Te joilla ei ole pieniä lapsia, tykkäättekö kun kotiinne tulee vauva-/taaperokyläilijöitä?

En tykännyt edes mennä pienten lasten kanssa kylään sellaiseen paikkaan, jossa ei ole pieniä lapsia. Ensinnäkin lapsilla ei ollut mitään tekemistä ja toisekseen keskustelut ja kahvittelut sai kyllä unohtaa, kun piti vahtia silmä kovana, ettei tenavat koskeneet mihinkään lasitavaraan, tai no ylipäätään mihinkään. Kävin ehkä hiukan ylikierroksillakin, kun en halunnut että kukaan ajattelee, etten välitä mitä lapseni tekevät. Kuljin perässä ja vahdin ja huokaisin onnesta kun pakollinen vierailu (esim. vanhojen isovanhempieni luo) oli ohitse. Mielelläni kävin sitten taas ilman lapsia istumassa tuntikausia ja juttelemassa mukavia. Tuo taapero- ja vauvaikäisen vahtiminen vaan siinä mingmaljakoiden keskellä ei oikein kiehtonut.

ei häiritse ollenkaan vaikka koti on täynnä 'ei saa koskea' juttuja

lasten ja taaperoiden kanssa aina tullut toimeen iha hyvin. kuha vanhemmat hoitaa vaipat. (nekin huomaan)

suurempi ongelma on kun vanhemmat ei osaa niitä rajottaa vaan kaikki sallittua. mie sanon vaan että 'ei' ja kaappaan syliin ja 'saa katsoa muttei koskea' jos on sähköä tai rikkimenevä 

No juu, ja en. Oma lapsi on 5v eli ei ihan pieni enää. Talo on täynnä pikkusälää, ja on aika mahdotonta siivota kaikkea piiloon taaperon tieltä.

Suurin "ongelma" on kuitenkin se, että sen vauvan/taaperon äidin huomio on lapsessa ja kyläily menee sinänsä ihan hukkaan, jos/kun koko ajan juostaan lapsen perässä jne. Siksi on helpompaa kyläillä sen luona, jolla on ne pienet lapset. Silloin lapset voivat olla kotonaan vapaasti. Näin tehtiin silloinkin kun oma lapseni oli taapero ja lähipiirissä ei ollut muita pieniä.

Lapset on tervetulleita, mutta harvemmin niitä käy. Luulen sen johtuvat siitä, että ihmiset kuvittelevat meidän olevat lapsivihaajia, koska emme itse halua lapsia (ja pidämme kyllä lapsista, molemmilla useampi rakas kummilapsikin). Ja varmasti myös siitä, että meillä on iso koira. Vaikka se onkin hyväkäytöksinen, niin en varmaan itsekään toisi lastani vieraan koiran kanssa samaan tilaan temmeltämään.

Kotimmekin on jossain määrin lapsiturvallinen, koiran huiskaavan hännän vuoksi en pidä mitään rikkoutuvaa matalalla. Eikä haittaa tahmaiset kämmenenjäljetkään kun olen muutenkin kova siivoamaan. Ja pidän huolen, että pöydästä löytyy myös lapsille sopivaa tarjottavaa.

virhe?

no eikö osaa mennä tapaamaan ilman sitä lasta?

Olen joutunut hoitamaan lapsia 30v aikana aivan riittävästi todetakseni sen jonka tiesin jo nuorena.En koskaan halua omia lapsia.

Ei haittaa tervetuloa vaan! Se kyllä haittaa jos tulee taaperovieraiden kanssa ja sitten inistään että asunto ei ole turvallinen taaperolle. Ei ole turvallinen kun ei ole VIELÄ lapsia..

Lapsena jo odotin kauhulla kun tietyt perhetutut lapsineen tulivat kylään. Rikkoivat, varastivat pikkusälää, käyttäytyivät kuin maailmanomistajat ja kerran huomasin että huoneessani oli pengottu kun en ollut paikalla vierailun aikana :( Onneksi saan nykyään valita itse kuka tulee kotiini

Vierailija kirjoitti:

Lapsena jo odotin kauhulla kun tietyt perhetutut lapsineen tulivat kylään. Rikkoivat, varastivat pikkusälää, käyttäytyivät kuin maailmanomistajat ja kerran huomasin että huoneessani oli pengottu kun en ollut paikalla vierailun aikana :( Onneksi saan nykyään valita itse kuka tulee kotiini

Kyllä!

En

Vähemmistönä näyttäisi olevan taaperokyläilijöistå nauttivat. 😀 On se kyllä tuskaa.

Minulla ei ole omia lapsia. On kiva kun ystävätär käy taaperonsa kanssa ja serkkuni taaperon ja 2kk vauvan kanssa. Aina pidämme yhdessä huolen siitä, että taaperot eivät revi mitään alas tai telo itseään. Pikkuvauvat ovat ihania. Myönnän että olen voipunut kun meteli vierailun loputtua lakkaa :).

Vierailija kirjoitti:

Itse pikkulapsien kanssa leikkimistä tai vahtimista vastaan mulla ei ole mitään, mutta en kyllä siitä tykkää, että kotiin tulevat, etenkään jo konttaavat tai kävelevät taaperot. Ihan vaan siksi, että kotiani ei ole suunniteltu lapselle sopivaksi. Eihän siinä ehtisi kuin vahtia sitä lasta, jos se vähänkään enemmän kykenee liikkumaan. Esim mun ikean hyllyt ja kaapit ei ole mitenkään seinissä kiinni, ja itse osaan olla kaatamatta niitä roikkumalla ovissa tai laatikoissa, mutta joku taapero kun avaisi kirjahyllyn oven ja roikkuisi siinä niin se kyläreissu olisi kahdessa sekunnissa taputeltu. Eikä edes tarvi olla vastuuton vanhempi, että tuon verran silmä välttää. Sylivauvan ja vasta ryömivän lapsen toki päästän vanhemman kanssa, yksin en hoitoon ottaisi hetkeksikään kun ei minulla ole kokemusta niin pienistä. Luotan, että jos kutsun jonkun kylään ja annan tämän ottaa vauvansa mukaan, olen kyläilijän kanssa sen verran hyvissä väleissä, että jos sattuu tulemaan puklu matolle tai sohvalle, pulauttajan vanhempi osallistuu pesetyskustannuksiin mikäli tarvii.

Annan ottaa mukaan.. joo sulla ei todellakaan ole ollut lapsia. Puklu matolle tai sohvalle ei kuitenkaan vaadi pesulapesettämistä jos sen poistaa siitä heti perään. Ihme nipottajia. No en mäkään kyllä tulisi edes hyvin käyttäytyvän lapseni kanssa sun luo kylään koska vaikka oltaisiin kuinka hyvissä väleissä niin kokisin oloni hyvin kiusalliseksi sun luona kun oikeasti ei voisi kuunnella tai jutella sun kaa mitään kun silmät pitää olla koko ajan kiinni 3kk vanhassa vauvassa joka ei edes vielä liiku mihinkään mutta puklu voi tulla. Tiedoksesi, ei ne enää puklauttele kun lähtevät liikkumaan. Ja sit varsinkaan sun luo ei kannata tulla. Eli pliis, älä kutsu ketään kylään, on vaivalloista teille molemmille.

Vierailija kirjoitti:

En tykännyt edes mennä pienten lasten kanssa kylään sellaiseen paikkaan, jossa ei ole pieniä lapsia. Ensinnäkin lapsilla ei ollut mitään tekemistä ja toisekseen keskustelut ja kahvittelut sai kyllä unohtaa, kun piti vahtia silmä kovana, ettei tenavat koskeneet mihinkään lasitavaraan, tai no ylipäätään mihinkään. Kävin ehkä hiukan ylikierroksillakin, kun en halunnut että kukaan ajattelee, etten välitä mitä lapseni tekevät. Kuljin perässä ja vahdin ja huokaisin onnesta kun pakollinen vierailu (esim. vanhojen isovanhempieni luo) oli ohitse. Mielelläni kävin sitten taas ilman lapsia istumassa tuntikausia ja juttelemassa mukavia. Tuo taapero- ja vauvaikäisen vahtiminen vaan siinä mingmaljakoiden keskellä ei oikein kiehtonut.

Sama. Mä en mene edes tietyn kaverin luo koska se olisi vain vaivalloista kun mihinkään ei voi antaa lapsen koskea ja sitä kaveriakin häiritsee jos lapsi edes istuu sohvalla tai matalalla ikkunalaudalla ettei vaan mene ikkunalauta tai ikkuna rikki. Vaikka näkee jo metrien päähän että toinen ei todellakaan pyöri, huido tai mitään edes siinä istuessaan. Ja kun olen lapsen kanssa kotona ja siten päävastuu ajanvietosta lapsen kanssa minulla vrt mieheni joka on töissä, niin se vaan tarkoittaa sitä että emme sitten tapaa tällaisen ystävän kanssa kuin todella harvoin koska hän ei pysty sietämään lapsia. Ja vaikka omaa lastani puolustan niin kyse ei ole mistään ADHD-tapauksesta tai edes siitä että antaisin toisen käyttäytyä miten sattuu, päin vastoin aika tiukat on rajat, mutta tunnen että ystävääni nähdessä lapsi ei saisi edes hengittää ääneen niin parempi näin. En myöskään halua natseilla ko.rajan yli koska ystävä ei kykene sietämään, ei ole lapsen tehtävä kärsiä siitä.

Suvusta löytyy myös täti, jonka tapaaminen on yhtä haastavaa, kyselee milloin käytäisiin mutta hänen kotiin mahdoton mennä, ja kahvilassa/ulkonakin tapaamiset vaikeita kun esimerkiksi kadulla kävelyn täytyy tapahtua aivan suoraan ja tiukasti kadun reunassa. Yritä siinä sitten selittää se 2v täyttäneelle ja täti puree hammasta. Mahdoton miellyttää niin on todettu että nähdään sitten vuosien päästä kun kyetään täyttämään vaatimukset.

Meillä keskitytään juuri näistä syistä tapaamaan toisia samassa tilanteessa olevia lapsiperheitä, ja niistäkin mieluiten niitä, joiden kanssa lapsilla synkkaa ja/tai kasvatus/sallimisen/kieltämisen rajat ovat samat. Tällöin toisen lasta voi kieltää siinä missä omaansakin ollaanpa kenen kotona tahansa.

Lasten myötä olen todennut että onpa onni että on tällaisia samanhenkisiä tuttuja, sillä vastaavasti erityisen raastavaa on kun toiset antaa lapsensa esim töniä muita tai tulla viemään kädestä, ja itse joudun sitten kasvattamaan sitä toistakin lasta. Miksi sallisin että omaa lastani saa töniä jos kiellän häntä tönimästä muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein kerran sen virheen että otin taaperon lapsettoman ystäväni luokse mukaan. Ystävä oikeasti odotti että 2 vuotias istuu kiltisti kahvipöydässä ja syö keksiä lautasen päällä murustamatta :D no, yritti tietysti repiä lipastojen ja hyllyjen päältä kaiken, jonka estin, mutta annoin hänen ottaa yhden tyhjän muovipullon pöydältä leikkiin. Olisi viihtynyt sen kanssa mutta ystävä otti sen pois ettei lattiaan tule kuhmuja..

Kai sä sanoit, että jos lattiaan tulee kuhmu, sitä maksat lattiaremontin? Tokihan olisit niin tehnyt, jos muovipullon hakkaamisesta olisi tullut parkettiin, laminaattiin tai mitä nyt olikaan kuhmu? 

Aika kovaa tekoa saa olla joku peruslimpparipullo että sillä saisi lattiaan jäljen.

Ja sitten se kun ne hakkaa lusikalla tms pöydänkantta! 😡

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykännyt edes mennä pienten lasten kanssa kylään sellaiseen paikkaan, jossa ei ole pieniä lapsia. Ensinnäkin lapsilla ei ollut mitään tekemistä ja toisekseen keskustelut ja kahvittelut sai kyllä unohtaa, kun piti vahtia silmä kovana, ettei tenavat koskeneet mihinkään lasitavaraan, tai no ylipäätään mihinkään. Kävin ehkä hiukan ylikierroksillakin, kun en halunnut että kukaan ajattelee, etten välitä mitä lapseni tekevät. Kuljin perässä ja vahdin ja huokaisin onnesta kun pakollinen vierailu (esim. vanhojen isovanhempieni luo) oli ohitse. Mielelläni kävin sitten taas ilman lapsia istumassa tuntikausia ja juttelemassa mukavia. Tuo taapero- ja vauvaikäisen vahtiminen vaan siinä mingmaljakoiden keskellä ei oikein kiehtonut.

Sama. Mä en mene edes tietyn kaverin luo koska se olisi vain vaivalloista kun mihinkään ei voi antaa lapsen koskea ja sitä kaveriakin häiritsee jos lapsi edes istuu sohvalla tai matalalla ikkunalaudalla ettei vaan mene ikkunalauta tai ikkuna rikki. Vaikka näkee jo metrien päähän että toinen ei todellakaan pyöri, huido tai mitään edes siinä istuessaan. Ja kun olen lapsen kanssa kotona ja siten päävastuu ajanvietosta lapsen kanssa minulla vrt mieheni joka on töissä, niin se vaan tarkoittaa sitä että emme sitten tapaa tällaisen ystävän kanssa kuin todella harvoin koska hän ei pysty sietämään lapsia. Ja vaikka omaa lastani puolustan niin kyse ei ole mistään ADHD-tapauksesta tai edes siitä että antaisin toisen käyttäytyä miten sattuu, päin vastoin aika tiukat on rajat, mutta tunnen että ystävääni nähdessä lapsi ei saisi edes hengittää ääneen niin parempi näin. En myöskään halua natseilla ko.rajan yli koska ystävä ei kykene sietämään, ei ole lapsen tehtävä kärsiä siitä.

Suvusta löytyy myös täti, jonka tapaaminen on yhtä haastavaa, kyselee milloin käytäisiin mutta hänen kotiin mahdoton mennä, ja kahvilassa/ulkonakin tapaamiset vaikeita kun esimerkiksi kadulla kävelyn täytyy tapahtua aivan suoraan ja tiukasti kadun reunassa. Yritä siinä sitten selittää se 2v täyttäneelle ja täti puree hammasta. Mahdoton miellyttää niin on todettu että nähdään sitten vuosien päästä kun kyetään täyttämään vaatimukset.

Hei näin onkin parempi että ette vie lapsianne pikkulapsettomiin kyläpaikkoihin! Kun te kaikki mammat oivaltaisittekin tämän, mutta kun ei! Mä en tykkää että meille tuodaan pikkulapsia kylään, mutta annan tuoda, koska en näe äitiäkään muuten. Miksi te pikkulasten äidit ette voi oma-aloitteisesti ehdottaa tapaamisia ilman naperoita vaikka kahvilaan tms? Tapaaminen olisi kummallekin mukavampi. Tai lähtekää ystävän luo kahville joskus ilman niitä tuholaisia? Säästyy ystävä monelta murheelta ja sinäkin saat rentoutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykännyt edes mennä pienten lasten kanssa kylään sellaiseen paikkaan, jossa ei ole pieniä lapsia. Ensinnäkin lapsilla ei ollut mitään tekemistä ja toisekseen keskustelut ja kahvittelut sai kyllä unohtaa, kun piti vahtia silmä kovana, ettei tenavat koskeneet mihinkään lasitavaraan, tai no ylipäätään mihinkään. Kävin ehkä hiukan ylikierroksillakin, kun en halunnut että kukaan ajattelee, etten välitä mitä lapseni tekevät. Kuljin perässä ja vahdin ja huokaisin onnesta kun pakollinen vierailu (esim. vanhojen isovanhempieni luo) oli ohitse. Mielelläni kävin sitten taas ilman lapsia istumassa tuntikausia ja juttelemassa mukavia. Tuo taapero- ja vauvaikäisen vahtiminen vaan siinä mingmaljakoiden keskellä ei oikein kiehtonut.

Sama. Mä en mene edes tietyn kaverin luo koska se olisi vain vaivalloista kun mihinkään ei voi antaa lapsen koskea ja sitä kaveriakin häiritsee jos lapsi edes istuu sohvalla tai matalalla ikkunalaudalla ettei vaan mene ikkunalauta tai ikkuna rikki. Vaikka näkee jo metrien päähän että toinen ei todellakaan pyöri, huido tai mitään edes siinä istuessaan. Ja kun olen lapsen kanssa kotona ja siten päävastuu ajanvietosta lapsen kanssa minulla vrt mieheni joka on töissä, niin se vaan tarkoittaa sitä että emme sitten tapaa tällaisen ystävän kanssa kuin todella harvoin koska hän ei pysty sietämään lapsia. Ja vaikka omaa lastani puolustan niin kyse ei ole mistään ADHD-tapauksesta tai edes siitä että antaisin toisen käyttäytyä miten sattuu, päin vastoin aika tiukat on rajat, mutta tunnen että ystävääni nähdessä lapsi ei saisi edes hengittää ääneen niin parempi näin. En myöskään halua natseilla ko.rajan yli koska ystävä ei kykene sietämään, ei ole lapsen tehtävä kärsiä siitä.

Suvusta löytyy myös täti, jonka tapaaminen on yhtä haastavaa, kyselee milloin käytäisiin mutta hänen kotiin mahdoton mennä, ja kahvilassa/ulkonakin tapaamiset vaikeita kun esimerkiksi kadulla kävelyn täytyy tapahtua aivan suoraan ja tiukasti kadun reunassa. Yritä siinä sitten selittää se 2v täyttäneelle ja täti puree hammasta. Mahdoton miellyttää niin on todettu että nähdään sitten vuosien päästä kun kyetään täyttämään vaatimukset.

Hei näin onkin parempi että ette vie lapsianne pikkulapsettomiin kyläpaikkoihin! Kun te kaikki mammat oivaltaisittekin tämän, mutta kun ei! Mä en tykkää että meille tuodaan pikkulapsia kylään, mutta annan tuoda, koska en näe äitiäkään muuten. Miksi te pikkulasten äidit ette voi oma-aloitteisesti ehdottaa tapaamisia ilman naperoita vaikka kahvilaan tms? Tapaaminen olisi kummallekin mukavampi. Tai lähtekää ystävän luo kahville joskus ilman niitä tuholaisia? Säästyy ystävä monelta murheelta ja sinäkin saat rentoutua.

Niin kuin mun näppäimiltä joka sana!

Tämä nyt on vähän off topic mutta kuitenkin...

Olen satunnaisesti töissä äitini pienessä kahvilassa. Lapsiperheet ovat kaikkein kamalimpia asiakkaita. Muksut juoksee ympäri kahvilaa, lääppii vitriinin lasit tahmaisiksi ja tulee tiskin taakse. Kerran löysin yhden keittiöstä. Vanhemmat on yleensä naama kiinni puhelimessa tai "syventyneinä" keskusteluun. Se j u m a l a t o n sotku minkä yksi lapsiperhe voi saada aikaan vartissa; monet kerrat olen joutunut sen jälkeen oikeasti hakemaan rikkasihvelin, luutun ja pesusoikon että saan pöydän ympäristön oikeasti puhtaaksi kun lattia on täynnä pullaa, hilloa ja mehua. Pöydällä viisikymmentä käytettyä servettiä (osa niistä tietysti liotettu jossain mehussa) ja lähes kaikki syömättä (aina kaikille pitää ostaa omat pullat ja leivät eikä kukaan koskaan kuin näpertele ruokaansa). Ja se melu! Vaikka kahvilassa ollaankin niin mielestäni myös muita asiakkaita tulee kunnioittaa; ihmiset tulevat sinne seurustelemaan, lounastamaan, jotkut tekemään töitä. Hiljaa ei tarvitse olla mutta ei myöskään käyttäytyä niinkuin oltaisiin jossain leikkipuistossa.

Ja tämä nyt olisi ihan ok ja elämää jos sitä sattuisi satunnaisesti mutta tämä on ennemmin sääntö kuin poikkeus.