Kaupassa usein tunne, että vartija tuijottaa ja epäilee minua? Muita?

Sovituskopeissa EI ole kameroita. Ei kauppa voi ihmisen yksityisyyteen kajota. Tosin sovituskoppi on suosittu pöllijöiden tavararoiden kätkemispaikka edelleen Sen vuoksi vartija seuraa kameroilla ULKOPUOLELTA mitä sinne vietiin ja tuliko samat asiakkaan mukana ulos kopista. Ja meneekö kassalle vai tunkeeko irrotettu laput jonnekin esim hedelmien sekaan.

Ihan itse ihminen on vartijoiden tarpeen kaupoissa luonut. Aina löytyy epärehellistä ihmisiä.

Nimenomaan "tasokkaan" näköinen henkilö voikin olla varas - tai olla olematta. Kaikki eivät varasta puutteen vuoksi. Meille kerrottiin vartijakurssilla rötöstelevistä pukumiehistä. Olivat vielä käyttäytyneet tosi siististi, mikä varmaan vähensi aluksi epäilyjä.

Ja tosiaan ei ole mitään asiaa ottaa ketään kiinni, jos vartija ei ole omin silmin nähnyt näpistystä tapahtuneen. Eli niin kauan kun teille ei käy niinkuin eräälle turhalle julkkikselle kävi (meikit taskussa kassan ohi tms), ei syytä huoleen.

Itse en osaa valitettavasti tämän enempää kertoa, kun en ole ollut myymäpuolella töissä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt kuulostaa kovin itsekkäältä. Että vartija tuijottaa juuri sinua. Otapas se huomioon, että vartija on töissä ja saa ohjeensa esimieheltältään ja kaupan päälliköiltä. Ja pakkoko sinun on häntä edes huomata tai huomioida?

Voit kävellä aivan rauhassa kassalle ostoksinesi. Ei vartijaa rehellisen ihmisen tarvitse huomata ja "pelätä". Kiinniotto tapahtuu vasta kassalta selviämisen jälkeen normaalisti. Silloin kun vartija ei ole paikalla, hän seuraa asiakkaita kameroiden kautta. Että olet kyllä jo valokeilassa ... Ja vartija tekee työtään, josta saa palkkansa.

Itsekkäältä kuulostaa?

Ei todellakaan.

Jotkut vartijat tuijottavat oikeasti suoraan kohti, herkeämättä. Mitä siinä tilanteessa pitäisi tehdä? Tuijottaa herkeämättä takaisin? Siis suoraan silmiin katsetta laskematta? Katsoa kumpi luovuttaa ensiksi? Mitäköhän siitä seuraisi? Varmaan epäilisisivät vieläkin enemmän...

Minä varmaankin vaikutan epäilyttävältä. Usein vartijat kulkevat yhtenään ohi samoilla käytävillä kuin itse olen ja nuorempana pääsin myös sinne peräkoppiin vartijoiden tylytettäväksi, täysin syyttömänä. En ole koskaan varastanut mitään.

Olen pakko-oireinen ja jännitän sosiaalisia tilanteita. Kun kerran pari viikossa saan poistuttua kotoani ja menen markettiin, saatan viipyä siellä 3 tuntia. Kai se on sitten yksinkertaisesti liikaa. Kiertelen ja vertailen asioita, palaan moneen kertaan takaisin ja taas toisaalle, kerään koriin tavaraa ja palautan paikoilleen, valikoin tarkkaan. En pääse järjellisessä ajassa ulos vaan jumitun, kun en kykene tekemään päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

En ole kokenut tuota kaupoissa, mutta jostain syystä lentokentillä (etenkin USA:ssa) turvatarkastajat/vartijat/sun muut tulevat usein sanomaan minulle, että näytän hermostuneelta. En tiedä onko tuo jotain testaamista vai vain small talkia, mutta kyllähän tuollaisesta jää vähän sellainen olo, ettei tiedä miten päin olisi, vaikka alun perin ei hermostuttaisikaan. Vaikea tuohon on edes reagoida muuten kuin naurahtamalla ja sanomalla "ai näytän vai", mutta varmaan sekin kuulostaa epäilyttävältä.

Jenkeissä varmaan on ollut sen verran runsaasti terrorismia, että asiakkaita saa ihan luvan kanssa käsitellä rajummin kuin meillä. Varmaan jos olisit oikea terroristi, reagoisit jotenkin eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen, äärirehellinen, lainkuuliainen, korkeastikoulutettu naisihminen. Äitikin jo.

Silti usein kaupoissa mulle tulee ahdistava tunne, että vartijat seuraavat mua tai kuvittelevat mun varastavat jotakin! Ikään kuin katsoisivat mua jotenkin normaalia intensiivisemmin.

Ihan käsittämättömän vaivaannuttava tunne. Niinä hetkinä kun vartija tuijottaa suoraan silmiin, en tiedä mihin oman katseeni laittaisin.

Mistä tällainen kertoo? Jostakin alitajuisesta syyllisyydentunteesta?

En IKINÄ ole elämässäni varastanut mitään enkä aio varastaakaan. Silti koen usein, että vartija katsoo mua jotenkin epäilevästi. Monesti kassan läpi meneminenkin tuottaa ahdistusta, erityisesti jos en osta jotakin pientä. Olen kokenut tämän sekä Stockalla että perus-Prismoissa. Onkohan kaikki vain pääni sisällä vai herätänkö todella vartijoissa jotakin epäilyksen tunteita?

Mun kohdalla se ei ollut pelkkä tunne. Joskus kauan sitten yksi vartija jonka huonosti tiedän kaverin takia niin tämä lähti aina seuraamaan mua. Ikinä en ole varastanut mitään mutta tämä seurasi kuin hai verta vuotavaa.

Kerran vasiten käännyin hyllyjen väliin ja uudestaan kävellen nopeasti tyypin taakse. Hätkähti ihan kunnolla kun pälyili mihin menin ja huomasi että olinkin siinä takana.

Katselin että niin mitä? Tuijotin ihan reilusti päin että jos on jotain niin sanoo. Lähti siitä sentään johonkin päin. Myöhemmin toisessa kaupassa sillä koitti tähtihetki. Kassan jälkeinen hälytin soi. Väärä hälytys en tiedä mikä sen laukaisi. Jouduin käymään ihan takahuoneessa missä tyhjensin taskut eikä mitään tietenkään löytynyt.

Siellä oli toinen paljon asiallisempi jätkä joka ymmärsi pyytää anteeksi väärää hälytystä.

Tämä perässä seuraaja sai ihan saattaa sinne takahuoneeseen. Siinä sai hetken luulla että nyt narahti. Tekisi niin mieli sanoa koko nimi mutta antaa olla koska netti-etiketti ja niin poispäin. Tunnistaa kyllä itsensä jos tämän näkee.

Mulla on usein tuollainen tunne. Enkä usko sen olevan mitään päänsisäistä luulosairautta. Aistin ja analysoin ympäristöäni aktiivisesti ja näen kyllä vartijoiden eleistä ja toimista ketä he kulloinkin seuraavat ja vahtivat.

Yhden kerran muistan, kun olin eräässä PK-seudun Prismassa liikuntarajoitteisen ystäväni kanssa ostoksilla. Olemme siis kaksi kolmekymppistä, työssäkäyvää, normaalia, siistiä suomalaista naista.

Tämä ystäväni työnsi ostoskärryjä eikä lievän cp-vammansa vuoksi pystynyt luonnollisestikaan työntämään sitä aina ihan viivasuoraan. Kiertelimme kodin osastolla, vaatepuolella ja lopulta menimme myös ruokapuolelle. Taisi olla joku juhlapyhä tulossa ja kärryt olivat täynnä tavaraa... Piti ostaa paljon kaikenlaista.

Huomasin jo kodinosastolla, miten vartija liimautui lähellemme. Kiusallista. Jossakin vaiheessa hän katosi ja mekin jatkoimme matkaamme seuraavalle osastolle. Erosimme ystäväni kanssa hetkeksi ja minä kävin hakemassa vähän kauempaa jotakin....kunnes yht’äkkiä kuulin vartijan hätääntyneen äänen ja myös radiopuhelimesta kuuluvan ääneen. ”Minne ne nyt katosi, mihin ne meni, missä ne on...” vartija kuului juoksevan hengästyneenä viereisellä käytävällä... lopulta hän ilmeisesti näki ystäväni kärrymme kanssa. ”Nyt löytyi toinen” vartija kuiskutti kuitenkin sillä tavalla, että minäkin sen pystyin hyvin kuulemaan kuten varmasti moni muu kaupassa asioinut.

Järkyttävää stigmatisointia ja julkista häpäisyä. :(

Jostakin käsittämättömästä syystä nämä vartijat siis kuvittelivat, ette me ystäväni kanssa olemme jotakin suuria kriminaaleja ja kyttäsivät meitä kuin hengenhädässä. Todennäköisesti ystäväni lievä vammaisuus sai nämä matalakoulutetut vartijat olettamaan, että olemme varkaita. Siis rasistista profilointia vammaisuuteen liittyen. Kertoo paljon vartijoiden älykkyyden ja ymmärryksen tasosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt kuulostaa kovin itsekkäältä. Että vartija tuijottaa juuri sinua. Otapas se huomioon, että vartija on töissä ja saa ohjeensa esimieheltältään ja kaupan päälliköiltä. Ja pakkoko sinun on häntä edes huomata tai huomioida?

Voit kävellä aivan rauhassa kassalle ostoksinesi. Ei vartijaa rehellisen ihmisen tarvitse huomata ja "pelätä". Kiinniotto tapahtuu vasta kassalta selviämisen jälkeen normaalisti. Silloin kun vartija ei ole paikalla, hän seuraa asiakkaita kameroiden kautta. Että olet kyllä jo valokeilassa ... Ja vartija tekee työtään, josta saa palkkansa.

Itsekkäältä kuulostaa?

Ei todellakaan.

Jotkut vartijat tuijottavat oikeasti suoraan kohti, herkeämättä. Mitä siinä tilanteessa pitäisi tehdä? Tuijottaa herkeämättä takaisin? Siis suoraan silmiin katsetta laskematta? Katsoa kumpi luovuttaa ensiksi? Mitäköhän siitä seuraisi? Varmaan epäilisisivät vieläkin enemmän...

Niinpä. Tai juuri tuollaiset pellet vartijat tekevät tuota... Juuri sellainen katse että "mä tiedän mitä sä yrität" . Jossain paremmissa kaupoissa ne vaan huomaamatta seuraavat monitoreista. Mikään tuollainen ei haittaisi ollenkaan.

En tiedä millä perusteella ne profiloivat jonkun (aiheettomasti) varkaaksi, tämänkin ketjun perusteella voi päätellä moniko on tällaisen uhriksi joutunut.

No, toivottavasti ainakin mahdollisimman moni muu kerkeää varastaa mahdollisimman paljon tavaraa sillä aikaa kun nämä sankarit keskittävät huomionsa johonkin syyttömään. (vaikka ei se heidän henk. koht. tappio olekaan, mutta ehkä kauppa vaiheessa antaa potkut kun hävikki vaan kasvaa)

Kerran yks vartija käveli ohi, kun olin katselemassa hepeniä miestäni varten ja hän katsoi sitä hepenettä ja lipaisi huuliaan. Silloin kyllä punastuin. En tiedä tekikö tarkoituksella vaiko vahingossa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemuksen mukaan taas ongelma on näillä ihmisillä pään sisällä. Normaali, rehellinen ihminen ei kuvittele, että vartija seuraa tai että on epäilyksen alainen muutenkaan. Sitten joillakin ihmisillä (omissakin tutuissani on näitä) vaan on joku alitajuinen tunne siitä, miten esimerkiksi näyttää "erilaiselta" (ja se syy voi olla omasta mielestään siis esim että käyttää tennareita ja on huono ryhti), ja että vartija ajattelee sitten varkaaksi. Ja kun on tämä ajatus, niin kyllähän niitä vartijoita/myyjiä sitten tosiaan näkyykin "joka kulman takana". Huoh.

No huonot vartijat kyttäävät väärin perustein, kaikilla ei ole silmää erottamaan persoonallisen näköiset epärehellisistä yksilöistä.

Rehellinen ihminenkin voi joutua vartijan silmatikuksi.

On siihen syy, miksi eivät aina ole kovin välkkyjä.

Joo ja jossain (esim. tokmannilla) joutuu silmätikuksi ilmeisesti sen perusteella että käy siellä usein (tai siis kävi ennen). Ja ne vartijat oikeasti kyttäävät, seuraavat, ja marssivat "näyttävästi" ohi, ja jäävät kassalle V-mäisen näköisenä seisomaan.

Eivät ole yleensä kovin välkkyjä tosiaan... Mutta tuohan nyt onkin sellainen paskaduuni mihin pääsee suorittamalla jonkun kurssin, kun muuhun ei äly riittänyt.

Samaa olen miettinyt! Olen siististi pukeutuva nelikymppinen nainen, blondi, silmälasipäinen, kaksi tatuointiani ovat vaatteiden alla piilossa. Silti Prismassa eräs vartija seuraa ja tuijottaa, kuin  olisin todella epäilyttävä. Samoin kerran Lidlissä joku " banaanit kainaloon ja vartijatoimistoon"-tyyppi tuijotti ahdistavasti kun  pengoin oikean kokoista paitaa .

Ne vartijat ei todellakaan ole mitään ruudinkeksijöitä, päinvastoin. Kouluttamattomia, maksimissaan amistasoisia tolloja jotka itse ovat todennäköisempiä varkaita kuin suurin osa kaupassakäyvistä yhteensä.

Ei siis ihme, jos luulevat ja kuvittelevat asiakkaista ihan mitä tahansa ja profiloivatkin asiakkaat ihan väärin.

Mua ahdistaa Tokmannilla kun siellä vartija on heti kintereillä kun sinne menee. Pitää muistaa ennen myymälään menoa ottaa kauppalista käteen käsilaukusta, ettei vaan tarvitse alkaa kaupassa penkomaan taskuja tai kassia. Lapsillekin aina toitotan, että älkää kaivelko taskujanne kaupassa, etteivät luule meidän tunkevan taskuihimme jotain maksamatta. Ainoa kauppa tässä tuppukylässä, jossa on vartija ja vielä virkaintoinen sellainen.

Mun tyttö on joutunut kyseisessä kaupassa silmätikuksi, koska hän on sangen sanavalmis pakkaus ja kyllä sanoo mitä ajattelee. Ei enää halua mennäkään sinne kauppaan, kun aina joutuu vartijan kanssa napit vastakkain. Mitään ei ole koskaan sieltä tai muualtakaan varastanut, mutta on sellainen periaatteen nainen, että kokee epäreiluna sen, että kassin kanssa kauppaan tuleva nuori on heti potentiaalinen varas, mutta 50 vuotta vanhempi kassin kanssa kauppaan tuleva täti-ihminen ei ole. Nuoret komennetaan jättämään kassit kaupan tuulikaappiin, mutta muut saavat viedä väskynsä kauppaan.

Asuin ennen Tokmannin lähellä, eli se oli vakiokauppani. Jostain syystä vartijat ottivat minut silmätikuksi ja seurasivat, olin sitten lapsen kanssa, lapsen  ja miehen kanssa tai yksin. Lopulta meni sitten hermo, olin kuumettomassa räkätaudissa ja työpäivän jälkeen halusin vain hakea nopeasti ruokaa ja päästä kotiin mutta eikös ollut taas varjo kintereillä, käännyin rajusti niin että niskaan hengittänyt vartija otti säpsähtäen askeleen taaksepäin ja tiuskaisin " Mitä?! Pitääkö näyttää taskut vai pyllistää?!" Vartija mumisi jotain ja lähti kävelemään pois päin, mutta vilkuili vielä suuntaani epäluuloisesti...

Onneksi muutimme pian tämän jälkeen !  En vielä tänäkään päivänä keksi, mikä minusta teki silmätikun :O

Mua seurataan myös. Oletan sen johtuvan siitä, että harkitsen ostoksia tosi pitkään ja olen oletettavasti liian "laskelmoivan" ja keskittyneen oloisen näköinen huolettomaan shoppailuun. Saatan myös ihan puhtaasta mielenkiinnosta katsella, missä on kameroita. Koko komeuden kruunaa iso kestokassi ostoksille ja jatkuva kännykän kaiveleminen käsilaukusta.

No itse olen 50v. ja saan asioida rauhassa koska käyn vain Prismassa ja kaikki muu tulee nettimyymälöistä.

Huikea valikoima ja hyvä palvelu.!Hyvät tuotetiedot.

Mulla on sama tunne, ap, mutta koskee vain mun lähiruokakauppaa. Olen aika lailla samanikäinen ja saman oloinen kuin miten itseäsi kuvasit. Lähimarketissa on jo pari vuotta tuntunut että sama viisikymppinen vartija hiihtelee mun perässä ihan koko ajan. Nyt pari kaveria joiden kanssa olen käynyt ostoksilla on oma-aloitteisesti huomannut saman asian. Se vartija todellakin seuraa mua! Se ei haittaa eikä ahdista mua mitenkään, hänhän tekee vain työtään, mutta en ihan tajua että miksi mun kikherne- ja tofuostokseni häntä niin kiinnostavat. Ehkä hän kerää rohkeutta kysyä multa kasviskokkaamisen saloista?

Minua kyllä tuijotetaan kaupoissa ja julkisissa liikennevälineissä ym. Tosin olen vaaleaihoinen, mutta brunette ruskeasilmäinen, jolla valkoiset huomiotaherättävät silmälasit. Pukeudun siististi, joskus vähän boheemisti. Minun kohdalla tuijotus liittyy ulkonäköön ja olemukseen. Olen myös puhelias ja nauravainen. Herätän huomiota siksi, etten käyttäydy perisuomalaisittain harmaasti, vaan minusta löytyy väriä. Saatan ventovieraille jutella kassajonossa ja kysyä suoraan vartijalta muistaako hän missä jauhot ovat. Olen myös joidenkin mielestä (en omasta) pitkä 170cm ja kävelen ryhdikkäästi. Erotun massasta erilaisuudellani. Se kyttääminen ei välttämättä johdu epäilyttävästä käytöksestä, mutta herätän noin muuten huomiota.

Kerran oli epämiellyttävä tilanne Anttilassa, kun sellainen vielä oli. Tiesin täsmälleen, mitä olin ostamassa, jalkarasvaa, ja se oli sijoitettu alahyllylle. Kyykistyin ottamaan sen, kun kipeä selkä ei kestänyt kumartamasta ja vartija tuli katsomaan. Ei ihme, että pulju meni konkkaan, kun tavaroita sijoitellaan lähes lattialle ja sitten epäillään, että asiakas varastaa kun ottaa niitä sieltä koriinsa. Ei tehnyt mieli käydä Anttilassa vähään aikaan ja aloin ostaa tuon tuotteen jatkossa muualta.

Niiden vartijoiden tehtävä on tarkkailla ihmisiä, jotta löytävät varkaat. Tottakai ne tuijottaa, seuraa ja pyörii siinä useiden ihmisten ympärillä. Miten ne muuten sais myymälävarkaat kiinni? Ei niistä mitään haittaa ole, jos ette ole myymälävarkaita.