Köyhää on turha syyllistää varojensa yli elämisestä kun varat on sellaiset ettei niillä ihminen pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä.

Vaikka riittäisikin ihmiselle itselleen, helposti putoaa sosiaalisista ympyröistä pois jos on itse köyhä ja muilla on sopivasti rahaa. 

Jos minä saan töistä 1600euroa kuussa, mutta kaverini saavat 4000euroa, tulisiko minun saada tukea valtiolta, jotta en tiputtaudu tästä sosiaalisesta kaveripiiristäni pois, jotta voin elää samalla tavalla, kuin he?

En mielestäni sanonut noin. Ja puhuin köyhyydestä ja sopivasta rahamäärästä, 4000 on jo enemmän kuin sopiva eikä 1600 ole vielä köyhä. Tarkoitan sellaista tilannetta, jossa toisilla on varaa tehdä normaaleja juttuja ja toisilla ei, jolloin jäävät ulkopuolelle porukasta.

Eri ihmisille eri tilanteet ovat "normaaleja" juttuja. Joillekkin helikopterilla lentäminen voi olla normaalia. Kannattaisiko vaihtaa kaverit, jos eivät halua harrastaa samoja juttuja 'köyhän' kaverin kanssa? Köyhiä on paljon suomessa, eikö sieltä löytyisi kavereita. 

No jotain rajaa nyt, ei tässä mistään helikopterilennoista ole kyse. Tarkoitan ihan normaaleja nuorten juttuja, kuten yhdelle/kahville menoa joskus, yhdessä syömistä ja niin edespäin. Ei ole mukava aina sanoa, että ei kerta kaikkiaan ole nyt varaa. Ja en tiedä missä tutustuisin muihin köyhiin, lisäksi pitää olla jotain muutakin yhteistä kuin köyhyys.

Kenen mukaan nämä ovat normaaleja? Sinun? Ja jos ei ole perusosan jälkeen varaaa 3e kahvikuppiin, niin mihinköhän ne rahat törsätään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, voi tulla kokeilemaan, millaista on elää 400e kuussa, ja ihmetellä, kun "ethän sä käy missään", esim. Finnkinon superpäiväkin on vaan tyyliin kerran kuussa..........

Oko köyhän pakko käydä missään? Jos haluaa luksusta ja muuta ylellisyyttä elämään, niin sitten kannattaa joko säästää tai hankkia parempi duuni.

Köyhän ja varakkaan käsitys "luksuksesta" ei välttämättä käy yksiin. Onko leffassa käyminen edes joskus sinusta jotenkin överi veto pienituloiselta? Tuskin kukaan meistä täyspäiväisistä ja -päisistä sentinvenyttäjistä edes tohtii jostain Dubain-shoppailureissusta edes huvikseen unelmoida.

Sentti venyy, muttei välttämättä säästöön, vaikka ukko-Ylijumalaa manaisit.

Mene itse hankkimaan se parempi duuni: marssit vaan sisään ja ilmoittaudut; varmaan kaikki polvillensa lankeavat ja itkien rukoilevat sinua duuniin :P

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Totta. Mutta meillä on muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut merkittävä muutos sen suhteen, mitä työssäkäynnistä voi odottaa saavansa. Kun aloitin oman työurani vuonna 1980, olin pienipalkkaisessa työssä. Sain kuitenkin palkallani maksettua vuokran (ilman asumistukea), bussilipun, sähkölaskun, kotivakuutuksen ja puhelinlaskun. Tosin puhelimessa lörpöttelyä oli syytä rajoittaa, jotta laskusta ei tulisi liian suuri. Silloin tavattiinkin ihmisiä enemmän kasvotusten ja usein niin, että kyläiltiin toisten luona. Raha riitti myös ruokaan, tosin silloin terveellisenä pidettyä kotiruokaa kutsutaan nykyisin hiilarip**skaksi. Kahviloissa ei juurikaan käyty (eikä niitä edes Helsingissä ollut kovin montaa) eikä puhettakaan, että joka kuukausi olisi ollut varaa syödä ravintolassa. Hyvä jos kerran vuodessa. Ulkoiltiin, hiihdettiin, luisteltiin, käytiin uimassa, haettiin luettavaa kirjastosta ja katseltiin telkkaria. Siinäpä ne sen ajan harrastukset ja huvitukset. 

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta ihmiset voisivat elää ilman tukia omalla palkallaan ja silti olla ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä. Ainakin asumisen kustannusten pitäisi laskea, mutta miten se tehdään, jos rakentaminen on yhä kalliimpaa. 

Näinhän se on. Ihminen vertaa elämäänsä muihin samana aikana samassa yhteiskunnassa eläviin, ei kymmenien vuosien takaiseen tai vaikkapa kehitysmaiden oloihin. Siksi köyhyydestä puhuttaessa puhutaankin suhteellisesta, ei absoluuttisesta köyhyydestä.

Minusta se on aika ymmärrettävää, että varsinkin, jos ihmisen köyhyydelle ja eloonjäämistaistelulle ei näy mitään loppua - ei tule työllismään eikä voi opiskella - siihen ikuiseen juuressosekeittoon ja lainaston kirjoihin ryytyy ja käy tyytymättömäksi. Varsinkin nuorille soisi tulevaisuudenuskon ja uskon siitä, että tulotaso kehittyy ja elämässä on joku varmuus. Kumminkin juuri nuorilla se on käynyt eläminen todella epävarmaksi, nollasoppareilla puurtaa jo yli 80 tuhatta suomalaisista ja heistä kaksi kolmasosaa on alle kolmekymppisistä. Se on oikeasti kamala asia.

Asumisen kustannukset tosiaan karkaavat käsistä. Mikä on oikeastaan aika hullua, koska noin järjellä ajatellen väkiluku kasvaa vain hitaasti, rakennuskantaa on jo aika lailla ja toisaalta koneistumisen ja elementtirakentamisen tehostamisen myötä rakentamisen kustannuksia VOISI varmaan myös alentaa. Tästä en kyllä tiedä tarpeeksi, olisi mielenkiintoista vähän perehtyä. Toki jossakin Helsingin keskustassa tonttimaan saatavuus on iso tekijä, mutta noin muuten kyllä Suomessa tonttimaata olisi, jopa pääkaupinkiseudullakin yllin kyllin.

112

En ole koskaan ymmärtänyt tätä "ei voi kouluttautua". Miksi ei voi? Nykyään aika paljonkin ihmisiä haetaan noihin aikuiskoulutusohjelmiin, työpaikkoihin joissa on tarvetta työntekijöille ja jotka työmarkkinatuet kustantavat.  Siskoni uudelleenkouluttautui vuodessa tätä käyttäen. 

Paperit ei riitä sisäänpääsyyn= ei voi kouluttautua.

Eli on vain yksi ala jolle suostut uudelleenkouluttautumaan? 

Ylipäätään. Yliopistot, amk, poliisi- ilmailu- sotilas ym. Jopa amiksessa on vaikeasti saavutettavia aloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Totta. Mutta meillä on muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut merkittävä muutos sen suhteen, mitä työssäkäynnistä voi odottaa saavansa. Kun aloitin oman työurani vuonna 1980, olin pienipalkkaisessa työssä. Sain kuitenkin palkallani maksettua vuokran (ilman asumistukea), bussilipun, sähkölaskun, kotivakuutuksen ja puhelinlaskun. Tosin puhelimessa lörpöttelyä oli syytä rajoittaa, jotta laskusta ei tulisi liian suuri. Silloin tavattiinkin ihmisiä enemmän kasvotusten ja usein niin, että kyläiltiin toisten luona. Raha riitti myös ruokaan, tosin silloin terveellisenä pidettyä kotiruokaa kutsutaan nykyisin hiilarip**skaksi. Kahviloissa ei juurikaan käyty (eikä niitä edes Helsingissä ollut kovin montaa) eikä puhettakaan, että joka kuukausi olisi ollut varaa syödä ravintolassa. Hyvä jos kerran vuodessa. Ulkoiltiin, hiihdettiin, luisteltiin, käytiin uimassa, haettiin luettavaa kirjastosta ja katseltiin telkkaria. Siinäpä ne sen ajan harrastukset ja huvitukset. 

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta ihmiset voisivat elää ilman tukia omalla palkallaan ja silti olla ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä. Ainakin asumisen kustannusten pitäisi laskea, mutta miten se tehdään, jos rakentaminen on yhä kalliimpaa. 

Näinhän se on. Ihminen vertaa elämäänsä muihin samana aikana samassa yhteiskunnassa eläviin, ei kymmenien vuosien takaiseen tai vaikkapa kehitysmaiden oloihin. Siksi köyhyydestä puhuttaessa puhutaankin suhteellisesta, ei absoluuttisesta köyhyydestä.

Minusta se on aika ymmärrettävää, että varsinkin, jos ihmisen köyhyydelle ja eloonjäämistaistelulle ei näy mitään loppua - ei tule työllismään eikä voi opiskella - siihen ikuiseen juuressosekeittoon ja lainaston kirjoihin ryytyy ja käy tyytymättömäksi. Varsinkin nuorille soisi tulevaisuudenuskon ja uskon siitä, että tulotaso kehittyy ja elämässä on joku varmuus. Kumminkin juuri nuorilla se on käynyt eläminen todella epävarmaksi, nollasoppareilla puurtaa jo yli 80 tuhatta suomalaisista ja heistä kaksi kolmasosaa on alle kolmekymppisistä. Se on oikeasti kamala asia.

Asumisen kustannukset tosiaan karkaavat käsistä. Mikä on oikeastaan aika hullua, koska noin järjellä ajatellen väkiluku kasvaa vain hitaasti, rakennuskantaa on jo aika lailla ja toisaalta koneistumisen ja elementtirakentamisen tehostamisen myötä rakentamisen kustannuksia VOISI varmaan myös alentaa. Tästä en kyllä tiedä tarpeeksi, olisi mielenkiintoista vähän perehtyä. Toki jossakin Helsingin keskustassa tonttimaan saatavuus on iso tekijä, mutta noin muuten kyllä Suomessa tonttimaata olisi, jopa pääkaupinkiseudullakin yllin kyllin.

112

Itsekin olen huolissani nuorista. Toivottomuudesta, näköalattomuudesta ja epävarmuudesta. Olen itse ollut nuorena onnekkaassa asemassa, kun jokainen meistä mietti itseään kiinnostavan alan, opiskeli sille ja meni sen jälkeen töihin. Nykyisin nuoret eivät edes tiedä, mitä kannattaisi lähteä opiskelemaan. Eivät tiedä, onko jollain tietyllä alalla vielä viiden vuoden päästä töitä, 10 vuoden ajanjaksosta puhumattakaan. Vielä, kun opintotukeen on tullut rajoituksia, ei ole mahdollista opiskella kovin montaa ammattia. Jos erehtyy opiskelemaan alalle, jolla tänään vaikuttaisi olevan töitä, voi valmistumisen jälkeen tilanne ollakin jo ihan toinen ja opintotukikuukaudet eivät enää riitä toisen ammatin opiskeluun. 

Rakentamisessa suurin ongelma on lukuisat määräykset, jotka liittyvät materiaaleihin, paloturvallisuuteen, melutasoon (naapurit, asunnon ympärillä oleva liikenne jne), ilmanvaihtoon, asunnon energiankulutukseen jne jne. Tietenkin on ihan hyvä, että asunnoista on tarkoitus tehdä hyviä eikä asukkaan tarvitse pelätä, että koti romahtaa roudan seurauksena tai naapurin unohtaessa hellanlevyn päälle roihahtaa liekkeihin omakin kämppä. Mutta mitä enemmän on erilaisia säännöksiä, sitä enemmän on sekä byrokratiaa että itse rakentamiseen liittyviä kustannuksia. Poissa on ne ajat, jolloin edes omakotitalon sai pykätä talkootyönä pellonreunaan. 

Säädökset joo lisäävät kustannuksia, mutta voisihan sitä vakiomalla rakennustekniikkaa tehdä sujuvammaksi. Ja toisaalta ne talkootyönä rakennetut mökkeröt kummasti kesti ajan hammasta paremmin kuin nykyajan kerrostalot, eli kyllä tuossa on aika jännä yhtälö: säädökset ja ainakin näennäinen valvonta lisääntyy, mutta laatu heikkenee.

Olen itsekin syntynyt 1960-luvulla, joten olen täysin samaa mieltä siitä, että nykyajan opiskelu ja ammatinvalinta on kyllä valtavan paljon epävarmempaa kuin meidän työelämään mennessä, 1980-luvulla. Tosin itse luuhasin sen verran pitkään yliopistolla, että valmistuin juuri 90-luvun pahimpaan lama-aikaan, että on kyllä omakohtaista kokemusta vuositolkulla pätkäsoppareilla työskentelystä, mutta se nyt on vähän toinen juttu...

Ja hullua sekin, että vaikka elämänikäisestä kouluttautumisesta ja uusille aloille siirtymisestä on paasattu juhlapuheissa niin kauan kuin muistan, milloinkaan ei viisikymppinen työtön ole ollut näin pahasti ongelmajätettä... ei puhettakaan siitä, että oikeasti arvostettaisiin työn ohessa opiskelua ja kannustettaisiin halukkuutta vaihtaa alaa!

112

Minä valmistuin 1980-luvulla sairaanhoitajaksi. Ammattiin, josta ei koskaan lopu työt. Koska eihän ihmiset lakkaa sairastamasta. Niinhän me luulimme. Ehdin olla vain pari vuotta töissä, kun tuli lama. Sijaisia ei enää palkattu, eläkkeelle lähteneiltä ei avautunutkaan uusia virkoja, yksiköitä lakkautettiin ja yhdistettiin. Osa kurssikavereistani joutui muuttamaan Ruotsiin, Saksaan, Britanniaan ja Saudi-Arabiaan, koska Suomessa ei ollutkaan enää sairaanhoitajille töitä. Mulla kävi tuolloin tuuri, koska tajusin ottaa vastaan sairaalassa toimistohomman ja varsin pian jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle. Kotivuosinani meille tuli ensimmäinen tietokone ja kun palasin takaisin töihin, sairaaloita alettiin aktiivisesti siirtää digitaaliseen aikakauteen. Koska olin kotona ehtinyt kiinnostua tietokoneesta ja plärätä sen kanssa vaikka mitä, pääsinkin varsin nopeasti erilaisiin it-projekteihin. Ja lopulta lähdin opiskelemaan työn ohessa it-alaa, vaihdoin työpaikkaa ja sillä tiellä olen edelleen. Vähän harmittaa, että sain tehdä sairaanhoitajan töitä niin vähän aikaa, mutta maailma muuttui ja oli pakko muuttua sen mukana.

Olen aivan samaa mieltä muuttumisen kanssa, mutta otapa huomioon, että 80-luvulla oli AIVAN eri asia hakea töitä kuin myöhemmin.

Tiedän ja sen vuoksi tuossa edellisessä kommentissani sanoinkin, että mulla kävi tuuri, kun sain sen toimistohomman. Jos olisin jäänyt odottamaan sairaanhoitajan hommia, tilanne voisi olla ihan toinen. Ja myös se, että kiinnostuin tietokoneista ja palasin hoitovapaalta juuri silloin, kun sairaaloissa alettiin ottaa potilastietojärjestelmiä käyttöön, oli erittäin hyvää tuuria. Pari erilaista valintaa ja tilanteeni olisi ollut aivan toinen. Oli tuuria, että tein juuri oikeaan aikaan juuri oikeat ratkaisut. Tietämättä, että ne tulisivat olemaankin oikeat ratkaisut. Sen vuoksi en ole koskaan edes ehdottanut kenellekään, että tehkää kuten minäkin tein. Koska tiedän, että mulla kävi satumaisen hyvä tuuri. 

Toimeentulotuen siirtäminen Kelalle oli oikeistohallituksemme tekosia. Kelalla, joka toimii keskustalaisen Elli Aaltosen alaisuudessa (puoluekirja oli Aaltosen itsensäkin mukaan pakollinen vaatimus ko. palkkiovirkaan), on  otettu entistä kovempi linja käyttöön tänä vuonna. Kela ei esim. enää korvaa  mt-ongelmista kärsivien rauhoittavia lääkkeitä eikä lähioiden nicopettereiden adhd-lääkkeitä, eikä edes syöpäsairaiden menestyjien, jos lääkkeet ovat sen lääkärien mielestä turhan kalliita.

Kelan lääkärit ovat ihmeidentekijöitä, joiden potilaat kykenevät vammoistaan huolimatta aina työhön, vaikka nämä kansan kustantamat lääkärit eivät potilasta edes kohtaa. Näiden fantsujen huippuosaajien mielestä sokeat näkevät, kuurot kuulevat, sairaat ja jopa halvaantuneet ovat näiden lääketieteen huippuasiantuntijoiden mielestä työkykyisiä juuri niiden oikeiston poliittisten päätösten perusteella, jotka säätelevät heidän mielipiteitään. Työntekijöiden palkastaan maksamat maksut säilyvät silti samoina, mutta niillä on entistä vähemmän katetta, koska oikeisto kaiken aikaa leikkaa kansan saamasta turvasta, verovaroilla kustannetusta koulutuksesta ja siirtää verovaroista kerätyn potin yksityisiin taskuihin ja sieltä edelleen verottajan ulottumattomiin ja pois Suomesta.

Opiskelijoilta, joilta entuudestaan oikeiston jo lyhentämät opintotukikuukaudet ovat loppuneet, leikattiin heti vuoden alusta automaattisesti 20 % toimeentulotuesta. Leikkaus menee Kelan myöntämästä kokonaistukisummasta, joten vuokrasta riippuu, kuinka kovalta se tuntuu. Esim. Turussa sosiaalitoimen mielestä kohtuulliset asumismenot yksinasuvalle ovat noin 450e/kk, joten tt-tuensaaja maksaa mahd. ylimenevän summan omasta tt-tuestaan. Yksiöiden vuokrat Turussa ovat kuitenkin useimmiten yli 500e/kk, josta Kelan myöntämä asumistuki kattaa korkeintaan n. 320e/kk ja 20 % leikattu tt-tuen perusosa on yhteensä n. 490e (summa siis lasketaan sen hyväksytyn maksimivuokran mukaan), josta seuraa, että leikatun tt-tuen saaja, joka asuu markkinahintaisessa yksiössä, siirtää useimmiten koko Kelalta saamansa summan ja pahimmassa tapauskessa myös osan asumistuestaan suoraan vuokranantajalleen, ja elää itse sillä 320 e/kk tai jopa alle, jos vuokra on yli 500e/kk.

Oikeisto ei puutu asuntosijoittajien vuokrabisnekseen, vaan moukaroi ja syyttää jälleen kaikkein heikommassa asemassa olevia, vaikka joka kk hyvin moni valtion tuilla keinotteleva vuokranantaja on työtöntä tai opiskelijaa suurempi tukipummi, jonka valtiolta saadut rahat menevät säästötileille toisin kuin sen köyhän, jonka on pakko ostaa ruokaa ja maksaa siitä alvit. Oikeiston on myös haluton puuttumaan 6 miljardin kilpailua vääristäviin yritystukiin, koska tällöin oikeiston poikien olisi sanottava kampanjan maksaneelle kaverille samat sanat kuin Suomen köyhälistölle.

Verot ovat säilyneet samoina, keskiluokka ei ole hyötynyt Suomen päättäjien suurpääomalle antamista eduista. Samoista verovaroista kustannetut palvelut sitä vastoin ovat heikentyneet, eikä oikeisto ole onnistunut tarjoamaan tavallisille palkansaajille muuta kuin kylmää oikeaa suoraansa suoraan palleaan. Suomi ottaa yhä velkaa entiseen tahtiin, ja oikeisto varmistaa omalla toiminnallaan sen, että sen suosimat keinottelevat rotat voivat halutessaan jättää hyvinvointivaltiona tunnetun uppoavan laivan ja paeta vaikka Portugaliin kansan varoilla keinoteltu omaisuus taskuissaan. Pääministerimme oma toiminta osoittaa toivottua mallia, Bernerkin nautti täyttä Sipilän tukea vaatiessaan kansan kustantamien teiden yksityistämistä. Sähköverkkojen myynnistäkin pieni osa tienasi mutta suurin osa joutui ikuisiksi maksumiehiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Totta. Mutta meillä on muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut merkittävä muutos sen suhteen, mitä työssäkäynnistä voi odottaa saavansa. Kun aloitin oman työurani vuonna 1980, olin pienipalkkaisessa työssä. Sain kuitenkin palkallani maksettua vuokran (ilman asumistukea), bussilipun, sähkölaskun, kotivakuutuksen ja puhelinlaskun. Tosin puhelimessa lörpöttelyä oli syytä rajoittaa, jotta laskusta ei tulisi liian suuri. Silloin tavattiinkin ihmisiä enemmän kasvotusten ja usein niin, että kyläiltiin toisten luona. Raha riitti myös ruokaan, tosin silloin terveellisenä pidettyä kotiruokaa kutsutaan nykyisin hiilarip**skaksi. Kahviloissa ei juurikaan käyty (eikä niitä edes Helsingissä ollut kovin montaa) eikä puhettakaan, että joka kuukausi olisi ollut varaa syödä ravintolassa. Hyvä jos kerran vuodessa. Ulkoiltiin, hiihdettiin, luisteltiin, käytiin uimassa, haettiin luettavaa kirjastosta ja katseltiin telkkaria. Siinäpä ne sen ajan harrastukset ja huvitukset. 

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta ihmiset voisivat elää ilman tukia omalla palkallaan ja silti olla ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä. Ainakin asumisen kustannusten pitäisi laskea, mutta miten se tehdään, jos rakentaminen on yhä kalliimpaa. 

Näinhän se on. Ihminen vertaa elämäänsä muihin samana aikana samassa yhteiskunnassa eläviin, ei kymmenien vuosien takaiseen tai vaikkapa kehitysmaiden oloihin. Siksi köyhyydestä puhuttaessa puhutaankin suhteellisesta, ei absoluuttisesta köyhyydestä.

Minusta se on aika ymmärrettävää, että varsinkin, jos ihmisen köyhyydelle ja eloonjäämistaistelulle ei näy mitään loppua - ei tule työllismään eikä voi opiskella - siihen ikuiseen juuressosekeittoon ja lainaston kirjoihin ryytyy ja käy tyytymättömäksi. Varsinkin nuorille soisi tulevaisuudenuskon ja uskon siitä, että tulotaso kehittyy ja elämässä on joku varmuus. Kumminkin juuri nuorilla se on käynyt eläminen todella epävarmaksi, nollasoppareilla puurtaa jo yli 80 tuhatta suomalaisista ja heistä kaksi kolmasosaa on alle kolmekymppisistä. Se on oikeasti kamala asia.

Asumisen kustannukset tosiaan karkaavat käsistä. Mikä on oikeastaan aika hullua, koska noin järjellä ajatellen väkiluku kasvaa vain hitaasti, rakennuskantaa on jo aika lailla ja toisaalta koneistumisen ja elementtirakentamisen tehostamisen myötä rakentamisen kustannuksia VOISI varmaan myös alentaa. Tästä en kyllä tiedä tarpeeksi, olisi mielenkiintoista vähän perehtyä. Toki jossakin Helsingin keskustassa tonttimaan saatavuus on iso tekijä, mutta noin muuten kyllä Suomessa tonttimaata olisi, jopa pääkaupinkiseudullakin yllin kyllin.

112

En ole koskaan ymmärtänyt tätä "ei voi kouluttautua". Miksi ei voi? Nykyään aika paljonkin ihmisiä haetaan noihin aikuiskoulutusohjelmiin, työpaikkoihin joissa on tarvetta työntekijöille ja jotka työmarkkinatuet kustantavat.  Siskoni uudelleenkouluttautui vuodessa tätä käyttäen. 

Paperit ei riitä sisäänpääsyyn= ei voi kouluttautua.

Eli on vain yksi ala jolle suostut uudelleenkouluttautumaan? 

Ylipäätään. Yliopistot, amk, poliisi- ilmailu- sotilas ym. Jopa amiksessa on vaikeasti saavutettavia aloja.

Käy korottamassa sitten keskiarvoasi. 

Ja miksi yliopistoon, amk ja näihin ammatteihin, miksi et hae niihin, joissa on työvoimapulaa, kuten lähihoitajat ym?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä.

Vaikka riittäisikin ihmiselle itselleen, helposti putoaa sosiaalisista ympyröistä pois jos on itse köyhä ja muilla on sopivasti rahaa. 

Jos minä saan töistä 1600euroa kuussa, mutta kaverini saavat 4000euroa, tulisiko minun saada tukea valtiolta, jotta en tiputtaudu tästä sosiaalisesta kaveripiiristäni pois, jotta voin elää samalla tavalla, kuin he?

En mielestäni sanonut noin. Ja puhuin köyhyydestä ja sopivasta rahamäärästä, 4000 on jo enemmän kuin sopiva eikä 1600 ole vielä köyhä. Tarkoitan sellaista tilannetta, jossa toisilla on varaa tehdä normaaleja juttuja ja toisilla ei, jolloin jäävät ulkopuolelle porukasta.

Eri ihmisille eri tilanteet ovat "normaaleja" juttuja. Joillekkin helikopterilla lentäminen voi olla normaalia. Kannattaisiko vaihtaa kaverit, jos eivät halua harrastaa samoja juttuja 'köyhän' kaverin kanssa? Köyhiä on paljon suomessa, eikö sieltä löytyisi kavereita. 

No jotain rajaa nyt, ei tässä mistään helikopterilennoista ole kyse. Tarkoitan ihan normaaleja nuorten juttuja, kuten yhdelle/kahville menoa joskus, yhdessä syömistä ja niin edespäin. Ei ole mukava aina sanoa, että ei kerta kaikkiaan ole nyt varaa. Ja en tiedä missä tutustuisin muihin köyhiin, lisäksi pitää olla jotain muutakin yhteistä kuin köyhyys.

Kenen mukaan nämä ovat normaaleja? Sinun? Ja jos ei ole perusosan jälkeen varaaa 3e kahvikuppiin, niin mihinköhän ne rahat törsätään?

No oisko niiden mainittujen nuorten? Ainakin täällä päin maailmaa, en tiedä mitä siellä sinun asuinpaikassasi nuoret sitten tekevät jos kaikki on ilmaista.

Ei "kolmen euron kahvikupillinen" ole ainoa kulu kun asuu tarpeeksi kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä.

Vaikka riittäisikin ihmiselle itselleen, helposti putoaa sosiaalisista ympyröistä pois jos on itse köyhä ja muilla on sopivasti rahaa. 

Jos minä saan töistä 1600euroa kuussa, mutta kaverini saavat 4000euroa, tulisiko minun saada tukea valtiolta, jotta en tiputtaudu tästä sosiaalisesta kaveripiiristäni pois, jotta voin elää samalla tavalla, kuin he?

En mielestäni sanonut noin. Ja puhuin köyhyydestä ja sopivasta rahamäärästä, 4000 on jo enemmän kuin sopiva eikä 1600 ole vielä köyhä. Tarkoitan sellaista tilannetta, jossa toisilla on varaa tehdä normaaleja juttuja ja toisilla ei, jolloin jäävät ulkopuolelle porukasta.

Eri ihmisille eri tilanteet ovat "normaaleja" juttuja. Joillekkin helikopterilla lentäminen voi olla normaalia. Kannattaisiko vaihtaa kaverit, jos eivät halua harrastaa samoja juttuja 'köyhän' kaverin kanssa? Köyhiä on paljon suomessa, eikö sieltä löytyisi kavereita. 

No jotain rajaa nyt, ei tässä mistään helikopterilennoista ole kyse. Tarkoitan ihan normaaleja nuorten juttuja, kuten yhdelle/kahville menoa joskus, yhdessä syömistä ja niin edespäin. Ei ole mukava aina sanoa, että ei kerta kaikkiaan ole nyt varaa. Ja en tiedä missä tutustuisin muihin köyhiin, lisäksi pitää olla jotain muutakin yhteistä kuin köyhyys.

Kenen mukaan nämä ovat normaaleja? Sinun? Ja jos ei ole perusosan jälkeen varaaa 3e kahvikuppiin, niin mihinköhän ne rahat törsätään?

No oisko niiden mainittujen nuorten? Ainakin täällä päin maailmaa, en tiedä mitä siellä sinun asuinpaikassasi nuoret sitten tekevät jos kaikki on ilmaista.

Ei "kolmen euron kahvikupillinen" ole ainoa kulu kun asuu tarpeeksi kaukana.

No minun kaveripiirissäni me ostettiin yhdessä kaupasta ruuat ja kokattiin yhdessä, juotiin kahvit jonkun kotona aina ja näin seurusteltiin. Ei lähdetty mihinkään ulos syömään, vaan yhdessä oli kiva kokata ja korkata halpa viinipullo. Ruoka laitettiin yleisemmin niiden luona, joilla oli enemmän tilaa.  Ne jotka asu kauempana laittoivat sitten vähemmän rahaa yhteisiin ruokakuluihin. 

enpä olisi koskaan kuvitellut voivani olla kaveri sellaisien kanssa, jotka haluavat vain tehdä asioita, joihin köyhimmillä kavereilla on varaa. Voiko sellaisia edes kaveriksi kutsua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä.

Vaikka riittäisikin ihmiselle itselleen, helposti putoaa sosiaalisista ympyröistä pois jos on itse köyhä ja muilla on sopivasti rahaa. 

Jos minä saan töistä 1600euroa kuussa, mutta kaverini saavat 4000euroa, tulisiko minun saada tukea valtiolta, jotta en tiputtaudu tästä sosiaalisesta kaveripiiristäni pois, jotta voin elää samalla tavalla, kuin he?

En mielestäni sanonut noin. Ja puhuin köyhyydestä ja sopivasta rahamäärästä, 4000 on jo enemmän kuin sopiva eikä 1600 ole vielä köyhä. Tarkoitan sellaista tilannetta, jossa toisilla on varaa tehdä normaaleja juttuja ja toisilla ei, jolloin jäävät ulkopuolelle porukasta.

Eri ihmisille eri tilanteet ovat "normaaleja" juttuja. Joillekkin helikopterilla lentäminen voi olla normaalia. Kannattaisiko vaihtaa kaverit, jos eivät halua harrastaa samoja juttuja 'köyhän' kaverin kanssa? Köyhiä on paljon suomessa, eikö sieltä löytyisi kavereita. 

No jotain rajaa nyt, ei tässä mistään helikopterilennoista ole kyse. Tarkoitan ihan normaaleja nuorten juttuja, kuten yhdelle/kahville menoa joskus, yhdessä syömistä ja niin edespäin. Ei ole mukava aina sanoa, että ei kerta kaikkiaan ole nyt varaa. Ja en tiedä missä tutustuisin muihin köyhiin, lisäksi pitää olla jotain muutakin yhteistä kuin köyhyys.

Kenen mukaan nämä ovat normaaleja? Sinun? Ja jos ei ole perusosan jälkeen varaaa 3e kahvikuppiin, niin mihinköhän ne rahat törsätään?

No oisko niiden mainittujen nuorten? Ainakin täällä päin maailmaa, en tiedä mitä siellä sinun asuinpaikassasi nuoret sitten tekevät jos kaikki on ilmaista.

Ei "kolmen euron kahvikupillinen" ole ainoa kulu kun asuu tarpeeksi kaukana.

No minun kaveripiirissäni me ostettiin yhdessä kaupasta ruuat ja kokattiin yhdessä, juotiin kahvit jonkun kotona aina ja näin seurusteltiin. Ei lähdetty mihinkään ulos syömään, vaan yhdessä oli kiva kokata ja korkata halpa viinipullo. Ruoka laitettiin yleisemmin niiden luona, joilla oli enemmän tilaa.  Ne jotka asu kauempana laittoivat sitten vähemmän rahaa yhteisiin ruokakuluihin. 

enpä olisi koskaan kuvitellut voivani olla kaveri sellaisien kanssa, jotka haluavat vain tehdä asioita, joihin köyhimmillä kavereilla on varaa. Voiko sellaisia edes kaveriksi kutsua? 

tarkoitin siis, joihin köyhimmillä kavereilla EI ole varaa. 

Vierailija kirjoitti:

Toimeentulotuen siirtäminen Kelalle oli oikeistohallituksemme tekosia. Kelalla, joka toimii keskustalaisen Elli Aaltosen alaisuudessa (puoluekirja oli Aaltosen itsensäkin mukaan pakollinen vaatimus ko. palkkiovirkaan), on  otettu entistä kovempi linja käyttöön tänä vuonna. Kela ei esim. enää korvaa  mt-ongelmista kärsivien rauhoittavia lääkkeitä eikä lähioiden nicopettereiden adhd-lääkkeitä, eikä edes syöpäsairaiden menestyjien, jos lääkkeet ovat sen lääkärien mielestä turhan kalliita.

Kelan lääkärit ovat ihmeidentekijöitä, joiden potilaat kykenevät vammoistaan huolimatta aina työhön, vaikka nämä kansan kustantamat lääkärit eivät potilasta edes kohtaa. Näiden fantsujen huippuosaajien mielestä sokeat näkevät, kuurot kuulevat, sairaat ja jopa halvaantuneet ovat näiden lääketieteen huippuasiantuntijoiden mielestä työkykyisiä juuri niiden oikeiston poliittisten päätösten perusteella, jotka säätelevät heidän mielipiteitään. Työntekijöiden palkastaan maksamat maksut säilyvät silti samoina, mutta niillä on entistä vähemmän katetta, koska oikeisto kaiken aikaa leikkaa kansan saamasta turvasta, verovaroilla kustannetusta koulutuksesta ja siirtää verovaroista kerätyn potin yksityisiin taskuihin ja sieltä edelleen verottajan ulottumattomiin ja pois Suomesta.

Opiskelijoilta, joilta entuudestaan oikeiston jo lyhentämät opintotukikuukaudet ovat loppuneet, leikattiin heti vuoden alusta automaattisesti 20 % toimeentulotuesta. Leikkaus menee Kelan myöntämästä kokonaistukisummasta, joten vuokrasta riippuu, kuinka kovalta se tuntuu. Esim. Turussa sosiaalitoimen mielestä kohtuulliset asumismenot yksinasuvalle ovat noin 450e/kk, joten tt-tuensaaja maksaa mahd. ylimenevän summan omasta tt-tuestaan. Yksiöiden vuokrat Turussa ovat kuitenkin useimmiten yli 500e/kk, josta Kelan myöntämä asumistuki kattaa korkeintaan n. 320e/kk ja 20 % leikattu tt-tuen perusosa on yhteensä n. 490e (summa siis lasketaan sen hyväksytyn maksimivuokran mukaan), josta seuraa, että leikatun tt-tuen saaja, joka asuu markkinahintaisessa yksiössä, siirtää useimmiten koko Kelalta saamansa summan ja pahimmassa tapauskessa myös osan asumistuestaan suoraan vuokranantajalleen, ja elää itse sillä 320 e/kk tai jopa alle, jos vuokra on yli 500e/kk.

Oikeisto ei puutu asuntosijoittajien vuokrabisnekseen, vaan moukaroi ja syyttää jälleen kaikkein heikommassa asemassa olevia, vaikka joka kk hyvin moni valtion tuilla keinotteleva vuokranantaja on työtöntä tai opiskelijaa suurempi tukipummi, jonka valtiolta saadut rahat menevät säästötileille toisin kuin sen köyhän, jonka on pakko ostaa ruokaa ja maksaa siitä alvit. Oikeiston on myös haluton puuttumaan 6 miljardin kilpailua vääristäviin yritystukiin, koska tällöin oikeiston poikien olisi sanottava kampanjan maksaneelle kaverille samat sanat kuin Suomen köyhälistölle.

Verot ovat säilyneet samoina, keskiluokka ei ole hyötynyt Suomen päättäjien suurpääomalle antamista eduista. Samoista verovaroista kustannetut palvelut sitä vastoin ovat heikentyneet, eikä oikeisto ole onnistunut tarjoamaan tavallisille palkansaajille muuta kuin kylmää oikeaa suoraansa suoraan palleaan. Suomi ottaa yhä velkaa entiseen tahtiin, ja oikeisto varmistaa omalla toiminnallaan sen, että sen suosimat keinottelevat rotat voivat halutessaan jättää hyvinvointivaltiona tunnetun uppoavan laivan ja paeta vaikka Portugaliin kansan varoilla keinoteltu omaisuus taskuissaan. Pääministerimme oma toiminta osoittaa toivottua mallia, Bernerkin nautti täyttä Sipilän tukea vaatiessaan kansan kustantamien teiden yksityistämistä. Sähköverkkojen myynnistäkin pieni osa tienasi mutta suurin osa joutui ikuisiksi maksumiehiksi.

Oikeiston kannatus perustuu lyhyesti siihen, että monet ihmiset haluvat tuntea itsensä muita paremmiksi. Tyhmä Suomen kansa sit menee halpaan ja tuhoaa itsensä, sivistyksensä, infransa ja palvelunsa, koska oikeisto imelän kauppiaan tavoin sai ison osan äänestämään itseään markkinoimalla omaa menestysteologiaansa, jossa jokainen heitä kannattava on aina fantsu menestyjä, huippukyky ja -suoriutuja, missi tai muuta yhtä kullanhohtoista ainesta, joka ansaitsee vain parasta.

Kahvi 1-2€.

Leffalippu 5-10€.

Ravintolaan syömään 20-30€.

Baari-ilta 20-30€, edellyttäen että juot oikeasti vain muutaman.

Ja sitten pointtini:

1. useimmilla pienituloisillakin on mahdollisuus näihin, kerran pari kuussa.

2. ellei ole ja olet suurin piirtein terve, sinulla on kuukausi aikaa keksiä keino tienata muutama kymppi. Mahdotonta?

Tietysti näistä kaikista pystyy tekemään kallista jos pitää kulkea taksilla, syödä jälkiruokaa ja tilata viiniä sapuskan kanssa, ostaa kasapäin mässyä leffateatteriin ja muutamat lasilliset päälle, jne.

Jos ei kehtaa sanoa että "nyt on rahat tiukalla joten teen näin", no, sitten on haastavampaa.

 

Joo, lasketaan palkat puoleen, ainahan voi tehdä kahta työtä jos ei raha riitä.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis yhteenveto apn tilanteeseen:

- Asuu talossa, jossa puutarha. Vuokra on liian korkea eikä Kela suostu maksamaan koko vuokraa. On kohdannut vääryyden. Koska kyllä talossa asuminen on ihmisen perusoikeus.

- Omistaa kolme kissaa, joille on pakko syöttää kallista ulkomaista netistä hankittua ruokaa, koska kaupan ruoka on kamalaa ja itse ei voi tehdä. Ja kissat on perheenjäseniä. Samalla logiikalla voin siis huomenna heti tilata lapsilleni gourmeruokaa (sisäfileet, kengurut ja lähitilan luomuvihannekset noin alkuun) veronmaksajien laskuun. Koska piltit on vaan kamalia enkä itse jaksa omien kersojeni ruokia vääntää.

- Pitää saada harrastaa kahvittelua, ravintoloita, elokuvia, shoppailua ja matkustelua sekä kaikkea muuta mitä muutkin työssäkäyvät ystävät koska muu kyllästyttää. Ja onhan nuo kuitenkin ihmisen perusoikeuksia. Koska sosiaalisuus. Ja ilmaiset harrastukset kyllästyttää. Ja museoihin ei voi matkustaa Vantaalta, koska joutuisi näkemään vaivan. Ja kun ne museot ei kiinnosta. Kun pitää saada ne samat huvit kun työssäkäyvät. Puutarhanhoitokin on kallista. Kun ei voi niistä alle 1 euron siemenistä kasvattaa vaan pitää saada valmiina. Koska vaiva. Käsitöitäkin tekisi mieli tehdä, muttei budjetti jousta niihin kalleimpiin uutuuslankoihin (mikään 10€/3rl seiskaveli ei kelpaa).

- Mitään laskelmia, budjetteja, säästötoimia ei kannata tehdä koska on päättänyt että nää rahat ei nyt vaan riitä. Koska kyllä 4000€ kuukausiansiot on vaan perusoikeus. Ja ei, itse ei voi tehdä mitään minkään asian eteen. Vaan Kela, se se vasta on törkeä (vaikka rahaa tippuu tilille joka kk vaikkei tekisi yhtikäs mitään).

- 40km matka sukulaisiin pitää saada tehdä. Vaikka se maksaisi paljon. Koska sukulaisten lähelle ei voi muuttaa. Tai sukulaiset ei voi käydä kylässä (talossa jossa on puutarha). Koska ei vaan voi. Kyllä tämä on ihmisoikeuskysymys.

Sori vaan ap, mutta palautit taas uskoni siihen että Suomessa ei ole yhtään oikeasti köyhää. On vaan hemmetin iso kasa ihmisiä joilla on todella paha elämänhallintaongelma. Ja se, täytyykö näitä tukea yhteiskunnan varoin, onkin sitten kysymys erikseen.

Hei, en haluaisi että minua luokitellaan tämän henkilön kanssa samaan joukkoon. Olen se, joka on tämän henkilön kanssa keskustellut ja todennut, että köyhä voi elää hyvin. Olen itse kuntoutustuella, kuntoudun ja opiskelen. Itse kustannan kirjani (joita mitkään tuet eivät korvaa), matkani. Olen todella kiitollinen siitä, että veronmaksajat tukevat sitä, että minä kykenen kuntoutumaan ja joskus pääsen veronmaksajaksi. 

Syystä tai toisesta työttömäksi joutuneelta perheelliseltä viedään käytännössä koko elämä. Tuet ei riitä mihinkään. Itse olen sairastunut ja yhden lapsen ainoa vanhempi. Ellei eläkeikäiset vanhempani, jotka hekin köyhiä, auttaisi yhtään, en todellakaan tiedä miten selviäisimme. Oma lapseni on pieni vielä, mutta varsin terävä ja viisas. Ymmärtää hyvin että meille ei oikein mitkään menemiset ole mahdollista. Nyt on ihan turha sanoa että mikset säästä.

En tiedä miten säästän matkan muumimaailmaan 800km päähän näillä tuloilla. Hiihtoloman ”matka” saman kaupungin maksulliseen elämys paikkaan päiväksi tekisi ruokineen ja kulkemisineen (bussi 20km) reilusti yli 100e. Mistään tuntureille matkustamisesta ei viitsi edes haaveilla vaikka ei edes kaukana olisi.

Sitä tämä on. Olen luopunut omasta elämästä kokonaan. Ei se enää sureta, vaan se, että lapsi menettää niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, voi tulla kokeilemaan, millaista on elää 400e kuussa, ja ihmetellä, kun "ethän sä käy missään", esim. Finnkinon superpäiväkin on vaan tyyliin kerran kuussa..........

Jos tuo 400 e on jotain käyttörahaa asumiskulujen päälle niin on melkoista luksusta.

Jos kaikilla ihmisillä olisi käytössä vain tuo 400€ elämiseen niin maapallo pelastuisi.

Vierailija kirjoitti:

Syystä tai toisesta työttömäksi joutuneelta perheelliseltä viedään käytännössä koko elämä. Tuet ei riitä mihinkään. Itse olen sairastunut ja yhden lapsen ainoa vanhempi. Ellei eläkeikäiset vanhempani, jotka hekin köyhiä, auttaisi yhtään, en todellakaan tiedä miten selviäisimme. Oma lapseni on pieni vielä, mutta varsin terävä ja viisas. Ymmärtää hyvin että meille ei oikein mitkään menemiset ole mahdollista. Nyt on ihan turha sanoa että mikset säästä.

En tiedä miten säästän matkan muumimaailmaan 800km päähän näillä tuloilla. Hiihtoloman ”matka” saman kaupungin maksulliseen elämys paikkaan päiväksi tekisi ruokineen ja kulkemisineen (bussi 20km) reilusti yli 100e. Mistään tuntureille matkustamisesta ei viitsi edes haaveilla vaikka ei edes kaukana olisi.

Sitä tämä on. Olen luopunut omasta elämästä kokonaan. Ei se enää sureta, vaan se, että lapsi menettää niin paljon.

Kiitos vain alapeukuista:) se on varmaan osanotto. Ei vaan, ihan tietoinen olen tästä suomalaisten kollektiivisesta inhosta tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Sairaus->köyhyys->yksinhuoltajuus=paholainen. Ihmiset varmaan luvan saatuaan joukkohurmokseen asti rientäisivät kivittämään kyseisen ihmisryhmän. En yhtään ihmettele vaikka siihen lupa tulisikin, ollaan me sentään niin syyllisiä kaikkeen.

Jännä että kun olen niin muuntautumiskykyinen, sen tässä vuosien varrella oppinut, niin minusta kuitenkin tykätään. Kukaan ei uskoisi köyhäksi kun minut näkee, ehkä se johtuukin siitä että niin tykkäävät? :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syystä tai toisesta työttömäksi joutuneelta perheelliseltä viedään käytännössä koko elämä. Tuet ei riitä mihinkään. Itse olen sairastunut ja yhden lapsen ainoa vanhempi. Ellei eläkeikäiset vanhempani, jotka hekin köyhiä, auttaisi yhtään, en todellakaan tiedä miten selviäisimme. Oma lapseni on pieni vielä, mutta varsin terävä ja viisas. Ymmärtää hyvin että meille ei oikein mitkään menemiset ole mahdollista. Nyt on ihan turha sanoa että mikset säästä.

En tiedä miten säästän matkan muumimaailmaan 800km päähän näillä tuloilla. Hiihtoloman ”matka” saman kaupungin maksulliseen elämys paikkaan päiväksi tekisi ruokineen ja kulkemisineen (bussi 20km) reilusti yli 100e. Mistään tuntureille matkustamisesta ei viitsi edes haaveilla vaikka ei edes kaukana olisi.

Sitä tämä on. Olen luopunut omasta elämästä kokonaan. Ei se enää sureta, vaan se, että lapsi menettää niin paljon.

Kiitos vain alapeukuista:) se on varmaan osanotto. Ei vaan, ihan tietoinen olen tästä suomalaisten kollektiivisesta inhosta tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Sairaus->köyhyys->yksinhuoltajuus=paholainen. Ihmiset varmaan luvan saatuaan joukkohurmokseen asti rientäisivät kivittämään kyseisen ihmisryhmän. En yhtään ihmettele vaikka siihen lupa tulisikin, ollaan me sentään niin syyllisiä kaikkeen.

Jännä että kun olen niin muuntautumiskykyinen, sen tässä vuosien varrella oppinut, niin minusta kuitenkin tykätään. Kukaan ei uskoisi köyhäksi kun minut näkee, ehkä se johtuukin siitä että niin tykkäävät? :O

En vihaa todellakaan sairasta, köyhää tai yksinhuoltajaa ja haluan heille vaan parasta, mutta en siten että se parempi kiskotaan toisen niskasta. Olisi parempi kiinnittää siihen huomiota, että mitä töitä sairas voisi mahdollisesti tehdä, mihin kouluttautua uudelleen samoin kuin köyhän kanssa. Eli auttaa/antaa välineitä päästä omin ansioin pois siitä kurjasta tilanteesta. Sen sijaan nyt fokuksena tuppaa olemaan, miten saan ilmaiseksi enemmän ja enemmän. Ja kateus muita kohtaan. En itsekkään ole rikas (En ole käynyt ravintolassa Suomessa moneen vuoteen kertaakaan, en leffoissa, en missään muissakaan nähtävyyksissä/harrastuksissa mistä pitäisi maksaa). Ei nuo ole itseiarvoja, jotka kuuluu olla kaikilla vaikka sitten ottamalla rahat toisilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syystä tai toisesta työttömäksi joutuneelta perheelliseltä viedään käytännössä koko elämä. Tuet ei riitä mihinkään. Itse olen sairastunut ja yhden lapsen ainoa vanhempi. Ellei eläkeikäiset vanhempani, jotka hekin köyhiä, auttaisi yhtään, en todellakaan tiedä miten selviäisimme. Oma lapseni on pieni vielä, mutta varsin terävä ja viisas. Ymmärtää hyvin että meille ei oikein mitkään menemiset ole mahdollista. Nyt on ihan turha sanoa että mikset säästä.

En tiedä miten säästän matkan muumimaailmaan 800km päähän näillä tuloilla. Hiihtoloman ”matka” saman kaupungin maksulliseen elämys paikkaan päiväksi tekisi ruokineen ja kulkemisineen (bussi 20km) reilusti yli 100e. Mistään tuntureille matkustamisesta ei viitsi edes haaveilla vaikka ei edes kaukana olisi.

Sitä tämä on. Olen luopunut omasta elämästä kokonaan. Ei se enää sureta, vaan se, että lapsi menettää niin paljon.

Kiitos vain alapeukuista:) se on varmaan osanotto. Ei vaan, ihan tietoinen olen tästä suomalaisten kollektiivisesta inhosta tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Sairaus->köyhyys->yksinhuoltajuus=paholainen. Ihmiset varmaan luvan saatuaan joukkohurmokseen asti rientäisivät kivittämään kyseisen ihmisryhmän. En yhtään ihmettele vaikka siihen lupa tulisikin, ollaan me sentään niin syyllisiä kaikkeen.

Jännä että kun olen niin muuntautumiskykyinen, sen tässä vuosien varrella oppinut, niin minusta kuitenkin tykätään. Kukaan ei uskoisi köyhäksi kun minut näkee, ehkä se johtuukin siitä että niin tykkäävät? :O

En vihaa todellakaan sairasta, köyhää tai yksinhuoltajaa ja haluan heille vaan parasta, mutta en siten että se parempi kiskotaan toisen niskasta. Olisi parempi kiinnittää siihen huomiota, että mitä töitä sairas voisi mahdollisesti tehdä, mihin kouluttautua uudelleen samoin kuin köyhän kanssa. Eli auttaa/antaa välineitä päästä omin ansioin pois siitä kurjasta tilanteesta. Sen sijaan nyt fokuksena tuppaa olemaan, miten saan ilmaiseksi enemmän ja enemmän. Ja kateus muita kohtaan. En itsekkään ole rikas (En ole käynyt ravintolassa Suomessa moneen vuoteen kertaakaan, en leffoissa, en missään muissakaan nähtävyyksissä/harrastuksissa mistä pitäisi maksaa). Ei nuo ole itseiarvoja, jotka kuuluu olla kaikilla vaikka sitten ottamalla rahat toisilta. 

Lisäyksenä myös se, että maailmassa ei siihen tilaan koskaan tulla pääsemään, että kaikilla olisi kaikki hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Syystä tai toisesta työttömäksi joutuneelta perheelliseltä viedään käytännössä koko elämä. Tuet ei riitä mihinkään. Itse olen sairastunut ja yhden lapsen ainoa vanhempi. Ellei eläkeikäiset vanhempani, jotka hekin köyhiä, auttaisi yhtään, en todellakaan tiedä miten selviäisimme. Oma lapseni on pieni vielä, mutta varsin terävä ja viisas. Ymmärtää hyvin että meille ei oikein mitkään menemiset ole mahdollista. Nyt on ihan turha sanoa että mikset säästä.

En tiedä miten säästän matkan muumimaailmaan 800km päähän näillä tuloilla. Hiihtoloman ”matka” saman kaupungin maksulliseen elämys paikkaan päiväksi tekisi ruokineen ja kulkemisineen (bussi 20km) reilusti yli 100e. Mistään tuntureille matkustamisesta ei viitsi edes haaveilla vaikka ei edes kaukana olisi.

Sitä tämä on. Olen luopunut omasta elämästä kokonaan. Ei se enää sureta, vaan se, että lapsi menettää niin paljon.

Meillä on pitkän aikaa eletty harhakuvitelmassa, että kaikkien lasten kuuluisi saada yhtä paljon. Ensin tuli peruskoulu, jossa kaikille lapsille haluttiin antaa tasa-arvoinen perusopetus. Sitten tuli subjektiivinen päivähoito-oikeus, jossa kaikille lapsille haluttiin antaa tasa-arvoinen varhaiskasvatus. Virheellisesti alettiin kuvitella, että kaikilla lapsilla kuuluu olla tasa-arvoinen lapsuus. Kuitenkin aina on ollut ja aina tulee olemaankin erilaisia vanhempia. Niin vanhemmuudeltaan, taloudelliselta tilanteeltaan kuin sosiaalisilta suhteiltaankin. Erilaisia isovanhempia, erilaisia sisaruksia, erilaisia kummeja. Perheet ovat erilaisia eikä lapsia voi mitenkään tasa-arvoistaa. Toisilla on enemmän ja toisilla vähemmän. Sen vuoksi vanhempien tulisi tarjota lapsilleen paras mahdollinen lapsuus, mihin vanhempien resurssit riittävät. Eikä niinkään miettiä, mistä kaikesta lapsi jää paitsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syystä tai toisesta työttömäksi joutuneelta perheelliseltä viedään käytännössä koko elämä. Tuet ei riitä mihinkään. Itse olen sairastunut ja yhden lapsen ainoa vanhempi. Ellei eläkeikäiset vanhempani, jotka hekin köyhiä, auttaisi yhtään, en todellakaan tiedä miten selviäisimme. Oma lapseni on pieni vielä, mutta varsin terävä ja viisas. Ymmärtää hyvin että meille ei oikein mitkään menemiset ole mahdollista. Nyt on ihan turha sanoa että mikset säästä.

En tiedä miten säästän matkan muumimaailmaan 800km päähän näillä tuloilla. Hiihtoloman ”matka” saman kaupungin maksulliseen elämys paikkaan päiväksi tekisi ruokineen ja kulkemisineen (bussi 20km) reilusti yli 100e. Mistään tuntureille matkustamisesta ei viitsi edes haaveilla vaikka ei edes kaukana olisi.

Sitä tämä on. Olen luopunut omasta elämästä kokonaan. Ei se enää sureta, vaan se, että lapsi menettää niin paljon.

Kiitos vain alapeukuista:) se on varmaan osanotto. Ei vaan, ihan tietoinen olen tästä suomalaisten kollektiivisesta inhosta tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Sairaus->köyhyys->yksinhuoltajuus=paholainen. Ihmiset varmaan luvan saatuaan joukkohurmokseen asti rientäisivät kivittämään kyseisen ihmisryhmän. En yhtään ihmettele vaikka siihen lupa tulisikin, ollaan me sentään niin syyllisiä kaikkeen.

Jännä että kun olen niin muuntautumiskykyinen, sen tässä vuosien varrella oppinut, niin minusta kuitenkin tykätään. Kukaan ei uskoisi köyhäksi kun minut näkee, ehkä se johtuukin siitä että niin tykkäävät? :O

En vihaa todellakaan sairasta, köyhää tai yksinhuoltajaa ja haluan heille vaan parasta, mutta en siten että se parempi kiskotaan toisen niskasta. Olisi parempi kiinnittää siihen huomiota, että mitä töitä sairas voisi mahdollisesti tehdä, mihin kouluttautua uudelleen samoin kuin köyhän kanssa. Eli auttaa/antaa välineitä päästä omin ansioin pois siitä kurjasta tilanteesta. Sen sijaan nyt fokuksena tuppaa olemaan, miten saan ilmaiseksi enemmän ja enemmän. Ja kateus muita kohtaan. En itsekkään ole rikas (En ole käynyt ravintolassa Suomessa moneen vuoteen kertaakaan, en leffoissa, en missään muissakaan nähtävyyksissä/harrastuksissa mistä pitäisi maksaa). Ei nuo ole itseiarvoja, jotka kuuluu olla kaikilla vaikka sitten ottamalla rahat toisilta. 

Lisäyksenä myös se, että maailmassa ei siihen tilaan koskaan tulla pääsemään, että kaikilla olisi kaikki hyvin. 

Ihmiset tulevat aina olemaan itsekkäitä. Oma tilanne on aina tärkeämpi, kuin muiden. Tämä näkyy köyhillä ja rikkailla. Jotkut köyhät vaativat muita antamaan lisää rahaa ilman, että heidän tarvitsee tehdä mitään ja jotkut rikkaat taas haluavat ottaa kaikki tuet köyhiltä pois. 

Eikä maailma kestäisi sitä, että kaikki olisivat rikkaita.