”En ole koskaan harrastanut seksiä...” – Merja, 42, kertoo, mitä miesten kanssa tapahtuu kerta toisensa jälkeen
Kommentit (292)
Minä en ole koskaan harrastanut suunnistusta. Olen kyllä muutamia kertoja käynyt suunnistamassa, mutta ei sitä voi harrastukseksi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
"fyysisesti tulen helposti raskaaksi"
Mitä ihmettä tua tarkoittaa?
Ongelma on ettei hän lähesty miehiä, hän odottaa että miehet lähestyisi häntä. Miehet tuskin vain mistään tietää että hän haluaa seuraa, luultavasti hänen olemus viestii ettei hän ole kiinnostunut. Ja näin kukaan ei edes yritä. Hän voi olla sellainen kenen seurassa ei ole heti luontevaa olla. Jotkut on helppoja ihmisiä, siis joiden seuraan on helppo mennä, ei ole vaivaannuttavaa, kireää, vaikkei mitään yhteistä olisi, tai puhuttavaa, silti on luontevaa seuraa.
En minä ainakaan edes yrittäisi sellaista miestä kuka kaikin tavoin viestii ettei ole kiinnostunut, kentiäs vielä vähän ärtyneen oloinen jos lähestyy. Kyllä sitä aika nopeaa rauhaan jättää.
Helpointa olisi jos tekisi netti ilmoituksen, jolloin hän jo kertoo miehille että on halukas tutustumaan ja etsii seuraa.
Minä, Merjaa viitisen vuotta nuorempi mies, tein Tinder-profiilin joku aika sitten. En tiedä seuraako siitä ikinä mitään, mutta on myönnettävä sen olevan ei niin positiivisella tavalla jännittävää. Jos tulee match pitää vastakumppani vakuuttaa kiinnostavuudestani, sitten pitää tavata ja sitten ehkä jotain muuta. Ja koko ajan takaraivossa huutaa pakokauhu, epäilys itsestä ja pelko vastapuolen ajatuksista. Ei ole mitään menneisyyden positiivisia kokemuksia joista hakea voimaa pahassa paikassa vaan kaikki on kuin sokkona yrittäisi ajaa autoa.
Tälle naiselle voisi antaa lahjaksi matkan
GAMBIAAN
Vierailija kirjoitti:
Kerrottiinko tuossa tosiaan, miten joka kerta käy? En huomannut jutusta muuta kuin että ei edes päästä siihen pisteeseen, että jotain tapahtuisi.
ei niitä tilanteida vissiin synny, koska sanoi miehen kyllä lähestyvän jos on kiinnostunut. Eli ei ole ollut aloitteellinen koskaan. Myöhemmin ei edes kämpästään päässyt ulos. Odotellut prinssiä.
Kannattaisi käydä Gambiassa. Jos ihan vaan sitä seksiä haluaisi kokeilla edes kerran elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea, mutta veikkaan että haussa erittäin kokenut, pitkä, isoleukainen, entinen liigakiekkoilija - nykyinen miljonääripankkiiri.
Veikkaat siis, että nainen ei voi kärsiä seksittömyydestä siinä missä mieskin, ilman että vaatimukset kumppanille olisi mahdottomat? Tässäkin tämä nainen vaikutti olevan pitkälti samantyyppinen kuin tällä palstalla monet naisettomat miehet ovat kertoneet itsestään; estynyt, huono itsetunto, sosiaalisten taitojen ongelmaa, asperger jne.
Se Merjalla kyllä vaatimuksena oli, että säälipanoksi hän ei halua ryhtyä. Se lienee sitten liikaa vaadittu...
No kyllä mä näin veikkaan.
Niin monenlaiset naiset saavat miehiä, ja vieläpä varsin tasokkaitakin.
Suurimmalla osalla miehistä ei ole kummoisia kriteerejä seksin harrastamiseen. Monet ovat jopa täysin kaikkiruokaisia.
Luitko edes koko artikkelia? Tämä kyseinen Merja haluaisi parisuhteen ja lapsia, ei pelkkää irtoseksiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrottiinko tuossa tosiaan, miten joka kerta käy? En huomannut jutusta muuta kuin että ei edes päästä siihen pisteeseen, että jotain tapahtuisi.
ei niitä tilanteida vissiin synny, koska sanoi miehen kyllä lähestyvän jos on kiinnostunut. Eli ei ole ollut aloitteellinen koskaan. Myöhemmin ei edes kämpästään päässyt ulos. Odotellut prinssiä.
Ei suurimman osan naisista tarvitse miehiä mitenkään erityisesti lähestyä. Kyllä se menee juuri niinkuin tuo sanoikin, että mies kyllä lähestyy. Jos ei lähestyisi niin eipä meillä olisi näitä ahdistelumetakoitakaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrottiinko tuossa tosiaan, miten joka kerta käy? En huomannut jutusta muuta kuin että ei edes päästä siihen pisteeseen, että jotain tapahtuisi.
ei niitä tilanteida vissiin synny, koska sanoi miehen kyllä lähestyvän jos on kiinnostunut. Eli ei ole ollut aloitteellinen koskaan. Myöhemmin ei edes kämpästään päässyt ulos. Odotellut prinssiä.
Ei suurimman osan naisista tarvitse miehiä mitenkään erityisesti lähestyä. Kyllä se menee juuri niinkuin tuo sanoikin, että mies kyllä lähestyy. Jos ei lähestyisi niin eipä meillä olisi näitä ahdistelumetakoitakaan...
Sen sijaan veikkaan, ettei "Merja" ota vastaan niitä lähestymisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea, mutta veikkaan että haussa erittäin kokenut, pitkä, isoleukainen, entinen liigakiekkoilija - nykyinen miljonääripankkiiri.
Veikkaat siis, että nainen ei voi kärsiä seksittömyydestä siinä missä mieskin, ilman että vaatimukset kumppanille olisi mahdottomat? Tässäkin tämä nainen vaikutti olevan pitkälti samantyyppinen kuin tällä palstalla monet naisettomat miehet ovat kertoneet itsestään; estynyt, huono itsetunto, sosiaalisten taitojen ongelmaa, asperger jne.
Se Merjalla kyllä vaatimuksena oli, että säälipanoksi hän ei halua ryhtyä. Se lienee sitten liikaa vaadittu...
No kyllä mä näin veikkaan.
Niin monenlaiset naiset saavat miehiä, ja vieläpä varsin tasokkaitakin.
Suurimmalla osalla miehistä ei ole kummoisia kriteerejä seksin harrastamiseen. Monet ovat jopa täysin kaikkiruokaisia.
Luitko edes koko artikkelia? Tämä kyseinen Merja haluaisi parisuhteen ja lapsia, ei pelkkää irtoseksiä!
Nojuu, mutta harvoin sitä suoraan parisuhteeseen ja lapsia tekemään päädytään.
Vierailija kirjoitti:
Uutisessa kerrottiin että tällä naisella on asperger.
Tavallaan ymmärrän että voi olla normaalille raskasta kun aspergerihminen pitää pitkiä monologeja kiinnostuksen kohteistaan jotka välttämättä ei toista kiinnosta.
Itse olen olemattoman seurustelukokemuksen omaava mies. Hyvin pieni määrä satunnaisia yhden illan humalaisia seksisekoiluja löytyy, mutta viimeisestäkin alkaa olla useampi vuosi aikaa. Joitakin vuosia sitten tuli se tunne, että jos vielä joskus meinaan saada parisuhteen tai perhettä, niin on yritettävä vaikka treffipalstojen kautta, vaikka yleensä naisten silmissä näkymättömänä ihmisenä koko ajatus lähteä esittelemään omaa naamaansa siellä tuntui hyvin nololta.
No, kuten arvata saattaa, yhteydenottoja naisilta tuli vain muutama. Oikeastaan vain yhden kanssa viestittelystä jäi sellainen kuva, että hän voisi olla henkilönä sellainen, että meillä synkkaisi hyvin. Hän kirjoitti henkilökohtaisen ja eloisan oloisesti, kertoi pieniä tarinoita kokemuksistaan, kun tuli puheeksi millaiset vapaa-ajan asiat kumpaakin kiinnostavat.
Kun joidenkin viikkojen päästä tapasin ensi kertaa kahvilla tämän naisen, niin kokemus oli hyvin erilainen kuin mihin olin henkisesti asennoitunut. Tuntui, että hän on kovin välinpitämätön, jopa poissaoleva ja etten saa hänestä oikein mitään otetta, ja että kirjeenvaihdosta välittynyt kuva lämpimästä persoonasta olikin etupäässä väärinkäsitystä. Jouduin muistuttelemaan itseäni, että tässä tosiaan on se sama ihminen, jonka kanssa olimme jo lupaavasti samalla aaltopituudella.
Toiveikkaasti ajattelin, että ehkä kyse oli kuitenkin ensitapaamisen jännityksestä, ja uudelleen viestiteltyämme sovimme vielä toisen tapaamisen. Eikä se siitä silti miksikään muuttunut. Nyt kasvot olivat jo tutut, ja periaatteessa tunsimme edeltäneen yhteydenpidon pohjalta jollain tasolla toisemme, mutta tunnelma ei päässyt kankeudestaan edes sille vaatimattomalle välittömyyden asteelle kuin tavanomaisessa kohtaamisessa satunnaisen naamatutun työkaverin kanssa. Tämän tapaamisen jälkeen laitoin naiselle viestin, jossa koetin jotenkin kohteliaasti muotoilla sanoiksi sen, että ei tuntuisi oikealta jatkaa tapaamisia jos koen väliemme jäävän vain kaveripohjaisiksi. Hän vaikutti vastauksessaan hieman yllättyneeltä, mutta otti sen muuten hyvin.
Siinä määrin kiusallinen maku itselleni kuitenkin koko kuviosta jäi, etten ole sittemmin enää nettitreffaillut. Ei ole helppoa muodostaa sosiaalisia suhteita, jos yhtälössä on yksi, saati sitten kaksi tältä osin jollain tapaa rajoitteista yksilöä.
Miehiä on edelleen aktiivi-ikäisissä 50 000 enemmän kuin naisia.
Se on iso määrä Suomen kokoisessa maassa.
Töitä joutuu naisena tekemään jos meinaa miehettömänä selvitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nykyisin en edes käy ulkona."
No ei sitten pidä ihmetellä jos ei ole ketään. Ei ne kotoa tule hakemaan.
Luitko juttua?
Tuollainen tilanne on valtava häpeän aihe ja taakka hartioilla. Tietyn pisteen jälkeen ihminen luonnostaan vetäytyy kuoreensa, kun ei kykene selittämään tilannetta itselleen saati sitten toisille. Epäilys ihmisten ymmärtämättömyydestä on niinkyllä suuri, että ei yksinkertaisesti uskalleta laittaa itseä avoimeksi mahdolliselle satutukselle.
Ai.
Ei sen kokemattomuuden AV:n mukaan pitäisi elämää mitenkään haitata silloin kun kokematon on mies.
Miksi naisilla eri homma?
En ymmärrä. Luulisin että nuo tunteet ovat tuossa tilanteessa olevien kesken melko yleismaailmallisia - ,riippumatta sukupuolesta. Toki ihmiset ovat yksilöitä, mutta noin suuri poikkeavuus on vaikea juttu sekä henkilölle itselleen että vastapuolelle.
Kysessä on käsittääkseni kuitenkin asia, joka on yleisen elämänkokemuksen perusteella tyhmemmänkin ihmisen opittavissa. Jos verrataan aiemmassa kommentissa olevaan suunnistukseen, niin senkin voi osaamaton oppia, vieläpä hyvin, jos nyt ei ole esimerkiksi sokeutta tai muuta ihan olennaista fyysistä estettä sille.
Vierailija kirjoitti:
Miehiä on edelleen aktiivi-ikäisissä 50 000 enemmän kuin naisia.
Se on iso määrä Suomen kokoisessa maassa.
Töitä joutuu naisena tekemään jos meinaa miehettömänä selvitä.
Lisäksi vielä ne parin kolmen vuoden sisällä bonuksena muualta tulleet viitisenkymmentä tuhatta aktiivi-ikäistä miestä. Kyllä tällä yhtälöllä pakosti jää aika moni pysyvästi ilman.
Onko Merjan nimi muutettu? Ettei vaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrottiinko tuossa tosiaan, miten joka kerta käy? En huomannut jutusta muuta kuin että ei edes päästä siihen pisteeseen, että jotain tapahtuisi.
ei niitä tilanteida vissiin synny, koska sanoi miehen kyllä lähestyvän jos on kiinnostunut. Eli ei ole ollut aloitteellinen koskaan. Myöhemmin ei edes kämpästään päässyt ulos. Odotellut prinssiä.
Ei suurimman osan naisista tarvitse miehiä mitenkään erityisesti lähestyä. Kyllä se menee juuri niinkuin tuo sanoikin, että mies kyllä lähestyy. Jos ei lähestyisi niin eipä meillä olisi näitä ahdistelumetakoitakaan...
Sen sijaan veikkaan, ettei "Merja" ota vastaan niitä lähestymisiä.
Niin. Todennäköisesti hänellekin tunkee isoleukaisia alfoja ovista ja ikkunoista, isoleuksisimmat jäävät karmeihin kiinni. Ja Merja sen kun nokka nirpallaan torjuu kaikki ja sitten valittaa kun ei saa ketään. On se niin epäreilua ja väärin. Toista se on olla mies, kukaan ei ikinä anna piparia vaikka kuinka itkis netissä.
Merjana olisin ylpeä etten ole hulluihin kaksilahkeisiin koskenut.
Ethän esitä muuta kuin mitä olet. Nykyiset deittisysteemit vaikuttavat luonnottomilta ja hankalilta kun kaiken pitäisi ilmeisesti tapahtua niin nopeasti. Olisi hyvä etsiä tapa, jossa voi tutustua rauhassa toinen toisensa ajatuksiin ilman että mitään liian henkilökohtaista ja kipeää tarvitsee oksentaa ulos liian nopeasti.
Itselläni on hyvä ja kaunis kokemus perinteisestä kirjeenvaihdosta. Ei ollut mitään kiirettä ja rauhassa tutustuimme toisiimme. Luottamus ja ystävyys kehittyivät vähitellen. Suosittelen tätä tapaa. Voi säilyttää rauhallisuuden eikä tarvitse kiireesti todistella olevansa jotenkin edustavampi kuin onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"fyysisesti tulen helposti raskaaksi"
Mitä ihmettä tua tarkoittaa?
Ongelma on ettei hän lähesty miehiä, hän odottaa että miehet lähestyisi häntä. Miehet tuskin vain mistään tietää että hän haluaa seuraa, luultavasti hänen olemus viestii ettei hän ole kiinnostunut. Ja näin kukaan ei edes yritä. Hän voi olla sellainen kenen seurassa ei ole heti luontevaa olla. Jotkut on helppoja ihmisiä, siis joiden seuraan on helppo mennä, ei ole vaivaannuttavaa, kireää, vaikkei mitään yhteistä olisi, tai puhuttavaa, silti on luontevaa seuraa.
En minä ainakaan edes yrittäisi sellaista miestä kuka kaikin tavoin viestii ettei ole kiinnostunut, kentiäs vielä vähän ärtyneen oloinen jos lähestyy. Kyllä sitä aika nopeaa rauhaan jättää.
Helpointa olisi jos tekisi netti ilmoituksen, jolloin hän jo kertoo miehille että on halukas tutustumaan ja etsii seuraa.
Minä, Merjaa viitisen vuotta nuorempi mies, tein Tinder-profiilin joku aika sitten. En tiedä seuraako siitä ikinä mitään, mutta on myönnettävä sen olevan ei niin positiivisella tavalla jännittävää. Jos tulee match pitää vastakumppani vakuuttaa kiinnostavuudestani, sitten pitää tavata ja sitten ehkä jotain muuta. Ja koko ajan takaraivossa huutaa pakokauhu, epäilys itsestä ja pelko vastapuolen ajatuksista. Ei ole mitään menneisyyden positiivisia kokemuksia joista hakea voimaa pahassa paikassa vaan kaikki on kuin sokkona yrittäisi ajaa autoa.
Jos tuo nainen on ok kokoinen ja näköinen,voisin ihan hyvin käydä korkkaamassa sen.
Voisin lähteä ulkomaille seuraksi mukaan myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uutisessa kerrottiin että tällä naisella on asperger.
Tavallaan ymmärrän että voi olla normaalille raskasta kun aspergerihminen pitää pitkiä monologeja kiinnostuksen kohteistaan jotka välttämättä ei toista kiinnosta.Itse olen olemattoman seurustelukokemuksen omaava mies. Hyvin pieni määrä satunnaisia yhden illan humalaisia seksisekoiluja löytyy, mutta viimeisestäkin alkaa olla useampi vuosi aikaa. Joitakin vuosia sitten tuli se tunne, että jos vielä joskus meinaan saada parisuhteen tai perhettä, niin on yritettävä vaikka treffipalstojen kautta, vaikka yleensä naisten silmissä näkymättömänä ihmisenä koko ajatus lähteä esittelemään omaa naamaansa siellä tuntui hyvin nololta.
No, kuten arvata saattaa, yhteydenottoja naisilta tuli vain muutama. Oikeastaan vain yhden kanssa viestittelystä jäi sellainen kuva, että hän voisi olla henkilönä sellainen, että meillä synkkaisi hyvin. Hän kirjoitti henkilökohtaisen ja eloisan oloisesti, kertoi pieniä tarinoita kokemuksistaan, kun tuli puheeksi millaiset vapaa-ajan asiat kumpaakin kiinnostavat.
Kun joidenkin viikkojen päästä tapasin ensi kertaa kahvilla tämän naisen, niin kokemus oli hyvin erilainen kuin mihin olin henkisesti asennoitunut. Tuntui, että hän on kovin välinpitämätön, jopa poissaoleva ja etten saa hänestä oikein mitään otetta, ja että kirjeenvaihdosta välittynyt kuva lämpimästä persoonasta olikin etupäässä väärinkäsitystä. Jouduin muistuttelemaan itseäni, että tässä tosiaan on se sama ihminen, jonka kanssa olimme jo lupaavasti samalla aaltopituudella.
Toiveikkaasti ajattelin, että ehkä kyse oli kuitenkin ensitapaamisen jännityksestä, ja uudelleen viestiteltyämme sovimme vielä toisen tapaamisen. Eikä se siitä silti miksikään muuttunut. Nyt kasvot olivat jo tutut, ja periaatteessa tunsimme edeltäneen yhteydenpidon pohjalta jollain tasolla toisemme, mutta tunnelma ei päässyt kankeudestaan edes sille vaatimattomalle välittömyyden asteelle kuin tavanomaisessa kohtaamisessa satunnaisen naamatutun työkaverin kanssa. Tämän tapaamisen jälkeen laitoin naiselle viestin, jossa koetin jotenkin kohteliaasti muotoilla sanoiksi sen, että ei tuntuisi oikealta jatkaa tapaamisia jos koen väliemme jäävän vain kaveripohjaisiksi. Hän vaikutti vastauksessaan hieman yllättyneeltä, mutta otti sen muuten hyvin.
Siinä määrin kiusallinen maku itselleni kuitenkin koko kuviosta jäi, etten ole sittemmin enää nettitreffaillut. Ei ole helppoa muodostaa sosiaalisia suhteita, jos yhtälössä on yksi, saati sitten kaksi tältä osin jollain tapaa rajoitteista yksilöä.
Sehän se onkin surullista, että ihminen voi olla vaikka kuinka mukava ja lämmin, mutta jos hän ei osaa tuoda sitä esiin, hän vaikuttaa ikävältä ja tylyltä. Silloin jää helposti yksin, vaikka toivoisi toisten seuraa.
Kaikki eivät opi olemaan magneettisia seuran keskipisteitä, eikä tarvitsekaan, mutta on surullista, että toiset eivät iänkään myötä opi edes sitä alkeellisinta jutustelun taitoa.
En sääli häntä kuten hän toivookin.
Oma valintahan se on olla lähestymättä miehiä.