Te joilla ei ole pieniä lapsia, tykkäättekö kun kotiinne tulee vauva-/taaperokyläilijöitä?

Vierailija kirjoitti:

En halua lapsivieraita kotiini, ystäväni onneksi kunnioittavat sitä herneytymättä (yhtä lukuunottamatta).

Ei minä lapsia vihaa, vierastan vain todella kovasti. Lisäksi asuntoni on kaikkea muuta kuin lapsiystävällinen: valkoinen kangassohva, valkoisia taljoja, helposti rikkoutuvia esineitä, myrkyllisiä kasveja, hyllyjä ja koristeovi jotka saattaa repimällä saada kaatumaan päälleen yms., lisäksi inhoan yli kaiken tahmaisia sormenjälkiä lattiassa, lasiovissa ja muutamissa huonekaluissa. On ihan kaikkien etu, että täällä kyläilee vain aikuisia...

Sama meillä!

Minulla ei ole lapsia eikä tule mutta lapset ovat ihan mukavia vieraita kunhan osaavat käyttäytyä/ovat todella pieniä jolloin vanhemmat katsovat perään.  Paikkoja saa tutkia eikä pieni suttu haittaa mutta esimerkiksi lasivitriiniin ei ole asiaa lapsivierailla koskea. Eiväthän ne lapset opi kylässä käyttäytymään jos eivät kyläilemään pääse muualle kuin Hop Loppiin.

Kotini ei ole Puuhamaa ja hyvinkin lapsiepäystävällinen. Kotona voi riehua, minun luonani ei. Jotain jos hajoaa, vanhemmat saavat korvata täyden markkinahinnan. Tervetuloa hyvin kasvatetut jälkeläiset. Riiviöt voi jättää kotiin.

Emme kutsu vauvaperheitä meille lainkaan.

Vauvat on ihan yksi ja sama, kunhan nyt ei sentään vaihdeta vaippoja tyyliin sohvalla. Jotkut lapset ovat kivoja, jotkut eivät. En pidä siitä että ruuan kanssa mennään olohuoneeseen tai että lapsivieraille varaamiani leluja rikotaan. Barbin pään irti vääntänyt neiti ei enää ole tervetullut kylään, ei myöskään kirjan sivuja irti repinyt herra.

Ot,

Inhoan vierailla lasteni kanssa juuri ketjussa mainittujen syiden takia. Pelkkää kieltoa ja jälkien korjailuja, sekä isäntäväen mulkoilua. Kerran lapsi koski television alakulmaan. Hirveä isännän kiukku. Televisiota ei voi kuulemma pyyhkiä millään...

Minua ei tietenkään lapsivieraat haittaa, koska turvallinen koti, paljon tilaa ja leluja. En muista, että olisi haitannut ennen lapsiakaan (paitsi lässytys lapsille kesken juttelun).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten. Kahvipöydässä oleminenhan on yhtä kaaosta. Äidit ja isät eivät saa juotua kahviaan koska kersa ja jos on vanhempi kersa, niin se nyysii kaikkia tarjottavia koko ajan ja pitää showta pystyssä ja kaikkien aika menee kersan shown vahtaamiseen. Yleensä se on sitten emäntä joka menee kersan kanssa johonkin että kersan vanhemmat saavat juoda kahvinsa rauhassa.

Eli ei kiitos. Eikä oo meidänkään koti mikään pikkulapsikoti.

Joo just tätä tarkoitan. Kaikki pyörii koko ajan sen lapsen ympärillä. Itse laitan pois pöydästä lapsen, jos ei osaa vain olla. Aivan sama minkä ikäinen, kylässä käyttäydytään. En koskaan anna lasteni vaivata isäntäväkeä.

T. Nro 20

Mitä se isäntäväen vaivaaminen käytännössä on?

Kun luen tätä ketjua, mietin, kuulunko johonkin harvinaiseen vähemmistöön, kun ei mulla ole koskaan ollut ongelmaa pienten lasten kyläilystä. Silloinkin, kun asuin yksiössä, olivat pikkulapset ja vauvat tervetulleita sekä kyläilemään että yöksi. Ei mua haitannut, jos piti nostaa tavaroita ylös tai lapsi peuhasi koristetyynyt vinoon, eikä haittaa edelleenkään. Meillä käy paljon yövieraita sekä lasten kanssa että ilman, ja samoin kyläillään paljon kavereiden ja sukulaisten luona.

Esimerkiksi kun tuossa oli kahvipöydästä kyse, niin lapsen ei anneta olla se tilanteen päätähti. Lapsille on omat kemunsa ja hetkensä, mutta heidän ei tarvitse olla aina äänessä ja häiritsemässä. Isäntäväen puhetta ei keskeytetä kiljumalla lisää keksejä, joista imeskellään vain kuorrute. Leivonnaisia ei rämmitä.

No.. itsella aina nätisti käyttäytynyt jo kouluikään ehtinyt lapsi. Meille kun tulee pienempiä kylään niin onhan se vähän juoksemista perässä ettei kaada telkkaria tms vaarallista päälleen, mutta en mä ainakaan jaksa murehtia jos maton päälle ryöpsähtää oksut, koristetyynyjä imeskelty tai keksit lentää pöydältä lattialle. Se on vain elämää ja sillä ne pienet oppii olemaan kun kyläilevät. Mun luona ei lasketa rättejä tai vaadita korvauksia jos itse en oo kalliita koriste-esineitä laittanu ulottumattomiin.

Pienet on ihania. :)

Ei minua haittaa jos esim. kaveri tulee kylään ja hänellä on vauva tai taapero mukana. En ole nipo. Tykkään lapsista muutenkin :)

Tykkään, kunhan ilmoittavat tulostaan riittävän ajoissa. Omat lapseni ovat jo aikuisia, joten kotini ei ole nk lapsiystävällinen. Teen etätöitä ja on tavallista, että mulla on esim käyttämäni lääkkeet työpöydällä eikä lukitussa lääkekaapissa. Haluan siis ehtiä laittaa lapsille vaaralliset jutut sekä herkästi rikki menevät tavarat jonnekin lasten ulottumattomiin ennenkuin pikkuväki tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kun lapsen vanhempi vahtii lapsensa touhut.

Ihmeen moni kyläilee lapsen kanssa tyyliin kuin olisi yksinään liikkeellä.

Tää on niin totta! Miksi?

Voisin kuvitella, että jos harvoin kyläilee lasten kanssa, niin tavallaan vanhempana yllättyy siitä mitä kaikkea "ei-lapsiturvallisista" kodeista löytyy. Kun se oma elinpiiri on lähinnä siellä kotona, jossa kaikki on aseteltu lasta ajatellen. Eli uskoisin kuitenkin, että jonkinlainen hetkellinen aivokuolema tuossa on taustalla, eikä niinkään mikään tahallisuus. Sanon tämän siis pienen taaperon vanhempana, tosin itse vahdin omaani kuin haukka toisten kotona.

Itse en mielelläni kyläile lasten kanssa kuin toisten lapsiperheiden luona. Ei siinä paljon kerkeä kahvittelemaan, kun 2-vuotias huomaa olohuoneen pöydällä olevat iittalat jne. Kutsun aina mieluummin meille kylään, lapsikin puuhailee helpommin omiaan.

Tosin itse olen kokenut rasittavaksi sen parissa sukulaisperheessä, että meitä pyytämällä pyydetään kylään (nimenomaan lasta halutaan nähdä), eikä kelpaa tulla meille kylään. Sitten kun mennään, niin vierailut on tosi raskaita, ja mitään ei saa siirtää korkeammalle. Ei niitä saksia siitä olohuoneen pöydältä, eikä niitä iittaloita tv-tasolta. Sitten ihmetellään suu auki, kun vanhemmat eivät huonotapaisen muksunsa vuoksi voi istua kummatkin yhtä aikaa kahvipöydässä.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että katson itse lapseni perään. Mutta jos nimenomaan koko lapsiperheen haluaa kylään, niin on aivan turha ihmetellä, miksi sitä 1-vuotiasta ei voi jättää yksin niiden iittaloiden kanssa ja vanhemmat istuskella tuntitolkulla kahvipöydässä. Ei ne lapset mitään näyttelyesineita ole, ja kyllä alle 3-vuotiaat pääsääntöisesti ei ole niin fiksuja, että pärjäisivät mitään rikkomatta ilman vanhempien opastusta. Kuvittelisin kuitenkin, että jos oikeasti sen sukulaislapsen haluaa kylään, niin ei ole kauhea vauva siirtää esimerkiksi teräviä esineitä ja kalliita, helposti särkyviä, pois alimmilta tasoilta. Toinen juttu kokonaan, jos lapsiperhe kutsuu itse itsensä kylään.

Ennen kun itsellä oli lapsia, tykkäsin kyllä. 20 vuotta sitten pienet oli jotenkin rauhallisempia ja oli vain ihanaa saada heitä kylään. Lapsiperheiden yökyläilyt oli kyllä hippusen liikaa.

Viime vuosina lapsiperheiden kyläilyt ovat olleet miltei poikkeuksetta rasittavia. Joko vanhemmat ei katso lastensa perään tai muuten vaan lapset ovat liian villejä. Erään 3-lapsisen sukulaisperheen vierailu on aivan järkyttävää joka kerta. Omat lapset eivät uskalla ja halua mennä leikkihuoneeseensa, kun ne kolme rellestävät siellä. Huone on vierailun jälkeen, kuin olisi lelut olleet tehosekoittimessa ilman kantta.

En.

EEEEEEEEN TYKKÄÄÄÄÄ!!!! Kaikki em. syyt + se että kun ipanoita raijataan meille, niin mukaan ei ole otettu mitään ipanan leluja eikä meillä ole mitää leluja antaa hänen käyttöönsä. Siinä sitten hyöritään ja pyöritään ipanan ympärillä koko kyläilyaika ja se on tietty kyllästynyt ja marisee meidän aikuiskodissa. Aaaargh.

Ja Iittaloita, kynttilöitä, veitsiä, Kählereitä sun muita EN nosta ipanalta sivuun. Vanhempansa saa katsoa perään ja jos tiputtaa, korvatkoon. Jos oksentaa tai paskoo Vallilan/VM Carpetin matoille, valkoisille nojatuoleille tai Balmuirin tyynyliinoille, korvatkoon sotkut. Jos tulee haava, oliko se sitten mun vikani? En minä käskenyt sinne veitsilaatikolle mennä penkomaan!

Jos lapsia on vain yksi, sen perään ehtii edes jotenkuten katsoa, kahden (tai enemmän) lapsen perheitä en ikinä kutsu meille kylään, sillä sehän on täyttä kaaosta! Ja kun tosiaan, äidit eivät katso niiden ipanoidensa perään tarpeeksi. Se lähmitty televisio on juurikin aivan arsesta, samoin peiliovet.

Ja kun olen keittiössä laittamassa kahvipöytää kuntoon, ipana tulee yleensä sinne vahtaamaan ja vetämään. Äitinsä vain lekottelee jossain sohvanmutkassa. Ja jos kiellän ipanaa, voi miten loukkaantunut onkaan mamma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten. Kahvipöydässä oleminenhan on yhtä kaaosta. Äidit ja isät eivät saa juotua kahviaan koska kersa ja jos on vanhempi kersa, niin se nyysii kaikkia tarjottavia koko ajan ja pitää showta pystyssä ja kaikkien aika menee kersan shown vahtaamiseen. Yleensä se on sitten emäntä joka menee kersan kanssa johonkin että kersan vanhemmat saavat juoda kahvinsa rauhassa.

Eli ei kiitos. Eikä oo meidänkään koti mikään pikkulapsikoti.

Joo just tätä tarkoitan. Kaikki pyörii koko ajan sen lapsen ympärillä. Itse laitan pois pöydästä lapsen, jos ei osaa vain olla. Aivan sama minkä ikäinen, kylässä käyttäydytään. En koskaan anna lasteni vaivata isäntäväkeä.

T. Nro 20

Mitä se isäntäväen vaivaaminen käytännössä on?

Kun luen tätä ketjua, mietin, kuulunko johonkin harvinaiseen vähemmistöön, kun ei mulla ole koskaan ollut ongelmaa pienten lasten kyläilystä. Silloinkin, kun asuin yksiössä, olivat pikkulapset ja vauvat tervetulleita sekä kyläilemään että yöksi. Ei mua haitannut, jos piti nostaa tavaroita ylös tai lapsi peuhasi koristetyynyt vinoon, eikä haittaa edelleenkään. Meillä käy paljon yövieraita sekä lasten kanssa että ilman, ja samoin kyläillään paljon kavereiden ja sukulaisten luona.

Esimerkiksi kun tuossa oli kahvipöydästä kyse, niin lapsen ei anneta olla se tilanteen päätähti. Lapsille on omat kemunsa ja hetkensä, mutta heidän ei tarvitse olla aina äänessä ja häiritsemässä. Isäntäväen puhetta ei keskeytetä kiljumalla lisää keksejä, joista imeskellään vain kuorrute. Leivonnaisia ei rämmitä.

Joo tää rähmintä! Rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten. Kahvipöydässä oleminenhan on yhtä kaaosta. Äidit ja isät eivät saa juotua kahviaan koska kersa ja jos on vanhempi kersa, niin se nyysii kaikkia tarjottavia koko ajan ja pitää showta pystyssä ja kaikkien aika menee kersan shown vahtaamiseen. Yleensä se on sitten emäntä joka menee kersan kanssa johonkin että kersan vanhemmat saavat juoda kahvinsa rauhassa.

Eli ei kiitos. Eikä oo meidänkään koti mikään pikkulapsikoti.

Joo just tätä tarkoitan. Kaikki pyörii koko ajan sen lapsen ympärillä. Itse laitan pois pöydästä lapsen, jos ei osaa vain olla. Aivan sama minkä ikäinen, kylässä käyttäydytään. En koskaan anna lasteni vaivata isäntäväkeä.

T. Nro 20

Mitä se isäntäväen vaivaaminen käytännössä on?

Kun luen tätä ketjua, mietin, kuulunko johonkin harvinaiseen vähemmistöön, kun ei mulla ole koskaan ollut ongelmaa pienten lasten kyläilystä. Silloinkin, kun asuin yksiössä, olivat pikkulapset ja vauvat tervetulleita sekä kyläilemään että yöksi. Ei mua haitannut, jos piti nostaa tavaroita ylös tai lapsi peuhasi koristetyynyt vinoon, eikä haittaa edelleenkään. Meillä käy paljon yövieraita sekä lasten kanssa että ilman, ja samoin kyläillään paljon kavereiden ja sukulaisten luona.

Esimerkiksi kun tuossa oli kahvipöydästä kyse, niin lapsen ei anneta olla se tilanteen päätähti. Lapsille on omat kemunsa ja hetkensä, mutta heidän ei tarvitse olla aina äänessä ja häiritsemässä. Isäntäväen puhetta ei keskeytetä kiljumalla lisää keksejä, joista imeskellään vain kuorrute. Leivonnaisia ei rämmitä.

Joo tää rähmintä! Rasittavaa.

Niimpä. Eräällä ystävälläni on 1-, 8- ja 10-vuotiaat lapset. Itselläni ne 4- ja 6-vuotiaat. Monesti miettinyt meidän kyläilyjä puolin ja toisin. Se 1-vuotias on koko ajan puheenaiheena ja huomio hänessä. Kun yritän muuttaa puheenaihetta, alkaa ystäväni kesken selostukseni lepertelemään tuolle 1-vuotiaalle ja kertomaan jotain hassun hauskaa hänestä. Tämä siis aivan sama ollaanko heillä vai meillä.

Hänen 8-vuotiaansa on just kauhee tarjottavien rähmiä. "en tykkää" ja laittaa takaisin tarjoiluvadille. Tuosta kyllä sanon jos ei vanhempansa nähneet. Meillä valittaa aina miten on tylsää (on eri sukupuolta kuin meidän lapset ja sen verran vanhempi, ettei kiinnosta heidän lelunsa) ja pyytää saisko tabletilla olla. Latailee siihen omin päin pelejään. Heillä taas tulee olohuoneeseen pelaamaan puhelimellaan isoäänisesti.

10-vuotias tykkää touhuta meillä meidän lasten kanssa, mutta heillä änkeää aina kuuntelemaan mistä aikuiset puhuu.

Että ei ne oo aina ne pienimmät rasittavia, kyllä isommatkin osaa.. =) omani ovat melko vieraskoreita ja joskus saanut kuullakin että ovatko aina noin rauhallisia. No eivät ole, kylässä vain osaavat käyttäytyä. Kotona sitten näyttävät sitä villimpää puoltaan.

Sain itse niin vieraskorean kasvatuksen, että on vieläkin selkäytimessä.

Ja miksi ihmeessä mammat eivät sitten ymmärrä että lapsia ei yleensäkään toivota kylään vaan koko ajan pitäisi olla ihastelemassa ja paijaamassa hänen lastaan? Jo lapsen oleminen meillä kylässä on niin hirveää että en jaksa olla koko ajan naama maireana lasta kehumassa! Jos mamma on siellä mammakuplassaan, niin täytyisi olla ymmärrystä että kaikki eivät ole!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten. Kahvipöydässä oleminenhan on yhtä kaaosta. Äidit ja isät eivät saa juotua kahviaan koska kersa ja jos on vanhempi kersa, niin se nyysii kaikkia tarjottavia koko ajan ja pitää showta pystyssä ja kaikkien aika menee kersan shown vahtaamiseen. Yleensä se on sitten emäntä joka menee kersan kanssa johonkin että kersan vanhemmat saavat juoda kahvinsa rauhassa.

Eli ei kiitos. Eikä oo meidänkään koti mikään pikkulapsikoti.

Joo just tätä tarkoitan. Kaikki pyörii koko ajan sen lapsen ympärillä. Itse laitan pois pöydästä lapsen, jos ei osaa vain olla. Aivan sama minkä ikäinen, kylässä käyttäydytään. En koskaan anna lasteni vaivata isäntäväkeä.

T. Nro 20

Mitä se isäntäväen vaivaaminen käytännössä on?

Kun luen tätä ketjua, mietin, kuulunko johonkin harvinaiseen vähemmistöön, kun ei mulla ole koskaan ollut ongelmaa pienten lasten kyläilystä. Silloinkin, kun asuin yksiössä, olivat pikkulapset ja vauvat tervetulleita sekä kyläilemään että yöksi. Ei mua haitannut, jos piti nostaa tavaroita ylös tai lapsi peuhasi koristetyynyt vinoon, eikä haittaa edelleenkään. Meillä käy paljon yövieraita sekä lasten kanssa että ilman, ja samoin kyläillään paljon kavereiden ja sukulaisten luona.

Esimerkiksi kun tuossa oli kahvipöydästä kyse, niin lapsen ei anneta olla se tilanteen päätähti. Lapsille on omat kemunsa ja hetkensä, mutta heidän ei tarvitse olla aina äänessä ja häiritsemässä. Isäntäväen puhetta ei keskeytetä kiljumalla lisää keksejä, joista imeskellään vain kuorrute. Leivonnaisia ei rämmitä.

Joo tää rähmintä! Rasittavaa.

Niimpä. Eräällä ystävälläni on 1-, 8- ja 10-vuotiaat lapset. Itselläni ne 4- ja 6-vuotiaat. Monesti miettinyt meidän kyläilyjä puolin ja toisin. Se 1-vuotias on koko ajan puheenaiheena ja huomio hänessä. Kun yritän muuttaa puheenaihetta, alkaa ystäväni kesken selostukseni lepertelemään tuolle 1-vuotiaalle ja kertomaan jotain hassun hauskaa hänestä. Tämä siis aivan sama ollaanko heillä vai meillä.

Hänen 8-vuotiaansa on just kauhee tarjottavien rähmiä. "en tykkää" ja laittaa takaisin tarjoiluvadille. Tuosta kyllä sanon jos ei vanhempansa nähneet. Meillä valittaa aina miten on tylsää (on eri sukupuolta kuin meidän lapset ja sen verran vanhempi, ettei kiinnosta heidän lelunsa) ja pyytää saisko tabletilla olla. Latailee siihen omin päin pelejään. Heillä taas tulee olohuoneeseen pelaamaan puhelimellaan isoäänisesti.

10-vuotias tykkää touhuta meillä meidän lasten kanssa, mutta heillä änkeää aina kuuntelemaan mistä aikuiset puhuu.

Että ei ne oo aina ne pienimmät rasittavia, kyllä isommatkin osaa.. =) omani ovat melko vieraskoreita ja joskus saanut kuullakin että ovatko aina noin rauhallisia. No eivät ole, kylässä vain osaavat käyttäytyä. Kotona sitten näyttävät sitä villimpää puoltaan.

Sain itse niin vieraskorean kasvatuksen, että on vieläkin selkäytimessä.

Voi apua! Meillä käy yksi semmoinen muksu kylässä joka maistaa kaikkea kahvipöydässä ja laittaa takaisin tarjoiluastiaan. Ottaa uuden, taas maistaa ja laittaa takaisin. Äitinsä vain myhäilee vieressä: "Haluukko toisen? No mä annan." Siis samaa lajia jota muksu jo maistoi!!!!

Tietysti lapset ovat tervetulleita, jos heidän vanhempansakin ovat. Panostus lasten viihtyvyyteen on sitten toinen juttu, ei todellakaan tule pidettyä mitään leluja jemmassa heitä varten, joten mielikuvituksella joutuvat menemään.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten. Kahvipöydässä oleminenhan on yhtä kaaosta. Äidit ja isät eivät saa juotua kahviaan koska kersa ja jos on vanhempi kersa, niin se nyysii kaikkia tarjottavia koko ajan ja pitää showta pystyssä ja kaikkien aika menee kersan shown vahtaamiseen. Yleensä se on sitten emäntä joka menee kersan kanssa johonkin että kersan vanhemmat saavat juoda kahvinsa rauhassa.

Eli ei kiitos. Eikä oo meidänkään koti mikään pikkulapsikoti.

Nyysii tarjottavat? Minä emäntänä laitan tarjottavat pöytään sillä ajatuksella, että ovat syötäväksi tarkoitettuja. Mutta olenkin karjalaista perua. Ehkä teillä kahvipöytä herkkuineen on ihastelua varten?