassa vahdi lapsiaan.

1. Lapset on tehty pienellä ikäerolla. Kun esikoista olisi pitänyt jatkuvasti vahtia sekä kädestä pitäen neuvoa ja opastaa, äidillä on ollut uusi vauva, joka on vienyt äidin ajan. 

2. Uskotaan, ettei pientä lasta ole tarpeen kasvattaa, kunhan oma koti tehdään sellaiseksi, ettei siellä ole lapsille vaarallisia paikkoja.

3. Uskotaan, että lapsen kasvattamisen voi aloittaa myöhemminkin. Että vasta eskarilaiselle tarvitsee selittää, mitä ei saa tehdä ja mitä saa. Eihän pieni lapsi edes ymmärrä, miksi jotain ei saa tehdä.

4. Uskotaan, että lapsen kasvattaminen on kieltoja ja rangaistuksia. Tosiasiassa kiellot ja rangaistukset toimivat vasta sitten, kun lapsi ymmärtää syy-seuraus -yhteyksiä. Sitä ennen lasta on estettävä tekemästä kiellettyjä asioita. Ei siis otettava pois pahanteosta vaan estettävä lasta edes aloittamasta pahantekoa. 

5. Toistetaan kieltoja, vaikka lapsi ei tottele. Tottelemattomuudesta ei kuitenkaan aiheudu lapselle mitään seurauksia. Korkeintaan lapsi satuttaa itsensä ja sen jälkeen vanhempi lohduttaa. Jotkut lapset oppivat, että ensimmäisiä kymmentä kieltoa ei edes kuulu totella. Vasta sitten, kun vanhempi korottaa ääntään, voi pari kertaa vielä tehdä kiellettyä asiaa ennenkuin on - ehkä - syytä lopettaa.

6. Kyläpaikoissa ei osata arvioida vaaranpaikkoja. Koska ei tiedetä, että juuri tässä kyläpaikassa puukot, fileerausveitset yms ovat keittiössä taaperon ulottuvilla. 

7. Kyläpaikoissa ei kiinnitetä huomiota ympäristöön. Ei huomata, että sohvapöydällä oleva lasimaljakko on herkästi hajoava ja/tai arvokas. Eikä tietenkään tiedetä, että juuri se maljakko on kyläpaikan emännän ainoa  muisto edesmenneestä isoäidistään. Toisen ihmisen tavarat ovat itselle merkityksettömiä. 

8. On ihanaa päästä kerrankin kylään! Joku toinen keittää kahvit, on leiponut pullat jne. Miten ihanaa rentoutua ja nauttia. Varsinkin, jos on väsynyt ja kotiarki rankkaa. Ja unohdetaan, että on otettu lapsetkin mukaan. Tai ei ymmärretä, että kyläilykutsu ei ole sama asia kuin että isäntäväki olisi pyytänyt lapset luokseen hoitoon. 

Muistan omien lasteni lapsuudesta, että ikävuodet 1-3 olivat kaikista rankimmat. Koko ajan - niin kotona kuin muuallakin - sai olla silmät selässä. Ja tämä siksi, että lapsi oppisi, että tiettyjä asioita ei yksinkertaisesti vaan tehdä. Jos johonkin ei saa koskea, siihen ei myöskään kosketa. Koska huomasin tuon rankkuuden jo esikoiseni kohdalla, lapsillani on viiden vuoden ikäero. En olisi mitenkään pystynyt jatkuvasti vahtimaan esikoista, jos mulla olisi ollut toinenkin lapsi huolehdittavana. Kun esikoiseni täytti 3 vuotta, hän tiesi jo, että sen paremmin kotona kuin kyläpaikassakaan ei kosketa mihinkään muuhun kuin omiin leluihin ilman aikuisen lupaa. Jos jotain muuta esinettä haluaa katsoa, lapsi kysyi luvan ja sen jälkeen joko sai luvan tai selitin, miksi lupaa ei tule. Ja myös keksin lapselle jotain muuta kiinnostavaa, joka oli sallittua, jos lupaa ei voinut antaa. 

Olen aika onnekas, koska ennen lapsia mulla oli hyvä ystävä, jolla oli lapsi. Mun ei tarvinnut koskaan nostaa mitään tavaroita pois lapsen ulottuvilta. Tämä äiti oli opettanut lapsensa olemaan koskematta ja kysymään luvan. Silloin ajattelin, että jos joskus saan omia lapsia, haluan heidän osaavan käyttäytyä yhtä nätisti.

Kyllä lapset on erittäin tervetulleita, mutta odotan minäkin, että vanhemmat katsovat perään. Omat lapset on jo lähes aikuisia ja kun olivat pieniä, niin aina katsottiin kyläpaikoissa, etteivät riko tai sotke mitään, eivätkä muutenkaan riehu. Otettiin aina jotain ajankulua mukaan, että viihtyvät keskenäänkin, vaikka saivat tietysti olla välillä aikuistenkin seurassa. Jos kyläpaikassa oli koira, käyttäytyminen sen kanssa selvitettiin etukäteen ja katsottiin perään. Jos lapsi pelkäsi kyläpaikan (yleensä isoa) koiraa, pyydettiin, että voiko isäntäväki laittaa koiran vierailun ajaksi ulos/toiseen huoneeseen, jos ei onnistunut, niin sitten ei tietysti voitu mennä. 

Samaa siis odotan muilta, miten ollaan itse toimittu. Odotan myös, että jos vierailijoilla on koira, he kysyvät etukäteen voiko koirakin tulla. 

En tykkää. Ihan siksi, ettei mun koti sovellu lapsille. On teräviä kulmia, lasia, koristeita, iso telkkari mikä varmasti kaatuisi jos sitä tönäisee, kaappeja ja laatikoita mihin lapsi voi päästä käsiksi missä ei ole lapsille tarkoitettuja juttuja (johtoja, veitsiä, astioita, tärkeitä papereita...). Ja vielä kaksi pientä koiraa, jotka ei ole tottuneet lapsiin. Enkä halua että mun kaappeihin ja laatikoihin mennään kurkkimaan, en tahdo mitään tahmakäpälän jälkiä mun pöytiin, ikkunoihin, oviin, telkkariin.... Enkäkä oikeastaan edes pidä lapsista, esittäminen, riehuminen, huono käytös sekä turha narina ja yleinen levottomuus ärsyttää. No mutta onneks tää ei oo mun ongelma ainakaan vielä, lähipiirissä ei ole yhtäkään alle 15 vuotiasta!

Voi tsiisus jos teille tullaan kylään ettekö osaa kieltää . Sehän on SUN koti joten napakka nyt riittää niin ei ole huolen häivää. Jos äiti ei uskalla sanoa niin minä uskallan. Meillä ei omakaan hypi silmille niin ei kyl naapurin tai kavereideb lapset. Siskon lapsi oli viimeksi kylässä riittää myös että sanoo että jos riehut niin turha tulla itkemään että sattuu. En ole koskaan ollut liian ylisuojelevainen vaan ihan samanlailla olen näyttänyt mallia kun mullekin muksuna tehtiin. Jos teet virheitä niistä voi sattua jotain ja jos kaadut niin uudestaan vaan pystyyn . Nopea puhallus pipiin ja sanotaan että pipi meni pois. Ai niin olen varmaan se kaamea akka mutta lapseni on ihan järissään ilman että on ollut suojakypäröitä ja kolhuja tullut be kuuluu elämään. Samoin myös että en minä lue naapurin ajatuksia että lapset ovat riehakkaita tai naapurin mielestä meno äityy pahaksi .niin kyllä heillä suu on että avaavat etät hei nyt pitäia rauhottua kun pitäisi varoa tuota ming sarjan maljakkoa

Bhuygvcftrd kirjoitti:

Joo en.Sitten ei voi jutella mistään,puhutaan vaan niistä ja kytätään kakaroita ettei ne riko mitään ja pakollista lässytystä...tietty niiden mukana olevat lelut ei kiinnosta vaan kodissani olevat esineet.Itsellä ei mitään leluroinaa tietty kun ei lapsia.Jis jotain tarjoo niin imuroitava koko kämppä kun lapset k

Lähtee.

Joo, näin!

🚫👶👦👧🚫 EI KIITOS!