Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka paljon koira saa mielestäsi rajoittaa perheen elämää?
04.03.2018 |
Meillä on 1-v koira ja olen alkanut miettiä, että koira rajoittaa perheemme elämää ihan hirveästi. Minua ei pätkän vertaa haittaa se, että töistä pitää tulla aina suoraan kotiin koiran takia tai että koira pitää lenkittää säässä kuin säässä. Tai että koiraa pitää kouluttaa, ruuat ja terveydenhuolto maksaa jne. Kaikki nämä ns. perusasiat ovat minusta täysin normaaleja ja etukäteen pohdittuja asioita ennen kuin otettiin koira. Se mikä rassaa on se, että lapset (15-v, 14-v ja 12-v) eivät voi tätä koiraa ulkoiluttaa, koska koira on arvaamaton. Saattaa rynnätä vaikka linnun perään ja vetää lapset kumoon tai sitten hyökätä toisen koiran luokse rähjäämään. Lapset eivät myöskään voi olla koiran kanssa yksin kotona tai niin, että heillä on kavereita kylässä, koska koira roikkuu koko ajan lasten perässä haukkuen. Asuntoomme koiralle ei pysty rajaamaan sisääntulokerrokseen omaa aluetta tai pystyisi tietysti häkittämällä, mutta se ei ole mielestäni hyvä ratkaisu ja lakikin tämän kieltää. Koira on myös järjettömän arka, pelkää kaikkea mahdollista ja näihin reagoi sitten hirveällä rähinällä. Koirakoulussa ollaan ja apuja ollaan saatu joissain asioissa, mutta faktahan on se, että ei tästä koirasta ikinä tule mitään iisiä tyyppiä, koska luonne on mitä on. Joitain asioita on kyllä saatu kouluttamalla haltuun, mutta sitten on näitä ääripäitä, joiden kanssa toistaiseksi junnataan.
Tunnustan, että koiraa ottaessa ei tullut mieleenkään, että tilanne voisi olla tällainen ja näin paljon normaalia elämää rajoittava. Tästä pennusta näki kotona jo ensihetkistä lähtien, että onkin todella arka ja arkuuttaan ilmaisee rähjäämällä. Te joilla on vastaavasta kokemusta; onko tilanteeseenne tullut missään vaiheessa helpotusta esim. koiran iän myötä tms?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän apta hyvin. Etsi koiralle kasvattajan kautta hyvä uusi koti. Ottakaa teille sopiva rotu tilalle. Ei kenenkään tarvitse koko elämää sekoittaa koiran takia joka ei pärjää. Koiria mulla on ollut koko ikäni. Tiedän että ongelmia tulee ja menee.
No meille ainakin on myyty. Jouduimme uudelleen sijoittamaan ensimmäisen koiramme, koska se ei vain sopeutunut meille eikä meidän taidot riittäneet sen kouluttamiseen. Koira oli todella haastava ja lopulta koko perhe oli ihan uuvuksissa koiraan. Koira rähjäsi kaikelle mahdolliselle, pelkäsi yhtenä päivänä yhtä asiaa ja toisena toista. Koskaan ei voinut tietää miten koira mihinkin reagoi. Koiralle löytyi hyvä koti kasvattajan kautta ja vuoden kuluttua meille tuli uusi pentu täysin seurakoirarodusta. Ja ihan varmuuden vuoksi päädyimme seurakoirarotuun että olisi mahdollisimman helppo rodun puolesta. Hyvin on mennyt ja iloitsen joka päivä siitä miten ihanaa koiran kanssa voi olla <3 Alkuun tosin jännitin ihan hirveästi sitä, että mitä jos pilaan koiran tms. Sen verran ensimmäinen koira jätti jälkiä, että itseluottamus oli koirien suhteen aika nollilla kunnes sai huomata miten hyvin uuden koiran kanssa menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arka koira on hyvin vaativa koulutettava. Positiivisen kautta, ettei ala reagoimaan aggressiivisesti. Mutta arka koira tarvitsee ehdottomasti luotettavan laumanjohtajan jonka se kokee turvakseen. Eli säännöt pitää olla ja niistä ei lipsuta. Ilman väkivaltaa tai pelottavaa huutamista. Lapset eivät voi ulkoiluttaa koska eihän koira lapseen luota vaan häslää oman mielensä mukaan. Kuulostaa kyllä koiralta joka EI sovellu lapsiperheeseen. Minä etsisin koiralle uuden omistajan ja lasten kaveriksi tervepäisen koiran. Koirissa on eroja.
Kuinkahan moni kasvattaja myy pennun perheeseen, jossa on jo ollut esim. arka koira ja siitä on luovuttu sen takia, että sen kanssa ei pärjätä tms?
Minä olen myynyt ja hyvin on mennyt.
T: kasvattaja
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä ottaa koiraa jos ei sitoudu koiran vaatimaan hoitoon. Koira on yhtä lailla ihmisen armoilla kuim lapsi eikä voi ilmaista mitä tarvitsee ja haluaa.
Ei ikinä koiraa jos ei ole perinpohjin miettinyt kaikkea mitä se tuo elämään ja mikä on vastuu.
Yhtä tärkeää kuin lapsen hankinta.
Olen kanssasi samaa mieltä, mutta kuten ap sanoi, ei osannut arvata että kohdalle sattuisi arka, hankalahko koira.
Meillä toinen koirista on ihan mahdoton haukkuja ja inhoaa lapsia, toinen tosi helppo ja kaikkien kaveria heti. Tätä oli mahdoton ennustaa, ovat ihan eri persoonat.
Yksivuotias koira on ihan lapsi vielä. Ap uskon kyllä että helpottaa. Uuvuttaisin liikunnalla, jos mahdollista.
Itse annan koirieni rajoittaa elämääni ihan tajuttomasti koska rakastan niitä niin. Valitsen koiravankeuden!
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit jo alussa nähnyt vaivaa sen koirasi kanssa, niin et olis tuossa tilanteessa.
Anna se eteenpäin. Kärsii vaan teidän perheessä.Duunikaverilla on aikuinen iso kouluttamaton koira joka on KARSEA.
Ääliö tuo sen vielä avokonttoriin ulisemaan, vaikka on sovittu, ettei sitä sinne tuoda. Meillä on yksi astmaatikko joka istuu tän paskapään sermin takana ja toinen on allerginen. Ei auta.
Koira ei tottele mitään, se ei edes istu käskystä saati lopeta vetämistä. Yhtään ei ole hiljaa. Vapaankasvatuksen tulos....
Itsellä oli työpöydältä rikottu tavaraa, kun oli annettu huseerata jokapaikassa.
Mä olen niin kypsä tuohon ämmänkuvatukseen, että otan kohta loparit.
Viimeksi koira ulisi käytävällä pienessä suljetussa "eteisessä" ( siis kahden oven takana) TUNNIN....
Pitää ensviikolla ottaa asia kunnolla puheeksi, jos se on taas ollut perjantaina siellä " kyläilemässä" itse olin vapaalla...luojan kiitos. Meinas mennä hermo jo alkuviikosta, kun kuulin asiasta. Ollaan vaihdettu siksyttä toimipistettä ja se helvetin riesa oli ed paikassa VUODEN! Siivooja ihan kypsä siivoamaan lattioita, ovet raavittu pilalle, yks kone rikottu ja tää akka väittää, ettei tiedä asiasta mitään...nerokin tajuaa, että kun lasket ison koiran vapaaksi niin se takertuu kyllä johtoihin pöydän alla kun häslää ja vetää kaiken alas.
Mitä helkkaria, koira toimistoon? Aivan älyvapaata. Tehkää asialle heti jotain.
Ottakoon palkatonta vapaata, jos koira ei pärjää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit jo alussa nähnyt vaivaa sen koirasi kanssa, niin et olis tuossa tilanteessa.
Anna se eteenpäin. Kärsii vaan teidän perheessä.Duunikaverilla on aikuinen iso kouluttamaton koira joka on KARSEA.
Ääliö tuo sen vielä avokonttoriin ulisemaan, vaikka on sovittu, ettei sitä sinne tuoda. Meillä on yksi astmaatikko joka istuu tän paskapään sermin takana ja toinen on allerginen. Ei auta.
Koira ei tottele mitään, se ei edes istu käskystä saati lopeta vetämistä. Yhtään ei ole hiljaa. Vapaankasvatuksen tulos....
Itsellä oli työpöydältä rikottu tavaraa, kun oli annettu huseerata jokapaikassa.
Mä olen niin kypsä tuohon ämmänkuvatukseen, että otan kohta loparit.
Viimeksi koira ulisi käytävällä pienessä suljetussa "eteisessä" ( siis kahden oven takana) TUNNIN....
Pitää ensviikolla ottaa asia kunnolla puheeksi, jos se on taas ollut perjantaina siellä " kyläilemässä" itse olin vapaalla...luojan kiitos. Meinas mennä hermo jo alkuviikosta, kun kuulin asiasta. Ollaan vaihdettu siksyttä toimipistettä ja se helvetin riesa oli ed paikassa VUODEN! Siivooja ihan kypsä siivoamaan lattioita, ovet raavittu pilalle, yks kone rikottu ja tää akka väittää, ettei tiedä asiasta mitään...nerokin tajuaa, että kun lasket ison koiran vapaaksi niin se takertuu kyllä johtoihin pöydän alla kun häslää ja vetää kaiken alas.Mitä helkkaria, koira toimistoon? Aivan älyvapaata. Tehkää asialle heti jotain.
Ottakoon palkatonta vapaata, jos koira ei pärjää yksin.
Itse itsellesi vastailet :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kannattaa ap puhaltaa peli poikki ja miettiä joko uudelleensijoitusta tai sitten todella sitoudutte siihen, että koira rajoittaa elämäänne. Minä rauhoittaisin tilanteen nyt niin, että a) teillä ei käy lasten kavereita ollenkaan, ei vaikka aikuisia olisi paikalla, b) ei myöskään muita vieraita, ettei koira stressaannu, c) koiran elämään hyvin samana toistuva rytmi, ei edes tunnin poikkeamaa mihinkään, d) säännöllinen koulutus mutta ei kuitenkaan liikaa.
Kuulostaa siltä, että lelu on nyt tylsäksi havaittu. Haet arvovaltaiselta av.palstalta lupaa piikittää koira ikiuneen.
Kuvailemasi "hankaluudet" eivät ole vakavia.
Mutta kun on kyllästynyt niin on.
Ole edes aikuinen, ja tee lopetuspäätös itse.
Nimittäin jos koiralle ei löydy parempaa kotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuule avauksessa minkäänlaista ymmärtämystä, myötätuntoa enkä kiintymystä koiraa kohtaan. Siitä puhutaan kuin koneesta, jonka ominaisuudet tuottivat pettymyksen.
Miksi tällaiset ihmiset edes hankkivat elävän eläimen?
Koiralla ei ole hyvä olla teillä.
Etsikää sille kunnon koti.
Mitä rotua se on?
Älä ap välitä noista parista viimeisimmästä kommentista. Ovat kuin samasta kynästä veistettyjä... Minusta ap välittää koirasta, eihän muuten asiaa edes pohtisi. Oikeasti paskat koiranomistajat vähät välittää koiran hyvinvoinnista. Nuo ap:n koiran käytökset ei ole mitään perusjuttua mitä pitäisi katsella läpi sormien tai pitää normaaleina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa ap, kun pohdit tilannetta avoimesti. Teidän tilanne kuulostaa aika hankalalta, mutta luultavasti tilanne helpottaa, kun koiralle tulee ikää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä ottaa koiraa jos ei sitoudu koiran vaatimaan hoitoon. Koira on yhtä lailla ihmisen armoilla kuim lapsi eikä voi ilmaista mitä tarvitsee ja haluaa.
Ei ikinä koiraa jos ei ole perinpohjin miettinyt kaikkea mitä se tuo elämään ja mikä on vastuu.
Yhtä tärkeää kuin lapsen hankinta.Olen kanssasi samaa mieltä, mutta kuten ap sanoi, ei osannut arvata että kohdalle sattuisi arka, hankalahko koira.
Meillä toinen koirista on ihan mahdoton haukkuja ja inhoaa lapsia, toinen tosi helppo ja kaikkien kaveria heti. Tätä oli mahdoton ennustaa, ovat ihan eri persoonat.
Yksivuotias koira on ihan lapsi vielä. Ap uskon kyllä että helpottaa. Uuvuttaisin liikunnalla, jos mahdollista.
Itse annan koirieni rajoittaa elämääni ihan tajuttomasti koska rakastan niitä niin. Valitsen koiravankeuden!
No vaikka ihan kaikkea ei pennusta näe, niin ei sitä tulevaa luonnetta ole täysin mahdoton ennustaa. Pentu on jo vähintään 8viikkoinen, mielummin jo ylikin ennen kuin vaihtaa uuteen kotiin. Kasvattaja pystyy sanomaan siitä minkälaiselta se vaikuttaa pentukatraassa, esim. Onko dominoiva vai alistuva, sekä miten rohkea on ja reagoi uusiin asioihin. Pentujen katsojakin voi nähdä jotain näistä siinä ajassa kun seuraa pentuja, mutta kannattaa kysyä kasvattajalta, joka niiden pentujen kanssa elää.
Lisäksi pentujen vanhempien luonne ja käytös voi antaa osviittaa mitä pennuistakin voi tulla. Erityisesti emon käytös voi vaikuttaa pentuihin myös ympäristötekijänä, ei pelkästään periyttäjänä. Jos jompi kumpi vanhemmista tai heidän muista jälkeläisistään on arka tai agressiivinen/arvaamaton, niin pentua ei kannata ottaa. Tietoa näiden käytöksestä voi saada kasvattajalla käynnin lisäksi mahdollisista harrastustapahtumissa missä käyvät, tai rotujen keskustelupalstoilla.
Ja tietty kasvattajan ympäristö miltä pentujen olot vaikuttavat ja ovatko tottuneet siellä lapsiin, sekä onko muita koiria jne. kertoo missä kasvattajan osalta mennään. Hyvä olisi jos kasvattaja olisi totuttanut myös pennut ulkoiluun ja ettei niitä toisia koiria ole tarvinnut erottaa emosta mahdollisten tappeluiden vuoksi. Lisäksi vastuullinen kasvattaja kertoo rehellisesti koiristaan, eikä tule oloa että jotain jätetään kertomatta.
Eli vaikka roduissa on luonne-eroja, niin rotujen sisälläkin on yksilöeroja. Eli kannattaa kartoittaa myös nämä mahdollisimman hyvin, kun miettii pennun ostamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit jo alussa nähnyt vaivaa sen koirasi kanssa, niin et olis tuossa tilanteessa.
Anna se eteenpäin. Kärsii vaan teidän perheessä.Duunikaverilla on aikuinen iso kouluttamaton koira joka on KARSEA.
Ääliö tuo sen vielä avokonttoriin ulisemaan, vaikka on sovittu, ettei sitä sinne tuoda. Meillä on yksi astmaatikko joka istuu tän paskapään sermin takana ja toinen on allerginen. Ei auta.
Koira ei tottele mitään, se ei edes istu käskystä saati lopeta vetämistä. Yhtään ei ole hiljaa. Vapaankasvatuksen tulos....
Itsellä oli työpöydältä rikottu tavaraa, kun oli annettu huseerata jokapaikassa.
Mä olen niin kypsä tuohon ämmänkuvatukseen, että otan kohta loparit.
Viimeksi koira ulisi käytävällä pienessä suljetussa "eteisessä" ( siis kahden oven takana) TUNNIN....
Pitää ensviikolla ottaa asia kunnolla puheeksi, jos se on taas ollut perjantaina siellä " kyläilemässä" itse olin vapaalla...luojan kiitos. Meinas mennä hermo jo alkuviikosta, kun kuulin asiasta. Ollaan vaihdettu siksyttä toimipistettä ja se helvetin riesa oli ed paikassa VUODEN! Siivooja ihan kypsä siivoamaan lattioita, ovet raavittu pilalle, yks kone rikottu ja tää akka väittää, ettei tiedä asiasta mitään...nerokin tajuaa, että kun lasket ison koiran vapaaksi niin se takertuu kyllä johtoihin pöydän alla kun häslää ja vetää kaiken alas.Mitä helkkaria, koira toimistoon? Aivan älyvapaata. Tehkää asialle heti jotain.
Ottakoon palkatonta vapaata, jos koira ei pärjää yksin.
Puhuttiin aamulla duunissa asiasta.
Seuraavan kerran kun raahaa elukkansa töihin, niin asia ilmoitetaan työterveyshuoltoon. Jos uskoisi viimeistään sitten viranomaisia jos kerran muuten ei mene jakeluun.
Astmaatikko kannatti ajatusta ihan tosissaan. Tosin voihan olla, että hänen sanomisensa on jo mennyt perille...avautui nimittäin oikein kunnolla, että ei ole oikein koiran tuominen toimistoon.
Epäillään joukolla, että sillä on mahdollisesti jopa häätö asunnostaan, jos se koira on samanlainen hullu kotonaankin. Olis todellakin kannattanut se elukka kouluttaa jo pentuna. Eikä antaa elää kuin pellossa.
Monesti anoppi häiritsee perheen elämää enemmän. Ja sitä on paljon vaikeampi uudelleensijoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä ottaa koiraa jos ei sitoudu koiran vaatimaan hoitoon. Koira on yhtä lailla ihmisen armoilla kuim lapsi eikä voi ilmaista mitä tarvitsee ja haluaa.
Ei ikinä koiraa jos ei ole perinpohjin miettinyt kaikkea mitä se tuo elämään ja mikä on vastuu.
Yhtä tärkeää kuin lapsen hankinta.Olen kanssasi samaa mieltä, mutta kuten ap sanoi, ei osannut arvata että kohdalle sattuisi arka, hankalahko koira.
Meillä toinen koirista on ihan mahdoton haukkuja ja inhoaa lapsia, toinen tosi helppo ja kaikkien kaveria heti. Tätä oli mahdoton ennustaa, ovat ihan eri persoonat.
Yksivuotias koira on ihan lapsi vielä. Ap uskon kyllä että helpottaa. Uuvuttaisin liikunnalla, jos mahdollista.
Itse annan koirieni rajoittaa elämääni ihan tajuttomasti koska rakastan niitä niin. Valitsen koiravankeuden!
No vaikka ihan kaikkea ei pennusta näe, niin ei sitä tulevaa luonnetta ole täysin mahdoton ennustaa. Pentu on jo vähintään 8viikkoinen, mielummin jo ylikin ennen kuin vaihtaa uuteen kotiin. Kasvattaja pystyy sanomaan siitä minkälaiselta se vaikuttaa pentukatraassa, esim. Onko dominoiva vai alistuva, sekä miten rohkea on ja reagoi uusiin asioihin. Pentujen katsojakin voi nähdä jotain näistä siinä ajassa kun seuraa pentuja, mutta kannattaa kysyä kasvattajalta, joka niiden pentujen kanssa elää.
Lisäksi pentujen vanhempien luonne ja käytös voi antaa osviittaa mitä pennuistakin voi tulla. Erityisesti emon käytös voi vaikuttaa pentuihin myös ympäristötekijänä, ei pelkästään periyttäjänä. Jos jompi kumpi vanhemmista tai heidän muista jälkeläisistään on arka tai agressiivinen/arvaamaton, niin pentua ei kannata ottaa. Tietoa näiden käytöksestä voi saada kasvattajalla käynnin lisäksi mahdollisista harrastustapahtumissa missä käyvät, tai rotujen keskustelupalstoilla.
Ja tietty kasvattajan ympäristö miltä pentujen olot vaikuttavat ja ovatko tottuneet siellä lapsiin, sekä onko muita koiria jne. kertoo missä kasvattajan osalta mennään. Hyvä olisi jos kasvattaja olisi totuttanut myös pennut ulkoiluun ja ettei niitä toisia koiria ole tarvinnut erottaa emosta mahdollisten tappeluiden vuoksi. Lisäksi vastuullinen kasvattaja kertoo rehellisesti koiristaan, eikä tule oloa että jotain jätetään kertomatta.
Eli vaikka roduissa on luonne-eroja, niin rotujen sisälläkin on yksilöeroja. Eli kannattaa kartoittaa myös nämä mahdollisimman hyvin, kun miettii pennun ostamista.
Tähän on kyllä nyt pakko mainita sen verran, että nykyään yleisin ja suositeltu luovutusikä pennulle on 7 viikkoa, korkeintaan 8.
Meillä sama tilanne nyt +2 vee Corsonartun kanssa.
Ja tässä vaiheessa sanottava, että tiesin ottaessa mitä koirasta tulisi.
Ei ole ensimmäinen omakoira (viides, sekä paljon työskentelyä myös muiden koirien kanssa. ), eikä edes ensimmäinen molossikoira.
Neiti oli pennusta lähtien mukana kaikkialla.
Käytiin tapaamassa ihmisiä, koira, Lampaita, kissoja yms.
Ei tarvittu kun yksi kerta paimenpojasta nenään toisen koiran läsnäollessa, niin alkoi rähjääminen kaikille.
Lenkillä sietää vastaantulijoita tiettyyn pisteeseen asti, mutta ei tarvitse kuin pienen ärsykkeen niin yrittää päälle tappo meiningillä.
Pelästyi myös ihmistä pentuna, kun tietämätön henkilö kumartui pennun ylle kädet molemminpuolin.
Tämän seurauksena ei tykkää vieraista yhtään.
Steriloitiin neiti vajaa puolivuotta sitten, ja nyt mennään päivä kerrallaan ja toivotaan pieniä valonpilkahduksia.
Jos ei seuraavan vuoden sisällä harjoittelun kanssa ala muutosta tapahtumaan, on neidillä paikka mökillä näreen juurella muiden koirien vieressä mullan alla.
Tälläiæstä koiraa ei laiteta kiertoon.
Aplle vinkkinä kuonopanta ja kurtsari, estävät vetämisen todella hyvin vaikka alkuun voi mennä kylkimyyryä :'D
Vieraiden tullessa koira yhteen huoneeseen, niin että näkee mitä tapahtuu.
Ja vieraille ohje että koiraa ei ole olemassa.
Minä otin yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan, kun alkoi näyttää siltä, etten itse osaa koiraani kouluttaa. Kursseilla on käyty pennusta asti, mutta meidän kohdalla ne istumiset ja toko-seurailut eivät olleet ratkaisu. Koira on todella herkästi reagoiva ja turhautuu, kun ei pääse esim lenkillä toisen koiran luo, huutaa ja möykkää sitten turhautumistaan. Ongelmakoiraksi en kuitenkaan sitä luokittelisi, vähän haastavampi tapaus ja sen kanssa nyt vaan on ongelma.
Saatiin kouluttajalta paljon hyviä vinkkejä ja ohjeita, joilla arkeen tuli helpotusta. Sitten vielä tuli vastaan toinen meidän tyylille sopiva ohjaaja, jonka arkitottelevaisuus kursseilla on tehty valtavia harppauksia koulutuksessa ja koiran yhteiskuntakelpoisuudessa.
Edelleen on huonoja kausia, sitten vähän parempia, mutta parasta on, kun koira ei ole enää koko ajan "hälytystilassa" vaan osaa välillä myös rentoutua.
Suosittelen tutustumaan termiin reaktiivinen koira, löytyy myös FB-ryhmä, jossa saa hyviä vinkkejä ja vertaistukea.
Pilleri pääkopan läpi on vastaus.
Missä on tämän aran ja arvaamattoman nuoren koiran kasvattaja?
Olen kasvattanut yli 10vuotta aktiivista ja haastavaa rotua, ja kyllä kasvatus/luonne ongelmat on käyty kasvatinomistajan kanssa läpi, olen auttanut ja opastanut, kysynyt kokeneemmilta kasvattajilta apua jos en ole itse osannut auttaa. Mulla on noin 30 kasvattia maailmalla, näistä kaksi on palautunut kotiin mun luo, ja molemmissa tapauksissa omistajan elämäntilanne vain muuttui niin että eivät voineet pitää koiraansa enää.
Osaisiko siis koirasi kasvattaja auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit jo alussa nähnyt vaivaa sen koirasi kanssa, niin et olis tuossa tilanteessa.
Anna se eteenpäin. Kärsii vaan teidän perheessä.Kuten alussa jo mainitsinkin niin olemme koirakoulussa ja ollaan siis oltu ihan pikkupennusta lähtien eli kouluttamattomuuden puutetta tämä ei puhtaasti ole.
Ap
Olette varmaan kokemattomuuttanne valinneet aran pennun, tai on käynyt erittäin huono tuuri. Luonteelleen koira ei oikein voi mitään ja on ihmisen tehtävä kouluttaa arastakin koirasta "yhteiskuntakelpoinen" , mutta se on paljon haastavampaa kuin tavallisella itsevarmuudella varustetun koulutus. Tietenkin jotkut rodut vielä ovat keskimäärin helpompia kuin toiset (hankalia yksilöitä löytynee kaikista).
Alue: Aihe vapaa
Koira pitäisi olla luotettava etenkin lasten kanssa, perhekoira ei saisi olla liian vaativa ja arvaamaton. Jos näin on niin koira pitäisi pystyä eristämään omaan tilaansa, niin että yllättäviä tilanteita lasten kanssa ei tule. Sitten aikuiset kantavat vastuun koirasta.
Meillä ollut useita koiria jo ennen lapsia ja lasten saannin jälkeenkin. Rotua ja yksilöä mietittiin todella tarkkaan lasten jälkeen. Ajatuksena oli löytää koira, jonka kanssa myös lapset pärjäisivät. Taustatyötä tehtiin paljon ja keskusteltiin eri kasvattajien kanssa, sekä käytiin katsomassa kasvattajilla. Pentua katsoessa kiinnitettiin huomiota erityisesti vanhempien käytökseen, sekä kaivelimme netistä tietoa ja kävimme rotujen tapahtumissa.
Lisäksi talomme on suunniteltu niin että tarvittaessa lapset pääsevät kulkemaan siten että koirat voivat olla omissa oloissaan. Tämä on hyvä erityisesti lasten kavereiden kohdalla, kun vieraista lapsista on vaikea olla varma miten käyttäytyvät koirien kanssa. Tästä kavereiden käytöksestä koiran kanssa ovat lapsemme olleet vastuussa. Lasten lisäksi myös koiralla pitää olla turvallinen ympäristö.
Koiramme ovat toimivia ja kilttejä, eikä käytöstä ole tarvinnut miettiä edes lasten seurassa. Täydellisiä nekään eivät ole. Toinen osoittautui paukkuaraksi ja saattaa rähjätä toisten urosten kanssa, jos tulevat liian lähelle. Toisaalta ihmiset saavat laittaa kyseisen koiran vaikka solmuun, eikä edes puolustaisi itseään. Toinen sitten oli pentuna uskomaton riiviö, mutta saatiin siitä aivan ihana kaikkien kanssa toimeen tuleva sylikoira. Ainoastaan joitain miehiä vähän pelkäsi, mutta ei ollut silloinkaan agressiivinen. Iän myötä pelko on lähes kadonnut. Kaikki ihmiset ovat tervetulleita meille, eivät hauku eivätkä vaivaudu aina edes ovelle katsomaan jos joku tulee (meillä varmaan niin usein aina joku tullut tai mennyt).
Täytyy myöntää että itse en jaksaisi teidän tilanteessanne, jotain pitäisi tehdä. Se että koiranne on vasta vuoden ikäinen antaisi vielä toivoa, mutta kehitystä olisi pitänyt tapahtua. Jos itsellänne ei ole käsitystä mikä on mahdollista koiran kanssa asian parantamiseksi, sekä onko se realistista, niin olisi hyvä jos löytäisitte jonkun luotettavan ihmisen arvioimaan tilannetta. Eikä pahitteeksi olisi vaikka saisi muutamankin mielipiteen. Ongelmakoirien kouluttaja voisi olla tällainen, mutta myös kasvattajalla voisi olla näkemystä rodusta ja vanhempien käytöksestä.