Köyhää on turha syyllistää varojensa yli elämisestä kun varat on sellaiset ettei niillä ihminen pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Totta. Mutta meillä on muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut merkittävä muutos sen suhteen, mitä työssäkäynnistä voi odottaa saavansa. Kun aloitin oman työurani vuonna 1980, olin pienipalkkaisessa työssä. Sain kuitenkin palkallani maksettua vuokran (ilman asumistukea), bussilipun, sähkölaskun, kotivakuutuksen ja puhelinlaskun. Tosin puhelimessa lörpöttelyä oli syytä rajoittaa, jotta laskusta ei tulisi liian suuri. Silloin tavattiinkin ihmisiä enemmän kasvotusten ja usein niin, että kyläiltiin toisten luona. Raha riitti myös ruokaan, tosin silloin terveellisenä pidettyä kotiruokaa kutsutaan nykyisin hiilarip**skaksi. Kahviloissa ei juurikaan käyty (eikä niitä edes Helsingissä ollut kovin montaa) eikä puhettakaan, että joka kuukausi olisi ollut varaa syödä ravintolassa. Hyvä jos kerran vuodessa. Ulkoiltiin, hiihdettiin, luisteltiin, käytiin uimassa, haettiin luettavaa kirjastosta ja katseltiin telkkaria. Siinäpä ne sen ajan harrastukset ja huvitukset. 

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta ihmiset voisivat elää ilman tukia omalla palkallaan ja silti olla ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä. Ainakin asumisen kustannusten pitäisi laskea, mutta miten se tehdään, jos rakentaminen on yhä kalliimpaa. 

Näinhän se on. Ihminen vertaa elämäänsä muihin samana aikana samassa yhteiskunnassa eläviin, ei kymmenien vuosien takaiseen tai vaikkapa kehitysmaiden oloihin. Siksi köyhyydestä puhuttaessa puhutaankin suhteellisesta, ei absoluuttisesta köyhyydestä.

Minusta se on aika ymmärrettävää, että varsinkin, jos ihmisen köyhyydelle ja eloonjäämistaistelulle ei näy mitään loppua - ei tule työllismään eikä voi opiskella - siihen ikuiseen juuressosekeittoon ja lainaston kirjoihin ryytyy ja käy tyytymättömäksi. Varsinkin nuorille soisi tulevaisuudenuskon ja uskon siitä, että tulotaso kehittyy ja elämässä on joku varmuus. Kumminkin juuri nuorilla se on käynyt eläminen todella epävarmaksi, nollasoppareilla puurtaa jo yli 80 tuhatta suomalaisista ja heistä kaksi kolmasosaa on alle kolmekymppisistä. Se on oikeasti kamala asia.

Asumisen kustannukset tosiaan karkaavat käsistä. Mikä on oikeastaan aika hullua, koska noin järjellä ajatellen väkiluku kasvaa vain hitaasti, rakennuskantaa on jo aika lailla ja toisaalta koneistumisen ja elementtirakentamisen tehostamisen myötä rakentamisen kustannuksia VOISI varmaan myös alentaa. Tästä en kyllä tiedä tarpeeksi, olisi mielenkiintoista vähän perehtyä. Toki jossakin Helsingin keskustassa tonttimaan saatavuus on iso tekijä, mutta noin muuten kyllä Suomessa tonttimaata olisi, jopa pääkaupinkiseudullakin yllin kyllin.

112

Itsekin olen huolissani nuorista. Toivottomuudesta, näköalattomuudesta ja epävarmuudesta. Olen itse ollut nuorena onnekkaassa asemassa, kun jokainen meistä mietti itseään kiinnostavan alan, opiskeli sille ja meni sen jälkeen töihin. Nykyisin nuoret eivät edes tiedä, mitä kannattaisi lähteä opiskelemaan. Eivät tiedä, onko jollain tietyllä alalla vielä viiden vuoden päästä töitä, 10 vuoden ajanjaksosta puhumattakaan. Vielä, kun opintotukeen on tullut rajoituksia, ei ole mahdollista opiskella kovin montaa ammattia. Jos erehtyy opiskelemaan alalle, jolla tänään vaikuttaisi olevan töitä, voi valmistumisen jälkeen tilanne ollakin jo ihan toinen ja opintotukikuukaudet eivät enää riitä toisen ammatin opiskeluun. 

Rakentamisessa suurin ongelma on lukuisat määräykset, jotka liittyvät materiaaleihin, paloturvallisuuteen, melutasoon (naapurit, asunnon ympärillä oleva liikenne jne), ilmanvaihtoon, asunnon energiankulutukseen jne jne. Tietenkin on ihan hyvä, että asunnoista on tarkoitus tehdä hyviä eikä asukkaan tarvitse pelätä, että koti romahtaa roudan seurauksena tai naapurin unohtaessa hellanlevyn päälle roihahtaa liekkeihin omakin kämppä. Mutta mitä enemmän on erilaisia säännöksiä, sitä enemmän on sekä byrokratiaa että itse rakentamiseen liittyviä kustannuksia. Poissa on ne ajat, jolloin edes omakotitalon sai pykätä talkootyönä pellonreunaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä.

Vaikka riittäisikin ihmiselle itselleen, helposti putoaa sosiaalisista ympyröistä pois jos on itse köyhä ja muilla on sopivasti rahaa. 

Jos minä saan töistä 1600euroa kuussa, mutta kaverini saavat 4000euroa, tulisiko minun saada tukea valtiolta, jotta en tiputtaudu tästä sosiaalisesta kaveripiiristäni pois, jotta voin elää samalla tavalla, kuin he?

En mielestäni sanonut noin. Ja puhuin köyhyydestä ja sopivasta rahamäärästä, 4000 on jo enemmän kuin sopiva eikä 1600 ole vielä köyhä. Tarkoitan sellaista tilannetta, jossa toisilla on varaa tehdä normaaleja juttuja ja toisilla ei, jolloin jäävät ulkopuolelle porukasta.

Tai valita porukkaansa vielä köyhempiä, tai sitten niitä joiden "normaali" sopii omiin tuloihin....

Mun normaali ja luksus on ketjusta päätellen tosi köyhää, lähinnä ilmaisia :)

Tulotaso on sitten siellä suurimmassa 20%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Totta. Mutta meillä on muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut merkittävä muutos sen suhteen, mitä työssäkäynnistä voi odottaa saavansa. Kun aloitin oman työurani vuonna 1980, olin pienipalkkaisessa työssä. Sain kuitenkin palkallani maksettua vuokran (ilman asumistukea), bussilipun, sähkölaskun, kotivakuutuksen ja puhelinlaskun. Tosin puhelimessa lörpöttelyä oli syytä rajoittaa, jotta laskusta ei tulisi liian suuri. Silloin tavattiinkin ihmisiä enemmän kasvotusten ja usein niin, että kyläiltiin toisten luona. Raha riitti myös ruokaan, tosin silloin terveellisenä pidettyä kotiruokaa kutsutaan nykyisin hiilarip**skaksi. Kahviloissa ei juurikaan käyty (eikä niitä edes Helsingissä ollut kovin montaa) eikä puhettakaan, että joka kuukausi olisi ollut varaa syödä ravintolassa. Hyvä jos kerran vuodessa. Ulkoiltiin, hiihdettiin, luisteltiin, käytiin uimassa, haettiin luettavaa kirjastosta ja katseltiin telkkaria. Siinäpä ne sen ajan harrastukset ja huvitukset. 

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta ihmiset voisivat elää ilman tukia omalla palkallaan ja silti olla ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä. Ainakin asumisen kustannusten pitäisi laskea, mutta miten se tehdään, jos rakentaminen on yhä kalliimpaa. 

Näinhän se on. Ihminen vertaa elämäänsä muihin samana aikana samassa yhteiskunnassa eläviin, ei kymmenien vuosien takaiseen tai vaikkapa kehitysmaiden oloihin. Siksi köyhyydestä puhuttaessa puhutaankin suhteellisesta, ei absoluuttisesta köyhyydestä.

Minusta se on aika ymmärrettävää, että varsinkin, jos ihmisen köyhyydelle ja eloonjäämistaistelulle ei näy mitään loppua - ei tule työllismään eikä voi opiskella - siihen ikuiseen juuressosekeittoon ja lainaston kirjoihin ryytyy ja käy tyytymättömäksi. Varsinkin nuorille soisi tulevaisuudenuskon ja uskon siitä, että tulotaso kehittyy ja elämässä on joku varmuus. Kumminkin juuri nuorilla se on käynyt eläminen todella epävarmaksi, nollasoppareilla puurtaa jo yli 80 tuhatta suomalaisista ja heistä kaksi kolmasosaa on alle kolmekymppisistä. Se on oikeasti kamala asia.

Asumisen kustannukset tosiaan karkaavat käsistä. Mikä on oikeastaan aika hullua, koska noin järjellä ajatellen väkiluku kasvaa vain hitaasti, rakennuskantaa on jo aika lailla ja toisaalta koneistumisen ja elementtirakentamisen tehostamisen myötä rakentamisen kustannuksia VOISI varmaan myös alentaa. Tästä en kyllä tiedä tarpeeksi, olisi mielenkiintoista vähän perehtyä. Toki jossakin Helsingin keskustassa tonttimaan saatavuus on iso tekijä, mutta noin muuten kyllä Suomessa tonttimaata olisi, jopa pääkaupinkiseudullakin yllin kyllin.

112

En ole koskaan ymmärtänyt tätä "ei voi kouluttautua". Miksi ei voi? Nykyään aika paljonkin ihmisiä haetaan noihin aikuiskoulutusohjelmiin, työpaikkoihin joissa on tarvetta työntekijöille ja jotka työmarkkinatuet kustantavat.  Siskoni uudelleenkouluttautui vuodessa tätä käyttäen. 

Niin ja kaikki köyhät ovat kuin sinun terve, varmaan aika nuorikin siskosi?

Jos jäät työttömäksi vähän alle kuusikymppisenä, mihin kouluttaudut? Kuusikymppisenä valmistuisit alalle ilman mitään työkokemusta.... saa olla aika helvetinmoinen työvoimapula alalla, jolle kuusikymppinen vastavalmitunut työllistyy!

Noin muutenkin kannattaa nyt ymmärtää, että Suomessa tosiaan on neljännesmiljoona työtöntä. Ei heitä millään aikuiskoulutuksella voi kaikkia työllistää, ja kaikkein heikoimmin työllistyvät iäkkäät ja sairaat ja pitkäaikaistyöttömät. Jos olet vaikkapa perhesyistä ollut sidottuna huonon työllisyyden alueelle ja työttömänä pitkään, olet työmarkkinoilla helposti ongelmajätettä, eikä millään lyhyillä koulutuksilla siitä työllitytä. Työttömyystuella ei saa kouluttautua kuin 24 kuukautta, ja pitkän työttömyysjakson ja vaikkapa tosiaan perheen kulujen takia ei ehkä ole mahdollisuutta heittäytyä opintotuella opiskelemaan - se kun on vain 250 euroa kuussa.

Ja sitten päälle kaikki sairaseläkeläiset. Millä sellainen lähtee opiskelemaan?

Tai eläkeläiset. Suomessa on paljon todella pienellä eläkkeellä sinnitteleviä eläkeläisiä. Hekin ovat niitä köyhiä... tässä ketjussa ei puhuta vain 30-vuotiaista, vaan kaikista köyhistä.

Onhan näitä. Kannattaa vähän miettiä laajemmin kuin mitä itse tai sisarensa tekee/tekisi.

112

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Totta. Mutta meillä on muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut merkittävä muutos sen suhteen, mitä työssäkäynnistä voi odottaa saavansa. Kun aloitin oman työurani vuonna 1980, olin pienipalkkaisessa työssä. Sain kuitenkin palkallani maksettua vuokran (ilman asumistukea), bussilipun, sähkölaskun, kotivakuutuksen ja puhelinlaskun. Tosin puhelimessa lörpöttelyä oli syytä rajoittaa, jotta laskusta ei tulisi liian suuri. Silloin tavattiinkin ihmisiä enemmän kasvotusten ja usein niin, että kyläiltiin toisten luona. Raha riitti myös ruokaan, tosin silloin terveellisenä pidettyä kotiruokaa kutsutaan nykyisin hiilarip**skaksi. Kahviloissa ei juurikaan käyty (eikä niitä edes Helsingissä ollut kovin montaa) eikä puhettakaan, että joka kuukausi olisi ollut varaa syödä ravintolassa. Hyvä jos kerran vuodessa. Ulkoiltiin, hiihdettiin, luisteltiin, käytiin uimassa, haettiin luettavaa kirjastosta ja katseltiin telkkaria. Siinäpä ne sen ajan harrastukset ja huvitukset. 

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta ihmiset voisivat elää ilman tukia omalla palkallaan ja silti olla ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä. Ainakin asumisen kustannusten pitäisi laskea, mutta miten se tehdään, jos rakentaminen on yhä kalliimpaa. 

Näinhän se on. Ihminen vertaa elämäänsä muihin samana aikana samassa yhteiskunnassa eläviin, ei kymmenien vuosien takaiseen tai vaikkapa kehitysmaiden oloihin. Siksi köyhyydestä puhuttaessa puhutaankin suhteellisesta, ei absoluuttisesta köyhyydestä.

Minusta se on aika ymmärrettävää, että varsinkin, jos ihmisen köyhyydelle ja eloonjäämistaistelulle ei näy mitään loppua - ei tule työllismään eikä voi opiskella - siihen ikuiseen juuressosekeittoon ja lainaston kirjoihin ryytyy ja käy tyytymättömäksi. Varsinkin nuorille soisi tulevaisuudenuskon ja uskon siitä, että tulotaso kehittyy ja elämässä on joku varmuus. Kumminkin juuri nuorilla se on käynyt eläminen todella epävarmaksi, nollasoppareilla puurtaa jo yli 80 tuhatta suomalaisista ja heistä kaksi kolmasosaa on alle kolmekymppisistä. Se on oikeasti kamala asia.

Asumisen kustannukset tosiaan karkaavat käsistä. Mikä on oikeastaan aika hullua, koska noin järjellä ajatellen väkiluku kasvaa vain hitaasti, rakennuskantaa on jo aika lailla ja toisaalta koneistumisen ja elementtirakentamisen tehostamisen myötä rakentamisen kustannuksia VOISI varmaan myös alentaa. Tästä en kyllä tiedä tarpeeksi, olisi mielenkiintoista vähän perehtyä. Toki jossakin Helsingin keskustassa tonttimaan saatavuus on iso tekijä, mutta noin muuten kyllä Suomessa tonttimaata olisi, jopa pääkaupinkiseudullakin yllin kyllin.

112

En ole koskaan ymmärtänyt tätä "ei voi kouluttautua". Miksi ei voi? Nykyään aika paljonkin ihmisiä haetaan noihin aikuiskoulutusohjelmiin, työpaikkoihin joissa on tarvetta työntekijöille ja jotka työmarkkinatuet kustantavat.  Siskoni uudelleenkouluttautui vuodessa tätä käyttäen. 

Paperit ei riitä sisäänpääsyyn= ei voi kouluttautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä.

Vaikka riittäisikin ihmiselle itselleen, helposti putoaa sosiaalisista ympyröistä pois jos on itse köyhä ja muilla on sopivasti rahaa. 

Jos minä saan töistä 1600euroa kuussa, mutta kaverini saavat 4000euroa, tulisiko minun saada tukea valtiolta, jotta en tiputtaudu tästä sosiaalisesta kaveripiiristäni pois, jotta voin elää samalla tavalla, kuin he?

En mielestäni sanonut noin. Ja puhuin köyhyydestä ja sopivasta rahamäärästä, 4000 on jo enemmän kuin sopiva eikä 1600 ole vielä köyhä. Tarkoitan sellaista tilannetta, jossa toisilla on varaa tehdä normaaleja juttuja ja toisilla ei, jolloin jäävät ulkopuolelle porukasta.

Tai valita porukkaansa vielä köyhempiä, tai sitten niitä joiden "normaali" sopii omiin tuloihin....

Mun normaali ja luksus on ketjusta päätellen tosi köyhää, lähinnä ilmaisia :)

Tulotaso on sitten siellä suurimmassa 20%.

Mistäs niitä ihmisiä noin vain valitaan kavereiksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mielestäni se on asenneongelma, jos et voi nauttia elämästäsi. Jos sinulle elämän nauttiminen kietoutuu siihen, että voisit törsätä ja mennä miten haluat ajattelematta rahaa, niin se on sinun ongelma ja ehkä sinun kannattaisi hakea siihen apua. 

Voisinhan minäkin heittäytyä lattialle itkemään, kun ei ole varaa ostaa vaikka uusia kenkiä tai uutta takkia ja sitten itkeä sitä seuraavat pari kuukautta. Tai voisin ottaa uuden asenteen ja suuntautua muuttamaan omaa tilannettani. Muutokset eivät tule hetkessä, mutta aina voi tehdä jotain. "

Niin no asenneongelma tai masennus, tuo jälkimmäinen nyt ainakin löytyy.

Kyse nyt ei kuitenkaan ole törsäämisestä vaan siitä, että en voi tehdä oikeastaan mitään miettimättä rahaa. Sinustako tämä on normaalia ja mukavaa elämää? Ja "kannattaisi hakea apua", luuletko että sitä apua oikeasti saa naps tuosta vain? Kun ei saa useista paikoista kerjäämälläkään.

Niin, aina voi tehdä jotain ja luuletko, että en tee mitä pystyn? Kirjoitinhan että "jos joutuisin elämään näin vielä pitkälle tulevaisuuteen hyppäisin sillalta". Tilapäisesti kestää melkein mitä vain, mutta mikä idea olisi elää loppuelämänsä venyttäen joka penniä? 

Monella ei tunnu olevan mitään käsitystä masennuksesta, köyhyydestä tai toivottomuudesta. Pysykää reippaina ja muistakaa nuijia vähemmän reippaat maanrakoon siinä sivussa.

Minulla on vakava masennus. Ei sen kanssa ole helppoa elää, mutta mitä muutakaan tässä voi? Vaatia muita elättämään minua ja antamaan minulle sama elintaso, kuin niillä jotka tekevät töitä 8h+ päivässä? Ei se minusta oikein ole. 

Ja jos ei halua loppuelämää venyttää penniä, niin sitten tilanteeseen tekee muutoksen. Istumalla kotona voivottamalla asiaa tilanne ei muutu mitenkään. 

Eli ongelmistaan ei saa kertoa? Ja kuka muka on puhunut samasta elintasosta, muu kuin sinä? On vain sanottu, että "ruhtinaalliset tuet" eivät pidä paikkaansa ja että tämä köyhyys ja jatkuva syyllistyksen kohteeksi joutuminen on väsyttävää. 

Missä vaiheessa on sanottu, ettei ongelmista saisi kertoa tai puhua? Ja kuka on väittänyt, että tuilla elää leveästi? Mitä olen itse puhunut on se, että tämänhetkisillä tuilla kyllä elää ja syö terveellisesti ja että kyllä sen rahamäärän kanssa voi myös tehdä, jos HALUAA ja panostaa. 

Haluaisin lisätä, että tuntuu, että heittäydyt uhrin asemaan koska en ole sinun puolellasi, vaikka lukemani mukaan olemme samanlaisessa tilanteessa, mutta en kuitenkaan puolustele ja vaadi isompia tukia köyhille. 

En ole vaatinut isompia tukia, mutta en myöskään voi hyväksyä tätä köyhiin kohdistuvaa ajojahtia jonka mukaan köyhät saavat jo nyt liikaa tukia. 

Mistä lähtien terveellisesti syöminen on hyvän elämän ainoa vaade? Eiköhän siihen muutakin tarvita.

Kyllä se siltä vaikuttaa että ongelmista ei saisi mielestäsi puhua. Ensimmäinen viestini: "Niin, kyllä minäkin pienellä rahalla pärjään ja voin syödä terveellisesti, mutta enpä voi sanoa nauttivani elämästä. Jos tietäisin jo nyt, että joutuisin elämään näin vielä pitkälle tulevaisuuteen, hyppäisin saman tien sillalta."

Kerroin ongelmistani, en vaatinut mitään lisätukia, mutta vastasit, että minulla on asenneongelma.

Tuet ovat määrätty pakollisten menojen kustantamiseen, ei leveästi elämiseen. En ole vieläkään sanonut missään, ettei ongelmista saisi puhua, joten se, että yrität vääntää sanoistasi jotain mitä ne eivät ole, ei ole mielestäni kovinkaan hyvä tapa keskustella asioista. Myöskin miksi sanoin asian olevan asenneongelma oli se, että sanoit, ettei elämästä voi nauttia köyhänä. Kyllä voi. On kyse asenneongelmasta, jos onnellisuus on sidottu rahan määrään.  Maailmassa on vielä köyhempiäkin ihmisiä, kuin tt-tuella olevat suomalaiset ja heistäkin on varmasti onnellisia ihmisiä. 

Väänsithän sinäkin sanomisiani sellaisiksi kuin olisin vaatinut jotain lisätukia.

En sanonut ettei elämästä voisi kukaan nauttia köyhänä, vain että en itse nauti tästä rahastressistä. Lisäksi sanoin olevani masentunut, mikä tietenkin vaikuttaa asiaan. 

Niin, tuet on määritelty pakollisten menojen kustantamiseen ja siihen ne juuri ja juuri riittävätkin. Miksi jotkut sitten vaativat tukien pienentämistä? 

En ole missään vaiheessa sanonut, että sinä pyysit lisätukia, vaan totesin, että on köyhiä jotka ovat vaatimassa lisätukia, vaikka nykyisilläkin eletään ihan hyvin. 

Se, miksi ihmiset vaativat tukien pienentämistä on hyvin yhteydessä siihen, että jotkut saavat työstä saman verran rahaa kuin mitä kotona istuva tt-tuen saava saa. Tätä ei koeta oikeudenmukaiseksi, eikä myöskään motivoivaksi. Minä ymmärrän sen, ettei ole mukavaa ihmisten katsella, kun tt-ihmiset voivat laittaa rahaa sinne ja tänne tekemättä mitään, kun taas he joutuvat käymään töissä saaden lähes saman - tai parisataa enemmän. Ja kaiken lisäksi on näitä henkilöitä tt-tuella, jotka eivät tee mitään ja välttelevät töihin joutumista.  Näin olen asian ymmärtänyt. 

Ei ole yhtään kokopäivätyötä mistä jäisi käteen 600 e kuussa! Puhut ihan pölhöjä.

Mistä olet laskenut 600e? Tt-tuella elävät saavat myös asumistuet ym mukaan, mitkä yhteenlaskettuna menevät usein 1000e+ puolelle. 

Hohhoijaa, ja minä tiedän että sinullakin on timantti perseessä ja silti valitat. Tt tuki + asumistuki tekee yleensä n 700 e.

Asumismenojen ja muiden pakollisten menojen jälkeen tulee henkilölle jäädä se 491,21. Eli lähdetään laskemaan esimerkkitapaus.

Tt tuki 491,21

Max vuokratuki (riippuen kunnasta) 350e (pyöristetty)

Sähkö (kohtuullinen taitaa olla 50e kuussa)

Lääkemaksut jos on vaikka sairas 40e kuussa

Kela tottakai korvaa ylijäävän vuokrasta, oletetaan sen olevan nyt 500e (500-350=150)

Eli tälläinen henkilö saa yhteensä 1081,21e tukea kuukaudessa. 

Toi tummennettu kohta ei enää päde nyt, kun Kela maksaa toim.tulotukea. Väänsin tästä asiasta viikko sitten Kelan työntekijän kanssa puhelimessa, kun sain uuden toim.tulotukipäätöksen. 

Minä saan työmarkkinatuen 4 viikon välein n. 518e, asumistuen n. 393e suoraan vuokranantajalle ja toim.tulotukea n. 279e. Mutta Kela laskee työmarkkinatuen 21,5 päivän mukaan, joten se on tämän mukaan n. 557e, vaikka se ei sitä oikeasti ole. 

Eli, kun saan tilille yht. n. 797e ja siitä maksan loppuvuokran 346e (koko vuokra on 739e), niin jää tilille n. 451e. Ja nyt vielä huhtikuussa kun aktiivileikkuri iskee, niin jää seuraavan 3kk:n aikana käytettäväksi n. 415-420e. Tuosta maksan netin ja puhelinlaskun, sekä ostan matkakorttiin arvoa, jotta pääsen asioille ja kauppaan, niin eipä hirveästi naurata. Mutta kaipa tuollakin summalla oppii elämään, kerta pakko on.

(p.s. Siksi joudun aktiivileikkurin kohteeksi, koska odotan työkykyarviointiin pääsyä ja TYP ehdotti, että en nyt menisi esim. kuntouttavaan työtoimintaan ennen kuin olen saanut arvion työkyvystä. Olisin kyllä voinut mennä 2pv/viikko, mutta kun ei annettu, niin minkäs sille voin. Kaipa he saavat provision jokaisesta joka leikkurin alle laitetaan, muuten en ymmärrä tällaista toimintaa.)

Lienee sinun tilanteessa on se yleinen "vuokra on liian kallis" tilanne, mistä johtuen joudut maksamaan sitä enemmän itse, mikä lähtee perusosasta. 

Saat silti näiden mukaan tukia 1190euroa kuussa. 

So? Siitä jää silti elämiseen se n 500 riippumatta mikä vuokra on. Jossain kun on joka tapauksessa asuttava, ja vuokrat on alkaen 500 e. 500 elämiseen on todella vähän kuten itsekin tajuat. Sama se vaikka tukia saisi 10 000 jos niistä 9500 e menisi vuokraan.

Joo. Mutta nyt sinun täytyy ymmärtää että joku käy töissä ja joutuu itse maksamaan asumisensa kokonaisuudessaan ja sen jälkeen jää saman verran käteen kuin mitä jollekin toiselle jonka asuminen maksetaan ja saa sen lisäksi toimeentulotukea. Ei ole sille työssä köyhälle kauhean motivoivaa. Sehän on sama kuin tekisi ilmaiseksi töitä. Jos tuet ovat kerran nyt kohdillaan se tarkoittaa kyllä sitä että palkat eivät ole. Kyllähän jokainen tajuaa että eroa täytyy olla ja melko huomattavastikin että on järkeä käydä töissä.

Oletko sitten tyhmä kun et lopeta töitäsi, kun kerran tuet on niin huimat? Vai olisko syy ihan se, että tiedät itsekin jauhavasi mojovaa paskaa...

Tässä maassa on kymmeniä tuhansia, varsinkin vähän iäkkäämpiä ihmisiä, joiden todellakin kannattaisi lopettaa työt. Mutta he eivät kehtaa antautua yhteiskunnan eläteiksi. 

t: eri

Ja vitut on. Tuet ei vaan ole riittävän suuret ja vakaat. Kysypä näiltä henkilöiltä ottaisivatko loparit jos saisivat viisi tonnia kuussa lopun elämää...

Itse jäisin tukien varaan välittömästi vaimoni ja lapseni kanssa mikäli uskoisin tukien jatkuvan kunnes kuolen. Ja ei, en ole köyhä duunari vaan DI, joka on koulutusta vastaavissa hommissa. 

Fakta kuitenkin on se, jonka jopa kela myöntää esimerkiksi ilmainen terveydenhuolto tulee loppumaan 20v sisällä, koska työllisten määrä vs eläkkeellä olevian + päälle työttömät, lapset ja sairaat tulee olemaan kestämätön  (https://sosiaalivakuutus.fi/ikaantymisen-kustannukset-testaavat-hoivaja…). 

Myös itse sosiaalituet tulevat loppumaan (https://www.uusisuomi.fi/raha/215962-nordean-jan-von-gerich-varoittaa-s…). 

Lukekaa https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005514805.html ja kiinnitäkää huomiota varsinkin huoltosuhde kuvaajaan. n. 10v sisällä ollaan siinä pisteessä, että meillä on 2 eläkkeellä olevaa ihmistä per 1 TYÖIKÄINEN ihminen. Tai n. 80 eläkeläistä + lasta kohti 100 työssä käyvää. Työllisyysaste vielä kun on n. 70-75% Suomessa niin ruvetaan olemaan lähellä tilannetta jossa 2 työssäkäyvää tulisi elättää 3 eläkkeellä olevaa + lapset. Ja jos joku päättää huudella, että eiväthän työssäkäyvät maksa eläkkeellä olevien eläkkeitä, niin lukekaa eläkeviraston sivut. Sillä nykyiset eläkkeellä olevien maksut PÄÄOSIN kustannetaan nykyään työssäolevien veroilla/eläkemaksuilla. Sitten vielä kun katsot tuota netto taulukkoa tuosta artikkelista ikään verrattuna, pitäen mielessä että 60v+ ihminen kuluttaa n. 10 000+ euron verran terveyspalveluita per vuosi, niin herää kysymys mistä tulee rahat?. Eli loppulauselmana voidaan todeta, että rahat eivät tule edes riittämään eläkkeellä olevien hengissä pitämiseen saati sitten, että veroja jäisi YHTÄÄN mihinkään muuhun. 

--HUOM. Tuolle huoltosuhteelle meidän sukupolven (25-35v+) kohdalla ei voida enää tehdä mitään, sillä ne lapset jotka olisivat silloin töissä kun me olemme vanhoja ovat jo syntyneet.

Historia toistaa itseään, sosialismi (tasa-arvo rahallisesti) ei ole koskaan onnistunut pitkässä juoksussa maailman historiassa ja siihen perustuva järjestelmä aina on kaatunut ja niin tulee nyt käymään myös täällä. 

Mitä sitten tässä tulisi tehdä? Itse perheineni muutamme ulkomaille ja säästämme/sijoitamme eläkepäiviä varten, sillä se joka lulee nykyisistä nuorista, että Suomi pitää teistä huolen, ovat joko i.diootteja tai tietämättömiä faktoista. Tähän voisi linkitellä vielä lisää kuvaajia, tilastoja ja muita artikkeleita asiaan liittyen, esim. taloustieteen nobellistikin on todennut, että meidän sukupolven on epätodellista kuvitella, että eläkelupaus toteutuisi meidän kohdallamme. 

Oma spekulaationi on, että osa sosiaalituista tulee poistumaan täysin n. 2-5v sisällä ja koko roska romahtaa 15v (mahdollisesti 10v) sisällä. 

Että eiköhän jatketa sitä valittamista kuinka varat ei riitä. Koko keskustelu on naurettava, suurin osa teistä asuu kalliimmissa luukuissa sosiaalitukien avulla kun minä perheeni kanssa siitä huolimatta, että omaan koulutuksen, jonka avulla päädytään 'hyvä' palkkaisiin hommiin (tosin ei Suomessa, sillä täällä kukaan ei saa hyvää palkkaa paitsi duunarit) 

Korjaus, 2 työikäistä per 1 eläkkeellä olevaa.

T. Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Totta. Mutta meillä on muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut merkittävä muutos sen suhteen, mitä työssäkäynnistä voi odottaa saavansa. Kun aloitin oman työurani vuonna 1980, olin pienipalkkaisessa työssä. Sain kuitenkin palkallani maksettua vuokran (ilman asumistukea), bussilipun, sähkölaskun, kotivakuutuksen ja puhelinlaskun. Tosin puhelimessa lörpöttelyä oli syytä rajoittaa, jotta laskusta ei tulisi liian suuri. Silloin tavattiinkin ihmisiä enemmän kasvotusten ja usein niin, että kyläiltiin toisten luona. Raha riitti myös ruokaan, tosin silloin terveellisenä pidettyä kotiruokaa kutsutaan nykyisin hiilarip**skaksi. Kahviloissa ei juurikaan käyty (eikä niitä edes Helsingissä ollut kovin montaa) eikä puhettakaan, että joka kuukausi olisi ollut varaa syödä ravintolassa. Hyvä jos kerran vuodessa. Ulkoiltiin, hiihdettiin, luisteltiin, käytiin uimassa, haettiin luettavaa kirjastosta ja katseltiin telkkaria. Siinäpä ne sen ajan harrastukset ja huvitukset. 

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta ihmiset voisivat elää ilman tukia omalla palkallaan ja silti olla ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä. Ainakin asumisen kustannusten pitäisi laskea, mutta miten se tehdään, jos rakentaminen on yhä kalliimpaa. 

Näinhän se on. Ihminen vertaa elämäänsä muihin samana aikana samassa yhteiskunnassa eläviin, ei kymmenien vuosien takaiseen tai vaikkapa kehitysmaiden oloihin. Siksi köyhyydestä puhuttaessa puhutaankin suhteellisesta, ei absoluuttisesta köyhyydestä.

Minusta se on aika ymmärrettävää, että varsinkin, jos ihmisen köyhyydelle ja eloonjäämistaistelulle ei näy mitään loppua - ei tule työllismään eikä voi opiskella - siihen ikuiseen juuressosekeittoon ja lainaston kirjoihin ryytyy ja käy tyytymättömäksi. Varsinkin nuorille soisi tulevaisuudenuskon ja uskon siitä, että tulotaso kehittyy ja elämässä on joku varmuus. Kumminkin juuri nuorilla se on käynyt eläminen todella epävarmaksi, nollasoppareilla puurtaa jo yli 80 tuhatta suomalaisista ja heistä kaksi kolmasosaa on alle kolmekymppisistä. Se on oikeasti kamala asia.

Asumisen kustannukset tosiaan karkaavat käsistä. Mikä on oikeastaan aika hullua, koska noin järjellä ajatellen väkiluku kasvaa vain hitaasti, rakennuskantaa on jo aika lailla ja toisaalta koneistumisen ja elementtirakentamisen tehostamisen myötä rakentamisen kustannuksia VOISI varmaan myös alentaa. Tästä en kyllä tiedä tarpeeksi, olisi mielenkiintoista vähän perehtyä. Toki jossakin Helsingin keskustassa tonttimaan saatavuus on iso tekijä, mutta noin muuten kyllä Suomessa tonttimaata olisi, jopa pääkaupinkiseudullakin yllin kyllin.

112

Itsekin olen huolissani nuorista. Toivottomuudesta, näköalattomuudesta ja epävarmuudesta. Olen itse ollut nuorena onnekkaassa asemassa, kun jokainen meistä mietti itseään kiinnostavan alan, opiskeli sille ja meni sen jälkeen töihin. Nykyisin nuoret eivät edes tiedä, mitä kannattaisi lähteä opiskelemaan. Eivät tiedä, onko jollain tietyllä alalla vielä viiden vuoden päästä töitä, 10 vuoden ajanjaksosta puhumattakaan. Vielä, kun opintotukeen on tullut rajoituksia, ei ole mahdollista opiskella kovin montaa ammattia. Jos erehtyy opiskelemaan alalle, jolla tänään vaikuttaisi olevan töitä, voi valmistumisen jälkeen tilanne ollakin jo ihan toinen ja opintotukikuukaudet eivät enää riitä toisen ammatin opiskeluun. 

Rakentamisessa suurin ongelma on lukuisat määräykset, jotka liittyvät materiaaleihin, paloturvallisuuteen, melutasoon (naapurit, asunnon ympärillä oleva liikenne jne), ilmanvaihtoon, asunnon energiankulutukseen jne jne. Tietenkin on ihan hyvä, että asunnoista on tarkoitus tehdä hyviä eikä asukkaan tarvitse pelätä, että koti romahtaa roudan seurauksena tai naapurin unohtaessa hellanlevyn päälle roihahtaa liekkeihin omakin kämppä. Mutta mitä enemmän on erilaisia säännöksiä, sitä enemmän on sekä byrokratiaa että itse rakentamiseen liittyviä kustannuksia. Poissa on ne ajat, jolloin edes omakotitalon sai pykätä talkootyönä pellonreunaan. 

Säädökset joo lisäävät kustannuksia, mutta voisihan sitä vakiomalla rakennustekniikkaa tehdä sujuvammaksi. Ja toisaalta ne talkootyönä rakennetut mökkeröt kummasti kesti ajan hammasta paremmin kuin nykyajan kerrostalot, eli kyllä tuossa on aika jännä yhtälö: säädökset ja ainakin näennäinen valvonta lisääntyy, mutta laatu heikkenee.

Olen itsekin syntynyt 1960-luvulla, joten olen täysin samaa mieltä siitä, että nykyajan opiskelu ja ammatinvalinta on kyllä valtavan paljon epävarmempaa kuin meidän työelämään mennessä, 1980-luvulla. Tosin itse luuhasin sen verran pitkään yliopistolla, että valmistuin juuri 90-luvun pahimpaan lama-aikaan, että on kyllä omakohtaista kokemusta vuositolkulla pätkäsoppareilla työskentelystä, mutta se nyt on vähän toinen juttu...

Ja hullua sekin, että vaikka elämänikäisestä kouluttautumisesta ja uusille aloille siirtymisestä on paasattu juhlapuheissa niin kauan kuin muistan, milloinkaan ei viisikymppinen työtön ole ollut näin pahasti ongelmajätettä... ei puhettakaan siitä, että oikeasti arvostettaisiin työn ohessa opiskelua ja kannustettaisiin halukkuutta vaihtaa alaa!

112

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Totta. Mutta meillä on muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut merkittävä muutos sen suhteen, mitä työssäkäynnistä voi odottaa saavansa. Kun aloitin oman työurani vuonna 1980, olin pienipalkkaisessa työssä. Sain kuitenkin palkallani maksettua vuokran (ilman asumistukea), bussilipun, sähkölaskun, kotivakuutuksen ja puhelinlaskun. Tosin puhelimessa lörpöttelyä oli syytä rajoittaa, jotta laskusta ei tulisi liian suuri. Silloin tavattiinkin ihmisiä enemmän kasvotusten ja usein niin, että kyläiltiin toisten luona. Raha riitti myös ruokaan, tosin silloin terveellisenä pidettyä kotiruokaa kutsutaan nykyisin hiilarip**skaksi. Kahviloissa ei juurikaan käyty (eikä niitä edes Helsingissä ollut kovin montaa) eikä puhettakaan, että joka kuukausi olisi ollut varaa syödä ravintolassa. Hyvä jos kerran vuodessa. Ulkoiltiin, hiihdettiin, luisteltiin, käytiin uimassa, haettiin luettavaa kirjastosta ja katseltiin telkkaria. Siinäpä ne sen ajan harrastukset ja huvitukset. 

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta ihmiset voisivat elää ilman tukia omalla palkallaan ja silti olla ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä. Ainakin asumisen kustannusten pitäisi laskea, mutta miten se tehdään, jos rakentaminen on yhä kalliimpaa. 

Näinhän se on. Ihminen vertaa elämäänsä muihin samana aikana samassa yhteiskunnassa eläviin, ei kymmenien vuosien takaiseen tai vaikkapa kehitysmaiden oloihin. Siksi köyhyydestä puhuttaessa puhutaankin suhteellisesta, ei absoluuttisesta köyhyydestä.

Minusta se on aika ymmärrettävää, että varsinkin, jos ihmisen köyhyydelle ja eloonjäämistaistelulle ei näy mitään loppua - ei tule työllismään eikä voi opiskella - siihen ikuiseen juuressosekeittoon ja lainaston kirjoihin ryytyy ja käy tyytymättömäksi. Varsinkin nuorille soisi tulevaisuudenuskon ja uskon siitä, että tulotaso kehittyy ja elämässä on joku varmuus. Kumminkin juuri nuorilla se on käynyt eläminen todella epävarmaksi, nollasoppareilla puurtaa jo yli 80 tuhatta suomalaisista ja heistä kaksi kolmasosaa on alle kolmekymppisistä. Se on oikeasti kamala asia.

Asumisen kustannukset tosiaan karkaavat käsistä. Mikä on oikeastaan aika hullua, koska noin järjellä ajatellen väkiluku kasvaa vain hitaasti, rakennuskantaa on jo aika lailla ja toisaalta koneistumisen ja elementtirakentamisen tehostamisen myötä rakentamisen kustannuksia VOISI varmaan myös alentaa. Tästä en kyllä tiedä tarpeeksi, olisi mielenkiintoista vähän perehtyä. Toki jossakin Helsingin keskustassa tonttimaan saatavuus on iso tekijä, mutta noin muuten kyllä Suomessa tonttimaata olisi, jopa pääkaupinkiseudullakin yllin kyllin.

112

En ole koskaan ymmärtänyt tätä "ei voi kouluttautua". Miksi ei voi? Nykyään aika paljonkin ihmisiä haetaan noihin aikuiskoulutusohjelmiin, työpaikkoihin joissa on tarvetta työntekijöille ja jotka työmarkkinatuet kustantavat.  Siskoni uudelleenkouluttautui vuodessa tätä käyttäen. 

Paperit ei riitä sisäänpääsyyn= ei voi kouluttautua.

Eli on vain yksi ala jolle suostut uudelleenkouluttautumaan? 

Täällä on järkevää puhetta monessa kohtaa. Tämän päivän menot on sitä luokkaa, että palkat on liian alhaiset. Minusta tässä on se suurin ongelma, ei siinä että tuet olisi liian korkeat. Palkkoja pitäisi nostaa reilulla kädellä ja laittaa tuet sille tasolle, että ihmisen perustarpeet täyttyy. Tämä tulisi huomattavasti halvemmaksi loppulukemassa.

En uskalla edes ajatella mikä on tulevaisuus. Ehkä sitä ei edes ole, se on täys tuho tätä rataa. Ehkä tulee sota ja puhdistaa tämän kaiken vääryyden ja epäoikeuden. Kunnes taas aloitetaan alusta.

Emmehän ole taivaassa, vaan maailmassa. Mitäpä muuta tältä maailmalta voi odottaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Totta. Mutta meillä on muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut merkittävä muutos sen suhteen, mitä työssäkäynnistä voi odottaa saavansa. Kun aloitin oman työurani vuonna 1980, olin pienipalkkaisessa työssä. Sain kuitenkin palkallani maksettua vuokran (ilman asumistukea), bussilipun, sähkölaskun, kotivakuutuksen ja puhelinlaskun. Tosin puhelimessa lörpöttelyä oli syytä rajoittaa, jotta laskusta ei tulisi liian suuri. Silloin tavattiinkin ihmisiä enemmän kasvotusten ja usein niin, että kyläiltiin toisten luona. Raha riitti myös ruokaan, tosin silloin terveellisenä pidettyä kotiruokaa kutsutaan nykyisin hiilarip**skaksi. Kahviloissa ei juurikaan käyty (eikä niitä edes Helsingissä ollut kovin montaa) eikä puhettakaan, että joka kuukausi olisi ollut varaa syödä ravintolassa. Hyvä jos kerran vuodessa. Ulkoiltiin, hiihdettiin, luisteltiin, käytiin uimassa, haettiin luettavaa kirjastosta ja katseltiin telkkaria. Siinäpä ne sen ajan harrastukset ja huvitukset. 

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta ihmiset voisivat elää ilman tukia omalla palkallaan ja silti olla ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä. Ainakin asumisen kustannusten pitäisi laskea, mutta miten se tehdään, jos rakentaminen on yhä kalliimpaa. 

Näinhän se on. Ihminen vertaa elämäänsä muihin samana aikana samassa yhteiskunnassa eläviin, ei kymmenien vuosien takaiseen tai vaikkapa kehitysmaiden oloihin. Siksi köyhyydestä puhuttaessa puhutaankin suhteellisesta, ei absoluuttisesta köyhyydestä.

Minusta se on aika ymmärrettävää, että varsinkin, jos ihmisen köyhyydelle ja eloonjäämistaistelulle ei näy mitään loppua - ei tule työllismään eikä voi opiskella - siihen ikuiseen juuressosekeittoon ja lainaston kirjoihin ryytyy ja käy tyytymättömäksi. Varsinkin nuorille soisi tulevaisuudenuskon ja uskon siitä, että tulotaso kehittyy ja elämässä on joku varmuus. Kumminkin juuri nuorilla se on käynyt eläminen todella epävarmaksi, nollasoppareilla puurtaa jo yli 80 tuhatta suomalaisista ja heistä kaksi kolmasosaa on alle kolmekymppisistä. Se on oikeasti kamala asia.

Asumisen kustannukset tosiaan karkaavat käsistä. Mikä on oikeastaan aika hullua, koska noin järjellä ajatellen väkiluku kasvaa vain hitaasti, rakennuskantaa on jo aika lailla ja toisaalta koneistumisen ja elementtirakentamisen tehostamisen myötä rakentamisen kustannuksia VOISI varmaan myös alentaa. Tästä en kyllä tiedä tarpeeksi, olisi mielenkiintoista vähän perehtyä. Toki jossakin Helsingin keskustassa tonttimaan saatavuus on iso tekijä, mutta noin muuten kyllä Suomessa tonttimaata olisi, jopa pääkaupinkiseudullakin yllin kyllin.

112

En ole koskaan ymmärtänyt tätä "ei voi kouluttautua". Miksi ei voi? Nykyään aika paljonkin ihmisiä haetaan noihin aikuiskoulutusohjelmiin, työpaikkoihin joissa on tarvetta työntekijöille ja jotka työmarkkinatuet kustantavat.  Siskoni uudelleenkouluttautui vuodessa tätä käyttäen. 

Niin ja kaikki köyhät ovat kuin sinun terve, varmaan aika nuorikin siskosi?

Jos jäät työttömäksi vähän alle kuusikymppisenä, mihin kouluttaudut? Kuusikymppisenä valmistuisit alalle ilman mitään työkokemusta.... saa olla aika helvetinmoinen työvoimapula alalla, jolle kuusikymppinen vastavalmitunut työllistyy!

Noin muutenkin kannattaa nyt ymmärtää, että Suomessa tosiaan on neljännesmiljoona työtöntä. Ei heitä millään aikuiskoulutuksella voi kaikkia työllistää, ja kaikkein heikoimmin työllistyvät iäkkäät ja sairaat ja pitkäaikaistyöttömät. Jos olet vaikkapa perhesyistä ollut sidottuna huonon työllisyyden alueelle ja työttömänä pitkään, olet työmarkkinoilla helposti ongelmajätettä, eikä millään lyhyillä koulutuksilla siitä työllitytä. Työttömyystuella ei saa kouluttautua kuin 24 kuukautta, ja pitkän työttömyysjakson ja vaikkapa tosiaan perheen kulujen takia ei ehkä ole mahdollisuutta heittäytyä opintotuella opiskelemaan - se kun on vain 250 euroa kuussa.

Ja sitten päälle kaikki sairaseläkeläiset. Millä sellainen lähtee opiskelemaan?

Tai eläkeläiset. Suomessa on paljon todella pienellä eläkkeellä sinnitteleviä eläkeläisiä. Hekin ovat niitä köyhiä... tässä ketjussa ei puhuta vain 30-vuotiaista, vaan kaikista köyhistä.

Onhan näitä. Kannattaa vähän miettiä laajemmin kuin mitä itse tai sisarensa tekee/tekisi.

112

Olen kuntoutustuella eli sairaseläkkeellä uudelleenkouluttautumassa. Kyllä siihen voi, mutta täällä on ihan lapsiksi jääneitä ihmisiä. Maristaan ja valitetaan, ei voi tehdä sitä ja tätä ja tuota mutta todellisuudessa ei vain haluta tehdä mitään. Kaiken vain pitäisi tipahtaa syliin, pitäisi kustantaa muiden toimesta, itse voi vaan olla tekemättä mitään ja odottaa, että Kela kustantaa. Pitää elää hyvin ja nauttien, ei missään nimessä haluta sinnitellä ja joskus jopa olla tiukassa tilanteessa, jotta voitaisiin viedä omia asioita eteenpäin. 

Oma äitini uudelleenkouluttautui 45v ikäisenä. Veljeni oli jo yli 30v. 

Myös

http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/ammatinvalinta_koulutus/o…

Oma palkka on n. 1900e/kk ja asumisen jälkeen tulee kulutettua n. 200-300e. Mutta toisaalta, asunkin Lapissa pienessä kylässä ja harrastan lähinnä käsitöitä, sekä vapaaehtoistöitä. Jokainen tavallaan, että ei kaikki nyt käytä yli 400e/kk asumismenojen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Totta. Mutta meillä on muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut merkittävä muutos sen suhteen, mitä työssäkäynnistä voi odottaa saavansa. Kun aloitin oman työurani vuonna 1980, olin pienipalkkaisessa työssä. Sain kuitenkin palkallani maksettua vuokran (ilman asumistukea), bussilipun, sähkölaskun, kotivakuutuksen ja puhelinlaskun. Tosin puhelimessa lörpöttelyä oli syytä rajoittaa, jotta laskusta ei tulisi liian suuri. Silloin tavattiinkin ihmisiä enemmän kasvotusten ja usein niin, että kyläiltiin toisten luona. Raha riitti myös ruokaan, tosin silloin terveellisenä pidettyä kotiruokaa kutsutaan nykyisin hiilarip**skaksi. Kahviloissa ei juurikaan käyty (eikä niitä edes Helsingissä ollut kovin montaa) eikä puhettakaan, että joka kuukausi olisi ollut varaa syödä ravintolassa. Hyvä jos kerran vuodessa. Ulkoiltiin, hiihdettiin, luisteltiin, käytiin uimassa, haettiin luettavaa kirjastosta ja katseltiin telkkaria. Siinäpä ne sen ajan harrastukset ja huvitukset. 

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta ihmiset voisivat elää ilman tukia omalla palkallaan ja silti olla ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä. Ainakin asumisen kustannusten pitäisi laskea, mutta miten se tehdään, jos rakentaminen on yhä kalliimpaa. 

Näinhän se on. Ihminen vertaa elämäänsä muihin samana aikana samassa yhteiskunnassa eläviin, ei kymmenien vuosien takaiseen tai vaikkapa kehitysmaiden oloihin. Siksi köyhyydestä puhuttaessa puhutaankin suhteellisesta, ei absoluuttisesta köyhyydestä.

Minusta se on aika ymmärrettävää, että varsinkin, jos ihmisen köyhyydelle ja eloonjäämistaistelulle ei näy mitään loppua - ei tule työllismään eikä voi opiskella - siihen ikuiseen juuressosekeittoon ja lainaston kirjoihin ryytyy ja käy tyytymättömäksi. Varsinkin nuorille soisi tulevaisuudenuskon ja uskon siitä, että tulotaso kehittyy ja elämässä on joku varmuus. Kumminkin juuri nuorilla se on käynyt eläminen todella epävarmaksi, nollasoppareilla puurtaa jo yli 80 tuhatta suomalaisista ja heistä kaksi kolmasosaa on alle kolmekymppisistä. Se on oikeasti kamala asia.

Asumisen kustannukset tosiaan karkaavat käsistä. Mikä on oikeastaan aika hullua, koska noin järjellä ajatellen väkiluku kasvaa vain hitaasti, rakennuskantaa on jo aika lailla ja toisaalta koneistumisen ja elementtirakentamisen tehostamisen myötä rakentamisen kustannuksia VOISI varmaan myös alentaa. Tästä en kyllä tiedä tarpeeksi, olisi mielenkiintoista vähän perehtyä. Toki jossakin Helsingin keskustassa tonttimaan saatavuus on iso tekijä, mutta noin muuten kyllä Suomessa tonttimaata olisi, jopa pääkaupinkiseudullakin yllin kyllin.

112

Itsekin olen huolissani nuorista. Toivottomuudesta, näköalattomuudesta ja epävarmuudesta. Olen itse ollut nuorena onnekkaassa asemassa, kun jokainen meistä mietti itseään kiinnostavan alan, opiskeli sille ja meni sen jälkeen töihin. Nykyisin nuoret eivät edes tiedä, mitä kannattaisi lähteä opiskelemaan. Eivät tiedä, onko jollain tietyllä alalla vielä viiden vuoden päästä töitä, 10 vuoden ajanjaksosta puhumattakaan. Vielä, kun opintotukeen on tullut rajoituksia, ei ole mahdollista opiskella kovin montaa ammattia. Jos erehtyy opiskelemaan alalle, jolla tänään vaikuttaisi olevan töitä, voi valmistumisen jälkeen tilanne ollakin jo ihan toinen ja opintotukikuukaudet eivät enää riitä toisen ammatin opiskeluun. 

Rakentamisessa suurin ongelma on lukuisat määräykset, jotka liittyvät materiaaleihin, paloturvallisuuteen, melutasoon (naapurit, asunnon ympärillä oleva liikenne jne), ilmanvaihtoon, asunnon energiankulutukseen jne jne. Tietenkin on ihan hyvä, että asunnoista on tarkoitus tehdä hyviä eikä asukkaan tarvitse pelätä, että koti romahtaa roudan seurauksena tai naapurin unohtaessa hellanlevyn päälle roihahtaa liekkeihin omakin kämppä. Mutta mitä enemmän on erilaisia säännöksiä, sitä enemmän on sekä byrokratiaa että itse rakentamiseen liittyviä kustannuksia. Poissa on ne ajat, jolloin edes omakotitalon sai pykätä talkootyönä pellonreunaan. 

Säädökset joo lisäävät kustannuksia, mutta voisihan sitä vakiomalla rakennustekniikkaa tehdä sujuvammaksi. Ja toisaalta ne talkootyönä rakennetut mökkeröt kummasti kesti ajan hammasta paremmin kuin nykyajan kerrostalot, eli kyllä tuossa on aika jännä yhtälö: säädökset ja ainakin näennäinen valvonta lisääntyy, mutta laatu heikkenee.

Olen itsekin syntynyt 1960-luvulla, joten olen täysin samaa mieltä siitä, että nykyajan opiskelu ja ammatinvalinta on kyllä valtavan paljon epävarmempaa kuin meidän työelämään mennessä, 1980-luvulla. Tosin itse luuhasin sen verran pitkään yliopistolla, että valmistuin juuri 90-luvun pahimpaan lama-aikaan, että on kyllä omakohtaista kokemusta vuositolkulla pätkäsoppareilla työskentelystä, mutta se nyt on vähän toinen juttu...

Ja hullua sekin, että vaikka elämänikäisestä kouluttautumisesta ja uusille aloille siirtymisestä on paasattu juhlapuheissa niin kauan kuin muistan, milloinkaan ei viisikymppinen työtön ole ollut näin pahasti ongelmajätettä... ei puhettakaan siitä, että oikeasti arvostettaisiin työn ohessa opiskelua ja kannustettaisiin halukkuutta vaihtaa alaa!

112

Minä valmistuin 1980-luvulla sairaanhoitajaksi. Ammattiin, josta ei koskaan lopu työt. Koska eihän ihmiset lakkaa sairastamasta. Niinhän me luulimme. Ehdin olla vain pari vuotta töissä, kun tuli lama. Sijaisia ei enää palkattu, eläkkeelle lähteneiltä ei avautunutkaan uusia virkoja, yksiköitä lakkautettiin ja yhdistettiin. Osa kurssikavereistani joutui muuttamaan Ruotsiin, Saksaan, Britanniaan ja Saudi-Arabiaan, koska Suomessa ei ollutkaan enää sairaanhoitajille töitä. Mulla kävi tuolloin tuuri, koska tajusin ottaa vastaan sairaalassa toimistohomman ja varsin pian jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle. Kotivuosinani meille tuli ensimmäinen tietokone ja kun palasin takaisin töihin, sairaaloita alettiin aktiivisesti siirtää digitaaliseen aikakauteen. Koska olin kotona ehtinyt kiinnostua tietokoneesta ja plärätä sen kanssa vaikka mitä, pääsinkin varsin nopeasti erilaisiin it-projekteihin. Ja lopulta lähdin opiskelemaan työn ohessa it-alaa, vaihdoin työpaikkaa ja sillä tiellä olen edelleen. Vähän harmittaa, että sain tehdä sairaanhoitajan töitä niin vähän aikaa, mutta maailma muuttui ja oli pakko muuttua sen mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Totta. Mutta meillä on muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut merkittävä muutos sen suhteen, mitä työssäkäynnistä voi odottaa saavansa. Kun aloitin oman työurani vuonna 1980, olin pienipalkkaisessa työssä. Sain kuitenkin palkallani maksettua vuokran (ilman asumistukea), bussilipun, sähkölaskun, kotivakuutuksen ja puhelinlaskun. Tosin puhelimessa lörpöttelyä oli syytä rajoittaa, jotta laskusta ei tulisi liian suuri. Silloin tavattiinkin ihmisiä enemmän kasvotusten ja usein niin, että kyläiltiin toisten luona. Raha riitti myös ruokaan, tosin silloin terveellisenä pidettyä kotiruokaa kutsutaan nykyisin hiilarip**skaksi. Kahviloissa ei juurikaan käyty (eikä niitä edes Helsingissä ollut kovin montaa) eikä puhettakaan, että joka kuukausi olisi ollut varaa syödä ravintolassa. Hyvä jos kerran vuodessa. Ulkoiltiin, hiihdettiin, luisteltiin, käytiin uimassa, haettiin luettavaa kirjastosta ja katseltiin telkkaria. Siinäpä ne sen ajan harrastukset ja huvitukset. 

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta ihmiset voisivat elää ilman tukia omalla palkallaan ja silti olla ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä. Ainakin asumisen kustannusten pitäisi laskea, mutta miten se tehdään, jos rakentaminen on yhä kalliimpaa. 

Näinhän se on. Ihminen vertaa elämäänsä muihin samana aikana samassa yhteiskunnassa eläviin, ei kymmenien vuosien takaiseen tai vaikkapa kehitysmaiden oloihin. Siksi köyhyydestä puhuttaessa puhutaankin suhteellisesta, ei absoluuttisesta köyhyydestä.

Minusta se on aika ymmärrettävää, että varsinkin, jos ihmisen köyhyydelle ja eloonjäämistaistelulle ei näy mitään loppua - ei tule työllismään eikä voi opiskella - siihen ikuiseen juuressosekeittoon ja lainaston kirjoihin ryytyy ja käy tyytymättömäksi. Varsinkin nuorille soisi tulevaisuudenuskon ja uskon siitä, että tulotaso kehittyy ja elämässä on joku varmuus. Kumminkin juuri nuorilla se on käynyt eläminen todella epävarmaksi, nollasoppareilla puurtaa jo yli 80 tuhatta suomalaisista ja heistä kaksi kolmasosaa on alle kolmekymppisistä. Se on oikeasti kamala asia.

Asumisen kustannukset tosiaan karkaavat käsistä. Mikä on oikeastaan aika hullua, koska noin järjellä ajatellen väkiluku kasvaa vain hitaasti, rakennuskantaa on jo aika lailla ja toisaalta koneistumisen ja elementtirakentamisen tehostamisen myötä rakentamisen kustannuksia VOISI varmaan myös alentaa. Tästä en kyllä tiedä tarpeeksi, olisi mielenkiintoista vähän perehtyä. Toki jossakin Helsingin keskustassa tonttimaan saatavuus on iso tekijä, mutta noin muuten kyllä Suomessa tonttimaata olisi, jopa pääkaupinkiseudullakin yllin kyllin.

112

Itsekin olen huolissani nuorista. Toivottomuudesta, näköalattomuudesta ja epävarmuudesta. Olen itse ollut nuorena onnekkaassa asemassa, kun jokainen meistä mietti itseään kiinnostavan alan, opiskeli sille ja meni sen jälkeen töihin. Nykyisin nuoret eivät edes tiedä, mitä kannattaisi lähteä opiskelemaan. Eivät tiedä, onko jollain tietyllä alalla vielä viiden vuoden päästä töitä, 10 vuoden ajanjaksosta puhumattakaan. Vielä, kun opintotukeen on tullut rajoituksia, ei ole mahdollista opiskella kovin montaa ammattia. Jos erehtyy opiskelemaan alalle, jolla tänään vaikuttaisi olevan töitä, voi valmistumisen jälkeen tilanne ollakin jo ihan toinen ja opintotukikuukaudet eivät enää riitä toisen ammatin opiskeluun. 

Rakentamisessa suurin ongelma on lukuisat määräykset, jotka liittyvät materiaaleihin, paloturvallisuuteen, melutasoon (naapurit, asunnon ympärillä oleva liikenne jne), ilmanvaihtoon, asunnon energiankulutukseen jne jne. Tietenkin on ihan hyvä, että asunnoista on tarkoitus tehdä hyviä eikä asukkaan tarvitse pelätä, että koti romahtaa roudan seurauksena tai naapurin unohtaessa hellanlevyn päälle roihahtaa liekkeihin omakin kämppä. Mutta mitä enemmän on erilaisia säännöksiä, sitä enemmän on sekä byrokratiaa että itse rakentamiseen liittyviä kustannuksia. Poissa on ne ajat, jolloin edes omakotitalon sai pykätä talkootyönä pellonreunaan. 

Säädökset joo lisäävät kustannuksia, mutta voisihan sitä vakiomalla rakennustekniikkaa tehdä sujuvammaksi. Ja toisaalta ne talkootyönä rakennetut mökkeröt kummasti kesti ajan hammasta paremmin kuin nykyajan kerrostalot, eli kyllä tuossa on aika jännä yhtälö: säädökset ja ainakin näennäinen valvonta lisääntyy, mutta laatu heikkenee.

Olen itsekin syntynyt 1960-luvulla, joten olen täysin samaa mieltä siitä, että nykyajan opiskelu ja ammatinvalinta on kyllä valtavan paljon epävarmempaa kuin meidän työelämään mennessä, 1980-luvulla. Tosin itse luuhasin sen verran pitkään yliopistolla, että valmistuin juuri 90-luvun pahimpaan lama-aikaan, että on kyllä omakohtaista kokemusta vuositolkulla pätkäsoppareilla työskentelystä, mutta se nyt on vähän toinen juttu...

Ja hullua sekin, että vaikka elämänikäisestä kouluttautumisesta ja uusille aloille siirtymisestä on paasattu juhlapuheissa niin kauan kuin muistan, milloinkaan ei viisikymppinen työtön ole ollut näin pahasti ongelmajätettä... ei puhettakaan siitä, että oikeasti arvostettaisiin työn ohessa opiskelua ja kannustettaisiin halukkuutta vaihtaa alaa!

112

Minä valmistuin 1980-luvulla sairaanhoitajaksi. Ammattiin, josta ei koskaan lopu työt. Koska eihän ihmiset lakkaa sairastamasta. Niinhän me luulimme. Ehdin olla vain pari vuotta töissä, kun tuli lama. Sijaisia ei enää palkattu, eläkkeelle lähteneiltä ei avautunutkaan uusia virkoja, yksiköitä lakkautettiin ja yhdistettiin. Osa kurssikavereistani joutui muuttamaan Ruotsiin, Saksaan, Britanniaan ja Saudi-Arabiaan, koska Suomessa ei ollutkaan enää sairaanhoitajille töitä. Mulla kävi tuolloin tuuri, koska tajusin ottaa vastaan sairaalassa toimistohomman ja varsin pian jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle. Kotivuosinani meille tuli ensimmäinen tietokone ja kun palasin takaisin töihin, sairaaloita alettiin aktiivisesti siirtää digitaaliseen aikakauteen. Koska olin kotona ehtinyt kiinnostua tietokoneesta ja plärätä sen kanssa vaikka mitä, pääsinkin varsin nopeasti erilaisiin it-projekteihin. Ja lopulta lähdin opiskelemaan työn ohessa it-alaa, vaihdoin työpaikkaa ja sillä tiellä olen edelleen. Vähän harmittaa, että sain tehdä sairaanhoitajan töitä niin vähän aikaa, mutta maailma muuttui ja oli pakko muuttua sen mukana.

Joo, kyllä se niin on, että kun on kerran kirjastotädiksi koulutettu, niin jos ei kirjastonhoitajan paikkaa tule niin töihin en mene. Sillä mitäpä siitäkin tulisi.

- perustyötön 2018 A.D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Totta. Mutta meillä on muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut merkittävä muutos sen suhteen, mitä työssäkäynnistä voi odottaa saavansa. Kun aloitin oman työurani vuonna 1980, olin pienipalkkaisessa työssä. Sain kuitenkin palkallani maksettua vuokran (ilman asumistukea), bussilipun, sähkölaskun, kotivakuutuksen ja puhelinlaskun. Tosin puhelimessa lörpöttelyä oli syytä rajoittaa, jotta laskusta ei tulisi liian suuri. Silloin tavattiinkin ihmisiä enemmän kasvotusten ja usein niin, että kyläiltiin toisten luona. Raha riitti myös ruokaan, tosin silloin terveellisenä pidettyä kotiruokaa kutsutaan nykyisin hiilarip**skaksi. Kahviloissa ei juurikaan käyty (eikä niitä edes Helsingissä ollut kovin montaa) eikä puhettakaan, että joka kuukausi olisi ollut varaa syödä ravintolassa. Hyvä jos kerran vuodessa. Ulkoiltiin, hiihdettiin, luisteltiin, käytiin uimassa, haettiin luettavaa kirjastosta ja katseltiin telkkaria. Siinäpä ne sen ajan harrastukset ja huvitukset. 

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta ihmiset voisivat elää ilman tukia omalla palkallaan ja silti olla ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä. Ainakin asumisen kustannusten pitäisi laskea, mutta miten se tehdään, jos rakentaminen on yhä kalliimpaa. 

Näinhän se on. Ihminen vertaa elämäänsä muihin samana aikana samassa yhteiskunnassa eläviin, ei kymmenien vuosien takaiseen tai vaikkapa kehitysmaiden oloihin. Siksi köyhyydestä puhuttaessa puhutaankin suhteellisesta, ei absoluuttisesta köyhyydestä.

Minusta se on aika ymmärrettävää, että varsinkin, jos ihmisen köyhyydelle ja eloonjäämistaistelulle ei näy mitään loppua - ei tule työllismään eikä voi opiskella - siihen ikuiseen juuressosekeittoon ja lainaston kirjoihin ryytyy ja käy tyytymättömäksi. Varsinkin nuorille soisi tulevaisuudenuskon ja uskon siitä, että tulotaso kehittyy ja elämässä on joku varmuus. Kumminkin juuri nuorilla se on käynyt eläminen todella epävarmaksi, nollasoppareilla puurtaa jo yli 80 tuhatta suomalaisista ja heistä kaksi kolmasosaa on alle kolmekymppisistä. Se on oikeasti kamala asia.

Asumisen kustannukset tosiaan karkaavat käsistä. Mikä on oikeastaan aika hullua, koska noin järjellä ajatellen väkiluku kasvaa vain hitaasti, rakennuskantaa on jo aika lailla ja toisaalta koneistumisen ja elementtirakentamisen tehostamisen myötä rakentamisen kustannuksia VOISI varmaan myös alentaa. Tästä en kyllä tiedä tarpeeksi, olisi mielenkiintoista vähän perehtyä. Toki jossakin Helsingin keskustassa tonttimaan saatavuus on iso tekijä, mutta noin muuten kyllä Suomessa tonttimaata olisi, jopa pääkaupinkiseudullakin yllin kyllin.

112

En ole koskaan ymmärtänyt tätä "ei voi kouluttautua". Miksi ei voi? Nykyään aika paljonkin ihmisiä haetaan noihin aikuiskoulutusohjelmiin, työpaikkoihin joissa on tarvetta työntekijöille ja jotka työmarkkinatuet kustantavat.  Siskoni uudelleenkouluttautui vuodessa tätä käyttäen. 

Niin ja kaikki köyhät ovat kuin sinun terve, varmaan aika nuorikin siskosi?

Jos jäät työttömäksi vähän alle kuusikymppisenä, mihin kouluttaudut? Kuusikymppisenä valmistuisit alalle ilman mitään työkokemusta.... saa olla aika helvetinmoinen työvoimapula alalla, jolle kuusikymppinen vastavalmitunut työllistyy!

Noin muutenkin kannattaa nyt ymmärtää, että Suomessa tosiaan on neljännesmiljoona työtöntä. Ei heitä millään aikuiskoulutuksella voi kaikkia työllistää, ja kaikkein heikoimmin työllistyvät iäkkäät ja sairaat ja pitkäaikaistyöttömät. Jos olet vaikkapa perhesyistä ollut sidottuna huonon työllisyyden alueelle ja työttömänä pitkään, olet työmarkkinoilla helposti ongelmajätettä, eikä millään lyhyillä koulutuksilla siitä työllitytä. Työttömyystuella ei saa kouluttautua kuin 24 kuukautta, ja pitkän työttömyysjakson ja vaikkapa tosiaan perheen kulujen takia ei ehkä ole mahdollisuutta heittäytyä opintotuella opiskelemaan - se kun on vain 250 euroa kuussa.

Ja sitten päälle kaikki sairaseläkeläiset. Millä sellainen lähtee opiskelemaan?

Tai eläkeläiset. Suomessa on paljon todella pienellä eläkkeellä sinnitteleviä eläkeläisiä. Hekin ovat niitä köyhiä... tässä ketjussa ei puhuta vain 30-vuotiaista, vaan kaikista köyhistä.

Onhan näitä. Kannattaa vähän miettiä laajemmin kuin mitä itse tai sisarensa tekee/tekisi.

112

Olen kuntoutustuella eli sairaseläkkeellä uudelleenkouluttautumassa. Kyllä siihen voi, mutta täällä on ihan lapsiksi jääneitä ihmisiä. Maristaan ja valitetaan, ei voi tehdä sitä ja tätä ja tuota mutta todellisuudessa ei vain haluta tehdä mitään. Kaiken vain pitäisi tipahtaa syliin, pitäisi kustantaa muiden toimesta, itse voi vaan olla tekemättä mitään ja odottaa, että Kela kustantaa. Pitää elää hyvin ja nauttien, ei missään nimessä haluta sinnitellä ja joskus jopa olla tiukassa tilanteessa, jotta voitaisiin viedä omia asioita eteenpäin. 

Oma äitini uudelleenkouluttautui 45v ikäisenä. Veljeni oli jo yli 30v. 

Myös

http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/ammatinvalinta_koulutus/o…

Etkö lue kommentteja, joiin vastaat?

Meinaan minähän jo puhuin tuosta työttömyystuella kouluttautumisesta. Josta minulle linkin laitoit. Se on siis edelleenkin - kuten sanoin - mahdollista vain 24 kk ja yli 25-vuotiaille. Muitakin ehtoja on. Parin vuoden Pikakoulutuksella joku kuusikymppinen ei kyllä helposti kouluttaudu sellaiselle alalle, jolle kuusikymppinen tuosta vaan vastavalmistuneena työllistyy.

Sun äitisi joskus muinoin 45-vuotiaana on aika eri asia kuin nykyajan liki kuusikymppiset.

Ei sillä, on niitä sellaisiakin, jotka todella omalla kotiseudullaan löytävät uuden duunin vielä liki eläkeikäisenä. Hyvää tuuria, onneksi olkoon!

Mutta vain idiootti kuvittelee, että se onnistuu jokaiselle sen ikäiselle.

Ja jos sinä voit tarkemmin määrittelemättömältä sairaudelta vielä palata duuniin, niin ihan selvin päin väität, että sama koskee kaikkia sairauksia...? Ihan oikeasti?

Ja edelleen, mihin kouluttautuu seitsenkymppinen minimieläkkeellä sinnittelevä...? Niin, ei mihinkään.

112

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä.

Vaikka riittäisikin ihmiselle itselleen, helposti putoaa sosiaalisista ympyröistä pois jos on itse köyhä ja muilla on sopivasti rahaa. 

Jos minä saan töistä 1600euroa kuussa, mutta kaverini saavat 4000euroa, tulisiko minun saada tukea valtiolta, jotta en tiputtaudu tästä sosiaalisesta kaveripiiristäni pois, jotta voin elää samalla tavalla, kuin he?

En mielestäni sanonut noin. Ja puhuin köyhyydestä ja sopivasta rahamäärästä, 4000 on jo enemmän kuin sopiva eikä 1600 ole vielä köyhä. Tarkoitan sellaista tilannetta, jossa toisilla on varaa tehdä normaaleja juttuja ja toisilla ei, jolloin jäävät ulkopuolelle porukasta.

Eri ihmisille eri tilanteet ovat "normaaleja" juttuja. Joillekkin helikopterilla lentäminen voi olla normaalia. Kannattaisiko vaihtaa kaverit, jos eivät halua harrastaa samoja juttuja 'köyhän' kaverin kanssa? Köyhiä on paljon suomessa, eikö sieltä löytyisi kavereita. 

No jotain rajaa nyt, ei tässä mistään helikopterilennoista ole kyse. Tarkoitan ihan normaaleja nuorten juttuja, kuten yhdelle/kahville menoa joskus, yhdessä syömistä ja niin edespäin. Ei ole mukava aina sanoa, että ei kerta kaikkiaan ole nyt varaa. Ja en tiedä missä tutustuisin muihin köyhiin, lisäksi pitää olla jotain muutakin yhteistä kuin köyhyys.

Kyllä suomessa on  se on  hallituksensyytä kyllä

Töitä olisi mutta ei maksajia duunille jos olet ollut pitkään

Pois työelämästä  ei paljon mahdolisuutta vaikka

Kuin koulattaussi uuteen duunin  duunit menee suhteilla

Työpaikanvaihtajille ei ulkopuoleta oteta se on

sellaissta tettria.Duuni pitää pistää yleiseenhakuun.

Suomessa perusturvan tasoheikko kapitalisitelille

Riittää halpaatyövoimaa se on kuin GIGANTTI tyhmää maksaa liikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä.

Vaikka riittäisikin ihmiselle itselleen, helposti putoaa sosiaalisista ympyröistä pois jos on itse köyhä ja muilla on sopivasti rahaa. 

Jos minä saan töistä 1600euroa kuussa, mutta kaverini saavat 4000euroa, tulisiko minun saada tukea valtiolta, jotta en tiputtaudu tästä sosiaalisesta kaveripiiristäni pois, jotta voin elää samalla tavalla, kuin he?

En mielestäni sanonut noin. Ja puhuin köyhyydestä ja sopivasta rahamäärästä, 4000 on jo enemmän kuin sopiva eikä 1600 ole vielä köyhä. Tarkoitan sellaista tilannetta, jossa toisilla on varaa tehdä normaaleja juttuja ja toisilla ei, jolloin jäävät ulkopuolelle porukasta.

Eri ihmisille eri tilanteet ovat "normaaleja" juttuja. Joillekkin helikopterilla lentäminen voi olla normaalia. Kannattaisiko vaihtaa kaverit, jos eivät halua harrastaa samoja juttuja 'köyhän' kaverin kanssa? Köyhiä on paljon suomessa, eikö sieltä löytyisi kavereita. 

No jotain rajaa nyt, ei tässä mistään helikopterilennoista ole kyse. Tarkoitan ihan normaaleja nuorten juttuja, kuten yhdelle/kahville menoa joskus, yhdessä syömistä ja niin edespäin. Ei ole mukava aina sanoa, että ei kerta kaikkiaan ole nyt varaa. Ja en tiedä missä tutustuisin muihin köyhiin, lisäksi pitää olla jotain muutakin yhteistä kuin köyhyys.

Leipäjonossa voi tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Totta. Mutta meillä on muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut merkittävä muutos sen suhteen, mitä työssäkäynnistä voi odottaa saavansa. Kun aloitin oman työurani vuonna 1980, olin pienipalkkaisessa työssä. Sain kuitenkin palkallani maksettua vuokran (ilman asumistukea), bussilipun, sähkölaskun, kotivakuutuksen ja puhelinlaskun. Tosin puhelimessa lörpöttelyä oli syytä rajoittaa, jotta laskusta ei tulisi liian suuri. Silloin tavattiinkin ihmisiä enemmän kasvotusten ja usein niin, että kyläiltiin toisten luona. Raha riitti myös ruokaan, tosin silloin terveellisenä pidettyä kotiruokaa kutsutaan nykyisin hiilarip**skaksi. Kahviloissa ei juurikaan käyty (eikä niitä edes Helsingissä ollut kovin montaa) eikä puhettakaan, että joka kuukausi olisi ollut varaa syödä ravintolassa. Hyvä jos kerran vuodessa. Ulkoiltiin, hiihdettiin, luisteltiin, käytiin uimassa, haettiin luettavaa kirjastosta ja katseltiin telkkaria. Siinäpä ne sen ajan harrastukset ja huvitukset. 

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta ihmiset voisivat elää ilman tukia omalla palkallaan ja silti olla ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä. Ainakin asumisen kustannusten pitäisi laskea, mutta miten se tehdään, jos rakentaminen on yhä kalliimpaa. 

Näinhän se on. Ihminen vertaa elämäänsä muihin samana aikana samassa yhteiskunnassa eläviin, ei kymmenien vuosien takaiseen tai vaikkapa kehitysmaiden oloihin. Siksi köyhyydestä puhuttaessa puhutaankin suhteellisesta, ei absoluuttisesta köyhyydestä.

Minusta se on aika ymmärrettävää, että varsinkin, jos ihmisen köyhyydelle ja eloonjäämistaistelulle ei näy mitään loppua - ei tule työllismään eikä voi opiskella - siihen ikuiseen juuressosekeittoon ja lainaston kirjoihin ryytyy ja käy tyytymättömäksi. Varsinkin nuorille soisi tulevaisuudenuskon ja uskon siitä, että tulotaso kehittyy ja elämässä on joku varmuus. Kumminkin juuri nuorilla se on käynyt eläminen todella epävarmaksi, nollasoppareilla puurtaa jo yli 80 tuhatta suomalaisista ja heistä kaksi kolmasosaa on alle kolmekymppisistä. Se on oikeasti kamala asia.

Asumisen kustannukset tosiaan karkaavat käsistä. Mikä on oikeastaan aika hullua, koska noin järjellä ajatellen väkiluku kasvaa vain hitaasti, rakennuskantaa on jo aika lailla ja toisaalta koneistumisen ja elementtirakentamisen tehostamisen myötä rakentamisen kustannuksia VOISI varmaan myös alentaa. Tästä en kyllä tiedä tarpeeksi, olisi mielenkiintoista vähän perehtyä. Toki jossakin Helsingin keskustassa tonttimaan saatavuus on iso tekijä, mutta noin muuten kyllä Suomessa tonttimaata olisi, jopa pääkaupinkiseudullakin yllin kyllin.

112

En ole koskaan ymmärtänyt tätä "ei voi kouluttautua". Miksi ei voi? Nykyään aika paljonkin ihmisiä haetaan noihin aikuiskoulutusohjelmiin, työpaikkoihin joissa on tarvetta työntekijöille ja jotka työmarkkinatuet kustantavat.  Siskoni uudelleenkouluttautui vuodessa tätä käyttäen. 

Niin ja kaikki köyhät ovat kuin sinun terve, varmaan aika nuorikin siskosi?

Jos jäät työttömäksi vähän alle kuusikymppisenä, mihin kouluttaudut? Kuusikymppisenä valmistuisit alalle ilman mitään työkokemusta.... saa olla aika helvetinmoinen työvoimapula alalla, jolle kuusikymppinen vastavalmitunut työllistyy!

Noin muutenkin kannattaa nyt ymmärtää, että Suomessa tosiaan on neljännesmiljoona työtöntä. Ei heitä millään aikuiskoulutuksella voi kaikkia työllistää, ja kaikkein heikoimmin työllistyvät iäkkäät ja sairaat ja pitkäaikaistyöttömät. Jos olet vaikkapa perhesyistä ollut sidottuna huonon työllisyyden alueelle ja työttömänä pitkään, olet työmarkkinoilla helposti ongelmajätettä, eikä millään lyhyillä koulutuksilla siitä työllitytä. Työttömyystuella ei saa kouluttautua kuin 24 kuukautta, ja pitkän työttömyysjakson ja vaikkapa tosiaan perheen kulujen takia ei ehkä ole mahdollisuutta heittäytyä opintotuella opiskelemaan - se kun on vain 250 euroa kuussa.

Ja sitten päälle kaikki sairaseläkeläiset. Millä sellainen lähtee opiskelemaan?

Tai eläkeläiset. Suomessa on paljon todella pienellä eläkkeellä sinnitteleviä eläkeläisiä. Hekin ovat niitä köyhiä... tässä ketjussa ei puhuta vain 30-vuotiaista, vaan kaikista köyhistä.

Onhan näitä. Kannattaa vähän miettiä laajemmin kuin mitä itse tai sisarensa tekee/tekisi.

112

Olen kuntoutustuella eli sairaseläkkeellä uudelleenkouluttautumassa. Kyllä siihen voi, mutta täällä on ihan lapsiksi jääneitä ihmisiä. Maristaan ja valitetaan, ei voi tehdä sitä ja tätä ja tuota mutta todellisuudessa ei vain haluta tehdä mitään. Kaiken vain pitäisi tipahtaa syliin, pitäisi kustantaa muiden toimesta, itse voi vaan olla tekemättä mitään ja odottaa, että Kela kustantaa. Pitää elää hyvin ja nauttien, ei missään nimessä haluta sinnitellä ja joskus jopa olla tiukassa tilanteessa, jotta voitaisiin viedä omia asioita eteenpäin. 

Oma äitini uudelleenkouluttautui 45v ikäisenä. Veljeni oli jo yli 30v. 

Myös

http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/ammatinvalinta_koulutus/o…

Etkö lue kommentteja, joiin vastaat?

Meinaan minähän jo puhuin tuosta työttömyystuella kouluttautumisesta. Josta minulle linkin laitoit. Se on siis edelleenkin - kuten sanoin - mahdollista vain 24 kk ja yli 25-vuotiaille. Muitakin ehtoja on. Parin vuoden Pikakoulutuksella joku kuusikymppinen ei kyllä helposti kouluttaudu sellaiselle alalle, jolle kuusikymppinen tuosta vaan vastavalmistuneena työllistyy.

Sun äitisi joskus muinoin 45-vuotiaana on aika eri asia kuin nykyajan liki kuusikymppiset.

Ei sillä, on niitä sellaisiakin, jotka todella omalla kotiseudullaan löytävät uuden duunin vielä liki eläkeikäisenä. Hyvää tuuria, onneksi olkoon!

Mutta vain idiootti kuvittelee, että se onnistuu jokaiselle sen ikäiselle.

Ja jos sinä voit tarkemmin määrittelemättömältä sairaudelta vielä palata duuniin, niin ihan selvin päin väität, että sama koskee kaikkia sairauksia...? Ihan oikeasti?

Ja edelleen, mihin kouluttautuu seitsenkymppinen minimieläkkeellä sinnittelevä...? Niin, ei mihinkään.

112

Eiköhän 18v-45v ikäisten määrä tt-tuella esim ole suurempi, kuin kuusikymppisten. Käytät esimerkkinä vain yhtä ääripäätapausta. Voisin minäkin alkaa väittämään, että kaikki köyhät saavat 1400e tukea, kun yksi on joskus saanut. Mutta en siihen ala. 

2 vuodessa pitäisi kyetä esim. oppisopimuksella jo uudelleenkouluttautumaan. Kuten sanoin, oma sisko teki sen vuodessa, joten miksi ei muille onnistuisi 2 vuodessa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä.

Vaikka riittäisikin ihmiselle itselleen, helposti putoaa sosiaalisista ympyröistä pois jos on itse köyhä ja muilla on sopivasti rahaa. 

Jos minä saan töistä 1600euroa kuussa, mutta kaverini saavat 4000euroa, tulisiko minun saada tukea valtiolta, jotta en tiputtaudu tästä sosiaalisesta kaveripiiristäni pois, jotta voin elää samalla tavalla, kuin he?

En mielestäni sanonut noin. Ja puhuin köyhyydestä ja sopivasta rahamäärästä, 4000 on jo enemmän kuin sopiva eikä 1600 ole vielä köyhä. Tarkoitan sellaista tilannetta, jossa toisilla on varaa tehdä normaaleja juttuja ja toisilla ei, jolloin jäävät ulkopuolelle porukasta.

Eri ihmisille eri tilanteet ovat "normaaleja" juttuja. Joillekkin helikopterilla lentäminen voi olla normaalia. Kannattaisiko vaihtaa kaverit, jos eivät halua harrastaa samoja juttuja 'köyhän' kaverin kanssa? Köyhiä on paljon suomessa, eikö sieltä löytyisi kavereita. 

No jotain rajaa nyt, ei tässä mistään helikopterilennoista ole kyse. Tarkoitan ihan normaaleja nuorten juttuja, kuten yhdelle/kahville menoa joskus, yhdessä syömistä ja niin edespäin. Ei ole mukava aina sanoa, että ei kerta kaikkiaan ole nyt varaa. Ja en tiedä missä tutustuisin muihin köyhiin, lisäksi pitää olla jotain muutakin yhteistä kuin köyhyys.

Ottamatta kantaa muuhun, niin opiskelijoissa ainakin on aika paljon persaukisia. Varsinkin, kun harva uskaltaa/haluaa ottaa opintolainaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112

Totta. Mutta meillä on muutamassa vuosikymmenessä tapahtunut merkittävä muutos sen suhteen, mitä työssäkäynnistä voi odottaa saavansa. Kun aloitin oman työurani vuonna 1980, olin pienipalkkaisessa työssä. Sain kuitenkin palkallani maksettua vuokran (ilman asumistukea), bussilipun, sähkölaskun, kotivakuutuksen ja puhelinlaskun. Tosin puhelimessa lörpöttelyä oli syytä rajoittaa, jotta laskusta ei tulisi liian suuri. Silloin tavattiinkin ihmisiä enemmän kasvotusten ja usein niin, että kyläiltiin toisten luona. Raha riitti myös ruokaan, tosin silloin terveellisenä pidettyä kotiruokaa kutsutaan nykyisin hiilarip**skaksi. Kahviloissa ei juurikaan käyty (eikä niitä edes Helsingissä ollut kovin montaa) eikä puhettakaan, että joka kuukausi olisi ollut varaa syödä ravintolassa. Hyvä jos kerran vuodessa. Ulkoiltiin, hiihdettiin, luisteltiin, käytiin uimassa, haettiin luettavaa kirjastosta ja katseltiin telkkaria. Siinäpä ne sen ajan harrastukset ja huvitukset. 

Maailma on muuttunut ja nykyisin ihmiset "tarvitsevat" paljon enemmän. Vaikka palkan reaaliarvo onkin kasvanut, sillä pitää saada paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mun nuoruuteni elintaso on tämän päivän köyhän elintaso. Sellainen elintaso ei ihmisille enää riitä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta ihmiset voisivat elää ilman tukia omalla palkallaan ja silti olla ihan tyytyväisiä omaan elämäänsä. Ainakin asumisen kustannusten pitäisi laskea, mutta miten se tehdään, jos rakentaminen on yhä kalliimpaa. 

Näinhän se on. Ihminen vertaa elämäänsä muihin samana aikana samassa yhteiskunnassa eläviin, ei kymmenien vuosien takaiseen tai vaikkapa kehitysmaiden oloihin. Siksi köyhyydestä puhuttaessa puhutaankin suhteellisesta, ei absoluuttisesta köyhyydestä.

Minusta se on aika ymmärrettävää, että varsinkin, jos ihmisen köyhyydelle ja eloonjäämistaistelulle ei näy mitään loppua - ei tule työllismään eikä voi opiskella - siihen ikuiseen juuressosekeittoon ja lainaston kirjoihin ryytyy ja käy tyytymättömäksi. Varsinkin nuorille soisi tulevaisuudenuskon ja uskon siitä, että tulotaso kehittyy ja elämässä on joku varmuus. Kumminkin juuri nuorilla se on käynyt eläminen todella epävarmaksi, nollasoppareilla puurtaa jo yli 80 tuhatta suomalaisista ja heistä kaksi kolmasosaa on alle kolmekymppisistä. Se on oikeasti kamala asia.

Asumisen kustannukset tosiaan karkaavat käsistä. Mikä on oikeastaan aika hullua, koska noin järjellä ajatellen väkiluku kasvaa vain hitaasti, rakennuskantaa on jo aika lailla ja toisaalta koneistumisen ja elementtirakentamisen tehostamisen myötä rakentamisen kustannuksia VOISI varmaan myös alentaa. Tästä en kyllä tiedä tarpeeksi, olisi mielenkiintoista vähän perehtyä. Toki jossakin Helsingin keskustassa tonttimaan saatavuus on iso tekijä, mutta noin muuten kyllä Suomessa tonttimaata olisi, jopa pääkaupinkiseudullakin yllin kyllin.

112

Itsekin olen huolissani nuorista. Toivottomuudesta, näköalattomuudesta ja epävarmuudesta. Olen itse ollut nuorena onnekkaassa asemassa, kun jokainen meistä mietti itseään kiinnostavan alan, opiskeli sille ja meni sen jälkeen töihin. Nykyisin nuoret eivät edes tiedä, mitä kannattaisi lähteä opiskelemaan. Eivät tiedä, onko jollain tietyllä alalla vielä viiden vuoden päästä töitä, 10 vuoden ajanjaksosta puhumattakaan. Vielä, kun opintotukeen on tullut rajoituksia, ei ole mahdollista opiskella kovin montaa ammattia. Jos erehtyy opiskelemaan alalle, jolla tänään vaikuttaisi olevan töitä, voi valmistumisen jälkeen tilanne ollakin jo ihan toinen ja opintotukikuukaudet eivät enää riitä toisen ammatin opiskeluun. 

Rakentamisessa suurin ongelma on lukuisat määräykset, jotka liittyvät materiaaleihin, paloturvallisuuteen, melutasoon (naapurit, asunnon ympärillä oleva liikenne jne), ilmanvaihtoon, asunnon energiankulutukseen jne jne. Tietenkin on ihan hyvä, että asunnoista on tarkoitus tehdä hyviä eikä asukkaan tarvitse pelätä, että koti romahtaa roudan seurauksena tai naapurin unohtaessa hellanlevyn päälle roihahtaa liekkeihin omakin kämppä. Mutta mitä enemmän on erilaisia säännöksiä, sitä enemmän on sekä byrokratiaa että itse rakentamiseen liittyviä kustannuksia. Poissa on ne ajat, jolloin edes omakotitalon sai pykätä talkootyönä pellonreunaan. 

Säädökset joo lisäävät kustannuksia, mutta voisihan sitä vakiomalla rakennustekniikkaa tehdä sujuvammaksi. Ja toisaalta ne talkootyönä rakennetut mökkeröt kummasti kesti ajan hammasta paremmin kuin nykyajan kerrostalot, eli kyllä tuossa on aika jännä yhtälö: säädökset ja ainakin näennäinen valvonta lisääntyy, mutta laatu heikkenee.

Olen itsekin syntynyt 1960-luvulla, joten olen täysin samaa mieltä siitä, että nykyajan opiskelu ja ammatinvalinta on kyllä valtavan paljon epävarmempaa kuin meidän työelämään mennessä, 1980-luvulla. Tosin itse luuhasin sen verran pitkään yliopistolla, että valmistuin juuri 90-luvun pahimpaan lama-aikaan, että on kyllä omakohtaista kokemusta vuositolkulla pätkäsoppareilla työskentelystä, mutta se nyt on vähän toinen juttu...

Ja hullua sekin, että vaikka elämänikäisestä kouluttautumisesta ja uusille aloille siirtymisestä on paasattu juhlapuheissa niin kauan kuin muistan, milloinkaan ei viisikymppinen työtön ole ollut näin pahasti ongelmajätettä... ei puhettakaan siitä, että oikeasti arvostettaisiin työn ohessa opiskelua ja kannustettaisiin halukkuutta vaihtaa alaa!

112

Minä valmistuin 1980-luvulla sairaanhoitajaksi. Ammattiin, josta ei koskaan lopu työt. Koska eihän ihmiset lakkaa sairastamasta. Niinhän me luulimme. Ehdin olla vain pari vuotta töissä, kun tuli lama. Sijaisia ei enää palkattu, eläkkeelle lähteneiltä ei avautunutkaan uusia virkoja, yksiköitä lakkautettiin ja yhdistettiin. Osa kurssikavereistani joutui muuttamaan Ruotsiin, Saksaan, Britanniaan ja Saudi-Arabiaan, koska Suomessa ei ollutkaan enää sairaanhoitajille töitä. Mulla kävi tuolloin tuuri, koska tajusin ottaa vastaan sairaalassa toimistohomman ja varsin pian jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle. Kotivuosinani meille tuli ensimmäinen tietokone ja kun palasin takaisin töihin, sairaaloita alettiin aktiivisesti siirtää digitaaliseen aikakauteen. Koska olin kotona ehtinyt kiinnostua tietokoneesta ja plärätä sen kanssa vaikka mitä, pääsinkin varsin nopeasti erilaisiin it-projekteihin. Ja lopulta lähdin opiskelemaan työn ohessa it-alaa, vaihdoin työpaikkaa ja sillä tiellä olen edelleen. Vähän harmittaa, että sain tehdä sairaanhoitajan töitä niin vähän aikaa, mutta maailma muuttui ja oli pakko muuttua sen mukana.

Olen aivan samaa mieltä muuttumisen kanssa, mutta otapa huomioon, että 80-luvulla oli AIVAN eri asia hakea töitä kuin myöhemmin.