Lue keskustelun säännöt.
”En ole koskaan harrastanut seksiä...” – Merja, 42, kertoo, mitä miesten kanssa tapahtuu kerta toisensa jälkeen
Kommentit (292)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan nettitreffitkin kokeiltu mutta akateemiset rikkaat miehet eivät vastanneet. Naisells yksinäisyys on täysin oma valinta.
Sinullekin on tarjolla karvainen karju lähimmässä homobaarissa. Myös sinulle yksinäisyys on täysin oma valinta.
Miten homomies heteromiehelle vastaisi miestä heteronaiselle?
En ymmärrä tätä logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nykyisin en edes käy ulkona."
No ei sitten pidä ihmetellä jos ei ole ketään. Ei ne kotoa tule hakemaan.
Luitko juttua?
Tuollainen tilanne on valtava häpeän aihe ja taakka hartioilla. Tietyn pisteen jälkeen ihminen luonnostaan vetäytyy kuoreensa, kun ei kykene selittämään tilannetta itselleen saati sitten toisille. Epäilys ihmisten ymmärtämättömyydestä on niinkyllä suuri, että ei yksinkertaisesti uskalleta laittaa itseä avoimeksi mahdolliselle satutukselle.
No tartteeko sitä nelikymppisenä impenä ensimmäiseksi treffeillä alkaa toitottaa että mää muuten oon neitsyt. Mitä jos olisi siitä hiljaa?
Ei tietenkään tarvi. Siltikin se ajatus omasta poikkeavuudesta on aina läsnä ja vaikuttamassa käytökseen. Sinulla pitää olla selitys/valhe valmiina, jos entiset seurustelut ja muut liittyvät asiat tulevat treffeillä esiin keskusteluissa. Vaikea yhtälö ratkaistavaksi.
Ja kyllähän se puheeksi tulee, ennemmin tai myöhemmin. Jostain syystä se pitkän ja vakavan parisuhteen puuttuminen on päälle kolmekymppisellä melkoisen mittainen miinus ja karkottaa muuten potentiaaliset miehet. Tuntuu ihan järjettömältä, että pitäisi valehdella itselleen menneisyys jotta se ei tuhoaisi myös tulevaisuutta.
N41
Miksi moinen nainen ei ottaisi vastaavaa miestä? Silloin ei kai tarvitsisi selitellä eikä ihmetellä jos olisi kaksi samanlaisella historialla olevaa. Kokemattomia miehiä löytyy kyllä pilvin pimein.
Mutta mitäpä sitten, kun nainen ei olekaan kokonaan kokematon? Naisen vuosia kestänyt sinkkuus ja tapailusuhteet on täydellinen turn-off jopa kokeneellekin miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan nettitreffitkin kokeiltu mutta akateemiset rikkaat miehet eivät vastanneet. Naisells yksinäisyys on täysin oma valinta.
Sinullekin on tarjolla karvainen karju lähimmässä homobaarissa. Myös sinulle yksinäisyys on täysin oma valinta.
Miten homomies heteromiehelle vastaisi miestä heteronaiselle?
En ymmärrä tätä logiikkaa.
Sitä pelkkää seksiä saa kummaltakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan nettitreffitkin kokeiltu mutta akateemiset rikkaat miehet eivät vastanneet. Naisells yksinäisyys on täysin oma valinta.
Sinullekin on tarjolla karvainen karju lähimmässä homobaarissa. Myös sinulle yksinäisyys on täysin oma valinta.
Miten homomies heteromiehelle vastaisi miestä heteronaiselle?
En ymmärrä tätä logiikkaa.
Ei tarvitse yksin olla. Siitä oli kyse. Ei sillä ole väliä haluaako toisen kanssa edes seksiä. Seuraa kyllä löytyy.
Stupidos kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea, mutta veikkaan että haussa erittäin kokenut, pitkä, isoleukainen, entinen liigakiekkoilija - nykyinen miljonääripankkiiri.
Mikäli lukisit jutun pääsisit ehkä noista ennakkokäsityksistäsi eroon.
Jutussa ei mainittu mitään siitä millaiset kriteerit miehelle ko. naisella on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi moinen nainen ei ottaisi vastaavaa miestä? Silloin ei kai tarvitsisi selitellä eikä ihmetellä jos olisi kaksi samanlaisella historialla olevaa. Kokemattomia miehiä löytyy kyllä pilvin pimein.
Mistä niitä löytyy?
N35, ei pitkää/vakavaa parisuhdetta takana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea, mutta veikkaan että haussa erittäin kokenut, pitkä, isoleukainen, entinen liigakiekkoilija - nykyinen miljonääripankkiiri.
Veikkaat siis, että nainen ei voi kärsiä seksittömyydestä siinä missä mieskin, ilman että vaatimukset kumppanille olisi mahdottomat? Tässäkin tämä nainen vaikutti olevan pitkälti samantyyppinen kuin tällä palstalla monet naisettomat miehet ovat kertoneet itsestään; estynyt, huono itsetunto, sosiaalisten taitojen ongelmaa, asperger jne.
Se Merjalla kyllä vaatimuksena oli, että säälipanoksi hän ei halua ryhtyä. Se lienee sitten liikaa vaadittu...
No kyllä mä näin veikkaan.
Niin monenlaiset naiset saavat miehiä, ja vieläpä varsin tasokkaitakin.
Suurimmalla osalla miehistä ei ole kummoisia kriteerejä seksin harrastamiseen. Monet ovat jopa täysin kaikkiruokaisia.
Luitko edes koko artikkelia? Tämä kyseinen Merja haluaisi parisuhteen ja lapsia, ei pelkkää irtoseksiä!
Nojuu, mutta harvoin sitä suoraan parisuhteeseen ja lapsia tekemään päädytään.
Eikä siihen myöskään päädytä irtoseksin kautta. Parisuhdetta haluava mies on ensisijaisesti kiinnostunut löytämään ihmisen jonka kanssa haluaa olla ja viettää aikaa pysyvästi, seksi on sitten osa tätä parisuhdetta.
Irtoseksiä haluava mies on kiinnostunut ainoastaan panemisesta ja siihen kelpaa reikä kuin reikä. Miksi ihmeessä yhdenkään naisen pitäisi haluta olla pelkkä reikä yhtään kenellekään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan nettitreffitkin kokeiltu mutta akateemiset rikkaat miehet eivät vastanneet. Naisells yksinäisyys on täysin oma valinta.
Sinullekin on tarjolla karvainen karju lähimmässä homobaarissa. Myös sinulle yksinäisyys on täysin oma valinta.
Miten homomies heteromiehelle vastaisi miestä heteronaiselle?
En ymmärrä tätä logiikkaa.
Homomiehestäkin löytyy ne kaksi nykymiesten lempireikää. Lisäksi homomiehen kanssa pääsee mieskin kokeilemaan kakkosen nautinnon naisen näkökulmasta. Win-win siis kaikin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan nettitreffitkin kokeiltu mutta akateemiset rikkaat miehet eivät vastanneet. Naisells yksinäisyys on täysin oma valinta.
Sinullekin on tarjolla karvainen karju lähimmässä homobaarissa. Myös sinulle yksinäisyys on täysin oma valinta.
Miten homomies heteromiehelle vastaisi miestä heteronaiselle?
En ymmärrä tätä logiikkaa.
Homomiehestäkin löytyy ne kaksi nykymiesten lempireikää. Lisäksi homomiehen kanssa pääsee mieskin kokeilemaan kakkosen nautinnon naisen näkökulmasta. Win-win siis kaikin puolin.
Tämä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan karseaa lukea näitä tietäjien ”itsestä se on vaan kiinni mutta kun ei ole miehet kelvanneet” juttuja. No olette aivan pirun väärässä, estyneisyys yhdistettynä sosiaaliseen kyvyttömyyteen voi jättää kenet vain yksin. Kenelle nyt olette katkeria?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrottiinko tuossa tosiaan, miten joka kerta käy? En huomannut jutusta muuta kuin että ei edes päästä siihen pisteeseen, että jotain tapahtuisi.
ei niitä tilanteida vissiin synny, koska sanoi miehen kyllä lähestyvän jos on kiinnostunut. Eli ei ole ollut aloitteellinen koskaan. Myöhemmin ei edes kämpästään päässyt ulos. Odotellut prinssiä.
Ei suurimman osan naisista tarvitse miehiä mitenkään erityisesti lähestyä. Kyllä se menee juuri niinkuin tuo sanoikin, että mies kyllä lähestyy. Jos ei lähestyisi niin eipä meillä olisi näitä ahdistelumetakoitakaan...
"Olen miehille näkymätön, olen ollut sitä aina. Teini-iässä ja myöhemminkin ulkona käydessäni minua ei koskaan haettu hitaille. Jos olimme liikkeellä porukalla ja joku mies lähestyi meitä, minut ohitettiin aina. Nykyisin en edes käy ulkona."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Merjassa joku kauhea vika? Tuskin. Ovatko kaikki miehet pinnallisia av-ääliöitä? Eivät todellakaan.
Purjoliisat löytävät isiä lapsilleen, mt-ongelmaiset, vammaiset ja aspergerit löytävät kumppaneita, lihavat pariutuvat ihan sujuvasti katukuvan perusteella. Aivan kaikenlaiset ihmiset pariutuvat.
Nykyään vain on niin että se aika kun ihminen tapaa luontevasti vastakkaista sukupuolta on aika lyhyt, ja jos jostain syystä ei silloin pariudu, myöhemmin on vähemmän tilaisuuksia. Sitten jos on sellainen ihminen jolle työpaikkaromanssi ei ole vaihtoehto, ei käy baareissa eikä harrasta mitään sopivaa, ei ole isoa kaveriipiiriä jonka veljiä/tuttuja voisi tavata luontevasti ja nettideittailu ei sovi esim. siksi ettei ole sujuva kirjoittaja, kuvauksellinen, tai vaan sellainen joka haluaa tutustua rauhassa ennen treffeille säntäämistä, niin vaikeaa tulee. Tiloja joissa aikuiset miehet ja naiset voivat tavata toisiaan luontevasti selvin päin, on loppujen lopuksi aika vähän.
Onkohan vielä jossain ruokakaupassa se sinkkukori-idea? Se oli oikeasti hyvä idea tässä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Tälle naiselle voisi antaa lahjaksi matkan
GAMBIAAN
Juuri näin..vain GAMBIA voi hänet pelastaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea, mutta veikkaan että haussa erittäin kokenut, pitkä, isoleukainen, entinen liigakiekkoilija - nykyinen miljonääripankkiiri.
Veikkaat siis, että nainen ei voi kärsiä seksittömyydestä siinä missä mieskin, ilman että vaatimukset kumppanille olisi mahdottomat? Tässäkin tämä nainen vaikutti olevan pitkälti samantyyppinen kuin tällä palstalla monet naisettomat miehet ovat kertoneet itsestään; estynyt, huono itsetunto, sosiaalisten taitojen ongelmaa, asperger jne.
Se Merjalla kyllä vaatimuksena oli, että säälipanoksi hän ei halua ryhtyä. Se lienee sitten liikaa vaadittu...
No kyllä mä näin veikkaan.
Niin monenlaiset naiset saavat miehiä, ja vieläpä varsin tasokkaitakin.
Suurimmalla osalla miehistä ei ole kummoisia kriteerejä seksin harrastamiseen. Monet ovat jopa täysin kaikkiruokaisia.
Luitko edes koko artikkelia? Tämä kyseinen Merja haluaisi parisuhteen ja lapsia, ei pelkkää irtoseksiä!
Mutta jos se oma kokemattomuus on todella niin iso "monsteri" korvien välissä, että estää jopa kotoa lähtemisen ja ihmissuhteiden luomisen noin ylipäänsä, niin kyllä siinä tilanteessa varmaan jo kannattaisi ajatella järjellä ja vakavasti harkita, että hankkiutuisi tästä ominaisuudesta eroon tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uutisessa kerrottiin että tällä naisella on asperger.
Tavallaan ymmärrän että voi olla normaalille raskasta kun aspergerihminen pitää pitkiä monologeja kiinnostuksen kohteistaan jotka välttämättä ei toista kiinnosta.Itse olen olemattoman seurustelukokemuksen omaava mies. Hyvin pieni määrä satunnaisia yhden illan humalaisia seksisekoiluja löytyy, mutta viimeisestäkin alkaa olla useampi vuosi aikaa. Joitakin vuosia sitten tuli se tunne, että jos vielä joskus meinaan saada parisuhteen tai perhettä, niin on yritettävä vaikka treffipalstojen kautta, vaikka yleensä naisten silmissä näkymättömänä ihmisenä koko ajatus lähteä esittelemään omaa naamaansa siellä tuntui hyvin nololta.
No, kuten arvata saattaa, yhteydenottoja naisilta tuli vain muutama. Oikeastaan vain yhden kanssa viestittelystä jäi sellainen kuva, että hän voisi olla henkilönä sellainen, että meillä synkkaisi hyvin. Hän kirjoitti henkilökohtaisen ja eloisan oloisesti, kertoi pieniä tarinoita kokemuksistaan, kun tuli puheeksi millaiset vapaa-ajan asiat kumpaakin kiinnostavat.
Kun joidenkin viikkojen päästä tapasin ensi kertaa kahvilla tämän naisen, niin kokemus oli hyvin erilainen kuin mihin olin henkisesti asennoitunut. Tuntui, että hän on kovin välinpitämätön, jopa poissaoleva ja etten saa hänestä oikein mitään otetta, ja että kirjeenvaihdosta välittynyt kuva lämpimästä persoonasta olikin etupäässä väärinkäsitystä. Jouduin muistuttelemaan itseäni, että tässä tosiaan on se sama ihminen, jonka kanssa olimme jo lupaavasti samalla aaltopituudella.
Toiveikkaasti ajattelin, että ehkä kyse oli kuitenkin ensitapaamisen jännityksestä, ja uudelleen viestiteltyämme sovimme vielä toisen tapaamisen. Eikä se siitä silti miksikään muuttunut. Nyt kasvot olivat jo tutut, ja periaatteessa tunsimme edeltäneen yhteydenpidon pohjalta jollain tasolla toisemme, mutta tunnelma ei päässyt kankeudestaan edes sille vaatimattomalle välittömyyden asteelle kuin tavanomaisessa kohtaamisessa satunnaisen naamatutun työkaverin kanssa. Tämän tapaamisen jälkeen laitoin naiselle viestin, jossa koetin jotenkin kohteliaasti muotoilla sanoiksi sen, että ei tuntuisi oikealta jatkaa tapaamisia jos koen väliemme jäävän vain kaveripohjaisiksi. Hän vaikutti vastauksessaan hieman yllättyneeltä, mutta otti sen muuten hyvin.
Siinä määrin kiusallinen maku itselleni kuitenkin koko kuviosta jäi, etten ole sittemmin enää nettitreffaillut. Ei ole helppoa muodostaa sosiaalisia suhteita, jos yhtälössä on yksi, saati sitten kaksi tältä osin jollain tapaa rajoitteista yksilöä.
NAINEN EI SAANUT SUUTA AUKI JÄRKYTYKSELTÄÄN ,KUN NÄKI SINUT LIVENÄ
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nykyisin en edes käy ulkona."
No ei sitten pidä ihmetellä jos ei ole ketään. Ei ne kotoa tule hakemaan.
Mut on kerran haettu. :)
Nauratti silloin tämä sanonta.
Minut myös. Enää tuskin sellaista tapahtuu, ikää on liikaa. Mukava muisto kuitenkin.
Ymmärrän kyllä hyvin myös niitä, joita ei huomata ja jotka siitä kärsivät. Mitään yksinkertaista reseptiä asiaan tuskin on tai jos olisi, niin kysyntää sille riittäisi. Suomalaiset ovat yleisesti ottaen jäyhiä ja huonoja tutustumaan. Harvat poikkeukset vahvistavat säännön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uutisessa kerrottiin että tällä naisella on asperger.
Tavallaan ymmärrän että voi olla normaalille raskasta kun aspergerihminen pitää pitkiä monologeja kiinnostuksen kohteistaan jotka välttämättä ei toista kiinnosta.Itse olen olemattoman seurustelukokemuksen omaava mies. Hyvin pieni määrä satunnaisia yhden illan humalaisia seksisekoiluja löytyy, mutta viimeisestäkin alkaa olla useampi vuosi aikaa. Joitakin vuosia sitten tuli se tunne, että jos vielä joskus meinaan saada parisuhteen tai perhettä, niin on yritettävä vaikka treffipalstojen kautta, vaikka yleensä naisten silmissä näkymättömänä ihmisenä koko ajatus lähteä esittelemään omaa naamaansa siellä tuntui hyvin nololta.
No, kuten arvata saattaa, yhteydenottoja naisilta tuli vain muutama. Oikeastaan vain yhden kanssa viestittelystä jäi sellainen kuva, että hän voisi olla henkilönä sellainen, että meillä synkkaisi hyvin. Hän kirjoitti henkilökohtaisen ja eloisan oloisesti, kertoi pieniä tarinoita kokemuksistaan, kun tuli puheeksi millaiset vapaa-ajan asiat kumpaakin kiinnostavat.
Kun joidenkin viikkojen päästä tapasin ensi kertaa kahvilla tämän naisen, niin kokemus oli hyvin erilainen kuin mihin olin henkisesti asennoitunut. Tuntui, että hän on kovin välinpitämätön, jopa poissaoleva ja etten saa hänestä oikein mitään otetta, ja että kirjeenvaihdosta välittynyt kuva lämpimästä persoonasta olikin etupäässä väärinkäsitystä. Jouduin muistuttelemaan itseäni, että tässä tosiaan on se sama ihminen, jonka kanssa olimme jo lupaavasti samalla aaltopituudella.
Toiveikkaasti ajattelin, että ehkä kyse oli kuitenkin ensitapaamisen jännityksestä, ja uudelleen viestiteltyämme sovimme vielä toisen tapaamisen. Eikä se siitä silti miksikään muuttunut. Nyt kasvot olivat jo tutut, ja periaatteessa tunsimme edeltäneen yhteydenpidon pohjalta jollain tasolla toisemme, mutta tunnelma ei päässyt kankeudestaan edes sille vaatimattomalle välittömyyden asteelle kuin tavanomaisessa kohtaamisessa satunnaisen naamatutun työkaverin kanssa. Tämän tapaamisen jälkeen laitoin naiselle viestin, jossa koetin jotenkin kohteliaasti muotoilla sanoiksi sen, että ei tuntuisi oikealta jatkaa tapaamisia jos koen väliemme jäävän vain kaveripohjaisiksi. Hän vaikutti vastauksessaan hieman yllättyneeltä, mutta otti sen muuten hyvin.
Siinä määrin kiusallinen maku itselleni kuitenkin koko kuviosta jäi, etten ole sittemmin enää nettitreffaillut. Ei ole helppoa muodostaa sosiaalisia suhteita, jos yhtälössä on yksi, saati sitten kaksi tältä osin jollain tapaa rajoitteista yksilöä.
Sehän se onkin surullista, että ihminen voi olla vaikka kuinka mukava ja lämmin, mutta jos hän ei osaa tuoda sitä esiin, hän vaikuttaa ikävältä ja tylyltä. Silloin jää helposti yksin, vaikka toivoisi toisten seuraa.
Kaikki eivät opi olemaan magneettisia seuran keskipisteitä, eikä tarvitsekaan, mutta on surullista, että toiset eivät iänkään myötä opi edes sitä alkeellisinta jutustelun taitoa.
Et sitten ollenkaan ymmärrä mistä tuo mahtaisi johtua? Tuonkaan taidon oppiminen ei oikein onnistu, jos sitä ei ole edes mahdollisuutta harjoitella.
Ymmärrän että tossa ollaan jo kauan oltu pois pelistä ja sosiaalinen elämä on enää vaikeaa. Kuitenkin voisi parisuhteen löytää terapian käytyään ja netin kautta sopivia kumppaneita etsien. Ihan kuin tuo nainen luulisi olevansa ainoa outo.
Mitähän kummaa tuossa tarinassa on? Ainahan on ollut yksineläviä, jotka eivät jostain syystä ole löytäneet itselleen sitä kumppania. Maaseudulla usein on enemmän miehiä kuin naisia. Sota-ajan jälkeen oli miehistä pula. Omissa sukulaisissanikin on ollut henkilöitä ns. vanhojapiikoja ja -poikia, jotka elivät koko elämänsä ilman puolisoa. Eipä se niitä näyttänyt kauheasti haittaavan. Mitä sitten lienevät mielessään ajatelleet? Ehkä olisivat halunneet sen jonkun rinnalleen. Tai lapsia.
Usein on parempi elää yksin kuin epätoivoisesti etsiä joku rinnalleen, jonka kanssa ei sitten pitemmän päälle ajatukset sovi yhteen. Ei ne jatkuvat erot ja riidatkaan mitään hauskoja ole.
Mikäli lukisit jutun pääsisit ehkä noista ennakkokäsityksistäsi eroon.