Rikkaus ja rakkaus ei mahdu saman katon alle!

Muutaman tuttavapariskunnan elämää seuranneena (heillä siis tätä pätäkkää yllin kyllin) olen huomannut tuon lauseen todeksi. Itsellä ei ole mistään puutetta, mutta rahankäyttöä on kuitenkin mietittävä ja rakkaus kukoistaa jo 18:tta vuotta saman ihanan puolison kanssa!

t: keskitulonen ja ...

t. rikkaasta perheestä lähtöisin, mutta köyhän elämäntavan valinnut.

Mutta loppupeleissä rakkaus on tärkempää kuin raha. Rakkaus on se meidän juttu. Ilman sitä oltais varmaan aika hukassa molemmat, eikä meidän rakkautta voi kukaan rahalla korvata.



Rahasta ei ole koskaan ollut riitoja tms, eikä ole tarvinnut miettiä mihin on varaa ja mihin ei. Eikä meillä sillä tavalla brassailla rahalla, niin kuin joissakin tuttavaperheissä. Meillä ei ole noussut rahasta pissi päähän, niin kuin joissakin tuttavaperheissä. Me voidaan köyhäillä ja joissakin asioissa ollaankin aika pihejä.

Ja mitäs niitä muita elämän suuria totuuksia olikaan...

Mutta usein ihminen joutuu sen rahan lumoihin, ja just siihen kierteeseen, ettei mihinkään enää olla tyytyväisiä.

Kun on rahaa, ei tarvitse riidellä perheen menoista. Kun on rahaa, voi teettää ikävät kotityöt ym. muilla. Kun on rahaa, voi asua siellä, missä huvittaa, lomailla mukavasti koska huvittaa. Kun on rahaa, ei tarvitse tehdä stressaavia ja kurjia paskahommia, vaan kouluttautua hyvälle ja mielenkiintoiselle alalle.



JOS rikkaus vaatii 12 h työpäiviä toteutuakseen, niin se tietysti vieraannuttaa pariskuntaa. Mutta jos rikkaus on esim. perittyä, niin minä olen vankasti sitä mieltä, että siitä on rakkauden kannalta enemmän hyötyä kuin haittaa.



-keskituloinen-

eikä missään määrin yleistettävissä. Ehkä osuu joihinkin mutta toisiin taas ei yhtään. En allekirjoita.

Itse en ole rikas, mutta tunnen montakin onnellista perhettä, joissa rahaa on enemmän kuin roskaa. Ja silti se ei näy asenteessa, vain joissakin puitteissa (iso ja mahtava talo, ihania vaatteita yllinkyllin vanhemmilla ja lapsilla, matkustavat paljon upeisiin kohteisiin yms. kivaa). Heille se on tosin ollut mahdollista ilman ylipitkiä ja rankkoja työpäiviä, ylitöiden ja työstressin rasittamat pariskunnat tuskin ovat niitä onnellisimpia...

Kyllä meillä ainakin hyvin mahtuu :). On mahtunut jo monta, monta vuotta...

Se mitä joku pitää rikkaana, on toisesta vain ns. hyvintoimeentuleva.

Määrittele ensin sana rikas...Eikä kiitos enää näitä yleistäviä sanontoja tälle palstalle, kiitos.

Vierailija:

mä jätin miljonäärimiehen, kun ei ollut rakkautta! ei siinä paljon miljoonat auttaneet!

Sinä pikku idiootti, ei tässä väitetty rahan korvaavan rakkautta. Vaan ap väitti, että raha ESTÄÄ rakkauden, mikä tietenkin on silkkaa lööperiä.

Tottakai mahtuu!!

Mutta jos " rakastaa" rikkauden takia, ei varmaan mahdukaan.

Ja varsinkin monet rikkaiden perheiden lapset on kyllä niiin pinnallisia ja koko ajan naama norsunvitulla. Siis eivät ole mihinkään tyytyväisiä, ovat ihan perkeleen ilkeitä ja ylemmyydentuntoisia, siis oikeita paskoja.

Tosin me ollaan molemmat varakkaista perheistä, ei ole raha tullut yllärtyksenä meille ja osataan käyttää sitä normaalisti.

Joten en allekirjoita ap:n väittämää!

" Kun köyhyys tulee ovasta sisään, lentää rakkaus ikkunasta pihalle" ? Ihan perseestä kaikki on kuitenkin aina, oli fyrkkaa tai ei... ...not.

Me emme ole rikkaita sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta hyvin toimeentulevia kyllä. Rakkauttakin on riittänyt 15v. ajan jo.



Kun ei tarvitse kiristellä vyötä, niin elämä on huomattavasti helpompaa. Kuitenkaan emme tee hankintoja miettimättä niiden järkevyyttä ja vertailematta hintoja ensin.

olisi huomattavsti helpompi rakastaa, jos ei tarvitsisi joka ikistä senttiä venyttää äärimmilleen.



Arkea helpottavat yksityiskohdat ja se ettei ole rahahuolia antavat ihan varmasti mahdollisuuden onnellisempaan rakkauselämään.



Tuollainen puhe onnettomista rikkaista on ihan vaan rikkaiden propagandaa - sillä tavoin ihmiset eivät tajua, että raha oikeasti tekee onnelliseksi, eivätkä vaadi omaa osuuttaan tarpeeksi ponnekkaasti.

Jos on rahaa aivan kaikkeen, niin ei välttämättä enää osaa arvostaa mitään, mitä on. Ei edes sitä rakkautta. Täytyy yrittää koko ajan etsiä uusia kokemuksia, jotta voisi tuntea jotain. Tällä tavoin saattaa se oma rakas myös tuntua ei-miltään.

Jos on kamalan köyhä, niin ei jää energiaa eikä aikaa rakkaudelle. Kaikki keskittyminen menee hengissä selviämiseen.



Keskituloisilla lienee helpointa? Kun on rahaa kaikkeen tarpeelliseen ja vähän ylimääräiseenkin, niin on helpointa olla onnellinen.