Te joilla ei ole pieniä lapsia, tykkäättekö kun kotiinne tulee vauva-/taaperokyläilijöitä?
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
herramunjee, kasvattakaa ne lapsenne . Ei, lapsen EI tarvitse saada edes kotona koskea joka paikkaan. Ja Ei lapsen ei tarvitse olla koko ajan maailman napa. Niitä käytöstapoja voi ja pitää alkaa opettamaan heti kun lapsi ymmärtää puhetta. Ja kyllä , käytöstapojen opettaminen on vanhempien vastuulla, ei kenenkään muun.
Ja ennenkuin joku tulee pätemään, että hanki itse lapsia ja kokeile, kuinka vaikeaa on kasvattaa, niin on omia ja on kasvatettu jo ihan aikuisiksi asti. Tuskin se kasvattaminen on sen vaikeampaa nykyaikana, kuin se oli 20 vuotta takaperin.
Mä oon yli 40-vuotias ja myös kasvattanut lapseni tervepäisiksi ja hyvätapaisiksi nuoriksi aikuisiksi. Ja meillä kyllä oli lapsilla säännöt ja kuri, mikä siis nykyaikana tuntuu puuttuvan ihan tyystin. Nää nuoret äitylit on jotenkin ihan hukassa ja YRITTÄVÄT hirveesti noudattaa sitä lapsentahtista lempeää kasvatusta, mutta metsäänhän nuo menevät ja lapsista kasvaa pieniä piruja, sarvet vain puuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Jos hankkisin lapsia, niin tuskin saisin ketään äitikavereita itselleni. Minä opettaisin lapselle pienestä pitäen ihan perus käytöstapoja, esimerkiksi että syödään ruokapöydässä, ei sotketa huvikseen, ei kosketa joka paikkaan/tavaraan ja että kylässä pitää käyttäytyä kyläpaikan säännöillä. Näin minut on kasvatettu ja hyvin oon pärjännyt.
Yksi kaveri kävi kerran 1v lapsensa kanssa kylässä ja lapselle totta kai oli omaa evästä, jotain sen ikäisille tarkoitettuja muroja. Tämä lapsen äiti sitten laittoi niitä muroja keittiön penkille ja sohvapöydälle??! Ihan vaan, että napero sai sitten kulkiessaan napsia niitä sieltä täältä. Kyllä harmittaa, etten heti kehdannut sanoa, että nyt murot pois meidän huonekaluilta ja keittiöön syömään. Tää äiti oli kuin kotonaan ja etsi lapselle jotain naposteltavaa myös MEIDÄN jääkaapista. Ei siis sanonut mitään, nousi vaan yhtäkkiä ja sitten olohuoneeseen kuulin jääkaapin oven käyvän. Puolikas banaani jäi tiskipöydälle myös tämän vierailun jälkeen.
Tätä lähmäruokaa saa kyllä pikkumukeloiden jälkeen siivota lähes joka paikasta! Oon niitä himpskatin maissinaksuja joka puolella, keksinmurenoita, tyhjiä niitä mitä-ne-nyt-syö semmosia joitain kauheita hedelmäsoserutkuja (valkoisia joissa joku pieni korkki), puolitäysiä laseja, kauheat sormenjäljet joka paikassa kun ovat koko kulkeneet naposteltaviensa kanssa ympäri taloa.
Mä oon yli 40-vuotias ja myös kasvattanut lapseni tervepäisiksi ja hyvätapaisiksi nuoriksi aikuisiksi. Ja meillä kyllä oli lapsilla säännöt ja kuri, mikä siis nykyaikana tuntuu puuttuvan ihan tyystin. Nää nuoret äitylit on jotenkin ihan hukassa ja YRITTÄVÄT hirveesti noudattaa sitä lapsentahtista lempeää kasvatusta, mutta metsäänhän nuo menevät ja lapsista kasvaa pieniä piruja, sarvet vain puuttuvat.[/quote]
Valitettavasti tämä nykykasvatuksessa vallitseva kurin puute, näkyy kyllä sitten myös vanhemmilla lapsilla koulukäyttäytymisessä. Jokaisen nykylapsen vanhemman pitäisi ymmärtää, että kuri ei ole synonyymi väkivallalle ja myös sitä kuria voi pitää lempeästi.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon yli 40-vuotias ja myös kasvattanut lapseni tervepäisiksi ja hyvätapaisiksi nuoriksi aikuisiksi. Ja meillä kyllä oli lapsilla säännöt ja kuri, mikä siis nykyaikana tuntuu puuttuvan ihan tyystin. Nää nuoret äitylit on jotenkin ihan hukassa ja YRITTÄVÄT hirveesti noudattaa sitä lapsentahtista lempeää kasvatusta, mutta metsäänhän nuo menevät ja lapsista kasvaa pieniä piruja, sarvet vain puuttuvat.
Valitettavasti tämä nykykasvatuksessa vallitseva kurin puute, näkyy kyllä sitten myös vanhemmilla lapsilla koulukäyttäytymisessä. Jokaisen nykylapsen vanhemman pitäisi ymmärtää, että kuri ei ole synonyymi väkivallalle ja myös sitä kuria voi pitää lempeästi.
Niin siis en myöskään tuolla kurilla tarkoittanut väkivaltaa, vaan ihan sitä että tiukasti kun jotain on sanottu, niin sitten on toteltu. Koskaan ei ole tarvinnut omien lasten kanssa nostella mitään kynttilöitä sun muita pois kun lapsille on tiukasti sanottu että niihin ei kosketa ja kylässä on käsketty olemaan kunnolla, samoin kaupassa jne. Koetella ne ovat yrittäneet, mutta aikuiset eivät ole lähteneet siihen pelleilyyn mukaan. Ikinä ei ole mitään itkupotkuraivareita kaupan lattialla meidän perheessä suvaittu, eikä niitä ole myöskään nähty.
Meillä ei ole lapsia, eikä vieraita juurikaan käy. Ei kaveerata lapsiperheiden kanssa.
Jos jostain syystä lapsiperhe yrittäisi tulla käymään niin keksitään joku tekosyy, miksei voi tulla.
Olisi kiva kuulla näiltä äideiltä, jotka antavat lastensa tehdä mitä lystäävät kylässä, että mistä se johtuu?
En tykkää. Oon joutunut uusimaan sohvankin, kun yks ystävä röyhtäytti vauvaansa siinä ja sen jälkeen sohvan selkänoja oli siinä maitopulautuksessa. Ystävä siivosi kyllä jäljet, mutta se haju jäi ja pysyi. Yök!
Tapaan mieluummin lapsillisiä ystäviä heillä tai vaikka puistossa, jos ilman lapsia eivät pääse lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla näiltä äideiltä, jotka antavat lastensa tehdä mitä lystäävät kylässä, että mistä se johtuu?
Oon samaa mieltä, pitäs varmaan aloittaa uusi ketju: "Miksi annat lapsesi käyttäytyä kylässä kuin pieni apina?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva kuulla näiltä äideiltä, jotka antavat lastensa tehdä mitä lystäävät kylässä, että mistä se johtuu?
Oon samaa mieltä, pitäs varmaan aloittaa uusi ketju: "Miksi annat lapsesi käyttäytyä kylässä kuin pieni apina?"
Ei äidit näe lastensa touhuissa mitään väärää koska ruusunpunaiset lasit sumentavat niiden näön.
No en!
Naapurustoon kuuluu lapsiperheitä, joiden kyläilyyn olen tyystin kyllästynyt. En ihmisiin vaan heidän tapaansa olla kylässä.
Työskentelen lasten parissa päivittäin ja itsellänikin on aikuisia lapsia.
Ei se tarkoita sitä, että vapaa-ajallani, omassa kodissani hyväksyisin lasten omavaltaista käytöstä, johon vanhemmat eivät puutu.
En myöskään halua opastaa vierasta lasta käytöstavoille kodissani, jos huoltaja on vieressä ja läsnä tilanteessa.
Lapset katsovat vapaudekseen olla uteliaita, katsoa purkkeihin ja purnukoihin. Pyytää, ruinata saanko tuon tai tuon, kahmia tarjoilupöydästä tarjottavaa, leivittää murusia, ahmia niin kauan kuin riittää. Pyytää jopa lisää tarjottavaa.
Valittavat jopa nälkäänsä vanhempansa kuullen. Ei pyhä Sylvi!
Kotini huoneet ja tilat kiinnostavat, vaikka ei ole huoneistoesittely meineillään.
Pikkuruisten taaperoiden uteliaan käytöksen ymmärrän, ne kun ovat sellaisia nöperöisiä vaeltajia.
Kyseessä on kuitenkin kouluikäisiä lapsia, joten heillä on riittävästi jo kehittynyt oman käytöksensä ohjaus ja toimintamallit.
Hei, hei.... eivätkä ole köyhiä tai vähäosaisia perheitä. Ei ollenkaan. Leveästi elelevät. Hyvin koulutettuja ja lapsetkin ovat "kasvatettuja," ammattikasvattajia vahemmatkin..
Jos huumorilla pitäisi kuitata, niin todella huonolaatuista tai täysin toisella levelillä.
Mielestäni lasten käytös viittaa kerjäämisen hienostuneelta tavoitteelta.
Kokeilua saavatko tahtonsa periksi. Ja vanhempien mielestä lapsen kai pitää saada mitä tahtoo. Vanhemmat seuraavat sivusta hymyssä suin, " Jopas tuo meidän muksu osaa olla sukkela suustaan."
Tässä lienee sukupolvien välinen kuilu kasvatuksessa.
En aio rakentaa siltaa tai yrittää edes hypätä yli.
Pysyn mielummin omalla puolellani ja muut omallaan. Ilman riitaa.
Hyväksyn lapsia kodissani iloisella mielellä, kunhan joku muu holhoaa heitä ja ohjaa käyttäytymään. Ja sekin työ on tehty jo siellä omassa kodissa eikä opintoretkillä toisten kodeissa.
Peruskohteliaisuus riittää ja kunnioitus toisen omaisuutta, kotia kohtaan.
Piparin saa kylässä ja leipää kotona. Jos ei toisin ole kyläilyn suhteen ennakolta sovittu.
Enkä aio kehitellä aktiviteettihuonetta kyläileville varhaisnuorisolle.
Joskus vaan täytyy oppia vaan ihan olemaan jopa kyläpaikassa.
No, eipa tässä tämän kummempaa.
Meillä on liikaa vaaroja pikkulapsille. Meillä on mm. useita matalia lasipöytiä sohvapöytänä ja sivupöytinä, ja isot kirjahyllyt, joissa on lasiovet lattiasta kattoon.
En halua meille kylään pieniä, villejä taaperoita, koska pelkään heidän loukkaavan itsensä. Etenkin juuri kävelemään oppineet ovat vaarassa. Vauvat on tervetulleita, samoin isommat lapset, jotka hallitsevat liikkumisensa ja jotka uskovat kieltoja.
En tykkää. Mulla on ystävyyssuhteet tosissaan kriisiytyneet kun pikkulapsia on tullut kuvioihin. En siedä yhtään että tulevat meille kylään tai en muutenkaan halua niiden kanssa aikaani viettää ja äitinsä mielestä ovat oikein söpöpupuluttanoita eikä hän voi mitenkään tajuta että mun mielestä ne on kaikkea muuta. Harmi. Kultaista keskitietä ei tunnu löytyvän.
Vauvoista en oo ikinä tykänny, mut ei ne nyt kylässä mua mitenkää haittaa jos vanhemmat hoitaa sen eikä puolväkisin yritä tyrkätä syliin. Mutta taaperoikäsistä vieraista tykkään tosi paljon. Niitten tohotusta on niin kiva katella. Ainaki just vähä kerrallaa noin kun eivät oo omia :P Itellä on siis kouluikäset lapset.
Tervetuloa.
Toki siinä vaiheessa kun ovat liikkumaan just oppineet ja joka paikkaan pitää päästä ja koskea, niin toivoisin vähän varoitusta etukäteen, niin voin siirtää ne mahdollisesti rikki menevät esineet pois tieltä jo ennen. Ei mee sit vierailu siihen että mä koitan pysyä edellä paaperoa ja nostella tavaroita. Se on vähän tympeää itsellekin; tulee sellainen olo etten pitäisi lapsista. Ja se ei pidä paikkaansa.
Todellakin tykkään! <3 <3 <3 Toivon vain, että pysyvät asunnossani hengissä, etenkin tukehtumatta.
Eniten ihmettelen kyllä tuota että ei anneta eläinten olla rauhassa. Kissa yrittää mennä piiloon, lapsi menee perässä häiritsemään eikä vanhemmat estä. Jos se raapasee niin ihan oma vika
Näiden riiviöiden vanhemmilta tosiaan toivottaisiin kommentteja tähän ketjuun. Eikö niitä todellakaan ole?
Jos hankkisin lapsia, niin tuskin saisin ketään äitikavereita itselleni. Minä opettaisin lapselle pienestä pitäen ihan perus käytöstapoja, esimerkiksi että syödään ruokapöydässä, ei sotketa huvikseen, ei kosketa joka paikkaan/tavaraan ja että kylässä pitää käyttäytyä kyläpaikan säännöillä. Näin minut on kasvatettu ja hyvin oon pärjännyt.
Yksi kaveri kävi kerran 1v lapsensa kanssa kylässä ja lapselle totta kai oli omaa evästä, jotain sen ikäisille tarkoitettuja muroja. Tämä lapsen äiti sitten laittoi niitä muroja keittiön penkille ja sohvapöydälle??! Ihan vaan, että napero sai sitten kulkiessaan napsia niitä sieltä täältä. Kyllä harmittaa, etten heti kehdannut sanoa, että nyt murot pois meidän huonekaluilta ja keittiöön syömään. Tää äiti oli kuin kotonaan ja etsi lapselle jotain naposteltavaa myös MEIDÄN jääkaapista. Ei siis sanonut mitään, nousi vaan yhtäkkiä ja sitten olohuoneeseen kuulin jääkaapin oven käyvän. Puolikas banaani jäi tiskipöydälle myös tämän vierailun jälkeen.