Lue keskustelun säännöt.
-90 syntyneet, mikä elämäntilanne teillä?
01.03.2018 |
Itse naimisissa ja kaksi lasta, vakkarityö löytyy molemmilta minulta ja mieheltä, elämä on ihan perushyvää. Aloin vaan miettiä kun tuli kommenttia tuossa joku aika sitten, että kamalan nuorena on tässä tilanteessa. En ihan ymmärrä missä tilanteessa tässä vajaa 30-vuotiaana sitten "pitäisi" olla?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Naimisissa, 9 vuotta kokopäivätöitä tehty, pari tutkintoa suoritettu ja kolmas käynnissä, vakituinen työ, asuntolainaa reilusti jäljellä, vauva syntyy syksyllä. Ihan tavallisena elämänä pidän tätä ikääni nähden.
Tyypillistä tämän sivuston kehuskelua. Miten 27-vuotias on muka ehtinyt suorittaa kaksi tutkintoa (ja nyt kolmatta) ja tekemään samalla 9 vuotta (18-vuotiaasta asti) kokopäivätyötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lamasta en tiennyt lapsena yhtään mitään" No aika harva vuonna 90 syntynyt siitä mitään muistaa, koska talous kasvoi jo ainakin vuonna 96. Lama oli jotain 91-95, ja se konkretisoitui enemmän 80-luvulla syntyneiden elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin juuri korkeakoulusta, sinkku, omistusasunto. Vanhempien tuella (maksoivat kulujani jolloin olen pystynyt sijoittamaan kesätyöpalkat ja lahjoittivat metsää josta olen myynyt puuta) olen ostanut sijoitusasunnon joka on vuokralla. Viime vuonna ostin metsätilan jota varten otin lainan pankista. Lamasta en tiennyt lapsena yhtään mitään, tiedän olevani hyväosainen. Taloudellisesti pyyhkii siis aika hyvin, mutta kärsin todella huonosta itseluottamuksesta, masennuksesta, ja tunnen usein yksinäisyyttä. Haaveilen hyvästä parisuhteesta ja omasta perheestä.
Masennus voi johtua siitä kun elämässä ei ole tarpeeksi haastetta tai "kiksejä", toisinsanoen intohimoja.
Toisille se voi olla intohimoinen harrastus, esim. matkustelu, opiskelu, liikunta, vapaaehtoistyö, lemmikit, hengailu sosiaalisissa tilanteissa.
Itse olen harrastanut tanssia koko ikäni. Se on minulle todella helppoa. Lattarit, vakiot, jenkkitanssit. Näitä voi vapaa-ajalla harrastaa myös lavatansseissa kesät talvet ympäri suomea. salsata saa sittenn vaikkapa Brasiliassa klubeilla tai Barccelonassa kursseilla.
Harrastus jonka osaa ja mikä on itselle helppoa, se lisää itsevarmuutta. Ulkonäköön kannattaa myös panostaa. Jos ei itsellä ole mitään tyyliä, niin sitä voi opetella ja pyytää esim. apua vaatekaupassa myyjältä.
Vakityöpaikka omalta alalta, maisterin paperit saan tän vuoden aikana. Oon asunut kolmessa eri maassa, ja opiskellut kaksi tutkintoa ennen tätä. Vuokra-asunto, parisuhde. Välillä tulee alemmuuskompleksi kun miettii mitä kaikkee pitäis olla tähän mennessä jo tehtynä! :D
Vaikka -90 syntynyt lapsi ei lamasta varsinaisesti tiennyt, kyllä hyvinkin pieni lapsi voi aistia kireän tunnelman aikuisissa jos taloudellinen tilanne on huono..
(eri kuin aiemmat lamasta tietämättömyydestä kommentoineet)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisissa, kaksi lasta, koira, vakituiset työpaikat, oma rivariasunto. Mies haaveilee opiskelevansa työn ohella uuden ammatin. Mä haaveilen paluumuuttamisesta kotipaikkakunnalle, mutta saa nähdä tuleeko tilaisuutta vai asutaanko täällä kaupungissa vielä eläkkeelläkin.
Asun yksin, ei puolisoa, ei lapsia, ei velkaa. Olen kokopäivätyössä ja yksi tutkinto. Varmaan enemmän olisi "pitänyt" saavuttaa mutta ihan sama toisaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lamasta en tiennyt lapsena yhtään mitään" No aika harva vuonna 90 syntynyt siitä mitään muistaa, koska talous kasvoi jo ainakin vuonna 96. Lama oli jotain 91-95, ja se konkretisoitui enemmän 80-luvulla syntyneiden elämässä.
Riippuu ihmisistä ja perheestä. Kyllä lapselle jää muistoja ja tunnelmia alle 5-6-vuotiaana, minäkin muistan todella varhaisia asioita. Se aika vaikuttaa paljon myöhempään elämään.
-96 ei tuntunut pienperheemme työelämässä sen ihmeellisemmin. Muuton jälkeen olin puoli vuotta nuorten pajalla ja lapsi kävi tarhassa. Seuraavan duunin sain kesäksi-90, välillä kävin kurssia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntynyt -90, vakipaikka ollut pari vuotta, nyt opintovapaalla ja opiskelen maisteriksi, jotta pääsisin parempiin töihin! (Kiitollinen vakipaikasta sihteerinä, mutta kaipaan jotain uutta.) Alla siis yo-merkonomi, tradenomi. Ohjaan jumppia ja tanssia vapaa-ajalla. Parisuhteessa. Omistusasunto, lainaa. Välillä koen, että mun pitäis jo kovaa olla luomassa uraa ja perhettä... Erityisesti tuntuu, että vähintään lapsia pitäisi olla jo tulossa, mutta en todellakaan ole valmis sitoutumaan johonkin toiseen kuin itseeni tällä hetkellä.
Avoliitossa, maisterin paperit, vakityö, omakotitalo ja 2 lasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Avoliitossa, seurustelua ~6 vuotta takana. Mies tienaa keskivertoa paremmin. Yritetään ensimmäistä lasta.
- Oma (lainalla osittain) 130m omakotitalo mikä rakennettu 2015.
- Minun oma sijoitusasunto mikä vuokralla. Lainaa vielä 50% ostohinnasta jäljellä.
- 8 vuotta kokopäivä töissä (kaksi eri työpaikkaa missä toisessa "paskaduunissa" 7 vuotta) takana minkä ohella opiskellut osittain lukion ja kokonaan korkeakoulututkinnon.
Nyt vuoden ollut oman alan (sosiaali- ja terveysala) työssä ja pidän kovasti.
Naimisissa oltu miehen kanssa n. puoli vuotta ja kaksi vuotta sitten ostettu omakotitalo. Minä olen ollut työelämässä nyt kolme vuotta, mies pidempään.
Mielestäni aloittajan tilanne on ihan normaali ikään nähden, itsekin haluaisin lapset tässä alle 30-vuotiaana.
Sisko on kaksi vuotta vanhempi, sinkku, asuu vuokralla. Oli pari vuotta työttömänä, nyt syksyllä sai onneksi töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
182 täällä. Kiitos huolenpidosta mutta mun masennus johtuu muusta kuin siitä etten tanssi lattareita. En kokenut tarpeelliseksi lähteä kaikkea avaamaan kun elämäntilannetta vaan kysyttiin. Vaatteetkin osaan valita itse. 😃 Olisihan se kiva tuntea intohimoa asioita kohtaan mutta ei sellaista voi pakottaa. On mulla kuitenkin harrastuksia ja jopa ystäviä.
Toistuva vaikea masennus, astma, paha sisäilma-altistuma, jonka takia jouduin muuttamaan vanhemmilleni. Sopivaa asuntoa ja työtä mahdotonta löytää eli Työtön. Yksi korkeakoulututkinto. SM-tason urheilija ennen sairastumista. Ilmeisesti vittumainen kun ei ole kavereita. Kaunis ulkoisesti. On mennyt elämä aivan päin vittua, ikää 28v.
Mies, vm. 88, pätkätöitä "alkuperäiseltä" ammatilta, koulutus -> pätkätöitä "ihanne/unelma"-ammatilta, nyt täyspäivätöitä täysin erilaiselta ammatilta josta en tykkää, jopa ajoittain VIHAAN. :S En tiiä mitä ajatella, ehkä kiva nainen toisi tyydytystä elämään. Plussaa++ saa edullinen/tilava vuokrakämppä ja tuleva reissu serkun ja kaverin kanssa. -t. TaaHMs01e09 (NetFlix&Booze) >>>
Naimisissa, omistusasunto. Miehellä vakiduuni, itse yrittäjä ja opiskelen AMK:ssa. Lapsia kaksi, 3 v ja 5 kk. Nähdään paljon ystäviä ja kaveriperheitä. Elämä hektistä, mutta eletään unelmaa :)
Sinkku, asun vuokrayksiössä pk-seudulla, määräaikaisessa oman alan työssä amk-koulutuksella. Nykyisen työn aloittamisesta ei ole kovin kauaa, ja ennen sitä olin aika pitkään työttömänä, voinee sanoa että omasta tahdosta. Silloin mm. matkustelin ja mietin suuntaa elämälle.
Olen ikisinkku, vakityössä muutamia vuosia ollut omistusasunnon hankkinut. Ei ystäviä, ei myöskään miesystäviä. N -92
Valmistuin juuri korkeakoulusta, sinkku, omistusasunto. Vanhempien tuella (maksoivat kulujani jolloin olen pystynyt sijoittamaan kesätyöpalkat ja lahjoittivat metsää josta olen myynyt puuta) olen ostanut sijoitusasunnon joka on vuokralla. Viime vuonna ostin metsätilan jota varten otin lainan pankista. Lamasta en tiennyt lapsena yhtään mitään, tiedän olevani hyväosainen. Taloudellisesti pyyhkii siis aika hyvin, mutta kärsin todella huonosta itseluottamuksesta, masennuksesta, ja tunnen usein yksinäisyyttä. Haaveilen hyvästä parisuhteesta ja omasta perheestä.