Miksi jotkut ihmiset toisinaan tervehtivät ja toisinaan eivät? En käsitä

Vierailija kirjoitti:

Jos se on omissa ajatuksissaan, eikä edes kiinnitä huomiota ympäristöönsä

Tämä. Itselleni hyvin ominaista, moni varmaan pitää epäkohteliaana tai ylpeänä sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Normi epäsosiaalinen juntti. Niitä Suomen maa on pullollaan. En ole koskaan tajunnut et mikä siinä tervehtimisessä on niin vaikeaa. Ja olen sitä mieltä, että jos kotikasvatukseen kuuluu toisen ihmisen kunnioittaminen ja huomioiminen niin silloin se on luontevaa. Mutta...Suomessa on epänormaali jos on a) iloinen b) itsevarma ja c) jos on kohtelias.

Miksi sinua pitäisi kunnioittaa?,oletkos vähän liian täynnä itseäsi

Vierailija kirjoitti:

Miten voi noin paljon vaivata ja herättää ajatuksia ja mielipahaa vain se, tervehtiikö joku.

Jos on huono kasvomuisti tai ajatuksissaan ja joku tervehtii, niin tilanne, ja ihminen, ehtii mennä jo ohi, ei viitsi enää kääntyä huutamaan perään, että: niin juu huomenta vaan

Mutta kyllä sitä nyt sentään naapurinsa kasvoista tunnistaa siinä omalla alueella, jossa voi olettaa tapaavansa naapureita . Roskiksille on kapea kävelytie. Ei voi mitenkään olla nin ajatuksissaan, ettei huomaa.

Ja kaikkein kummallisinta on se, ettei vastata toisen tervehdykseen.

Vierailija kirjoitti:

Omissa ajatuksissaan tai sit on kasvosokeus. Mä en aina tunnista tuttuja ihmisiä, jos näillä on jotain erikoisempaa päällä.

Sama.

Ja sit kun toiset tervehtii kaikkia tosi tuttavallisesti, niin sitä miettii että tunnenko mä ton jostain, vai onko sillä tapana vaan tervehtiä kaikkia.

Kova kankkunen ja usein.

Omissa mietteissään ovat silloin tällöin. Niin minäkin.

Välillä tervehdin, välillä olen kiireinen tai huonolla tuulella enkä edes katso ohikulkevia. Kai se on ihan normaalia ja inhimillistä. Jos katson kunnolla ja tunnistan ihmisen, niin tervehdin kyllä. Jos siis meillä on tapana tervehtiä. Jotkut eivät tervehdi koskaan joten en minäkään heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi noin paljon vaivata ja herättää ajatuksia ja mielipahaa vain se, tervehtiikö joku.

Jos on huono kasvomuisti tai ajatuksissaan ja joku tervehtii, niin tilanne, ja ihminen, ehtii mennä jo ohi, ei viitsi enää kääntyä huutamaan perään, että: niin juu huomenta vaan

Mutta kyllä sitä nyt sentään naapurinsa kasvoista tunnistaa siinä omalla alueella, jossa voi olettaa tapaavansa naapureita . Roskiksille on kapea kävelytie. Ei voi mitenkään olla nin ajatuksissaan, ettei huomaa.

Ja kaikkein kummallisinta on se, ettei vastata toisen tervehdykseen.

Toki tunnistaa, jos sillä on ne samat vaatteet kun yleensä, mulla on naapureita yli 100 ja kasvomuisti ihan olematon.

Samoin jos ei ole omissa ajatuksissaan, niin voi ehkä kiinnittää huomiota että vastaan tulee joku tuttu.

Kaikkein kamalinta on kun joku alkaa kädellä huitomaan kohdalla, että hei huhuuu.

Mä en tajua miten toiset tunnistaa kasvot, jos on esim eri vaatteet, värjännyt/leikannut hiukset tms.

Mä en tunnista suurinta osaa työkavereista kun niillä on omat vaatteet päällä, kun niitä näkee yleensä työvaatteissa.

Joo-o, mutta jos on kasvosokea, ei se vaan onnistu. Minä en muista edes oman mieheni kasvoja, jos mun pitäisi ne kuvitella silmieni eteen, kun en vaan pysty.

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika harmaata aluetta suomalaisuudessa. Pitääkö tervehtiä vai ei. Varmasti lääkäri kamppailee näiden kysyksien kanssa kuten me taviksetkin.

Eikö lääkäri muka ole tavis..? Ihan hyvä koulutus ja työ, mutta tavis.

Vierailija kirjoitti:

Välillä tervehdin, välillä olen kiireinen tai huonolla tuulella enkä edes katso ohikulkevia. Kai se on ihan normaalia ja inhimillistä. Jos katson kunnolla ja tunnistan ihmisen, niin tervehdin kyllä. Jos siis meillä on tapana tervehtiä. Jotkut eivät tervehdi koskaan joten en minäkään heitä.

Ja ne mammat on parhaita, jotka tätä alkavat sitten perheelle ja muille kyläilijöille taivastelemaan, että kylläpä sillä oli nyt kova kiire, ei tuommoista voi normaali-ihmisellä ollakaan! Onkohan niillä joku hätä?

Vierailija kirjoitti:

Miten Jotkut kehtaavat olla vastaamatta tervehdyksen? Kuulevat, mutta eivät viitsi vastata. En käsitä.

Sehän se vasta noloa on kun vastaa tervehdykseen ja huomaa ettei se mua tervehtinyt vaan jotain ihan muuta ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi noin paljon vaivata ja herättää ajatuksia ja mielipahaa vain se, tervehtiikö joku.

Jos on huono kasvomuisti tai ajatuksissaan ja joku tervehtii, niin tilanne, ja ihminen, ehtii mennä jo ohi, ei viitsi enää kääntyä huutamaan perään, että: niin juu huomenta vaan

Mutta kyllä sitä nyt sentään naapurinsa kasvoista tunnistaa siinä omalla alueella, jossa voi olettaa tapaavansa naapureita . Roskiksille on kapea kävelytie. Ei voi mitenkään olla nin ajatuksissaan, ettei huomaa.

Ja kaikkein kummallisinta on se, ettei vastata toisen tervehdykseen.

Kasvosokeutta on eriasteista. Joillakin se on niin pahana, ettei tunnista naapureita tai perheenjäseniäkään.

Tervehtikö ap? Jos et tervehtinyt niin miksi et?

Koska depressio. Tai bipoliaari depressio.

T. Diagnosoimaton.

Joskus vaan on niin omissa ajatuksissaan, että jää tervehtimättä.

Huom. AP! Naapuriaan voi toki moikata kohdatessa myös itse ekana, eikä vain aina odottaa ja olettaa tämän joka ikinen kerta kohdatessa ennättävän ja olevan se aloitteellinen ja  aina ensimmäisenä tervehtimässä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus vaan on niin omissa ajatuksissaan, että jää tervehtimättä.

Huom. AP! Naapuriaan voi toki moikata kohdatessa myös itse ekana, eikä vain aina odottaa ja olettaa tämän joka ikinen kerta kohdatessa ennättävän ja olevan se aloitteellinen ja  aina ensimmäisenä tervehtimässä.

Minä nimenomaan olen monesti tervehtinyt saamatta vastatervehdystä. Joskus hän yllättäen tervehtii .

Olen yrittänyt opetella tervehtimään vain, jos hän (tai työkaveri) katsoo silmiin ennen kuin sanon mitään, mutta sitä on vaikeaa oppia, kun olen tottunut aina tervehtimään reippaasti jokaista tuttua. Sitten kohtasin Nämä kaksi outoa tyyppiä. Tosin olen tuntenut heidätkin kymmenisen vuotta jo.

Vierailija kirjoitti:

Tervehtikö ap? Jos et tervehtinyt niin miksi et?

Kyllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi noin paljon vaivata ja herättää ajatuksia ja mielipahaa vain se, tervehtiikö joku.

Jos on huono kasvomuisti tai ajatuksissaan ja joku tervehtii, niin tilanne, ja ihminen, ehtii mennä jo ohi, ei viitsi enää kääntyä huutamaan perään, että: niin juu huomenta vaan

Mutta kyllä sitä nyt sentään naapurinsa kasvoista tunnistaa siinä omalla alueella, jossa voi olettaa tapaavansa naapureita . Roskiksille on kapea kävelytie. Ei voi mitenkään olla nin ajatuksissaan, ettei huomaa.

Ja kaikkein kummallisinta on se, ettei vastata toisen tervehdykseen.

Kasvosokeutta on eriasteista. Joillakin se on niin pahana, ettei tunnista naapureita tai perheenjäseniäkään.

No tää naapuri ei aina tervehditään, vaikka osuu kohdalle mun astuessa omasta ulko-ovestani. Eli pakko sen on tunnistaa mut.

Päivän tervehdyskiintiö saattaa olla jo täysi.