Te joilla ei ole pieniä lapsia, tykkäättekö kun kotiinne tulee vauva-/taaperokyläilijöitä?

Tykkään. Vauvat ja taaperot, mummut ja vaarit ovat meille kaikki yhtä tervetulleita. 

Vierailija kirjoitti:

kyllä niitä tulla voi, mutta minun tehtäviini ei niitä kuulu vahtia. Oma jälkikasvuni on jo lähes aikuisia.

eikö niitä taaperoita voi jo kotona opettaa , että kaikkeen ei kosketa? ei minulla ollut koskaan ongelmaa omien pieniä ollessa, että olisivat menneet klähmimään kyläpaikassa maljakoita ynnä muita. meillä ei ole aikanaan lapset kotonakaan saaneet pieninä kaikkea käpälöidä ja se oli itsestään selvää jo pienestä, että kylässä ei kosketa yhtään mihinkään.  ei sen taaperon tarvitse kotonakaan saada aukoilla kaappeja ja laatikoita ja käpälöidä joka jumalan esinettä. sen voi ihan opettaa hyvinkin pienille. Eikä ole traumoja noille omillenikaan tullut, vaikka eivät ole saaneet kaikkea käpälöidä pieninä.

Onkohan ajankuva jotenkin muuttunut? Mullakin nuoria aikuisia lapsia eivätkä he tuolla tavalla kylässä KOSKAAN käyttäytyneet kuin nämä nykytaaperot.

Kyllä tykkään, kaiken ikäiset lapset ovat tervetulleita. Rakastan lapsia, ikävä kyllä en itse saanut yhtään. Tykästyn helposti lapsiin, oli ne sukulaisia tai ei.

En. Meille syntyi kolme lasta pienillä ikäeroilla vuosituhannen alussa. Silloin oli se ja sama oliko talossa 3 vai 13 lasta samaan aikaan. Kaaos oli ihan samanlainen. Tykkäsin lapsivieraista ja meillä sai olla vapaasti. Koti oli lapsiturvallinen, täynnä leluja ja tekemistä.

Nyt lapset ovat lähes aikuisia, eikä meillä ole enää pottia, syöttötuoleja tai räkää sohvatyynyissä jo valmiiksi. En enää tykkä yhtään alle 5-vuotiaista lapsivieraista. Haluan, että meillä syödään sivistyneesti, eikä heitellä "pahaa" ruokaa lattialle, pyyhitä käsiä nojatuoliin, niistetä verhoon, vahinkopissata matolle tai rämpytellä telkkaria päälle ja pois. En vain jaksa sitä enää, kun siitä vaiheesta on onnellisesti päästy jo yli ja koti on sistustettu ihmisten - ei pikkutuholaisten - tarpeisiin.

En tykkää. Äiti keskittyy yleensä 99% pelkästään jälkikasvuunsa ja koska lapsi on se vierailun päätähti lähes koko ajan, niin en koe saavani vierailulta muuta kuin tahmaisen kahvipöydän siivoilua.

Omassa lapsuudessani vanhemmat vaativat siistiä käytöstä kahvipöydässä ja sen jälkeen hiljaista leikkimistä tai istumista sohvalla. Silloin lapset olivat osa elämää, eivät sen keskipiste.

Vierailija kirjoitti:

Aika kummallisia kommentteja. Jotenkin kuin yhteiskunnastamme olisi hävinnyt taju, että lapset ovat osa normaalia elämää. Kuten ovat vanhuksetkin. Jokainen elää omassa kodissaan omalla tyylillään mutta todella surullista ja rajoittavaa jos täytyisi seurustella vain juuri samanlaisten, samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa: nuorten velojen keskenään, eläkeläisten omissa piireissään. Meillä käy vieraita piipahtamassa tai pidemmillä visiiteillä laidasta laitaan: nuoremmat lapset ja heidän kavereitaan (nuoria aikuisia) kun lapset kotikaupungissa käymässä, vanhimman lapsemme perhe taaperon kanssa, eläkeläisiä... Kotimme on tehty myös elämänkestäväksi, mitään liian kallista ja särkuvää ei ole jätetty kovin alas ettei taaperot tai koira hännällään sitä tiputa. Jos jotain menee likaiseksi niin siivotaan tai pestään, rikki, niin ostetaan kaupasta. Minusta koti on paikka jossa on hyvä olla ja johon läheisten ystävien on hyvä tulla, ei kauniiden tavaroiden arka vitriini.

Niin omia lapsenlapsia, jotka käyvät usein. Tai oma koira. Koti on jo valmiiksi heille sopiva, eivätkä he ole satunnaisia vietaita.

Näin oli meilläkin mummolassa, silti ei pientä lasta päästetty yksinään seikkailemaan joku katsoi perään. Toisessa mummolassa taas oli papan insuliinit ja lääkkeet keittiön pöydän tuolilla aina.

Vierailija kirjoitti:

En. Meille syntyi kolme lasta pienillä ikäeroilla vuosituhannen alussa. Silloin oli se ja sama oliko talossa 3 vai 13 lasta samaan aikaan. Kaaos oli ihan samanlainen. Tykkäsin lapsivieraista ja meillä sai olla vapaasti. Koti oli lapsiturvallinen, täynnä leluja ja tekemistä.

Nyt lapset ovat lähes aikuisia, eikä meillä ole enää pottia, syöttötuoleja tai räkää sohvatyynyissä jo valmiiksi. En enää tykkä yhtään alle 5-vuotiaista lapsivieraista. Haluan, että meillä syödään sivistyneesti, eikä heitellä "pahaa" ruokaa lattialle, pyyhitä käsiä nojatuoliin, niistetä verhoon, vahinkopissata matolle tai rämpytellä telkkaria päälle ja pois. En vain jaksa sitä enää, kun siitä vaiheesta on onnellisesti päästy jo yli ja koti on sistustettu ihmisten - ei pikkutuholaisten - tarpeisiin.

Näinpä juuri, sama tilanne täällä. Ja mua ärsyttää kun pikkulasten äidit nyrpistelevät kun kodissamme on lasitavaraa esillä, valkoisia tekstiilejä, kynttilöitä jne. Ei ollut silloin kun meillä oli pikkulapsia, nyt on ja tuntuu että hirveen vaikeeta on pikkulasten äitien tätä tajuta....!?! Meillä ei ole tarvetta enää pikkulapsiturvalliselle kodille, ei teilläkään sitten joskus enää ole ja nautitte siitä sitten aivan sikana ja täysillä, lupaan sen! Eikä teistä ole siinä vaiheessa ollenkaan niin kivaa kun joku lapsi tulee teille riehumaan, sotkemaan ja kiskomaan kauniita tavaroitanne alas. Eli en tykkää myöskään alle 5-vuotiaista vieraista, tätä vanhemmat - welcome!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä niitä tulla voi, mutta minun tehtäviini ei niitä kuulu vahtia. Oma jälkikasvuni on jo lähes aikuisia.

eikö niitä taaperoita voi jo kotona opettaa , että kaikkeen ei kosketa? ei minulla ollut koskaan ongelmaa omien pieniä ollessa, että olisivat menneet klähmimään kyläpaikassa maljakoita ynnä muita. meillä ei ole aikanaan lapset kotonakaan saaneet pieninä kaikkea käpälöidä ja se oli itsestään selvää jo pienestä, että kylässä ei kosketa yhtään mihinkään.  ei sen taaperon tarvitse kotonakaan saada aukoilla kaappeja ja laatikoita ja käpälöidä joka jumalan esinettä. sen voi ihan opettaa hyvinkin pienille. Eikä ole traumoja noille omillenikaan tullut, vaikka eivät ole saaneet kaikkea käpälöidä pieninä.

Onkohan ajankuva jotenkin muuttunut? Mullakin nuoria aikuisia lapsia eivätkä he tuolla tavalla kylässä KOSKAAN käyttäytyneet kuin nämä nykytaaperot.

Eivät aukoneet kotona kaappeja vai eivät aukoneet kylässä kaappeja?

Vierailija kirjoitti:

En tykkää. Äiti keskittyy yleensä 99% pelkästään jälkikasvuunsa ja koska lapsi on se vierailun päätähti lähes koko ajan, niin en koe saavani vierailulta muuta kuin tahmaisen kahvipöydän siivoilua.

Omassa lapsuudessani vanhemmat vaativat siistiä käytöstä kahvipöydässä ja sen jälkeen hiljaista leikkimistä tai istumista sohvalla. Silloin lapset olivat osa elämää, eivät sen keskipiste.

Täyttä asiaa! Hyvä kommentti. Tässä syy miksi en vieraile pikkulapsiperheitä enkä kutsu heitä myöskään meille. En jaksa.

Vierailija kirjoitti:

EEEEEEEEN TYKKÄÄÄÄÄ!!!! Kaikki em. syyt + se että kun ipanoita raijataan meille, niin mukaan ei ole otettu mitään ipanan leluja eikä meillä ole mitää leluja antaa hänen käyttöönsä. Siinä sitten hyöritään ja pyöritään ipanan ympärillä koko kyläilyaika ja se on tietty kyllästynyt ja marisee meidän aikuiskodissa. Aaaargh.

Ja Iittaloita, kynttilöitä, veitsiä, Kählereitä sun muita EN nosta ipanalta sivuun. Vanhempansa saa katsoa perään ja jos tiputtaa, korvatkoon. Jos oksentaa tai paskoo Vallilan/VM Carpetin matoille, valkoisille nojatuoleille tai Balmuirin tyynyliinoille, korvatkoon sotkut. Jos tulee haava, oliko se sitten mun vikani? En minä käskenyt sinne veitsilaatikolle mennä penkomaan!

Jos lapsia on vain yksi, sen perään ehtii edes jotenkuten katsoa, kahden (tai enemmän) lapsen perheitä en ikinä kutsu meille kylään, sillä sehän on täyttä kaaosta! Ja kun tosiaan, äidit eivät katso niiden ipanoidensa perään tarpeeksi. Se lähmitty televisio on juurikin aivan arsesta, samoin peiliovet.

Ja kun olen keittiössä laittamassa kahvipöytää kuntoon, ipana tulee yleensä sinne vahtaamaan ja vetämään. Äitinsä vain lekottelee jossain sohvanmutkassa. Ja jos kiellän ipanaa, voi miten loukkaantunut onkaan mamma.

Jos lapsella ei ole mitään mielenkiintoista tekemistä, lapsi turhautuu. On ihan selvää, että turhautunut pikkulapsi ei ole mukava vieras. Mulla käy välillä vieraana kaksi pikkulasta, joskus ovat olleet muutaman tunnin meillä ilman vanhempiaankin. Heillä on aina omia leluja mukanaan, mutta yleensä niitä ei ole tarvinnut ottaa edes repusta pois. Mulla nimittäin on muutamia vanhoja Neuvostoliiton aikaisia puukulhoja ja -kauhoja. Näiden lisäksi omilta lapsiltani jäänyt pikkuauto, jossa toinen takarengas väntynyt,  sekä kaksi pientä muovista mustaa lepakkoa. Olen ollut hämmästynyt, miten suuri vetovoima Neukku-astioilla on kahteen taaperoon. Kun he tulevat meille, painelevat ensimmäisenä näiden astioiden luokse ja viihtyvät niiden kanssa oikein hyvin koko vierailun ajan. Keittävät autopuuroa ja lepakkosoppaa. Olin jo harkinnut heittää nämä astiat pois, mutta enpä heitäkään, koska ovat vetonaula  lasten vieraillessa ja aikuiset saavat juoda kahvinsa rauhassa. Ymmärrän hyvin - varsinkin näin minimalismin aikana - , jos taloudessa ei ole mitään, millä lapsivieraat voisivat leikkiä. Mutta uskon, että kyläpaikan jokin sallittu, ei-lelu esine voi olla lapselle huomattavasti viihdyttävämpi kuin mukana olevat tutut omat lelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään kyllä, kunhan vanhemmat katsoo lapsen perään. Meillä kun ei lapsia ole, eikä välttämättä tulekaan niin asuntokaan ei ole erityisen lapsiystävällinen ja toivon aina, että vierailevat vanhemmat ottaa sen huomioon. Meillä on myös kissa, joka on tottunut aika rauhalliseen elämään ja yleensä lapset tuppaa sitäkin ahdistelemaan. Siihen tosin puutun itse hyvin nopeasti.

Kerran kävi hyvä ystävän pienen lapsensa kanssa kylässä ja kutsui itsensä (ja lapsen) siinä samalla myös yöksi. Piti tämä ystävä tavaroineen sitten hakea asemalta ja jestas sitä tavaran määrää. Siinä oli matkarattaat, vaunut, istuinkaukalo, matkasänky, vaatetta, lapselle ruokaa ja leluja. Meillä ei ole mikään tila-auto, joten siitä tuli heti huomauttamista, kun jouduttiin sitten ahtamaan vierailijat takapenkille kera tavaroiden. Päästiin kotiin, niin lelut levitettiin heti olohuoneen lattialle ja loput tavarat eteiseen. Me sitten kannettiin ne yläkerran vierashuoneeseen. Meillä oli kuulemma paljon kylmempi sisällä kuin heillä.

Vaunut piti laittaa keittiöön (!), koska eihän meillä syöttötuolia tietenkään ole. Minä sitten kipaisin äkkiä pyyhkeen lattian ja vaunujen väliin, vieras olisi vain vienyt kuraiset vaunut keittiöön ilman mitään suojaa.

Viikonloppu meni vähän miten meni ja oltiin vain tosi helpottuneita kun nämä sitten lähtivät kotiinsa. Päätettiin, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tulee kaverit lapsen/lapsien kanssa yökylään.

En myöskään tajua tuota joidenkin pikkulapsiperheiden tavaramäärää nykyään! Tullaan jo yhden lapsen kanssa suurella tila-autolla joka on pakattu täyteen jos jonkinlaista härpäkettä. On turvaistuimet, tavalliset vaunut/rattaat, matkarattaat, syöttötuoli, potta, vaippoja, joku istumajutska jne.....Aikanaan kun itellä oli kaksi pientä lasta niin meillä oli aivan tavallinen sedan-auto + koira ja hyvin mahduttiin. Kylään ei raijattu koko omaisuutta mukaan ja kyläiltiin kun lapset olivat syöneet ja nukkuneet että olivat mahdollisimman tyytyväisiä. Nykyään tuntuu että ei kunnioiteta näitä lasten rytmejä ja siksikin ovat kuin mitkäkin riiviöt kun tulevat kylään. 

Luit mun ajatukset siellä ruudun toisella puolella.

Olispa kiva tietää että mitä järkeä tässä järjettömässä tavaroiden roudaamisessa on?

Tää muakin kiinnostais tietää! 7 hengen tila-autolla tullaan lapsen kanssa parin tunnin vierailulle hirvittävän varustemäärän kanssa! Hupaisaa. 🚐😂

Tykkään, kaikkein mieluisimpia vieraita ovatkin juuri vauvat ja taaperot.

Taaperon ja kahden kouluikäisen vanhemmanpana voin kertoa, että en itsekään kyläile kun ihan lähimpien ihmisten luona. Koululaiset nyt on helppoja, ja olen heidät kohteliaiksi kasvattanut. Mutta taaperon kanssa kaikki on ihan kamalaa välillä! Älä ota, et koske, pysy pöydässä, ei mennä sinne. Anteeksi, mitä sinä sanoit? Anteeksi, en muista mihin jäätiin, jne.

En myöskään oleta että kukaan tekee kotiaan vauva- tai taaperoturvalliseksi, ja meillä omassa kodissa asetan rajat niin omille kuin vieraille lapsille. Mutta rasittavinta kyläily on paikassa, jossa lapsista ei pidetä tai niitä ei ymmärretä. Kivoilta se on paikassa, jossa on omaa kokemusta ja hieman huumoria tilanteessa.

PS. Kyllä meillä tarjoillaan aikuisille lasit viiniä jos he haluavat sitä ruoan kanssa. Vaikka läsnä on lapsiakin.

Kyllä ajankuva on muuttunut ja nykyajan lapsilta ei kielletä mitään. Itse sain aina kuulla, että mihinkään ei saa koskea ja lapset on hiljaa, kun aikuiset puhuu. Jos minulla olisi lapsia, sanoisin heille samaa. Nykyään tuntuu, että aikuisten juttuihin ei keskitytä yhtään, vaan lapsilla on aina jotain helvetin tärkeää jokellettavaa ja vain heitä kuuluu kuunnella. Muuten on kamala ihminen, koska lapsethan ovat tärkeintä ja ihaninta maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ajankuva on muuttunut ja nykyajan lapsilta ei kielletä mitään. Itse sain aina kuulla, että mihinkään ei saa koskea ja lapset on hiljaa, kun aikuiset puhuu. Jos minulla olisi lapsia, sanoisin heille samaa. Nykyään tuntuu, että aikuisten juttuihin ei keskitytä yhtään, vaan lapsilla on aina jotain helvetin tärkeää jokellettavaa ja vain heitä kuuluu kuunnella. Muuten on kamala ihminen, koska lapsethan ovat tärkeintä ja ihaninta maailmassa.

Näin, ja sitten mamit ihmettelevät kun Jaana, Suski ja Milla eivät enää tule käymään eivätkä kutsu kylään. Wonder why?! Myöskään mameja ei kutsuta Jaanan, Suskin ja Millan menoihin, koska mamit roudaisivat lapsensa niihinkin eikä kenelläkään olisi kivaa.

Ihmeellistä kyräilyä monella kyläilyt :D Jos teillä on koira, johon taapero ei saa koskea, niin sanokaa se ÄÄNEEN ja mielellään niin, että sekä äiti ja lapsi kuulevat. Sama pätee muihinkin juttuihin, joihin lapsi ei saisi koskea. Enkä nyt tarkoita mitään itsestään selvyyttä tyyliin Marimekon astiat avohyllyssä, vaan jos teillä on esim. sohva johon tarttuu kaikki lika ja sitä ei voi millään putsata, niin sanokaa sekin ÄÄNEEN. Silloin voi esim. vahtia ettei lapsi jää yksin sille valkoiselle sohvalle, johon voi tulla kuolatahra, vaan istuu siinä vain jonkun sylissä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ajankuva on muuttunut ja nykyajan lapsilta ei kielletä mitään. Itse sain aina kuulla, että mihinkään ei saa koskea ja lapset on hiljaa, kun aikuiset puhuu. Jos minulla olisi lapsia, sanoisin heille samaa. Nykyään tuntuu, että aikuisten juttuihin ei keskitytä yhtään, vaan lapsilla on aina jotain helvetin tärkeää jokellettavaa ja vain heitä kuuluu kuunnella. Muuten on kamala ihminen, koska lapsethan ovat tärkeintä ja ihaninta maailmassa.

Kyllä mä ainakin sanon omille lapsilleni, että ensin kuunnellaan kesken oleva juttu loppuun ja sitten voi sanoa oman asiansa. Ja tietääkseni aika moni muukin toimii näin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ajankuva on muuttunut ja nykyajan lapsilta ei kielletä mitään. Itse sain aina kuulla, että mihinkään ei saa koskea ja lapset on hiljaa, kun aikuiset puhuu. Jos minulla olisi lapsia, sanoisin heille samaa. Nykyään tuntuu, että aikuisten juttuihin ei keskitytä yhtään, vaan lapsilla on aina jotain helvetin tärkeää jokellettavaa ja vain heitä kuuluu kuunnella. Muuten on kamala ihminen, koska lapsethan ovat tärkeintä ja ihaninta maailmassa.

Kyllä mä ainakin sanon omille lapsilleni, että ensin kuunnellaan kesken oleva juttu loppuun ja sitten voi sanoa oman asiansa. Ja tietääkseni aika moni muukin toimii näin. 

Ei vaan toimi, koska lapsentahtisuus on pop.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä kyräilyä monella kyläilyt :D Jos teillä on koira, johon taapero ei saa koskea, niin sanokaa se ÄÄNEEN ja mielellään niin, että sekä äiti ja lapsi kuulevat. Sama pätee muihinkin juttuihin, joihin lapsi ei saisi koskea. Enkä nyt tarkoita mitään itsestään selvyyttä tyyliin Marimekon astiat avohyllyssä, vaan jos teillä on esim. sohva johon tarttuu kaikki lika ja sitä ei voi millään putsata, niin sanokaa sekin ÄÄNEEN. Silloin voi esim. vahtia ettei lapsi jää yksin sille valkoiselle sohvalle, johon voi tulla kuolatahra, vaan istuu siinä vain jonkun sylissä.

Ei niille voi sanoa, koska Piia-Petterihän on maaaaaailman ihanin. Sitten ollaan naamat väärinpäin ja se siitä vierailusta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä kyräilyä monella kyläilyt :D Jos teillä on koira, johon taapero ei saa koskea, niin sanokaa se ÄÄNEEN ja mielellään niin, että sekä äiti ja lapsi kuulevat. Sama pätee muihinkin juttuihin, joihin lapsi ei saisi koskea. Enkä nyt tarkoita mitään itsestään selvyyttä tyyliin Marimekon astiat avohyllyssä, vaan jos teillä on esim. sohva johon tarttuu kaikki lika ja sitä ei voi millään putsata, niin sanokaa sekin ÄÄNEEN. Silloin voi esim. vahtia ettei lapsi jää yksin sille valkoiselle sohvalle, johon voi tulla kuolatahra, vaan istuu siinä vain jonkun sylissä.

Ongelma vaan nykyisin on, että vaikka sanoisit 100 kertaa ääneen, lapsi ei ymmärrä tai ei tottele ja vanhemmilla on korvat kiinni eivätkä kuule tai eivät välitä siitä, mitä sanoit. Käytännössä siis SINÄ emäntänä vahdit kotonasi vierailevia lapsia, kiellät, komennat, nostat pois kielletyistä paikoista ja huolehdit siitä, ettei mikään kotonasi mene rikki eikä se sohva likaannu. Lapen vanhemmat taas nauttivat luonasi mukavasta "lapsivapaasta", koska sinä vahdit lapsia.