Kuinka paljon koira saa mielestäsi rajoittaa perheen elämää?

Meillä on 1-v koira ja olen alkanut miettiä, että koira rajoittaa perheemme elämää ihan hirveästi. Minua ei pätkän vertaa haittaa se, että töistä pitää tulla aina suoraan kotiin koiran takia tai että koira pitää lenkittää säässä kuin säässä. Tai että koiraa pitää kouluttaa, ruuat ja terveydenhuolto maksaa jne. Kaikki nämä ns. perusasiat ovat minusta täysin normaaleja ja etukäteen pohdittuja asioita ennen kuin otettiin koira. Se mikä rassaa on se, että lapset (15-v, 14-v ja 12-v) eivät voi tätä koiraa ulkoiluttaa, koska koira on arvaamaton. Saattaa rynnätä vaikka linnun perään ja vetää lapset kumoon tai sitten hyökätä toisen koiran luokse rähjäämään. Lapset eivät myöskään voi olla koiran kanssa yksin kotona tai niin, että heillä on kavereita kylässä, koska koira roikkuu koko ajan lasten perässä haukkuen. Asuntoomme koiralle ei pysty rajaamaan sisääntulokerrokseen omaa aluetta tai pystyisi tietysti häkittämällä, mutta se ei ole mielestäni hyvä ratkaisu ja lakikin tämän kieltää. Koira on myös järjettömän arka, pelkää kaikkea mahdollista ja näihin reagoi sitten hirveällä rähinällä. Koirakoulussa ollaan ja apuja ollaan saatu joissain asioissa, mutta faktahan on se, että ei tästä koirasta ikinä tule mitään iisiä tyyppiä, koska luonne on mitä on. Joitain asioita on kyllä saatu kouluttamalla haltuun, mutta sitten on näitä ääripäitä, joiden kanssa toistaiseksi junnataan.

Tunnustan, että koiraa ottaessa ei tullut mieleenkään, että tilanne voisi olla tällainen ja näin paljon normaalia elämää rajoittava. Tästä pennusta näki kotona jo ensihetkistä lähtien, että onkin todella arka ja arkuuttaan ilmaisee rähjäämällä. Te joilla on vastaavasta kokemusta; onko tilanteeseenne tullut missään vaiheessa helpotusta esim. koiran iän myötä tms?