Te joilla ei ole pieniä lapsia, tykkäättekö kun kotiinne tulee vauva-/taaperokyläilijöitä?

Vierailija kirjoitti:

EEEEEEEEN TYKKÄÄÄÄÄ!!!! Kaikki em. syyt + se että kun ipanoita raijataan meille, niin mukaan ei ole otettu mitään ipanan leluja eikä meillä ole mitää leluja antaa hänen käyttöönsä. Siinä sitten hyöritään ja pyöritään ipanan ympärillä koko kyläilyaika ja se on tietty kyllästynyt ja marisee meidän aikuiskodissa. Aaaargh.

Ja Iittaloita, kynttilöitä, veitsiä, Kählereitä sun muita EN nosta ipanalta sivuun. Vanhempansa saa katsoa perään ja jos tiputtaa, korvatkoon. Jos oksentaa tai paskoo Vallilan/VM Carpetin matoille, valkoisille nojatuoleille tai Balmuirin tyynyliinoille, korvatkoon sotkut. Jos tulee haava, oliko se sitten mun vikani? En minä käskenyt sinne veitsilaatikolle mennä penkomaan!

Jos lapsia on vain yksi, sen perään ehtii edes jotenkuten katsoa, kahden (tai enemmän) lapsen perheitä en ikinä kutsu meille kylään, sillä sehän on täyttä kaaosta! Ja kun tosiaan, äidit eivät katso niiden ipanoidensa perään tarpeeksi. Se lähmitty televisio on juurikin aivan arsesta, samoin peiliovet.

Ja kun olen keittiössä laittamassa kahvipöytää kuntoon, ipana tulee yleensä sinne vahtaamaan ja vetämään. Äitinsä vain lekottelee jossain sohvanmutkassa. Ja jos kiellän ipanaa, voi miten loukkaantunut onkaan mamma.

Joo varmaan tartuit tuohon minun kommenttiin "eikö voi työntää iittalat sivuun JOS

1) Nimenomaan haluat sen lapsiperheen kylään ja tavata sitä lasta JA et halua mennä sinne lapsiperheen kotiin kylään, ja

2) Sinulla häiritsee, että äiti ei voi taaperon vanhempana olla 24/7 huomio sinussa, vaan joutuu menemään sen 100x näyttämään että iittalat ei ole leluja

Sinun tilanteessa ratkaisu on olla kutsumatta/vastaanottamatta lapsiperheitä kotiisi, jos lähipiirisi lapsiperheet eivät itse katso lastensa perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten. Kahvipöydässä oleminenhan on yhtä kaaosta. Äidit ja isät eivät saa juotua kahviaan koska kersa ja jos on vanhempi kersa, niin se nyysii kaikkia tarjottavia koko ajan ja pitää showta pystyssä ja kaikkien aika menee kersan shown vahtaamiseen. Yleensä se on sitten emäntä joka menee kersan kanssa johonkin että kersan vanhemmat saavat juoda kahvinsa rauhassa.

Eli ei kiitos. Eikä oo meidänkään koti mikään pikkulapsikoti.

Nyysii tarjottavat? Minä emäntänä laitan tarjottavat pöytään sillä ajatuksella, että ovat syötäväksi tarkoitettuja. Mutta olenkin karjalaista perua. Ehkä teillä kahvipöytä herkkuineen on ihastelua varten?

Taitaa tarkoittaa sitä rähmimistä ja maistelua ja sotkemista ja kaaosta. Jos söisivätkin kuten ihmiset eivätkä villielukat.

Vauvat ovat aina meille tervetulleita! Ei ole omia lapsia niin pääsee sylittelemään ja lepertelemään.

Taaperot samoin, on ihanaa voida tarjota vanhemmille vapaahetki tai sitten vaan seurata pienen etenemistä maailmassa.

<3 <3 <3

Vierailija kirjoitti:

Vauvat ovat aina meille tervetulleita! Ei ole omia lapsia niin pääsee sylittelemään ja lepertelemään.

Taaperot samoin, on ihanaa voida tarjota vanhemmille vapaahetki tai sitten vaan seurata pienen etenemistä maailmassa.

<3 <3 <3

Kaikkien mielestä ei ole ja tätä tuntuu olevan hirveen vaikee käsittää.

Minusta on vähän erikoista, että kun pienten lapsien äidit tulee kylään, niin he ovat todella kuin kotonaan, mennään jääkaapille, liinavaatekaapille ja makuuhuoneseen ihan kysymättä sopiiko se jne.

Itselle ei tulisi mieleenkään edes sukulaisten ja tuttavien jääkaappien sisuksia käydä tutkimassa ihan spontaanisti, saati makuuhuoneeseen mennä, jos se ovi on kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on vähän erikoista, että kun pienten lapsien äidit tulee kylään, niin he ovat todella kuin kotonaan, mennään jääkaapille, liinavaatekaapille ja makuuhuoneseen ihan kysymättä sopiiko se jne.

Itselle ei tulisi mieleenkään edes sukulaisten ja tuttavien jääkaappien sisuksia käydä tutkimassa ihan spontaanisti, saati makuuhuoneeseen mennä, jos se ovi on kiinni.

Oon huomannut saman.

Mä tykkäisin hirveesti kutsua ystävääni kylään ja kyläillä hänen luonaan, mutta kun AINA nykyään mukana seuraa kaksi alle 3-vuotiasta, mikä on mulle aivan kauhistusasia.

Tykkään kyllä, kunhan vanhemmat katsoo lapsen perään. Meillä kun ei lapsia ole, eikä välttämättä tulekaan niin asuntokaan ei ole erityisen lapsiystävällinen ja toivon aina, että vierailevat vanhemmat ottaa sen huomioon. Meillä on myös kissa, joka on tottunut aika rauhalliseen elämään ja yleensä lapset tuppaa sitäkin ahdistelemaan. Siihen tosin puutun itse hyvin nopeasti.

Kerran kävi hyvä ystävän pienen lapsensa kanssa kylässä ja kutsui itsensä (ja lapsen) siinä samalla myös yöksi. Piti tämä ystävä tavaroineen sitten hakea asemalta ja jestas sitä tavaran määrää. Siinä oli matkarattaat, vaunut, istuinkaukalo, matkasänky, vaatetta, lapselle ruokaa ja leluja. Meillä ei ole mikään tila-auto, joten siitä tuli heti huomauttamista, kun jouduttiin sitten ahtamaan vierailijat takapenkille kera tavaroiden. Päästiin kotiin, niin lelut levitettiin heti olohuoneen lattialle ja loput tavarat eteiseen. Me sitten kannettiin ne yläkerran vierashuoneeseen. Meillä oli kuulemma paljon kylmempi sisällä kuin heillä.

Vaunut piti laittaa keittiöön (!), koska eihän meillä syöttötuolia tietenkään ole. Minä sitten kipaisin äkkiä pyyhkeen lattian ja vaunujen väliin, vieras olisi vain vienyt kuraiset vaunut keittiöön ilman mitään suojaa.

Viikonloppu meni vähän miten meni ja oltiin vain tosi helpottuneita kun nämä sitten lähtivät kotiinsa. Päätettiin, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tulee kaverit lapsen/lapsien kanssa yökylään.

Aika kummallisia kommentteja. Jotenkin kuin yhteiskunnastamme olisi hävinnyt taju, että lapset ovat osa normaalia elämää. Kuten ovat vanhuksetkin. Jokainen elää omassa kodissaan omalla tyylillään mutta todella surullista ja rajoittavaa jos täytyisi seurustella vain juuri samanlaisten, samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa: nuorten velojen keskenään, eläkeläisten omissa piireissään. Meillä käy vieraita piipahtamassa tai pidemmillä visiiteillä laidasta laitaan: nuoremmat lapset ja heidän kavereitaan (nuoria aikuisia) kun lapset kotikaupungissa käymässä, vanhimman lapsemme perhe taaperon kanssa, eläkeläisiä... Kotimme on tehty myös elämänkestäväksi, mitään liian kallista ja särkuvää ei ole jätetty kovin alas ettei taaperot tai koira hännällään sitä tiputa. Jos jotain menee likaiseksi niin siivotaan tai pestään, rikki, niin ostetaan kaupasta. Minusta koti on paikka jossa on hyvä olla ja johon läheisten ystävien on hyvä tulla, ei kauniiden tavaroiden arka vitriini.

Vierailija kirjoitti:

Aika kummallisia kommentteja. Jotenkin kuin yhteiskunnastamme olisi hävinnyt taju, että lapset ovat osa normaalia elämää. Kuten ovat vanhuksetkin. Jokainen elää omassa kodissaan omalla tyylillään mutta todella surullista ja rajoittavaa jos täytyisi seurustella vain juuri samanlaisten, samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa: nuorten velojen keskenään, eläkeläisten omissa piireissään. Meillä käy vieraita piipahtamassa tai pidemmillä visiiteillä laidasta laitaan: nuoremmat lapset ja heidän kavereitaan (nuoria aikuisia) kun lapset kotikaupungissa käymässä, vanhimman lapsemme perhe taaperon kanssa, eläkeläisiä... Kotimme on tehty myös elämänkestäväksi, mitään liian kallista ja särkuvää ei ole jätetty kovin alas ettei taaperot tai koira hännällään sitä tiputa. Jos jotain menee likaiseksi niin siivotaan tai pestään, rikki, niin ostetaan kaupasta. Minusta koti on paikka jossa on hyvä olla ja johon läheisten ystävien on hyvä tulla, ei kauniiden tavaroiden arka vitriini.

Oispa kauheeta jos pikkulapseton perhe ei voisi laittaa kotiaan nätiksi tai ostaa mitään arvokasta sinne, jos vaikka pikkulapsia sattuu tulemaan kylään. Haloo?

Vierailija kirjoitti:

Aika kummallisia kommentteja. Jotenkin kuin yhteiskunnastamme olisi hävinnyt taju, että lapset ovat osa normaalia elämää. Kuten ovat vanhuksetkin. Jokainen elää omassa kodissaan omalla tyylillään mutta todella surullista ja rajoittavaa jos täytyisi seurustella vain juuri samanlaisten, samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa: nuorten velojen keskenään, eläkeläisten omissa piireissään. Meillä käy vieraita piipahtamassa tai pidemmillä visiiteillä laidasta laitaan: nuoremmat lapset ja heidän kavereitaan (nuoria aikuisia) kun lapset kotikaupungissa käymässä, vanhimman lapsemme perhe taaperon kanssa, eläkeläisiä... Kotimme on tehty myös elämänkestäväksi, mitään liian kallista ja särkuvää ei ole jätetty kovin alas ettei taaperot tai koira hännällään sitä tiputa. Jos jotain menee likaiseksi niin siivotaan tai pestään, rikki, niin ostetaan kaupasta. Minusta koti on paikka jossa on hyvä olla ja johon läheisten ystävien on hyvä tulla, ei kauniiden tavaroiden arka vitriini.

Minusta taas on kummallista, ettei omaa kotiaan saisi ikään kuin suojella. Meillä ei ole kalliita tavaroita, mutta ne on meidän tavaroita ja meidän rahoilla ostettuja ja nimenomaan meidän tarpeeseen/haluun. Samoin kuin meidän koti on MEIDÄN koti, ihan siis kirjaimellisesti. Se on sijoitus omaan hyvinvointiin kuten myös taloudellisesti ajateltuna.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään kyllä, kunhan vanhemmat katsoo lapsen perään. Meillä kun ei lapsia ole, eikä välttämättä tulekaan niin asuntokaan ei ole erityisen lapsiystävällinen ja toivon aina, että vierailevat vanhemmat ottaa sen huomioon. Meillä on myös kissa, joka on tottunut aika rauhalliseen elämään ja yleensä lapset tuppaa sitäkin ahdistelemaan. Siihen tosin puutun itse hyvin nopeasti.

Kerran kävi hyvä ystävän pienen lapsensa kanssa kylässä ja kutsui itsensä (ja lapsen) siinä samalla myös yöksi. Piti tämä ystävä tavaroineen sitten hakea asemalta ja jestas sitä tavaran määrää. Siinä oli matkarattaat, vaunut, istuinkaukalo, matkasänky, vaatetta, lapselle ruokaa ja leluja. Meillä ei ole mikään tila-auto, joten siitä tuli heti huomauttamista, kun jouduttiin sitten ahtamaan vierailijat takapenkille kera tavaroiden. Päästiin kotiin, niin lelut levitettiin heti olohuoneen lattialle ja loput tavarat eteiseen. Me sitten kannettiin ne yläkerran vierashuoneeseen. Meillä oli kuulemma paljon kylmempi sisällä kuin heillä.

Vaunut piti laittaa keittiöön (!), koska eihän meillä syöttötuolia tietenkään ole. Minä sitten kipaisin äkkiä pyyhkeen lattian ja vaunujen väliin, vieras olisi vain vienyt kuraiset vaunut keittiöön ilman mitään suojaa.

Viikonloppu meni vähän miten meni ja oltiin vain tosi helpottuneita kun nämä sitten lähtivät kotiinsa. Päätettiin, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tulee kaverit lapsen/lapsien kanssa yökylään.

En myöskään tajua tuota joidenkin pikkulapsiperheiden tavaramäärää nykyään! Tullaan jo yhden lapsen kanssa suurella tila-autolla joka on pakattu täyteen jos jonkinlaista härpäkettä. On turvaistuimet, tavalliset vaunut/rattaat, matkarattaat, syöttötuoli, potta, vaippoja, joku istumajutska jne.....Aikanaan kun itellä oli kaksi pientä lasta niin meillä oli aivan tavallinen sedan-auto + koira ja hyvin mahduttiin. Kylään ei raijattu koko omaisuutta mukaan ja kyläiltiin kun lapset olivat syöneet ja nukkuneet että olivat mahdollisimman tyytyväisiä. Nykyään tuntuu että ei kunnioiteta näitä lasten rytmejä ja siksikin ovat kuin mitkäkin riiviöt kun tulevat kylään. 

Miksi ihmeessä kutsutte kylään lapsiperheitä, jos ette halua kotiinne lapsia? En ymmärrä. Ei meillä käy sellaisia vieraita joita en halua kylään, tarvittaessa ehdotan jotain muuta tapaamispaikkaa. Minua eivät kyllä lapsivieraat haittaa, en koe isoksi vaivaksi siirtää rikkoutuvia/arvokkaita/vaarallisia esineitä pois tieltä, eikä minua haittaa vaikka pulla tai pari hukkaan menisikin rähminnän takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään kyllä, kunhan vanhemmat katsoo lapsen perään. Meillä kun ei lapsia ole, eikä välttämättä tulekaan niin asuntokaan ei ole erityisen lapsiystävällinen ja toivon aina, että vierailevat vanhemmat ottaa sen huomioon. Meillä on myös kissa, joka on tottunut aika rauhalliseen elämään ja yleensä lapset tuppaa sitäkin ahdistelemaan. Siihen tosin puutun itse hyvin nopeasti.

Kerran kävi hyvä ystävän pienen lapsensa kanssa kylässä ja kutsui itsensä (ja lapsen) siinä samalla myös yöksi. Piti tämä ystävä tavaroineen sitten hakea asemalta ja jestas sitä tavaran määrää. Siinä oli matkarattaat, vaunut, istuinkaukalo, matkasänky, vaatetta, lapselle ruokaa ja leluja. Meillä ei ole mikään tila-auto, joten siitä tuli heti huomauttamista, kun jouduttiin sitten ahtamaan vierailijat takapenkille kera tavaroiden. Päästiin kotiin, niin lelut levitettiin heti olohuoneen lattialle ja loput tavarat eteiseen. Me sitten kannettiin ne yläkerran vierashuoneeseen. Meillä oli kuulemma paljon kylmempi sisällä kuin heillä.

Vaunut piti laittaa keittiöön (!), koska eihän meillä syöttötuolia tietenkään ole. Minä sitten kipaisin äkkiä pyyhkeen lattian ja vaunujen väliin, vieras olisi vain vienyt kuraiset vaunut keittiöön ilman mitään suojaa.

Viikonloppu meni vähän miten meni ja oltiin vain tosi helpottuneita kun nämä sitten lähtivät kotiinsa. Päätettiin, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tulee kaverit lapsen/lapsien kanssa yökylään.

En myöskään tajua tuota joidenkin pikkulapsiperheiden tavaramäärää nykyään! Tullaan jo yhden lapsen kanssa suurella tila-autolla joka on pakattu täyteen jos jonkinlaista härpäkettä. On turvaistuimet, tavalliset vaunut/rattaat, matkarattaat, syöttötuoli, potta, vaippoja, joku istumajutska jne.....Aikanaan kun itellä oli kaksi pientä lasta niin meillä oli aivan tavallinen sedan-auto + koira ja hyvin mahduttiin. Kylään ei raijattu koko omaisuutta mukaan ja kyläiltiin kun lapset olivat syöneet ja nukkuneet että olivat mahdollisimman tyytyväisiä. Nykyään tuntuu että ei kunnioiteta näitä lasten rytmejä ja siksikin ovat kuin mitkäkin riiviöt kun tulevat kylään. 

Luit mun ajatukset siellä ruudun toisella puolella.

Tykkään kahdesta sukulaislapsesta, muista en niinkään. Koti ei ole lapselle suunniteltu, ja ilman silmä kovana vahtimista jotain tapahtuu aina. On myös ihan totta, että vanhemmat eivät useinkaan kovasti kiellä. Tämä on sikäli ihan ymmärrettävää, että vieraan kodin vaaranpaikkoja ei oikein osaa ennakoida, eikä ihan kaikkeen voi sanoa että älä ja ei. On siis kaikille helpointa, jos tapaamiset pidetään lapsiperheiden kotona tai esim jossain kahvilassa.

Kyllä, kunhan lapsen vanhempi katsoo perään, ettei sotke paikkoja tai riko mitään. Ja ihan ensimmäiseksi kotiini tullessa pestään kädet.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kunhan lapsen vanhempi katsoo perään, ettei sotke paikkoja tai riko mitään. Ja ihan ensimmäiseksi kotiini tullessa pestään kädet.

Nii...in, kun katsoisivatkin. Onko teillä jollain oikeasti tuttuja jotka tekevät niin?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kutsutte kylään lapsiperheitä, jos ette halua kotiinne lapsia? En ymmärrä. Ei meillä käy sellaisia vieraita joita en halua kylään, tarvittaessa ehdotan jotain muuta tapaamispaikkaa. Minua eivät kyllä lapsivieraat haittaa, en koe isoksi vaivaksi siirtää rikkoutuvia/arvokkaita/vaarallisia esineitä pois tieltä, eikä minua haittaa vaikka pulla tai pari hukkaan menisikin rähminnän takia.

Eihän niiden vanhempia muuten tapaa kun iilimadot ovat aina kyljessä kiinni. Mä en ainaskaan kutsukaan vaan he kutsuvat itse itsensä meille.

kyllä niitä tulla voi, mutta minun tehtäviini ei niitä kuulu vahtia. Oma jälkikasvuni on jo lähes aikuisia.

eikö niitä taaperoita voi jo kotona opettaa , että kaikkeen ei kosketa? ei minulla ollut koskaan ongelmaa omien pieniä ollessa, että olisivat menneet klähmimään kyläpaikassa maljakoita ynnä muita. meillä ei ole aikanaan lapset kotonakaan saaneet pieninä kaikkea käpälöidä ja se oli itsestään selvää jo pienestä, että kylässä ei kosketa yhtään mihinkään.  ei sen taaperon tarvitse kotonakaan saada aukoilla kaappeja ja laatikoita ja käpälöidä joka jumalan esinettä. sen voi ihan opettaa hyvinkin pienille. Eikä ole traumoja noille omillenikaan tullut, vaikka eivät ole saaneet kaikkea käpälöidä pieninä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään kyllä, kunhan vanhemmat katsoo lapsen perään. Meillä kun ei lapsia ole, eikä välttämättä tulekaan niin asuntokaan ei ole erityisen lapsiystävällinen ja toivon aina, että vierailevat vanhemmat ottaa sen huomioon. Meillä on myös kissa, joka on tottunut aika rauhalliseen elämään ja yleensä lapset tuppaa sitäkin ahdistelemaan. Siihen tosin puutun itse hyvin nopeasti.

Kerran kävi hyvä ystävän pienen lapsensa kanssa kylässä ja kutsui itsensä (ja lapsen) siinä samalla myös yöksi. Piti tämä ystävä tavaroineen sitten hakea asemalta ja jestas sitä tavaran määrää. Siinä oli matkarattaat, vaunut, istuinkaukalo, matkasänky, vaatetta, lapselle ruokaa ja leluja. Meillä ei ole mikään tila-auto, joten siitä tuli heti huomauttamista, kun jouduttiin sitten ahtamaan vierailijat takapenkille kera tavaroiden. Päästiin kotiin, niin lelut levitettiin heti olohuoneen lattialle ja loput tavarat eteiseen. Me sitten kannettiin ne yläkerran vierashuoneeseen. Meillä oli kuulemma paljon kylmempi sisällä kuin heillä.

Vaunut piti laittaa keittiöön (!), koska eihän meillä syöttötuolia tietenkään ole. Minä sitten kipaisin äkkiä pyyhkeen lattian ja vaunujen väliin, vieras olisi vain vienyt kuraiset vaunut keittiöön ilman mitään suojaa.

Viikonloppu meni vähän miten meni ja oltiin vain tosi helpottuneita kun nämä sitten lähtivät kotiinsa. Päätettiin, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tulee kaverit lapsen/lapsien kanssa yökylään.

En myöskään tajua tuota joidenkin pikkulapsiperheiden tavaramäärää nykyään! Tullaan jo yhden lapsen kanssa suurella tila-autolla joka on pakattu täyteen jos jonkinlaista härpäkettä. On turvaistuimet, tavalliset vaunut/rattaat, matkarattaat, syöttötuoli, potta, vaippoja, joku istumajutska jne.....Aikanaan kun itellä oli kaksi pientä lasta niin meillä oli aivan tavallinen sedan-auto + koira ja hyvin mahduttiin. Kylään ei raijattu koko omaisuutta mukaan ja kyläiltiin kun lapset olivat syöneet ja nukkuneet että olivat mahdollisimman tyytyväisiä. Nykyään tuntuu että ei kunnioiteta näitä lasten rytmejä ja siksikin ovat kuin mitkäkin riiviöt kun tulevat kylään. 

Luit mun ajatukset siellä ruudun toisella puolella.

Olispa kiva tietää että mitä järkeä tässä järjettömässä tavaroiden roudaamisessa on?