Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen äiti.
Kommentit (517)
Mun miehen lapset on yhtä ihania ja samalla yhtä ärsyttäviä, kuin omatkin. Saisivat olla toki täällä enemmänkin, kuin joka toinen viikonloppu. Usein ovatkin <3. Mulla tila ja iso talo, johon mies muutti. Omia lapsia 2, miehen kanssa yhteisiä 1 ja miehellä lapsia 2. Miehen exään välit etäiset, mutta asialliset. Omaan exääni ja hänen uuteen vaimoon välit huonot. Lasten kohtelu eriarvoista heillä ollessaan, että en ole enää pakottanut menemään sinne, eivätkä sieltäkään ole halukkaita lapsia ottamaan edes minimisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yllättynyt miten moni uusperheen äiti tunnustautuu täällä ihan avoimesti sellaiseksi äitipuolihirviöksi kuin perinteisissä saduissa jo maalaillaankin. Ja kyllä, nämä muka-salaa inhoajat kuuluvat samaan kastiin, ei lapset ole oikeasti niin tyhmiä kuin te luulette.
Ettekö te aikuiset ihmiset ymmärrä, että äitipuoleksi ryhtyminen on täysin vapaaehtoista? Jos te ette pysty suhtautumaan kumppanin lapsiin aidosti lämpimästi, niin tehkää kaikille osapuolille palvelus ja etsikää lapseton kumppani. Niitäkin on vapaana yllin kyllin.
Ja muutama sana olisi sanottavana niille miehille ja isille, jotka tuollaisten kotkien kanssa yhteen lyöttäytyvät. Kun lapsia on kerran menty hankkimaan, niin on sitouduttu pitämään lapset ykkösenä tai edes tärkeänä vähintään sen 18 vuotta. Vain täysin vastuuton vanhempi pariutuu tuona aikana sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pidä noista lapsista. Jokainen lapsi ansaitsee tavata molempia vanhempiaan ilman ulkopuolisen kiukuttelevan aikuislapsen läsnäoloa.
En millään jaksaisi provoamista, kun aiheesta voi keskustella neutraalistikin.
Kukaan ihminen ei pysty rakastamaan vierasta lasta heti tavatessaan. Se nyt on vain mahdotonta. Lapseen voi silti luoda suhteen ajan kanssa. Jos lapset eivät kärsi siitä että äitipuoli osallistuu vähemmän, niin sittenhän homma toimii, vaikka kuinka anonyymit netissä kotkattelisivat. On ihan perhekohtaista mikä sopii kenellekin.
Täällä on kommentoinut fiksunoloista sakkia, mutta ilmeisesti haluat vain riidellä tai provota. Viestissäsi on kaikki riidanhaluiset kliseet. Yritys ymmärtää puuttuu.
Ja nyt noin huomiona, että ikähaarukassa 30+ ei lapsettomia ihmisiä juuri ole. Aika hyvin se idealistisuus iän ja tilanteiden myötä karisee, kun elämän realiteettien kanssa pitää pärjätä.
Jep. Ja jännä homma, että kun isä asuu yksin, ei lapsilla ole mitään hätää, mutta jos isän luona asuukin nainen silloin kun lapset eivät ole siellä, niin yhtäkkiä se onkin lapsille pahasta :D Mitä jos miehen luona asuisikin vaikka kaveri, joka lähtisi "pois jaloista" aina kun lapset tulevat joka toinen viikonloppu? Silloinkinko lapset kärsisivät?
Mun pitää säännöllisesti tehdä töiden puolesta toisessa kaupungissa hommia. Valitsen aina ne viikonloput kun lapset ovat isällään. Kylläpäs lapset nyt kärsivät kun äitipuolella on työpaikka. Pitää varmaan irtisanoutua ja jättäytyä työttömäksi kotiäidiksi, jotta voi olla lasten kanssa muutaman päivän kuukaudessa :D
Outo lintu kirjoitti:
Siis olenko minä nyt jotenkin harvinaisuus, kun lähtökohtaisesti tykkään ihan yleisesti lapsista?
On kiva olla osa myös miesten lasten elämää, yksi on jo muuttanut pois kotoa ja tukenut olen, niin henkisesti kuin rahallisestikin. Minulle on ollut myös ilmeisen helppo uskoutua erinäisistä asioista, esimerkiksi vanhempien kauan sitten tapahtuneeseen eroon liittyen, koska olen puolueeton kuuntelija.Ei ne lapset ole erolapsen osaa valinneet ja todellakin vaistoavat, jos heitä nyt juuri ja juuri siedetään.
Tämä on jotenkin ihan kammottava ketju. Kyllä, rakastan mieheni lapsia, ihan omina itseinään. Totta kai rakkaus on muodoltaan toista, kuin noihin ihka omiin lapsiin, mutta kuitenkin rakastan ja pidän tasavertaisena osana perhettäni.
Olet sinä vähän harvinaisuus. Meillä on töissä 30+ naista, ja ainoastaan yksi on samanlainen kuin sinä, sellainen emo-tyyppi. Harvalta ihmiseltä riittää niin paljon rakkautta ja mielenkiintoa myös vieraiden lapsille, kuin teiltä emoilta. Tämä työkaveri ottaa myös kaikki reilusti nuoremmat kolleegansa siipiensä suojaan.
Vierailija kirjoitti:
"Ensinnäkin, jos ei osaa pitää useampia ihmisiä elämässään tärkeänä, niin ei pidä hankkia lapsia ensinkään."
Minusta tässä lähestytyään asian ydintä: kyse ei ole pelkästään siitä, miten isä- tai äitipuoli suhtautuu uuden puolisonsa lapsiin, vaan siitä, miten he ylipäätään suhtautuvat kanssaihmisiinsä. Ihmisen, joka suhtautuu myönteisesti muihin ihmisiin, on paljon helpompi asettautua myös isä- tai äitipuolen rooliin, kuin sellaisen ihmisen, jolla ei riitä tunteita muuta kuin yhdelle ihmiselle ja tuskin hänellekään.
Ehkä niiden "terveesti" itsekkäiden, omat lapsensa kasvattaneiden uraihmistenkin kannattaisi panostaa sataprosenttisesti uraansa ja jättää pienten lasten isät selviämään omin päin kiusallisten lisukkeidensa kanssa.
Ei tarvitse :) Voi myös elää elämää jossa saa kasvattaa omat lapset aikuiseksi, opiskella, harrastaa, ja luoda uraa. Onneksi. Ei ole pakko toisten ihmisten lasten takia jättää omia haaveitaan, ja omaa elämäänsä elämättä, vaan asiat voi sovittaa yhteen. Lapsi ei tarvitse kymmeniä aikuisia ympärilleen jatkuvasti sähläämään, vaan he sopeutuvat elämään erilaisemmissakin kuvioissa. Kun lapsella on hyvä isä, ja hyvä äiti, niin hyvin menee.
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna toivoin alusta asti, ettei miehellä olisi lapsia valmiina. Halusin hänen kanssaan oman perheen. Se myös saatiin. Miehen aiemmat lapset ovat riesana pari kertaa kuussa. Muuten elämme onnellista perhe-elämää. Ja todellakin lasken päiviä, että nuo vierailut loppuu.
Ja kyllä, tuo aiempi perheen perustaminen oli nuoruuden virhe naisen painostamana ja naisen tahallisen "ehkäisynpettämisen" tulos, josta mies yritti aikansa vastuuta kantaa.
Koemme molemmat elävämme nyt oikeassa rakastavassa ydinperheessä. Olemme toki miehen lapsille asiallisia ja ystävällisiä, mutta tosiasiassa he eivät perheeseemme kuulu. Lasten äiti on yksin päättänyt lasten tulosta ja kuvitellut saavansa myös miehen pysymään lasten vuoksi. Tällaista en voi arvostaa millään lailla enkä itse koskaan toimisi niin.
Joooooo... aivan varmasti. Miehesi kusettaa todennäköisesti sinua. Jos nainen on sellainen ettei sen kanssa missään nimessä halua lisääntyä niin silloin käytetään kumia. Onnea matkaan kun miehesi löytää uuden ja sinä ja lapsesi muututte ”virheiksi”. En ikimaailmassa haluaisi hankkia perhettä ihmiset kanssa joka ei välitä omista lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kaipa tän keskustelun voi niinkin summata, että monien uusperheiden äidit eivät välitä puolisonsa lapsista, vaan salaa vihaavat, mikä aiheuttaa erittäin pahaa psyykkistä epävakautta joissain näissä uusperheissä olleissa lapsissa.
Tämän keskustelun kannalta on sinänsä se ja sama, ottaako tuo eräs kirjoittaja vastuuta itsestään vai ei (vaikka aikuisena niin olisikin tehtävä). Tietyllä tapaa hän kuitenkin todisti pointtinsa: uusperheessä, jossa puolison lapsia kohdellaan vain välttämättömänä pahana, saatetaan aiheuttaa mittavaa psyykkistä vahinkoa lapselle. Se varmaan oli kirjoittajan tarkoituskin, vaikkei ehkä tiedosta itse havainnollistavansa asiaa.
I rest my case.
Minä olen niitä äitipuolia, jonka miehen lapset ovat välttämätön paha. Mies hoitaa lapset (joka toinen vkl), ja minä teen silloin omiani. Teen töitä työhuoneessani tai näen kavereitani enkä käy kotona kuin nukkumassa).
Jos näille lapsille tulee aikuisena mielenterveysongelmia - niin sekö on minun syyni?? Eikö sillä ole mitään merkitystä, että mies ei vain antaa lapsille pelikoneet käteen, nukkuu aamulla pitkään antaen lasten olla tuntitolkulla hereillä? Sillä ei ole mitään merkitystä, että isä itse ei halua asua lähellä lapsia, jotta nämä eivät tulisi yllättäen kylään? Eikö sillä ole mitään merkitystä, että isä itse ei jaksa leikkiä heidän kanssaan?
Tästä keskustelusta tulee outo lynkkausmeininki, että ei, syy on äitipuolen. Jos isä on tuollainen, niin äitipuolen pitää herätä aamulla ja leikkiä ja laulattaa. Nyt tulee juonopaljastus: ei kuule tarvitse. Jos isä hoitaa isyyden kunnialla, niin yksi äitipuoli omissa oloissaan ei aiheuta mitään traumoja.
Kun et kerran pidä lapsiperhe arjesta etkä miehesi lapsista niin ihmetyttää Miksi otit miehen jolla on lapsia?
Koska mies lupasi hoitaa omat lapsensa. Koska sanoin miehelle, että minä en sitä tee, ja se oli miehelle ok.
Meillä oli siis sopimus ennen yhteenmuuttoa, eli mies lupasi, ettei vaadi minulta mitään.
Miksi siis en olisi ottanut? Elämme sopimuksen mukaan.
Niin, tätähän tämä on usein. Aikuiset sopii keskenään kaikenlaista miettimättä ilmeisesti paljoakaan lapsen parasta ja lapsen näkökulmaa. Vaikka sen pitäisi olla se ykkösasia.
Mistä rautalangasta tää pitäis vääntää. Isän tehtävä on rakastaa ja kasvattaa lasta. Ei isän uuden puolison. Se ei ole lapselle haitallista, että talossa asuu toinen aikuinen, joka on ystävällinen, turvallinen ja antaa isälle olla tilaa lastensa kanssa.
Juuri näin. Uusperheessä voi olla myös uussisaruksia. Pitääkö esim. 15-vuotiaan pojan rakastaa 2-vuotiasta uutta pikkusiskoansa, joka ei ole hänelle mitään sukua, kuin omaa biopikkusisarustaan?
Muuten tulee 2-veelle huono lapsuus ja aikuisuus.
Sille 15veelle voi olla aivan yksi lysti onko pikkusisarus bio vai ei. Olen itse asunut uusperheessä lapsena ja minulle läheisin on vielä aikuisenakin isäpuoleni suunnilleen samanikäinen tytär. Biologiset sisarukset rakkaita hekin, mutta paljon etäisempiä.
Eli sinun mielestäsi 15veeltä odotetaan pikkusisaruksen rakastamista, ja ilman tuota rakkautta ja esim omien opiskeluhaaveiden toteuttamista, koska pikkusisko, tulee tuosta pikkusisaresta mt-ongelmainen jolla elämä on pilalla. Asia selvä. Ei ihme että joissain uusperheissä voidaan pahoin, kun kaikkien täytyy esittää, eikä kukaan saa olla oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
"Ensinnäkin, jos ei osaa pitää useampia ihmisiä elämässään tärkeänä, niin ei pidä hankkia lapsia ensinkään."
Minusta tässä lähestytyään asian ydintä: kyse ei ole pelkästään siitä, miten isä- tai äitipuoli suhtautuu uuden puolisonsa lapsiin, vaan siitä, miten he ylipäätään suhtautuvat kanssaihmisiinsä. Ihmisen, joka suhtautuu myönteisesti muihin ihmisiin, on paljon helpompi asettautua myös isä- tai äitipuolen rooliin, kuin sellaisen ihmisen, jolla ei riitä tunteita muuta kuin yhdelle ihmiselle ja tuskin hänellekään.
Ehkä niiden "terveesti" itsekkäiden, omat lapsensa kasvattaneiden uraihmistenkin kannattaisi panostaa sataprosenttisesti uraansa ja jättää pienten lasten isät selviämään omin päin kiusallisten lisukkeidensa kanssa.
Tavallaan ymmärrän näkökantasi, mutta silti olen eri mieltä. Lapset eivät voi sanella kenen kanssa isä tai äiti saa olla parisuhteessa. Lasten hyvinvoinnin tulee tietenkin olla tärkeintä, mutta sen voi varmistaa muillakin tavoin kuin antamalla heidän rajoittaa vanhempien uusia suhteita. Ei ydinperheessäkään lapset määrittele sitä, kenen kanssa vanhemmat voivat olla ystäviä. Ei vanhempien ystävien tarvitse rakastaa näitä lapsia kuin omiaan, vaikka kesälomareissuja tehtäisiinkin yhdessä. Tärkeintä on, että vanhempi ottaa huomioon uuden kumppanin suhtautumisen lapsiinsa, ja toimii niin, ettei siitä aiheudu lapselle haittaa. Tämä voi tarkoittaa vaikka sitä, että uutta puolisoa ei päästetä lasten elämään mukaan lainkaan. Silloin kukaan ei joudu epämiellyttävään ilkeän äiti- tai isäpuolen asemaan. Täällä huomaa myös, kuinka siltääitipuolelta vaaditaan enemmän kuin itse vanhemmilta. Äitipuolen pitäisi pystyä korjaamaan kaikki ongelmat, myös ne, jotka ovat vanhempien aiheuttamia. Äitipuolella on suurempi vastuu lapsista, kuin lasten omilla vanhemmilla. Älytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kaipa tän keskustelun voi niinkin summata, että monien uusperheiden äidit eivät välitä puolisonsa lapsista, vaan salaa vihaavat, mikä aiheuttaa erittäin pahaa psyykkistä epävakautta joissain näissä uusperheissä olleissa lapsissa.
Tämän keskustelun kannalta on sinänsä se ja sama, ottaako tuo eräs kirjoittaja vastuuta itsestään vai ei (vaikka aikuisena niin olisikin tehtävä). Tietyllä tapaa hän kuitenkin todisti pointtinsa: uusperheessä, jossa puolison lapsia kohdellaan vain välttämättömänä pahana, saatetaan aiheuttaa mittavaa psyykkistä vahinkoa lapselle. Se varmaan oli kirjoittajan tarkoituskin, vaikkei ehkä tiedosta itse havainnollistavansa asiaa.
I rest my case.
Minä olen niitä äitipuolia, jonka miehen lapset ovat välttämätön paha. Mies hoitaa lapset (joka toinen vkl), ja minä teen silloin omiani. Teen töitä työhuoneessani tai näen kavereitani enkä käy kotona kuin nukkumassa).
Jos näille lapsille tulee aikuisena mielenterveysongelmia - niin sekö on minun syyni?? Eikö sillä ole mitään merkitystä, että mies ei vain antaa lapsille pelikoneet käteen, nukkuu aamulla pitkään antaen lasten olla tuntitolkulla hereillä? Sillä ei ole mitään merkitystä, että isä itse ei halua asua lähellä lapsia, jotta nämä eivät tulisi yllättäen kylään? Eikö sillä ole mitään merkitystä, että isä itse ei jaksa leikkiä heidän kanssaan?
Tästä keskustelusta tulee outo lynkkausmeininki, että ei, syy on äitipuolen. Jos isä on tuollainen, niin äitipuolen pitää herätä aamulla ja leikkiä ja laulattaa. Nyt tulee juonopaljastus: ei kuule tarvitse. Jos isä hoitaa isyyden kunnialla, niin yksi äitipuoli omissa oloissaan ei aiheuta mitään traumoja.
Kun et kerran pidä lapsiperhe arjesta etkä miehesi lapsista niin ihmetyttää Miksi otit miehen jolla on lapsia?
Koska mies lupasi hoitaa omat lapsensa. Koska sanoin miehelle, että minä en sitä tee, ja se oli miehelle ok.
Meillä oli siis sopimus ennen yhteenmuuttoa, eli mies lupasi, ettei vaadi minulta mitään.
Miksi siis en olisi ottanut? Elämme sopimuksen mukaan.
Niin, tätähän tämä on usein. Aikuiset sopii keskenään kaikenlaista miettimättä ilmeisesti paljoakaan lapsen parasta ja lapsen näkökulmaa. Vaikka sen pitäisi olla se ykkösasia.
Mistä rautalangasta tää pitäis vääntää. Isän tehtävä on rakastaa ja kasvattaa lasta. Ei isän uuden puolison. Se ei ole lapselle haitallista, että talossa asuu toinen aikuinen, joka on ystävällinen, turvallinen ja antaa isälle olla tilaa lastensa kanssa.
Minulle tulee tästä mieleen eräs toinen Vauva-palstan keskustelu miehestä, jolla oli kotonaan "yksiö" eli makuuhuone, johon hän eristäytyi muusta perheestä. Samalla tavalla äitipuoli, joka on tehnyt miehen kanssa etukäteen sopimuksen siitä, että mies hoitaa itse omat lapsensa, eristäytyy henkisesti muusta perheestä ja vieläpä pitää tätä kunnioitettavana asiana. Outoa... Kodin ilmapiirin kannalta paras ratkaisu olisi, ettei kukaan eristäytyisi toisista, jotta kodissa vallitsisi edes jonkinlainen yhteenkuuluvuuden tunne.
Tää ketju sen todistaa. Tekee äitipuoli niin tai näin,aina on huono. Meilläkin lapset tullessaan selvästi on kaivanneet isäänsä. Eivät minua samalla tavalla. Väistän oikein mielelläni. Yhteenkuuluvuus perheessä on minustakin tärkeää. Mutta silti isä saa minunkin mielestäni hoitaa lapsensa. Minulla on vaativa työ ja lisäksi opiskelen. Ei ole rahkeita emää ottaa vastuuta pikkulapsista. Vai pitäiskö lopettaa opiskelu ja vaihtaa johonkin hanttihommiin et saan äitipuolen hommat kunnolla hoidettua? Eri asia jos joku on vaikka kotiäiti tai niitä pieniä lapsia itselläkin. Mut mun elämässä on vihdoin, kun onat lapset isoja, tämmöinen tilanne et voin panostaa omaan työuraan. En sitä miehen lasten takia aio lopettaa. Itsekäs paska tietysti sitten oon. Mut ihan sama. Mihellä on menossa lastensa kans pikkulapsivaihe. Ja kyllä minäkin syliin otan ja sen mehulasillisen kaadan. Mutta vastuu lasten hoidosta ei ole mulla. Onhan ydinperheissäkin niin et vaikka äiti opiskelee ja isä vastuussa. Ja aika usein toisinpäin. Miten se perheen yhteenkuuluvuus ei siellä romahda? Ai niin ku äitipuoli...
MIKSI olet ottanut miehen joka elää lastensa kanssa pikkulapsivaihetta?????? Todella omituista.
Ihmissuhteiden aloittaminen ei ole kaikille sellaista laskelmoitua rivistä ottamista kuin sinulle, että kuka tahansa kelpaa, kunhan on sitä tätä tai tuota. Joillakin herää tulevaa puolisoa kohtaan ihastumisen ja rakkaudentunteita, ja vahva tunnesiitä että haluaa olla juuri tämän(ei siis kenen tahansa muun, niin kuin sinä ajattelet) kanssa yhdessä. Silloin yritetään tehdä kaikkensa että yhdessäolo onnistuu.
Voihan sitä tunteita herätä vaikka presidenttiä kohtaan mutta ihminen joka on järjissään osaa miettiä vähän himojansa pidemmälle varsinkin kun tekemisillä on suoraa vaikutusta viattomiin pikkulapsiin.
Kyllähän presidentti on ihan sama asia kuin se oma puoliso, jonka kanssa muuten voidaan olla hautaan saakka yhdessä. Toisin kuin lapset, jotka ovat kaikilla vain lainassa. Se ettet itse ole kyennyt parisuhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia ilman oman elämäsi uhraamista niiden lasten eteen, ei tarkoita etteikö moni muu meistä pystyisi. Meilläkin lapset pitävät minusta ja minä heistä, silti ovat meillä vain onneksi käymässä, ja menevät viikonlpoun jälkeen takaisin omaan kotiinsa. Kylähän se voi sinua harmittaa että meillä asiat toimivat näin hienosti, se paistaa kommentoinneistasi läpi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kaipa tän keskustelun voi niinkin summata, että monien uusperheiden äidit eivät välitä puolisonsa lapsista, vaan salaa vihaavat, mikä aiheuttaa erittäin pahaa psyykkistä epävakautta joissain näissä uusperheissä olleissa lapsissa.
Tämän keskustelun kannalta on sinänsä se ja sama, ottaako tuo eräs kirjoittaja vastuuta itsestään vai ei (vaikka aikuisena niin olisikin tehtävä). Tietyllä tapaa hän kuitenkin todisti pointtinsa: uusperheessä, jossa puolison lapsia kohdellaan vain välttämättömänä pahana, saatetaan aiheuttaa mittavaa psyykkistä vahinkoa lapselle. Se varmaan oli kirjoittajan tarkoituskin, vaikkei ehkä tiedosta itse havainnollistavansa asiaa.
I rest my case.
Minä olen niitä äitipuolia, jonka miehen lapset ovat välttämätön paha. Mies hoitaa lapset (joka toinen vkl), ja minä teen silloin omiani. Teen töitä työhuoneessani tai näen kavereitani enkä käy kotona kuin nukkumassa).
Jos näille lapsille tulee aikuisena mielenterveysongelmia - niin sekö on minun syyni?? Eikö sillä ole mitään merkitystä, että mies ei vain antaa lapsille pelikoneet käteen, nukkuu aamulla pitkään antaen lasten olla tuntitolkulla hereillä? Sillä ei ole mitään merkitystä, että isä itse ei halua asua lähellä lapsia, jotta nämä eivät tulisi yllättäen kylään? Eikö sillä ole mitään merkitystä, että isä itse ei jaksa leikkiä heidän kanssaan?
Tästä keskustelusta tulee outo lynkkausmeininki, että ei, syy on äitipuolen. Jos isä on tuollainen, niin äitipuolen pitää herätä aamulla ja leikkiä ja laulattaa. Nyt tulee juonopaljastus: ei kuule tarvitse. Jos isä hoitaa isyyden kunnialla, niin yksi äitipuoli omissa oloissaan ei aiheuta mitään traumoja.
Kun et kerran pidä lapsiperhe arjesta etkä miehesi lapsista niin ihmetyttää Miksi otit miehen jolla on lapsia?
Koska mies lupasi hoitaa omat lapsensa. Koska sanoin miehelle, että minä en sitä tee, ja se oli miehelle ok.
Meillä oli siis sopimus ennen yhteenmuuttoa, eli mies lupasi, ettei vaadi minulta mitään.
Miksi siis en olisi ottanut? Elämme sopimuksen mukaan.
Niin, tätähän tämä on usein. Aikuiset sopii keskenään kaikenlaista miettimättä ilmeisesti paljoakaan lapsen parasta ja lapsen näkökulmaa. Vaikka sen pitäisi olla se ykkösasia.
Mistä rautalangasta tää pitäis vääntää. Isän tehtävä on rakastaa ja kasvattaa lasta. Ei isän uuden puolison. Se ei ole lapselle haitallista, että talossa asuu toinen aikuinen, joka on ystävällinen, turvallinen ja antaa isälle olla tilaa lastensa kanssa.
Juuri näin. Uusperheessä voi olla myös uussisaruksia. Pitääkö esim. 15-vuotiaan pojan rakastaa 2-vuotiasta uutta pikkusiskoansa, joka ei ole hänelle mitään sukua, kuin omaa biopikkusisarustaan?
Muuten tulee 2-veelle huono lapsuus ja aikuisuus.
Sille 15veelle voi olla aivan yksi lysti onko pikkusisarus bio vai ei. Olen itse asunut uusperheessä lapsena ja minulle läheisin on vielä aikuisenakin isäpuoleni suunnilleen samanikäinen tytär. Biologiset sisarukset rakkaita hekin, mutta paljon etäisempiä.
Eli sinun mielestäsi 15veeltä odotetaan pikkusisaruksen rakastamista, ja ilman tuota rakkautta ja esim omien opiskeluhaaveiden toteuttamista, koska pikkusisko, tulee tuosta pikkusisaresta mt-ongelmainen jolla elämä on pilalla. Asia selvä. Ei ihme että joissain uusperheissä voidaan pahoin, kun kaikkien täytyy esittää, eikä kukaan saa olla oma itsensä.
Täh? Sekositko lopullisesti?
Sanoin vain, että ei ole mikään automaatio, että lapsi kokee biologisen sisaruksen tärkeämpänä kuin uusperheen sisaruksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna toivoin alusta asti, ettei miehellä olisi lapsia valmiina. Halusin hänen kanssaan oman perheen. Se myös saatiin. Miehen aiemmat lapset ovat riesana pari kertaa kuussa. Muuten elämme onnellista perhe-elämää. Ja todellakin lasken päiviä, että nuo vierailut loppuu.
Ja kyllä, tuo aiempi perheen perustaminen oli nuoruuden virhe naisen painostamana ja naisen tahallisen "ehkäisynpettämisen" tulos, josta mies yritti aikansa vastuuta kantaa.
Koemme molemmat elävämme nyt oikeassa rakastavassa ydinperheessä. Olemme toki miehen lapsille asiallisia ja ystävällisiä, mutta tosiasiassa he eivät perheeseemme kuulu. Lasten äiti on yksin päättänyt lasten tulosta ja kuvitellut saavansa myös miehen pysymään lasten vuoksi. Tällaista en voi arvostaa millään lailla enkä itse koskaan toimisi niin.
Joooooo... aivan varmasti. Miehesi kusettaa todennäköisesti sinua. Jos nainen on sellainen ettei sen kanssa missään nimessä halua lisääntyä niin silloin käytetään kumia. Onnea matkaan kun miehesi löytää uuden ja sinä ja lapsesi muututte ”virheiksi”. En ikimaailmassa haluaisi hankkia perhettä ihmiset kanssa joka ei välitä omista lapsistaan.
Väitätkö, ettei nainen voi tahallaa polttaa puuroja pohjaan? Pidätkö oikeutettuna miehen lopun elämän sitomisen. Mieheni maksaa elatusmaksut mukisematta ja olemme MOLEMMAT turvallisia aikuisia heitä kohtaan. Joten velvoitteet hoidettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yllättynyt miten moni uusperheen äiti tunnustautuu täällä ihan avoimesti sellaiseksi äitipuolihirviöksi kuin perinteisissä saduissa jo maalaillaankin. Ja kyllä, nämä muka-salaa inhoajat kuuluvat samaan kastiin, ei lapset ole oikeasti niin tyhmiä kuin te luulette.
Ettekö te aikuiset ihmiset ymmärrä, että äitipuoleksi ryhtyminen on täysin vapaaehtoista? Jos te ette pysty suhtautumaan kumppanin lapsiin aidosti lämpimästi, niin tehkää kaikille osapuolille palvelus ja etsikää lapseton kumppani. Niitäkin on vapaana yllin kyllin.
Ja muutama sana olisi sanottavana niille miehille ja isille, jotka tuollaisten kotkien kanssa yhteen lyöttäytyvät. Kun lapsia on kerran menty hankkimaan, niin on sitouduttu pitämään lapset ykkösenä tai edes tärkeänä vähintään sen 18 vuotta. Vain täysin vastuuton vanhempi pariutuu tuona aikana sellaisen ihmisen kanssa, joka ei pidä noista lapsista. Jokainen lapsi ansaitsee tavata molempia vanhempiaan ilman ulkopuolisen kiukuttelevan aikuislapsen läsnäoloa.
Yhdessäkään perheessä lasten ei tulisi olla ykkösiä. Parisuhde ensin, sitten lapset. Niin niiltä perheiden hajoamiseltakin vältyttäisiin paljon useammin.
Olen täysin eri mieltä. Ensinnäkin, jos ei osaa pitää useampia ihmisiä elämässään tärkeänä, niin ei pidä hankkia lapsia ensinkään. Ydinperheessä sekä parisuhde että lapset ovat omalla tavallaan ykkösiä. Ydinperheen parisuhde on kuitenkin lasten koti ja siitä on huolehdittava. Mutta uusperheessä tilanne on täysin eri ja lapsilla on enää pelkästään hävittävää. Kunnon vanhempi ei edes ala uuteen suhteeseen lapsia inhoavan ihmisen kanssa, puhumattakaan siitä että pistäisi tuon uuden suhteen lasten edelle.
Perus-av-autistin kommentti. Jos hoitaa parisuhdetta, lapset ovat jotenkin heitteillä eikä heistä välitetä? Pyh, parisuhteen hoitaminen on mitä suurimmissa määrin lapsista välittämistä.
"Perus-av-autisti"... Täällä on puhuttu projisoinnista. Voisiko olla niin, että tässä yksi äitipuoli projisoi omaa autismiaan fiksun kommentin kirjoittajaan?
Kenties tosiaan niin teet. Koska mitään hyvää ei perheen kannalta seuraa "lapset ensin"-ajattelusta. Ja luultavasti on paljon parempi myös vanhempana, kun tämän tajuaa ja osaa sitä järkevästi soveltaa.
P.s. todella moni "kasvoimme erilleen" tai "tunteet loppuivat" ero olisi vältetty, jos parisuhteen edelle ei olisi pistetty lapsia jatkuvasti. Ja ne lapsetkin olisivat vielä ehjässä perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoraan sanottuna toivoin alusta asti, ettei miehellä olisi lapsia valmiina. Halusin hänen kanssaan oman perheen. Se myös saatiin. Miehen aiemmat lapset ovat riesana pari kertaa kuussa. Muuten elämme onnellista perhe-elämää. Ja todellakin lasken päiviä, että nuo vierailut loppuu.
Ja kyllä, tuo aiempi perheen perustaminen oli nuoruuden virhe naisen painostamana ja naisen tahallisen "ehkäisynpettämisen" tulos, josta mies yritti aikansa vastuuta kantaa.
Koemme molemmat elävämme nyt oikeassa rakastavassa ydinperheessä. Olemme toki miehen lapsille asiallisia ja ystävällisiä, mutta tosiasiassa he eivät perheeseemme kuulu. Lasten äiti on yksin päättänyt lasten tulosta ja kuvitellut saavansa myös miehen pysymään lasten vuoksi. Tällaista en voi arvostaa millään lailla enkä itse koskaan toimisi niin.
Joooooo... aivan varmasti. Miehesi kusettaa todennäköisesti sinua. Jos nainen on sellainen ettei sen kanssa missään nimessä halua lisääntyä niin silloin käytetään kumia. Onnea matkaan kun miehesi löytää uuden ja sinä ja lapsesi muututte ”virheiksi”. En ikimaailmassa haluaisi hankkia perhettä ihmiset kanssa joka ei välitä omista lapsistaan.
Väitätkö, ettei nainen voi tahallaa polttaa puuroja pohjaan? Pidätkö oikeutettuna miehen lopun elämän sitomisen. Mieheni maksaa elatusmaksut mukisematta ja olemme MOLEMMAT turvallisia aikuisia heitä kohtaan. Joten velvoitteet hoidettu.
Eli nainen on pistellyt kondomeihin reikiä? Mikään ehkäisykeino ei ole 100% eli miehesi on ottanut tietoisen riskin. Jos ei ehdottomasti olisi halunnut lapsia niin sitten ei harrasteta seksiä.
Lisäksi luuletko että lapset ovat niin tyhmiä etteivät osaa tulkita tätä teidän ”tosiasiassa lapset eivät perheeseemme kuulu”? Kyllä he ymmärtävät että ovat pakollinen riesa eivätkä mitään uuden äitipuolen muksujen rinnalla.
Naiset, jotka ovat punkeneet lapsia eri miehille urakalla, kiusaavat ex-puolisojaan ja laittavat kaikki kapulat rattaisiin, kun narsistisesti ajattelevat ettei heidän omistamallaan ja hallitsemallaan elatusmaksulähteellä saa olla uutta naista eikä elämää. Samalla kasvattavat nämä lapset myös kieroon käyttämällä lapsiraukkoja likaisen pelinsä pelinappuloina. Näillä naisilla taustalla vaikuttaa yleisesti mt-ongelmat ja manipulointi, ja he siirtävät vahvat mielenterveysongelma-geeninsä näihin lapsiin. Monesti nämä lapset sitten oppivat äidiltään, kuinka voi haukkua, nimitellä, sekoilla, varastaa ja tehdä isän ja tämän uuden rakkauden elämästä helv*ttiä ja mieluusti tekevätkin, koska äiti käskee. Useimmiten uusperheen äiti tekee kaikkensa ja väsyy siihen, kun kantaa turhaan vettä pohjattomaan kaivoon, eli hoitaa ja ruokkii ja rakastaa lapsia aluksi ominaan ja suhtautuu lapsiin positiivisesti ja tekee kaikkensa jotta hänet uusperheeseen hyväksyttäisiin. Pikkuhiljaa alkaa tämä uusi nainen ymmärtää, että häntä on hyväksikäytetty siivoojana ja kotiorjana ja hänestä on tullut se helpoin kohde, jonka niskaan kaadetaan kaikki viha ja miehen exän lapsilta ei saa vaatia alkeellisimpiakaan käytöstapoja, saatikka että siivoisivat jälkensä ja kohtelisivat uutta ihmistä elämässään edes ihmisenä. Kukaan ei edes tajua, että se koti pitäisi olla myös äitipuolen koti jossa kokea olonsa turvalliseksi, joten henkisesti äitipuoli on näissä tilanteissa koditon ja vailla kodin turvaa.
Koita siinä sitten hymyillä ja sanoa rakastavasi väkivaltaisia lapsia, jotka ovat kuin raivotautisia hyeenoja jotka repivät itsetuntosi ja elämäsi kappaleiksi. Siinä tilanteessa tajuaa, että lapset ovat vanhempiensa kopioita. Uusperhe-erheen äidille kullanarvoinen vinkki->Kannattaa tutustua miehen eron syihin ja katsoa tarkkaan että onko miehen ex normaalijärkinen nainen vai mt-ongelmainen psykopaatti ja millaisia ne lapset ovat. Mieluiten kuitenkin kannattaa kiertää kaikki tuollaiset perheen irvikuvat kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outo lintu kirjoitti:
Siis olenko minä nyt jotenkin harvinaisuus, kun lähtökohtaisesti tykkään ihan yleisesti lapsista?
On kiva olla osa myös miesten lasten elämää, yksi on jo muuttanut pois kotoa ja tukenut olen, niin henkisesti kuin rahallisestikin. Minulle on ollut myös ilmeisen helppo uskoutua erinäisistä asioista, esimerkiksi vanhempien kauan sitten tapahtuneeseen eroon liittyen, koska olen puolueeton kuuntelija.Ei ne lapset ole erolapsen osaa valinneet ja todellakin vaistoavat, jos heitä nyt juuri ja juuri siedetään.
Tämä on jotenkin ihan kammottava ketju. Kyllä, rakastan mieheni lapsia, ihan omina itseinään. Totta kai rakkaus on muodoltaan toista, kuin noihin ihka omiin lapsiin, mutta kuitenkin rakastan ja pidän tasavertaisena osana perhettäni.Olet sinä vähän harvinaisuus. Meillä on töissä 30+ naista, ja ainoastaan yksi on samanlainen kuin sinä, sellainen emo-tyyppi. Harvalta ihmiseltä riittää niin paljon rakkautta ja mielenkiintoa myös vieraiden lapsille, kuin teiltä emoilta. Tämä työkaveri ottaa myös kaikki reilusti nuoremmat kolleegansa siipiensä suojaan.
Ookeii. Ehkäpä sitten olen emotyyppi. Täältä oppii uusia termejäkin :-D
En kylläkään ole mikään pullantuoksuinen höösääjä, vaan sellainen reipasluontoinen urheilu- ja luontoihminen. Myönnän tunnistavani itsessäni sen, että yritän aina katsoa, että kaikkien olisi hyvä olla niin kotona kuin muissakin ympyröissä.
Tulin ulos "kaapista" vasta 40 vuotiaana. Uskonnollisen yhteisön jäsenenä lesbouteni ei ollut sallittua.
Nyt olen eronnut ja ateisti.Mieheni ei anna minun nähdä lapsiamme koska asun saastaisessa suhteessa naisen kanssa. Olen suunnitellut suhteeni virallistamista. uusi rakkaani ei ole lapsirakas. Kannattaisiko minun luovuttaa lasten suhteen ja vain nauttia uudesta onnestani?
Huutista kaikille jotka "vihaa" lapsia. Sanoin itse noin kun olin 15 vuotias.
Mutkun isää pa..net..taa...lapsia ja koiria ei voi panna..paitsi muinaisessa egyptissä.
Siellä Faarao Ramses otti useita tyttäriään puolisokseen ja sai näiden kanssa lapsia.
Upea Abu Simbelin temppeli on tämän pedofiilin rakennuttama:)
Vierailija kirjoitti:
Huutista kaikille jotka "vihaa" lapsia. Sanoin itse noin kun olin 15 vuotias.
Faarao Ramses rakasti lapsiaan:)
Tykkäätkö koirista?
Vierailija kirjoitti:
Olen päässyt harrastamaan anaaliseksiä kahden naisen kanssa. Lisäksi sormeni on käynyt kolmannen naisen anuksessa.
Huvittavaa kyllä, että tämä on koko ketjun järkevin kommentti.
Suoraan sanottuna toivoin alusta asti, ettei miehellä olisi lapsia valmiina. Halusin hänen kanssaan oman perheen. Se myös saatiin. Miehen aiemmat lapset ovat riesana pari kertaa kuussa. Muuten elämme onnellista perhe-elämää. Ja todellakin lasken päiviä, että nuo vierailut loppuu.
Ja kyllä, tuo aiempi perheen perustaminen oli nuoruuden virhe naisen painostamana ja naisen tahallisen "ehkäisynpettämisen" tulos, josta mies yritti aikansa vastuuta kantaa.
Koemme molemmat elävämme nyt oikeassa rakastavassa ydinperheessä. Olemme toki miehen lapsille asiallisia ja ystävällisiä, mutta tosiasiassa he eivät perheeseemme kuulu. Lasten äiti on yksin päättänyt lasten tulosta ja kuvitellut saavansa myös miehen pysymään lasten vuoksi. Tällaista en voi arvostaa millään lailla enkä itse koskaan toimisi niin.