Kuinka paljon koira saa mielestäsi rajoittaa perheen elämää?

Kontakti, kontakti, kontakti

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut useampia koiria, laumanvartijasta seropiin. Olen treenaillut koirien kanssa paljonkin ja juossut kentillä niin paljon, että minua pyydettiin vetämäänkin ryhmiä (ei ollut minun juttuni). Siis joka tapauksessa, minulla on ihan kivasti kokemusta koirista ja niiden kanssa ilmenevistä haasteistakin.

Nyt meillä on nuori seropinarttu, joka on niin rankka ja vaativa tapaus, että se vie minulta ja mieheltä kaiken energian. Olemme terveitä keski-ikäisiä, joilla lapset ovat jo lähteneet maailmalle ja toinen meistä on aina kotona koiran kanssa, joten koira ei ole juuri koskaan yksin kuin korkeintaan tunnin pituisia jaksoja. Koira myös ulkoilee minimissään kolme tuntia päivässä ja siitä suurin osa vapaana. Koiraa on myös koulutettu pennusta asti rauhalliseen kotielämään vaadittaviin juttuihin.

Fyysisesti koiralla on myös omat haasteensa, sillä on allergioita ja elinikäinen silmäsairaus, joita hoidetaan yhteisytössä hyvän eläinlääkärin kanssa, joten koira voi haasteista huolimatta fyysisesti hyvin.

Silti sanoisin kaikille, jotka väittävät, että koirasta kuin koirasta saa mukavan ja helpon, että näin ei todellakaan ole. Omamme tulee aina olemaan haastava tapaus, mutta olemme sitoutuneet koiraamme, se rakastaa meitä kovasti ja me sitä, eikä se raukka ole kenellekään vaarallinen eikä syyllinen omiin vaikeuksiinsa. Niinpä niin kauan kuin koiralla on kivaa ja meillä jalka nousee, hoidamme koiramme kunnialla (vaikkakin hiki hatussa). 

Ei kukaan sellaista väitäkään, että koira kuin koira on (helposti) koulutettavissa. Te olette ottaneet tietoisen riskin ja valinneet seropin. On rotuja, joista tietää isommalla varmuudella millaisia ne ovat (myös koulutettavina) kuin seropi.

Kyllä oma periaatteeni on koiran kanssa, että sen on annettava enemmän kuin se ottaa. Jos piskillä on luonnevika, sitten se saa palautua myyjälle.

Aina on koiria ollut, eikä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ongelmia.

Ap, olet suhtautunut aggressiivisesti ja turhautuneesti koiraan koko sen elämän. Muistan sinun valittaneen jo ensimmäisten viikkojen aikana pennusta. Nyt sitten niität kylvämääsi. Jos et pysty suhtautumaan koiraan empaattisemmin ja auttamaan sitä pääsemään ongelmistaan, yrittäisitkö löytää sille sopivan kodin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit jo alussa nähnyt vaivaa sen koirasi kanssa, niin et olis tuossa tilanteessa.

Anna se eteenpäin. Kärsii vaan teidän perheessä.

Kuten alussa jo mainitsinkin niin olemme koirakoulussa ja ollaan siis oltu ihan pikkupennusta lähtien eli kouluttamattomuuden puutetta tämä ei puhtaasti ole. 

Ap

Tiedätkö mikä näin koulutusohjaajana vituttaa kaikkein eniten? Se, että ihmiset luulevat, että siellä koirakoulussa sen tunnin aikana kerran viikossa sen kurssin aikana (miinus lomat) koulutetaan se koira.. Ei, ei missään nimessä. Ryhmässä on paljon koiria ja jokaisella on omat ongelmansa. Kouluttaja antaa vinkkejä ja esimerkkejä ja se koira koulutetaan 24/7 muina päivinä siellä kotona. Koti on se paikka jossa omistaja kouluttaa koiraa. Koirakoulu on paikka josta saadaan neuvoja. Työ tehdään kuitenkin KOTONA!

Mistä sait käsityksen että ap toimii näin?

Kouluttajia on kans niin moneeen junaan.  Toisilta ei saa mitään apuja ja toiset osaavat heti neuvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit jo alussa nähnyt vaivaa sen koirasi kanssa, niin et olis tuossa tilanteessa.

Anna se eteenpäin. Kärsii vaan teidän perheessä.

Kuten alussa jo mainitsinkin niin olemme koirakoulussa ja ollaan siis oltu ihan pikkupennusta lähtien eli kouluttamattomuuden puutetta tämä ei puhtaasti ole. 

Ap

Tiedätkö mikä näin koulutusohjaajana vituttaa kaikkein eniten? Se, että ihmiset luulevat, että siellä koirakoulussa sen tunnin aikana kerran viikossa sen kurssin aikana (miinus lomat) koulutetaan se koira.. Ei, ei missään nimessä. Ryhmässä on paljon koiria ja jokaisella on omat ongelmansa. Kouluttaja antaa vinkkejä ja esimerkkejä ja se koira koulutetaan 24/7 muina päivinä siellä kotona. Koti on se paikka jossa omistaja kouluttaa koiraa. Koirakoulu on paikka josta saadaan neuvoja. Työ tehdään kuitenkin KOTONA!

Kannattaisko vaihtaa alaa, jos noin paljon ottaa päähän? Meillä koiraa koulutetaan myös kotona sen koirakoulun lisäksi. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää nää jankuttajat, jotka jokaisessa koiraongelma-ketjussa tulee sönköttämään, että koira on vaan huonosti kasvatettu ja vika on hihnan toisessa päässä jne. Se on vaan fakta, että jotkut koirat ovat arkoja, eikä se käytös välttämättä siitä millään sosiaalistamisella tai koulutuksella parane sille tasolle, kuin normaalilla ei-aralla koiralla.

Meillä on perheessä kaksi samanrotuista koiraa, jotka ovat saaneet suht samanlaisen kasvatuksen. Toinen on pennusta asti ollut ihan kauhuissaan uusissa tilanteissa, oli varsinkin pienenä ihan paniikissa vieraista ihmisistä, pelkäsi ulkona ihan kaikkea. Toinen taas on rohkea, menee reippaasti uusien ihmisten luokse, koiran voi viedä kauppakeskukseen, torille, bussiin, ihan mihin vaan eikä se ole millänsäkään. Tuo arka koira on iän myötä vähän reipastunut, mutta varsinkin vieraita ihmisiä pelkää yhä paljon. Ei siitä koskaan tule samanlaista rohkelikkoa kuin tästä toisesta koirasta, kyllä sen on nähnyt ihan pennusta asti.

Se on just näin! Meillä on kolmas koira ja tosi vaativa tapaus. Tuolla joku sanoi, että pitää etukäteen miettiä mitä kaikkea koira voi tuoda tullessaan. Ihan samat tyypit varmaan jankkaa väsyneille äideille sitä miten olisi pitänyt etukäteen tajuta mitä kaikkea lapsen kanssa voi tulla... Mä en usko, että kovin moni koiran hankkija oikeasti osaa tai edes pystyy ilman valtavaa koira ja koirankoulutus kokemusta varautumaan todella vaativan pennun koulutukseen. Suurin osa koiraa hankkivista on ihan perusperheitä, joilla ei taatusti ole takataskussa eväitä vaikkapa aran remmirähjän kouluttamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koira on vielä nuori. Mutta miksi otitte noin ison koiran? Jos lasten on tarkoitus ulkoiluttaa, koiran pitää olla niin pieni, että lapsi saa yllättävässäkin tilanteessa fyysisesti koiran hallittua. Ja niin pieni, että kavereiden tullessa sen saa lapsikin suljettua yhteen makuuhuoneeseen.

Kyllä nämä teinit on jo niin isoja että pystyvät ulkoiluttamaan isommankin koiran, kun vain hihnakäytös saadaan kohdalleen. Ei nämä ole pieniä lapsia.

Mikään koira, eikä varsinkaan nuori koira, ole sataprosenttisen varma. Kyllä koiran taluttajan pitää se fyysisesti hallita. Lapset eivät ole tarpeeksi isoja taluttamaan isoa koiraa, jos nuori koira saa heidät kumoon. Oikeasti, keskikokoinen koira sopii lapsiperheeseen parhaiten, ei ihan pieni, eikä missään tapauksessa kovin iso. Jos siis lapsen on tarkoitus osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet suhtautunut aggressiivisesti ja turhautuneesti koiraan koko sen elämän. Muistan sinun valittaneen jo ensimmäisten viikkojen aikana pennusta. Nyt sitten niität kylvämääsi. Jos et pysty suhtautumaan koiraan empaattisemmin ja auttamaan sitä pääsemään ongelmistaan, yrittäisitkö löytää sille sopivan kodin?

No se on joku muu, ihan ekaa kertaa kerron asiastani täällä :D Huvittavaa sinänsä, että ihmiset täällä kuvittelee minun olevan joku joka on jo ensimmäisten viikkojen aikana valittanut pennusta :D Tiedoksi vain, että kohtalaisen moni valittaa pennun ensimmäisten viikkojen aikana, koska se aika on todella rankkaa, kun juokset yötä päivää koiran kanssa pihalla sisäsiisteyskasvatuksen takia. Tai sitten koira puree kaikkea mahdollista ja tekee tuhojaan jne. Pentuaikana moni väsyy samoin kuin vauvan kanssa. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.

Se on just näin! Meillä on kolmas koira ja tosi vaativa tapaus. Tuolla joku sanoi, että pitää etukäteen miettiä mitä kaikkea koira voi tuoda tullessaan. Ihan samat tyypit varmaan jankkaa väsyneille äideille sitä miten olisi pitänyt etukäteen tajuta mitä kaikkea lapsen kanssa voi tulla... Mä en usko, että kovin moni koiran hankkija oikeasti osaa tai edes pystyy ilman valtavaa koira ja koirankoulutus kokemusta varautumaan todella vaativan pennun koulutukseen. Suurin osa koiraa hankkivista on ihan perusperheitä, joilla ei taatusti ole takataskussa eväitä vaikkapa aran remmirähjän kouluttamiseen. 

Niinpä ja kovin monella koiran kouluttajallakaan ei ole hanskassa se miten oikeasti esim. pelokasta koiraa lähestytään. Me käytiin ihan hyvällä kouluttajalla koiramme kanssa, joka on kohtalaisen epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan. Jälkikäteen olen tajunnut, että tuo kouluttaja lähestyi aivan liian reippaalla otteella arkaa koiraa ja teki virheitä minkä ehti. Nyt kun itse olen lukenut ja paneutunut aran koiran kohtaamiseen ja kouluttamiseen ihan toisella tapaa kuin ennen niin olen tajunnut miten paljon tällaisen koiran kouluttaminen vaatii hienosäätöä. 

 [/quote]

Niinpä ja kovin monella koiran kouluttajallakaan ei ole hanskassa se miten oikeasti esim. pelokasta koiraa lähestytään. Me käytiin ihan hyvällä kouluttajalla koiramme kanssa, joka on kohtalaisen epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan. Jälkikäteen olen tajunnut, että tuo kouluttaja lähestyi aivan liian reippaalla otteella arkaa koiraa ja teki virheitä minkä ehti. Nyt kun itse olen lukenut ja paneutunut aran koiran kohtaamiseen ja kouluttamiseen ihan toisella tapaa kuin ennen niin olen tajunnut miten paljon tällaisen koiran kouluttaminen vaatii hienosäätöä. [/quote]

Tämä on tullut tutuksi näin usean koiran omistajana. Kouluttajia on niin monenlaisia ja monen tasoisia. Varmasti peruskouluttaja sopii peruspennulle jne. Mutta tästä tulikin mieleen se, että kuinka ihmeessä tavalliset ihmiset voisi pärjätä vaativan koiran kanssa, jos sellainen vaatii ihan asiaan perehtyneen kouluttajankin eikä apua voi olettaa saavansa kunhan marssii "ihan hyvälle kouluttajalle". Eikä näitä hyviä arkojen tai muuten haastavien koirien kouluttajia ole joka nurkalla etenkään, jos asuu jossain syrjemmässä isoimmista kaupungeista jne. 

Minä en jaksaisi tuollaisen koiran kanssa mikä ap:lla on. Onneksi meillä on hirveän ihmisrakas ja rohkea koira, jonka on aina voinut ottaa paikkaan kuin paikkaan mukaan. 

Aika oudoksi on mennyt maailma, jos johonkin luonnevikaiseen koiraan pitää suhtautua kuten ihmiseen. Eli hoitaa ja pitää väkisin, kun vaihtoehtoina olisi pistä piikille ellei löydy ketään joka haluaisi yrittää kasvattaa tavoista eroon. Taino itseasiassa tämähän on vielä paljon sairaampaa, sillä eihän nykyajan ihmiset halua hoitaa edes omia vanhempiaan. Ja sitten pidetää jotain kaiken ajan ja jaksamisen vievää eläintä kotona.

Laita koira pois, tavalla tai toisella.

Meille muutti jokin aika sitten ns ongelmakoira. Iso koira, ongelmia lapsiperheessä. Oli arkuutta, lapset ei pärjänneet, pelkäsivät puremista (jota ei ollut tapahtunut).Meitä kaksi aikuista ja kolme muuta koiraa. Itse työskentelenkin koirien kanssa. Meillä ei ongelmakäyttäytymistä ole ilmennyt. Tasapainoinen lauma, riittävästi aktiviteettia ja meillä on kuin eri koira. Kaikki koirat eivät vaan sovi kaikkiin perheisiin.

Arka koira on hyvin vaativa koulutettava. Positiivisen kautta, ettei ala reagoimaan aggressiivisesti. Mutta arka koira tarvitsee ehdottomasti luotettavan laumanjohtajan jonka se kokee turvakseen. Eli säännöt pitää olla ja niistä ei lipsuta. Ilman väkivaltaa tai pelottavaa huutamista. Lapset eivät voi ulkoiluttaa koska eihän koira lapseen luota vaan häslää oman mielensä mukaan. Kuulostaa kyllä koiralta joka EI sovellu lapsiperheeseen. Minä etsisin koiralle uuden omistajan ja lasten kaveriksi tervepäisen koiran. Koirissa on eroja.

Vierailija kirjoitti:

Arka koira on hyvin vaativa koulutettava. Positiivisen kautta, ettei ala reagoimaan aggressiivisesti. Mutta arka koira tarvitsee ehdottomasti luotettavan laumanjohtajan jonka se kokee turvakseen. Eli säännöt pitää olla ja niistä ei lipsuta. Ilman väkivaltaa tai pelottavaa huutamista. Lapset eivät voi ulkoiluttaa koska eihän koira lapseen luota vaan häslää oman mielensä mukaan. Kuulostaa kyllä koiralta joka EI sovellu lapsiperheeseen. Minä etsisin koiralle uuden omistajan ja lasten kaveriksi tervepäisen koiran. Koirissa on eroja.

Kuinkahan moni kasvattaja myy pennun perheeseen, jossa on jo ollut esim. arka koira ja siitä on luovuttu sen takia, että sen kanssa ei pärjätä tms? 

Ymmärrän apta hyvin. Etsi koiralle kasvattajan kautta hyvä uusi koti. Ottakaa teille sopiva rotu tilalle. Ei kenenkään tarvitse koko elämää sekoittaa koiran takia joka ei pärjää. Koiria mulla on ollut koko ikäni. Tiedän että ongelmia tulee ja menee.

Vierailija kirjoitti:

Aika oudoksi on mennyt maailma, jos johonkin luonnevikaiseen koiraan pitää suhtautua kuten ihmiseen. Eli hoitaa ja pitää väkisin, kun vaihtoehtoina olisi pistä piikille ellei löydy ketään joka haluaisi yrittää kasvattaa tavoista eroon. Taino itseasiassa tämähän on vielä paljon sairaampaa, sillä eihän nykyajan ihmiset halua hoitaa edes omia vanhempiaan. Ja sitten pidetää jotain kaiken ajan ja jaksamisen vievää eläintä kotona.

Haasteellinen koira ei tarkoita luonnevikaista koiraa. Jos koira reagoi säännänmukaisesti arastellen kaikkeen uuteen, se on arka eikä suinkaan luonnevikainen. Luonnevikainen koira on sellainen, joka reagoi järjettömästi eli ilman mitään logiikkaa asioihin. Sen käytös vaihtelee samoissakin tilanteissa, eikä sitä pysty ennakoimaan. 

Minä peräänkuulutan itse asiassa vielä nykyistäkin enemmän sitä, että koirien kanssa tehdään töitä, eikä luovuteta heti jos koira ei olekaan heti kaikkien kaveri ja helposti sopeutuva. Koiran maailma on erilainen kuin ihmisen ja se reagoi sekä ymmärtää asiat eri tavalla kuin ihminen. Sille pitää antaa tilaisuus oppia siltä edellytettyjä asioita rauhassa. On liikaa vaadittu, että koira osaisi heti käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa ihmisen logiikan mukaan, eikä koira muka saisi pelätä mitään (eihän se edes ymmärrä suurinta osaa ihmisten maailman asioista).

Ennen kuin kukaan ottaa koiraa, kannattaisi todella miettiä kuinka valmis on sitoutumaan koiraan. Koira on täysin viaton siihen missä se asuu ja kenen luona se asuu. Se on oikeutettu kotiin ja omaan laumaan kun se on siihen kerran otettu. Sillä on myös oikeus tukeutua omiin ihmisiinsä ja luottaa siihen, että he huolehtivat siitä kaikissa olosuhteissa parhaansa mukaan pyrkien tarjoamaan sille mahdollisimman hyvän ja koiralle sopivan elämän.

Sen verran kuin annatte sen rajoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän apta hyvin. Etsi koiralle kasvattajan kautta hyvä uusi koti. Ottakaa teille sopiva rotu tilalle. Ei kenenkään tarvitse koko elämää sekoittaa koiran takia joka ei pärjää. Koiria mulla on ollut koko ikäni. Tiedän että ongelmia tulee ja menee.

Komppaan! Itsellä kokemusta koirasta, joka oli hyvin arvaamaton ja itse taas olin aivan liian kokematon tuon koiran omistajaksi. Koira mm. puri kertaalleen äitiäni niin pahasti, että piti lähteä lääkäriin tikattavaksi. Ei hyväksynyt oikein ketään muuta perheestämme kuin minut .Tämän koiran jälkeen on ollut useampia koiria, jotka ihan mukavia tapauksia ja jälkeenpäin vasta olen tajunnut, että elämä koiran kanssa voi olla ihan muutakin kuin sitä hirveää stressaamista koiran käytökseen liittyen. Koiran kanssa olosta voi siis nauttia eikä lenkillä käynti ole ninjailua ja kyttäämistä, että mitä mistäkin sattuu eteen tulemaan ja mihin puskaan hypätään sivuun jne. Tätä ei tajua silloin, kun elää vaativan ja haastavan koiran kanssa, koska on niin kiinni ja lähellä tilannetta. Nyt on ehkä hieman trendinä se, että liikutaan suunnilleen keskellä yötä lenkeillä, ninjaillaan, vältellään ja väännetään koiran omistajana itsensä ties mille mutkalle sen takia, että koira on hirveän reaktiivinen. Itse vierastan tätä(kin) ääripäätä.