Uusperheen äiti.

Asialliset. Tietenkin he ärsyttävät minua aivan suunnattomasti (ja äitinsä myös), mutta ovat onneksi usein äidillään. Kyllä pari päivää viikosta menee hymistellessä. 

MInä pidän mieheni lapsista noin niinkuin ihmisinä- mutta en jaksa sitä hulabaloota mitä he pitävät. Aikuisena ihmisenä osaan toki pitää tunteet sisälläni ja käyttäytyä hyvin. Mutta täytyy myöntää, että opettelua on, ja aika paljon iahn vaan sietämistä. Meilläkin taustalla vaikuttaa äiti, joka on tehnyt kaiken kiusan mihin on mahdollisuus tarjoutunut. 

Kaikki uusperheen äidit on hirviöitä. Kuten yläpuolen kommenteistakin jo näkyy. Onko oikeesti noin kivaa sitten elää tuollaista kulissielämää saman katon alla? Leikitään perhettä, mutta inhotaan puolison lapsia. Eikö ois helpompi elää ihan omassa kodissa ja tapailla puolisoa silloin tällöin? Mutta minkäs sille voi jos on kunnon lassukka eikä uskalla tehdä mitään toisin tai siten kuten oikeasti haluaisi. Vaan jatkuva miellyttämisen tarve on suurempia kuin oma henkinen hyvinvointi. Ilmankos sitte vähä kireitä ootte.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uusperheen äidit on hirviöitä. Kuten yläpuolen kommenteistakin jo näkyy. Onko oikeesti noin kivaa sitten elää tuollaista kulissielämää saman katon alla? Leikitään perhettä, mutta inhotaan puolison lapsia. Eikö ois helpompi elää ihan omassa kodissa ja tapailla puolisoa silloin tällöin? Mutta minkäs sille voi jos on kunnon lassukka eikä uskalla tehdä mitään toisin tai siten kuten oikeasti haluaisi. Vaan jatkuva miellyttämisen tarve on suurempia kuin oma henkinen hyvinvointi. Ilmankos sitte vähä kireitä ootte.

Kaikilla ihmisillä on tunteet, myös uusperheen äidillä. Ei ole helppoa ottaa elämäänsä toisten lapsia. Jos lasten äiti vielä kokee uusperheen uhkaksi ja kohtelee sitä epäkunnioittavasti ja ilkeästi- uusperheen äidin stressi voi olla melkoinen. Ja lasten isä on ikävässä välikädessä- joka lisää hänen stressiään. Uusperheen rakentaminen kestää vuosia, ja kaikki sen ympärillä olevat sukulaiset ja exät vaikuttavat siihen, miten se rakentaminen sujuu. Äitipuolen osa on parhaimmillaankin vaativa, usein ihan kamala ja tarvitsee paljon taitoja. Ja hyvän parisuhteen onnistukseen.  

Hyvät ja lämpimätkin välit on, mutta silti olen kuitenkin ulkopuolinen.

Vaikea kuvata, mutta äiti ja isä ovat lapselle ykköset ja vaikka olenkin nyt muutaman vuoden ollut yhtä paljon lapsen elämässä mukana kuin vanhemmat, ovat he silti lapselle ne tärkeimmät.

Hyvin olen toistaiseksi pystynyt sen inhon peittämää mitä tunnen lasta kohtaan. Ärsyttää ihan kaikki hengittämisestä maiskuttavaan syömiseen. Laskemme miehen kanssa päiviä, kun rupeaa olemaan sen ikäinen, että ei enää käyt. Onneksi nytkin käy vaan joka toinen viikonloppu.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uusperheen äidit on hirviöitä. Kuten yläpuolen kommenteistakin jo näkyy. Onko oikeesti noin kivaa sitten elää tuollaista kulissielämää saman katon alla? Leikitään perhettä, mutta inhotaan puolison lapsia. Eikö ois helpompi elää ihan omassa kodissa ja tapailla puolisoa silloin tällöin? Mutta minkäs sille voi jos on kunnon lassukka eikä uskalla tehdä mitään toisin tai siten kuten oikeasti haluaisi. Vaan jatkuva miellyttämisen tarve on suurempia kuin oma henkinen hyvinvointi. Ilmankos sitte vähä kireitä ootte.

En vaihtaisi sitä parin kolmen päivän roolin vetoa kuukaudessa mihinkään satunnaisiin tapaamisiin miehen kanssa. 

Olivat jo teineja, kun heihin tutustuin. Välit asialliset, en tapaa heitä kuin harvoin. Vaikken pidä heistä mitenkään erityisrsti, pidän tämän asian omana tietonani. Äitipuolena oleminen on monen asian sietämistä. Kaikkeen tottuu ja aikanaan lapsipuoletkin ovat täysi-ikäisiä, ja heillä oma elämä& koti. Parasta olisi muuttaa yhteen vasta, kun lapset ovat omillaan. Välttyy monelta ikävältä ajatukselta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ja lämpimätkin välit on, mutta silti olen kuitenkin ulkopuolinen.

Vaikea kuvata, mutta äiti ja isä ovat lapselle ykköset ja vaikka olenkin nyt muutaman vuoden ollut yhtä paljon lapsen elämässä mukana kuin vanhemmat, ovat he silti lapselle ne tärkeimmät.

Tietysti. Lapsen päässä on hamaan hautaankolmio, jossa on isä, äiti ja hän. Niin on sinunkin päässäsi.  Se on eräänlainen peruskuvio ihmisen psyykessä. Silloinkin kun toinen vanhemmista on täyspaska tai kokonaan poissa. Mutta sinun ei tarvitse olla ulkopuolinen kaikessa. Voit olla lapselle käytännössä yhtä läheinen ja tärkeä kuin oma vanhempi- se vaatii tietysti vuosien työn ja suhteenne molemminpuolisen rakentamisen. Vanhempiinsa lapsi on luonut syntyessään kiintymyssuhteen itsestäänselvästi- jotta hän pysyisi hengissä. Ihmisessä on sellainen mekanismi. Ja tämä kiintymyssuhde vaikuttaa läpi elämän ja on pohja kaikille tuleville ihmissuhteille.  Mut niinkuin sanoin, sinä voit rakentaa todella hionon ihmissuhteen lapsen kanssa myös, jos olet valmis panostamaan siihen. ja antamaan aikaa. Noiden kiintymyssuhteiden kanssa ei voi kilpailla, ei kannata edes yrittää. 

Muodolliset. Tervehdin ja sanon hyvät yöt.

Joo, me äitipuolethan olemme niitä hirviöitä. Vanha virsi. Mitenkäs ne ex-vaimot, joista moni sairaalloisella tavalla kokee uuden naisen jonakin uhkana. Harvassa ovat ne fiksut ex-vaimot, jotka ymmärtävät, mikä rikkaus lapselle on, jos hänellä on mahdollisimman monta rakastavaa ja välittävää aikuista. Mainitsemieni äitien kaltaiset ex-puolisot tekevät vain ja ainoastaan hallaa lapselleen eivätkä tyhminä sitä tajua, valitettavasti. Vain viisaat äidit ymmärtävät, ettei uusi nainen ole uhka vaan parhaassa tapauksessa todellinen rikkaus, mutta kun lähtökohtaisesti monet valitettavasti päättävät etukäteen, että nyksä on vain pahan aiheuttaja. Niin, näinkin voi ajatella, sehän on sallittua, mutta kun useimmat tällaiset exät vielä toimivat sen mukaan, siinähän ainostaan kärsii vain lapsi. Minä kyllä kestän kaiken hulluuden ihan helpostikin, lapsi ei ymmärrä ja ottaa kaiken itseensä. Yhteistyöllä, naiset, hommat hoituvat, toki miehen osuus pitää muistaa tässäkin kombinaatiossa, hänen pitää myös osata tehdä yhteistyötä.

Miehen molemmat lapset asuvat jo omillaan. Toiseen välit ovat hyvät ja lämpimät, olleet aina. Ennemmin minuun tukeutuu kuin äitiinsä. Toista en jaksaisi ollenkaan, inhottaa ajatuskin jos on tulossa käymään. Pidän yhteyden minimissä.

Parhaani yritin mielestäni, mutta tämän kanssa homma ei koskaan alkanut sujua. Liian erilainen persoona, äidin myötävaikutus jne...

Lapsi on kuin kopio mielenterveysongelmista kärsivästä äidistään, joten sitä ei tahdo jaksaa ketään ketä joutuu lapsen kanssa olemaan tekemissä. 

Mieheni lapset ovat jo isoja, mutta meillä on aina ollut ihan hyvät välit. Ei olla erityisen läheisiä, mutta ovat mukavia ja hekin minusta pitävät. Ainoa ongelma oli aikoinaan lasten äiti, jonka temppujen vuoksi jossain vaiheessa inhosin lasten olemassaoloa. En siis lapsia ihmisinä, enkä heille sitä tietenkään näyttänyt. Onneksi tilanne vuosien jälkeen tasaantui ja ex lopetti kiusanteon.

No enpä voi sanoa nauttivani uusperhearjesta. Miehellä edellisestä suhteesta 3 lasta ja ensimmäinen yhteinen on tulossa.

Edellisen suhteen lapset ovat 2, 4 ja 6v, eli aivan saakelin raivostuttavassa iässä. Pitäisi olla ostelemassa kaikenmaailman Frozen-koulureppuja ja mies vaan kyselemättä ostaa mitä pikkuprinsessa pyytää. Miehen ex osallistuu lastensa menoihin silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan, eli maksattaa kaiken miehelläni eikä maksa edes elatusmaksuja. Ollaan hankittu koulutarvikkeet, vaatteet ja makseltu puhelinlaskua. Olisi maksattanut miehellä myös melkein 100e harrastusmaksun, jos en olisi avannut suutani. Mieheni ja hänen ex ovat hyysänneet lapset aivan riippuvaisiksi heistä ja minua ärsyttää, että niille lapsille pitää soitella joka päivä, vaikka olisivat poissa vaan yhden viikonlopun, eli ei siis yhtäkään päivää niin, että lapsista ei tarvitsisi puhua tai nähdä. 

Oma lapsi syntyy kesällä, enkä jaksaisi koko äitiyslomaa olla vastaanottamassa miehen lapsia koulusta kotiin ja pitämässä heille mitään ip-kerhoa. Haluaisin olla rauhassa oman perheeni kanssa, useammin kuin joka toinen viikonloppu. Mies ei suostu viikko-viikko-systeemiin, koska lapset ovat muka liian pieniä. Mitenköhän kaikkien muiden eroperheiden lapset sitten ovat ihan täyspäisiksi kasvaneet? 

Lisäksi raivostuttaa, että hankintojen lisäksi kaikki muukin kaatuu meidän harteillemme. Lasten harrastuksiin vieminen, meidän vastuulla. Vanhempainilta, meidän vastuulla. Neuvolat, meidän vastuulla. Passikuvat, meidän vastuulla. Miehen entisellä on auto mutta silti minä siirsin aamusta töitäni ja lähdin viemään lasta lääkäriin? 

Vierailija kirjoitti:

Joo, me äitipuolethan olemme niitä hirviöitä. Vanha virsi. Mitenkäs ne ex-vaimot, joista moni sairaalloisella tavalla kokee uuden naisen jonakin uhkana. Harvassa ovat ne fiksut ex-vaimot, jotka ymmärtävät, mikä rikkaus lapselle on, jos hänellä on mahdollisimman monta rakastavaa ja välittävää aikuista. Mainitsemieni äitien kaltaiset ex-puolisot tekevät vain ja ainoastaan hallaa lapselleen eivätkä tyhminä sitä tajua, valitettavasti. Vain viisaat äidit ymmärtävät, ettei uusi nainen ole uhka vaan parhaassa tapauksessa todellinen rikkaus, mutta kun lähtökohtaisesti monet valitettavasti päättävät etukäteen, että nyksä on vain pahan aiheuttaja. Niin, näinkin voi ajatella, sehän on sallittua, mutta kun useimmat tällaiset exät vielä toimivat sen mukaan, siinähän ainostaan kärsii vain lapsi. Minä kyllä kestän kaiken hulluuden ihan helpostikin, lapsi ei ymmärrä ja ottaa kaiken itseensä. Yhteistyöllä, naiset, hommat hoituvat, toki miehen osuus pitää muistaa tässäkin kombinaatiossa, hänen pitää myös osata tehdä yhteistyötä.

Niin, totta. Harvoin puhutaan siitä,  millainen vaikutus sillä exällä, eli lasten äidillä oikeasti on uusperheeseen ja lasten elämään siellä. Kun itse erosin, tajusin, että lapset yrittävät kaikin voimin kyhätä hajonneesta elämästään jotakin kelvollista kokonaisuutta itselleen. Ja siihen kokonaisuuteen kuuluu myös se, että he voivat rauhallisin mielin opetella elämään isänsä uudessa perheessä. On aivan järkyttävä stressi lapselle se, että heidän äitinsä vihaa isää, isän uutta kumppania tai perhettä.  Äitien on turha luulla, etteivätkö lapset vaistoaisi heidän vihaansa. Lapset vaistoavat ihan kaiken. Samoin kaikki epäkunnioittava käytös, puhumattakaan varsinaisesta kiusanteosta lasten isää ja hänen perhettään kohtaan kuormittaa ja stressaa apitsi lapsia, myös heidän isäänsä ja puolisoaan, koko uutta perhettä. Jolloin lapset, ollessaan isänsä luona ovat keskellä kaikkea sitä jännitettä, stressiä ja eripuraa joka siellä on. Uusperhe on haastava ja vaikea projetkti joka tapauksessa, ja exien ja sukujen suhtautuminen vaikuttaa suuresti. Katkera ex pilaa lastensa elämää niin monin tavoin. Ja usein vielä luulee että hän raukka on se joka kaiken yrittää ja kärsii ja vääryyttä kokee. Miehen menettämisestä tai hänen uudesta onnestaan ei ole syytä katkeroitua- kukaan ei toista omista- ja se ihmissuhde on aina kahden kauppaa, se entinenkin. Joten sitä exän paskaa käytöstä ei voi perustella oikein mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

No enpä voi sanoa nauttivani uusperhearjesta. Miehellä edellisestä suhteesta 3 lasta ja ensimmäinen yhteinen on tulossa.

Edellisen suhteen lapset ovat 2, 4 ja 6v, eli aivan saakelin raivostuttavassa iässä. Pitäisi olla ostelemassa kaikenmaailman Frozen-koulureppuja ja mies vaan kyselemättä ostaa mitä pikkuprinsessa pyytää. Miehen ex osallistuu lastensa menoihin silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan, eli maksattaa kaiken miehelläni eikä maksa edes elatusmaksuja. Ollaan hankittu koulutarvikkeet, vaatteet ja makseltu puhelinlaskua. Olisi maksattanut miehellä myös melkein 100e harrastusmaksun, jos en olisi avannut suutani. Mieheni ja hänen ex ovat hyysänneet lapset aivan riippuvaisiksi heistä ja minua ärsyttää, että niille lapsille pitää soitella joka päivä, vaikka olisivat poissa vaan yhden viikonlopun, eli ei siis yhtäkään päivää niin, että lapsista ei tarvitsisi puhua tai nähdä. 

Oma lapsi syntyy kesällä, enkä jaksaisi koko äitiyslomaa olla vastaanottamassa miehen lapsia koulusta kotiin ja pitämässä heille mitään ip-kerhoa. Haluaisin olla rauhassa oman perheeni kanssa, useammin kuin joka toinen viikonloppu. Mies ei suostu viikko-viikko-systeemiin, koska lapset ovat muka liian pieniä. Mitenköhän kaikkien muiden eroperheiden lapset sitten ovat ihan täyspäisiksi kasvaneet? 

Lisäksi raivostuttaa, että hankintojen lisäksi kaikki muukin kaatuu meidän harteillemme. Lasten harrastuksiin vieminen, meidän vastuulla. Vanhempainilta, meidän vastuulla. Neuvolat, meidän vastuulla. Passikuvat, meidän vastuulla. Miehen entisellä on auto mutta silti minä siirsin aamusta töitäni ja lähdin viemään lasta lääkäriin? 

Jotenkin jäi nyt sellainen olo, että sinua harmittaa kun miehesi käyttää rahaa, aikaa, vaivaa ja rakkautta omiin lapsiinsa. News flash: NIIN HÄNEN KUULUUKIN.

Kun ne lapset eivät ole miehesi eksän lapsia, vaan miehesi JA hänen eksänsä lapsia. 

Aika nopeasti olette muuten edenneet, jos miehellä ennestään 2v lapsi ja sinä olet puolivälissä (?) raskaana. 

Vierailija kirjoitti:

No enpä voi sanoa nauttivani uusperhearjesta. Miehellä edellisestä suhteesta 3 lasta ja ensimmäinen yhteinen on tulossa.

Edellisen suhteen lapset ovat 2, 4 ja 6v, eli aivan saakelin raivostuttavassa iässä. Pitäisi olla ostelemassa kaikenmaailman Frozen-koulureppuja ja mies vaan kyselemättä ostaa mitä pikkuprinsessa pyytää. Miehen ex osallistuu lastensa menoihin silloin kun häntä itseään sattuu huvittamaan, eli maksattaa kaiken miehelläni eikä maksa edes elatusmaksuja. Ollaan hankittu koulutarvikkeet, vaatteet ja makseltu puhelinlaskua. Olisi maksattanut miehellä myös melkein 100e harrastusmaksun, jos en olisi avannut suutani. Mieheni ja hänen ex ovat hyysänneet lapset aivan riippuvaisiksi heistä ja minua ärsyttää, että niille lapsille pitää soitella joka päivä, vaikka olisivat poissa vaan yhden viikonlopun, eli ei siis yhtäkään päivää niin, että lapsista ei tarvitsisi puhua tai nähdä. 

Oma lapsi syntyy kesällä, enkä jaksaisi koko äitiyslomaa olla vastaanottamassa miehen lapsia koulusta kotiin ja pitämässä heille mitään ip-kerhoa. Haluaisin olla rauhassa oman perheeni kanssa, useammin kuin joka toinen viikonloppu. Mies ei suostu viikko-viikko-systeemiin, koska lapset ovat muka liian pieniä. Mitenköhän kaikkien muiden eroperheiden lapset sitten ovat ihan täyspäisiksi kasvaneet? 

Lisäksi raivostuttaa, että hankintojen lisäksi kaikki muukin kaatuu meidän harteillemme. Lasten harrastuksiin vieminen, meidän vastuulla. Vanhempainilta, meidän vastuulla. Neuvolat, meidän vastuulla. Passikuvat, meidän vastuulla. Miehen entisellä on auto mutta silti minä siirsin aamusta töitäni ja lähdin viemään lasta lääkäriin? 

Kuule, nyt marssit samantien terveyskeskukseen, ja pyydät lähetettä terapiaan. Kyseessä on yhteensä neljän lapsen elämä. Ja sinä olet se aikuinen, mutta et ollenkaan tehtäviesi tasolla.  MIKSI olet perustanut uusperheen, johon ei näytä olevan mitään halua eikä taitoa? MIksi voit ollajo raskaana, vaikka miehenkin nuorin on vasta 2??? Uusperheen perustan rakentamiseen menee monta vuotta ja miehen eronkin täytyy olla tosi tuore. Kun lapset ovat noin pieniä ja asuvat teillä, sinä olet käytännössä heidän ÄITI. Jos olisivat vanhempia, tai teinejä, sinä voisit rakentaa heidän kanssaan jonkinlaisen ystävyyssuhteen, mutta noin pienet lapset tarvitsevat aikuiselta perushoivaa. Kolme noin pinetä lasta ja heidän hoitamisensa on uuvuttavaa, eikä siinä parisuhteelle ole juuri mitään tilaa tai voimavaroja. Kun siihen letkaan tulee vielä neljäs- sinulla on edessäsi monen vuoden 24/7 pikkulapsiperheen arki, ja lapsia on todellakin vähän liikaa suhteessa yhtään mihinkään. Ilman kaikkea mahdollista tukea ja apua tuosta touhusta ei voi tulla mitään, siihen ei ole mitään mahdollisuuksia. Se olisi hyvin haastavaa jo vaikka lapset olisivat omiasi ja sinä henkisesti aikuinen. Ja nyt sinä et ole tilanteen tasalla ollenkaan. Miksi ihmeessä olet tuollaiseen tilanteeseen hankkimassa uutta lasta? Se on todella vastuutonta ihan kaikkia kohtaan. Tottakai teidän pitää huolehtia, se 24/7 kolmen- ja kohta neljän todella pinen lapsen kaikista mahdollisista tarpeista. Ja niitä on paljon. Kun koulut alkavat, tulevat mukaan myös kaikki kouluun liittyvät velvollisuudet.  Mä en tajua tota kuviota ollenkaan. Edellinen vaimo on ollut synnärillä kaks vuotta sitten, nyt jo erot hoidettu ja uusperhe rakennettu ja uusia lapsia maailmaan? Ei ole mahdollista. Teillä on käsissänne katastrofi. Ja tosiaan neljän lapsen lapsuus. 

Vierailija kirjoitti:

Olivat jo teineja, kun heihin tutustuin. Välit asialliset, en tapaa heitä kuin harvoin. Vaikken pidä heistä mitenkään erityisrsti, pidän tämän asian omana tietonani. Äitipuolena oleminen on monen asian sietämistä. Kaikkeen tottuu ja aikanaan lapsipuoletkin ovat täysi-ikäisiä, ja heillä oma elämä& koti. Parasta olisi muuttaa yhteen vasta, kun lapset ovat omillaan. Välttyy monelta ikävältä ajatukselta.

Koitko oikeasti olevasi näille miehesi teineille äitipuoli?

Ne tuskin ainakaan sua sellaisena kokivat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivat jo teineja, kun heihin tutustuin. Välit asialliset, en tapaa heitä kuin harvoin. Vaikken pidä heistä mitenkään erityisrsti, pidän tämän asian omana tietonani. Äitipuolena oleminen on monen asian sietämistä. Kaikkeen tottuu ja aikanaan lapsipuoletkin ovat täysi-ikäisiä, ja heillä oma elämä& koti. Parasta olisi muuttaa yhteen vasta, kun lapset ovat omillaan. Välttyy monelta ikävältä ajatukselta.

Koitko oikeasti olevasi näille miehesi teineille äitipuoli?

Ne tuskin ainakaan sua sellaisena kokivat...

MInun lapseni ovat teinejä ja tykkäävät tosi paljon miehestäni. Silti he kutsuvat häntä äidin mieheksi (tai miesystäväksi), eivät omaksi isäpuolekseen. Eivät koe varmaankaan mitään vanhemmuutta suhteessaan, eikä tarvitsekaan. Heillä on omakin isä.